Henkinen alistaminen avioliitossa

Kerron tarinani omasta avioliitosta. Olen nelikymppinen mies. Takana on 3 muutamia vuosia kestänyttä suhdettä, joiden jälkeen oli 6 vuotta taukoa ennen vaimoni tapaamista. Vaimoni on slaavi. Häntä on riivannut aiemmat suhteeni lähes alusta saakka. 1. vuosi meni etäsuhteessa hyvin, kuin paratiisissa. Kerroin hänelle aiemmista suhteistani kysyttäessä. Luulin, että avoimuus kannattaa. Ajattelin, että asioista kaunistelematta kertominen on hyvä juttu, ettei ole mitään salaisuuksia. Kaikki kertomani on kuitenkin kääntynyt minua vastaan. En ole ottanut exiäni puheeksi koskaan. Vaimollani on tapana alkaa kysymään aiemmista suhteistani ihan yks kaks, koska jokin on alkanut askarruttamaan mieltä. Tästä seuraa mielettömiä riitoja, jotka ovat käyneet pahemmiksi mitä pidempään olemme olleet yhdessä, jopa fyysisiksi vaimoni puolelta. Tavarat lentelee, nyrkit heiluu. Itsemurhalla uhkailua. Puukon kanssa vessaan sulkeutumista lukkojen taa. Olen yrittänyt selittää asioita mahdollisimman loogisesti oman kulttuurisen taustan pohjalta. Vaimoni ymmärtää kaiken slaavilaisen kulttuurin kautta, joka poikkeaa tässä asiassa todella paljon suomalaisesta. Esim. exiä kohtaan ei ole neutraalia asennetta. Existä ei voi sanoa mtään myönteistä, koska se on automaattisesti heidän puolustelua. Vaimoni vertaa itseään kokoajan exiini ja esittää kysymyksiä tyyliin kenet valitsisin, jos hän exät mukaan lukien olisivat olleet esim. 10 vuotta sitten tarjolla. Kysymyks on mielestäni absurdi ja johtaa vain spekuloimiseen, koska olin hyvin erilainen ihminen tuolloin, ajattelin asioista hyvin eri tavalla, asenteeni elämään oli hyvin toisenlainen.
Olen ymmärtänyt, että vaimoni epävarmuus juontaa juurensa hänen lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin moni ihminen petti hänet henkisesti perä toisensa jälkeen, jopa oma äiti. Lapsuudessa koetut asiat ovat luoneet itsensä aliarvostuksen ja pohjattoman epäluottamuksen ihmisiä kohtaan. Hän on ottanut terapiaistuntoja joitakin vuosia sitten ja nyt taas uudelleen samalta terapeutilta. Terapeutti on sanonut, ettei vaimoni raivokohtauksilla ole mitään todellisuuspohjaa siinä mielessä, että pitäisi olla jokin konkreettinen syy minkä takia olisi syytä olla kokoajan niin epäileväinen minua kohtaan. En ole antanut mitään syytä epäillä minua pettämisestä tai lämpimistä väleistä exiini. Asenteeni exiä kohtaan on joka tapauksessa enemmän negatiivinen kuin positiivinen. En kuitenkaan ymmärrä miksi pitäisi mustamaalata toisia sylksi suusta lentäen, kun mennyt on mennyttä ja mitä katkeruus tai raivoaminen auttaa enää niin monen vuoden jälkeen. En kuulemma arvosta vaimoani vaan paikallisia huoria, joiksi vaimoni kutsuu suomalaisia naisia.
Tuntuu tosiaan, että mitä pidemmälle tämä menee, sen pahemmaksi kaikki muuttuu. Riidat johtuvat aina yhdestä ja samasta asiasta. Esim. seksin jälkeen vaimoni saattaa kysyä nautinko seksistä enemmän exieni kanssa? Tykkäsinkö nuolla heitä enemmän kuin häntä? Sainko enemmän nautintoa seksistä heidän kanssa kuin hänen? Vastaus on ollut yksiselitteinen ja vilpitön. Totta kai nautin seksistä vaimoni kanssa paljon paljon enemmän kuin exieni kanssa ja tämä on totta. Hän ei usko vaikka maailma räjähtäisi ympärillä. Täytyy vaan jatkaa kuulustelua ja vuosien takaisten sanomisieni muistelua, kontekstista irrotettuna totta kai.
Viimeinen riita alkoi jälleen kysymyksestä koskien seksiä exieni kanssa. Vastasin töiden lomassa kysymyksiin yksiselitteisesti. Kotiin päästyäni vaimo kysyy, eikö minulla ole mitään sanottavaa tähän aiheeseen. Sanoin yllättyneenä, että ei ole. Johan vastasin hänen kysymyksiin. Tästä hän suivaantui, alkoi mököttämään ja taas syyttämään, etten arvosta häntä. Riita eskaloitui, kun vaimoni kysyi olisiko minulle aivan sama, jos olen hänen kanssa (hänellä on vähän suhteita taustalla) vai, jos olisin jonkin suomalaisen naisen kanssa, jolla on ollut jossain elämän vaiheessa useita seksikokemuksia? Sanoin, ettei se ole yhdentekevää. Ryhdyin kuitenkin ajattelemaan asiaa liikaa ja raivon vallassa sanoin, että eikö se ole tärkeintä, jos synkkaa toisen kanssa. Täytyykö ihmisiä vaatia tilille nuoruuden tekemisistä, jos tyyppi on kasvanut ihmisenä ja ajattelee asioista toisin? Tämä kääntyi tietysti siihen, että kuinka ihmeessä olen voinut kiinnostua vaimostani, jos mun makua on enemmän käytetyt paikalliset huorat. Painotin edelleen, etten missään nimessä vaihtaisi vaimoani kehenkään toiseen, koska kaikesta huolimatta hän on parhaina hetkinä aivan uskomattoman viehättävä. Olen tuonut monta kertaa julki, että totta kai arvostan hänen koskemattomuutta ennen minua ja sitä, ettei hän ole harrastanut yhden yön suhteita, vaikkakin olin aluksi yllättynyt hänen neitsyydestään. Arvostin kuitenkin, että hän on elänyt sen mukaan mikä on tuntunut hänestä hyvältä ja pitänyt pintansa tässä ajassa, saanut hyvän kasvatuksen, ja että asioilla on merkitystä hänelle.
Tuntuu järjettömältä hyvästellä kaikki suunnitelmat. Tuntuu kuitenkin järjettömältä elää tällaisessa suhteessa enää kauempaa.