Kilpakävely

Haluaisin nähdä kun palstanaiset kävelevät kilpakävelytyylillä
Ilmianna
Jaa

56 Vastausta



Mua taas huvittais nähdä palstasedät kyykkäämässä. Luultavasti suurin osa ei pääsis kyykkyyn edes kepin kanssa. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
11 VASTAUSTA:
Kyl me ollaan aika kovakuntoisia körmyjä
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyl minä ainakin pääsen kyykkyyn. Ylöspääsystä en mene takuuseen.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Vakavasti puhuen niin....en pääse vieläkään syväkyykkyyn kesäkuisen nivelside vamman takia
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pääsisin kyykkyyn, mutta sillä kepilläkös sit tyrkitään itsensä siitä pystyyn...heh.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Torstaina olisit nähnyt. Tosin ei siinä mitään nähtävää ollut kun
hain kevyillä painoilla räjähtävyyttä/nopeutta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mmm184 kirjoitti:
Torstaina olisit nähnyt. Tosin ei siinä mitään nähtävää ollut kun
hain kevyillä painoilla räjähtävyyttä/nopeutta.
Onhan se, moni kun noilla kuntosaleilla vaan vääntää sitä samaa sarjaa samalla tavalla vuodesta toiseen. Noi vaihtelut on hyviä. Ihan kunnon hypylläkö otit? Pysähdys pohjalla vai "pompusta"? :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
LinerT.2 kirjoitti:
Onhan se, moni kun noilla kuntosaleilla vaan vääntää sitä samaa sarjaa samalla tavalla vuodesta toiseen. Noi vaihtelut on hyviä. Ihan kunnon hypylläkö otit? Pysähdys pohjalla vai "pompusta"? :)
Hidas lasku kuolleeseen kulmaan ja siitä samantein ylös mahdollisimman nopeasti, tätä 10x5 sarjaa pienillä painoilla.
Sitten kun huomasi että polvi ei oireillut niin sitten painoja lisää ja syväkyykky pysäytyksellä 5x5.
Onneksi oli kannustava kaveri mukana joka totesi että sehän lähti kuin kolmella pytyllä käyvä perhediesel vaikka itsestä tuntui että polttoaineena oli nitrometaani.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Miten niin edes kepin kanssa? Mä ainakin olen niin kankea, että paljon helpommin pääsen kyykkyyn kun on painoa niskassa auttamassa
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
scrg kirjoitti:
Miten niin edes kepin kanssa? Mä ainakin olen niin kankea, että paljon helpommin pääsen kyykkyyn kun on painoa niskassa auttamassa
Niin, kepin kanssahan paremminkin päästään kyykystä pois
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Arvasin, se olis huvittava näky. ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
pujotteIija kirjoitti:
Niin, kepin kanssahan paremminkin päästään kyykystä pois
Sitten tiedät olevasi vanha, kun ei löydy sellaista painoa, jonka kanssa pääsisi sekä kyykkyyn että ylös.

Linerikin varmaan vaihtelee erikokoisia ukkoja niskaansa kyykkytreeneissä. Kääpiöitä heittelee alkulämmittelyksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Eikö pelkkä "vamppi kävely" kotelomekossa riittäisi, jos pylly pyörisi kuin onnenpyörä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10 VASTAUSTA:
Mikähän ois muuten se rosvosektori siinä onnenpyörässä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mulle riittäis kun tuo muuten totta että mekko on kiihottavin asuste, varmaan siksi kun niitä näkee niin harvoin ja se on naisellisista naisellisin.

Ihan vain vähän aikaa sitten kun käväisin kaupassa sinne edellä käveli hoikkauumainen nainen sellaisessa kesämekossa, uuh, ei siihen voinut olla kiinnittämättä huomiota kun oli niin kaunis mutta myös ah niin seksikäs hyvällä tavalla. Käväisin siinä sitten jossain sivukäytävillä ja hedelmäosastolla, siellä pyöri salihoutsutammaa ja joku farkkushortsipeppu mutta ei ne herättäneet mitään kummempia tunteita......jossain siellä elintarvikepuolella taas kesämekkonainen meni ihan vierestä, nyt pidätte varmaan pervona kun alkoi ihan oikeasti kiihottamaan mutta minkäs sille mahtaa :D, huh huh piti ihan tietoisesti kiireesti jatkaa matkaa ja keskittyä ostoksiin kunnes sitten taas poistuessa se kesämekkonainen oli juuri samaan aikaan lähdössä, teki mieli mennä perässä samaan jonoon mutta en kehdannut kun olis varmaan alkanut jöpöttämään niin menin toiseen jonoon.

Nyt kyllä harmittaa etten mennyt peesissä. Saattoi olla sinkkunainen kuitenkin ja jos olis pelimies siinähän olisi voinut pilke silmäkulmassa lohkoa jotain vitsintynkää ja ehdottaa treffejä, saattoi siinä kohtalo yrittää johtaa yhteen mutta minä mokasin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Harmaaritari kirjoitti:
Mulle riittäis kun tuo muuten totta että mekko on kiihottavin asuste, varmaan siksi kun niitä näkee niin harvoin ja se on naisellisista naisellisin.

Ihan vain vähän aikaa sitten kun käväisin kaupassa sinne edellä käveli hoikkauumainen nainen sellaisessa kesämekossa, uuh, ei siihen voinut olla kiinnittämättä huomiota kun oli niin kaunis mutta myös ah niin seksikäs hyvällä tavalla. Käväisin siinä sitten jossain sivukäytävillä ja hedelmäosastolla, siellä pyöri salihoutsutammaa ja joku farkkushortsipeppu mutta ei ne herättäneet mitään kummempia tunteita......jossain siellä elintarvikepuolella taas kesämekkonainen meni ihan vierestä, nyt pidätte varmaan pervona kun alkoi ihan oikeasti kiihottamaan mutta minkäs sille mahtaa :D, huh huh piti ihan tietoisesti kiireesti jatkaa matkaa ja keskittyä ostoksiin kunnes sitten taas poistuessa se kesämekkonainen oli juuri samaan aikaan lähdössä, teki mieli mennä perässä samaan jonoon mutta en kehdannut kun olis varmaan alkanut jöpöttämään niin menin toiseen jonoon.

Nyt kyllä harmittaa etten mennyt peesissä. Saattoi olla sinkkunainen kuitenkin ja jos olis pelimies siinähän olisi voinut pilke silmäkulmassa lohkoa jotain vitsintynkää ja ehdottaa treffejä, saattoi siinä kohtalo yrittää johtaa yhteen mutta minä mokasin.
No just niin. Taas missasit hyvän tilaisuuden. Ole nyt ens kerralla vähän rohkeampi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
LinerT.2 kirjoitti:
No just niin. Taas missasit hyvän tilaisuuden. Ole nyt ens kerralla vähän rohkeampi.
No niin mutta kun se meissä kilteissä & kunnollisissa miehissä on ettei me kehdat häiritä, tungetella tai stalkata niin sitä sitten välttää väkisin seuraan työntymistä. Mulle tuli jo siitä vähän stalkkeri olo kun tuli ehkä vähän sivusilmällä vilkuiltua näkyykö sitä naista missään (mitäs oli niin nätti :D)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllähän tuo varmaan meitä normaaleja heteromiehiä kiinnostaisi. Kävin vähän pyöräilemässä, näin peltotiellä villisian jälkiä
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Harmaaritari kirjoitti:
No niin mutta kun se meissä kilteissä & kunnollisissa miehissä on ettei me kehdat häiritä, tungetella tai stalkata niin sitä sitten välttää väkisin seuraan työntymistä. Mulle tuli jo siitä vähän stalkkeri olo kun tuli ehkä vähän sivusilmällä vilkuiltua näkyykö sitä naista missään (mitäs oli niin nätti :D)
Ei kilteillä ja kunnollisilla kuulu "jöpöttää".
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
AjatustenRein kirjoitti:
Ei kilteillä ja kunnollisilla kuulu "jöpöttää".
Ei kuuluisi mutta joskus "asiat vain tapahtuvat" (ja sekin on naisten vika mutta ei paha vika).
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Harmaaritari kirjoitti:
Ei kuuluisi mutta joskus "asiat vain tapahtuvat" (ja sekin on naisten vika mutta ei paha vika).
No minähän en tietty ole kiltti ja kunnollinen, mutta joskus näin juuri tuollaisen kaunistuksen stadiumissa. Poika viiletti jotain etsimässä ja sillä naisellakin oli kiire, mutta sanoin sille, että oletpa kaunis tuossa mekossa. Se alkuun vähän tais laskeskella yks plus kahta, mutta sitten sain lumoavan hymyn ja kiitokset. Tarviiks siitä sen kummempaa itse saadakaan kuin se hetken silmänilo?

Ja hei...eiks kannattaiskin kehua? Jospa se leviää villitykseksi sitäkautta?
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Dissident kirjoitti:
No minähän en tietty ole kiltti ja kunnollinen, mutta joskus näin juuri tuollaisen kaunistuksen stadiumissa. Poika viiletti jotain etsimässä ja sillä naisellakin oli kiire, mutta sanoin sille, että oletpa kaunis tuossa mekossa. Se alkuun vähän tais laskeskella yks plus kahta, mutta sitten sain lumoavan hymyn ja kiitokset. Tarviiks siitä sen kummempaa itse saadakaan kuin se hetken silmänilo?

Ja hei...eiks kannattaiskin kehua? Jospa se leviää villitykseksi sitäkautta?
Joo, tottakai kannattaisi kehua mutta en kehdannut kun liian kiltti & kunnollinen, sitäpaitsi jos olisi mennyt perässä kassalle ja siellä kehunut olisi voinut olla vaivaannuttavaa hänelle kun silmöt himosta kiiluen olisin lipsauttanut ""Olet niin kaunis että panettaa...ei kun ääh ööh tarkotin että nätti kuin nappi ei kun äähh...." , noloa molemmille ja sitten se olis varmaan sanonut että hän on kyllä varattu että mene pervo h..iin siitä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Harmaaritari kirjoitti:
Joo, tottakai kannattaisi kehua mutta en kehdannut kun liian kiltti & kunnollinen, sitäpaitsi jos olisi mennyt perässä kassalle ja siellä kehunut olisi voinut olla vaivaannuttavaa hänelle kun silmöt himosta kiiluen olisin lipsauttanut ""Olet niin kaunis että panettaa...ei kun ääh ööh tarkotin että nätti kuin nappi ei kun äähh...." , noloa molemmille ja sitten se olis varmaan sanonut että hän on kyllä varattu että mene pervo h..iin siitä.
No on sullakin murheet.
Kannattaa treenata... mekkonaisia pitäis saada lisää. En mä yksin kaikkia kerkee kehumaan.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mä en kyl pääse kyykkyyn..polvet...
Mut jos pääsen alas....reidet repee...
MUT YLÖS EN ENÄÄ PÄÄSE...KUOLEN KYL NAURUUN.....🤗🙋
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Toivottavasti et ole jämähtänyt kyykkyasentoon?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
niin moni tinderinainen tekeekin kun kutsu tinderiin tulee ja sitten on kiire asiakkaan luokse
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Junalla olisit jo perillä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
muhkee muhku vetämässä muhkee perä keikkuen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
11 VASTAUSTA:
Muhkun rehevä kaaleperä on kyllä huomiota herättävän.. muhkea :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Iaskin..väärin kirjoitti:
Muhkun rehevä kaaleperä on kyllä huomiota herättävän.. muhkea :)
Määh, mä olen kuin Valentin Kononen. Veiva veivaa ja matkahan etenee. :)

Muhkeeta mussa on lähinnä reidet ja vattanahka. ;)

Ps. mul ei ole rinuliinitanttua...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
muhkee_muhku kirjoitti:
Määh, mä olen kuin Valentin Kononen. Veiva veivaa ja matkahan etenee. :)

Muhkeeta mussa on lähinnä reidet ja vattanahka. ;)

Ps. mul ei ole rinuliinitanttua...
Mä voisin nähdä sut oikeastaan kummelimaisesti tamppaamassa. Käsi tekis kasia sivulla ja pokka pitäis. Ois mun vuoro turskautella kahvit nokasta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Dissident kirjoitti:
Mä voisin nähdä sut oikeastaan kummelimaisesti tamppaamassa. Käsi tekis kasia sivulla ja pokka pitäis. Ois mun vuoro turskautella kahvit nokasta.
Heh, niin kun tamppo vai? :D

Kyylll, se ihan mahdollista on että tyyli hipoo samaa ja kaikessa totuudessa vieläpä. Kyllä mussa vähän semmosta pellen vikaa on seurassa, kun seurassa. Muts on kiva saada ihmiset nauramaan, ihan sama vaikka ne naurais mullekin henkilökohtaisesti. ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
muhkee_muhku kirjoitti:
Heh, niin kun tamppo vai? :D

Kyylll, se ihan mahdollista on että tyyli hipoo samaa ja kaikessa totuudessa vieläpä. Kyllä mussa vähän semmosta pellen vikaa on seurassa, kun seurassa. Muts on kiva saada ihmiset nauramaan, ihan sama vaikka ne naurais mullekin henkilökohtaisesti. ;)
Joo. Se oli huikaiseva sketsi.

Joo, kyllä itselleen pitää voida nauraa ja eikä tarvia muitakaan estää hekottamasta. Elämä ei pidä olla haudan vakavaa. Itsekin aika pelle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Dissident kirjoitti:
Joo. Se oli huikaiseva sketsi.

Joo, kyllä itselleen pitää voida nauraa ja eikä tarvia muitakaan estää hekottamasta. Elämä ei pidä olla haudan vakavaa. Itsekin aika pelle.
Mulla se pelleys ja semmoinen tuleekin juuri siitä, ettei elämä ole ollut mulle helppoa. Märkää rättiä on tullut aika paljon kasvoille, mutta mä oon oppinut ottamaan ne vastaan ja tarpeeks kun tulee mräkää rättiä naamaan, sille rupee jo nauramaan. Siitä tulee eränlainen elämänasenne ja filosofia.

Life sucks, but fools don't care. They just laugh like hell. ;D

En oo kyl varma menikö kielioppi oikein...mut ymmärsit varmaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
muhkee_muhku kirjoitti:
Mulla se pelleys ja semmoinen tuleekin juuri siitä, ettei elämä ole ollut mulle helppoa. Märkää rättiä on tullut aika paljon kasvoille, mutta mä oon oppinut ottamaan ne vastaan ja tarpeeks kun tulee mräkää rättiä naamaan, sille rupee jo nauramaan. Siitä tulee eränlainen elämänasenne ja filosofia.

Life sucks, but fools don't care. They just laugh like hell. ;D

En oo kyl varma menikö kielioppi oikein...mut ymmärsit varmaan.
Joo, no sama täällä. Elämä ja muut ihmiset on runnellut, niin on siinä tullut oltua se märkä rätti oikeastaan, mutta tosiaan se huumori on helpottanut, ettei ole niin vakavissaan ottanut kaikkea. Tietenkin sen itsevarmuuden päälle ei ole tehnyt hyvää. Ei kaikki nauramalla ohi mene ja se onkin ollut sellainen asia, mikä mua onkin vaivannut ties kuinka kauan.

Alkaa palikat loksahtelemaan kohdalleen. Koko oma elämä on liian iso käsite, ainakin mulle. Parisuhde tai ihmissuhteet on helpompi käsittää ja sen huomaa sitä kautta parhaiten. Sieltä palaute tulee nopeammin. Mutta siis itsetuntohan vaikuttaa ihan kaikkeen, pikkuhiljalleen olen sen tajuamassa. Ja sitä kai olen etsinytkin, että mikä itsessä on vikana.

Jossain opuksessa olikin, että kun lapsi joskus ymmärtää, että hänellä onkin ihan oma kroppa, että hän on ihminen, erillinen ihminen, on yksi vaihe saavutettu elämässä, mutta että lapsesta muuttuu aikuiseksi, tarvitaankin taas eriytymistä muista. Aikuinenhan on oikeastaan omasta elämästään itse vastuussa ja kyllähän sen jokainen tavallaan ymmärtää, mutta silti tukeutuu muihin. Niin mäkin olen tehnyt ja sit pettynyt. Vaikka en halua, että minulta mitään jossain parisuhteessa vaaditaan ja enkä halua sitä myös toisinpäin, niin ei se mene niin, jos ei ole eriytynyt ihmisistä. En nyt oikein keksi fiksumpaa termiä sille, mutta sitä on huolissaan, että saako siltä toiselta vastavuoroisuutta, välittämistä, rakkautta, omaa aikaa.... On jo lähtökohtaisesti varuillaan... Mutta jos on eriytynyt ja kokonaan aikuinen itsestään pärjäävä, tosissaan omilla jaloilla seisova aikuinen, ei tarvitse noista asioista huolehtia.

Ja vaikka nyt puhuin tuossa esimerkissä parisuhteesta, niin sehän käy sitten mihin tahansa asiaan ja elämän osa-alueeseen. Työelämässä työkavereitten panos, tai käyttäytyminen saattaa ahdistaa...täällä palstalla muitten kirjoittelut ahdistaa. Politiikka ahdistaa...Kaikessa pelkää sen oman elämän kärsivän muista. Muitten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Itsevarmoja ja itsensä tuntevia pidetään itsekkäinä ja nykytermein vaikka narsisteinakin, mutta siinähän tulee kysymykseen se, miten me arvostetaan toisiamme. Se ihmisen arvostaminen ei sulje sitä pois, että huomioi oman elämänsä aina ensin. Veikkaan, että monella ihmisellä on juuri tässä sellainen ristiriita. Niin se on ollut itselläkin. Mutta kyllä toiset ihmiset, sellaiset jotka sinut tai minut oikeasti tuntee, tietävät kyllä, että välitetään heistä, ei sitä tarvitse millään tekemisellä tai hyysäämisellä näyttää. Ja kyllä he osaavat sanoa epäkohdatkin, ei siitä tarvitse huolehtia meidän... ainoat on omat lapset, he eivät olekaan aikuisia.

Tälläisen julistuksen sait.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Dissident kirjoitti:
Joo, no sama täällä. Elämä ja muut ihmiset on runnellut, niin on siinä tullut oltua se märkä rätti oikeastaan, mutta tosiaan se huumori on helpottanut, ettei ole niin vakavissaan ottanut kaikkea. Tietenkin sen itsevarmuuden päälle ei ole tehnyt hyvää. Ei kaikki nauramalla ohi mene ja se onkin ollut sellainen asia, mikä mua onkin vaivannut ties kuinka kauan.

Alkaa palikat loksahtelemaan kohdalleen. Koko oma elämä on liian iso käsite, ainakin mulle. Parisuhde tai ihmissuhteet on helpompi käsittää ja sen huomaa sitä kautta parhaiten. Sieltä palaute tulee nopeammin. Mutta siis itsetuntohan vaikuttaa ihan kaikkeen, pikkuhiljalleen olen sen tajuamassa. Ja sitä kai olen etsinytkin, että mikä itsessä on vikana.

Jossain opuksessa olikin, että kun lapsi joskus ymmärtää, että hänellä onkin ihan oma kroppa, että hän on ihminen, erillinen ihminen, on yksi vaihe saavutettu elämässä, mutta että lapsesta muuttuu aikuiseksi, tarvitaankin taas eriytymistä muista. Aikuinenhan on oikeastaan omasta elämästään itse vastuussa ja kyllähän sen jokainen tavallaan ymmärtää, mutta silti tukeutuu muihin. Niin mäkin olen tehnyt ja sit pettynyt. Vaikka en halua, että minulta mitään jossain parisuhteessa vaaditaan ja enkä halua sitä myös toisinpäin, niin ei se mene niin, jos ei ole eriytynyt ihmisistä. En nyt oikein keksi fiksumpaa termiä sille, mutta sitä on huolissaan, että saako siltä toiselta vastavuoroisuutta, välittämistä, rakkautta, omaa aikaa.... On jo lähtökohtaisesti varuillaan... Mutta jos on eriytynyt ja kokonaan aikuinen itsestään pärjäävä, tosissaan omilla jaloilla seisova aikuinen, ei tarvitse noista asioista huolehtia.

Ja vaikka nyt puhuin tuossa esimerkissä parisuhteesta, niin sehän käy sitten mihin tahansa asiaan ja elämän osa-alueeseen. Työelämässä työkavereitten panos, tai käyttäytyminen saattaa ahdistaa...täällä palstalla muitten kirjoittelut ahdistaa. Politiikka ahdistaa...Kaikessa pelkää sen oman elämän kärsivän muista. Muitten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Itsevarmoja ja itsensä tuntevia pidetään itsekkäinä ja nykytermein vaikka narsisteinakin, mutta siinähän tulee kysymykseen se, miten me arvostetaan toisiamme. Se ihmisen arvostaminen ei sulje sitä pois, että huomioi oman elämänsä aina ensin. Veikkaan, että monella ihmisellä on juuri tässä sellainen ristiriita. Niin se on ollut itselläkin. Mutta kyllä toiset ihmiset, sellaiset jotka sinut tai minut oikeasti tuntee, tietävät kyllä, että välitetään heistä, ei sitä tarvitse millään tekemisellä tai hyysäämisellä näyttää. Ja kyllä he osaavat sanoa epäkohdatkin, ei siitä tarvitse huolehtia meidän... ainoat on omat lapset, he eivät olekaan aikuisia.

Tälläisen julistuksen sait.
"Joo, no sama täällä. Elämä ja muut ihmiset on runnellut, niin on siinä tullut oltua se märkä rätti oikeastaan, mutta tosiaan se huumori on helpottanut, ettei ole niin vakavissaan ottanut kaikkea. Tietenkin sen itsevarmuuden päälle ei ole tehnyt hyvää. Ei kaikki nauramalla ohi mene ja se onkin ollut sellainen asia, mikä mua onkin vaivannut ties kuinka kauan. "

- Mulla on käynyt aikalailla taas just niin, että mitä enemmän elämä tai ihmiset on mua koittanut painaa maata vasten, sitä enemmän olen sisuuntunut ja nostanut päätäni. Mä en alistu tähän ja itsetunto on vaan kasvanut. Mulla on oikeus olla minä ja munlaiseni, sanokoon muut mitä ihan lystäävät. Ajatuksin. Tietyllä tapaa lapsesta asti olen kuitenkin oikeuttanut itselleni oikeuden olla itseni. kaikesta arkuudesta ja epävarmuudesta huolimatta, muiden tuomista suruista ja murheista. Jotenkin järki on sanonut, että toisia ei voi hallita, vain itseään voi ohjailla ja kasvattaa. Siis koulukiusaamisen suhteen esimerkiksi.

Enemmän sitten semmoset asiat, mitkä ei johdu muistakaan ihmisistä ( niinkun nyt vaikka terveys/sairaus)on vetänyt hiljaiseks ja kaivellut mua, silleen että on pitänyt etsiä se ilo ja elämänmielekkyys. Joskus jopa repimällä repien jostain mistä vaan on lastun saanut käteen. Huumori on hyvä lääke apatiaan. :D

"Alkaa palikat loksahtelemaan kohdalleen. Koko oma elämä on liian iso käsite, ainakin mulle. Parisuhde tai ihmissuhteet on helpompi käsittää ja sen huomaa sitä kautta parhaiten. Sieltä palaute tulee nopeammin. Mutta siis itsetuntohan vaikuttaa ihan kaikkeen, pikkuhiljalleen olen sen tajuamassa. Ja sitä kai olen etsinytkin, että mikä itsessä on vikana. "

- Hienoa ja mukava lukea, että oot saanut itsestäsi otteen joka kuljettaa sua parempaan oloon ja asiat loksahtamaan paikalleen. Se on hieno tunne ja olo, kun tulee semmoinen seesteisyys ja varmuus. <3 :)

"Jossain opuksessa olikin, että kun lapsi joskus ymmärtää, että hänellä onkin ihan oma kroppa, että hän on ihminen, erillinen ihminen, on yksi vaihe saavutettu elämässä, mutta että lapsesta muuttuu aikuiseksi, tarvitaankin taas eriytymistä muista. Aikuinenhan on oikeastaan omasta elämästään itse vastuussa ja kyllähän sen jokainen tavallaan ymmärtää, mutta silti tukeutuu muihin. Niin mäkin olen tehnyt ja sit pettynyt. Vaikka en halua, että minulta mitään jossain parisuhteessa vaaditaan ja enkä halua sitä myös toisinpäin, niin ei se mene niin, jos ei ole eriytynyt ihmisistä. En nyt oikein keksi fiksumpaa termiä sille, mutta sitä on huolissaan, että saako siltä toiselta vastavuoroisuutta, välittämistä, rakkautta, omaa aikaa.... On jo lähtökohtaisesti varuillaan... Mutta jos on eriytynyt ja kokonaan aikuinen itsestään pärjäävä, tosissaan omilla jaloilla seisova aikuinen, ei tarvitse noista asioista huolehtia. "

- Mä luulen, että se on kaikille jonkinlainen prosessi. Siihen vaikuttaa sitten oma luonne ja miten on oppinut ominpäin olemaan. Jos on paljon vaikutettu sun asioihin ja tekemisiin, se voi hidastaa sitä kehitystä siihen että on ihan omillaan pärjäävä. Mulla ainakin on käynyt niin, että olen ollut liian suojeltu...ja oppinut sitten kantapäänkautta pitämään itestäni huolta. Niin, et voin oikeasti sanoa, että mä pärjään ihan yksin. Mutta ihan yksin mä en ole niin onnellinen, kun ihmisten kanssa, jotka jakaa mun kanssa asioitaan. Mulla on myös tarve huolehtia muista. Mä tavallaan tukeudun sitä kautta toisiin, kun saan huolehtia heistä...

Mulla pitää olla aina joku josta huolehtia ja jota rakastaa. :)

Kiitos julistuksesta. :) <3
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
muhkee_muhku kirjoitti:
"Joo, no sama täällä. Elämä ja muut ihmiset on runnellut, niin on siinä tullut oltua se märkä rätti oikeastaan, mutta tosiaan se huumori on helpottanut, ettei ole niin vakavissaan ottanut kaikkea. Tietenkin sen itsevarmuuden päälle ei ole tehnyt hyvää. Ei kaikki nauramalla ohi mene ja se onkin ollut sellainen asia, mikä mua onkin vaivannut ties kuinka kauan. "

- Mulla on käynyt aikalailla taas just niin, että mitä enemmän elämä tai ihmiset on mua koittanut painaa maata vasten, sitä enemmän olen sisuuntunut ja nostanut päätäni. Mä en alistu tähän ja itsetunto on vaan kasvanut. Mulla on oikeus olla minä ja munlaiseni, sanokoon muut mitä ihan lystäävät. Ajatuksin. Tietyllä tapaa lapsesta asti olen kuitenkin oikeuttanut itselleni oikeuden olla itseni. kaikesta arkuudesta ja epävarmuudesta huolimatta, muiden tuomista suruista ja murheista. Jotenkin järki on sanonut, että toisia ei voi hallita, vain itseään voi ohjailla ja kasvattaa. Siis koulukiusaamisen suhteen esimerkiksi.

Enemmän sitten semmoset asiat, mitkä ei johdu muistakaan ihmisistä ( niinkun nyt vaikka terveys/sairaus)on vetänyt hiljaiseks ja kaivellut mua, silleen että on pitänyt etsiä se ilo ja elämänmielekkyys. Joskus jopa repimällä repien jostain mistä vaan on lastun saanut käteen. Huumori on hyvä lääke apatiaan. :D

"Alkaa palikat loksahtelemaan kohdalleen. Koko oma elämä on liian iso käsite, ainakin mulle. Parisuhde tai ihmissuhteet on helpompi käsittää ja sen huomaa sitä kautta parhaiten. Sieltä palaute tulee nopeammin. Mutta siis itsetuntohan vaikuttaa ihan kaikkeen, pikkuhiljalleen olen sen tajuamassa. Ja sitä kai olen etsinytkin, että mikä itsessä on vikana. "

- Hienoa ja mukava lukea, että oot saanut itsestäsi otteen joka kuljettaa sua parempaan oloon ja asiat loksahtamaan paikalleen. Se on hieno tunne ja olo, kun tulee semmoinen seesteisyys ja varmuus. <3 :)

"Jossain opuksessa olikin, että kun lapsi joskus ymmärtää, että hänellä onkin ihan oma kroppa, että hän on ihminen, erillinen ihminen, on yksi vaihe saavutettu elämässä, mutta että lapsesta muuttuu aikuiseksi, tarvitaankin taas eriytymistä muista. Aikuinenhan on oikeastaan omasta elämästään itse vastuussa ja kyllähän sen jokainen tavallaan ymmärtää, mutta silti tukeutuu muihin. Niin mäkin olen tehnyt ja sit pettynyt. Vaikka en halua, että minulta mitään jossain parisuhteessa vaaditaan ja enkä halua sitä myös toisinpäin, niin ei se mene niin, jos ei ole eriytynyt ihmisistä. En nyt oikein keksi fiksumpaa termiä sille, mutta sitä on huolissaan, että saako siltä toiselta vastavuoroisuutta, välittämistä, rakkautta, omaa aikaa.... On jo lähtökohtaisesti varuillaan... Mutta jos on eriytynyt ja kokonaan aikuinen itsestään pärjäävä, tosissaan omilla jaloilla seisova aikuinen, ei tarvitse noista asioista huolehtia. "

- Mä luulen, että se on kaikille jonkinlainen prosessi. Siihen vaikuttaa sitten oma luonne ja miten on oppinut ominpäin olemaan. Jos on paljon vaikutettu sun asioihin ja tekemisiin, se voi hidastaa sitä kehitystä siihen että on ihan omillaan pärjäävä. Mulla ainakin on käynyt niin, että olen ollut liian suojeltu...ja oppinut sitten kantapäänkautta pitämään itestäni huolta. Niin, et voin oikeasti sanoa, että mä pärjään ihan yksin. Mutta ihan yksin mä en ole niin onnellinen, kun ihmisten kanssa, jotka jakaa mun kanssa asioitaan. Mulla on myös tarve huolehtia muista. Mä tavallaan tukeudun sitä kautta toisiin, kun saan huolehtia heistä...

Mulla pitää olla aina joku josta huolehtia ja jota rakastaa. :)

Kiitos julistuksesta. :) <3
"Mulla on käynyt aikalailla taas just niin, että mitä enemmän elämä tai ihmiset on mua koittanut painaa maata vasten, sitä enemmän olen sisuuntunut ja nostanut päätäni. Mä en alistu tähän ja itsetunto on vaan kasvanut. Mulla on oikeus olla minä ja munlaiseni, sanokoon muut mitä ihan lystäävät. Ajatuksin. Tietyllä tapaa lapsesta asti olen kuitenkin oikeuttanut itselleni oikeuden olla itseni. kaikesta arkuudesta ja epävarmuudesta huolimatta, muiden tuomista suruista ja murheista. Jotenkin järki on sanonut, että toisia ei voi hallita, vain itseään voi ohjailla ja kasvattaa. Siis koulukiusaamisen suhteen esimerkiksi."

-No mun luonteeseen on kuulunut marttyyrimäisyys taas, oon litistynyt ja sitten "eikö se huomaa mitä tekee mulle"-tyyliin odottanut toisten oivaltavan asioita. Tälläinen on aika haastava kääntää terveeksi ajatteluksi. On minuakin vähän kiusattu, mutta onneksi ei pitkään. Ja se ei taas ole minuun jättänyt jälkiä.

Ja terveys vielä toistaiseksi (koputan puuta) on ollut hyvä...

"Mä luulen, että se on kaikille jonkinlainen prosessi. Siihen vaikuttaa sitten oma luonne ja miten on oppinut ominpäin olemaan. Jos on paljon vaikutettu sun asioihin ja tekemisiin, se voi hidastaa sitä kehitystä siihen että on ihan omillaan pärjäävä. Mulla ainakin on käynyt niin, että olen ollut liian suojeltu...ja oppinut sitten kantapäänkautta pitämään itestäni huolta. Niin, et voin oikeasti sanoa, että mä pärjään ihan yksin. Mutta ihan yksin mä en ole niin onnellinen, kun ihmisten kanssa, jotka jakaa mun kanssa asioitaan. Mulla on myös tarve huolehtia muista. Mä tavallaan tukeudun sitä kautta toisiin, kun saan huolehtia heistä...

Mulla pitää olla aina joku josta huolehtia ja jota rakastaa. :)"

-Minusta jokaisella nimenomaan on omanlainen projekti/prosessi, minkä kanssa saada elämänsä sujumaan. Muutoksiakin tulee aina elämässä, eikä niille mitään voi. Ja tosiaan luonne ja se eletty elämä kasvatuksineen ja taustoineen, niin ei sille kukaan muu voikaan sanoa oikeaa tapaa etsiä sitä.

Mutta tuo rakastaminen ja toisista huolehtiminen on tärkeää monelle, mutta vastarakkaus ja muutkin hyvät ansaittiin aikuisena, eikös se niin mennyt?

Ja mikäs sulle on julistaa, kun uppoo kuin kuuma veitsi voihin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Dissident kirjoitti:
"Mulla on käynyt aikalailla taas just niin, että mitä enemmän elämä tai ihmiset on mua koittanut painaa maata vasten, sitä enemmän olen sisuuntunut ja nostanut päätäni. Mä en alistu tähän ja itsetunto on vaan kasvanut. Mulla on oikeus olla minä ja munlaiseni, sanokoon muut mitä ihan lystäävät. Ajatuksin. Tietyllä tapaa lapsesta asti olen kuitenkin oikeuttanut itselleni oikeuden olla itseni. kaikesta arkuudesta ja epävarmuudesta huolimatta, muiden tuomista suruista ja murheista. Jotenkin järki on sanonut, että toisia ei voi hallita, vain itseään voi ohjailla ja kasvattaa. Siis koulukiusaamisen suhteen esimerkiksi."

-No mun luonteeseen on kuulunut marttyyrimäisyys taas, oon litistynyt ja sitten "eikö se huomaa mitä tekee mulle"-tyyliin odottanut toisten oivaltavan asioita. Tälläinen on aika haastava kääntää terveeksi ajatteluksi. On minuakin vähän kiusattu, mutta onneksi ei pitkään. Ja se ei taas ole minuun jättänyt jälkiä.

Ja terveys vielä toistaiseksi (koputan puuta) on ollut hyvä...

"Mä luulen, että se on kaikille jonkinlainen prosessi. Siihen vaikuttaa sitten oma luonne ja miten on oppinut ominpäin olemaan. Jos on paljon vaikutettu sun asioihin ja tekemisiin, se voi hidastaa sitä kehitystä siihen että on ihan omillaan pärjäävä. Mulla ainakin on käynyt niin, että olen ollut liian suojeltu...ja oppinut sitten kantapäänkautta pitämään itestäni huolta. Niin, et voin oikeasti sanoa, että mä pärjään ihan yksin. Mutta ihan yksin mä en ole niin onnellinen, kun ihmisten kanssa, jotka jakaa mun kanssa asioitaan. Mulla on myös tarve huolehtia muista. Mä tavallaan tukeudun sitä kautta toisiin, kun saan huolehtia heistä...

Mulla pitää olla aina joku josta huolehtia ja jota rakastaa. :)"

-Minusta jokaisella nimenomaan on omanlainen projekti/prosessi, minkä kanssa saada elämänsä sujumaan. Muutoksiakin tulee aina elämässä, eikä niille mitään voi. Ja tosiaan luonne ja se eletty elämä kasvatuksineen ja taustoineen, niin ei sille kukaan muu voikaan sanoa oikeaa tapaa etsiä sitä.

Mutta tuo rakastaminen ja toisista huolehtiminen on tärkeää monelle, mutta vastarakkaus ja muutkin hyvät ansaittiin aikuisena, eikös se niin mennyt?

Ja mikäs sulle on julistaa, kun uppoo kuin kuuma veitsi voihin.
Sulla on minusta kiva tapa ajatella ääneen asioita. Se, että ihminen ylipäänsä ajattelee ja prosessoi on mukavaa luettavaa. Sit kun susta vielä oikeen huokuu se oivalluksen ja olotilan muutos. Välillä meistä jokainen on alavireisempi ja taas kohta pyyhkii paremmin, se on elämää. :)

Mulle nyt on helppo upottaa siksees, kun tykkään funtsia toisten ajatuksia ja imeä niistä itsekin oivalluksia. Jotain jää aina mieleen muhimaankin. Mitä en ehkä just siinä heti hoksaa tai pääse ytimiin, mutta pyörittelen. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
muhkee_muhku kirjoitti:
Sulla on minusta kiva tapa ajatella ääneen asioita. Se, että ihminen ylipäänsä ajattelee ja prosessoi on mukavaa luettavaa. Sit kun susta vielä oikeen huokuu se oivalluksen ja olotilan muutos. Välillä meistä jokainen on alavireisempi ja taas kohta pyyhkii paremmin, se on elämää. :)

Mulle nyt on helppo upottaa siksees, kun tykkään funtsia toisten ajatuksia ja imeä niistä itsekin oivalluksia. Jotain jää aina mieleen muhimaankin. Mitä en ehkä just siinä heti hoksaa tai pääse ytimiin, mutta pyörittelen. :)
No mä ajattelenkin oikeastaan sitäkautta, että puhun tai kirjoitan asioita. Sikshän mä sanoin käyttäväni teitä julmasti hyväkseni,...silloin taannoin...
Joo, mullakin menee nää ajatukset ja kirjoitukset aina teemoittain...jostain täältä tulee vaikka ajatus ja sitä sit lähden työstämään, nyt tuli toi itsetunto-oivallus ja oon vähän töpinöissäin siitä. Sain sen muokattua tekstimuotoon ja tavallaan siten myös taottua omaan nuppiini.

Mullehan sanotaan, että analysoin kaikkee liikaa, mutta tää on mun tapa ja oon päässyt parantamaan huimasti omaa olotilaa ja elämää, vaikkapa keväästä...

No mikäs näitä on tässä pyöritellessä, vaikka jokuhan sanoo, että mitä useampi kokki hämmentää soppaa, sen huonompi siitä tulee...mut jos vaikka veivattas sopan tilasta pyykkiä vanhaan mustavalkoiseen tapaan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ehkä siinä pieni hoivavietti nousee pintaan kun ovat hämärän rajamailla ja välillä oksentavat. Vai tarkoitettiinko tässä vaan sellaista lyhyttä matkaa heti startin jälkeen?
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Eiköhän tässä vaan seksististä näkökulmaa tarkoitettu
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
pujotteIija kirjoitti:
Eiköhän tässä vaan seksististä näkökulmaa tarkoitettu
Niin vähän arvelinkin; sellaista mallien catwalk-askellusta jossa yritetään keikuttaa lonkat irti. Ensin vain tuli mieleen nämä kilpakävelijät kun matkaa on taitettu 2/3.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olen kerran kävellyt 45 kilsaa putkeen. Ei ollut rahaa mennä bussilla kotiin joten kävelin. Aikaa meni noin 6 tuntia 20 minsaa.
Ilmianna
Jaa
Toki armeijassakin marssittiin 20 kilsan matkoja varusteet selässä.
Ilmianna
Jaa
Pyöräilin 8 km, ja sitten kapusin tuonne
http://aijaa.com/lV7Gsx
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Ylhäältäpäin
http://aijaa.com/ULdNUg
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Montako kertaa pitää polkaista 8 km matkalla? Ei muuten kovin montaa kertaa, ellei koko matka ole mäkeä ylös ;) Alastulo onkin sitten pelkkää jarruttelua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
LinerT.2 kirjoitti:
Montako kertaa pitää polkaista 8 km matkalla? Ei muuten kovin montaa kertaa, ellei koko matka ole mäkeä ylös ;) Alastulo onkin sitten pelkkää jarruttelua.
Muutaman kerran ainakin, ja oishan siinä matkan aikana jotain muutakin ehtinyt polkaista. Viimeinen nousu oli rankka, melkein sorruin taluttamaan pyörää
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kyllä kai normi ihminen pääsee kyykkyyn ja ylös, ennen eläkeikää ainakin, jos ei ole rakenteellisia vikoja/vammoja?

Niin ja se "hanurin pyöritys" on naiselle (useimmille) naisellisesta lantion rakenteesta johtuen luonnollinen ja luonteva liikkumatyyli.
Ilmianna
Jaa
Se onkin ihan tyttöjen laji. ;P
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Sauvakävely ainakin on
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ihan mielenkiintoista olisi nähdä palstamiehet esittämässä Joutsenlampea balettitrikoissa. :D
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Etumukseen vaan kunnolla pullotusta
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Varo mitä toivot, tämä maa on mennyt niin hulluksi että kohta voivat ollakin....ai kohta vai, jospa tuolla joku palstalainen jo onkin:

http://mvlehti.net/2017/08/08/isanmaan-miehet-lapualla-hyppivat-pinkit-pitsihameet-paalla/
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Mulle sitten joku kuolevan joutsenen osa niin ei tarvi yleisön kauaa kitua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Harmaaritari kirjoitti:
Varo mitä toivot, tämä maa on mennyt niin hulluksi että kohta voivat ollakin....ai kohta vai, jospa tuolla joku palstalainen jo onkin:

http://mvlehti.net/2017/08/08/isanmaan-miehet-lapualla-hyppivat-pinkit-pitsihameet-paalla/
Ilmankos palstalla onkin ollut niin hiljaista. Miehet on aloittaneet uuden harrastuksen. :0)

Mutta oikeasti, miten balettihameiset miehet ja Suomi 100 v kuuluu yhteen? Meno kuin Setan tai dragien tapaamisissa. Kropista päätellen eivät ole ammattilaistanssijoita vaan lähibaarin keijoja ja martteja. Säästyisipä sodassa olleet miehet tuon näkemiseltä. Irvailua.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kilpakävely

Haluaisin nähdä kun palstanaiset kävelevät kilpakävelytyylillä

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta