Oletko köyhä vai valeköyhä

Valeköyhiä on myös aina välillä lehtiuutisissa. He ovat niitä jotka kertovat nettopalkkansa ilman että mainitsevat ottamaansa palkkaennakkoa tai saamiaan lapsilisiä, elatustuki ja asumistukia samalla kun valittavat että törkeän kalliin vuokran ja "pakollisten luottokorttimenojen ja osamaksujen" maksamisen jälkeen ei jää kuin muutama satanen käteen jolla pitää perhe ruokkia.

Valeköyhä, juu, on niitä muutama. Ovat yleensä rikkaan yrittäjävanhempansa siivellä eläviä nuoria, jotka eivät käy missään. Eivät edes ole työkkärin tai sossun listoilla, koska rahatilanne on turvattu muuta kautta, ja sehän olisi vain turhaa juoksemista, ja siellä voisi jopa joutua hieman kyykytetyksi, niin mitäs sinne, kun isillä on miljoonaomaisuus. Notkutaan humalassa biletopit päällä ökybaareissa ja rafloissa ottamassa selfieitä.

Sitten on ne toiset valeköyhät, eli ne, joita ei oikeasti ole olemassakaan. Muualla, kuin mediassa. Yksi valeköyhä, semmoinen kokonaan keksitty juttu, oli Sossu-Tatu. Näiden avulla koitetaan sumuttaa tavallista kansaa silmiin ja luoda keksityillä henkilöillä valeartikkeleita, joissa esitetään että oikeasti pelkälle toimeentulotuelle tippunutkin köyhä voi elää porvarillista elämää ilman omaisuutta, rikkaita vanhempia, sukulaisia ym. Niiden tarkoituksena on antaa mielikuva, että pelkällä sosiaaliturvalla elää leveää porvarielämää, bilettäen, ostellen uusimmat hifi-laitteet, ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Niin, sekä sen uudenkarheimman sohvan, jolla on kiva makoilla.

Uskista meitä hieman, kun nyt olemme uskossamme köyhiksi tulleet, -vai haluaisitko opettaa meille jotain?

Meidän perhe on todella köyhä. Isä on köyhä, äiti on köyhä ja lapset ovat köyhiä. Meidän hovimestari on köyhä, meidän puutarhuri on köyhä ja meidän autonkuljettaja on myös tosi köyhä. Myös meidän kissa, koira ja papukaijjakin on köyhä josta se muistaa jatkuvasti huomauttaa.

Tiukka rasisminvastaisuus ehkäisee kaikenmaailman velvoittautumiselta.

Somaliassa olisin rikas maanviljelijä ja öljykenttien omistaja. Afganistanissa oilsin rikas talibanien sotalordi ooppiumpeltojen hallitsija. Irakissa olisin rikas turvafirman vetäjä ja jälleenrakennusbisneksen monitoimilobbari.

Mutta täällä Suomessa olen vain maan matonen ja elän muiden almuista.

Olen valeköyhä.

Minä olen oikeasti köyhä. Myös isi ja äiti ovat köyhiä ja kotiapulaisemme on myös köyhä. Puutarhurimme ja isin autonkuljettaja ja hovimestari ja kokki ovat myös köyhiä. Olemme köyhä perhe.

Kuka muuttais minnekään jos ei ole mitään syytäkään ? Vai pannannko sinne syyks että joku vittuilee sulle kun hakee asuntoa ??????????

Kuka menis halvasta vuokra asunnosta kalliimpaankaan ja oliskin hetken päästä taas niin ettei sitä asuntookaa niinku oo. Vittu mitä kusettajia te ootte. Ainiin kun ei sitä kalliimpaa edes vuokrata sulle !!

Hän ei ole valmis muuttamaan ja mitäs itse tehdään...Se on kuulkaas niin että itse ne asunnot ja työpaikat pitää hakea, kukaan muu ei sitä sinulle etsi. Mistään työkkäristä ne eivät tule vaikka kuinka olis siellä kirjoilla. Satoja tuhansia työttömiä että mitenkä on.

Kissani on rikas, se sai suuren perinnön kissakaveriltaan toisesta kaupungista.Kymmeniä säkkejä parasta kissan hiekkaa ja parhaita ruokia monen vuoden säilymisajalla, ihan tosi paljon.Muutamat pehmeät valjaat ja muutaman kipeilypuun, mutta ne ei ole niin hienoja kuin kissallani jo olevat, joten ne vein löytöeläintaloon, samoin kuin muutaman vanhan satiinilakanankin.

Valeköyhiä löytyy kyllä moneen junaan...Tässä kolme esimerkkiä...

1.) Varakkaiden vanhempien pikku kullannuput

Jo kotoa pois muuttaneet työttömät nuoret, joilla on varakkaita sukulaisia. Heillä ei itsellään ole mitään ansiotuloja, eikä omaisuutta. Sen vuoksi he saavat kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet. Siis saavat työttömyysturvaa, asumistukea, toimeentulotukea ym. Toimeentulotukea hakiessa valitetaan, että voi, voi kun ei ole rahaa. Sitten sukulaiset, yleensä vanhemmat, antavat näille pikku kullannupuille paljon rahaa käteisellä ,ja ostavat hienoja älypuhelimia ym. Ja siitä on köyhyys kaukana. Nämä tyypit ovat niitä, jotka nauravat päin naamaa, kun työkkärin tätsy uhkailee karenssilla. Jos tulee karenssi, niin äiti ja iskä maksaa vuokrat ym., niin ei ole hätäpäivää. Käydään hienoilla lomamatkoilla, kun vanhemmat maksaa, ja toimeentulotuki yms. on vain matkalla käyttörahana.

2.) Ulkomaille karanneet työttömät, jotka ovat Suomessa kirjoilla

Pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat jo vuosia asuneet ulkomailla niin, että oma asunto Suomessa on vuokrattu pimeästi jollekin, niin että siitä voi sitten itse nostaa silti asumistukea. Jossakin Thaimaassa asutaan halvalla, surffaillaan ja nautitaan mukavasta elämästä Suomen sosiaaliturvan avulla. Sellainen elämä ei ole mitään köyhän elämää, vaan ikuista lomaa, mikä on mukavaa. Suomessa käydään vain työkkärin pakollisista tapaamisissa valittamassa, että voi, voi kun on köyhää, kun ei ole töitä.

3.) Yhteiskunnan tukia nostavat pienituloiset.

Valitetaan että voi, voi kun on köyhää, kun on niin pieni palkka. Ei vahingossakaan mainita, että sen pienen palkan päälle saadaan vielä joko asumistukea tai toimeentulotukea, eikä se summa, mitä lopulta jää nettona kuukaudessa käteen, niin pieni sitten enää olekaan.

Työkkäristä ei ole tullut ainuttakaan työtarjousta vuosikausiin...ette kai te luule että työt sieltä tulevat ?

Ei minun tulisi mieleenkään asua jossain pakkakunnalla missä ei olisi ketään läheisiä ihmisiä joten se siitä. Muutenhan sitä olisi kuin ummikko ulkomailla.

Kuka opiskelis jos sitä lainaakaan ei saaatana anneta ? Haiskahtaa kusetukselta sekin ja kämppä menis alta..voi voi.

yleensä opiskellaan vanhempien kotoa, jossa on myöskin ylöspito normaalisti.Näin ainakin täälläpäin.

Terve mies ei työtä kaipaa. Stadissa kun hengaa frendien kanssa kuluu aika hauskemmin. Kämppä on sörnäisissä, vuokran maksaa yhteiskunta kuten safkat ja juomatkin.

Olen ihan reilusti valeköyhä. Osa-aikatyössä, työv poliitt lausunto kunnossa, haen soviteltua, kokoaikatyötä haen, mutta heti kun tärppi käy, joudun nollasopimukselta itse irtisanoutumaan.
Asun vetoisessa kerrostaloyksiössä, jossa on käytössä 1960 luvun jääkaappi, suihku, keittolevyt.
Pieni arkkupakastin on oma, sänky on yhdelle, oma, pöytä, muutama tuoli, omat. ei telkkua, ei tietsikkaa kotona. Kuolinpesäosuus on, mutta sen hallintaoikeus on mutsilla, ja se on kiinteää maata, puustoa.
Omistan? Teltan, vähän muita retkeilyvarusteita, joiden turvin lomat sujuvat suht ok. Lemmikkieläin on, vanhempi eläin.
Köyhyys on suhteellista. tuloni ovat jokatapauksessa plusmiinus 700-800 euroa kk, laskin ne vaikka nurinpäin.

En tarvitse nukkua pakkasessa, ellen itse retkeile. Syön aamupalan, lämpimän ruoan, iltapuoleen jotain pientä. Lemmikki on syönyt kaikki nämä vuodet, on pikkuisen ylipainoinen. Ei ole valtavia maksettavia: vain peruslaskut, vuokra, sähkö, puhelinkulut ja yksi käyttövastikemaksu.

Yhden asian kirjoitan tähän. Tämä nykysysteemi tekee ihmisistä arkoja, ja kyynisiä. soviteltuakin saadakseen on palveltava sekä työnantajaa, että te palveluiden juttuja. Huomasin sen tässä ihan hiljattain- ja mietin, miksi sain ihan vastaavassa tilanteessa lukuisia vuosia olla ihan rauhassa.
Miten määritellään todellinen öyhä? Miten jatkaa, jos työkkäri kiristää vielä näitä peruspäivärahan saantipykäliä?
Nyt kelpaisi yksikin kunnollinen neuvo kokeneemmilta. Sanoako koko työnhaku irti, niin saa olla- vain vaihtelevan palkan varassa, mutta siinä on riski etten selviydy laskuista.
Vai sopia työkkärin kanssa jostain peruspäivärahalaisen pakkopalvelusta, etten tiettyinä viikonpäivinä sitten ole töihin kutsuttavissa? (nollasopimus)
Mielummin olisin kuten ennenkin, turvassa, työsopimuksen ja töiden turvin, mutta osa vuodesta on hiljaista. en siis voi valita että menenpä aamulla töihin ja teen vajaat 8 tuntia- kun työt on, kun on, kuten asiakastahot ne haluavat.

Milläs helkkarilla se sosiaaliturvan varassa oleva sitten muuttaisi kalliimpaankaan kun ei millään...täh ? Sinne kun putoaa huomaatte kyllä miten kaikki vaikeutui . Silloin muutetaan korkeintaan halvempaan asuntoon kuten Kela määrää.