Onko yleistäkin se, että kun menee psykiatriselle osastolle, siellä ihminen ensimmäisenä lamaannutetaan lääkkeillä väsyneeksi ja tahmeaksi? Ensimmäisellä kerralla osastolla hänestä tehtiin sänkypotilas viikon sisällä. Lääkkieden vieroitusoireiden takia hän joutui sinne taas uudestaan ja sama tainnutus heti alkuun. Viiden vuoden kuluttua kun oli monen vuoden lääkketön kausi, alkoi unettomuus ja taas laitettiin osastolle. Parin päivän kuluttua hän oli taas lääkehumalassa ja alkoi valmistelemaan hautajaisiaan.
Onko tämä yleinen hoitokonsepti, kertokaa kokemuksia?
Kokemuksia sairaalaan menosta
Pökkyrä
19
626
Vastaukset
- Addff
En tiedä mutta minulle kävi niin. Lääkkeiden sivuvaikutuksiin ja vieroitusoireisiin kylvettiin lisää lääkkeitä osastolla. Sitten myöhemmin pistin hommalle stopin, vähensin myrkyt, jonka jälkeen makasin puoli vuotta toimintakyvyttömänä vieroitusoireita potien helvetillisissä oloissa. Kunnes yhtäkkiä huomasin, että aloin pystyä taas toimimaan ja tajusin, että ongelmien alkulähde ja pahentaja oli lääkekierre.
Nykyään sanon ei lääkärien tarjoamille aineille. Kuten kannattaa kaikille huumaaville aineille sanoa. - Oijoijoi_sivusto
Ohhoh. Kommentoin juttua joka joutui näköjään sivuston "S:n" käsiin (poistettiin).
Luin jutun enkä nähnyt siinä mitään epäasiallista. Hieman epäoikeudenmukaiselta vaikuttaa Suomi24:lta.
Poistettuunkommenttiin liittyen, mainitsin vain, että kirjoittaja kirjoitti asiaa, mutta kannattaa opetella käyttämään kappelejakoa, koska moni hyppää muutoin kirjoituksen yli. Itsekään harvoin jaksan lukea kirjoituksia joissa ei ole käytetty kappalejakoa. Se on liian raskaslukuista tällöin. - Kökkis
On se näin. Osastoilla ei ole tarjota muuta kuin lääkehoitoa. Jos osastolla alkaa kieltäytyä lääkkeistä, on hoitovastainen. En tiedä kovin tarkkaan (vaikka olen viettänyt pitkiä aikoja osastolla), että annetaanko ne joillekin lopulta väkisin vai ei. Mut kotiutettiin itsetuhoisena koska olin heidän mielestään hoitovastainen kun en suostunut lääkkeisiin eikä minulle heidän mielestään kelvannut mikään (kun tarjolla oli vain lääkkeitä). Pakkohoitomääräyskin purettiin, mikä oli täysin käsittämätöntä kun olin edelleen itsetuhoinen, mutta ilmeisesti osaston henkilökunnalla "meni hermot" meikäläiseen...
En olisi tarvinnut mitään sen kummempaa kuin tukea ammatti-ihmisistä tarvittaessa 24/7. Vuosia siis söin kyllä lääkkeitä, mutta huononsivat oloani entisestään, joten minulla oli kokemus itselläni, että ne huonontavat oloani.
Itseäni eniten auttaa kohtaaminen ammatti-ihmisten kanssa. Keskustelu ja kokemus siitä että olen tärkeä. Että on tärkeää että voin hyvin ja olen olemassa. Psykoterapia auttaa, kun on toimiva suhde. Mutta eihän se mitenkään riitä ihmiselle, joka on itsetuhoinen ja tarvitsee osastohoitoa ja tukea ympäri vuorokauden.
Osastohoito on yhtä kuin lääkehoito ja säilytys, ei sieltä saa muuta. Itse elän nyt päivän kerrallaan, syön hyvin pientä annosta Sepramia, Opamoxia estämään itsetuhoista käytöstä. En siis ole täysin lääkevastainen. En vaan halua sellaisia koktaileja jotka lamaavat toimintakyvyn täysin, joita osastohoidossa annetaan.- Oijoijoi_sivusto
Jos kohde ei suostu nielemään ainetta "omasta tahdostaan", annetaan aine käytännössä väkisin joko lisäpainostuksella ja -uhkailuiden saattelemana ja, jos henkilö yhä kieltäytyy, piikitetään aine kohteeseen.
Psykiatrian henkilökunta on niin sanotusssa double-bind -tilanteessa. Vaikka monista heistä on varmasti kiva myrkyttää ihmisiä laillisesti, ne, jotka eivät omaa sadistisia piirteitä joutuvat vähän väkisin myrkyttämään, koska ketään ei voida pitää vangittuna ilman perusteita. Peruste psykiatriassa on (näennäis)hoitaminen. Pelkkää vapaudenriistoa ei katsota hoitamiseksi vaan vangitsemisena. Hoidoksi toiminta muuttuu, kun henkilön kimppuun käydään kemikaalein, sähköllä, tai veitsellä.
Kokemuksesi on mielenkiintoinen. Yksi vaihtoehto on tietenkin, että lähettävät pois. En vain ymmärrä miten olet suuttunut siitä, että sait vapautesi takaisin. Mitä tulee "itsetuhoisuuteen", vapaus-aatteen ja moraalin näkökulmasta sinä itse vastaat omasta hengestäsi. Kenenkään muun asia ei ole vastata siitä, että pidät itsesi hengissä. Sinä olet itsestäsi vastuussa. Vapaassa yhteiskunnassa henkilä saa tehdä itsemurhan ajankohdasta ja syistä riippumatta, kunhan vain huolehtii, ettei aseta ketään sivullisia vaaraan. Tukea haetaan muualta. Psykiatria ei ole auttamista vaan kontrolloimista ja/tai rankaisemista varten. Olet ymmärtänyt psykiatrian yhteiskunnallisen funktion väärin. - Champqq
Sen vaan huomautan että itsetuhoisuus tai muuntyyppinen kontrollin menettämisen pelko on aivan helvetillistä olkoon syyt mitkä tahansa. Moraalisesti on oikein että tälläistä henkiköä pyritään auttamaan eikä todeta että olet vapaa tekemään mitä haluat. Yksikään itsemurhan tekijä/yrittäjä ei todellisuidessa halua kuolla, sillä tavalla kun sana "halu" ymmärrettään yleisesti. Tälläisistä asioista ei valtaosalla ole mitään kokemusta.
- Oijoijoi_sivusto
Champqq kirjoitti:
Sen vaan huomautan että itsetuhoisuus tai muuntyyppinen kontrollin menettämisen pelko on aivan helvetillistä olkoon syyt mitkä tahansa. Moraalisesti on oikein että tälläistä henkiköä pyritään auttamaan eikä todeta että olet vapaa tekemään mitä haluat. Yksikään itsemurhan tekijä/yrittäjä ei todellisuidessa halua kuolla, sillä tavalla kun sana "halu" ymmärrettään yleisesti. Tälläisistä asioista ei valtaosalla ole mitään kokemusta.
En väheksy ihmisten tuntemuksia lainkaan.
Moraalisesti on ok auttaa ihmistä, jos hän apua tahtoo ja sen hyväksyy. Moraalitonta on kaikki pakottamiseen perustuva. Toisin sanoen, toisen ihmisten autonomiaa ja päätäntävaltaa omasta elämästää tulee kunnioittaa ja tämä "velvoite" ylettää aina itsemurhaan asti.
En ymmärrä mitä tarkoitat halulla, jonka laitoit heittomerkkeihin. Totean kuitenkin, että on monia, jotka haluavat nimen omaan kuolla, päättää elämänsä. Syitä on lukuisia, yhtä monta kuin ihmisiä, jotka eivät halua elää. Yhteistä heille on, että elämä on epämielekkäämpää kuin olla olematta. Poikkeuksen sääntöön tekevät he, jotka uhrautuvat muiden puolesta. Tällainen tapaus voi olla vaikka elinsiirto, jolla pelastaa joku itselle tärkeä henkilö. - Kökkis
Oijoijoi_sivusto kirjoitti:
Jos kohde ei suostu nielemään ainetta "omasta tahdostaan", annetaan aine käytännössä väkisin joko lisäpainostuksella ja -uhkailuiden saattelemana ja, jos henkilö yhä kieltäytyy, piikitetään aine kohteeseen.
Psykiatrian henkilökunta on niin sanotusssa double-bind -tilanteessa. Vaikka monista heistä on varmasti kiva myrkyttää ihmisiä laillisesti, ne, jotka eivät omaa sadistisia piirteitä joutuvat vähän väkisin myrkyttämään, koska ketään ei voida pitää vangittuna ilman perusteita. Peruste psykiatriassa on (näennäis)hoitaminen. Pelkkää vapaudenriistoa ei katsota hoitamiseksi vaan vangitsemisena. Hoidoksi toiminta muuttuu, kun henkilön kimppuun käydään kemikaalein, sähköllä, tai veitsellä.
Kokemuksesi on mielenkiintoinen. Yksi vaihtoehto on tietenkin, että lähettävät pois. En vain ymmärrä miten olet suuttunut siitä, että sait vapautesi takaisin. Mitä tulee "itsetuhoisuuteen", vapaus-aatteen ja moraalin näkökulmasta sinä itse vastaat omasta hengestäsi. Kenenkään muun asia ei ole vastata siitä, että pidät itsesi hengissä. Sinä olet itsestäsi vastuussa. Vapaassa yhteiskunnassa henkilä saa tehdä itsemurhan ajankohdasta ja syistä riippumatta, kunhan vain huolehtii, ettei aseta ketään sivullisia vaaraan. Tukea haetaan muualta. Psykiatria ei ole auttamista vaan kontrolloimista ja/tai rankaisemista varten. Olet ymmärtänyt psykiatrian yhteiskunnallisen funktion väärin.Juu, kyllä suutuin siitä, että itsetuhoisena sain vapauteni takaisin. Koin valtavaa ristiriitaa siinä, että itsetuhoisena jouduin pakkohoitoon ja ihan yhtä itsetuhoisena minut vapautettiin. Tuntui ikään kuin minulle olisi annettu lupa kuolla ja totta kai jokaisella on se oikeus, mutta miksi minua ensin haluttiin siltä suojella ja sitten sillä ei ollutkaan merkitystä elänkö vai olenko kuollut? Jäin todella tyhjän päälle.
No, joka tapauksessa olen vielä hengissä. En tiedä miksi. Ehkä en oikeasti halua kuolla, haluan elää, mutta tuskaisessa olossa itseä on vaikea hillitä. Jonain päivänä saatan tappaa itseni, vaikka en haluaisi. Ja nyt tiedän, ettei ole olemassa paikkaa joka minua itseltäni suojelisi. Osastohoito oli valtava pettymys. Ja kyllä, ymmärsin psykiatrisen hoidon väärin ja vieläkin sitä on vaikea käsittää (sekä "hoitoa" että sitä että odotin saavani oikeaa apua, enkä vain lääkkeitä ja lisää traumoja). - Oijoijoi_sivusto
Kökkis kirjoitti:
Juu, kyllä suutuin siitä, että itsetuhoisena sain vapauteni takaisin. Koin valtavaa ristiriitaa siinä, että itsetuhoisena jouduin pakkohoitoon ja ihan yhtä itsetuhoisena minut vapautettiin. Tuntui ikään kuin minulle olisi annettu lupa kuolla ja totta kai jokaisella on se oikeus, mutta miksi minua ensin haluttiin siltä suojella ja sitten sillä ei ollutkaan merkitystä elänkö vai olenko kuollut? Jäin todella tyhjän päälle.
No, joka tapauksessa olen vielä hengissä. En tiedä miksi. Ehkä en oikeasti halua kuolla, haluan elää, mutta tuskaisessa olossa itseä on vaikea hillitä. Jonain päivänä saatan tappaa itseni, vaikka en haluaisi. Ja nyt tiedän, ettei ole olemassa paikkaa joka minua itseltäni suojelisi. Osastohoito oli valtava pettymys. Ja kyllä, ymmärsin psykiatrisen hoidon väärin ja vieläkin sitä on vaikea käsittää (sekä "hoitoa" että sitä että odotin saavani oikeaa apua, enkä vain lääkkeitä ja lisää traumoja).Jos odotat psykiatrialta johdonmukaisuutta katsot väärään paikkaan.
Olen pahoillani, että voit noin huonosti.
Olen myös pahoillani, että tulit kohdelluksi niin. Ehkäpä opit kokemuksesi kautta sen mitä yritin kertoa: psykiatria ei ole auttamassa kohteitaan/asiakkaitaan.
Kaikkea hyvää sinulle jatkoon, mihin elämä viekään. - Kökkis
Oijoijoi_sivusto kirjoitti:
Jos odotat psykiatrialta johdonmukaisuutta katsot väärään paikkaan.
Olen pahoillani, että voit noin huonosti.
Olen myös pahoillani, että tulit kohdelluksi niin. Ehkäpä opit kokemuksesi kautta sen mitä yritin kertoa: psykiatria ei ole auttamassa kohteitaan/asiakkaitaan.
Kaikkea hyvää sinulle jatkoon, mihin elämä viekään.Kiitos, päivä kerrallan mennään. Opin kyllä paljonkin hoidon epäjohdonmukaisuudesta, mutta olihan se järkyttävää tajuta, kun odotin saa saavani apua.
Ja kun tuntuu että mulla on jokin sellainenkin "häiriö" että epäjohdonmukaisuudet, ristiriidat, logiikka jota en ymmärrä (eikä sitä suostuta mulle avaamaan), aiheuttaa todella sekavaa oloa. Epätodellisuuden ja irrallisuuden tunnetta ym. Apua lähdin osastolta hakemaan, mutta hullummaksi tulin... - champqq
Kysyit mitä tarkotin "halulla" niin nään sen jotenkin ettei ihmisellä ole täydellisen epätoivon hetkelläkään (itsemurhaa tehdessä) halua kuolla vaan ettei hän pysty elämään siinä todellisuudessa missä hän on. Todellisuus on niin rankka että ajatukset ja tunteet nivoutuvat itsetuhoisuuteen eikä henkilö itse voi tälle mitään. Toki apua hakiessa useimmiten nämä itsetuhoimpulssit vaimenevat. Itsetuhoisuus on aina erillinen tunnekokemus kuin vaikkapa masennus vaikka ne voivat henkilöllä kulkeakin käsi kädessä.
- outoa_touhua
Jos se on tuollaista niin missäs välissä ne kysyy potilaalta että mitä kuuluu ja mitkä tapahtumat ovat johtaneet tähän tilanteeseen että olet joutunut mielisairaalaan?
Vähän kuin jos somaattisella puolella jalkansa murtanut laitettaisiin kovalle kipulääkitykselle ja viikon jälkeen kotiutettaisiin mutta ei oltaisi tehty mitään itse murtumalle.- Oijoijoi_sivusto
Et ole ymmärtänyt mistä psykiatriassa on kysymys. Psykiatria ei ole auttamassa vaan kontrolloimassa/rankaisemassa kohdetta. Eivät he ole kiinnostuneet miksi joku on surullinen tai mitä hänelle kuuluu. Psykiatriaa kiinnostaa vaimentaa/lopettaa kohteen valitus ja/tai muokata hänestä sellainen kuin valtio haluaa.
Mitä valtio haluaa riippuu valtiosta ja ajasta. Esimerkiksi ennen vuotta 1973, jos henkilö oli homoseksuaali valtio pyrki tuhoamaan henkilön kemiallisesti. Alan Turing on tästä hyvä esimerkki. Naiset ovat perinteisesti olleet psykiatria ykköskohde, koska psykiatrinen valta on ollut käytänössä aina miesten hallussa. Nykyisellään tilanne on aavistuksen tasoittunut, mutta edelleen naiset kuulevat olevansa useimmin mielisairaita kuin miehet.
Oikeaan lääketieteeseen vertaaminen ei ole mielekästä, koska puhutaan aivan eri alasta sekä terveydenhuollosta järjestelmänä. Psykiatria ei ole lääketiedettä eikä psykiatrisellä järjestelmällä mitään tekemistä terveydenhuollon kanssa.
- xkxk
Ei nämä psykiatrian puolen osastotyöntekijät tajua mitään hoitamisesta. Luulevat että turruttamalla ihminen, tunkemalla lääkkeitä ihminen voi paremmin. Ja kun ihminen voi huonosti,ajatellaan automaattisesti ettei hänellä ei ole tarpeeksi lääkkeitä.
Suljetulla osastolla ei hoideta, siellä "rankaistaan" sairastamisesta, ja kontrolloidaan ihmisiä jotka käyttäytyy väärin. Tämän väitetään olevan hoitoa. Neuroleptilääkkeitä käyttäneiltä ei kysytä miten he voi niillä, vaan psykiatrit itse kirjoittaa potaskaansa ihmisen voinnista. On tutkittu juttu että itsemurhariski pakkohoitoa kokeneilla kasvaa sairaalasta kotiuttamisen jälkeen. syy ei ole mielenterveysongelmat yksinään, vaan syy voi olla brutaalit hoitotavat, nöyryyttävät tavat kohdata ihminen, stigmat, pakkolääkintä: kemialliset pakkopaidat jolla turrutetaan ihminen ja erkaannutetaan häntä omista tunteistaan ja itsestään.
"Pyöräovipotilaat" ovat monesti lääkehaitoista ja lääkevieroituksesta kärsiviä ihmisiä.- Oijoijoi_sivusto
Sinullakin menee muutama asia hieman sekaisin.
Psykiatrinen sairaus on metafora eli ei sairaus ollenkaan. Täten ei ole mitään hoidettavaa. Psykiatrian yhteiskunnallinen tehtävä on kontrolloida ja/tai rangaista vääränlaisia kansalaisia. Se kuka on vääränlainen on psykiatria-valtion määriteltävissä ja miten kussakin ajassa vääränlaisuus on suurinpiirtein määritelty on kirjattuna DSM-julkaisussa.
Tämä eräs autolla ihmisten yliajanut henkilö on ollut psykiatrian orjana laitoksessa ja on mahdollista, että häneen pakotettujen aineiden aiheuttamat sekavuudentilat ovat osatekijänä yliajorikokseen. BBC:n Panorama-ohjelmassa oli juuri muutama viikko takaperin juttua SSRI-aineiden yhteydestä väkivaltaan. Ohjelma löytyy utubesta.
- HalpaaLähtöä
Minkämerkkisen rekan eteen ajan? Mikä on kallein?
- luulitko.toisin
Mitä muutakaan neurolepteilla tehdään kuin lamautetaan, pahoinpidellään ja vammautetaan?
- Ihmiskunnantuho
Surullista millaiseksi ihmisen "hoito" on mennyt. Keskushermostoa tuhoamalla epätoivoista ihmistä muka "hoidetaan" ja tätä oikein yliopistoissa opiskellaan. Voi hyvä elämä.
- 66yyuu66y
Se on se eugeniikka
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va1393095- 81686
Mies pyysi rahaa
Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?2221374Jos tapaisimme uudelleen?
niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J701191- 441171
- 371051
Mites nyt suu pannaan
Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va381032Taas Lieksassa tyritty
Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke133987- 47964
Nähdäänkö ensi viikolla
paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.38918