Ulkona pimeää

Alkaa hämärtämään jo ennen klo 22.00.
Syksyn hämärtyessä on oma tunnelmansa ja hieman haikea sellainen jäähyväiset kesälle ja haikeus tulevassa pitkässä ja pimeässä syksyssä odottaen maaliskuun alkua, jolloin kevät jälleen alkaa voittaa ja lähestyvän kesän merkkejä hiljalleen ilmaantuu.

Joku kertoo haluavansa asua maalla, jossa on tilaa, eikä naapureita lähimaillakaan, jolla erakkoluonne on, niin sellainen sopii hänelle.
Minä en ole hirveän sosiaalinen, mutta haluan kuitenkin asua kaupungissa, naapureiden läheisyydessä ja palveluiden läheisyydessä.
On tässä omat etunsa, kauppaan on lyhyt matka ja palvelut lähellä, pärjää ilman autoakin ja autoilu näyttää entisestään kallistuvan, joten käsillä on autosta luopuminen, jos se tästä kallistuu.
Toisin, kuin maaseudulla, jossa kauppaan ja palveluiden pariin on matkaa suuntaansa 10 km eli 20 km yhteensä.
Siellä auto on välttämättömyys, muutoin vaikea noin pitkää matkaa muutoin kulkea.
Kesällä ehkä pyörällä, mutta syksyllä ja talvella varsinkin on toisin.
Kaupungissa sentään hiekoitetaan pyörätiet, mutta maalla, jossa ei paljon pyöräteitäkään ole, niin kulkea se 10 km matka autotien reunaa, joka suurimmaksi osaksi talvesta on kaljama jäällä ja lumessa, niin ei ole houkutteleva vaihtoehto.

Vaikka en ole sosisaalinen, mutta en erakkoluonne, niin viihdyn kaupungissa asumisen muodossa, kun täällä on elämää ympärillä.
Vain asuntojen seinät eristävät ihmiset näkyvistä, kuin ihmisiä ei olisi, mutta asunnon ikkunoista ulos kajastava valo kertoo elämästä talon sisällä.
Ajatelaa, naapurisi ja kaikki lähistöllä asuvat ihmiset tekevät juuri samoja asioita, kuin sinäkin.
Nukkuvat samaan aikaan yöstä, valmistavat ruokaa, leipovat, syövät ruokaa, katsovat tv:stä, ovat netissä ja tekevät samoja asioita kuin sinäkin.
Kun lautasellasi on peruna ja haukkaat perunaa, niin samalla voit ajatella, että moni muukin haukkaa perunaa ja tuntee samanlaisen perunan maun suussaan samalla hetkellä.
Tämä yhdistää ihmsiä, ajatelkaa, oletteko ajatelleet näin suuremmoinnen yhteenkuuluvuuden tunne samoilla asioilla, joita me kaikki teemme sinä ja minä.
Kun menemme nukkumaan, voimme ajatella, että myös naapurimme ovat juuri nyt nukkumassa, kun minäkin ja samaan aikaan on sängyssä nukkumassa tuhansia kaupunkilaisia, joista osa pyörii sängyssä saamatta unen päästä kiinni, kuten minäkin, kuinka yhdistävä merkitys tämä on.
Voisimme saada telepaattisen ajatuksellisen yhteyden toisiimme ajattelemalla toisiamme.

Kesäisin, nytkin, kun on lämmin syyskesä ilta, niin saatan nukkua tuuletus ikkuna raollaan.
Öisin, kun odottelen unen tuloa, kuten niin usein on nukkumatti myöhässä, mutta unen odottelun lomassa ulkoa kantautuu elämän ääniä.
Maalla ei juuri elämän ääniä öisin kantaudu, elämän äännet kuin kuolevat aina yöksi maaseudulla ja olo on, kuin suljetun kuplan sisällä, jonka ovi sulkeutuu yöksi.
Kaupungissa sensijaan yölläkin on elämää ja se on suuremmoista tietää ja kuulla, että elämä jatkuu, vaikka yön pimeys ja kiireen taukoaminen hetkeksi keskeytyy.
Yöllä monasti kantautuu kaukaisuudesta etääntyvän moottoripyörän ja mopon pärinä positiisisessa mielessä ja ajattelussa ajattelun ytimeen.
Moniko on ajatellut ja miettinyt tuolloin ääneen kulminoituvaa moottoripyörällä ajavaa, minne hän on matkalla, onko kotiin nukkumaan, kuten minäkin tällähetkellä olen siinä tilassa sängyssä makaamassa ja unta odottamassa.
Kaukainen ääni, kun perävaunuyhdistelmä rekka kaasuttaa kaukaisella maantiellä kantautuu ihan omanlaisensa saundimaailma öiseen hetkeen.
Toisinaan öinen tavarajunan louskuttaa kaukaisella raiteella, tasainen tavarajunan suhina, jonka ääni kertoo onko juna tulossa, jolloin ääni voimistuu, mutta silti jää kaukaiseksi.
Se tapahtuu tiettyyn kellonaikaan alkuyöstä, jota kuunnellen odotan.
Tai sitten tuttu, joka yö samaan aikaan toistuva suihkukoneen etäinen, mutta lähestyvä ja loittoneva ääni, kun suihkukone 10 000km korkeudessa ja yli 1000km/h nopeudessa kiittää öisellä taivaalla.
Mietin siinä hetkessä, minne suihkukone on matkalla ja niitä ihmisiä siellä koneessa.
Tietävätkö he, että aattelen heitä.
Toivoisin, että voisin tavata heidät, kuitenkin he jäävät täysin tuntemattomiksi minulle, lentävät talomme yli, mutta emme koskaan heitä tapaa, surullista, mutta totta.
Yö on aikaa miettiä, suunnitella ja ajatella.
Pienistä asioista, jotka ovat suuria itse kullekin, olkaamme rohkeita ja eläkäämme urautumisen ulkpuolella, ettemme jämähtäisi muottiin, vaan rohkeasti poiketkaa valtavirran oravanpyörästä, joka uuvuttaa ja väsyttää ihmisen imien kaiken luovuuden ja ilon elämästä.
Elämä on lyhyt, elämässä ajatuksien ja mietteiden sinffonian yhtys olkoon ajatuksemme mietelmän syvin olemus, vaikkapa kuuntelemalla yöllistä elämää, jota onneksi kaupungissa saamme kuulla.
Monasti, kun kuulen yöllä moottoripyörän kiihdytyksiä, niin mietin, missäpäin ja kuka mahtaa moottoripyörää ajaa, olen ajatuksissa mukana ja ajatuksissa myös kyydissä minne menetkin, niin toivon hyvää matkaa, nukun rauhassa ajatukset mukana......