"Mielialalääke on masentuneelle yhtä tärkeä kuin

Ei ei ei. Psykiatrit ovat juonessa mukana ihan omasta intressistään. Kuvitteletko, että psykiatrit ovat oikeasti niin tyhmiä kuin mitä Pekka Ropponen antaa ymmärtää.

Kyllä psykiatrian ammattikunnan pyramidin huipulla, ja monilta osin varmasti ihan keskitasolla ja ruohonjuuritasolla peruspraktiikassa, tiedetään, että mikä on totta ja mikä ei.

Psykiatria tarvitsee valheitaan ja vedätysstrategiaansa säilyttääkseen uskottavuutensa. Valheisiin se saa tukensa valtiolta. Muutoin heille ei olisi mahdollisuuksia. Faktat pääsevät ja pysyvät ihmisten tietoisuudessa ilman jatkuvaa vakuutteluakin. Psykiatrian on kerrattava valheitaan mediassa jatkuvalla syötöllä, jotta edes kansan tyhmin ja osaamattomin massa sen vielä vähän pidempään uskoisi. Fiksumpi kansanosa on lukenut faktat jo muualta.

Thomas Jefferson totesi asian hyvin täsmällisesti jo vuosisata sitten. Älkäämme tätä(kään) viisautta unohtako.

"It is error alone which needs the support of government. Truth can stand by itself." -Thomas Jefferson

Ja nuo umpiluukallot määrävät niitä potilaille kutistamaan aivoja. Peratsin aiheutti vasemman puoleisen aivolohkon frontotemporaattisen surkastuman, niin myös otsa- lohkossa. Sen siheutti Peratatsin depot, turha muuta väittää. Onnekdi henki jäi ja muisti. Siinä ne insuliinit.

Jeeffff kirjoitti:

Ei ei ei. Psykiatrit ovat juonessa mukana ihan omasta intressistään. Kuvitteletko, että psykiatrit ovat oikeasti niin tyhmiä kuin mitä Pekka Ropponen antaa ymmärtää.

Kyllä psykiatrian ammattikunnan pyramidin huipulla, ja monilta osin varmasti ihan keskitasolla ja ruohonjuuritasolla peruspraktiikassa, tiedetään, että mikä on totta ja mikä ei.

Psykiatria tarvitsee valheitaan ja vedätysstrategiaansa säilyttääkseen uskottavuutensa. Valheisiin se saa tukensa valtiolta. Muutoin heille ei olisi mahdollisuuksia. Faktat pääsevät ja pysyvät ihmisten tietoisuudessa ilman jatkuvaa vakuutteluakin. Psykiatrian on kerrattava valheitaan mediassa jatkuvalla syötöllä, jotta edes kansan tyhmin ja osaamattomin massa sen vielä vähän pidempään uskoisi. Fiksumpi kansanosa on lukenut faktat jo muualta.

Lue lisää

Jaa että oikein ovat juonessa mukana. Miten kauan olet kärsinyt vainoharhaisuudestasi.
Kovasti kirjoittelet omia omituisia teorioitasi , luullen että olet joku Einsteni tässä asiassa.
Sinun totuutesi on sinun ja siihen ei hoidot auta. Mutta saitpa uhota mielikuvituksiasi netissä , ja tuntea itsesi olenkin tärkeäksi, mutta tunne on ainoastaan sinun

Anonyymi kirjoitti:

Jaa että oikein ovat juonessa mukana. Miten kauan olet kärsinyt vainoharhaisuudestasi.
Kovasti kirjoittelet omia omituisia teorioitasi , luullen että olet joku Einsteni tässä asiassa.
Sinun totuutesi on sinun ja siihen ei hoidot auta. Mutta saitpa uhota mielikuvituksiasi netissä , ja tuntea itsesi olenkin tärkeäksi, mutta tunne on ainoastaan sinun

Lue lisää

En tiedä kuka olet, mutta nämä tunteet eivät näköjään ole vain minun tunteita, kun näen miten nämä kirjoitukset nousevat esimerkiksi Googlen listauksissa.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä kuka olet, mutta nämä tunteet eivät näköjään ole vain minun tunteita, kun näen miten nämä kirjoitukset nousevat esimerkiksi Googlen listauksissa.

Faktoista viis, kunhan omat tunteet on aina oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Faktoista viis, kunhan omat tunteet on aina oikeassa.

Täällä on kyllä paljon faktoja seassa, pitää vain osata kaivaa ne sieltä välistä.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä on kyllä paljon faktoja seassa, pitää vain osata kaivaa ne sieltä välistä.

Totta. mutta miten paljon helpompaa tämäkin keskustelu olisi, kun ei niitä fatkoja käytäisi kuorruttamassa keskipaksulla ajatusvääristymällä.

Anonyymi kirjoitti:

Totta. mutta miten paljon helpompaa tämäkin keskustelu olisi, kun ei niitä fatkoja käytäisi kuorruttamassa keskipaksulla ajatusvääristymällä.

En tiedä oletko enemmän psykiatrian työntekijä vai potilas, mutta nykään tuota ajatusväärismä-hommaa on jotenkin aletettu alistamaan sitä toista puolta. Eli ajatusvääristymä-termiä käyttävällä on usein itsellä ajatusvääristymä siitä, että muilla ihmisillä on se ajatusvääristymä. :D

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä oletko enemmän psykiatrian työntekijä vai potilas, mutta nykään tuota ajatusväärismä-hommaa on jotenkin aletettu alistamaan sitä toista puolta. Eli ajatusvääristymä-termiä käyttävällä on usein itsellä ajatusvääristymä siitä, että muilla ihmisillä on se ajatusvääristymä. :D

Lue lisää

Ehkä se johtuu siitä, kun uskotaan olevan oikeassa, ja sitten tuleekin joku muu, joka on asioista eri mieltä.
Itsepäisesti pidetään vain omista ajatuksista kiinni, eikä muiden mielipiteitä tahdota hyväksyä millään.
Keskustelu muodostuu silloin vääristyneeksi, ei pelkkä ajattelu.
Asioista saa, ja joskus pitääkin olla eri mieltä, ja toisten mielipiteitä on hyvä kunnioittaa vaikka olisikin itse eri mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä oletko enemmän psykiatrian työntekijä vai potilas, mutta nykään tuota ajatusväärismä-hommaa on jotenkin aletettu alistamaan sitä toista puolta. Eli ajatusvääristymä-termiä käyttävällä on usein itsellä ajatusvääristymä siitä, että muilla ihmisillä on se ajatusvääristymä. :D

Lue lisää

Erittäin hyvä pointti. Mistä voi erottaa ajatusvääristymän, jos kaksi vastakkaista osapuolta syyttää toistaan ajatusten vääristymisesstä?

Ja miksi ajatusvääristymä alistaa?

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä pointti. Mistä voi erottaa ajatusvääristymän, jos kaksi vastakkaista osapuolta syyttää toistaan ajatusten vääristymisesstä?

Ja miksi ajatusvääristymä alistaa?

Lue lisää

Se alistaa sen vuoksi, että toinen keskustelija tulkitsee sen toisen osapuolen sillä tavalla, että juuri hänellä toisella on ajatusvääristymä, eikä itsellä.

Anonyymi kirjoitti:

Se alistaa sen vuoksi, että toinen keskustelija tulkitsee sen toisen osapuolen sillä tavalla, että juuri hänellä toisella on ajatusvääristymä, eikä itsellä.

Mä tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat yksilön näkökulmasta, mutta kun asiaa miettii tarkemmin, niin sehän tarkoittaisi sitä että todellisuus alistaisi aina tätä ihmistä.

Kaikki tietää, että niin kutsutut psyykenlääkkeet ovat huumausaineita siinä missä alkoholi, kannabis, amfetamiini, heroiini, kokaiini, LSD ja psilobysiini (listaa voit jatkaa, jos tahtoo). Itse asiassa esimerkiksi SSRI/SNRI-aineet ja vastaavat kuuluvat samaan huumausaineryhmään kuin amfetamiini ja kokaiini, eli stimulantteihin. Sen takia niillä yhtäläisiä vaikutuksia sekä pitkälti vastaavat viekkarit.

Moncrieff kutsuu totuutta käsitteellä 'drug-centered model'.

Jeeffff kirjoitti:

Kaikki tietää, että niin kutsutut psyykenlääkkeet ovat huumausaineita siinä missä alkoholi, kannabis, amfetamiini, heroiini, kokaiini, LSD ja psilobysiini (listaa voit jatkaa, jos tahtoo). Itse asiassa esimerkiksi SSRI/SNRI-aineet ja vastaavat kuuluvat samaan huumausaineryhmään kuin amfetamiini ja kokaiini, eli stimulantteihin. Sen takia niillä yhtäläisiä vaikutuksia sekä pitkälti vastaavat viekkarit.

Moncrieff kutsuu totuutta käsitteellä 'drug-centered model'.

Lue lisää

Sellaisen korjauksen tahtoisin tehdä, että vaikka esimerkiksi SSRI-lääkkeet ja amfetamiinit kuuluvat kemiallisesti samankaltaiseen ryhmään, niin SSRI-lääkkeet vaikuttavat enemmän serotoniinin takaisinostoon, kun taas amfetamiini tai jotkut ADHD-lääkkeet lisäävät dopamiinin vaikutusta kehossa. Eli vaikka ne ovat kemiallisesti samankaltaisia, on niillä lääkkeille on kyllä myös erilaisia vaikutuksia. Disclaimerina en käytä SSRI- tai ADHD-lääkkeitä, olen käyttänyt SSRI-lääkkeitä joskus 15 vuotta sitten.

Suomessa julkinen kriittinen keskustelu vallalla olevan haitallisenkin diagnoosikeskeisyys-lääkkeet-biologinen psykiatria kyseenalaistamiseksi ihmisten mielen hyvinvoinnin tuojana on ollut todella vaimeaa. Itse seurailen Britannissa olevaa keskustelua aiheen tiimoilta, jossa löytyy paljon enemmän vaihtoehtonäkemyksiä omaavia psykologeja ja psykiatrejakin Twitterissä. Siellä on lisäksi Council of Evidence Based Psychiatry, joka yrittää tuoda lääkkeiden haittoja julki ja jolla on myös tavoite yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Viimeisen tempaus oli kerätä ihmisten haittoja lääkkeistä tutkimuksena. Tietenkin Suomi on pienempi maa, jolloin piirit on pienemmät ja varmaan rohkeutta ammattilaisilla ei ole samalla tapaa tuoda julki näkemyksiään, kun usein vaihtoehtoisia näkemyksiä on seurannut loan heittoa. Mutta on sinänsä jännä, että Suomessa on ulkomaillakin hehkutettu avoimen dialogin malli Torniossa, mutta silti julkinen keskustelu painottuu kovasti biologiseen psykiatriaan ja muutama mielipideproffa runnoo julki näkemyksiään lääkkeistä. Jotkut ulkomaalaiset virheellisesti luulevat, että Suomessa on edistyksellistä ja avoin dialogi on käytössä laajemmin Suomessa, mutta tämähän ei pidä paikkaansa, vaan kyllä suurimmassa osassa Suomea, pääasiassa joka puolella psykoosiin menneet lyödään neuroleptitokkuraan, usein pakkotoimilla ja pakkolääkityksillä. Tämä Ropponen voisi ottaa pään pensaasta, jos väittää, että ketään ei turruteta lääkkeillä osastoilla.

James Moore joka perusti kansalaisaktivismina podcastit ensin tekemällä Let´s talk Withdrawal https://www.madinamerica.com/2017/04/lets-talk-withdrawal-podcast/ podcastit, jossa keräsi lääkkeillä satutettujen ja lääkevieroituksessa kärsineiden ihmisten kokemuksia ja kriittisiä ammattilaisten haastatteluja, ja sittemmin hänen tekemät Mad in America podcastit on todella hyvä idea. Toivottavasti Suomenkin vastaaville sivuille saadaan samanlaista. Hieno asia ylipäätään, että Suomessa on perustettu kyseinen sivusto. Erittäin hyvä uutinen ja erittäin tärkeää mm. yksilönvapauksille, niille ketä on satutettu psykiatriassa, haitoista informoimiseen ja nykymallin uudelleenmiettimiseen. Toivottavasti sivuille tulee enemmän materiaalia.

Pitääpä kuunnella tuo Jim van Osin podcast. Sen ymmärsin, että hän on kritisoinut aiemminkin jo skitsofrenia diagnoosiin liittyviä seikkoja. Hänen näkemyksiään on tuotu julki mm täällä: https://theconversation.com/the-concept-of-schizophrenia-is-coming-to-an-end-heres-why-82775

Nimenomaan lööperiltähän nämä Ropposen perusteet lääkityksille kuulostavat. Ja geenien korostus henkisen kärsimyksen aiheuttajana, vaikka geenitutkimus psykiatriassa osoittaa, että geenien merkitys on ihan marginaalinen ja tämän tutkimuksen saralla ei kovin olla menestytty psykiatriassa. Psykiatria vaan mieluusti korostaa näitä, koska ne viittaisivat siihen, että mielen sairaudet olisi periytyviä biologisia sairauksia erityisesti painottuen olevan biologisella pohjalla. Tällaiset lehtijutut viallisista aivoista ja psykiatrian lääkkeiden niiden korjaamisesta myöskin antavat olettaa, että psykiatria on äärimmäisen hyödyllistä, kun se korjaa ihmisten aivojen häiriötiloja.

Nämä kuulostaa hyvin lööperiltä: Välittäjäaineiden pohjalla olo (hmmm!), lääkkeillä aivojen häiriötilojen korjaaminen ja sen viittaaminen, että diabeetikolta puuttuu insuliinia, ja seuraavassa lausessa sen sanominen, että kun psykoosipotilaat jättää lääkkeet pois, psykoosi uusii: " Ei diabeetikkokaan voi lopettaa insuliinia, kun elimistö ei sitä tuota. Esimerkiksi psykoosilääkkeen lopettaminen lisää voimakkaasti riskiä sairastua uudestaan." Puuttuuko psykoosipotilailta elimistöstään antipsykootteja kuten diabeetikolta insuliinia? Eikö heidän kehonsa tuota tarpeeksi antipsykootteja? Ropponen unohtaa mainita, että kyseiset lääkkeet eivät ole terveellisiä tai suureksi osaksi terveyttä edistäviä, niillä on lukuisia elämänlaatua ja terveyttä uhkaavia haittoja ympäri kehoa, ja ovat yhteydessä runsaasti lyhyempään elinajan ennusteeseen niitä käyttävillä. Insuliini ei aiheuta seksuaalihäiriöitä tai pakkoliikkeitä.

Onko Ropponen tullut ajatelleeksi, että antipsykoottien vieroitus voi altistaa itsessään ihmiset psykoosin uusimiselle? Mutta syypäänä voisi olla myös lääkkeen vaikutukset aivoihin itsessään, ja vieroituksen niistä laukaisema oireilu. "dopamine supersensitivity psychosis" .

Suomessa antipsykootteja syötetään rutkasti muihin pohjoismaihin verrattuna: http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3403709/Suomessa kaytetaan masennuslaakkeita Ruotsia vahemman katso maakuntasi psyykenlaakkeiden kaytto

Ropponen: "...vähän ihmettelen väitettä, että lääkkeistä pitäisi päästä pois. Miksi, jos lääkityksestä on potilaalle hyötyä? "

No esimerkiksi siksi, että pitkäaikaislääkitykset eivät ole välttämättä yhteydessä parempaan toimintakyvyn ennusteeseen ja terveysriskien takia. Ne on ongelmallisempia kuin väitetään. https://www.madinamerica.com/2016/07/the-case-against-antipsychotics/ On kyseessä sitten mielialalääkkeet, tai antipsykootit.

kgdsölköl kirjoitti:

Nimenomaan lööperiltähän nämä Ropposen perusteet lääkityksille kuulostavat. Ja geenien korostus henkisen kärsimyksen aiheuttajana, vaikka geenitutkimus psykiatriassa osoittaa, että geenien merkitys on ihan marginaalinen ja tämän tutkimuksen saralla ei kovin olla menestytty psykiatriassa. Psykiatria vaan mieluusti korostaa näitä, koska ne viittaisivat siihen, että mielen sairaudet olisi periytyviä biologisia sairauksia erityisesti painottuen olevan biologisella pohjalla. Tällaiset lehtijutut viallisista aivoista ja psykiatrian lääkkeiden niiden korjaamisesta myöskin antavat olettaa, että psykiatria on äärimmäisen hyödyllistä, kun se korjaa ihmisten aivojen häiriötiloja.

Nämä kuulostaa hyvin lööperiltä: Välittäjäaineiden pohjalla olo (hmmm!), lääkkeillä aivojen häiriötilojen korjaaminen ja sen viittaaminen, että diabeetikolta puuttuu insuliinia, ja seuraavassa lausessa sen sanominen, että kun psykoosipotilaat jättää lääkkeet pois, psykoosi uusii: " Ei diabeetikkokaan voi lopettaa insuliinia, kun elimistö ei sitä tuota. Esimerkiksi psykoosilääkkeen lopettaminen lisää voimakkaasti riskiä sairastua uudestaan." Puuttuuko psykoosipotilailta elimistöstään antipsykootteja kuten diabeetikolta insuliinia? Eikö heidän kehonsa tuota tarpeeksi antipsykootteja? Ropponen unohtaa mainita, että kyseiset lääkkeet eivät ole terveellisiä tai suureksi osaksi terveyttä edistäviä, niillä on lukuisia elämänlaatua ja terveyttä uhkaavia haittoja ympäri kehoa, ja ovat yhteydessä runsaasti lyhyempään elinajan ennusteeseen niitä käyttävillä. Insuliini ei aiheuta seksuaalihäiriöitä tai pakkoliikkeitä.

Onko Ropponen tullut ajatelleeksi, että antipsykoottien vieroitus voi altistaa itsessään ihmiset psykoosin uusimiselle? Mutta syypäänä voisi olla myös lääkkeen vaikutukset aivoihin itsessään, ja vieroituksen niistä laukaisema oireilu. "dopamine supersensitivity psychosis" .

Suomessa antipsykootteja syötetään rutkasti muihin pohjoismaihin verrattuna: http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3403709/Suomessa kaytetaan masennuslaakkeita Ruotsia vahemman katso maakuntasi psyykenlaakkeiden kaytto

Ropponen: "...vähän ihmettelen väitettä, että lääkkeistä pitäisi päästä pois. Miksi, jos lääkityksestä on potilaalle hyötyä? "

No esimerkiksi siksi, että pitkäaikaislääkitykset eivät ole välttämättä yhteydessä parempaan toimintakyvyn ennusteeseen ja terveysriskien takia. Ne on ongelmallisempia kuin väitetään. https://www.madinamerica.com/2016/07/the-case-against-antipsychotics/ On kyseessä sitten mielialalääkkeet, tai antipsykootit.

Lue lisää

Ihmiset lopettaa psykiatrian aineita koska niistä on haittaa elämänlaadulle ts.ei ota eteen tai tunteet leikkautuu. Elämä aineissa ei kuitenkaan ole mieluisaa vaikka jotain hyötyä ehkä olisikin. Ihmiset menettää jotain kokemuksia mitä haluaisivat kokea.

Linkki: https://madinfinland.org/

On täysin epäluotettavalla pohjalla väittää, että kun henkilö lopettaa käyttämänsä psyykkeeseen vaikuttavan lääkkeen, ja henkilön vointi pahenee jopa ennen niiden syömistä huonommalle tolalle (mikä on täysin mahdollinen seuraus vuosikausien kaikkien psykoaktiivisten aineiden, ja "psyykenlääkkeiden" käytöstä. Kun siis aineisiin on ensin tottunut, niitä on käyttänyt pitkään ja sitten lopettaa ne mikä laukaisee oireilua), niin sitten heti voidaankin todeta, että henkilö kärsii uudesta sairaudesta nimeltä X tai uudelleen palaavasta sairaudesta, ja se on osoitus siitä, että hän tarvii lääkitystä mitä hän on käyttänyt tai uusia lääkityksiä. Ja että hänen oireensa ovat osoitus jostain aivoissa olevasta biologisesta häiriötilasta. (Toki häiriötila aivoissa voi lääkelopetuksen jälkeen olla ja monesti onkin, mistä vieroitusoireet johtuu ja voi olla hyvin pitkän ajan kuluessa tapahtuva muutos, että henkilö palaa normaaliolotilaan mihin ei liity vieroitustuntemuksia tai mitään epämääräisiä lopetuksen jälkeen iskeviä oireita tai esimerkiksi lääkkeen aiheuttamat seksuaaliongelmat katoavat - jos siis katoavat). On epäluotettavalla pohjalla väittää, että henkilön ei olisi pitänyt lopettaa lääkitystään, kun hän tarvii sitä kuin diabeetikko insuliiniaan. Yhtälailla jos lääkkeen lopetusta on seurannut huonompi vointi, voi tämä olla lääkkeen syytä ja ilman vuosikausien käyttöä ja sitten aineen purkamista, ei henkilö olisi niin huonossa jamassa. Lopetus voi puhkaista oireita, jotka ovat ihan uudenlaisia ellei pahempia kuin miksi lääkkeitä käytti.

Toki jos oireet katoavat kun lääkkeen aloittaa uudelleen, ja ihminen kokee ettei haluakaan lopettaa eikä koe jatkamista epämiellyttäväksi, tämä on tietyllä tavalla hyvä asia, mutta toisaalta huolestuttava, että henkilön ovinti näin poukkoilee. Mutta se ei osoita että lääke on kuin insuliinia diabeetikolle. Yhtä lailla se voi osoittaa, että ihminen on fyysisesti ja henkisesti niin mukautunut lääkkeeseen, tullut siihen riippuvaiseksi, eikä siksi pysty sitä lopettamaan.

Nämä lääkityksen jälkeen ilmenevät oireet voivat yhtä lailla olla SEURAUS lääkkeen vaikutuksista ihmisessä ja niiden lopetuksen jälkeen ilmenevistä kemiallisista muutoksista, kun keho ei saa enää ainetta, jota aivot ja keho ovat vuosikausien aikana mukautuneet saamaan. Nämä muutokset voivat ALTISTAA henkilön kokemaan pahempaa oireilua, joka psykiatriassa voidaan nähdä mielisairauden puhkeamisena tai pahenemisena, mihin saatetaan tunkea lisää lääkkeitä.

Hyvä merkki sille, onko kyse vieroitusoireista on, on se että jos ottaa pienen annoksen ainetta ja katsoo viekö se oireita pois. En siis suosittele näin tekemään. Jos on ollut vain päiviä käyttämättä, se usein viekin oireet pois. Se on kuin krapularyyppy alkoholistille. Joskus pitkän ajan päästä lopetuksesta voi tosin olla lääkkeen toimiminen oireiden poistossa olla epävarmempaa. Voi olla ettei aine toimi kuin ennen ja voi jopa aiheuttaa huonon tai aikaisemmasta aineen vaikutuksesta poikkeavan reaktion. Hyvin haitallisiakin reaktioita. Ei ole suoraviivaista että sama lääke aiheuttaa joka kerta positiivisen tuloksen.

Ei ole mitenkään tavatonta, kun ihmiset vieroittautuvat huumeista ja niiden pitkäaikaiskäytöstä, tulee heille vaikeitakin mielenterveysongelmia muistuttavia oireita, sekavuutta, unettomuutta joka altistaa sekavuudelle ellei sitten jopa psykoottisia oireita. Näitä ei nähdä riskinä psyykenlääkkeiden kanssa, mutta ihminen altistuu monelle vakavammalle oireelle lopettaessaan hyvin pitkäaikaisen lääkityksen. Vieroitusoireet psyykenlääkkeistä ovat hyvin paljon samankaltaisia huumevieroitusoireiden kanssa sisältäen joukon henkisiä (mielialanvaihtelut, aggressio jne) kuin fyysisiäkin vieroitusoireita ja lopulta sen, että henkilö oppii jälleen elämään elämäänsä ilman pillereitä. Tämä voi olla hyvin mullistava ja raskas prosessi ihmiselle ja siinä voi joutua kysymään itseltään "kuka minä olen ilman lääkkeitä?" "Muuttivatko nämä lääkkeet minua?" Tämän takia kannattaa lopetus tehdä hitaasti, runsaasti tietoa aiheesta hankkien ja vähästressisessä elämäntilanteessa.

Toinen ei luotettava psykiatrian tapa diagnosoida ihmisiä on se, että kun henkilö aloittaa jonkun stimulanttityylisen lääkkeen ja saa siitä manian, se on osoitus biologispohjaisesta sairaudesta nimeltä kaksisuuntainen. Se on oikeasti osoitus vain siitä, että nämä lääkkeet voivat sotkea ihmisen kuuppaa hyvinkin monenlaisilla tavoilla huonoissa tapauksissa. Ei siitä että tämä lääke paljasti että henkilöllä on kaksisuuntainen. Unettomuus ja levottomuus on suht yleisiä ssri haittaoireita. Impulssikontrollin muutos toki myös voi tulla, kun ihminen on jonkun psykoaktiivisen aineen vaikutuksen alla. Se miksi joku menee maniatilaan, on tietenkin hyvä kysymys. Se on myös hyvä kysymys voivatko lääkkeet laukaista pitkäaikaisempaakin mielialan poukkoilua ihmiselle?

Itse olisin jos henkilön lääkäri olisin, enemmänkin huolissani jos joku nousisi hetkessä lääkkeellä vaikeasti masentuneesta toisenlaiseksi.

Vaikkakin tämä muutos masentuneesta kolmessa viikossa parempaan suuntaan, "lääke alkaa tehota", on lääkkeillä usein tavoiteltu seuraus.

Ihmisten kokemuksia antipsykooteista lisää:
https://www.google.fi/url?q=http://www.mentalhealth.freeuk.com/acta.pdf&sa=U&ved=0ahUKEwjEgYqy8IPWAhWmK5oKHSOeCfwQFggUMAI&usg=AFQjCNEABp7c-7eFUu4yLFU0bP23pR5qig

Tuossa ihmiset kuvaavat hyvin lääkkeiden negatiivisia vaikutuksia itsessään. Toki kun kyse on ihmisten kokemuksista, on aina hankala osoittaa ne lääkkeen syyksi. Kannattaa aina huomioida että olennaiset haitat mitä ihmiset kokee esim tunteiden leikkautuminen ei lue välttämättä lääkepaketissa.

Nykyään tutkimuksia ihmisten lääkekokemuksista tehdään enemmän. Esim pitkäaikaiskäytön lääkekokemukset ovat kuitenkin vähemmän tutkittu aihe. Tuntuu, että edelleenkin nämä niinsanotut lääketutkimukset jyllää, jossa tiettyihin kategorioihin sullottujen ihmisten lääkkeiden toimivuutta ja niinkutsuttujen oireiden vähenemistä tutkitaan kuin potilaat olisi jotain laboratoriorottia. Käveleviä tietyt oireet omaavia diagnooseja. Ja sitten esitellään hienosti psykiatrian lehdissä kuinka lääke toimii milläkin diagnoosilla yleistäen tämän koskemaan koko diagnoosia. Ja psykiatrit erilaisissa lehdissä kertovat omaa näkemystään lääkkeiden hyötyjä usein yksipuolisesti korostaen että kuinka hyvin ne toimii millekin diagnoosille supistaen tietyn diagnoosin saaneet yhdeksi massaksi.

Edelleenkin, osa lääkkeen toimintaa on myös sen aiheuttamat häiriöt sotkiessaan välittäjäainetoimintaa. Kuten liikehäiriöt tai seksuaaliset häiriöt. Tai hormonihäiriöt. Ne eivät ole vain haittavaikutuksia vaan suurella todennäköisyydellä pitkässä juoksussa tapahtuvia lääkkeen vaikutuksia siinä missä ihmisten positiivisinakin pitävät vaikutukset ja riskit kohoavat pitkäaikaiskäytössä/runsaassa käytössä.

Potilaiden kokemat emotionaalisen ja elämänlaadun haitat lääkkeistä olisi tunnustettava entistä paremmin ja niistä olisi potilaita informoitava ennen lääkkeen aloitusta.

Kautta aikain potilaiden kokemukset psykiatrian puolella ovat saattaneet tulla jopa mitätöidyksi tai ohitetuksi, koska potilaita psykiatrian puolella voidaan pitää sellaisina, että he eivät ymmärrä mikä heille on parasta tai sairaudentunnottomina. Psykiatri on voinut pitää ulkoisesti potilastaan parempivointisena, vaikka potilas tuntee suorastaan tuskaa tilastaan lääkkeillä. Psykiatriassa on aina ollut syvä ristiriita. Ensinnäkin valtaepäsuhta potilaan ja lääkärin välillä, koska psykiatrilla on oikeus rajoittaa potilaansa oikeuksia ja jopa pakkomäärätä lääkkeitä. Ja toisekseen kyseenalaista se että joku joutuu jopa väkisellä syömään lääkkeitä, joita toinen määrää, joita määrääjä ei ole koskaan omassa kehossaan tuntenut ja jonka haittatietämys perustuu psykiatrian alan kirjallisuuteen ja omaan ulkoiseen potilaiden tarkkailuun. On sanomattakin selvää että tällaisessa asetelmassa sattuu vääryyksiä.

Mitä ei koskaan olla sanottu, on kuinka huonosti lääkkeistä on loppupeleissä ymmärretty, kun niitä on alettu käyttää laajasti ihmisillä. Esimerkiksi tardiivi dyskinesia, pakkoliikkeet neurolepteillä, havaittiin runsaasti myöhemmin lääkkeiden tuloa markkinoille.

Psykiatriassa mielen sairauksien vuoksi ihminen altistetaan jopa väkisin runsaasti elämänlaatua haittaaville kokemuksille mitä lääkkeet aiheuttaa kuten emootioiden leikkautumiselle tai haitoille lääkkeistä joihin kuuluu vaikeatkin terveysriskit. Arvokeskustelu tällaisen oikeuttamisesta väkisin toiselle ihmiselle on kovin suppeaa vaikka yksilön oikeuksiin psykiatriassa niin syvästi kajotaan. Jopa tuhotaan toisen fyysistä terveyttä vasten hänen tahtoaan. Puhumattakaan emotionaalisesta tuskasta väkisin käyttää lääkkeitä ja kokea niiden vaikutukset omassa ajattelussaan ja tunteissaan, mielessään, joka on intiimein asia ja ainut asia mitä ihmisellä loppupeleissä on.

Jokaisella pitäisi olla oikeus omaan mieleen, johon ei vaikuta kemikaalit näin halutessaan.

Miten ihmiset saa yksilöllisen lääkityksen Ropponen? Miten lääke valitaan? Miten psykiatriassa siis valitaan ihmisille lääkkeet? Onko joku testi testata mikä välittäjäainepitoisuus on pohjalla? Miten todennetaan onko aivoissa ylipäätään tällainen pohjalla oleva välittäjäainepitoisuus?Miten kemiallinen epätasapaino eroaa pohjalla olevista välittäjäaineista? Kemiallinen epätasapaino kun vaikuttaisi olevan ainakin hyvin pitkälti lööperiä ja vailla tieteellistä pohjaa masennuksen selittäjänä.

Mistä tiedät,mikä välittäjäainepitoisuus kenenkin aivoissa on pohjalla ? Kokeilemalla lääkkeitä?

Jos saa alkoholista/huumeista/tupakasta paremman olon ja apua masennukseen tarkoittaako se että välittäjäaineet on pohjalla ja nämä nostavat niitä hetkellisesti? Mihin näiden ihmisten myönteisenä kokema vaikutus perustuu? Miten se eroaa psyykenlääkkeiden vaikutuksesta?

Korjaavatko psyykenlääkkeet pitkällä tähtäimellä pohjalla olevat välittäjäaineet kuntoon ja aivojen häiriötilat kuntoon? Minkälainen tila aivoissa on lääkkeen lopetuksen jälkeen ja tehoavatko lääkkeet samalla tavalla vielä pitkän ajan käytön päästäkin? Kun siis toimivaa lääkitystä ei kannata lopettaa ja riskeerata huonompaa vointia.

Hyvä kysymys. Minua ärsyttää se, että esim. Kelan sairaslomaa ei saa ennen kuin on käyttänyt lääkkeitä vähintään kolme kuukautta.

Monilla lääkevastaisilla onkin tullut mieleen: Osta lääkkeet, mutta älä syö, jos et halua.

Joitakin on pakotettu käymään laboratoriossa kokeissa, joissa tarkistetaan, että veressä on lääkettä ja tarpeeksi.

kauankidutettu kirjoitti:

Joitakin on pakotettu käymään laboratoriossa kokeissa, joissa tarkistetaan, että veressä on lääkettä ja tarpeeksi.

Tollasista natsimenettelyistä kannattaa kieltäytyä. Oikeutta testaukseen ei ole, mutta ihmisiä voi yrittää vedättää testeihin. Jos painostavat siitä huolimatta niin yhteys oikeusasiamieheen.

Jepsjjk kirjoitti:

Hyvä kysymys. Minua ärsyttää se, että esim. Kelan sairaslomaa ei saa ennen kuin on käyttänyt lääkkeitä vähintään kolme kuukautta.

Monilla lääkevastaisilla onkin tullut mieleen: Osta lääkkeet, mutta älä syö, jos et halua.

Lue lisää

Johonkin masennukseen saikku on vihon viimenen voitelu.

kauankidutettu kirjoitti:

Joitakin on pakotettu käymään laboratoriossa kokeissa, joissa tarkistetaan, että veressä on lääkettä ja tarpeeksi.

Taitaa mennä niin, että ihmisiä lähetetään laboratorioon ja seurataan että lääkkeistä ei tule niitä hengenvaarallisia haittoja...

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa mennä niin, että ihmisiä lähetetään laboratorioon ja seurataan että lääkkeistä ei tule niitä hengenvaarallisia haittoja...

Leponex on ainakin sellainen lääke, jossa seurataan laboratoriokokein veren valkosoluja.
Lääke saattaa vähentää valkosoluja, eikä sitä saa tapahtua.
Ilman valkosoluja on ihmisen vastustuskyky käytännössä nollissa, ja kaikki mahdolliset tarttuvat sairaudet voivat tarttua herkästi.

En itse edes tiedä, minkä lääkkeiden pitoisuutta veressä voidaan seurata, muuta kuin Olanzapiinin. Ja bentsot näkyvät myös veressä.

Psykiatri ei ole lääkäri. Ei mitään "yhtä tieteellinen". Psykiatria on pseudotiedettä ja täten automaattisesti psykiatri ei ole lääkäri. Psykiatrilla voi olla taustalla lääkärin koulutus, mutta niin voi olla ruokakauppiaallakin eikä ruokakauppiaana toimiminen ole lääkäritoimen harjoittamista.

Voi sinua gi7ee7. Psykiatri on nimenomaan lääkäri. Hänen pitää ensin opiskella yleislääkäriksi ja vasta valmistuttuaan lääkäriksi voi jatkaa opiskelua psykiatriaan erikoistuen. Eli yhteensä 12 vuotta. Näin kaikki erikoislääkärit opiskelevat alasta riippumatta. Luulitko, että psykiatriksi opiskelu alkaa heti tuosta vaan?

oletkoitseopiskellut-et kirjoitti:

Voi sinua gi7ee7. Psykiatri on nimenomaan lääkäri. Hänen pitää ensin opiskella yleislääkäriksi ja vasta valmistuttuaan lääkäriksi voi jatkaa opiskelua psykiatriaan erikoistuen. Eli yhteensä 12 vuotta. Näin kaikki erikoislääkärit opiskelevat alasta riippumatta. Luulitko, että psykiatriksi opiskelu alkaa heti tuosta vaan?

Lue lisää

Väärin. Psykiatria ei ole lääketiedettä ja näin ollen on triviaalia, ettei psykiatri ole lääkäri. Kuten aikaisemmalla viestillä selitinkin, sillä ei ole merkitystä onko psykiatrilla lääkärin koulutus. Toimiessaan psykiatrina hän ei ole lääkäri sen enempää kuin ruokakauppiaskaan. Ruokakauppiaallakin voisi olla takataskussa lääkärin paperit, muttei hän toimiessaan elintarvikemyyjänä toimita lääkärin virkaa.

oletkoitseopiskellut-et kirjoitti:

Voi sinua gi7ee7. Psykiatri on nimenomaan lääkäri. Hänen pitää ensin opiskella yleislääkäriksi ja vasta valmistuttuaan lääkäriksi voi jatkaa opiskelua psykiatriaan erikoistuen. Eli yhteensä 12 vuotta. Näin kaikki erikoislääkärit opiskelevat alasta riippumatta. Luulitko, että psykiatriksi opiskelu alkaa heti tuosta vaan?

Lue lisää

Ihan ihmetyttää nämä kaikki olettamukset sairaudesta.
Ei ole edes ideaa selittää sinänsä yksinkertaista asiaa, kukin junailkoot tavallaan ja keksikööt lääkäreistä asioita oman mielikuvituksensa mukaisesti, sekin jo todistaa ettei oikein terveitä olla .
Paras kun ei mennä lääkäriin ollenkaan , koska parantumisen näyttää käyttävän ihan siitä vaan, näillä epäilijöillä.
No siinähän aika kuluu.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan ihmetyttää nämä kaikki olettamukset sairaudesta.
Ei ole edes ideaa selittää sinänsä yksinkertaista asiaa, kukin junailkoot tavallaan ja keksikööt lääkäreistä asioita oman mielikuvituksensa mukaisesti, sekin jo todistaa ettei oikein terveitä olla .
Paras kun ei mennä lääkäriin ollenkaan , koska parantumisen näyttää käyttävän ihan siitä vaan, näillä epäilijöillä.
No siinähän aika kuluu.

Lue lisää

No siis onhan psykiatria aika kyseenalainen lääketieteen ala ilman biologisia kokeita hoitojen perusteluksi ja määräämiseksi, ideana hoitaa jotain niin abstraktia kuin mieli, käytös ja tunteet ja ajatukset aivoja sorkkimalla niin että määrättyjen aineiden toimintamekanismillakin spekuloidaan vielä kymmeniä vuosia myöhemmin.

Sairaudetkin on reliabiliteetiltaan mitä ovat, esim juuri joku on ottanut hyvin esiin tämän masennussairauden kohdalla. Kokeilkaapa käydä sarjana psykiatreilla ja huomatkaa kuinka sairausmerkintänne voi muuttua jo riippuen siitä kuinka hyvin ehdit psykiatriisi tutustua ja selvittää asiasta juurtajaksain.

Tuhoavat monelta vielä terveyttä ja kemiallisesti kastroivat ihmisiä. Koukuttavat aineisiin(dependence) ja pistävät ihmisiä kamaliin vieroitusoireisiin tietämättä koko asiasta mitään

Omalla kohdalla tuo tieteenala teki enemmän huonoa kuin hyvää. Mutta sitä lääkäritkin voivat tehdä jos keskittyvät etenkin hoitamaan oireita mutta harvemmin auttamat ratkomaan syitä.

Ropponen ei ilmeisesti ymmärrä, että hänen käyttämänsä äärimmäiset määritelmät, kuten "yksikään lääkäri ei toimi näin" romahtavat sitten kun löytyy yksikin esimerkki toisenlaisesta tapauksesta.

Kuulostaa kyllä todella hölmöltä kommentilta. Miten hän voi väittää jotain tällaista ettei sairaalassa ihmisiä turruteta tai että potilaille yritetään muka löytää pienin lääkeannos aina? Miten sitten ne, jotka oikeasti ovat kokeneet ihan päinvastaista? Kuvittelemmeko me vain nämä kokemukset vai voisiko oikeasti olla, että todellisuus ei ole psykiatrian puolella niin puhtoista tai oikein toimivaa kuin Ropponen väittää.

3525252 kirjoitti:

Kuulostaa kyllä todella hölmöltä kommentilta. Miten hän voi väittää jotain tällaista ettei sairaalassa ihmisiä turruteta tai että potilaille yritetään muka löytää pienin lääkeannos aina? Miten sitten ne, jotka oikeasti ovat kokeneet ihan päinvastaista? Kuvittelemmeko me vain nämä kokemukset vai voisiko oikeasti olla, että todellisuus ei ole psykiatrian puolella niin puhtoista tai oikein toimivaa kuin Ropponen väittää.

Lue lisää

Luuletko, että häntä tai ketään muutakaan psykiatria oikeasti kiinnostaa *askan vertaa onko sanomansa faktoihin pohjaavaa vai ei? Trump ei välitä eikä moni muukaan poliitikko.

Yleisesti voidaan sanoa, että psykiatrit valehtelevat työkseen.

Miksi käytät turhaa aikaa miettien miksi joku alalla toimiva sanoi niin tai näin. Tärkeämpää olisi keskittyä kumoamaan jatkuva virheellisen tiedon tulva.

Oikea lääkäri diabetekseen on endokrinologi. Ainakin Harjavallan psykiatrit väittävät: "Sinulla on diabeteksen kaltainen tila", mutta eivät mittaa glukoosia eivätkä kirjoita insuliinia. Samoin väittivät olevan T3:n puute, mutta eivät edes mitanneet sitä. Näin ollen psykiatria ei ole tiedettä, sillä tiede pohjautuu objektiivisesti tutkittuun faktaan, psykiatria huulenheittoihin.

Kokeilin lyhyen ajan sisään useita lääkkeitä univaikeuteen, mitkä alkoi lopetettuani erään antidepressantin, mitä minulla ei koskaan ennen ollut sellaisena. Tämä oli erittäin suuri virhe vieroitusoireissa kokeilla lääkkeitä. Tämä johti ihan helvetillisiin olotiloihin lääkkeiden haittavaikutusten ja huonojen lääkereaktioiden vuoksi sekä liian pitkäaikaiseen rauhoittavien määräämiseen. Tuolloin en ymmärtänyt kuinka hirveitä vieroitusoireita niistä voi olla, mutta todennäköisesti kärsin niistäkin. Menin osastolle, jossa minulle annettiin rauhoittavaa, mikä paransi oloni mikä oli odotettavaa sillä olin ollut muutaman päivän ilman niitä ja todennäköisesti lyhyessä käytössä kehittänyt niihin jo riippuvuuden. Sitten eräänä päivänä minulle kokeiltiin aamulla antidepressanttia, mikä johti levottomuustilaan kehossa ja olon hirveään pahenemiseen. Tämä on suht yleinen haittavaikutus, mutta minulle se tuli vakavampaa. Vielä aamulla oloni oli rauhallinen. Saman päivän aikana lääkäri tuli kysymään että pitäisikö minulle aloittaa mielialantasaaja, selittämättä täysin miten lääke toimii tai miksi se minulle aloitettaisiin, koska minulla ei ole edes diagnoosia mihin sitä käytetään ja ei tiennyt oikein itsekään mitä minulle pitäisi aloittaa. Suostuin tähän, koska tuntui että teki mieli päästä nahoistaan, en pystynyt olemaan paikallaan ja tällöin luotin lääkärien asiantuntemukseen vielä.. Minulla oli hirveä levoton olo, johtuen LÄÄKKEESTÄ. Yhtäkkiä sain pakkohoitopäätöksen, ja minuun alettiin väkisin injektoida saman päivän aikana vielä antipsykoottia, jonka käyttöön en ollut suostunut. Nämä kaikki lääkkeet vielä useita rauhoittavia lisänä. Koska tämä aiheutti minussa suoranaista suuttumusta, tällainen väkisininjektointi, minut vielä suljettiin huoneeseen ahdistuneena uusien lääkkeiden vaikutuksesta. Sain lääkekokeilujen aikana pahoja itsemurha-ajatuksia. Hoito oli äärimmäisen epäkunnioittavaa, alistavaa ja tuntuu, että tavoite oli vain turruttaa minut. Lääkäreillä ei ollut ollenkaan minkäänlaista käsitystäkään, kuinka hirveä olo lääkkeistä minulle tuli. Turtuminen kylläkin aiheutti minussa suurta ahdistusta, sillä mikään ei ole niin ahdistavaa kuin olla lääkezombi ja tuntea lääkkeiden vaikutukset itsessään ja mielessään vasten omaa tahtoa ja niiden aiheuttavan sumean pään.

Minulle sanottiin, että minulla on mielensairaus ja tarvitsen lääkkeitä kuin diabeetikko insuliinia. Jos en hanki hoitoa siihen, vointini pahenee, se oli peruste hoidolleni (kuinka ironista!). Minulle myös sanottiin sairaalajakson aikana,että päässäni on kemiallinen epätasapaino, joita lääkkeet tasaa. Lisäksi minua peloiteltiin, kuinka saan aivovaurion jos psykoosiani ei hoideta ja sitä kannattaa ennaltaehkäisevästikin hoitaa antipsykooteilla. Pakkohoitopäätöksessäni luki pelkkä *psykoottinen masennusepäily". Mitä minulle ei sanottu, että sekavuuteni lääketokkurassa todennäköisesti johtui lääkkeistä. Psykiatrian osastolla ei kannata ikinä saada huonoja lääkereaktioita että ei käy huonosti eikä varsinkaan kokeilla polyfarmasiaa lyhyen ajan sisällä, sillä silloin on hankala sanoa mikä johtuu mistäkin. Minulle valehdeltiin, että antipsykootti hoitaa masennusta. Toki se hoiti masennustani, kun olin niin zombi, että tunne-elämäni oli täydellisen leikkautunut masennuksen osalta usean lääkkeen vaikutuksen alla, mutta myös elämänilon suhteen. Mutta vei myös haluani tehdä asioita, toimia... Haittavaikutuksia yritettiin kokoajan kiistää ja kaikki oli vain oman pääni sisällä. Mitään huonoa ei pillereistä seurannut.

Olin täydellisen ylilääkitty, sillä ennen sairaalajaksoa en ollut ikänäni käyttänyt paljon yhtään lääkkeitä, nyt vedin niitä kuppo kerrallaan. En muista ajalta juuri mitään, muistan kompuroineeni lääketokkuroissa ja olleeni hyvin sekava useiden lääkkeiden vaikutuksen alla. Viikko tästä olin ollut suht normaali, mutta uskoisin lääkeaineiden heikentäneen hetkessä vointiani.

Lääkevaihdoksissa sekavuuteni vaan lisääntyi. Univaikeuteni pahenivat. En sietänyt lääkkeitä ja niiden haittavaikutuksiin kuten levottomuuden lisääntymiseen kehossa ja siihen, etten kyennyt olla paikallaan pillerin ottaessa annettiin rauhoittavia. "Ahdistukseen".

Lopussa minulle syötettiin korkeinta annosta antipsykoottia, ja koska olin ollut pitkään niin huonovointinen,minua uhkailtiin että jos en ota sitä, se pakotetaan minulle. Vaikka lähipiiri oli huolestunut muuttumisestani lääkinnällä, hoitokertomukseeni oli kirjattu kuinka voin paremmin lääkkeillä. En sinänsä tiedä, kuinka paremminvoimista on muuttua toimintakykyisestä ihmisestä lääkezombiksi.

Kun lopetin "lääkkeet", kesti kuukausia palautua. Vieroitusoireet olivat hirveitä. Suurin osa oireista mitä lääkittiin hävisivät lääkinnän lopetettua. Epäilenkin suuresti, että lääkintä itsessään aiheutti minulle oireita, mitä sitten hoidettiin lääkkeillä, useillakin. Läheiset sanoivat, että olen palannut omaksi itsekseni. Valitettavasti koen edelleen runsaasta pillerinsyönnistä haittaa.

Objektiivisuus kirjoitti:

Oikea lääkäri diabetekseen on endokrinologi. Ainakin Harjavallan psykiatrit väittävät: "Sinulla on diabeteksen kaltainen tila", mutta eivät mittaa glukoosia eivätkä kirjoita insuliinia. Samoin väittivät olevan T3:n puute, mutta eivät edes mitanneet sitä. Näin ollen psykiatria ei ole tiedettä, sillä tiede pohjautuu objektiivisesti tutkittuun faktaan, psykiatria huulenheittoihin.

Lue lisää

No jos on T kolmosen puute niin siitä mennään lääkäriin ottamaan verikokeet, joillakin vaan ei kilpirauhanen toimi kuten sen pitäisi.

Ihan niin, ollaan niin kovasti tietävinään asioista, itse asiassa ei mitkään luulot tällä palstalla ole oikeita, ei ole kumma jos ei parane kun ei ymmärretä edes miten lääkkeet toimii . Jokainen reagoi alussa lääkkeisiin, kunhan vaan jaksaa ne pari viikkoa niin sitten alkaa paraneminen askel kerrallaan. Mutta monet sanovat heti kolmen päivän päästä ettei muka lääkkeet heille sovi, ja lopettavat. Niin että ihmettelen eikö näille ole selvitetty miten pitkä aikais lääkkeet toimii. Ja kun ajattelee miten pitkä koulutus psykiatrilla on niin nämä luulevat ilman koulutusta muka tietävänsä asioita ihmisestä. Joten kyllä psykiatria toimii kun ymmärretään sen tarkoitus . Mutta kun pelätään niin kamalasti kaikkea ja tehdään niitä omia diagnooseja joilla euåi ole kitään merkitystä psykiatriassa . Miksi yleensä menevät ensimmäistäkään kertaa psykiatrille kun eivät luota hoitoon

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin, ollaan niin kovasti tietävinään asioista, itse asiassa ei mitkään luulot tällä palstalla ole oikeita, ei ole kumma jos ei parane kun ei ymmärretä edes miten lääkkeet toimii . Jokainen reagoi alussa lääkkeisiin, kunhan vaan jaksaa ne pari viikkoa niin sitten alkaa paraneminen askel kerrallaan. Mutta monet sanovat heti kolmen päivän päästä ettei muka lääkkeet heille sovi, ja lopettavat. Niin että ihmettelen eikö näille ole selvitetty miten pitkä aikais lääkkeet toimii. Ja kun ajattelee miten pitkä koulutus psykiatrilla on niin nämä luulevat ilman koulutusta muka tietävänsä asioita ihmisestä. Joten kyllä psykiatria toimii kun ymmärretään sen tarkoitus . Mutta kun pelätään niin kamalasti kaikkea ja tehdään niitä omia diagnooseja joilla euåi ole kitään merkitystä psykiatriassa . Miksi yleensä menevät ensimmäistäkään kertaa psykiatrille kun eivät luota hoitoon

Lue lisää

Useimmat potilaat lähetetään mielisairaalaan väkisin. Siellä he joutuvat pakkohoitoon, jossa heihin pumpataan väkisin neurolepteja. Jos he joskus pääsevät mielisairaalasta vapaaksi, he ovat käveleviä zombeja ja heidän loppuelämänsä on pilalla. He ovat liian väsyneitä taistelemaan vastaan, joten kukaan ei välitä mitä mieltä he ovat asioista.

En toki väitä, etteivätkö mielisairaudet olisi todellisia sairauksia. Suomessa niiden hoito vain on itse sairautta pahempi. Tavoitteena on tehdä potilaista helposti käsiteltäviä zombeja, ja tehdä heistä vaarattomia. Potilaiden tulevaisuus ei kiinnosta ketään.

joopajoogi kirjoitti:

Useimmat potilaat lähetetään mielisairaalaan väkisin. Siellä he joutuvat pakkohoitoon, jossa heihin pumpataan väkisin neurolepteja. Jos he joskus pääsevät mielisairaalasta vapaaksi, he ovat käveleviä zombeja ja heidän loppuelämänsä on pilalla. He ovat liian väsyneitä taistelemaan vastaan, joten kukaan ei välitä mitä mieltä he ovat asioista.

En toki väitä, etteivätkö mielisairaudet olisi todellisia sairauksia. Suomessa niiden hoito vain on itse sairautta pahempi. Tavoitteena on tehdä potilaista helposti käsiteltäviä zombeja, ja tehdä heistä vaarattomia. Potilaiden tulevaisuus ei kiinnosta ketään.

Lue lisää

Naurettavaa tuo sinun auktoriteettiin takertuminen jossa psykiatrit on muka kaiken asiantuntijoita kun ovat muutaman vuoden lukeneet pillereistä ja mielen ongelmista. Yksi osa psykiatrian ongelmia on juuri tämä.

Jokainen ihminen on ihmiselämän ja tunteiden omanlaisensa asiantuntija. Jokainen ihminen opettelee elämää, myöa psykiatrit, joiden koulutuksessa ja ylipäätään tieteessä voi olla aukkoua. Myös me ns. maallikot voimme lukea lääkkeistä ja omata niistä fiksujakin ajatuksia kokemuksemme ja lukemamme pohjalta. Emme ole idiootteja.

Myös pillereitä käyttäneillä on oikeus sanoa tietonsa ja mitrn pillerit ovat kokeneet koska me pitkäaikaiskäyttäjät olemme tietämättämme olleet osa ei säädeltyä lääkekoetta eikä ongelmamme ole ollut 3 pv lääkkeenkäyttö vaan lääkkeen pitkäaikaiskäytön ongelmat. Onko kukaan ollut kiinnostunut tulevaisuudestamme ja elämänlaadustamme määräten vailla huolra huomisesta pillereitä?

Onnellisimpia tietämiäni ihmisiä on ne ketkä on käyttäneet pillereitä vain lyhyen aikaa ja valinneet muita keinoja hallita oloaan. Osanneet ajatella kriittisesti. Eniten kusessa tietämostäni ihmisistä on ne ketkä on koukuttautuneet vuosia pillereihin jotka on mm kokoajan pillerien pitoisuuksien heittelyn armoilla

Yksi osa paremminvoimistani oli uskoa siihen että minulla on avaimet kädessä paremminvointiini

Psykiatrille meno olikin virhe. No kantapään kautta oppii.

Anonyymi kirjoitti:

Naurettavaa tuo sinun auktoriteettiin takertuminen jossa psykiatrit on muka kaiken asiantuntijoita kun ovat muutaman vuoden lukeneet pillereistä ja mielen ongelmista. Yksi osa psykiatrian ongelmia on juuri tämä.

Jokainen ihminen on ihmiselämän ja tunteiden omanlaisensa asiantuntija. Jokainen ihminen opettelee elämää, myöa psykiatrit, joiden koulutuksessa ja ylipäätään tieteessä voi olla aukkoua. Myös me ns. maallikot voimme lukea lääkkeistä ja omata niistä fiksujakin ajatuksia kokemuksemme ja lukemamme pohjalta. Emme ole idiootteja.

Myös pillereitä käyttäneillä on oikeus sanoa tietonsa ja mitrn pillerit ovat kokeneet koska me pitkäaikaiskäyttäjät olemme tietämättämme olleet osa ei säädeltyä lääkekoetta eikä ongelmamme ole ollut 3 pv lääkkeenkäyttö vaan lääkkeen pitkäaikaiskäytön ongelmat. Onko kukaan ollut kiinnostunut tulevaisuudestamme ja elämänlaadustamme määräten vailla huolra huomisesta pillereitä?

Onnellisimpia tietämiäni ihmisiä on ne ketkä on käyttäneet pillereitä vain lyhyen aikaa ja valinneet muita keinoja hallita oloaan. Osanneet ajatella kriittisesti. Eniten kusessa tietämostäni ihmisistä on ne ketkä on koukuttautuneet vuosia pillereihin jotka on mm kokoajan pillerien pitoisuuksien heittelyn armoilla

Yksi osa paremminvoimistani oli uskoa siihen että minulla on avaimet kädessä paremminvointiini

Psykiatrille meno olikin virhe. No kantapään kautta oppii.

Lue lisää

Yksi osa psykiatrian väkivaltaa on siitä kriittisesti kirjoittajien mielenterveyden epäily, jatkuva henkilöön menevä ivaaminen ja pilkkaaminen jossa ihmisille jotka on vuosia olleet pillerikierteissä sanotaan jotain "ihmiset käyttää 3 pv lääkkeitä ja lopettaa ne, se on ongelma". Sivuuttaen kaiken muun. Kuin puhuen aidanseipäästä kun muut puhuu aidasta.

Sivuuttaen ihmisten sanomat asiat hyvinvointinsa kohentamiseksi koska näillä trolleilla tuntuu olevan kaikille yksi suositus: mene psykiatrille ja aloita aineita.

Itse olen jopa käyttänyt psykiatrian TERAPIA hoitoa vaikka kritisoin biopsykiatriaa ja jotain psykiatrian oppisisältöjä eikä minulle kukaan kokemani haitan jälkeen ole pillereitä juuri enää tyrkyttänyt. Sitä ennen minun piti käydä läpi karmea olo lääkkeiden seurauksena jossa minuun suhtauduttiin toisella tavalla, tyrkyttäen lääkkeitä ja olin negatiivisessa kierteessä psykiatrian kanssa. Repäisin itse itseni pillereistä irti ja olen onnellinen siitä.

Itse tiedän mistä etsiä tietoa. Esim ennen kuin Suomessa alettiin keskustella esim masennuslääkkeiden vaikeammista vieroitusoireista, luin keskustelut tästä Britanniassa somessa ja aloin seurata kriittisiä psykiatreja ja mt-alan työntekijöitä ja potilaita jotka kampanjoivat harmoen tunnustamiseksi. Siellä mm tehtiin muutoksia hoitosuosituksiin jossa potilaita pitää varoittaa vieroitusoireista, pitkäkestoisemmat vieroitusoireet otettiin todesta, korkea taho(Royal College of Psychiatrists) julkaisi vieroitusoppaan Stopping Antidepressants. Itse en tällaisia ylellisyyksiä saanut potilaana kokea vaan piti oppia kantapään kautta. Jonkun aikaa siitä alkoi Suomessakin valua lehtijuttuja aiheesta ja tv:ssäkin haastateltiin käypähoidon tekijää.

Esim Britanniassa on monta hienolla tavalla kriittistä psykiatria joilla tuntuu olevan oikeasti halu parantaa lääketurvallisuutta, potilaiden asemaa haittojen suhteen ja ottaa asiat pöydälle.

Me emme ole huuhaahörhöjä, hulluja tai idiootteja puhuessamme psykiatrian lääkkeiden ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi osa psykiatrian väkivaltaa on siitä kriittisesti kirjoittajien mielenterveyden epäily, jatkuva henkilöön menevä ivaaminen ja pilkkaaminen jossa ihmisille jotka on vuosia olleet pillerikierteissä sanotaan jotain "ihmiset käyttää 3 pv lääkkeitä ja lopettaa ne, se on ongelma". Sivuuttaen kaiken muun. Kuin puhuen aidanseipäästä kun muut puhuu aidasta.

Sivuuttaen ihmisten sanomat asiat hyvinvointinsa kohentamiseksi koska näillä trolleilla tuntuu olevan kaikille yksi suositus: mene psykiatrille ja aloita aineita.

Itse olen jopa käyttänyt psykiatrian TERAPIA hoitoa vaikka kritisoin biopsykiatriaa ja jotain psykiatrian oppisisältöjä eikä minulle kukaan kokemani haitan jälkeen ole pillereitä juuri enää tyrkyttänyt. Sitä ennen minun piti käydä läpi karmea olo lääkkeiden seurauksena jossa minuun suhtauduttiin toisella tavalla, tyrkyttäen lääkkeitä ja olin negatiivisessa kierteessä psykiatrian kanssa. Repäisin itse itseni pillereistä irti ja olen onnellinen siitä.

Itse tiedän mistä etsiä tietoa. Esim ennen kuin Suomessa alettiin keskustella esim masennuslääkkeiden vaikeammista vieroitusoireista, luin keskustelut tästä Britanniassa somessa ja aloin seurata kriittisiä psykiatreja ja mt-alan työntekijöitä ja potilaita jotka kampanjoivat harmoen tunnustamiseksi. Siellä mm tehtiin muutoksia hoitosuosituksiin jossa potilaita pitää varoittaa vieroitusoireista, pitkäkestoisemmat vieroitusoireet otettiin todesta, korkea taho(Royal College of Psychiatrists) julkaisi vieroitusoppaan Stopping Antidepressants. Itse en tällaisia ylellisyyksiä saanut potilaana kokea vaan piti oppia kantapään kautta. Jonkun aikaa siitä alkoi Suomessakin valua lehtijuttuja aiheesta ja tv:ssäkin haastateltiin käypähoidon tekijää.

Esim Britanniassa on monta hienolla tavalla kriittistä psykiatria joilla tuntuu olevan oikeasti halu parantaa lääketurvallisuutta, potilaiden asemaa haittojen suhteen ja ottaa asiat pöydälle.

Me emme ole huuhaahörhöjä, hulluja tai idiootteja puhuessamme psykiatrian lääkkeiden ongelmista.

Lue lisää

Ja tietenkään mustavalkoisesti ei pidä sanoa että kaikki psykiatrit on huonoja. On niitä jotka näkee alansa ongelmat, yrittää parhaansa, kuuntelee potilaita, on kriittisiä, ottaa selvää ongelmista, ymmärtää mt-ongelmien haitalliset puolet mutta myös lääkkeiden haitalliset puolet, saattaa satsata enemmän terapiaan, ymmärtää lääkkeiden neg vaikutukset terapiaan.

Täällä oli pari aivan huippu psykiatria: (harmi että dokkarin näkyvyyttä rajattu Suomeen, tämä pitäisi jokaisen psykiatrian alan työntekijän katsoa, samaten esim dokumentti Medicating Normal)
https://www.youtube.com/watch?v=27aFEgjuYPw

Psykiatrian alan tutkijan hyvä video masislääkkeistä:
https://youtu.be/j5cT-2BLWk0
(Sama tutkija kuin BBC:n dokumentissa)

Usein psykiatrialla on hyviä kriitikoita psykologian sisältä myös, jotka näkee ongelmia ulkopuolelta.

Tämä youtubekanava on myös huippu, psykiatri esittelee mm satutettujen potilaiden tarinoita ja puhuu aiheista mille psykiatria on usein sokea.
https://youtube.com/@witt-doerringpsychiatry

joopajoogi kirjoitti:

Useimmat potilaat lähetetään mielisairaalaan väkisin. Siellä he joutuvat pakkohoitoon, jossa heihin pumpataan väkisin neurolepteja. Jos he joskus pääsevät mielisairaalasta vapaaksi, he ovat käveleviä zombeja ja heidän loppuelämänsä on pilalla. He ovat liian väsyneitä taistelemaan vastaan, joten kukaan ei välitä mitä mieltä he ovat asioista.

En toki väitä, etteivätkö mielisairaudet olisi todellisia sairauksia. Suomessa niiden hoito vain on itse sairautta pahempi. Tavoitteena on tehdä potilaista helposti käsiteltäviä zombeja, ja tehdä heistä vaarattomia. Potilaiden tulevaisuus ei kiinnosta ketään.

Lue lisää

Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluiden asiakasta. Heistä aika harva on osastohoidossa.

Pakkohoidon tarve olisi myös helppo välttää jos yksilöllä vain olisi joku sairaudentunto ja halu hoitaa elämänsä kuntoon proaktiivisesti.

Jep. Lääkkeethän siinä on suurin syy työkyvyttömyyteen ja eläkkeelle jäämiseen.

Suurin osa, oikeastaan kaikki masennuksen takia eläkkeille menevistä on lääkityksellä.

Jey kirjoitti:

Jep. Lääkkeethän siinä on suurin syy työkyvyttömyyteen ja eläkkeelle jäämiseen.

Suurin osa, oikeastaan kaikki masennuksen takia eläkkeille menevistä on lääkityksellä.

Lue lisää

Itsemurhat lääkityksillä ollessa kuitataan niin että ihminen nyt vain oli sairas, ei esim että lääkkeet on monelle kuraa ja tehottomia ja jopa pahentavat tilannetta tehdessään päälle "koukun", jossa kehon mukautuessa pillereihin siitä voi olla myös negatiivisia seurauksia sekä pilleri voi väännellä ja käännellä reseptorien määrää sun muuta myös haitallisella tavalla. Hermosoluissa voi tapahtua myös haitallisia muutoksia. Psykoaktiivisissa aineissa voi olla tuntemiselle ja tunne-elämälle myös negatiivisia seurauksia(lähtien haitan negatiivisesta vaikutuksesta tunne-elämään) sekä ne voivat rapauttaa ihmisten kapasiteettia ratkoa ongelmiaan vaikuttaen myös negatiivisesti ihmisten kognitioon. Ja kun lääkeharmi jäisikin vain johonkin reseptoreihin mutta se voi ulottua laajalle. Kehon homeostaasia sotketaan pillereillä ja se yrittää aina vastata pilleriin kiertämällä sen sotkevat vaikutukset, se yrittää aina saada tasapainon aikaan ettei mitään ole esim liikaa. Keho on viisas mutta lääke on hölmö ja psykiatria on vielä hölmömpi uskossaan siihen että sillä on kapasiteettia aineillaan pitää tunne-elämää jopa pysyvästi tasapainossa ja ihmistä hyvävointisena pillereillä. Psykiatrian ymmärtämä positiivinen vaikutus lääkkeissä voi olla yhtälailla vain määräaikainen, (spekulaatiota:)joka kestää sen ajan kun keho vaikka pyrkii kääntämään vaikutusta (mistä voi seurata esim neuroplastisuuden hetkellistä lisääntymistä) mutta asteittain vaikutus laimenee, mekanismi voi muuttuakin haitallisemmaksi ja toleranssi voi iskeä mikä voi liittyä psykoaktiivisten aineiden lakeihin. Ehkä myönteinen vaikutus ei tule siitä että lääke korjaisi jotain kehossa vaan siitä hetkellisesti että keho yrittää itseasiassa kääntää sitä että sen toimintaa ja homeostaasia häiritään mistä seuraa määräaikainen positiiviselta tuntuva vaste. Pitkään jatkuva myönteinen vaikutus voi olla plaseboa yhdistettynä siihen että keho mukautuu aineeseen ja ilman sitä tuleekin hirveä olo koska vieroitusoireet jotka on sekä fyysisiä että henkisiä

. Neuroplastisuudellakin on rajansa kapasiteetissä korjata pillerin tekemää sotkua kehossa. Loppupeleissä ihmiset ovat enemmän koekaniineita kuin luulisi olla lääkkeissä ja pelissä on isoja asioita aivoterveydestä, hermoston terveyteen ja seksuaaliterveyteen sekä tunne-elämään ja pillerillä voi olla pitkäkestoisia haittoja. Silti ihmiset on valmiita tähän, kenties siksi että psykiatria painottuu niin vahvasti pilleri+terapia-ajatteluun

Etenkin runsaat ja pitkäaikaislääkitykset on tie eläkkeelle, sanon minä.

Kun sanotaan että dont do drugs niin kannattaa huomioida tuossa lauseessa myös psyykenlääkkeiden kapasiteetti sotkea elämää, aivoja ja tunne-elämää.

Tämä on tabu koska lääkkeistä halutaan pitää yllä auttavaa narratiiviä. Me lääkkeillä elämäämme turmelleet ei säädellyssä lääketutkimuksessa olleet hahmotamme mistä on kyse paremmin kuin joku ulkopuolelta asiaa tutkiva psykiatri joka ei ole monesti kylvämiään pillereitä koskaan kokeillut ja testannut miten niiden harmi vaikuttaa niin laaja-alaisesti elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Itsemurhat lääkityksillä ollessa kuitataan niin että ihminen nyt vain oli sairas, ei esim että lääkkeet on monelle kuraa ja tehottomia ja jopa pahentavat tilannetta tehdessään päälle "koukun", jossa kehon mukautuessa pillereihin siitä voi olla myös negatiivisia seurauksia sekä pilleri voi väännellä ja käännellä reseptorien määrää sun muuta myös haitallisella tavalla. Hermosoluissa voi tapahtua myös haitallisia muutoksia. Psykoaktiivisissa aineissa voi olla tuntemiselle ja tunne-elämälle myös negatiivisia seurauksia(lähtien haitan negatiivisesta vaikutuksesta tunne-elämään) sekä ne voivat rapauttaa ihmisten kapasiteettia ratkoa ongelmiaan vaikuttaen myös negatiivisesti ihmisten kognitioon. Ja kun lääkeharmi jäisikin vain johonkin reseptoreihin mutta se voi ulottua laajalle. Kehon homeostaasia sotketaan pillereillä ja se yrittää aina vastata pilleriin kiertämällä sen sotkevat vaikutukset, se yrittää aina saada tasapainon aikaan ettei mitään ole esim liikaa. Keho on viisas mutta lääke on hölmö ja psykiatria on vielä hölmömpi uskossaan siihen että sillä on kapasiteettia aineillaan pitää tunne-elämää jopa pysyvästi tasapainossa ja ihmistä hyvävointisena pillereillä. Psykiatrian ymmärtämä positiivinen vaikutus lääkkeissä voi olla yhtälailla vain määräaikainen, (spekulaatiota:)joka kestää sen ajan kun keho vaikka pyrkii kääntämään vaikutusta (mistä voi seurata esim neuroplastisuuden hetkellistä lisääntymistä) mutta asteittain vaikutus laimenee, mekanismi voi muuttuakin haitallisemmaksi ja toleranssi voi iskeä mikä voi liittyä psykoaktiivisten aineiden lakeihin. Ehkä myönteinen vaikutus ei tule siitä että lääke korjaisi jotain kehossa vaan siitä hetkellisesti että keho yrittää itseasiassa kääntää sitä että sen toimintaa ja homeostaasia häiritään mistä seuraa määräaikainen positiiviselta tuntuva vaste. Pitkään jatkuva myönteinen vaikutus voi olla plaseboa yhdistettynä siihen että keho mukautuu aineeseen ja ilman sitä tuleekin hirveä olo koska vieroitusoireet jotka on sekä fyysisiä että henkisiä

. Neuroplastisuudellakin on rajansa kapasiteetissä korjata pillerin tekemää sotkua kehossa. Loppupeleissä ihmiset ovat enemmän koekaniineita kuin luulisi olla lääkkeissä ja pelissä on isoja asioita aivoterveydestä, hermoston terveyteen ja seksuaaliterveyteen sekä tunne-elämään ja pillerillä voi olla pitkäkestoisia haittoja. Silti ihmiset on valmiita tähän, kenties siksi että psykiatria painottuu niin vahvasti pilleri terapia-ajatteluun

Etenkin runsaat ja pitkäaikaislääkitykset on tie eläkkeelle, sanon minä.

Kun sanotaan että dont do drugs niin kannattaa huomioida tuossa lauseessa myös psyykenlääkkeiden kapasiteetti sotkea elämää, aivoja ja tunne-elämää.

Tämä on tabu koska lääkkeistä halutaan pitää yllä auttavaa narratiiviä. Me lääkkeillä elämäämme turmelleet ei säädellyssä lääketutkimuksessa olleet hahmotamme mistä on kyse paremmin kuin joku ulkopuolelta asiaa tutkiva psykiatri joka ei ole monesti kylvämiään pillereitä koskaan kokeillut ja testannut miten niiden harmi vaikuttaa niin laaja-alaisesti elämään.

Lue lisää

Olin itsetuhoinen kaikki ne vuodet, jotka lääkityksiä käytin.
Lääkkeiden yliannostuksia, viiltelyä ja muuta itseni satuttamista, todella runsasta päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttöä. En muutenkaan välittänyt mistään mitään.
Lopetettuani lääkitykset elämäni palasi niin sanotusti normaaliin uomiinsa, ja asiat ovat menneet ihan hyvin.
Ei tee, eikä ole tehnyt mieli satuttaa itseäni, päihteiden kanssa sekoileminen on loppunut, mieli virkistynyt, sosiaalinen elämä piristynyt, jne. Ja ehkä parasta, olen alkanut tykätä itsestäni, hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin olen. Toisin sanoen asiat ovat paljon paremmin kuin joskus takavuosina.

Mielipiteeni lääkkeistä ovat vuosien varrella muuttuneet aikalailla , vaatisi paljon, että palaisin siihen elämään.
En toki muita estele tai suostuttele mihinkään lääkitysten suhteen, se on jokaisen itsensä, ja lääkärin välinen asia.

Olen itsekin miettinyt asiaa tuosta näkökulmasta.
Kun ihminen masentuu, joutuu jäämään sairauslomalle. Sitten määrätään lääkkeitä, pahimmassa tapauksessa useampaa päällekkäin.
Mitä pidempään sairausloma kestää, ja lääkkeet saavat olla lamaamassa kaikkea, sitä pienempi todennäköisyys on, että ihminen kykenisi palaamaan vielä työelämään.

Kun lääkkeet lamaavat tunteita, niin kuinka ihminen voi käsitellä omaa pahaa oloaan ja masennustaan lääkkeiden vaikutuksessa.
Itsensä työstämisessä olisi tärkeää juuri se tunnepuoli, että ymmärtäisi asioita, pään pitäisi olla selkeä, tunnepuoli kunnossa.

Linkilliset viestit saattavat joutua sensuurin käsiin. Kannattaa pitää huolta, että linkki ei ole toimiva vaan tekstimuodossa. Jotkut linkit hyväksytään. En osaa kertoa mikä hyväksyttävän ja hylättävän linkin erottaja on.

Nykyäähän ollaan sitä mieltä, että suolisto bakteereineen on toiset aivot. Huonot bakteerit aiheuttavat masennusta.

varmaankinperää kirjoitti:

Nykyäähän ollaan sitä mieltä, että suolisto bakteereineen on toiset aivot. Huonot bakteerit aiheuttavat masennusta.

Suhtautukaa skeptisesti siihen, jos psykiatrinne väittää teillä olevan kaksisuuntainen ensin syötettyään teille masennukseen stimuloivia lääkkeitä kuten SNRI- tai SSRI-lääkettä tai esimerkiksi Voxraa, joka teille näitä maanisia oireita on laukaissut. Ja sitten alkaa teille seuraavana heti perään tunkemaan jotain mielialantasaajia. Vieroituskin voi joillakin laukaista manian kaltaisia tiloja, joten olkaa erityisen varovainen lopetuksen ja sen toteuttamistavan kanssa! https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15291689/

Kyseiset aineet on stimuloivia, motoristakin levottomuutta puhkaisevia aineita, jotka voi muuttaa ihmisen käyttäytymistä (esim. estojenkin suhteen), vaikuttaa unen rakenteeseen ja jopa puhkaista unettomuutta niin käytön aikana kuin vieroituksessa. Vähäunisuus ja mania kulkevat käsi kädessä. Vieroitus voi myös aikaansaada motorista ja henkistä levottomuutta. Eli siis oikein sopivia aineita puhkaisemaan joillekin maanisia reaktioita. Siinä missä huumeita käyttäessään joku voi sekoilla tavalla millä yleensä ei toimisi, niin totisesti voi myös psyykenlääkkeitä käyttäessään.
Selvimmin vaikutuksen psyykenlääkkeistä itseensä voi havaita käytön loputtua, ei niinkään käytön aikana. Silloin saattaa tajuta mahdolliset haitallisetkin puolet lääkkeestä paremmin. Käytön aikana lääkkeen vaikutusta omaan käyttäytymiseen ei aina tajua, psykiatri Peter Breggin kutsuu sitä medication spellbinding-tilaksi.

Psykiatria sotkee ihmisten hermostoa ja autonomisen hermoston toimintaa näillä aineilla. Älkää odottako että psykiatria tästä kovin huolissaan on. He ovat lähinnä keskittyneet jankkaamaan jostain aivokemioista unohtaen kuinka laaja-alaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä (ja niiden vieroituksella) on hermostoon ja herkkään autonomisen hermoston balanssiin (parasympaattinen ja sympaattinen hermosto). Nämä lääkkeet sotkevat kehon normaalia homeostaasia. Eikä ihmiskehoa ei ole suunniteltu kestämään esimerkiksi pahimmassa tapauksessa pitkäaikaisten vieroitusoireiden aiheuttamaa stressitilaa ja lääkehaittareaktiot voivat myös itsessään lisätä stressireaktioita pahentaen tilannetta entisestään. Kärsii sitten ahdistuksesta, pitkittyneestä stressistä, traumoista tai mistä tahansa, kannattaa lukea parasympaattisen ja sympaattisen hermoston toiminnasta ja miten siihen voi vaikuttaa..

Se vaikutus mikä voi olla aluksi lääkkeissä suotuisa, voikin loppupeleissä ja käytön loputtua olla ihan päinvastainen. Totuus on, että käyttämällä noita lääkkeitä saatatte vain peittää kehon ihan luonnollisia reaktioita esim. huonoihin elämäntapoihin, itselle haitalliseen tapaan elää ja sekoittaa kehon toimintaa ennestään.

Ainoa oikeasti terveellinen tapa lisätä jaksamista on elämäntapakeinot. Juoskaa karkuun jos psykiatrinne yrittää lisätä energisyyttä lääkkeillä teille tai määrätä useita masennuslääkkeitä päällekkäin (tätäkin olen kuullut tapahtuvan) toiveena lisätä jaksamista. Ja ei edes tee teille suunnilleen mitään kunnon verikokeita edes ennen tätä. Pahimmillaan energiatasojen lisääntyminen näillä lääkkeillä voi käytännössä olla ihan muuta mitä luulette ja silloin toivotte, ettette koskaan olisi kyseisiin aineisiin koskeneetkaan. Motorinen levottomuus aint no joke.

Kuten ei ole kofeiinilla unettomuuden hoitaminenkaan hyvä ajatus tai muilla uppereilla energiatasojen kohottaminen, ei ole myöskään masennuslääkkeistä aktivaation ja jaksamisen hakeminen. Älä ota upperia ja sotke kehosi balanssia, tee kokonaisvaltainen elämäntaparemontti jossa laitat elämän balanssiin niin että siinä on riittävästi lepoa, rentoutumista, liikkumista, valonsaantia (kyllä valon saanti on keholle todella tärkeää), säännöllisyyttä ja terveellistä ruokaa. Nämä kaikki asiat lisäävät hyvinvointia. Tärkeää on oppia kuulostelemaan milloin keho tarvii mitäkin. Usein tuollaisen elämäntapamuutoksen tekeminen ei kerralla onnistu (eikä sitä kannatakaan tehdä), porrasta sitä hiljalleen pienten askelien kautta ottaen aina yhden asian kerrallaan tekemiseen. Pienen asian. Pienistä puroista syntyy hiljalleen suuri joki ja iso muutos. Jaksaminen lisääntyy pikkuhiljaa hyvinvoinnista huolehtimisen kautta. Hyvinvointi on hyvin kokonaisvaltainen asia joka tietysti ulottuu myös muille elämänalueille.

On niin monia asioita kokeiltavaksi, mitä ihmiset eivät edes välttämättä tajua, millä voi vaikuttaa hyvinvointiin ennenkuin koskee SSRI- tai SNRI-lääkkeisiin. Psykiatria ja yhteiskunta ei useinkaan anna edes tilaa ihmiselle oppia elämässä keinoja huolehtia itsestään kuin kokoajan pitäisi olla suorittamassa. Onko se yksilö vai yhteiskunta sairas, sitäkin sopii miettiä? Tärkeä osa parantumista on kyseenalaistaa arvoja mitä päähämme iskostetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Suhtautukaa skeptisesti siihen, jos psykiatrinne väittää teillä olevan kaksisuuntainen ensin syötettyään teille masennukseen stimuloivia lääkkeitä kuten SNRI- tai SSRI-lääkettä tai esimerkiksi Voxraa, joka teille näitä maanisia oireita on laukaissut. Ja sitten alkaa teille seuraavana heti perään tunkemaan jotain mielialantasaajia. Vieroituskin voi joillakin laukaista manian kaltaisia tiloja, joten olkaa erityisen varovainen lopetuksen ja sen toteuttamistavan kanssa! https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15291689/

Kyseiset aineet on stimuloivia, motoristakin levottomuutta puhkaisevia aineita, jotka voi muuttaa ihmisen käyttäytymistä (esim. estojenkin suhteen), vaikuttaa unen rakenteeseen ja jopa puhkaista unettomuutta niin käytön aikana kuin vieroituksessa. Vähäunisuus ja mania kulkevat käsi kädessä. Vieroitus voi myös aikaansaada motorista ja henkistä levottomuutta. Eli siis oikein sopivia aineita puhkaisemaan joillekin maanisia reaktioita. Siinä missä huumeita käyttäessään joku voi sekoilla tavalla millä yleensä ei toimisi, niin totisesti voi myös psyykenlääkkeitä käyttäessään.
Selvimmin vaikutuksen psyykenlääkkeistä itseensä voi havaita käytön loputtua, ei niinkään käytön aikana. Silloin saattaa tajuta mahdolliset haitallisetkin puolet lääkkeestä paremmin. Käytön aikana lääkkeen vaikutusta omaan käyttäytymiseen ei aina tajua, psykiatri Peter Breggin kutsuu sitä medication spellbinding-tilaksi.

Psykiatria sotkee ihmisten hermostoa ja autonomisen hermoston toimintaa näillä aineilla. Älkää odottako että psykiatria tästä kovin huolissaan on. He ovat lähinnä keskittyneet jankkaamaan jostain aivokemioista unohtaen kuinka laaja-alaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä (ja niiden vieroituksella) on hermostoon ja herkkään autonomisen hermoston balanssiin (parasympaattinen ja sympaattinen hermosto). Nämä lääkkeet sotkevat kehon normaalia homeostaasia. Eikä ihmiskehoa ei ole suunniteltu kestämään esimerkiksi pahimmassa tapauksessa pitkäaikaisten vieroitusoireiden aiheuttamaa stressitilaa ja lääkehaittareaktiot voivat myös itsessään lisätä stressireaktioita pahentaen tilannetta entisestään. Kärsii sitten ahdistuksesta, pitkittyneestä stressistä, traumoista tai mistä tahansa, kannattaa lukea parasympaattisen ja sympaattisen hermoston toiminnasta ja miten siihen voi vaikuttaa..

Se vaikutus mikä voi olla aluksi lääkkeissä suotuisa, voikin loppupeleissä ja käytön loputtua olla ihan päinvastainen. Totuus on, että käyttämällä noita lääkkeitä saatatte vain peittää kehon ihan luonnollisia reaktioita esim. huonoihin elämäntapoihin, itselle haitalliseen tapaan elää ja sekoittaa kehon toimintaa ennestään.

Ainoa oikeasti terveellinen tapa lisätä jaksamista on elämäntapakeinot. Juoskaa karkuun jos psykiatrinne yrittää lisätä energisyyttä lääkkeillä teille tai määrätä useita masennuslääkkeitä päällekkäin (tätäkin olen kuullut tapahtuvan) toiveena lisätä jaksamista. Ja ei edes tee teille suunnilleen mitään kunnon verikokeita edes ennen tätä. Pahimmillaan energiatasojen lisääntyminen näillä lääkkeillä voi käytännössä olla ihan muuta mitä luulette ja silloin toivotte, ettette koskaan olisi kyseisiin aineisiin koskeneetkaan. Motorinen levottomuus aint no joke.

Kuten ei ole kofeiinilla unettomuuden hoitaminenkaan hyvä ajatus tai muilla uppereilla energiatasojen kohottaminen, ei ole myöskään masennuslääkkeistä aktivaation ja jaksamisen hakeminen. Älä ota upperia ja sotke kehosi balanssia, tee kokonaisvaltainen elämäntaparemontti jossa laitat elämän balanssiin niin että siinä on riittävästi lepoa, rentoutumista, liikkumista, valonsaantia (kyllä valon saanti on keholle todella tärkeää), säännöllisyyttä ja terveellistä ruokaa. Nämä kaikki asiat lisäävät hyvinvointia. Tärkeää on oppia kuulostelemaan milloin keho tarvii mitäkin. Usein tuollaisen elämäntapamuutoksen tekeminen ei kerralla onnistu (eikä sitä kannatakaan tehdä), porrasta sitä hiljalleen pienten askelien kautta ottaen aina yhden asian kerrallaan tekemiseen. Pienen asian. Pienistä puroista syntyy hiljalleen suuri joki ja iso muutos. Jaksaminen lisääntyy pikkuhiljaa hyvinvoinnista huolehtimisen kautta. Hyvinvointi on hyvin kokonaisvaltainen asia joka tietysti ulottuu myös muille elämänalueille.

On niin monia asioita kokeiltavaksi, mitä ihmiset eivät edes välttämättä tajua, millä voi vaikuttaa hyvinvointiin ennenkuin koskee SSRI- tai SNRI-lääkkeisiin. Psykiatria ja yhteiskunta ei useinkaan anna edes tilaa ihmiselle oppia elämässä keinoja huolehtia itsestään kuin kokoajan pitäisi olla suorittamassa. Onko se yksilö vai yhteiskunta sairas, sitäkin sopii miettiä? Tärkeä osa parantumista on kyseenalaistaa arvoja mitä päähämme iskostetaan.

Lue lisää

"Psykiatria ja yhteiskunta ei useinkaan anna edes tilaa ihmiselle oppia elämässä keinoja huolehtia itsestään kuin kokoajan pitäisi olla suorittamassa."

Olen huomannut tämän itsekin jatkuvan psyykenlääkkeiden tyrkyttämisen muodossa. Valitukseni siitä, että rankan SSRI-lääkevieroituksen rasittamat mieleni ja kehoni eivät todella enää kestä lisää psyykenlääkkeitä, kaikuvat aina kuuroille korville. Siksi vältän nykyisin koko terveydenhuoltojärjestelmää viimeiseen asti.

Anonyymi kirjoitti:

Suhtautukaa skeptisesti siihen, jos psykiatrinne väittää teillä olevan kaksisuuntainen ensin syötettyään teille masennukseen stimuloivia lääkkeitä kuten SNRI- tai SSRI-lääkettä tai esimerkiksi Voxraa, joka teille näitä maanisia oireita on laukaissut. Ja sitten alkaa teille seuraavana heti perään tunkemaan jotain mielialantasaajia. Vieroituskin voi joillakin laukaista manian kaltaisia tiloja, joten olkaa erityisen varovainen lopetuksen ja sen toteuttamistavan kanssa! https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15291689/

Kyseiset aineet on stimuloivia, motoristakin levottomuutta puhkaisevia aineita, jotka voi muuttaa ihmisen käyttäytymistä (esim. estojenkin suhteen), vaikuttaa unen rakenteeseen ja jopa puhkaista unettomuutta niin käytön aikana kuin vieroituksessa. Vähäunisuus ja mania kulkevat käsi kädessä. Vieroitus voi myös aikaansaada motorista ja henkistä levottomuutta. Eli siis oikein sopivia aineita puhkaisemaan joillekin maanisia reaktioita. Siinä missä huumeita käyttäessään joku voi sekoilla tavalla millä yleensä ei toimisi, niin totisesti voi myös psyykenlääkkeitä käyttäessään.
Selvimmin vaikutuksen psyykenlääkkeistä itseensä voi havaita käytön loputtua, ei niinkään käytön aikana. Silloin saattaa tajuta mahdolliset haitallisetkin puolet lääkkeestä paremmin. Käytön aikana lääkkeen vaikutusta omaan käyttäytymiseen ei aina tajua, psykiatri Peter Breggin kutsuu sitä medication spellbinding-tilaksi.

Psykiatria sotkee ihmisten hermostoa ja autonomisen hermoston toimintaa näillä aineilla. Älkää odottako että psykiatria tästä kovin huolissaan on. He ovat lähinnä keskittyneet jankkaamaan jostain aivokemioista unohtaen kuinka laaja-alaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä (ja niiden vieroituksella) on hermostoon ja herkkään autonomisen hermoston balanssiin (parasympaattinen ja sympaattinen hermosto). Nämä lääkkeet sotkevat kehon normaalia homeostaasia. Eikä ihmiskehoa ei ole suunniteltu kestämään esimerkiksi pahimmassa tapauksessa pitkäaikaisten vieroitusoireiden aiheuttamaa stressitilaa ja lääkehaittareaktiot voivat myös itsessään lisätä stressireaktioita pahentaen tilannetta entisestään. Kärsii sitten ahdistuksesta, pitkittyneestä stressistä, traumoista tai mistä tahansa, kannattaa lukea parasympaattisen ja sympaattisen hermoston toiminnasta ja miten siihen voi vaikuttaa..

Se vaikutus mikä voi olla aluksi lääkkeissä suotuisa, voikin loppupeleissä ja käytön loputtua olla ihan päinvastainen. Totuus on, että käyttämällä noita lääkkeitä saatatte vain peittää kehon ihan luonnollisia reaktioita esim. huonoihin elämäntapoihin, itselle haitalliseen tapaan elää ja sekoittaa kehon toimintaa ennestään.

Ainoa oikeasti terveellinen tapa lisätä jaksamista on elämäntapakeinot. Juoskaa karkuun jos psykiatrinne yrittää lisätä energisyyttä lääkkeillä teille tai määrätä useita masennuslääkkeitä päällekkäin (tätäkin olen kuullut tapahtuvan) toiveena lisätä jaksamista. Ja ei edes tee teille suunnilleen mitään kunnon verikokeita edes ennen tätä. Pahimmillaan energiatasojen lisääntyminen näillä lääkkeillä voi käytännössä olla ihan muuta mitä luulette ja silloin toivotte, ettette koskaan olisi kyseisiin aineisiin koskeneetkaan. Motorinen levottomuus aint no joke.

Kuten ei ole kofeiinilla unettomuuden hoitaminenkaan hyvä ajatus tai muilla uppereilla energiatasojen kohottaminen, ei ole myöskään masennuslääkkeistä aktivaation ja jaksamisen hakeminen. Älä ota upperia ja sotke kehosi balanssia, tee kokonaisvaltainen elämäntaparemontti jossa laitat elämän balanssiin niin että siinä on riittävästi lepoa, rentoutumista, liikkumista, valonsaantia (kyllä valon saanti on keholle todella tärkeää), säännöllisyyttä ja terveellistä ruokaa. Nämä kaikki asiat lisäävät hyvinvointia. Tärkeää on oppia kuulostelemaan milloin keho tarvii mitäkin. Usein tuollaisen elämäntapamuutoksen tekeminen ei kerralla onnistu (eikä sitä kannatakaan tehdä), porrasta sitä hiljalleen pienten askelien kautta ottaen aina yhden asian kerrallaan tekemiseen. Pienen asian. Pienistä puroista syntyy hiljalleen suuri joki ja iso muutos. Jaksaminen lisääntyy pikkuhiljaa hyvinvoinnista huolehtimisen kautta. Hyvinvointi on hyvin kokonaisvaltainen asia joka tietysti ulottuu myös muille elämänalueille.

On niin monia asioita kokeiltavaksi, mitä ihmiset eivät edes välttämättä tajua, millä voi vaikuttaa hyvinvointiin ennenkuin koskee SSRI- tai SNRI-lääkkeisiin. Psykiatria ja yhteiskunta ei useinkaan anna edes tilaa ihmiselle oppia elämässä keinoja huolehtia itsestään kuin kokoajan pitäisi olla suorittamassa. Onko se yksilö vai yhteiskunta sairas, sitäkin sopii miettiä? Tärkeä osa parantumista on kyseenalaistaa arvoja mitä päähämme iskostetaan.

Lue lisää

Siinä paraskin neuvon antaja , minun ehdotus on ettette mene ollenkaan hakemaan hoitoa, vaan kuuntelette tätä gurua joka käskee juosta pakoon. Sillä psykiatria on hyvin laaaja käsitys, ja täällä näyttää olevan niin ettei oikein kukaan ole tiedostanut tilaansa. Kun ollaan niin vastaan hoitoa niin ei mennä ollenkaan lääkärille, silloin saavat jotkut muut sen ajan mitä tälläinen ihminen ottaa lääkärin aikaa turhaan. Paranemista saavat odotella kukin omassa kuplassaan, mutta sairaus tulee olemaan mukana ——— hoitamattomana

Anonyymi kirjoitti:

Siinä paraskin neuvon antaja , minun ehdotus on ettette mene ollenkaan hakemaan hoitoa, vaan kuuntelette tätä gurua joka käskee juosta pakoon. Sillä psykiatria on hyvin laaaja käsitys, ja täällä näyttää olevan niin ettei oikein kukaan ole tiedostanut tilaansa. Kun ollaan niin vastaan hoitoa niin ei mennä ollenkaan lääkärille, silloin saavat jotkut muut sen ajan mitä tälläinen ihminen ottaa lääkärin aikaa turhaan. Paranemista saavat odotella kukin omassa kuplassaan, mutta sairaus tulee olemaan mukana ——— hoitamattomana

Lue lisää

Toki psykiatriaa on monenkaltaista, huonompaa ja parempaa. Pääosin se on oman kokemukseni mukaan huonompaa koska realiteetit on seuraavat : psykiatrit tykkäväät määrätä pillereitä aika nopsalla aikataulullakin, ja resurssien vähyyden takia ja niitä pillereitä määrätään niin pitkiksi ajoiksi että ihmiset ovat tietämättään osa ei säädeltyä lääkekoetta pitkäaikaiskäytössä. Seuraukset saa kantaa nahoissaan ilman aina kunnon informaatiota mitä tuleman pitää. Biopsykiatrian tapa ymmärtää ihmiskärsimys on edelleen tärkeässä roolissa. Ihmisrn mieli tykkää ajatella yksinkertaistetusti monimutkaisistakin asioista ja niiden ratkaisusta mikä näkyy psykiatrian tavassa luokitella ihmiskärsimystä ja ratkaista se simplifioidusti. Pilleri vaivaan ja terapiaa kylkeen IHAN niinkuin se olisi AINOA keino kun käypähoito sanoo niin ja jotenkin todella tehokasta.

Psykiatrian sairaudet on peudotieteellisiä reliabiliteetiltaan heikkoja kankeita lääketieteellisiä kuvauksia ihmisten kärsimyksestä, ja hoito on sokea arvomaailmalle mitä siivittää ajatukset siitä mitä ihmisten pitäisi olla ja miten heidän pitäisi käyttäytyä yhteiskunnassa ja hoito keskittyy biologiseen hoitoon jotka ei tavoita aina ihmisen kokemusta ja tarpeita eikä kompleksisuutta eikä kehon hyvinvointia (mikä psykofyysisesti heijastelee myös mieleen). Psykiatria lisää stigmaa määritellessään ihmisen kokemukset sairaiksi,epänormaaleiksi ja häiriöityneiksi.

Jokainen tekee omat johtöpäätöksensä, joskus kyllä suosittelen karkuunjuoksua. Meillä on myös omat aivot jotka kykenevät reflektoimaan,tekemään omaa oloa parantavia ratkaisuja ynnä muuta sekä ratkaisemaan ongelmia. Toki näitä ratkaisuja oppii myös suhteessa toisiin ihmisiin jotka voivat reflektoida toisen ihmisen puhetta. Olemme vahvempia kuin luulemme ja kärsimys , sinun puheissasi sairaus, voi olla se piste kun vanhat selviytymiskeinot ei toimi ja uusia on opeteltava . Psykiatria infantilisoi ihmisiä kun laji joka on säilynyt todella pitkiä aikoja joka ei muka osaa päästä vaikeuksistaan yli ilman valkotakkia jolla on pillerireseptejä. Pillerireseptejä jotka puuttuvat evoluution aikana tietynlaiseksi muotoutuneisiin kehon säätelyjärjestelmiin kankealla tavalla ja joiden olemassaolo on pieni pierunturahdus ajallisesti sinä aikana mitä evoluutiomme on kestänyt. Ongelmatkin voi olla enemmän sovellusten ongelmia kuin kovalevyn fyysisiä ongelmia jos ymmärrät vertaukseni. Toki jos kehoa on sabotoinut pitkään liialla stressillä ja huonoilla elintavoilla , niin silloinhan hyvä ratkaisu on alkaa muokkaamaan hermostoa ihmisten tekemillä n.muutaman vuoden tai vuosikymmenen olemassa olleilla aineilla joiden toimintamekanismic ei täysin ymmärretä vs yrittää opetella luontaisempia keinoja hallita stressiä, tasapainottaa hermostoa, yrittää tukea ja paranraa unen laatua ja kohentaa hyvinvointia jotka tukee aivoterveyttä. Usein myös henkiset tarpeet ei ole tulleet tyydytetyksi, ne sisimmät sellaiset.

Saahan sitä paranemista odotella. Minä ajattelen että olemme ihmisiä ketkä opettelevat elämää ja kärsimyksen kohtaamista ja opettelemmh selviytymiskeinoja. Pääosin.

Toki on erilaista kärsimystä. Ehkä minä en sitten, vaikka olen kokenut ihmismielen aika synkkiä puolia ja saanut AIKANAAN raskaitakin dg ja kuitenkin aika pitkälti lääkkeettä mennyt vuosia ja ongelmiani ratkonut lääkkeettä en sitten ymmärrä mistään mitään. Toki asia voi myös koskea sinua että asia menee niin päin.

Jos apuakin hakee, voi myös sanoa ei asioille mitä ei halua psykiatriassa ja pitää siinä rajansa eli tässä mennän harmaalle alueelle eli mustaa ja valkoista ei ole. Se ei tosin aina sovi psykiatrian patriarkaalisesti toimivaan hoitotyyliin jossa potilaita pidrtään infantilisoituina idiootteina mikä heijastuu niiden kirjoituksissa jotka täällä paimentaa muita ihmisiä kommentoiden heidän kirjoituksiin mikä sairaus heillä on kun eivät ymmärrä psykiatriaa. Vaikka moni kyllä varmasti on kokenut sen haitat ja hyödyt ja kertoo oman tarinansa siitä

Anonyymi kirjoitti:

Toki psykiatriaa on monenkaltaista, huonompaa ja parempaa. Pääosin se on oman kokemukseni mukaan huonompaa koska realiteetit on seuraavat : psykiatrit tykkäväät määrätä pillereitä aika nopsalla aikataulullakin, ja resurssien vähyyden takia ja niitä pillereitä määrätään niin pitkiksi ajoiksi että ihmiset ovat tietämättään osa ei säädeltyä lääkekoetta pitkäaikaiskäytössä. Seuraukset saa kantaa nahoissaan ilman aina kunnon informaatiota mitä tuleman pitää. Biopsykiatrian tapa ymmärtää ihmiskärsimys on edelleen tärkeässä roolissa. Ihmisrn mieli tykkää ajatella yksinkertaistetusti monimutkaisistakin asioista ja niiden ratkaisusta mikä näkyy psykiatrian tavassa luokitella ihmiskärsimystä ja ratkaista se simplifioidusti. Pilleri vaivaan ja terapiaa kylkeen IHAN niinkuin se olisi AINOA keino kun käypähoito sanoo niin ja jotenkin todella tehokasta.

Psykiatrian sairaudet on peudotieteellisiä reliabiliteetiltaan heikkoja kankeita lääketieteellisiä kuvauksia ihmisten kärsimyksestä, ja hoito on sokea arvomaailmalle mitä siivittää ajatukset siitä mitä ihmisten pitäisi olla ja miten heidän pitäisi käyttäytyä yhteiskunnassa ja hoito keskittyy biologiseen hoitoon jotka ei tavoita aina ihmisen kokemusta ja tarpeita eikä kompleksisuutta eikä kehon hyvinvointia (mikä psykofyysisesti heijastelee myös mieleen). Psykiatria lisää stigmaa määritellessään ihmisen kokemukset sairaiksi,epänormaaleiksi ja häiriöityneiksi.

Jokainen tekee omat johtöpäätöksensä, joskus kyllä suosittelen karkuunjuoksua. Meillä on myös omat aivot jotka kykenevät reflektoimaan,tekemään omaa oloa parantavia ratkaisuja ynnä muuta sekä ratkaisemaan ongelmia. Toki näitä ratkaisuja oppii myös suhteessa toisiin ihmisiin jotka voivat reflektoida toisen ihmisen puhetta. Olemme vahvempia kuin luulemme ja kärsimys , sinun puheissasi sairaus, voi olla se piste kun vanhat selviytymiskeinot ei toimi ja uusia on opeteltava . Psykiatria infantilisoi ihmisiä kun laji joka on säilynyt todella pitkiä aikoja joka ei muka osaa päästä vaikeuksistaan yli ilman valkotakkia jolla on pillerireseptejä. Pillerireseptejä jotka puuttuvat evoluution aikana tietynlaiseksi muotoutuneisiin kehon säätelyjärjestelmiin kankealla tavalla ja joiden olemassaolo on pieni pierunturahdus ajallisesti sinä aikana mitä evoluutiomme on kestänyt. Ongelmatkin voi olla enemmän sovellusten ongelmia kuin kovalevyn fyysisiä ongelmia jos ymmärrät vertaukseni. Toki jos kehoa on sabotoinut pitkään liialla stressillä ja huonoilla elintavoilla , niin silloinhan hyvä ratkaisu on alkaa muokkaamaan hermostoa ihmisten tekemillä n.muutaman vuoden tai vuosikymmenen olemassa olleilla aineilla joiden toimintamekanismic ei täysin ymmärretä vs yrittää opetella luontaisempia keinoja hallita stressiä, tasapainottaa hermostoa, yrittää tukea ja paranraa unen laatua ja kohentaa hyvinvointia jotka tukee aivoterveyttä. Usein myös henkiset tarpeet ei ole tulleet tyydytetyksi, ne sisimmät sellaiset.

Saahan sitä paranemista odotella. Minä ajattelen että olemme ihmisiä ketkä opettelevat elämää ja kärsimyksen kohtaamista ja opettelemmh selviytymiskeinoja. Pääosin.

Toki on erilaista kärsimystä. Ehkä minä en sitten, vaikka olen kokenut ihmismielen aika synkkiä puolia ja saanut AIKANAAN raskaitakin dg ja kuitenkin aika pitkälti lääkkeettä mennyt vuosia ja ongelmiani ratkonut lääkkeettä en sitten ymmärrä mistään mitään. Toki asia voi myös koskea sinua että asia menee niin päin.

Jos apuakin hakee, voi myös sanoa ei asioille mitä ei halua psykiatriassa ja pitää siinä rajansa eli tässä mennän harmaalle alueelle eli mustaa ja valkoista ei ole. Se ei tosin aina sovi psykiatrian patriarkaalisesti toimivaan hoitotyyliin jossa potilaita pidrtään infantilisoituina idiootteina mikä heijastuu niiden kirjoituksissa jotka täällä paimentaa muita ihmisiä kommentoiden heidän kirjoituksiin mikä sairaus heillä on kun eivät ymmärrä psykiatriaa. Vaikka moni kyllä varmasti on kokenut sen haitat ja hyödyt ja kertoo oman tarinansa siitä

Lue lisää

Sille en voi mitään että kokemukseni mukaan psykiatria satuttaa, ja lopulta pitää toipua psykiatriasta itsestään. Parempaa terapiaa voi ehkä saada kun terveys on jo pilalla psykiatrian aineiden vuoksi. Loppupeleissä ihan tehokkaita keinoja hoitaa mielen hyvinvointia voi olla muunlaiset interventiot kuin välittäjäaineiden toiminnan muokkaus uusiksi lähtien hyvin luontaisista asioista mitkä tehostavat aivotoimintaa ja kognitiota, hoitavat terveyttä, kohentavat unta ja pitävät tunne-elämää jokseensakin luontaisena niin että sitä ei muokata tavalla jolla ihminen tiedostaa, oppii säätelemään luontaisesti ja ymmärtää tunteitaan vieläkin vähemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Sille en voi mitään että kokemukseni mukaan psykiatria satuttaa, ja lopulta pitää toipua psykiatriasta itsestään. Parempaa terapiaa voi ehkä saada kun terveys on jo pilalla psykiatrian aineiden vuoksi. Loppupeleissä ihan tehokkaita keinoja hoitaa mielen hyvinvointia voi olla muunlaiset interventiot kuin välittäjäaineiden toiminnan muokkaus uusiksi lähtien hyvin luontaisista asioista mitkä tehostavat aivotoimintaa ja kognitiota, hoitavat terveyttä, kohentavat unta ja pitävät tunne-elämää jokseensakin luontaisena niin että sitä ei muokata tavalla jolla ihminen tiedostaa, oppii säätelemään luontaisesti ja ymmärtää tunteitaan vieläkin vähemmän.

Lue lisää

Joo. Olen tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, se viestikin on jostain 2017-vuodelta. Ilman psyykelääkkeitä tai kohtaamisia psykiatrien kanssa olen ollut jo noin 15 vuotta. Edelleen olen työelämässä ihan hyvin, vaikka minulle annettiin ne kaikista pahimmat diagnoosit kuten skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoottinen masennus ja mitä näitä muita onkaan. :D

Anonyymi kirjoitti:

Joo. Olen tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, se viestikin on jostain 2017-vuodelta. Ilman psyykelääkkeitä tai kohtaamisia psykiatrien kanssa olen ollut jo noin 15 vuotta. Edelleen olen työelämässä ihan hyvin, vaikka minulle annettiin ne kaikista pahimmat diagnoosit kuten skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoottinen masennus ja mitä näitä muita onkaan. :D

Lue lisää

Olen jo aika vanha mies, mutta psykiatrian kannalta on tehty sellaisia ehdotuksia, että esimerkiksi psykoosi tai skitsofrenia aiheuttaa pysyvää aivovauriota. Neuroleptejä käyttämällä sitten voi jotenkin pysyä työelämässä. Minulla oli siis skitsofrenia-diagnoosi 15 vuotta sitten ja siihen lääkitys, sitten se lääkitys lopetettiin. Ja olen edelleenkin todennäköisesti fiksumpi kuin suurin osa teistä (just joking of course) :D

Anonyymi kirjoitti:

Olen jo aika vanha mies, mutta psykiatrian kannalta on tehty sellaisia ehdotuksia, että esimerkiksi psykoosi tai skitsofrenia aiheuttaa pysyvää aivovauriota. Neuroleptejä käyttämällä sitten voi jotenkin pysyä työelämässä. Minulla oli siis skitsofrenia-diagnoosi 15 vuotta sitten ja siihen lääkitys, sitten se lääkitys lopetettiin. Ja olen edelleenkin todennäköisesti fiksumpi kuin suurin osa teistä (just joking of course) :D

Lue lisää

No tuohon psykiatrian hevon* ei kannata uskoa. Itsellenikin sanottiin että pitäisi olla joku psykoosinestolääkitys psykoottiseen masennukseen (joka nyt tuli kummasti lääkehaittojen aikana) ja jos en käytä neuroleptejä aivoni vaurioituvat ja kerrottiin pelottelutarinaa entisajan skitsofreenikoista laitoksessa kuinka sinne ne joutui sitten kun lääkkeitä ei ollut :D (huom minulla ei ole edes koko diagnoosia). Kummallisinta koko hommassa oli että tein täysin päinvastoin kun suositeltiin eli lopetin polyfarmasian asappina ja pää selkeni siihen pisteeseen että ei ole sen koommin ollut psykoosidiagnoosia papereissa. Myöskin toivottomuuden tunne ja kognition ongelmat katosi aikalailla polyfarmasian alasajon tienoilla ja kun vieroitusoireet ja haitat jonkinverran helpotti. Koska olin ollut psykiatrian mielestä todennäköisesti niin huonossa jamassa, yritettiin iskeä diagnoosia jos toista, kuitenkin loppuviimeksi todetakseen ettei minkään kriteerit täyttyneetkään sitten. Surkuhupaisan listan yritelmiä sain kyllä jolla minut yritettiin leimata psykiatrian tyyliin niin että varmasti alleviivataan sitä kuinka sairas ja kelvoton yksilö olisin. Kriittinen ajatteluni auttoi minua suuresti selviämään psykiatrian kuilusta minne tipahdin.

Olen sitä toimintakykyisempi ollut mitä vähemmän pillereitä.

Jälkikäteen ajatellen huolestuttaa ajatus jos olisin uskonut psykiatriaan. Olin niin huonossa kunnossa etten tiedä missä olisin. Varmaan laitoksessa jos noita aineita vetäisin päällekkäin. Ja olisi varmaan diagnoosia sun muuta. Yrittäisin kuntoutua kuntoutuksella joka ei kuntouta vaan tuhoaa terveyden

Semmoista on psykiatria

Anonyymi kirjoitti:

Suhtautukaa skeptisesti siihen, jos psykiatrinne väittää teillä olevan kaksisuuntainen ensin syötettyään teille masennukseen stimuloivia lääkkeitä kuten SNRI- tai SSRI-lääkettä tai esimerkiksi Voxraa, joka teille näitä maanisia oireita on laukaissut. Ja sitten alkaa teille seuraavana heti perään tunkemaan jotain mielialantasaajia. Vieroituskin voi joillakin laukaista manian kaltaisia tiloja, joten olkaa erityisen varovainen lopetuksen ja sen toteuttamistavan kanssa! https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15291689/

Kyseiset aineet on stimuloivia, motoristakin levottomuutta puhkaisevia aineita, jotka voi muuttaa ihmisen käyttäytymistä (esim. estojenkin suhteen), vaikuttaa unen rakenteeseen ja jopa puhkaista unettomuutta niin käytön aikana kuin vieroituksessa. Vähäunisuus ja mania kulkevat käsi kädessä. Vieroitus voi myös aikaansaada motorista ja henkistä levottomuutta. Eli siis oikein sopivia aineita puhkaisemaan joillekin maanisia reaktioita. Siinä missä huumeita käyttäessään joku voi sekoilla tavalla millä yleensä ei toimisi, niin totisesti voi myös psyykenlääkkeitä käyttäessään.
Selvimmin vaikutuksen psyykenlääkkeistä itseensä voi havaita käytön loputtua, ei niinkään käytön aikana. Silloin saattaa tajuta mahdolliset haitallisetkin puolet lääkkeestä paremmin. Käytön aikana lääkkeen vaikutusta omaan käyttäytymiseen ei aina tajua, psykiatri Peter Breggin kutsuu sitä medication spellbinding-tilaksi.

Psykiatria sotkee ihmisten hermostoa ja autonomisen hermoston toimintaa näillä aineilla. Älkää odottako että psykiatria tästä kovin huolissaan on. He ovat lähinnä keskittyneet jankkaamaan jostain aivokemioista unohtaen kuinka laaja-alaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä (ja niiden vieroituksella) on hermostoon ja herkkään autonomisen hermoston balanssiin (parasympaattinen ja sympaattinen hermosto). Nämä lääkkeet sotkevat kehon normaalia homeostaasia. Eikä ihmiskehoa ei ole suunniteltu kestämään esimerkiksi pahimmassa tapauksessa pitkäaikaisten vieroitusoireiden aiheuttamaa stressitilaa ja lääkehaittareaktiot voivat myös itsessään lisätä stressireaktioita pahentaen tilannetta entisestään. Kärsii sitten ahdistuksesta, pitkittyneestä stressistä, traumoista tai mistä tahansa, kannattaa lukea parasympaattisen ja sympaattisen hermoston toiminnasta ja miten siihen voi vaikuttaa..

Se vaikutus mikä voi olla aluksi lääkkeissä suotuisa, voikin loppupeleissä ja käytön loputtua olla ihan päinvastainen. Totuus on, että käyttämällä noita lääkkeitä saatatte vain peittää kehon ihan luonnollisia reaktioita esim. huonoihin elämäntapoihin, itselle haitalliseen tapaan elää ja sekoittaa kehon toimintaa ennestään.

Ainoa oikeasti terveellinen tapa lisätä jaksamista on elämäntapakeinot. Juoskaa karkuun jos psykiatrinne yrittää lisätä energisyyttä lääkkeillä teille tai määrätä useita masennuslääkkeitä päällekkäin (tätäkin olen kuullut tapahtuvan) toiveena lisätä jaksamista. Ja ei edes tee teille suunnilleen mitään kunnon verikokeita edes ennen tätä. Pahimmillaan energiatasojen lisääntyminen näillä lääkkeillä voi käytännössä olla ihan muuta mitä luulette ja silloin toivotte, ettette koskaan olisi kyseisiin aineisiin koskeneetkaan. Motorinen levottomuus aint no joke.

Kuten ei ole kofeiinilla unettomuuden hoitaminenkaan hyvä ajatus tai muilla uppereilla energiatasojen kohottaminen, ei ole myöskään masennuslääkkeistä aktivaation ja jaksamisen hakeminen. Älä ota upperia ja sotke kehosi balanssia, tee kokonaisvaltainen elämäntaparemontti jossa laitat elämän balanssiin niin että siinä on riittävästi lepoa, rentoutumista, liikkumista, valonsaantia (kyllä valon saanti on keholle todella tärkeää), säännöllisyyttä ja terveellistä ruokaa. Nämä kaikki asiat lisäävät hyvinvointia. Tärkeää on oppia kuulostelemaan milloin keho tarvii mitäkin. Usein tuollaisen elämäntapamuutoksen tekeminen ei kerralla onnistu (eikä sitä kannatakaan tehdä), porrasta sitä hiljalleen pienten askelien kautta ottaen aina yhden asian kerrallaan tekemiseen. Pienen asian. Pienistä puroista syntyy hiljalleen suuri joki ja iso muutos. Jaksaminen lisääntyy pikkuhiljaa hyvinvoinnista huolehtimisen kautta. Hyvinvointi on hyvin kokonaisvaltainen asia joka tietysti ulottuu myös muille elämänalueille.

On niin monia asioita kokeiltavaksi, mitä ihmiset eivät edes välttämättä tajua, millä voi vaikuttaa hyvinvointiin ennenkuin koskee SSRI- tai SNRI-lääkkeisiin. Psykiatria ja yhteiskunta ei useinkaan anna edes tilaa ihmiselle oppia elämässä keinoja huolehtia itsestään kuin kokoajan pitäisi olla suorittamassa. Onko se yksilö vai yhteiskunta sairas, sitäkin sopii miettiä? Tärkeä osa parantumista on kyseenalaistaa arvoja mitä päähämme iskostetaan.

Lue lisää

Itse sain aikoinaan ensin rauhoittavia, sitten tulivat mukaan neuroleptit.
Neuroleptit lamasivat minut lähes toimintakyvyttömään kuntoon, ja kun osastollakin vain makasin, väittivät masennukseksi.
Aloitettiin masennuslääkitys, joka ajan myötä laukaisi manian. Siihen sitten uutta lääkettä, jonka piti sitä hillitä.
Alkoi monen vuoden erilaisten lääkecocktailien käyttö, kokeillaan sitä ja kokeillaan tätä...
Ja sellaisesta ihme kyllä voi selvitä, monen mutkan kautta tosin.

Niinpä. Hoidetaanko potilaita ja heidän 'sairauttaan' vai riippuvuutta "lääkkeisiin" ja lääkinnän haitallisia vaikutuksia ihmisessä mitkä jatkuu pitkälle lääkkeen lopettamisen jälkeen?

Hoitoon pakottamiselle eli lääkkeiden pakottamiselle ei ole riittävästi perusteita, vaikka psykiatria muuta väittääkin. Itse kävin psykoottisen masennuksen läpi ja minulle väitettiin, että saan aivovaurion psykoosista ja siksi minulla tulee olla siltä ehkäisevä suojaava lääkitys pitkään. Minulle peloiteltiin miten käy jos en syö lääkkeitä("antipsykootteja"), kuinka suunnilleen aivovaurioidun. Onneksi lakkasin uskomasta näitä väitteitä ja uskoin omaa tuntemustani. Psykiatria voi heittää melkein mitä vaan perusteeksi potilaan lääkinnälle. Väitteet ovat täysin naurettavia, varsinkin tietäen, mitä haittoja "lääkkeistä" voi seurata aivoihin ja kehoon.

ksksksks kirjoitti:

Hoitoon pakottamiselle eli lääkkeiden pakottamiselle ei ole riittävästi perusteita, vaikka psykiatria muuta väittääkin. Itse kävin psykoottisen masennuksen läpi ja minulle väitettiin, että saan aivovaurion psykoosista ja siksi minulla tulee olla siltä ehkäisevä suojaava lääkitys pitkään. Minulle peloiteltiin miten käy jos en syö lääkkeitä("antipsykootteja"), kuinka suunnilleen aivovaurioidun. Onneksi lakkasin uskomasta näitä väitteitä ja uskoin omaa tuntemustani. Psykiatria voi heittää melkein mitä vaan perusteeksi potilaan lääkinnälle. Väitteet ovat täysin naurettavia, varsinkin tietäen, mitä haittoja "lääkkeistä" voi seurata aivoihin ja kehoon.

Lue lisää

Sinä et tiedä yhtään mitään et lääkkeistä etkä sairaudestasi , kirjoituksestasi näkyy selvästi mikä olet .

Anonyymi kirjoitti:

Sinä et tiedä yhtään mitään et lääkkeistä etkä sairaudestasi , kirjoituksestasi näkyy selvästi mikä olet .

Höpsis. Sinä et tiedä mistään mitään jos luulet että antipsykootit jotka voi aiheuttaa karmeita haittoja aivoille ja hermostolle muka estää tai ehkäisee aivovaurioita joita MUKA psykiatrian sairaudet aiheuttaa (yhtä kyseenalainen teoria validiteetiltaan kuin kemiallinen epätasapaino väite psykiatriassa).

Psykiatria myös lääkitsee lääkkeiden haittoja rutiininomaisesti kutsuen vieroitusoireita ja reaktioita ahdistaviin lääkehaittoihin sairauden oireiksi hoitaen niitä lääkkeillä joilla on merkittävä potentiaali tehdä ongelmia vielä pahemmaksi.

Psykiatrian tieteelliset tutkimukset lääkkeistä on lyhyitä ja sopivasti lääkkeiden hyötyjä suosiviksi rakennettuja niin että totuus pillerien ongelmista ei paljastu liikaa.

Psykiatria aiheuttaa kemiallisia epätasapainotiloja / neurologisia häiriötiloja ihmisten aivoissa niinkuin joku kirjoittikin, ei hoida niitä. Ne häiriötilat ja kemialliset epätasapainot ilmenevät vieroituksessa viimeistään tai sitten jos naamasi alkaa nykiä tai et pysty istumaan paikallaan enää liikkuen pakonomaisesti

Onkin aika kuvaavaa että itse sain psykoottisen masennuksen diagnoosin juuri vieroituksen aikana kärsiessäni JO lääkkeiden ongelmista.

Sairaudet voi tunkea sinne minne aurinko ei paista jos psykiatria ei edes ymmärrä iatrogeenisesti aiheutettuja ongelmia kuten se ei ymmärräkään eikä niitä halua nähdä ajatellessaan asioista liikaa yksinkertaistaen. Ehkä sitten kun se ymmärtää ne riittävän hyvin, voidaan puhua psykiatrian sairauksista ja niiden ymmärtämisestä!

Anonyymi kirjoitti:

Höpsis. Sinä et tiedä mistään mitään jos luulet että antipsykootit jotka voi aiheuttaa karmeita haittoja aivoille ja hermostolle muka estää tai ehkäisee aivovaurioita joita MUKA psykiatrian sairaudet aiheuttaa (yhtä kyseenalainen teoria validiteetiltaan kuin kemiallinen epätasapaino väite psykiatriassa).

Psykiatria myös lääkitsee lääkkeiden haittoja rutiininomaisesti kutsuen vieroitusoireita ja reaktioita ahdistaviin lääkehaittoihin sairauden oireiksi hoitaen niitä lääkkeillä joilla on merkittävä potentiaali tehdä ongelmia vielä pahemmaksi.

Psykiatrian tieteelliset tutkimukset lääkkeistä on lyhyitä ja sopivasti lääkkeiden hyötyjä suosiviksi rakennettuja niin että totuus pillerien ongelmista ei paljastu liikaa.

Psykiatria aiheuttaa kemiallisia epätasapainotiloja / neurologisia häiriötiloja ihmisten aivoissa niinkuin joku kirjoittikin, ei hoida niitä. Ne häiriötilat ja kemialliset epätasapainot ilmenevät vieroituksessa viimeistään tai sitten jos naamasi alkaa nykiä tai et pysty istumaan paikallaan enää liikkuen pakonomaisesti

Onkin aika kuvaavaa että itse sain psykoottisen masennuksen diagnoosin juuri vieroituksen aikana kärsiessäni JO lääkkeiden ongelmista.

Sairaudet voi tunkea sinne minne aurinko ei paista jos psykiatria ei edes ymmärrä iatrogeenisesti aiheutettuja ongelmia kuten se ei ymmärräkään eikä niitä halua nähdä ajatellessaan asioista liikaa yksinkertaistaen. Ehkä sitten kun se ymmärtää ne riittävän hyvin, voidaan puhua psykiatrian sairauksista ja niiden ymmärtämisestä!

Lue lisää

Ongelma on myös se että psykiatrit itsessään eivät halua ymmärtää "lääkkeiden" ongelmia . Psykiatriassahan näitä on saatettu jo ymmärtääkin, mutta psykiatrit tykkäävät sivuuttaa nämä(asenteestaan jo johtuen) ja ajatella kärsimys haitoista sairautena jota pitää lääkitä siihen pisteeseen että ihminen invalidisoituu sitten laittaen kaikki ongelmat sairauden piikkiin tyrkyttäen pillereitä siihen pisteeseen asti että terveys on pilalla näkemättä ongelmia mitä aiheuttivat. Sellaisia nuo on, minkä sille tekee. Koko tieteenala on vaarallisinta pseudotiedettä mitä löytyy koska henkisiä ongelmia hoidetaan fyysisinä sairauksina ilman mitään kunnollisia biologisia testejä fyysisen ongelman osoittamiseksi fyysistä mukautumista aiheuttavilla koukuttavilla aineilla. Vitamiinien määräykselläkään ja ruokavalio/elämäntapaneuvoilla tuskin tuottaisivat vastaavaa harmimäärää vaikka muutaman keissin niistä sadoistatuhansista kelle määräävät nuppilääkkeitä jättäisivät lääkitsemättä (hoitavat monen ongelmia vaarallisella plasebolla tai ihmiaiä sedatoimalla) ja määräisivät sen sijaan jotain joka oikeasti saattaisi jopa jonkun kehon ja aivojen toimintaa parantaa. Ja auttaisi ihmisten aivoja toimimaan paremmin. Ei huumeillakaan saa aivoja kuntoon kuten ei saa neurotoksisilla aivojen toimintaa etenkin pitemmällä tähtäimellä pahasti häiritsevillä psykiatrian aineillakaan

Et sinä pysty monimutkaista ihmisen kokemusmaailmaa ja tunnemaailmaa hallitsemaan jotain yhtä tai useampaa välittäjäainejärjestelmää peukaloimalla vaikka niin psykiatrit tykkäävät ajatella.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma on myös se että psykiatrit itsessään eivät halua ymmärtää "lääkkeiden" ongelmia . Psykiatriassahan näitä on saatettu jo ymmärtääkin, mutta psykiatrit tykkäävät sivuuttaa nämä(asenteestaan jo johtuen) ja ajatella kärsimys haitoista sairautena jota pitää lääkitä siihen pisteeseen että ihminen invalidisoituu sitten laittaen kaikki ongelmat sairauden piikkiin tyrkyttäen pillereitä siihen pisteeseen asti että terveys on pilalla näkemättä ongelmia mitä aiheuttivat. Sellaisia nuo on, minkä sille tekee. Koko tieteenala on vaarallisinta pseudotiedettä mitä löytyy koska henkisiä ongelmia hoidetaan fyysisinä sairauksina ilman mitään kunnollisia biologisia testejä fyysisen ongelman osoittamiseksi fyysistä mukautumista aiheuttavilla koukuttavilla aineilla. Vitamiinien määräykselläkään ja ruokavalio/elämäntapaneuvoilla tuskin tuottaisivat vastaavaa harmimäärää vaikka muutaman keissin niistä sadoistatuhansista kelle määräävät nuppilääkkeitä jättäisivät lääkitsemättä (hoitavat monen ongelmia vaarallisella plasebolla tai ihmiaiä sedatoimalla) ja määräisivät sen sijaan jotain joka oikeasti saattaisi jopa jonkun kehon ja aivojen toimintaa parantaa. Ja auttaisi ihmisten aivoja toimimaan paremmin. Ei huumeillakaan saa aivoja kuntoon kuten ei saa neurotoksisilla aivojen toimintaa etenkin pitemmällä tähtäimellä pahasti häiritsevillä psykiatrian aineillakaan

Et sinä pysty monimutkaista ihmisen kokemusmaailmaa ja tunnemaailmaa hallitsemaan jotain yhtä tai useampaa välittäjäainejärjestelmää peukaloimalla vaikka niin psykiatrit tykkäävät ajatella.

Lue lisää

Minulla oli kerran mielenkiintoinen keskustelu psykiatrin kanssa.
Kerroin, kuinka lääkkeet lamaavat tunteet ja kaiken muunkin elämänlaadun, ja voin paremmin ilman lääkettä.
Lääkäri myönsi asian, lääkkeet lamaavat tunteita.
Hetkeä myöhemmin hän kuitenkin sanoi, että lääkkeen käyttöä pitäisi jatkaa, koska se parantaa elämänlaatua.
Minun oli sanottava, että juuri aiemmin sanoin elämänlaatuni parantuneen lääkityksen lopetettuani.
Jotain lääkkeisiin liittyvää vielä pyysin lääkäriä perustelemaan, hän vastasi, ettei osaa perustella.
Tällaista keskustelu on sitten, jos haluaa, tai kun lopettaa lääkkeiden käytön.
Pistää miettimään, kuka haluaa ja mitä haluaa.
Omat mielipiteet on silti lupa sanoa ääneen, ja tiedän, että silloin kun on psyykkisesti huonossa kunnossa, siihen ei välttämättä kykene.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli kerran mielenkiintoinen keskustelu psykiatrin kanssa.
Kerroin, kuinka lääkkeet lamaavat tunteet ja kaiken muunkin elämänlaadun, ja voin paremmin ilman lääkettä.
Lääkäri myönsi asian, lääkkeet lamaavat tunteita.
Hetkeä myöhemmin hän kuitenkin sanoi, että lääkkeen käyttöä pitäisi jatkaa, koska se parantaa elämänlaatua.
Minun oli sanottava, että juuri aiemmin sanoin elämänlaatuni parantuneen lääkityksen lopetettuani.
Jotain lääkkeisiin liittyvää vielä pyysin lääkäriä perustelemaan, hän vastasi, ettei osaa perustella.
Tällaista keskustelu on sitten, jos haluaa, tai kun lopettaa lääkkeiden käytön.
Pistää miettimään, kuka haluaa ja mitä haluaa.
Omat mielipiteet on silti lupa sanoa ääneen, ja tiedän, että silloin kun on psyykkisesti huonossa kunnossa, siihen ei välttämättä kykene.

Lue lisää

En ole ikinä ymmärtänyt mitä parantavaa on sedatoivissa, potentiaalisesti elämänlaatua laskevissa, keskushermostoa lamaavissa ja tunteita leikkaavissa lääkityksissä, jotka voivat vaikeuttaa ajattelua. Ja joilla on vielä potentiaali lisätä tuskallista oloa haittojen muodossa.

Tämä on se tapa, miten psykiatria hoitaa ihmisiä nykyään. Ilmeisesti mt-potilaalla ei ole oikeutta edes millään tavoin tyydyttävään elämään kun pitää vaan lamata koko ihminen hoidolla siinä sivussa kun hoidetaan oireita.
Pitää anella lääkäriä lopettamaan tuollaisia lääkkeitä, huh huh.

Lääke joka tekee tuollaista ei ole hyväksi aivoille eikä terveydellekään.

Anonyymi kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt mitä parantavaa on sedatoivissa, potentiaalisesti elämänlaatua laskevissa, keskushermostoa lamaavissa ja tunteita leikkaavissa lääkityksissä, jotka voivat vaikeuttaa ajattelua. Ja joilla on vielä potentiaali lisätä tuskallista oloa haittojen muodossa.

Tämä on se tapa, miten psykiatria hoitaa ihmisiä nykyään. Ilmeisesti mt-potilaalla ei ole oikeutta edes millään tavoin tyydyttävään elämään kun pitää vaan lamata koko ihminen hoidolla siinä sivussa kun hoidetaan oireita.
Pitää anella lääkäriä lopettamaan tuollaisia lääkkeitä, huh huh.

Lääke joka tekee tuollaista ei ole hyväksi aivoille eikä terveydellekään.

Lue lisää

Se olin minä, joka kirjoitin tuosta mielenkiintoisesta keskustelusta.
En siinä huomannut mainita, että minua ei pakotettu jatkamaan lääkkeen käyttöä, vaan hyväksyttiin se, että olin lopettanut.
Siis olin jo lopettanut aika kauan ennen lääkärin tapaamista, ja silloin kerroin hänelle lopettaneeni. Siinä vaiheessa alkoi keskustelu lääkkeestä, hyödyistä ja haitoista.
Mutta enhän tee jotain sellaista, mistä on itselleni haittaa, kun olen huomannut jonkin haitalliseksi.
En ole käyttänyt lääkettä enää vuosiin.

Hauskasti ja hyvin kirjoitettu ja osuit naulankantaan.

"Addiktioiden neurobiologinen pohjahan perustuu suurelta osin siihen, että aivot sopeutuvat huumeiden ja lääkkeiden vaikutuksiin. Respetorien tiheys ja herkkyys muuttuu, mikä destabiloi aivojen ja ylipäätään koko kehon toimintaa ja aiheuttaa erinäisiä ongelmia mm. tiedonkäsittelyssä ja tunteidensäätelyssä"

Mielenkiintoinen näkökulma.

Itse koin jonkunsorttista henkistä riippuvuutta masennuslääkkeisiin jota ylläpiti se että lääkkeistä oli hankala irroittautua koska siinä juuri oli kyse siitä että se destabiloi aivojen ja kehon toimintaa ja horjutti homeostaasia joka oli muotoutunut pillerin ympärille.

Tämä tekee mielestäni masennuslääkkeistä hurjan hyvän huijauksen

Jos keho on vuosia adaptoitunut johonkin aineeseen, irtipääsyssä voi olla haasteensa ja pitkäkestoinen isompiannoksinen käyttö on yhteydessä viekkareihin. Henkistä riippuvuutta ylläpiti se, että keho siis adaptoituu kyseisiin lääkkeisiin ja niihin tulee eräänlainen fyysinen riippuvuus eli dependence.

Riippuvuutta ylläpiti myös opit joiden mukaan masennus olisi haitallista aivoille ja lääke auttaa tässä asiassa, tai että olen kemiallisesti viallinen masennuksen vuoksi mitä myös lääke korjaisi. Ja asioiden näkeminen oman sairauden kautta näkemättä iatrogeenisesti tuotettuja ongelmia. No, jälkikäteenhän totesin nämä teoriat bullshitiksi mikä auttoi irtaumaa öääjkeistä ja kyseenalaistin koko masennuksen reliabiliteetin fyysispohjaisena sairautena jota pitää hoitaa pillereillä ja opin uusia selviytymiskeinoja jossa minun piti oppia pärjäämään myös iatrogeenisesti (hoidolla) puhkaistujwn ongelmien kanssa.

Millos viimeksi kävit Ropposen vastaanotolla?

Vai onko tämä nyt taas näitä juttuja että kaikki hullut ovat hulluja koska....

Mieliala korjaantuu, kun saa elämästään kiinni, löytää jotakin mielekästä tekemistä, ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

Eli sinulla oli tavallaan diabetes, mutta Pekko Ropponen jätti sitten omien sanojensa mukaan antamatta insuliinia 20 vuoteen. Sinähän olisit voinut kuolla. :D

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinulla oli tavallaan diabetes, mutta Pekko Ropponen jätti sitten omien sanojensa mukaan antamatta insuliinia 20 vuoteen. Sinähän olisit voinut kuolla. :D

Sinä aikana kuolema oli kyllä lähellä useampaankin otteeseen, mutta enempi oman käden kautta, kuin insuliinin puutteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä aikana kuolema oli kyllä lähellä useampaankin otteeseen, mutta enempi oman käden kautta, kuin insuliinin puutteeseen.

Mutta jos sinulla on todettu 1-tyypin diabetes, eikä hän antanut insuliinia siihen 20 vuoteen, niin onhan se aika vakava asia. :D

Anonyymi kirjoitti:

Mutta jos sinulla on todettu 1-tyypin diabetes, eikä hän antanut insuliinia siihen 20 vuoteen, niin onhan se aika vakava asia. :D

No onhan se.

Vai olisiko se kyse siitä, että täälläkin yritetään deminisoida sellaisia ihmisiä joita ei edes tunneta, tai jonka vastaanotoilla ei käydä.

Anonyymi kirjoitti:

No onhan se.

Vai olisiko se kyse siitä, että täälläkin yritetään deminisoida sellaisia ihmisiä joita ei edes tunneta, tai jonka vastaanotoilla ei käydä.

Ropponen itse meni tuonne lehteen kertomaan kaikkea tuota potaskaa, joka on mainittu tuossa ensimmäisessä viestissä. Lisäksi hän erityisesti mainitsee tämän Suomi24-palstan. Täältä tulee sitten vähän takaisin. Voi olla, että hän on vastaanotolla asiallinen henkilö. Psykiatrejakin on vähän kaikenlaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Ropponen itse meni tuonne lehteen kertomaan kaikkea tuota potaskaa, joka on mainittu tuossa ensimmäisessä viestissä. Lisäksi hän erityisesti mainitsee tämän Suomi24-palstan. Täältä tulee sitten vähän takaisin. Voi olla, että hän on vastaanotolla asiallinen henkilö. Psykiatrejakin on vähän kaikenlaisia.

Lue lisää

Ehkä ropposenkaan ei tarvitsisi kritisoida suomi 24.n laatua jos ihmiset kirjottaisikin tänne omalla nimellään??

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä ropposenkaan ei tarvitsisi kritisoida suomi 24.n laatua jos ihmiset kirjottaisikin tänne omalla nimellään??

Ehkä voit jotenkin ymmärtää, että miksi ihmiset eivät kirjoita omalla nimellään, jos heille on diagnosoitu esimerkiksi skitsofrenia, psykoosi tai joku vakavampi mielenterveyden sairaus, ja ovat silti esimerkiksi työelämässä. :D

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä voit jotenkin ymmärtää, että miksi ihmiset eivät kirjoita omalla nimellään, jos heille on diagnosoitu esimerkiksi skitsofrenia, psykoosi tai joku vakavampi mielenterveyden sairaus, ja ovat silti esimerkiksi työelämässä. :D

Lue lisää

Tai jos et ymmärrä sitä, niin huutele vain siellä ja kerro oma nimesi sitten. Esimerkiksi Ropponen on ollut sellaisessa julkisessa asemassa (HUS ylilääkäri, virkalääkäri, ym), että hänten sanomisiaan saa ihan lain puolestakin kritisoida avoimemmin kuin jonkun tavallisemman ihmisen sanomia.

Anonyymi kirjoitti:

Tai jos et ymmärrä sitä, niin huutele vain siellä ja kerro oma nimesi sitten. Esimerkiksi Ropponen on ollut sellaisessa julkisessa asemassa (HUS ylilääkäri, virkalääkäri, ym), että hänten sanomisiaan saa ihan lain puolestakin kritisoida avoimemmin kuin jonkun tavallisemman ihmisen sanomia.

Lue lisää

Ja minulla ei ole tosiaan omia kokemuksia hänestä. Tuo yksi artikkeli oli vain niin huonoa psykiatrian propagandaa, tuubaa, tai miksi sitä kuvailisi. Varsinkin kun se tulee tuossa asemassa olevalta henkilöltä. Hän voi olla ihan asiallinen ihminen yleisemmin, ei ole kokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Ja minulla ei ole tosiaan omia kokemuksia hänestä. Tuo yksi artikkeli oli vain niin huonoa psykiatrian propagandaa, tuubaa, tai miksi sitä kuvailisi. Varsinkin kun se tulee tuossa asemassa olevalta henkilöltä. Hän voi olla ihan asiallinen ihminen yleisemmin, ei ole kokemusta.

Lue lisää

Luitko sinä edes sitä artikkelia? Tai ymmärsitkö lukemaasi?

Anteeksi jos minulle tulee se mielikuva, että täällä taas ihmiset jotka eivät todellakaan ole olleet hänen kanssaan missään tekemisissä, yrittää vain lukea kuin piru raamattua hänen sanomisiaan, vaikka hyvin tietävät että sillä heidän omalla ajatusvääristymällä ei ole mitään tekemistä Ropposen tekemisien, tai sanomisien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko sinä edes sitä artikkelia? Tai ymmärsitkö lukemaasi?

Anteeksi jos minulle tulee se mielikuva, että täällä taas ihmiset jotka eivät todellakaan ole olleet hänen kanssaan missään tekemisissä, yrittää vain lukea kuin piru raamattua hänen sanomisiaan, vaikka hyvin tietävät että sillä heidän omalla ajatusvääristymällä ei ole mitään tekemistä Ropposen tekemisien, tai sanomisien kanssa.

Lue lisää

Luin sen tarkittelin kokonaan. Tämä ketju on nyt niin täynnä ironiaa. Poimikaa ihmiset sieltä omat kohtanne omien ajatusvääristymisiense kautta. :D

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä ropposenkaan ei tarvitsisi kritisoida suomi 24.n laatua jos ihmiset kirjottaisikin tänne omalla nimellään??

Niin, ja kirjoittaessaan voisi miettiä, että kirjoittaa sellaista tekstiä, jonka sisältämän sanoman pystyisi sanomaan myös kasvokkain kyseiselle henkilölle.
Anonyymina on niiiin helppo kirjoittaa vaikka mitä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ja kirjoittaessaan voisi miettiä, että kirjoittaa sellaista tekstiä, jonka sisältämän sanoman pystyisi sanomaan myös kasvokkain kyseiselle henkilölle.
Anonyymina on niiiin helppo kirjoittaa vaikka mitä.

Lue lisää

Olen kyllä sanonut ihan suoraan kritiikkiä esimerkiksi näistä aiheista suoraan niille minulle hoitaneille psykiatreille. Osaksi sen vuoksi pääsin ulos sieltä. Hoitajat olivat kyllä asiallisia ja uskoivat minun näkemystäni. Mutta olen kyllä kertonut samanlaista kritiikkiä esimerkiksi minua hoitaneelle hoitotaholla (psykiatrit ym). Se tulee hyvin ilmi myös potilaskirjoituksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kyllä sanonut ihan suoraan kritiikkiä esimerkiksi näistä aiheista suoraan niille minulle hoitaneille psykiatreille. Osaksi sen vuoksi pääsin ulos sieltä. Hoitajat olivat kyllä asiallisia ja uskoivat minun näkemystäni. Mutta olen kyllä kertonut samanlaista kritiikkiä esimerkiksi minua hoitaneelle hoitotaholla (psykiatrit ym). Se tulee hyvin ilmi myös potilaskirjoituksissa.

Lue lisää

Voin myös lisätä sen, että minun tapauksessani hoitajat vaihtuivat aika hyvin, mutta he aika pian alkoivat kuunnella minun narratiivia esimerkiksi yhden tapaamisen jälkeen ja alkoivat puolustaa sitä minun näkemystä myöhemmissä tapaamisissa psykiatrien kanssa.
Olen siitä heille kiitollinen.

Toistan vielä, että minulla oli ainakin diagnoosit kaksisuuntainen mielialahäiriä, vakava psykoottinen masennus sekä skitsofrenia. Siis kaikista pahimmat diagnoosit, joita he voivat antaa, mutta silti olen esimerkiksi työelämässä ja ehkä hieman fiksumpi kuin sinä. Siitä on noin 15 vuotta aikaa, eikö neuroleptien pitäisi nimenomaan suojella aivoja skitsofrenian auheuttamilta tuhoilta ja muuta sellaista?

Anonyymi kirjoitti:

Voin myös lisätä sen, että minun tapauksessani hoitajat vaihtuivat aika hyvin, mutta he aika pian alkoivat kuunnella minun narratiivia esimerkiksi yhden tapaamisen jälkeen ja alkoivat puolustaa sitä minun näkemystä myöhemmissä tapaamisissa psykiatrien kanssa.
Olen siitä heille kiitollinen.

Toistan vielä, että minulla oli ainakin diagnoosit kaksisuuntainen mielialahäiriä, vakava psykoottinen masennus sekä skitsofrenia. Siis kaikista pahimmat diagnoosit, joita he voivat antaa, mutta silti olen esimerkiksi työelämässä ja ehkä hieman fiksumpi kuin sinä. Siitä on noin 15 vuotta aikaa, eikö neuroleptien pitäisi nimenomaan suojella aivoja skitsofrenian auheuttamilta tuhoilta ja muuta sellaista?

Lue lisää

Siis olen sanonut kritiikkini ihan suoraan esimerkiksi minua hoitaneelle taholle, mukaanlukien psykiatrit. Jotkut heistä eivät selvästi pitäneen kritiikistäni, tai naama alkoi punottaa ja muuta sellaista. Olen edelleen valmis antamaan uusille psykiatreille samanlaista kritiikkiä ihan kasvo kasvoa vasten.

Anonyymi kirjoitti:

Voin myös lisätä sen, että minun tapauksessani hoitajat vaihtuivat aika hyvin, mutta he aika pian alkoivat kuunnella minun narratiivia esimerkiksi yhden tapaamisen jälkeen ja alkoivat puolustaa sitä minun näkemystä myöhemmissä tapaamisissa psykiatrien kanssa.
Olen siitä heille kiitollinen.

Toistan vielä, että minulla oli ainakin diagnoosit kaksisuuntainen mielialahäiriä, vakava psykoottinen masennus sekä skitsofrenia. Siis kaikista pahimmat diagnoosit, joita he voivat antaa, mutta silti olen esimerkiksi työelämässä ja ehkä hieman fiksumpi kuin sinä. Siitä on noin 15 vuotta aikaa, eikö neuroleptien pitäisi nimenomaan suojella aivoja skitsofrenian auheuttamilta tuhoilta ja muuta sellaista?

Lue lisää

Aika henkilökohtaisesti kuitenkin otit tuon kommentin, jossa kirjoitin, että olisi hyvä pystyä sanomaan myös kasvokkain.
En tarkoittanut jutulla juuri ainoastaan sinua, enemmänkin silleen yleisesti useampiakin ihmisiä.
Onko sekään kovin fiksua, että pitää itseään toista fiksumpana, jopa vielä tuntematonta?
No, yritetään pärjätä kaikesta huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Aika henkilökohtaisesti kuitenkin otit tuon kommentin, jossa kirjoitin, että olisi hyvä pystyä sanomaan myös kasvokkain.
En tarkoittanut jutulla juuri ainoastaan sinua, enemmänkin silleen yleisesti useampiakin ihmisiä.
Onko sekään kovin fiksua, että pitää itseään toista fiksumpana, jopa vielä tuntematonta?
No, yritetään pärjätä kaikesta huolimatta.

Lue lisää

"Niin, ja kirjoittaessaan voisi miettiä, että kirjoittaa sellaista tekstiä, jonka sisältämän sanoman pystyisi sanomaan myös kasvokkain kyseiselle henkilölle.
Anonyymina on niiiin helppo kirjoittaa vaikka mitä."

Anteeksi jos samoin niin, mutta olen käytössä ihan kasvokkain sanonut nuo samat asiat esimerkiksi niille psykiatreille. Sen lisäksi olen työelämässä mielestäni aika valmis yhteistyöhön ja muuhun sellaiseen, siitä on jopa annettu kiitosta minulle.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ja kirjoittaessaan voisi miettiä, että kirjoittaa sellaista tekstiä, jonka sisältämän sanoman pystyisi sanomaan myös kasvokkain kyseiselle henkilölle.
Anonyymina on niiiin helppo kirjoittaa vaikka mitä.

Lue lisää

Ja tavataanko vaikka jossain Helsingin kahvilassa, keskustellaan näistä asioista, ja sen jälkeen julkaistaan tiedot siitä keitä olemme?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ja kirjoittaessaan voisi miettiä, että kirjoittaa sellaista tekstiä, jonka sisältämän sanoman pystyisi sanomaan myös kasvokkain kyseiselle henkilölle.
Anonyymina on niiiin helppo kirjoittaa vaikka mitä.

Lue lisää

Voihan tämä olla toiveajattelua, mutta luulempa että Ropponen muistaa minut.

Eikä se valitettavasti liity mitenkään siihen että hän olisi halunnut kiduttaa tai myrkyttää minua.

Anonyymi kirjoitti:

"Niin, ja kirjoittaessaan voisi miettiä, että kirjoittaa sellaista tekstiä, jonka sisältämän sanoman pystyisi sanomaan myös kasvokkain kyseiselle henkilölle.
Anonyymina on niiiin helppo kirjoittaa vaikka mitä."

Anteeksi jos samoin niin, mutta olen käytössä ihan kasvokkain sanonut nuo samat asiat esimerkiksi niille psykiatreille. Sen lisäksi olen työelämässä mielestäni aika valmis yhteistyöhön ja muuhun sellaiseen, siitä on jopa annettu kiitosta minulle.

Lue lisää

Hyvä niin. Omat mielipiteet saa sanoakin.
Rakentava keskustelu on aina parempi kuin väittely ikävämpään sävyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Aika henkilökohtaisesti kuitenkin otit tuon kommentin, jossa kirjoitin, että olisi hyvä pystyä sanomaan myös kasvokkain.
En tarkoittanut jutulla juuri ainoastaan sinua, enemmänkin silleen yleisesti useampiakin ihmisiä.
Onko sekään kovin fiksua, että pitää itseään toista fiksumpana, jopa vielä tuntematonta?
No, yritetään pärjätä kaikesta huolimatta.

Lue lisää

Ja tuolla fiksu-kommentilla tarkoitin lähinnä sitä, että minulla oli 15 vuotta sitten skitsofrenia-diagnoosi, lopetin neuroleptien käytön, ja edelleen aivot pelaavat. En tarkoittanut sitä vähättelemään potilaita tai muuta sen kaltaista. Enemmänkin piikittelyä noita psykiatrien johtajia kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voihan tämä olla toiveajattelua, mutta luulempa että Ropponen muistaa minut.

Eikä se valitettavasti liity mitenkään siihen että hän olisi halunnut kiduttaa tai myrkyttää minua.

Lue lisää

Jatkat kuitenkin tuota samaa "hän olisi halunnut tai myrkyttää minua" ... Jossa viitataan muihin kirjoittajiin.

Voisitko kertoa, mitkä ne ainesosat ovat? Ja mikä oli se lääke, jota ei enää saa?
Kiinnostavaa.

Jos ne ajattelee lääketehtaan eduksi. Ensin annetaan psykoosilääkettä, ja se voi aiheuttaa diabeteksen, sitten tulee kuvaan mukaan diabetes-lääke.
Kuka hyötyy? Lääketehtaat, voitot tuplaantuvat.
No joo, heheh.

Tarkoititko Chris Palmer? Hän on vissiin kirjoittanut kirjan Brain energy.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoititko Chris Palmer? Hän on vissiin kirjoittanut kirjan Brain energy.

Kirja perustuu ajatukseen "abnormalities in brain energy metabolism are likely root causes of psychiatric conditions and that dietary and metabolic approaches can be exploited to benefit patients, and even the general population at large.”

Mikä huolestuttavaa, psyykenlääkkeillä voi olla negatiivisia vaikutuksia mitokondrioiden toimintaan. Uskon että psykiatria hoitaa ihmisten ongelmia laastarilla ja loppujen lopuksi hoidot vie etenkin pitempään käytettynä ihmisiä huonompaan jamaan. Siis he juuri puhkaisee esim diabetesta ihmisillä ja ylläri pylläri se vaikuttaa huonosti aivojen toimintaan. Kognition ongelmia jotka puhkeaa pillereistä varmaan tulkitaan sitten masennuksena! Ja kuka tie mitä muuta haittaa pillereistä on aivoille!

Lähdet siis hoitamaan tunteitasi, päädyt lopulta fyysisiin sairastumisiin pillereillä, jotka sotkevat kehoa.

Oikea hyvinvoinri lähtee aivojen toiminnan optimaalisesta tukemisesta. Pro tip: ihmisten kyhäilemät labrakemikaalit ei hoida aivoja vaan sotkee luonnolllisia säätelyjärjestelmiä pakottaen ne toimimaan eri lailla mikä saa aikaan ketjureaktion erilaisia haitallisiakin muutoksia

Anonyymi kirjoitti:

Kirja perustuu ajatukseen "abnormalities in brain energy metabolism are likely root causes of psychiatric conditions and that dietary and metabolic approaches can be exploited to benefit patients, and even the general population at large.”

Mikä huolestuttavaa, psyykenlääkkeillä voi olla negatiivisia vaikutuksia mitokondrioiden toimintaan. Uskon että psykiatria hoitaa ihmisten ongelmia laastarilla ja loppujen lopuksi hoidot vie etenkin pitempään käytettynä ihmisiä huonompaan jamaan. Siis he juuri puhkaisee esim diabetesta ihmisillä ja ylläri pylläri se vaikuttaa huonosti aivojen toimintaan. Kognition ongelmia jotka puhkeaa pillereistä varmaan tulkitaan sitten masennuksena! Ja kuka tie mitä muuta haittaa pillereistä on aivoille!

Lähdet siis hoitamaan tunteitasi, päädyt lopulta fyysisiin sairastumisiin pillereillä, jotka sotkevat kehoa.

Oikea hyvinvoinri lähtee aivojen toiminnan optimaalisesta tukemisesta. Pro tip: ihmisten kyhäilemät labrakemikaalit ei hoida aivoja vaan sotkee luonnolllisia säätelyjärjestelmiä pakottaen ne toimimaan eri lailla mikä saa aikaan ketjureaktion erilaisia haitallisiakin muutoksia

Lue lisää

Pillereilkä sotkettu terveys tuottaa ihmisille oireita ja pahoinvointia.

Mutta ehkä ihmiset ei ole itsekään valmiita tekemään suotuisia muutoksia terveydelleen. No, ehkä he joskus vielä herää koska oikeasti on pakko jos terveys pettää. Osa ei varmaan silloinkaan vielä herää.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoititko Chris Palmer? Hän on vissiin kirjoittanut kirjan Brain energy.

Joo, Chris Palmeria tarkoitin. Minulla on tuo Brain Energy äänikirjana ja olen kuunnellut siitä ehkä 1/3. Heitin sen yhtenä lähteenä, en ole varma kuuntelenko sen kokonaan loppuun, koska yleisesti tiesin noista asioista jo etukäteen. Mutta kiitos korjauksesta!

Juuri näin.
Vuosia sitten minut ainakin lääkittiin niin, että meni kaikki elämässä ihan sekaisin, toki itse myös.
Jossain vaiheessa ( myös sairaalan ulkopuolella, kotona ) olin niin lääketokkurassa, etten kävellessä edes pystyssä pysynyt, kävelin sauvojen kanssa ja silti kaatuilin.

Jotkut lääkitään jopa avohoidossa aika tokkuraan, tulevat kadulla vastaan metrin päästä, eikä tunnista tuttua, eivät näe eteensä, ovat aivan muissa maailmoissa.
Tiedän sen siitä, kun tunnen muutamia vahvasti lääkittyjä.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin.
Vuosia sitten minut ainakin lääkittiin niin, että meni kaikki elämässä ihan sekaisin, toki itse myös.
Jossain vaiheessa ( myös sairaalan ulkopuolella, kotona ) olin niin lääketokkurassa, etten kävellessä edes pystyssä pysynyt, kävelin sauvojen kanssa ja silti kaatuilin.

Jotkut lääkitään jopa avohoidossa aika tokkuraan, tulevat kadulla vastaan metrin päästä, eikä tunnista tuttua, eivät näe eteensä, ovat aivan muissa maailmoissa.
Tiedän sen siitä, kun tunnen muutamia vahvasti lääkittyjä.

Lue lisää

Jep. Osastolla seurasin meininkiä ja melkoista polyfarmasiaa oli monella. Jos joku lääke on huonosti pitemmän päälle tutkittu, polyfarmasiaa vielä vähemmän. Jollakin silmät seisoi päässä, yhdellä puhe sammalsi. Kyllä psykiatrit käyttävät isompiakin lääkeannoksia. Itselleni osaston annokser oli lääkeherkkänä todella zombifioivia. Jos oli huono olo lääkettä usein pumpattiin vielä ylemmäs jos se ei toiminut ja haittoja lääkitään rutiininomaisesti kutsuen niitä mt-ongelmiksi.

Minua ei saisi enää osastolle edes ase ohimolla.

Joo hyvä kysyä mikä on se idea käyttää masennuspillereitä sikälimikäli nämä välittäjäaineiden alhaisuus/lääke nostaa ja korjaa välittäjäainetasoja/välittäjäaineet on epätasapainossa-lääke korjaa niitä-teoriat ei pidä paikkaansa. Toki sitten on lukuisia muitakin teorioita lääkkeiden toimintamekanismista (kohta on joku linkkaamassakin niitä ;) jotka liittyy vaikkapa neuroplastisuuden/neurogeneesin lisääntymiseen/BNDF tasojen buustaukseen mitä lie mutta kaikki nämä on myös teorioita. Niissä taustaoletuksena tuntuu olevan että kaikki nämä on hyödyllisiä aivoille mutta minä kysyn,onko?

Jos lähdetään siitä että lääke toimii masennukseen se ei olisi itselleni riittävä syy alkaa veivata aivojani uusiksi koska lääkkeessä voi olla ja onkin niin paljon muita ongelmia. Psyykenlääkkeitä saatetaan pitää jopa neuroprotektiivisinä mutta kyseenalaistan tätä rajusti kokemani perusteella.

. Minulla vaan niissä mietityttää se MITEN lääke siis vaikuttaa masennukseen tämän teorian pohjalta ja miten lääke vaikuttaa masennukseen pitemmän päälle ja onko tästä mekanismista oikeasti hyötyä aivoille pitemmän päällekin vai voiko loppupeleissä tästä aineesta olla hermosoluille pitemmän päälle haittaa, esim jotain hypoteesia on siitä että tämä neuroplastisuuden keinotekoinen nostattaminen voisi olla yhteys solukuolemaan pitemmän päälle?

Ja miksi ei lähde buustaamaan BNDFää, neuroplastisuutta jonkub muun reitin kautta kun todistetusti elintavat auttaa tässä erittäin hyvin. Evoluution aikana kehossa on kehittynyt erilaisia prosesseja ja onko niitä hyvä lähteä sorkkimaan. Niiden tukemisessa luonnollisesti tunbuu olevan taas hyvin paljon järkeä. Psykiatria vielä määrää aineita nuorille kenen aivot on kehittymässä ja moni nuori ja pitkäaikaiskäyttäjä on tietämättään osana ei säädeltyä lääkekoetta.

Itse saamieni lääkehaittojen jälkeen olen systemaattisesti satsannut ravintoon ja minulla on vahva uskomus siitå että aivoterveellinen ruokavalio, yhteydessä liikuntaan, yhteydessä haasteisiin aivoille, yhteydessä erilaisiin keinoihin tukea hyvinvointia, asioiden palauttaminen hyvin luonnolliselle tasolle niin että miettii keinoja miten kohentaa oloa luonnollisesti ja kehon toimintaa tukien (sitä sotkematta) on avain parempaan oloon. Palaten siis todella yksinkertaisiin juttuihin esim riittävä valonsaanti. Erityisesti olen kiinnostunut viimeaikoina esim satunnaisesta paastoamisesta terveyttä tukevana asiana tai esim mitokondrioihin liittyvistä asioista.

Ihmiset ja lääketiede menee sieltä mistä aita on matalin

En ole enää sitä mieltä että masennuslääke on välttämätön koska aika usein auttaa alakuloon ja vaikeuksiin. Ja sanon tämä vakavan masennuksen dg papereissa. Kun pääsee tiettyyn pisteeseen prosessoinnissa ja asteittain aktivoituu tekemään asioita itsensä eteen, olo voi helpottaa. Avainsana on pienin askelin. Jos ei joskus jaksa, OK, mutta se ei ole pysyvä tila. Oma kokemukseni ei ole että masennuslääke suojaa itsemurha-ajaruksita.

Minulle masennuslääkkeet nykyään on aineita joista ei kunnolla ymmärretä mitä kaikkea ne kehossa/aivoissa tekee, mikä on suuri ongelma eli pimennossakin aletaan jotain sorkkimaan paremman olon toivossa. Parempi olo lääkkeissä on häilyväistä koska lääkkeen teho voi loppua ja se hyötykin hämärtyy jos saa haittaa ja vieroituskin pitää tehdä ja kärsiä. Maaennuslääkkeiksi en kyseistä pilleriryhmää edes kutsuisi koska seksuaalihäiriöt lääkkeissä on masentavia, ja tunteiden leikkautuminen ei paranna kenenkään sielua tai itsetuntemusta. Psykoaktiivisiamömmöjä nuo on jossa varmasti voi tulla jollekin jotain myönteistä mutta myös tunne-elämälle haitallisia juttuja.

Anonyymi kirjoitti:

Joo hyvä kysyä mikä on se idea käyttää masennuspillereitä sikälimikäli nämä välittäjäaineiden alhaisuus/lääke nostaa ja korjaa välittäjäainetasoja/välittäjäaineet on epätasapainossa-lääke korjaa niitä-teoriat ei pidä paikkaansa. Toki sitten on lukuisia muitakin teorioita lääkkeiden toimintamekanismista (kohta on joku linkkaamassakin niitä ;) jotka liittyy vaikkapa neuroplastisuuden/neurogeneesin lisääntymiseen/BNDF tasojen buustaukseen mitä lie mutta kaikki nämä on myös teorioita. Niissä taustaoletuksena tuntuu olevan että kaikki nämä on hyödyllisiä aivoille mutta minä kysyn,onko?

Jos lähdetään siitä että lääke toimii masennukseen se ei olisi itselleni riittävä syy alkaa veivata aivojani uusiksi koska lääkkeessä voi olla ja onkin niin paljon muita ongelmia. Psyykenlääkkeitä saatetaan pitää jopa neuroprotektiivisinä mutta kyseenalaistan tätä rajusti kokemani perusteella.

. Minulla vaan niissä mietityttää se MITEN lääke siis vaikuttaa masennukseen tämän teorian pohjalta ja miten lääke vaikuttaa masennukseen pitemmän päälle ja onko tästä mekanismista oikeasti hyötyä aivoille pitemmän päällekin vai voiko loppupeleissä tästä aineesta olla hermosoluille pitemmän päälle haittaa, esim jotain hypoteesia on siitä että tämä neuroplastisuuden keinotekoinen nostattaminen voisi olla yhteys solukuolemaan pitemmän päälle?

Ja miksi ei lähde buustaamaan BNDFää, neuroplastisuutta jonkub muun reitin kautta kun todistetusti elintavat auttaa tässä erittäin hyvin. Evoluution aikana kehossa on kehittynyt erilaisia prosesseja ja onko niitä hyvä lähteä sorkkimaan. Niiden tukemisessa luonnollisesti tunbuu olevan taas hyvin paljon järkeä. Psykiatria vielä määrää aineita nuorille kenen aivot on kehittymässä ja moni nuori ja pitkäaikaiskäyttäjä on tietämättään osana ei säädeltyä lääkekoetta.

Itse saamieni lääkehaittojen jälkeen olen systemaattisesti satsannut ravintoon ja minulla on vahva uskomus siitå että aivoterveellinen ruokavalio, yhteydessä liikuntaan, yhteydessä haasteisiin aivoille, yhteydessä erilaisiin keinoihin tukea hyvinvointia, asioiden palauttaminen hyvin luonnolliselle tasolle niin että miettii keinoja miten kohentaa oloa luonnollisesti ja kehon toimintaa tukien (sitä sotkematta) on avain parempaan oloon. Palaten siis todella yksinkertaisiin juttuihin esim riittävä valonsaanti. Erityisesti olen kiinnostunut viimeaikoina esim satunnaisesta paastoamisesta terveyttä tukevana asiana tai esim mitokondrioihin liittyvistä asioista.

Ihmiset ja lääketiede menee sieltä mistä aita on matalin

En ole enää sitä mieltä että masennuslääke on välttämätön koska aika usein auttaa alakuloon ja vaikeuksiin. Ja sanon tämä vakavan masennuksen dg papereissa. Kun pääsee tiettyyn pisteeseen prosessoinnissa ja asteittain aktivoituu tekemään asioita itsensä eteen, olo voi helpottaa. Avainsana on pienin askelin. Jos ei joskus jaksa, OK, mutta se ei ole pysyvä tila. Oma kokemukseni ei ole että masennuslääke suojaa itsemurha-ajaruksita.

Minulle masennuslääkkeet nykyään on aineita joista ei kunnolla ymmärretä mitä kaikkea ne kehossa/aivoissa tekee, mikä on suuri ongelma eli pimennossakin aletaan jotain sorkkimaan paremman olon toivossa. Parempi olo lääkkeissä on häilyväistä koska lääkkeen teho voi loppua ja se hyötykin hämärtyy jos saa haittaa ja vieroituskin pitää tehdä ja kärsiä. Maaennuslääkkeiksi en kyseistä pilleriryhmää edes kutsuisi koska seksuaalihäiriöt lääkkeissä on masentavia, ja tunteiden leikkautuminen ei paranna kenenkään sielua tai itsetuntemusta. Psykoaktiivisiamömmöjä nuo on jossa varmasti voi tulla jollekin jotain myönteistä mutta myös tunne-elämälle haitallisia juttuja.

Lue lisää

Olen itse asiassa se henkilö, joka on kirjoittanut tuon alkuperäisen viestin. Psyykelääkkeet ja erityisesti neuroleptit tuhosivat täysin terveyteni noin 15 vuotta sitten, enkä ole sen jälkeen käyttänyt yhtään psyykelääkettä Lisäksi esimerkiksi tuo välittäjäaineiden teoria on aika hyvin kumottu jo. Kaikesta tästä huolimatta uskon, että esimerkiksi SSRI-lääkkeistä voi olla hyötyä joillekin henkilöille. SSRI-lääkkeet estävät serotoniinin takaisinottoa keskushermostossa, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi stressihormonien säätelyyn kehossa. Eli ne lääkkeet luovat tavallaan omanlaisen tilan kehossa, josta voi olla hyötyä joillekin ihmisille.

Minä itse ajattelin nuorena, noin 20-vuotiaana yliopisto-opiskelija, että SSRI-lääkkeestä oli hyötyä minulle, mutta niistä tuli myös sivuvaikutuksia, erityisesti esimerkiksi niitä seksuaalisia sivuvaikutuksia. Lisäksi lopettimiseen liittyi aika pahoja oireita, esimerkiksi niitä "sähköiskuja" päässä. Kokeilin SSRI-lääkkeitä myöhemmin paljon vanhempana, mutta ei niistä enää tuntunut olevan niin paljon hyötyä ja vieroitusoireet olivat edelleen pahoja. Mielenkiintoista tässä on myös se, että silloin nuorena olin esimerkiksi internetissä paljon aikaisemmin kuin muut ja luin sieltä esimerkiksi USA:n puolelta tarinoita näistä uusista ihmelääkkeistä. Kävin usealla vastaanotolla HUS:ssa, joissa vaadin että saan SSRI-lääkettä, mutta sekä yleislääkärit että oikeat psykiatrit olivat hyvin vastahankaisia antamaan niitä minulle. Nykyään sitten niitä yritetään tuputtaa melkein väkisin, vaikka en tahdo enää kokeilla niitä.

Neuroleptit sitten tuhosivat kokonaan terveyteni.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itse asiassa se henkilö, joka on kirjoittanut tuon alkuperäisen viestin. Psyykelääkkeet ja erityisesti neuroleptit tuhosivat täysin terveyteni noin 15 vuotta sitten, enkä ole sen jälkeen käyttänyt yhtään psyykelääkettä Lisäksi esimerkiksi tuo välittäjäaineiden teoria on aika hyvin kumottu jo. Kaikesta tästä huolimatta uskon, että esimerkiksi SSRI-lääkkeistä voi olla hyötyä joillekin henkilöille. SSRI-lääkkeet estävät serotoniinin takaisinottoa keskushermostossa, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi stressihormonien säätelyyn kehossa. Eli ne lääkkeet luovat tavallaan omanlaisen tilan kehossa, josta voi olla hyötyä joillekin ihmisille.

Minä itse ajattelin nuorena, noin 20-vuotiaana yliopisto-opiskelija, että SSRI-lääkkeestä oli hyötyä minulle, mutta niistä tuli myös sivuvaikutuksia, erityisesti esimerkiksi niitä seksuaalisia sivuvaikutuksia. Lisäksi lopettimiseen liittyi aika pahoja oireita, esimerkiksi niitä "sähköiskuja" päässä. Kokeilin SSRI-lääkkeitä myöhemmin paljon vanhempana, mutta ei niistä enää tuntunut olevan niin paljon hyötyä ja vieroitusoireet olivat edelleen pahoja. Mielenkiintoista tässä on myös se, että silloin nuorena olin esimerkiksi internetissä paljon aikaisemmin kuin muut ja luin sieltä esimerkiksi USA:n puolelta tarinoita näistä uusista ihmelääkkeistä. Kävin usealla vastaanotolla HUS:ssa, joissa vaadin että saan SSRI-lääkettä, mutta sekä yleislääkärit että oikeat psykiatrit olivat hyvin vastahankaisia antamaan niitä minulle. Nykyään sitten niitä yritetään tuputtaa melkein väkisin, vaikka en tahdo enää kokeilla niitä.

Neuroleptit sitten tuhosivat kokonaan terveyteni.

Lue lisää

Sanoin tuossa:

"Mielenkiintoista tässä on myös se, että silloin nuorena olin esimerkiksi internetissä paljon aikaisemmin kuin muut ja luin sieltä esimerkiksi USA:n puolelta tarinoita näistä uusista ihmelääkkeistä."

Tarkoitin siis sitä, että nuorena yliopisto-opiskelijana siellä oli pääsy Internetiin aikaisemmin kuin monella saman ikäpolven henkilöllä. Silloin minun piti oikeasti käytännössä vaatia HUS:lta saada niitä SSRI-lääkkeitä. Sen jälkeen tulivat atyyppiset neuroleptit, joita markkinoitiin hyvin siedetyiksi. Nyt atyyppisiltä neurolepteilla on patentit loppuneet, joten lääketehtaan ja psykiatrit mainostavat samojen lääkkeiden depot/injektiomuotoja uusina edistyksina hoidossa. Yhden kuukauden injektio jotain Abilifya maksaa ehkä 600-800 euroa kuukaudessa, ja veronmaksajat sen sitten maksaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sanoin tuossa:

"Mielenkiintoista tässä on myös se, että silloin nuorena olin esimerkiksi internetissä paljon aikaisemmin kuin muut ja luin sieltä esimerkiksi USA:n puolelta tarinoita näistä uusista ihmelääkkeistä."

Tarkoitin siis sitä, että nuorena yliopisto-opiskelijana siellä oli pääsy Internetiin aikaisemmin kuin monella saman ikäpolven henkilöllä. Silloin minun piti oikeasti käytännössä vaatia HUS:lta saada niitä SSRI-lääkkeitä. Sen jälkeen tulivat atyyppiset neuroleptit, joita markkinoitiin hyvin siedetyiksi. Nyt atyyppisiltä neurolepteilla on patentit loppuneet, joten lääketehtaan ja psykiatrit mainostavat samojen lääkkeiden depot/injektiomuotoja uusina edistyksina hoidossa. Yhden kuukauden injektio jotain Abilifya maksaa ehkä 600-800 euroa kuukaudessa, ja veronmaksajat sen sitten maksaa.

Lue lisää

Tarkennan tuota kohtaa vielä hieman. Myönnän sen, että esimerkiksi SSRI-lääkkeillä voi olla hyötyjä joillekin potilaille. Minulla on jonkin verran tietoa aivojen ja hermoston toiminnasta sekä myös kokemusta noista lääkkeistä. Jos SSRI-lääkkeistä on hyötyä, niin mielestäni se voi liittyä siihen miten serotoniini säätelee esimeriksi kortisolin tai muiden stressihormoneiden eritystä, sympaattista hermostoa ja muuta sellaista. Itse luulen, että pitkittynyt stressi kehossa voi aiheuttaa masennusta ja muuta sellaista. SSRI-lääkkeet mahdollisesti väkisin estävät joita tuon kaltaisia stressi-reaktioita, hieman samalla tavalla kuin ne väkisin voivat melkein estää orgasmin. Eli voi niistä mielestäni olla jollekin hyötyä, itse en tahdo enää niihin koskea.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennan tuota kohtaa vielä hieman. Myönnän sen, että esimerkiksi SSRI-lääkkeillä voi olla hyötyjä joillekin potilaille. Minulla on jonkin verran tietoa aivojen ja hermoston toiminnasta sekä myös kokemusta noista lääkkeistä. Jos SSRI-lääkkeistä on hyötyä, niin mielestäni se voi liittyä siihen miten serotoniini säätelee esimeriksi kortisolin tai muiden stressihormoneiden eritystä, sympaattista hermostoa ja muuta sellaista. Itse luulen, että pitkittynyt stressi kehossa voi aiheuttaa masennusta ja muuta sellaista. SSRI-lääkkeet mahdollisesti väkisin estävät joita tuon kaltaisia stressi-reaktioita, hieman samalla tavalla kuin ne väkisin voivat melkein estää orgasmin. Eli voi niistä mielestäni olla jollekin hyötyä, itse en tahdo enää niihin koskea.

Lue lisää

Tuon mainitsemasi teorian valossa en silti ymmärrä kyseisten lääkkeiden massamääräämistä. Siinä voi olla huonotkin puolensa,kun aletaan räpeltämään autonomisen hermoston balanssia ja kortisolia jollain lääkkeellä ja se takapotku voi tulla viimeistään vieroitusvaiheessa. Oma kokemukseni kyseisten lääkkeiden vieroituksesta oli, että kroppani oli ihan sekaisin,hermostoni kävi ylikierroksilla ja tunsin intensiivisiä levottomuuden ja ahdistuksen aaltoja. Myös uni oli häiriintynyt. Kykyni sietää stressiä oli merkittävästi alentunut vieroituksessa.

Mielestäni nuo pillerit lisäsivät pitemmän päälle heittelyä elämässä sekä sotkivat hermostoa sekä kykyä itse opetella säätelemään tunteitaan ja ratkomaan ongelmiansa. Opetella muutenkin balanssia elämänsä kanssa koska avainsana balanssiin elämässä on mielestäni juuri autonomisen hermoston balanssi.

Uskoisin että moni oirehtii esim liian stressin ja paineiden seurauksena nykypäivänä ja avainsana tästä selviämiseen olisi autonomisen hermoston toiminnan ymmärtämisen (parasympaattinrn, sympaattinen, ylivireys, alivireys) oppiminen sekä balanssin löytäminen. Rentoutustaitojen opettelu. Elintapojen opettelu jotka tukee jaksamista. Opetella pitämään rajoja, sanomaan ei , opetella sanoittamaan tunteita jne jne. Miettiä sitä kaikkea soopaa mitä päähän on kertynyt oman, muiden ja yhteiskunnan toimesta mikä voi lisätä omaa pahoinvointia.

Yksi teoria pahemmista vieroitusoireista on vieroituspalstoilla että kyseessä on eräänlainen lääkkeen puhkaisema dysautonomian tila, autonomisen hermoston häiriöitä.

On minullakin kokemusta, että niissä pillereissä joku vaikutus on, etenkin ahdistuneisuuden kokemukseen, mutta en ole vakuuttunut että niissä on pitkäkestoista vaikutusta mielialaan. Sain jonkun lyhytkestoisen energisoivan buustin lääkkeistä, mutta lähes välittömästi alkoivat seksuaalisen toiminnan häiriöt. Mielestäni nuo lääkkeet, melkeinpä kaikki psykiatrian aineet, sekoittavat ihmistä myös huonolla tavalla.

SSRI-lääkkeissä tuntuu myös olevan apatisoiva, tunteita leikkaava, välinpitämättömyyttä lisäävä puoli joka tuntuu menevän käsi kädessä tuon ahdistukden leikkautumisen kanssa. Myöskin tähän taitaa linkittyä ylipäätään tunteiden leikkautuminen, genitaalialueen tunnottomuus, ja alempi kyky tuntea esim seksuaalisen puolen tuntemuksia. Lääke konkreettisesti turruttaa tuntoaistia, niin henkisellä että fyysisellä puolella.

Siksi kritisoin näiden sanomista masennuslääkkeiksi.

Myöskin pitemmällä aikavälillä ne voi muuttua masentaviksi lääkkeiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tuon mainitsemasi teorian valossa en silti ymmärrä kyseisten lääkkeiden massamääräämistä. Siinä voi olla huonotkin puolensa,kun aletaan räpeltämään autonomisen hermoston balanssia ja kortisolia jollain lääkkeellä ja se takapotku voi tulla viimeistään vieroitusvaiheessa. Oma kokemukseni kyseisten lääkkeiden vieroituksesta oli, että kroppani oli ihan sekaisin,hermostoni kävi ylikierroksilla ja tunsin intensiivisiä levottomuuden ja ahdistuksen aaltoja. Myös uni oli häiriintynyt. Kykyni sietää stressiä oli merkittävästi alentunut vieroituksessa.

Mielestäni nuo pillerit lisäsivät pitemmän päälle heittelyä elämässä sekä sotkivat hermostoa sekä kykyä itse opetella säätelemään tunteitaan ja ratkomaan ongelmiansa. Opetella muutenkin balanssia elämänsä kanssa koska avainsana balanssiin elämässä on mielestäni juuri autonomisen hermoston balanssi.

Uskoisin että moni oirehtii esim liian stressin ja paineiden seurauksena nykypäivänä ja avainsana tästä selviämiseen olisi autonomisen hermoston toiminnan ymmärtämisen (parasympaattinrn, sympaattinen, ylivireys, alivireys) oppiminen sekä balanssin löytäminen. Rentoutustaitojen opettelu. Elintapojen opettelu jotka tukee jaksamista. Opetella pitämään rajoja, sanomaan ei , opetella sanoittamaan tunteita jne jne. Miettiä sitä kaikkea soopaa mitä päähän on kertynyt oman, muiden ja yhteiskunnan toimesta mikä voi lisätä omaa pahoinvointia.

Yksi teoria pahemmista vieroitusoireista on vieroituspalstoilla että kyseessä on eräänlainen lääkkeen puhkaisema dysautonomian tila, autonomisen hermoston häiriöitä.

On minullakin kokemusta, että niissä pillereissä joku vaikutus on, etenkin ahdistuneisuuden kokemukseen, mutta en ole vakuuttunut että niissä on pitkäkestoista vaikutusta mielialaan. Sain jonkun lyhytkestoisen energisoivan buustin lääkkeistä, mutta lähes välittömästi alkoivat seksuaalisen toiminnan häiriöt. Mielestäni nuo lääkkeet, melkeinpä kaikki psykiatrian aineet, sekoittavat ihmistä myös huonolla tavalla.

SSRI-lääkkeissä tuntuu myös olevan apatisoiva, tunteita leikkaava, välinpitämättömyyttä lisäävä puoli joka tuntuu menevän käsi kädessä tuon ahdistukden leikkautumisen kanssa. Myöskin tähän taitaa linkittyä ylipäätään tunteiden leikkautuminen, genitaalialueen tunnottomuus, ja alempi kyky tuntea esim seksuaalisen puolen tuntemuksia. Lääke konkreettisesti turruttaa tuntoaistia, niin henkisellä että fyysisellä puolella.

Siksi kritisoin näiden sanomista masennuslääkkeiksi.

Myöskin pitemmällä aikavälillä ne voi muuttua masentaviksi lääkkeiksi.

Lue lisää

Vieroittuessani psykiatrian rohdoista myös kävin läpi erittäin intensiivistä väsymystä ja unettomuutta. Uskon että tämä liittyi juuri psykiatrian lääkkeiden puhkaisemiin autonomisen hermoston ongelmiin ja epätasapainoon. Onneksi keho löytää balanssia oikeilla keinoilla tukea hyvinvointia.

Näistä lähtökohdista suosittelen terveellisempiä tapoja hoitaa hyvinvointiaan kuin yrittää niin monimutkaisia asioita mitä ihmistunteet on hallita pillerillä koska ihmiset eivät ole kovin viisaita kyhäelmiensä ja hallintayritystensä kanssa hallita tunne-elämää lääkkeillä ja muokata kehoa ja hermostoa. Siinä voi käydä huonosti ja siinä kävi omalla kohdallani huonosti kun pitempään luotin psykiatriaan

Jaksamista ja positiivisia tunteita ja hyvää oloa saa elintavoilla. Ahdistuskokemukseenkin voi oman kokemuksen mukaan vaikuttaa elintavoilla esim opettelemalla aktivoimaan parasympaattista hermostoa, rakentamalla elämänsä sellaiseksi ettei polta kynttilää molemmista päistä on lepoa ja näin eikä stressi kasva liian suureksi (toki joillekin se stressi voi olla jo ihan ulos lähtö jos on esim sosiaalisesti ahdistunut) ja välttämällä stimulanttityylisiä aineita ja ruokia (mitkä lisää monilla ahdistusta), nukkumalla riittävästi, tukemalla suoliston terveyttä syömällä oikein jotka lisää tyyneyttä, syömällä keholle tarkoitettua vähäprosessoitua ruokaa.

Olen saanut näillä keinoin oloani paremmaksi

Jokainen toki tavallaan.

Tämä nykyajan lääketuputus on aivan jotain käsittämätöntä ja se ennakkoluulottomus millä tämän tyylisiä lääkkeitä määrätään nuorille ja kasvu- ja kehitysiässä olevillekin

Käytännössä noilla lääkkeillä pakotetaan kehoa ja reseptoreita toimimaan tavalla millä sen ei kuuluisi toimia ja odotetaan että siitä seuraa jotain hyvää vs. se että tuetaan optimaalisemmin terveyttä luonnollisesti ja keho ja mieli alkaa kyllä voida jossain vaiheessa paremmin. Kokonaisvaltaisuus ratkoo syitä, psykiatrian pillerit usein vain oireita

Jotenkin psykiatriaan ja lääketieteeseen on pesiytynyt ajatus ettei oirehtivalle ihmiselle ole monesti mahdollista mitenkään ratkaista asioita kuin pillerit mikä ei pidä ainakaan oman kokemukseni mukaan paikkansa laisinkaan. Toki hyvät terapiat ovat oven takana ja helpointa on tunkea pillereitä. Mutta ei kannata luulla että se on parhainta hoitoa

Anonyymi kirjoitti:

Vieroittuessani psykiatrian rohdoista myös kävin läpi erittäin intensiivistä väsymystä ja unettomuutta. Uskon että tämä liittyi juuri psykiatrian lääkkeiden puhkaisemiin autonomisen hermoston ongelmiin ja epätasapainoon. Onneksi keho löytää balanssia oikeilla keinoilla tukea hyvinvointia.

Näistä lähtökohdista suosittelen terveellisempiä tapoja hoitaa hyvinvointiaan kuin yrittää niin monimutkaisia asioita mitä ihmistunteet on hallita pillerillä koska ihmiset eivät ole kovin viisaita kyhäelmiensä ja hallintayritystensä kanssa hallita tunne-elämää lääkkeillä ja muokata kehoa ja hermostoa. Siinä voi käydä huonosti ja siinä kävi omalla kohdallani huonosti kun pitempään luotin psykiatriaan

Jaksamista ja positiivisia tunteita ja hyvää oloa saa elintavoilla. Ahdistuskokemukseenkin voi oman kokemuksen mukaan vaikuttaa elintavoilla esim opettelemalla aktivoimaan parasympaattista hermostoa, rakentamalla elämänsä sellaiseksi ettei polta kynttilää molemmista päistä on lepoa ja näin eikä stressi kasva liian suureksi (toki joillekin se stressi voi olla jo ihan ulos lähtö jos on esim sosiaalisesti ahdistunut) ja välttämällä stimulanttityylisiä aineita ja ruokia (mitkä lisää monilla ahdistusta), nukkumalla riittävästi, tukemalla suoliston terveyttä syömällä oikein jotka lisää tyyneyttä, syömällä keholle tarkoitettua vähäprosessoitua ruokaa.

Olen saanut näillä keinoin oloani paremmaksi

Jokainen toki tavallaan.

Tämä nykyajan lääketuputus on aivan jotain käsittämätöntä ja se ennakkoluulottomus millä tämän tyylisiä lääkkeitä määrätään nuorille ja kasvu- ja kehitysiässä olevillekin

Käytännössä noilla lääkkeillä pakotetaan kehoa ja reseptoreita toimimaan tavalla millä sen ei kuuluisi toimia ja odotetaan että siitä seuraa jotain hyvää vs. se että tuetaan optimaalisemmin terveyttä luonnollisesti ja keho ja mieli alkaa kyllä voida jossain vaiheessa paremmin. Kokonaisvaltaisuus ratkoo syitä, psykiatrian pillerit usein vain oireita

Jotenkin psykiatriaan ja lääketieteeseen on pesiytynyt ajatus ettei oirehtivalle ihmiselle ole monesti mahdollista mitenkään ratkaista asioita kuin pillerit mikä ei pidä ainakaan oman kokemukseni mukaan paikkansa laisinkaan. Toki hyvät terapiat ovat oven takana ja helpointa on tunkea pillereitä. Mutta ei kannata luulla että se on parhainta hoitoa

Lue lisää

Ja mitä uuden polven neurolepteihin tulee, niin olen muutaman kuukauden käyttänyt niitä osana polyfarmasiaa ja ihmettelen miten kukaan voi tehdä mitään tuottavaa elämässään noita käyttäessä. Eikä vain tuottavaa vaan kyseiset lääkkeet varastavat elämänlaatuakin sekä varastavat kaikkea sitä mitä on olla ihminen (seksuaalisuus, ajattelukyky, kyky tuntea luonnollisesti). Lääkehaitat mitä itse koin psykiatrian seurauksena olivat niin pahoja että totesin että elämä on aina parempaa ilman niitä vaikka olisi mitä koska oloni ei ole koskaan ollut niin piinallinen kun homma räjähti silmille lääkkeiden kanssa.

Pidän kyseistä lääkeryhmää eli uudemmat antipsykootit ja a.psykootit ylipäätään pahempana kuin SSRI-lääkkeitä vaikka en kauniisti puhu niistäkään.

Psykiatrian hoidot kusee muttei tietenkään psykiatrien mielestä jotka ilmeisesti luulevat tai haluavat muille uskotella että hoitavat jotain diabetekseen verrattavia tauteja insuliineillään.

Insuliineilla jotka tekevät vaikka mitä harmia. Vertaus ontuu.

Anonyymi kirjoitti:

Ja mitä uuden polven neurolepteihin tulee, niin olen muutaman kuukauden käyttänyt niitä osana polyfarmasiaa ja ihmettelen miten kukaan voi tehdä mitään tuottavaa elämässään noita käyttäessä. Eikä vain tuottavaa vaan kyseiset lääkkeet varastavat elämänlaatuakin sekä varastavat kaikkea sitä mitä on olla ihminen (seksuaalisuus, ajattelukyky, kyky tuntea luonnollisesti). Lääkehaitat mitä itse koin psykiatrian seurauksena olivat niin pahoja että totesin että elämä on aina parempaa ilman niitä vaikka olisi mitä koska oloni ei ole koskaan ollut niin piinallinen kun homma räjähti silmille lääkkeiden kanssa.

Pidän kyseistä lääkeryhmää eli uudemmat antipsykootit ja a.psykootit ylipäätään pahempana kuin SSRI-lääkkeitä vaikka en kauniisti puhu niistäkään.

Psykiatrian hoidot kusee muttei tietenkään psykiatrien mielestä jotka ilmeisesti luulevat tai haluavat muille uskotella että hoitavat jotain diabetekseen verrattavia tauteja insuliineillään.

Insuliineilla jotka tekevät vaikka mitä harmia. Vertaus ontuu.

Lue lisää

En minäkään neuroleptejä käyttäessäni tuottanut yhtään mitään positiivista, päinvastoin, omaisilla oli rankkaa, oma elämä ei ollut enää elämää, ei elämisen arvoista.
Kaikki kääntyi vasta, kun pääsin lääkkeistä eroon. Monihermosairaus tuli, ilmeisesti monien lääkitysten seurauksena, mene ja tiedä.
En siitä ole alkanut valittelemaan, koska uskoisin, ettei sitä kukaan myöntäisi.
Vaikkakin fysiikka paskana, niin parempi olla ilman lääketokkuraa.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennan tuota kohtaa vielä hieman. Myönnän sen, että esimerkiksi SSRI-lääkkeillä voi olla hyötyjä joillekin potilaille. Minulla on jonkin verran tietoa aivojen ja hermoston toiminnasta sekä myös kokemusta noista lääkkeistä. Jos SSRI-lääkkeistä on hyötyä, niin mielestäni se voi liittyä siihen miten serotoniini säätelee esimeriksi kortisolin tai muiden stressihormoneiden eritystä, sympaattista hermostoa ja muuta sellaista. Itse luulen, että pitkittynyt stressi kehossa voi aiheuttaa masennusta ja muuta sellaista. SSRI-lääkkeet mahdollisesti väkisin estävät joita tuon kaltaisia stressi-reaktioita, hieman samalla tavalla kuin ne väkisin voivat melkein estää orgasmin. Eli voi niistä mielestäni olla jollekin hyötyä, itse en tahdo enää niihin koskea.

Lue lisää

Tuossa tuoretta teoriaa miten mielialalääkkeet toimivat.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/medix-palkinnon-saa-eero-castrenin-tutkimusryhma/?public=6694b6981662b5933df0bdcaf7a2f626

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa tuoretta teoriaa miten mielialalääkkeet toimivat.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/medix-palkinnon-saa-eero-castrenin-tutkimusryhma/?public=6694b6981662b5933df0bdcaf7a2f626

Lue lisää

Medix-palkinnon saa Eero Castrénin tutkimusryhmä

Joo, no on tuossa jotain uutta mukana. Aikaisemmin Castren teki joitain masennuslääkkeiden BDNF-vaikutuksesta. Sinänsä ihan hyvä, jos löydetään jotain uutta tietoa esimerkiksi masennuksen tai masennuslääkkeiden mekanismeista. Tuo kuulostaa kuitenkin aika varhaiselta spekulaatiolta ilman varsinaisia todisteita. Tutkija itsekin varmasti puolustaa omaa uutta teoriaansa, eli ei tuosta teoriasta ole käsittääkseni mitään suoraa näyttöä ainakaan vielä.

Eero sanoo esimerkiksi:

"Koko ajan tämä on ollut pelkkiä yllätyksiä. Myöskin ketamiini, joka on nopeasti vaikuttava aine, sitoutuu tähän paikkaan. Näkökulma on itselleni odottamaton ja uusi."

Kuitenkin ketamiini vaikuttaa hyvin nopeasti annoksen oton jälkeen, mutta SSRI-lääkkeillä tehon alkaminen alkaa usein vasta viikkojen jälkeen. Miten Castren selittää esimerkiksi tämän asian?

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa tuoretta teoriaa miten mielialalääkkeet toimivat.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/medix-palkinnon-saa-eero-castrenin-tutkimusryhma/?public=6694b6981662b5933df0bdcaf7a2f626

Lue lisää

Kerropa tuo omin sanoin tiivistettynä äläkä linkkaa tutkimusta

Anonyymi kirjoitti:

Medix-palkinnon saa Eero Castrénin tutkimusryhmä

Joo, no on tuossa jotain uutta mukana. Aikaisemmin Castren teki joitain masennuslääkkeiden BDNF-vaikutuksesta. Sinänsä ihan hyvä, jos löydetään jotain uutta tietoa esimerkiksi masennuksen tai masennuslääkkeiden mekanismeista. Tuo kuulostaa kuitenkin aika varhaiselta spekulaatiolta ilman varsinaisia todisteita. Tutkija itsekin varmasti puolustaa omaa uutta teoriaansa, eli ei tuosta teoriasta ole käsittääkseni mitään suoraa näyttöä ainakaan vielä.

Eero sanoo esimerkiksi:

"Koko ajan tämä on ollut pelkkiä yllätyksiä. Myöskin ketamiini, joka on nopeasti vaikuttava aine, sitoutuu tähän paikkaan. Näkökulma on itselleni odottamaton ja uusi."

Kuitenkin ketamiini vaikuttaa hyvin nopeasti annoksen oton jälkeen, mutta SSRI-lääkkeillä tehon alkaminen alkaa usein vasta viikkojen jälkeen. Miten Castren selittää esimerkiksi tämän asian?

Lue lisää

Ilmeisesti siis myös ketamiinin ja psykedeelienkin vaikutuksen siis teoretisoidaan olevan samanlainen(linkki). Eikö tämä siis käytännössä liity juuri neuroplastisuusteorioihin eli kys aineet buustaisi neuroplastisuutta joka ei sinällään ole uusi ajatus. Nämä BNDF:t ja TRKB:t liittyy tähän.

https://www.nature.com/articles/s41593-023-01316-5

Ja teoriahan tämäkin ei mikään absoluuttinen totuus

Itse jos olisin nuori ja saisin elää elämäni uudelleen valitsisin ennemmin vaikkapa jonkun psilosybiinin hetkellisesti kokeiluun kuin kroonisen reseptorien pommituksen SSRI-aineilla vuositolkulla. Lisäksi olen oppinut selviytymiskeinot johon ei kuulu mikään aine ja olen todennut että SSRI:n vaikutus masennukseen on loppupeleissä aika kehno, plasebokaan ei ole poissuljettu, ja elintavat voi olla tehokkaampikin, ainakin itsellä. Jossain vaiheessa aineen tehokas vaikutus voikin olla sitä että keho on mukautunut siihen ja lopetus on vaikeaa. Se liittyy dependence-ilmiöön, jonka takia voi oloa hankala sanoa onko aine oikeasti tehokas vai vältelläänkö sillä vieroitusoireita koska lopetus aina voi horjuttaa venettä. Elintapanäkökulma on itsellä hyvin kokonaisvaltainen

On mielenkiintoista kuinka kaikissa näissä aineissa on sama vaikutuskanava masennukseen vaikka kyse on niin erilaisista aineista. Toiset ns hitaasti alkamaan toimivia, toisia pidetty lääkkeinä, toiset konkreettisesti katuhuumeinakin pidettyjä aineita

Suhtaudun tietyllä pessimistisyydellä siihen että onko tämä teoreettinen toimintamekaniemi välttämättä oikeasti hyväksi aivoterveydelle ja voisiko olla että oikeasti kyse on haitasta johon aivot reagoi esim juuri tämän mekanismin avulla jossa se tosiasiassa reagoikin harmiin mitä aine aiheuttaa ja yrittää kompensoida jotain kiertääkseen harmin. Siitä seuraa erilaista kompensaatiota ja vastetta. Esim ketamiini ei ainakaan lähtökohtaisesti ole katuhuumeena mitään aivoterveydelle tunnetusti hyödyllistä ainetta. Psykedeelit ketamiinit ym voi myös aiheuttaa mielenterveydelle haitallisia reaktioita esim psykoosi

Jos lähdetään siihen ajatukseen että aineesta ja sen pitemmistä aivoterveysvaikutuksesta viis niin silloinhan monia huumeitakin voisi lähtökohtaisesti pitää antidepressanttisina esim lyhyessä käytössä vaikka niistä voisi olla haittaakin.

Käytännössä siis BNDF:n ja neuroplastisuuden kannalta elintavat ja tapa miten elää voi olla hyödyllisiä ja niillä voi promota tätä. Itse kyllä todella paljon mielummin valitsen nämä keinoksi pärjätä ja kohentaa aivoterveyttä, saada aivot pelaamaan paremmin ja masennusta kuin alan muokkaamaan keinotekoisesti vuositolkulla tällaisia evoluution aikana jalostuneita prosesseja keinotekoisesti minkä menin tekemään kasvuiässä kun aivot ovat luonnostaan neuroplastiset.

Tuntuu myöskin että psykiatria yrittää kehitellä teorioita jotka usein liittyy lääkkeiden hyödyllisyyteen mutta harvemmin ollaam asioiden äärellä jossa mietitään mahdollisia negatiivisia seurauksia kaikesta tästä.

Olen psykiatrian lääkevastainen kokemusteni vuoksi (lääkkeet aiheutti minulle merkittävää haittaa ja PSSD:n) ja käsittääkseni haitat kumminkin liittyvät esim SSRI-lääkkeissä serotonergisiin vaikutuksiin. PSSD:n mekanismia arvellaan mutta se on vielä pimennossa, uskon että se tulee kertomaan toisen puolen näistä pillereistä. Kiinnostaa myös esim aivosähköiskujen ynnä muiden syyt. Uskon että näistä pillereistä voi tulla kauaskantoisia pitkäänkestäviä seurauksia ja pitkittyneet vieroituksen seurauksena tulleet oireet on todellisia. Keho joutuu joka kerta vastaamaan lääkkeen tekemiin muutoksiin ja muodostamaan aina uuden homeostaasitilan. Aivojenkin plastisuudella ja keholla on rajansa korjata harmia. Aika pitkälle se sietää pillereiden vaikutuksia ja korjaa niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti siis myös ketamiinin ja psykedeelienkin vaikutuksen siis teoretisoidaan olevan samanlainen(linkki). Eikö tämä siis käytännössä liity juuri neuroplastisuusteorioihin eli kys aineet buustaisi neuroplastisuutta joka ei sinällään ole uusi ajatus. Nämä BNDF:t ja TRKB:t liittyy tähän.

https://www.nature.com/articles/s41593-023-01316-5

Ja teoriahan tämäkin ei mikään absoluuttinen totuus

Itse jos olisin nuori ja saisin elää elämäni uudelleen valitsisin ennemmin vaikkapa jonkun psilosybiinin hetkellisesti kokeiluun kuin kroonisen reseptorien pommituksen SSRI-aineilla vuositolkulla. Lisäksi olen oppinut selviytymiskeinot johon ei kuulu mikään aine ja olen todennut että SSRI:n vaikutus masennukseen on loppupeleissä aika kehno, plasebokaan ei ole poissuljettu, ja elintavat voi olla tehokkaampikin, ainakin itsellä. Jossain vaiheessa aineen tehokas vaikutus voikin olla sitä että keho on mukautunut siihen ja lopetus on vaikeaa. Se liittyy dependence-ilmiöön, jonka takia voi oloa hankala sanoa onko aine oikeasti tehokas vai vältelläänkö sillä vieroitusoireita koska lopetus aina voi horjuttaa venettä. Elintapanäkökulma on itsellä hyvin kokonaisvaltainen

On mielenkiintoista kuinka kaikissa näissä aineissa on sama vaikutuskanava masennukseen vaikka kyse on niin erilaisista aineista. Toiset ns hitaasti alkamaan toimivia, toisia pidetty lääkkeinä, toiset konkreettisesti katuhuumeinakin pidettyjä aineita

Suhtaudun tietyllä pessimistisyydellä siihen että onko tämä teoreettinen toimintamekaniemi välttämättä oikeasti hyväksi aivoterveydelle ja voisiko olla että oikeasti kyse on haitasta johon aivot reagoi esim juuri tämän mekanismin avulla jossa se tosiasiassa reagoikin harmiin mitä aine aiheuttaa ja yrittää kompensoida jotain kiertääkseen harmin. Siitä seuraa erilaista kompensaatiota ja vastetta. Esim ketamiini ei ainakaan lähtökohtaisesti ole katuhuumeena mitään aivoterveydelle tunnetusti hyödyllistä ainetta. Psykedeelit ketamiinit ym voi myös aiheuttaa mielenterveydelle haitallisia reaktioita esim psykoosi

Jos lähdetään siihen ajatukseen että aineesta ja sen pitemmistä aivoterveysvaikutuksesta viis niin silloinhan monia huumeitakin voisi lähtökohtaisesti pitää antidepressanttisina esim lyhyessä käytössä vaikka niistä voisi olla haittaakin.

Käytännössä siis BNDF:n ja neuroplastisuuden kannalta elintavat ja tapa miten elää voi olla hyödyllisiä ja niillä voi promota tätä. Itse kyllä todella paljon mielummin valitsen nämä keinoksi pärjätä ja kohentaa aivoterveyttä, saada aivot pelaamaan paremmin ja masennusta kuin alan muokkaamaan keinotekoisesti vuositolkulla tällaisia evoluution aikana jalostuneita prosesseja keinotekoisesti minkä menin tekemään kasvuiässä kun aivot ovat luonnostaan neuroplastiset.

Tuntuu myöskin että psykiatria yrittää kehitellä teorioita jotka usein liittyy lääkkeiden hyödyllisyyteen mutta harvemmin ollaam asioiden äärellä jossa mietitään mahdollisia negatiivisia seurauksia kaikesta tästä.

Olen psykiatrian lääkevastainen kokemusteni vuoksi (lääkkeet aiheutti minulle merkittävää haittaa ja PSSD:n) ja käsittääkseni haitat kumminkin liittyvät esim SSRI-lääkkeissä serotonergisiin vaikutuksiin. PSSD:n mekanismia arvellaan mutta se on vielä pimennossa, uskon että se tulee kertomaan toisen puolen näistä pillereistä. Kiinnostaa myös esim aivosähköiskujen ynnä muiden syyt. Uskon että näistä pillereistä voi tulla kauaskantoisia pitkäänkestäviä seurauksia ja pitkittyneet vieroituksen seurauksena tulleet oireet on todellisia. Keho joutuu joka kerta vastaamaan lääkkeen tekemiin muutoksiin ja muodostamaan aina uuden homeostaasitilan. Aivojenkin plastisuudella ja keholla on rajansa korjata harmia. Aika pitkälle se sietää pillereiden vaikutuksia ja korjaa niitä.

Lue lisää

Mitä esim neuroplastisuus/neurogeneesiteorioihin tulee niin olen kuullut esim kriittisemmin psykiatrisiin aineisiin suhtautuvien lääkärien kyseenalaistavan sitä että onko kyseessä kuitenkaan kyse positiivisesta mekanismista kaikenkaikkiaan aivoissa että lääke on esim nähty linkittyvän tähän tai neurogeneesityyppiseen ajatukseen uusien aivosolujen synnystä.

Jos ketamiini ja SSRI-aineet vaikuttaa BNDF signalointiin niin siitä on seurauksena neurogeneesin triggeröitymistä.

Suosittelen myös lukemaan esim tämän Reddit ketjun jossa ihmisillä on mielenkiintoisia kysymyksiä masennuslääkkeistä aiheen tutkijalle. Hän sivuaa aihetta, aiemmin ollut viehtynyt juuri tämäntyyppisiin teorioihin mutta nykyään kriittisempi :

https://www.reddit.com/r/askscience/comments/yc89rq/askscience_ama_series_im_dr_mark_horowitz_and_i/?utm_source=share&utm_medium=android_app&utm_name=androidcss&utm_term=1&utm_content=2

Hän ottaa yhdessä kohdassa puheeksi asian todeten että myös vauriot aivoille voi laukaista lisääntynyttä neurogeneesiä. Aivot saattavat vastata toksiineiden vaikutuksiin ja erilaisiin harmeihin aivoille korjausmekanismilla joka kasvattaa uusia aivosoluja. Ketamiinia pidetään neurotoksisena ja ottaa esimerkiksi eläinkokeet joissa jotkut koe-eläimet sai ketamiinista epileptisiä kohtauksia ja ne lopetettiin tutkimuseettisistä syistä. Lopetetuilla koe-eläimillä oli aivoissaan paljon neurogenresiä eli ei ole todistetta että neurogeneesi on yksinomaa positiivinen reaktio. Lisääntynyt neurogeneesi voi olla suojausmekanismi/kompensaatiomekanismi aivoissa reaktiona erilaisiin juttuihin mitä aivoille tapahtuu esim toksiineihin tai harmiin

Tässä yksi esimerkki neurogeneesikritiikistä:
"Tutkimukset psykiatriassa joiden tarkoitus on näyttää että masennuslääkkeet lisää neurogeneesiä ovat viallisia koska ne käyttävät metodia mikä ei pysty erottamaan neurogeneesiä ja neuronien kuolemaa ja masennuslääkkeet saattaa edistää hermosolujen apoptooppista kuolemaa. Tuon katsauksen mukaan harmeihin otettiin aika valideja pointteja, voidaanko nähdä että lääkeryhmä synnyttää enemmän hyötyä kuin haittaa jos sillä on esim.negatiivisia seurauksia romanttiselle elämälle ja seksuaalisuudelle(siis lääkkeellä jonka pitäisi auttaa masennukseen). Lääke siis häiritsee paljon tärkeitä prosesseja kehossa, mitä serotoniini säätelee ja tästä siis voi koitua monenlaisia häiriöitä terveydelle, mutta myös sosiaaliselle elämälle ja tunne-elämälle."
(Andrews ym. 2012)
"Masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012). "

Psykiatrit tuntuvat heittelevän vaikka mitä teoriaa masennuslääkkeiden toimintamekanismista. Tässä esim yhdestä lehtijutusta lainaus:


"One idea, which Winsberg backs, is that there might be some "downstream" effects of antidepressants, which is why they take several weeks to kick in. By changing the way that serotonin moves through the brain, it's possible SSRIs "may be stimulating the birth of new brain cells," she said. That, in turn, could have an impact on depression."https://www.insider.com/ssris-mark-horowitz-antidepressants-serotonin-chemical-imbalance-false-2022-9

Esim lääkepaketissa SNRI-aineesta sanotaan näin:

"Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-
ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät. Masennuslääkkeiden
vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja
noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."
Vaikutustavalla spekuloidaan hyvinkin ja oikeastihan siitä ei olla varmoja, mutta monelle potilaalle on heitelty vaikka mitä teoriaa syyksi käyttää lääkkeitä
Ihan näinkin simplifioituja ajatuksia SSRI-aineiden toimintamekanismista on:

Anonyymi kirjoitti:

Mitä esim neuroplastisuus/neurogeneesiteorioihin tulee niin olen kuullut esim kriittisemmin psykiatrisiin aineisiin suhtautuvien lääkärien kyseenalaistavan sitä että onko kyseessä kuitenkaan kyse positiivisesta mekanismista kaikenkaikkiaan aivoissa että lääke on esim nähty linkittyvän tähän tai neurogeneesityyppiseen ajatukseen uusien aivosolujen synnystä.

Jos ketamiini ja SSRI-aineet vaikuttaa BNDF signalointiin niin siitä on seurauksena neurogeneesin triggeröitymistä.

Suosittelen myös lukemaan esim tämän Reddit ketjun jossa ihmisillä on mielenkiintoisia kysymyksiä masennuslääkkeistä aiheen tutkijalle. Hän sivuaa aihetta, aiemmin ollut viehtynyt juuri tämäntyyppisiin teorioihin mutta nykyään kriittisempi :

https://www.reddit.com/r/askscience/comments/yc89rq/askscience_ama_series_im_dr_mark_horowitz_and_i/?utm_source=share&utm_medium=android_app&utm_name=androidcss&utm_term=1&utm_content=2

Hän ottaa yhdessä kohdassa puheeksi asian todeten että myös vauriot aivoille voi laukaista lisääntynyttä neurogeneesiä. Aivot saattavat vastata toksiineiden vaikutuksiin ja erilaisiin harmeihin aivoille korjausmekanismilla joka kasvattaa uusia aivosoluja. Ketamiinia pidetään neurotoksisena ja ottaa esimerkiksi eläinkokeet joissa jotkut koe-eläimet sai ketamiinista epileptisiä kohtauksia ja ne lopetettiin tutkimuseettisistä syistä. Lopetetuilla koe-eläimillä oli aivoissaan paljon neurogenresiä eli ei ole todistetta että neurogeneesi on yksinomaa positiivinen reaktio. Lisääntynyt neurogeneesi voi olla suojausmekanismi/kompensaatiomekanismi aivoissa reaktiona erilaisiin juttuihin mitä aivoille tapahtuu esim toksiineihin tai harmiin

Tässä yksi esimerkki neurogeneesikritiikistä:
"Tutkimukset psykiatriassa joiden tarkoitus on näyttää että masennuslääkkeet lisää neurogeneesiä ovat viallisia koska ne käyttävät metodia mikä ei pysty erottamaan neurogeneesiä ja neuronien kuolemaa ja masennuslääkkeet saattaa edistää hermosolujen apoptooppista kuolemaa. Tuon katsauksen mukaan harmeihin otettiin aika valideja pointteja, voidaanko nähdä että lääkeryhmä synnyttää enemmän hyötyä kuin haittaa jos sillä on esim.negatiivisia seurauksia romanttiselle elämälle ja seksuaalisuudelle(siis lääkkeellä jonka pitäisi auttaa masennukseen). Lääke siis häiritsee paljon tärkeitä prosesseja kehossa, mitä serotoniini säätelee ja tästä siis voi koitua monenlaisia häiriöitä terveydelle, mutta myös sosiaaliselle elämälle ja tunne-elämälle."
(Andrews ym. 2012)
"Masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012). "

Psykiatrit tuntuvat heittelevän vaikka mitä teoriaa masennuslääkkeiden toimintamekanismista. Tässä esim yhdestä lehtijutusta lainaus:


"One idea, which Winsberg backs, is that there might be some "downstream" effects of antidepressants, which is why they take several weeks to kick in. By changing the way that serotonin moves through the brain, it's possible SSRIs "may be stimulating the birth of new brain cells," she said. That, in turn, could have an impact on depression."https://www.insider.com/ssris-mark-horowitz-antidepressants-serotonin-chemical-imbalance-false-2022-9

Esim lääkepaketissa SNRI-aineesta sanotaan näin:

"Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-
ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät. Masennuslääkkeiden
vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja
noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."
Vaikutustavalla spekuloidaan hyvinkin ja oikeastihan siitä ei olla varmoja, mutta monelle potilaalle on heitelty vaikka mitä teoriaa syyksi käyttää lääkkeitä
Ihan näinkin simplifioituja ajatuksia SSRI-aineiden toimintamekanismista on:

Lue lisää

"Horowitz has another theory. In studies, roughly half of patients taking antidepressants like SSRIs report a numbing or dulling of their emotions while on the drugs. If antidepressants are changing the chemistry of our brains, thereby producing changes to our thoughts and emotions, maybe they are simply blunting emotional pain. "
Eli vaikutus masennukseen tulisi tunteiden leikkautumisen kautta. Masennuslääkkeet on psykoaktiivisia aineita joissa on vaikutuksia tuntemiselle ja ajatuksille ja lääkkeiden vaikutus tulisi emotionaalisen kivun leikkautumisen myötä. Ainehan mielenkiintoisesti myös vaikuttaa kykyyn tuntea fyysisesti aiheuttaessaan genitaalialueen tunnottomuutta, orgasmikyvyttömyyttä sun muuta. Eikö masennus aineita käytetä myös fyys.kipuunkin?

Ihmisille voidaan heittää vaikka mitä huttua masennuslääkkeistä jotta ne saadaan kuulostamaan tieteellisiltä miksi niitä kannattaa käyttää. Miksi lääkettä joka turruttaa ja leikkaa monilta seksuaalisuutta sanotaan masennuslääkkeeksi? Neuroplastisuus/BNDF-teoriat ei ota huomioon seksuaalisia toiminnanhäiriöitä, dependence-ilmiötä, haitallisia puolia tuosta mekanismista, vieroitusvaikeuksia, tunteiden leikkautumista ja siis negatiivisia vaikutuksia tunne-elämälle masennuslääkkeistä(esim apatian lisääntyminen) mitkä itse ymmärrän nykyään hyvin vahvasti esim SSRI-aineissa. Ne on psykoaktiivisia aineita joissa on omanlaisensa vaikutusprofiili käyttäytymiseen ja tuntemiseen. En ole vielä törmännyt teoriaan miksi SSRI-aineita kehooni laittaisin tällä kokemuksella ja lisäksi:
"Exercise induces beneficial responses in the brain, which is accompanied by an increase in BDNF, a trophic factor associated with cognitive improvement and the alleviation of depression and anxiety." Puhumattakaan myönteisistä vaikutuksista neuroplastisuuteen, terveyteen ym.

Kokonaisvaltainen terveydestä ja henkisistä tarpeista huolehtiminen on masennuslääke. Terapiakin on itseasiassa biologista hoitoa koska omaksuessa uusia asioita syntyy uusia hermoyhteyksiä. Esim meditaatiollakin on aivoja muokkaavia vaikutuksia. Psykiatria on äärimmäisen fiksaantunut pillereillä ja heidän interventioillaan aivomuutosten tekoon. Aivofetissiksi jopa sitä sanoisin.

Ei ole tarve muokata aivoja voidakseen paremmin millään synteettisellä kemikaalilla. Se on ainakin oma näkemykseni nykyisin.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti siis myös ketamiinin ja psykedeelienkin vaikutuksen siis teoretisoidaan olevan samanlainen(linkki). Eikö tämä siis käytännössä liity juuri neuroplastisuusteorioihin eli kys aineet buustaisi neuroplastisuutta joka ei sinällään ole uusi ajatus. Nämä BNDF:t ja TRKB:t liittyy tähän.

https://www.nature.com/articles/s41593-023-01316-5

Ja teoriahan tämäkin ei mikään absoluuttinen totuus

Itse jos olisin nuori ja saisin elää elämäni uudelleen valitsisin ennemmin vaikkapa jonkun psilosybiinin hetkellisesti kokeiluun kuin kroonisen reseptorien pommituksen SSRI-aineilla vuositolkulla. Lisäksi olen oppinut selviytymiskeinot johon ei kuulu mikään aine ja olen todennut että SSRI:n vaikutus masennukseen on loppupeleissä aika kehno, plasebokaan ei ole poissuljettu, ja elintavat voi olla tehokkaampikin, ainakin itsellä. Jossain vaiheessa aineen tehokas vaikutus voikin olla sitä että keho on mukautunut siihen ja lopetus on vaikeaa. Se liittyy dependence-ilmiöön, jonka takia voi oloa hankala sanoa onko aine oikeasti tehokas vai vältelläänkö sillä vieroitusoireita koska lopetus aina voi horjuttaa venettä. Elintapanäkökulma on itsellä hyvin kokonaisvaltainen

On mielenkiintoista kuinka kaikissa näissä aineissa on sama vaikutuskanava masennukseen vaikka kyse on niin erilaisista aineista. Toiset ns hitaasti alkamaan toimivia, toisia pidetty lääkkeinä, toiset konkreettisesti katuhuumeinakin pidettyjä aineita

Suhtaudun tietyllä pessimistisyydellä siihen että onko tämä teoreettinen toimintamekaniemi välttämättä oikeasti hyväksi aivoterveydelle ja voisiko olla että oikeasti kyse on haitasta johon aivot reagoi esim juuri tämän mekanismin avulla jossa se tosiasiassa reagoikin harmiin mitä aine aiheuttaa ja yrittää kompensoida jotain kiertääkseen harmin. Siitä seuraa erilaista kompensaatiota ja vastetta. Esim ketamiini ei ainakaan lähtökohtaisesti ole katuhuumeena mitään aivoterveydelle tunnetusti hyödyllistä ainetta. Psykedeelit ketamiinit ym voi myös aiheuttaa mielenterveydelle haitallisia reaktioita esim psykoosi

Jos lähdetään siihen ajatukseen että aineesta ja sen pitemmistä aivoterveysvaikutuksesta viis niin silloinhan monia huumeitakin voisi lähtökohtaisesti pitää antidepressanttisina esim lyhyessä käytössä vaikka niistä voisi olla haittaakin.

Käytännössä siis BNDF:n ja neuroplastisuuden kannalta elintavat ja tapa miten elää voi olla hyödyllisiä ja niillä voi promota tätä. Itse kyllä todella paljon mielummin valitsen nämä keinoksi pärjätä ja kohentaa aivoterveyttä, saada aivot pelaamaan paremmin ja masennusta kuin alan muokkaamaan keinotekoisesti vuositolkulla tällaisia evoluution aikana jalostuneita prosesseja keinotekoisesti minkä menin tekemään kasvuiässä kun aivot ovat luonnostaan neuroplastiset.

Tuntuu myöskin että psykiatria yrittää kehitellä teorioita jotka usein liittyy lääkkeiden hyödyllisyyteen mutta harvemmin ollaam asioiden äärellä jossa mietitään mahdollisia negatiivisia seurauksia kaikesta tästä.

Olen psykiatrian lääkevastainen kokemusteni vuoksi (lääkkeet aiheutti minulle merkittävää haittaa ja PSSD:n) ja käsittääkseni haitat kumminkin liittyvät esim SSRI-lääkkeissä serotonergisiin vaikutuksiin. PSSD:n mekanismia arvellaan mutta se on vielä pimennossa, uskon että se tulee kertomaan toisen puolen näistä pillereistä. Kiinnostaa myös esim aivosähköiskujen ynnä muiden syyt. Uskon että näistä pillereistä voi tulla kauaskantoisia pitkäänkestäviä seurauksia ja pitkittyneet vieroituksen seurauksena tulleet oireet on todellisia. Keho joutuu joka kerta vastaamaan lääkkeen tekemiin muutoksiin ja muodostamaan aina uuden homeostaasitilan. Aivojenkin plastisuudella ja keholla on rajansa korjata harmia. Aika pitkälle se sietää pillereiden vaikutuksia ja korjaa niitä.

Lue lisää

Niin, BDNF voi olla yksi auttavava tekijä masennuksesta ulos pääsystä. Kuitenkin yksi kysymys tuossa minulla on, että ketamiini näyttää vaikuttavan samantien masennusoireisiin kokemuksen jälkeen, kun taas masennuslääkkeet vaikuttavat, jos vaikuttavat, usein vasta viikkojen jälkeen. Samoin esimerkiksi psilosybiinilla ei ole välttämättä sellaista suoraa mutta lyhytaikaista vaikutusta kuin ketamiinilla. Sen vuoksi hieman epäilen tuota Castrenin todistelua tuosta mekanismista. Minulla on paljon kokemuksia myös esimerkiksi psilosybiini-sienistä ja jonkin verran myös esimerkiksi LSD:stä ja jostain ketamiinin kaltaisesta aineesta sekä myös MDMA. Kasvatin itse niitä sieniä opiskelukämpässä. Kai sen voi nyt sanoa, kun siitä on jo niin kauan aikaa. ;)

Sienet ja erityisesti LSD olivat hyvin mielenkiintoisia ja mieltä avaavia kokemuksia, mutta oma mielenterveyteni ei mielestäni käytännössä parantunut tai toisaalta huonontunutkaan vähän pidemmällä ajanjaksolla. Jotkut voivat saada huonon tripin noiden käytön aikana, jotkut voivat saada ihmeellisiä "uskonnollisia kokemuksia" ja kaikkea siltä väliltä. Sain niistä todella paljon irti, mutta varsinaisesti ne eivät auttaneet mielenterveyteeni pidemmän ajan jälkeen. Joillekin siis voi myös tulla psykiatrisia ongelmia niiden käytöstä. Lisäksi minä tosiaan käytin niitä ilman terapeuttista kontekstia. MDMA:n käyttö esimerkiksi terapeuttisessa kontekstissa, siis vaikka jonkun terapeutin kanssa myös kiinnostaisi minua, voisin kokeilla.

Tämä tuore uusi kiinnostus ja laillisuus psykedeelien tai MDMA:n käyttöön mielenterveysongelmissa ainakin USA:n puolella on toki mielenkiintoista, mutta olen hieman skeptinen joistain näistä uusista tutkimuksista sen suhteen. Siellä on luultavasti innokkaita tutkijoita, mutta otoskoko on usein aika pieni ja tutkimukset eivät usein vaikuta kovin vakuuttavilta tieteellisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kerropa tuo omin sanoin tiivistettynä äläkä linkkaa tutkimusta

Vaikka foorumin tapana onkin leikkiä rikkinäistä puhelinta, ja kirjoittaa omat itselle mieluisat päätelmätekstit toisten tutkimuksista, niin minulla ei ole siihen kompetenssia.

Tutkimus on mitä on, ja sen tekotavat, ja päätelmät kannattaa lukea itse tutkimuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Medix-palkinnon saa Eero Castrénin tutkimusryhmä

Joo, no on tuossa jotain uutta mukana. Aikaisemmin Castren teki joitain masennuslääkkeiden BDNF-vaikutuksesta. Sinänsä ihan hyvä, jos löydetään jotain uutta tietoa esimerkiksi masennuksen tai masennuslääkkeiden mekanismeista. Tuo kuulostaa kuitenkin aika varhaiselta spekulaatiolta ilman varsinaisia todisteita. Tutkija itsekin varmasti puolustaa omaa uutta teoriaansa, eli ei tuosta teoriasta ole käsittääkseni mitään suoraa näyttöä ainakaan vielä.

Eero sanoo esimerkiksi:

"Koko ajan tämä on ollut pelkkiä yllätyksiä. Myöskin ketamiini, joka on nopeasti vaikuttava aine, sitoutuu tähän paikkaan. Näkökulma on itselleni odottamaton ja uusi."

Kuitenkin ketamiini vaikuttaa hyvin nopeasti annoksen oton jälkeen, mutta SSRI-lääkkeillä tehon alkaminen alkaa usein vasta viikkojen jälkeen. Miten Castren selittää esimerkiksi tämän asian?

Lue lisää

Olen saanut sairaalassa kipuun ketamiinia muutaman päivän ajan, ja olin aika harhainen sen aikaa.
En ikinä kokeilisi ketamiinia edes masennukseen, jos tulisi tarvetta jotain lääkettä käyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Olen saanut sairaalassa kipuun ketamiinia muutaman päivän ajan, ja olin aika harhainen sen aikaa.
En ikinä kokeilisi ketamiinia edes masennukseen, jos tulisi tarvetta jotain lääkettä käyttää.

Lue lisää

Minä voisin kokeilla esimerkiksi ketamiinia, MDMA:ta tai psilosybiinia niiden vaikutuksen takia, mutta en silti ole niin varma, että ne auttavat suurinta osaa ihmisistä esimerkiksi masennusoiresiin pidemmällä aikavälillä,

Anonyymi kirjoitti:

Minä voisin kokeilla esimerkiksi ketamiinia, MDMA:ta tai psilosybiinia niiden vaikutuksen takia, mutta en silti ole niin varma, että ne auttavat suurinta osaa ihmisistä esimerkiksi masennusoiresiin pidemmällä aikavälillä,

Lue lisää

Riskinä on se, jos sattuukin, että joku on alttiimpi saamaan psykoosin, voi tällaiset aineet laukaista sen, vaikkei olisi koskaan ennen psykoosia ollutkaan.

Ja mitä nuo muutenkaan tekevät vaikka pitkällä aikavälillä, ei ole läheskään riittävästi tutkittu.
Monet haitat eri aineissa tulevat/saattavat tulla vasta pitkän käyttöajan jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Riskinä on se, jos sattuukin, että joku on alttiimpi saamaan psykoosin, voi tällaiset aineet laukaista sen, vaikkei olisi koskaan ennen psykoosia ollutkaan.

Ja mitä nuo muutenkaan tekevät vaikka pitkällä aikavälillä, ei ole läheskään riittävästi tutkittu.
Monet haitat eri aineissa tulevat/saattavat tulla vasta pitkän käyttöajan jälkeen.

Lue lisää

Niin. Tiedän nuo riskit. Silti tunnen jo tässä iässä tai kokemuksella, että voisin tai jopa tahtoisin kokeilla esimerkiksi MDMA- tai psilosybiini-terapiaa. Tiedän että tuollaisten aineiden käyttö ei todennäköisesti riko minua, mutta mielestäni siellä on joitain vaaroja mukana toisille ihmisille. Eli vaikka oli joskus 20-30 vuotiaana innokas noiden psykedeelien puolestapuhuja, olen silti skeptinen näistä uusista tutkimuksista.

Jaa..
Insuliini auttaa diabeetikkoa pysymään paremmassa kunnossa, kun taas viina aiheuttaa juopolle ajan myötä vain enemmän ja enemmän haittoja.
Elikäs aika typerä väite oli tuo edellinen.

Toivottavasti jotkun muutkin kuin minä pitävät ironiasta tai sarkasmista. :D

Ja tuolla yllähän se vastaus oli.

---

Kommenttina lääkkeen diabetes-vertaukseen, ja myös yllä olevaan kommentointiin.

Ulkomailla erittäin näkyvä psykiatri Ronald Pies väitti vahvasti vastauksena kritiikkiin:

“In truth, the ‘chemical imbalance’ notion was always a kind of urban legend- – never a theory seriously propounded by well-informed psychiatrists.

And on September 2, 2011, in the comments section of the above post:

“But I stand by my claim that no respected representatives of the profession seriously asserted a simple, “chemical imbalance” theory of mental illness in general.”

Suomessa ollaan varmaan sitten jälkijunassa kuten yleensä. Kysymys kuuluukin, ovatko suomalaiset psykiatrit ihan vakavasti otettavia?

Anonyymi kirjoitti:

Ja tuolla yllähän se vastaus oli.

---

Kommenttina lääkkeen diabetes-vertaukseen, ja myös yllä olevaan kommentointiin.

Ulkomailla erittäin näkyvä psykiatri Ronald Pies väitti vahvasti vastauksena kritiikkiin:

“In truth, the ‘chemical imbalance’ notion was always a kind of urban legend- – never a theory seriously propounded by well-informed psychiatrists.

And on September 2, 2011, in the comments section of the above post:

“But I stand by my claim that no respected representatives of the profession seriously asserted a simple, “chemical imbalance” theory of mental illness in general.”

Suomessa ollaan varmaan sitten jälkijunassa kuten yleensä. Kysymys kuuluukin, ovatko suomalaiset psykiatrit ihan vakavasti otettavia?

Lue lisää

Eli Ronald Pies sanoo, että kukaan vakavastiottava psykiatri ei ole koskaan uskonut tuollaiseen teoriaan, sitten Ropponen tuli samaan aikaan kertomaan kansalle, että se on kuin insuliinia diabetekseen.

Joo, liian pitkään. Tuossa artikkelissa on myös tämä kommentti:

"Vertaistukea voi tietysti hakea netistä, mutta kyllä vähän ihmettelen väitettä, että lääkkeistä pitäisi päästä pois. Miksi, jos lääkityksestä on potilaalle hyötyä? "

Esimerkiksi Harrowin ja Wunderinkin tutkimukset nimenomaan viittaavat siihen, että vaikka neuroleptit jollain tavalla hyödyttävän lyhyellä aikavälillä joidenkin psykoottisten tilojen katkaisemista, niin viiden vuoden jälkeen juuri lääkkeettömät potilaat alkavat pärjätä toiminnallisesti (työkyky ja muuta sellaista) paljon paremmin kuin lääkkeitä käyttäneet.

Entä jos lääkärit vaan käyttää niitä ite enemmän ja ajattelee että ne on hyviä?

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos lääkärit vaan käyttää niitä ite enemmän ja ajattelee että ne on hyviä?

Lääkärit eivät käytä ihan mitä tahansa lääkkeitä.
Kyllä heillä tietoa on, mitä kannattaa välttää, ja miksi.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärit eivät käytä ihan mitä tahansa lääkkeitä.
Kyllä heillä tietoa on, mitä kannattaa välttää, ja miksi.

Mikä parasta he myös osaavat käyttää tietoaan.

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0167629623000516

Anonyymi kirjoitti:

Mikä parasta he myös osaavat käyttää tietoaan.

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0167629623000516

Lue lisää

Lääkäreiden kohdalla keskusteluapu tuotiin esille pääasiallisena hoitokeinona 15 artikkelissa kun taas masennuslääkitys mainittiin vain kolmessa artikkelissa. Masennuslääkitys tuotiin esille kerran neutraalilla tavalla, kerran kokeiltuna mutta toimimattomana hoitokeinona ja kerran hoitokeinona johon liittyy stigma. Lääkehoidon vähäinen esiintyminen kirjoituksissa kytkeytynee yhteen taipumuksella selittää lääkäreiden masennuksen syitä psykososiaalisin perustein. Työn kuormittavuus esitettiin oireilun syyksi 11 artikkelissa ja traumatausta sekä temperamentti esitettiin selittävänä tekijänä seitsemässä artikkelissa.

***

Lääkäreiden omaa mielenterveyttä käsittelevä osio oli aineistossa ainut, joka ei noudattanut depression Käypä hoito -suositusta, jossa masennuslääkkeet ovat ensisijainen vaihtoehto. Suhtautuminen lääkäreiden mielenterveyteen oli ihmisläheisempää ja vähemmän diagnoosi- ja oirekeskeistä kuin muiden ryhmien kohdalla niin hoidon kuin masennuksen selittämisen suhteen. Samoin hoidossa korostettiin sellaisia tukitoimia, joita muut potilasryhmät harvoin saavat kuten konkreettinen apu psykoterapeutin löytämisessä. Tätä selittänee osaltaan se, että Suomen Lääkärilehti on juuri lääkäreiden ammattilehti, ja siten se jo lähtökohtaisesti käsittelee lukijakuntaansa eri lailla kuin muita ihmisryhmiä myös silloin kun lääkärit on asetettu potilaan rooliin. Toisaalta tämä suhtautuminen on ansiokasta, sillä lääkäreiden mielenterveys on arvokas samalla tavalla kuin muidenkin potilaiden. Kuitenkin olisi toivottavaa, että samat tukitoimet ja asenteet pyrittäisiin ulottamaan myös muihin potilasryhmiin."

https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäreiden kohdalla keskusteluapu tuotiin esille pääasiallisena hoitokeinona 15 artikkelissa kun taas masennuslääkitys mainittiin vain kolmessa artikkelissa. Masennuslääkitys tuotiin esille kerran neutraalilla tavalla, kerran kokeiltuna mutta toimimattomana hoitokeinona ja kerran hoitokeinona johon liittyy stigma. Lääkehoidon vähäinen esiintyminen kirjoituksissa kytkeytynee yhteen taipumuksella selittää lääkäreiden masennuksen syitä psykososiaalisin perustein. Työn kuormittavuus esitettiin oireilun syyksi 11 artikkelissa ja traumatausta sekä temperamentti esitettiin selittävänä tekijänä seitsemässä artikkelissa.

***

Lääkäreiden omaa mielenterveyttä käsittelevä osio oli aineistossa ainut, joka ei noudattanut depression Käypä hoito -suositusta, jossa masennuslääkkeet ovat ensisijainen vaihtoehto. Suhtautuminen lääkäreiden mielenterveyteen oli ihmisläheisempää ja vähemmän diagnoosi- ja oirekeskeistä kuin muiden ryhmien kohdalla niin hoidon kuin masennuksen selittämisen suhteen. Samoin hoidossa korostettiin sellaisia tukitoimia, joita muut potilasryhmät harvoin saavat kuten konkreettinen apu psykoterapeutin löytämisessä. Tätä selittänee osaltaan se, että Suomen Lääkärilehti on juuri lääkäreiden ammattilehti, ja siten se jo lähtökohtaisesti käsittelee lukijakuntaansa eri lailla kuin muita ihmisryhmiä myös silloin kun lääkärit on asetettu potilaan rooliin. Toisaalta tämä suhtautuminen on ansiokasta, sillä lääkäreiden mielenterveys on arvokas samalla tavalla kuin muidenkin potilaiden. Kuitenkin olisi toivottavaa, että samat tukitoimet ja asenteet pyrittäisiin ulottamaan myös muihin potilasryhmiin."

https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/

Lue lisää

Aika heikosti kyllä neurolepteissä onnistuisi ajatustyön tekeminen. Itselleni jopa sähköisesti asioiden hoitaminen neuroleptattuna kun se oli liian vaikealta tuntuvaa. Kuin ÄO ja prosessointikyky olisi tipahtanut merkittävästi kun psykiatri pääsi yhdistelemään sedatiivisia lääkkeitä osastolla. Valittaessani siitä että yhtäkkiä on hankala ajatella yksi psykiatri jopa kysyi "onko se huono asia".

Näin he hoitavat ihmisiä.

Uskon että nuo lääkkeet lisäsi sekavuutta tästäkin syystä koska olo oli kirjaimellisesti "pihalla" ja kokoajan noteerasi sen että lääke oli muuttanut itseä jollain tavalla. Tiesin että se oli lääke koska homma ratkesi lääkkeitä alasajaessa.

Lisäksi psykiatrian lääkkeet sotkivat unta ja aiheuttavat ikävää vieroitusunettomuutta.

Kyllä lääkärit tietää että noista aineista kannattaa pysyä erossa. Heillä on varmaan tunne-elämän ongelmia, muilla mielensairauksia. Toki varmaan jollain lääkäreillä menee masennusrohtoja, ehkä se sopii kiireiseen liukuhihna-ammattiin jossa ei kannata olla kovin empaattinenkaan (sarkasmi). Masennuslääkkeet voivat leikata tunteita, myös empatian. Sopii hyvin nyky-yhteiskunnan arvomaailmaan :D

Anonyymi kirjoitti:

Aika heikosti kyllä neurolepteissä onnistuisi ajatustyön tekeminen. Itselleni jopa sähköisesti asioiden hoitaminen neuroleptattuna kun se oli liian vaikealta tuntuvaa. Kuin ÄO ja prosessointikyky olisi tipahtanut merkittävästi kun psykiatri pääsi yhdistelemään sedatiivisia lääkkeitä osastolla. Valittaessani siitä että yhtäkkiä on hankala ajatella yksi psykiatri jopa kysyi "onko se huono asia".

Näin he hoitavat ihmisiä.

Uskon että nuo lääkkeet lisäsi sekavuutta tästäkin syystä koska olo oli kirjaimellisesti "pihalla" ja kokoajan noteerasi sen että lääke oli muuttanut itseä jollain tavalla. Tiesin että se oli lääke koska homma ratkesi lääkkeitä alasajaessa.

Lisäksi psykiatrian lääkkeet sotkivat unta ja aiheuttavat ikävää vieroitusunettomuutta.

Kyllä lääkärit tietää että noista aineista kannattaa pysyä erossa. Heillä on varmaan tunne-elämän ongelmia, muilla mielensairauksia. Toki varmaan jollain lääkäreillä menee masennusrohtoja, ehkä se sopii kiireiseen liukuhihna-ammattiin jossa ei kannata olla kovin empaattinenkaan (sarkasmi). Masennuslääkkeet voivat leikata tunteita, myös empatian. Sopii hyvin nyky-yhteiskunnan arvomaailmaan :D

Lue lisää

Pahinta hoitoväkeä oli ne ketkä oli kokeilleet pienellä annoksella masennuslääkettä ja saaneet tästä tuntuman kuinka lääkkeet on hyödyllisiä, yöks. Tämä tietenkin heidän mielessään vielä enemmän oikeutti esim neuroleptityrkytystä. Masennuslääke pienellä annoksella ja neurolepti isolla annoksella on täysin eri asia. Neuroleptit ovat kammottavia sedatoivia typerryttäviä lääkkeitä joista tulee vielä usein dramaattisempia haittoja. Joita kokiessa psykiatrian työntekijät suhtautuivat sinuun vain täysin paskasti koska se ei sovi heidän ideologiaansa että joku vahingoittiu heidän hoidollaan.

Anonyymi kirjoitti:

Pahinta hoitoväkeä oli ne ketkä oli kokeilleet pienellä annoksella masennuslääkettä ja saaneet tästä tuntuman kuinka lääkkeet on hyödyllisiä, yöks. Tämä tietenkin heidän mielessään vielä enemmän oikeutti esim neuroleptityrkytystä. Masennuslääke pienellä annoksella ja neurolepti isolla annoksella on täysin eri asia. Neuroleptit ovat kammottavia sedatoivia typerryttäviä lääkkeitä joista tulee vielä usein dramaattisempia haittoja. Joita kokiessa psykiatrian työntekijät suhtautuivat sinuun vain täysin paskasti koska se ei sovi heidän ideologiaansa että joku vahingoittiu heidän hoidollaan.

Lue lisää

Oishan se vähän makaaberia, mutta harmi kun meillä ei ole sitä hoitoväkeä kertomassa että ketkä oli niitä pahimpia hoidettavia.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäreiden kohdalla keskusteluapu tuotiin esille pääasiallisena hoitokeinona 15 artikkelissa kun taas masennuslääkitys mainittiin vain kolmessa artikkelissa. Masennuslääkitys tuotiin esille kerran neutraalilla tavalla, kerran kokeiltuna mutta toimimattomana hoitokeinona ja kerran hoitokeinona johon liittyy stigma. Lääkehoidon vähäinen esiintyminen kirjoituksissa kytkeytynee yhteen taipumuksella selittää lääkäreiden masennuksen syitä psykososiaalisin perustein. Työn kuormittavuus esitettiin oireilun syyksi 11 artikkelissa ja traumatausta sekä temperamentti esitettiin selittävänä tekijänä seitsemässä artikkelissa.

***

Lääkäreiden omaa mielenterveyttä käsittelevä osio oli aineistossa ainut, joka ei noudattanut depression Käypä hoito -suositusta, jossa masennuslääkkeet ovat ensisijainen vaihtoehto. Suhtautuminen lääkäreiden mielenterveyteen oli ihmisläheisempää ja vähemmän diagnoosi- ja oirekeskeistä kuin muiden ryhmien kohdalla niin hoidon kuin masennuksen selittämisen suhteen. Samoin hoidossa korostettiin sellaisia tukitoimia, joita muut potilasryhmät harvoin saavat kuten konkreettinen apu psykoterapeutin löytämisessä. Tätä selittänee osaltaan se, että Suomen Lääkärilehti on juuri lääkäreiden ammattilehti, ja siten se jo lähtökohtaisesti käsittelee lukijakuntaansa eri lailla kuin muita ihmisryhmiä myös silloin kun lääkärit on asetettu potilaan rooliin. Toisaalta tämä suhtautuminen on ansiokasta, sillä lääkäreiden mielenterveys on arvokas samalla tavalla kuin muidenkin potilaiden. Kuitenkin olisi toivottavaa, että samat tukitoimet ja asenteet pyrittäisiin ulottamaan myös muihin potilasryhmiin."

https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/

Lue lisää

Itse asiassa aika mielenkiintoista, miten erilaisia tuloksia tulee, kun verrataan ns. "kovasta datasta" tehtyä tutkimusta, ja "historiallista" pro gradua lehtiartikkeleista.

En epäile yhtään, etteikö se ero nimenomaan kertoisi niistä haasteista mitä mielenterveyden ympärillä on.

Anonyymi kirjoitti:

Oishan se vähän makaaberia, mutta harmi kun meillä ei ole sitä hoitoväkeä kertomassa että ketkä oli niitä pahimpia hoidettavia.

No heillä ei silleen ole samaa oikeutta arvostella potilaita koska tyrkyttävät heille lääkkeitä joista tulee paha olla. Ja sitten näkevät nekin oireet sairauden oireina. Joten parempi pysyä hiljaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa aika mielenkiintoista, miten erilaisia tuloksia tulee, kun verrataan ns. "kovasta datasta" tehtyä tutkimusta, ja "historiallista" pro gradua lehtiartikkeleista.

En epäile yhtään, etteikö se ero nimenomaan kertoisi niistä haasteista mitä mielenterveyden ympärillä on.

Lue lisää

Kyllä minä uskon että tuo gradu kertoo jotain lääkärien arvomaailmasta.

Paremmin toimeentulevilla on resurssit jopa käydä ottamassa aina silloin tällöin terapiaa vaikka ilman kelakorvauksia. Silloin ei tarvi edes mitään diagnooseja. Voi käydä vaikka jos raskaalta tuntuu purkamassa murheitaan.
Niitä voi kutsua vaikka murheeksi.

Köyhällä ne on mielenterveysongelmia koska mitään hoitoa ei saa ilman että ongelmat on niputettu johonkin karsinaan. Poikkeuksena ehkä jotkut kolmannen sektorin palvelut.

Anonyymi kirjoitti:

No heillä ei silleen ole samaa oikeutta arvostella potilaita koska tyrkyttävät heille lääkkeitä joista tulee paha olla. Ja sitten näkevät nekin oireet sairauden oireina. Joten parempi pysyä hiljaa.

Lue lisää

Niin miksi se potilaan asema on teflonia, siihen ettei täälläkään voida puhua siitä, miten siellä lyödään purraan potkitaan, uhataan henkeä harva se päivä?

Terve ihminen joutuisi aika nopeasti edesvastuuseen noista rikoksista.

Ihan perus miekkarissa kun käyt, niin jos siellä on se pumpattu nahkakuula pampun kanssa odotushuoneessa, niin tiedät että siellä on edellisenä päivänä oltu hippasilla.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä uskon että tuo gradu kertoo jotain lääkärien arvomaailmasta.

Paremmin toimeentulevilla on resurssit jopa käydä ottamassa aina silloin tällöin terapiaa vaikka ilman kelakorvauksia. Silloin ei tarvi edes mitään diagnooseja. Voi käydä vaikka jos raskaalta tuntuu purkamassa murheitaan.
Niitä voi kutsua vaikka murheeksi.

Köyhällä ne on mielenterveysongelmia koska mitään hoitoa ei saa ilman että ongelmat on niputettu johonkin karsinaan. Poikkeuksena ehkä jotkut kolmannen sektorin palvelut.

Lue lisää

Onhan se merkillepantavaa, että tutkimuksen mukaan lääkärit käyttävät mielialalääkkeitä enemmän, kuin ne ihmiset joille he niitä määräävät, ja samaan aikaan asia jää ikään kuin rivien väliin lääkärilehdissä.

Sitähän se on. Asenteita.

Se on myös selvä että maailmassa on taloudellista epätasa-arvoa. Siitä voisi jauhaa vaikka hamaan tappiinsa asti, mutta tässä suosittelen vain, että kaikki täsmätyökykyiset käyttävät sitä oikeuttaan työhön, ja lisäansioihin, vaikkapa uhriutumisen sijaan.

Aina rahakaan ei riitä sen sopivan terapian saamiseen. Lääkärien eirtyistarpeet tuotiinkin hyvin esille gradussa. Voi olla että suomen suurissa kaupungeissa löytyy erityisosaamista joilla voidaan auttaa lääkäreitä, mutta hollannissa tehty tutkimus lääkärien omasta lääkkeiden käytöstä vihjaa siihen, että asiat eivät ole niin auvoisia kuin toivoisi.

Kannattaa aina muistaa, että ihminen joka on itse rikki, ei pysty auttamaan ketään muutakaan ja ainoa asenne mihin voi vaikuttaa on se oma asenne.

Eiköhän se nimenomaan ole sinun tehtävä yrittää kumota yleisesti vallala oleva käsitys, eikä kuvitella että lääketiede tai loppuyhteiskunta hyppii sinun tahtosi mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se nimenomaan ole sinun tehtävä yrittää kumota yleisesti vallala oleva käsitys, eikä kuvitella että lääketiede tai loppuyhteiskunta hyppii sinun tahtosi mukaan.

Ei, kunhan tulen kommentoimaan tänne joitain näkemyksiäni. Muut saavat lukea niitä kohtia ja tehdä jotain jos tahtovat, kerroin vain omista kokemuksista ja muusta sellaisesta.

Ja hermostolliset vaivat, sekä ruuansulatus-/suolisto-ongelmat voivat johtaa mielenterveydellisiin ongelmiin, esim. voimakkaampaan mielialan vaihteluun.
Miten päin minkäkin asian haluaa kääntää, mikä voi johtaa mihinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Ja hermostolliset vaivat, sekä ruuansulatus-/suolisto-ongelmat voivat johtaa mielenterveydellisiin ongelmiin, esim. voimakkaampaan mielialan vaihteluun.
Miten päin minkäkin asian haluaa kääntää, mikä voi johtaa mihinkin.

Lue lisää

Mutta esimerkiksi näiden uudempien atyyppisten neuroleptien kohdalla on täysin selvää ja todisteita siitä, että ne aiheuttavat ylipainoa, diabetesta ja muuta sellaista.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta esimerkiksi näiden uudempien atyyppisten neuroleptien kohdalla on täysin selvää ja todisteita siitä, että ne aiheuttavat ylipainoa, diabetesta ja muuta sellaista.

Toki, toki, se tiedetään.
Käänsinkin vain toisin päin tuossa aiemmin, että myös fyysiset vaivat voivat saada aikaiseksi psyykkistä oireilua.
Eivät nuo haitat ole ainoastaan uudempien lääkkeiden kohdalla, vanhatkin lääkkeet tekivät aivan samanlaisia haittoja.

Anonyymi kirjoitti:

Toki, toki, se tiedetään.
Käänsinkin vain toisin päin tuossa aiemmin, että myös fyysiset vaivat voivat saada aikaiseksi psyykkistä oireilua.
Eivät nuo haitat ole ainoastaan uudempien lääkkeiden kohdalla, vanhatkin lääkkeet tekivät aivan samanlaisia haittoja.

Lue lisää

Tuo on myös totta, usein nuo vanhemmatkin masennuslääkkeet ja neuroleptit vaikuttavat samoihin reseptoreihin, mutta erilaisilla affiniiteilla. Esimerkiksi antipsykoottinen lääke ketiapiini (Seroquel) vaikuttaa hyvin voimakkaasti H1-histamiini-reseptoreihin, hieman samalla tavalla kuin todella vanhat anti-histamiinit.

Täällä on muistutus samasta asiasta Fimean sivuilta:

https://www.fimea.fi/documents/160140/1802001/Muistutus+lääkkeen+määrääjille+ketiapiini-tabletteja+ja+ketiapiini-depottabletteja+koskevista+tärkeistä+tiedoista_v4_12.2021.pdf/612dff82-c8b5-89a1-dcb4-d38f79e580b3?t=1641219005029

Täällä taas artikkeli samasta aiheesta:

https://yle.fi/a/3-11689092

Ja täällä Suomi24-roskapalstalla kerrottiin noista asioista jo vuosia sitten.

Anonyymi kirjoitti:

Toki, toki, se tiedetään.
Käänsinkin vain toisin päin tuossa aiemmin, että myös fyysiset vaivat voivat saada aikaiseksi psyykkistä oireilua.
Eivät nuo haitat ole ainoastaan uudempien lääkkeiden kohdalla, vanhatkin lääkkeet tekivät aivan samanlaisia haittoja.

Lue lisää

Ja minullekin tosiaan parhaita lääkkeitä ovat olleet liikunta (sekä voima että liikkuvampi), ruokavalio sekä meditaatio. Lisäksi esimerkiksi kunnollinen yöuni, ym.

Meditaation kohdalla olen kokeillut vuosin aikana zen, taichi ja hieman joogaa. Käytän edelleen joitain jooga-tekniikoita päivittäisessä harjoittelussa. En käy enää tuollaisilla varsinaisilla kursseilla, mutta käytän joitain noita tekniikoita päivittäin.

Sitten joitain self-help hommia, kuten Peter Attia, Tim Ferrris, ym. Kuuntelen heitä silloin tällöin, ei varmaan kannata täysin hurahtaa niihinkään, mutta siellä on ollut minulle hyödyllisiä keskusteluja mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Ja minullekin tosiaan parhaita lääkkeitä ovat olleet liikunta (sekä voima että liikkuvampi), ruokavalio sekä meditaatio. Lisäksi esimerkiksi kunnollinen yöuni, ym.

Meditaation kohdalla olen kokeillut vuosin aikana zen, taichi ja hieman joogaa. Käytän edelleen joitain jooga-tekniikoita päivittäisessä harjoittelussa. En käy enää tuollaisilla varsinaisilla kursseilla, mutta käytän joitain noita tekniikoita päivittäin.

Sitten joitain self-help hommia, kuten Peter Attia, Tim Ferrris, ym. Kuuntelen heitä silloin tällöin, ei varmaan kannata täysin hurahtaa niihinkään, mutta siellä on ollut minulle hyödyllisiä keskusteluja mukana.

Lue lisää

Kaikki sellainen on hyödyksi, josta kokee saavansa apua.
Toisille se on ne lääkkeet, ja jotkut muut taas löytävät apukeinot eri tavalla.
Se on hyvin yksilöllistä.
Ei kenellekään pysty esim. sanomaan, että kun minulle auttoi tämä ja tämä, niin varmasti sinullekin.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki sellainen on hyödyksi, josta kokee saavansa apua.
Toisille se on ne lääkkeet, ja jotkut muut taas löytävät apukeinot eri tavalla.
Se on hyvin yksilöllistä.
Ei kenellekään pysty esim. sanomaan, että kun minulle auttoi tämä ja tämä, niin varmasti sinullekin.

Lue lisää

Kuitenkaan hyvän ruokavalion tai liikunnan hyötyjä kukaan ei varmaan voi kieltää. Lisäksi medtiaatio ja kunnolliset yöunet ovat olleen minulle tärkeimpiä. SSRI-lääkkeisiin en luultavasti enää koske, neurolepti-lääkkeisin en 100% varmasti koske koskaan, ellei joku tule niitä pakottamaan. Lamotrigiinin tyylisistä lääkkeista en ole ihan varma, niistä minulla ei ole kokemusta. Samoin lithiumista minulla ei ole mitään kokemusta, enkä ole kovin varma siitä, että miten se vaikuttaa kehossa. Sitten jotkut ADHD-lääkkkeet voisivat ehkä auttaa jossain työssä keskittymisessä, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Kuitenkaan hyvän ruokavalion tai liikunnan hyötyjä kukaan ei varmaan voi kieltää. Lisäksi medtiaatio ja kunnolliset yöunet ovat olleen minulle tärkeimpiä. SSRI-lääkkeisiin en luultavasti enää koske, neurolepti-lääkkeisin en 100% varmasti koske koskaan, ellei joku tule niitä pakottamaan. Lamotrigiinin tyylisistä lääkkeista en ole ihan varma, niistä minulla ei ole kokemusta. Samoin lithiumista minulla ei ole mitään kokemusta, enkä ole kovin varma siitä, että miten se vaikuttaa kehossa. Sitten jotkut ADHD-lääkkkeet voisivat ehkä auttaa jossain työssä keskittymisessä, ym.

Lue lisää

Eli en tiedä, mitä hyötyä nykyisestä psykiatriasta voisi olla. Parempi kai pysyä kaukana siitä.

Ja anteeksi kun laitoin nuo linkit tuossa muodossa, niissä on tuo viimeinen sulku, joka pitää poistaa siitä. Pelkästään tässä ketjussa on niin paljon samoja ajatuksia kuin noissa HS:n kirjoituksissa.

Joitain kohtia tuosta HS:n tuoreesta artikkelista.

---

Psykiatri ja tutkija Michael Bloomfield Lontoon University Collegesta ei pidä tuloksia yllättävinä. Hän kertoo, ettei ole tavannut yhtään vakavasti otettavaa tutkijaa tai psykiatria, joka ajattelisi, että kaikki masennus johtuu yksinkertaisesti serotoniinin kemiallisesta epätasapainosta. Silti on mahdollista, että tietyn tyyppisessä masennuksessa serotoniini vaikuttaa oireisiin.

”Useimmat meistä ottavat parasetamolia, koska se voi auttaa päänsäryssä. Silti kukaan ei ajattele päänsäryn johtuvan siitä, että meillä ei ole riittävästi parasetamolia aivoissa. Sama logiikka pätee masennuslääkkeisiin. On osoitettu, että ne voivat olla avuksi masennuksen hoidossa ja saattavat pelastaa hengen”, Bloomfield kommentoi asiantuntijalausuntoja kokoavalla Science Media Centre -sivustolla.

Samoilla linjoilla on psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta.
”Sairausmekanismit ja lääkkeen vaikutusmekanismit ovat eri kysymyksiä. Käsitys kaiken depression selittymisestä serotoniinilla on puhtaasti olkiukko – kuka niin uskoo?” Isometsä kysyy.

...

Joidenkin stressijärjestelmä virittyy ylikierroksille jo kohdussa, esimerkiksi äidin stressihormonien tai tupakoinnin nikotiinin takia. Stressijärjestelmä saattaa säätyä liian herkäksi myös myöhemmin lapsen kasvun aikana, muun muassa kaltoinkohtelun vuoksi. Yliaktiivinen stressijärjestelmä voi johtaa aikuisena masennuksen kehittymiseen tavallista herkemmin.

SSRI-masennuslääkkeet voivat auttaa kortisolipitoisuuksien normalisoimisessa. Vaikutus liittynee siihen, että lääkkeet kykenevät muokkaamaan hypotalamuksen reseptoreita uudelleen toimintakykyisiksi, jolloin takaisinkytkentämekanismi alkaa jälleen toimia

Eli nyt ne ovat alkaneet kaikki sanoa, että ei kukaan vakavastiotettava psykiatri ole sellaiseen koskaan uskonut. Miksi sitten psykiatrit ovat todistetusti kertoneet tuollaista potilaille?

Anonyymi kirjoitti:

Eli nyt ne ovat alkaneet kaikki sanoa, että ei kukaan vakavastiotettava psykiatri ole sellaiseen koskaan uskonut. Miksi sitten psykiatrit ovat todistetusti kertoneet tuollaista potilaille?

Lue lisää

"On osoitettu, että ne voivat olla avuksi masennuksen hoidossa ja saattavat pelastaa hengen"

Anonyymi kirjoitti:

"On osoitettu, että ne voivat olla avuksi masennuksen hoidossa ja saattavat pelastaa hengen"

Jos on osoitettu jotain sellaista, niin ei se ole silti kuin insuliini diabetekseen (jos nyt tarkoitetaan 1-tyypin diabetesta).

Sehän ei ole mikään uusi juttu että liikunta vaikuttaa mielialaan. Esimerkkinä vaikka sen satavuotta vanha hokema että teve mieli asustaa terveessä ruumiissa.

Se taas on se juttu, että miten saada masentunut liikkeelle.

Mielestäni se on ihan validi haave että siinä akuutissa tilanteessa olisi sellainen pilleri jonka avulla lähteä liikkeelle, vaikka se omalla kohdallanikaan ei ollut pysyvä ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän ei ole mikään uusi juttu että liikunta vaikuttaa mielialaan. Esimerkkinä vaikka sen satavuotta vanha hokema että teve mieli asustaa terveessä ruumiissa.

Se taas on se juttu, että miten saada masentunut liikkeelle.

Mielestäni se on ihan validi haave että siinä akuutissa tilanteessa olisi sellainen pilleri jonka avulla lähteä liikkeelle, vaikka se omalla kohdallanikaan ei ollut pysyvä ratkaisu.

Lue lisää

SSRI-lääkkeet voivat joillekin auttaa siinä alussa, että lähtee liikkeelle. Sekä vaihtaa ruokavaliota, alkaa nukkua säännöllisesti ja muuta sellaista. Ja jonkun verran meditaatiota ja muuta sellaista. Ehkä jotain taistelulajia. Ehkä joitain lisäravinteita, ainakin jos alkaa liikkua enemmän (voima+esim zone 2).

Mitäs muuta, alkaa esimerkiksi herätä aikaisin aina samaan aikaan ja vain tehdä niitä hommia aina samaan aikaan, keho lopulta tottuu siihen.

Minulla tuon kaltainen yhdistelmä toimii. En muista mitä kaikkea muutakin.

SSRI-lääkkeet tai ehkä jotkut ADHD-lääkkeet voivat ehkä auttaa siinä aluksi.. Joillekin ainakin, ei voi tietää varmasti. Neurolepteilla voi sitten olla sellaisia vaikutuksia, jotka enemmän haittaavat tuollaista kehitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Joitain kohtia tuosta HS:n tuoreesta artikkelista.

---

Psykiatri ja tutkija Michael Bloomfield Lontoon University Collegesta ei pidä tuloksia yllättävinä. Hän kertoo, ettei ole tavannut yhtään vakavasti otettavaa tutkijaa tai psykiatria, joka ajattelisi, että kaikki masennus johtuu yksinkertaisesti serotoniinin kemiallisesta epätasapainosta. Silti on mahdollista, että tietyn tyyppisessä masennuksessa serotoniini vaikuttaa oireisiin.

”Useimmat meistä ottavat parasetamolia, koska se voi auttaa päänsäryssä. Silti kukaan ei ajattele päänsäryn johtuvan siitä, että meillä ei ole riittävästi parasetamolia aivoissa. Sama logiikka pätee masennuslääkkeisiin. On osoitettu, että ne voivat olla avuksi masennuksen hoidossa ja saattavat pelastaa hengen”, Bloomfield kommentoi asiantuntijalausuntoja kokoavalla Science Media Centre -sivustolla.

Samoilla linjoilla on psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta.
”Sairausmekanismit ja lääkkeen vaikutusmekanismit ovat eri kysymyksiä. Käsitys kaiken depression selittymisestä serotoniinilla on puhtaasti olkiukko – kuka niin uskoo?” Isometsä kysyy.

...

Joidenkin stressijärjestelmä virittyy ylikierroksille jo kohdussa, esimerkiksi äidin stressihormonien tai tupakoinnin nikotiinin takia. Stressijärjestelmä saattaa säätyä liian herkäksi myös myöhemmin lapsen kasvun aikana, muun muassa kaltoinkohtelun vuoksi. Yliaktiivinen stressijärjestelmä voi johtaa aikuisena masennuksen kehittymiseen tavallista herkemmin.

SSRI-masennuslääkkeet voivat auttaa kortisolipitoisuuksien normalisoimisessa. Vaikutus liittynee siihen, että lääkkeet kykenevät muokkaamaan hypotalamuksen reseptoreita uudelleen toimintakykyisiksi, jolloin takaisinkytkentämekanismi alkaa jälleen toimia

Lue lisää

Miksi sitten tulette nykyään kertomaan tavallisille ihmisille, että se on kuin insuliinia diabetekseen, jos kukaan oikea ja vastuullinen psykiatri ei oikeasti koskaan uskonut sellaiseen?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten tulette nykyään kertomaan tavallisille ihmisille, että se on kuin insuliinia diabetekseen, jos kukaan oikea ja vastuullinen psykiatri ei oikeasti koskaan uskonut sellaiseen?

Lue lisää

Ainakin psykiatrit Pies, Bloomfield ja Isometsä ovat nyt väittäneet, että ei kukaan mihinkään tuollaiseen ole koskaan uskonutkaan. Miksi esimerkiksi tuossa aloitusviestissä sanotaan juuri sellaista ihmisille?

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin psykiatrit Pies, Bloomfield ja Isometsä ovat nyt väittäneet, että ei kukaan mihinkään tuollaiseen ole koskaan uskonutkaan. Miksi esimerkiksi tuossa aloitusviestissä sanotaan juuri sellaista ihmisille?

Lue lisää

"Toisessa päässä on masennus, joka on vakava sairaus. Silloin aivojen välittäjäainepitoisuudet ovat pohjalla."

Anonyymi kirjoitti:

Eli nyt ne ovat alkaneet kaikki sanoa, että ei kukaan vakavastiotettava psykiatri ole sellaiseen koskaan uskonut. Miksi sitten psykiatrit ovat todistetusti kertoneet tuollaista potilaille?

Lue lisää

Todistetusti?

Kuinkas monelle se täällä on sanottu?

Joko saataisiin vihdoinkin laskettua viiteen?

Minä aloitan 0

Anonyymi kirjoitti:

Todistetusti?

Kuinkas monelle se täällä on sanottu?

Joko saataisiin vihdoinkin laskettua viiteen?

Minä aloitan 0

Ei tarvitse enää väitellä. Tuo alkuperäinen väite on tämän ketjun ensimmäisessä viestissä, ja se on julkaistu jo vuosia sitten julkisessa lehdessä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvitse enää väitellä. Tuo alkuperäinen väite on tämän ketjun ensimmäisessä viestissä, ja se on julkaistu jo vuosia sitten julkisessa lehdessä.

Tarkotatko että täällä ihmiset on onanoineet täällä pilkkua vajaan kahdensadan viestin verran vain jonkun klikki otisikon takia?

Anonyymi kirjoitti:

Tarkotatko että täällä ihmiset on onanoineet täällä pilkkua vajaan kahdensadan viestin verran vain jonkun klikki otisikon takia?

Ei.

Anonyymi kirjoitti:

Ei.

En ole kiinnostunut koko tuosta insuliini-väittelystä, mutta siellä keskellä on myös ihan muutakin asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei.

"Se taas on se juttu, että miten saada masentunut liikkeelle."

Oma kokemus: Antamalla itselle aikaa ja hyväksymällä tunteitansa. Jos on vaikeaa, on hyväksyttävää ettei jaksa eikä huvita ja kenties haluaa jopa vetäytyä. Joskus on tullut ainakin itsellä päivä vaikean jakson jälkeen, kun jaksan taas yrittää vähän jotain. Sitten yritän vähän jotain, hiljalleen vähän enemmän ja lopulta huomaan että masennuskin kaikkoaa.

Aseet mielialan nostoon:
Säännöllinen päivärytmi
Kunnon ruokavalio
Asteittainen aktivoituminen tekemään asioita(haastetasoa nostamalla)
Liikuntaa
Auringonvalo kesällä on plussaa

Anonyymi kirjoitti:

"Se taas on se juttu, että miten saada masentunut liikkeelle."

Oma kokemus: Antamalla itselle aikaa ja hyväksymällä tunteitansa. Jos on vaikeaa, on hyväksyttävää ettei jaksa eikä huvita ja kenties haluaa jopa vetäytyä. Joskus on tullut ainakin itsellä päivä vaikean jakson jälkeen, kun jaksan taas yrittää vähän jotain. Sitten yritän vähän jotain, hiljalleen vähän enemmän ja lopulta huomaan että masennuskin kaikkoaa.

Aseet mielialan nostoon:
Säännöllinen päivärytmi
Kunnon ruokavalio
Asteittainen aktivoituminen tekemään asioita(haastetasoa nostamalla)
Liikuntaa
Auringonvalo kesällä on plussaa

Lue lisää

"SSRI-masennuslääkkeet voivat auttaa kortisolipitoisuuksien normalisoimisessa. Vaikutus liittynee siihen, että lääkkeet kykenevät muokkaamaan hypotalamuksen reseptoreita uudelleen toimintakykyisiksi, jolloin takaisinkytkentämekanismi alkaa jälleen toimia"

Paitsi vieroituksessa jossa asiat voi olla päinvastoin. Mitään normalisointia nuo lääkkeet ei pitemmällä aikavälillä tee mihinkään vaan aiheuttaa sekasotkua kehossa ts.pahimmillaan autonomisen hermoston oireita esim vieroituksessa(vieroituspalstoilla spekuloidaan että pitemmät vaikeammat vieroitusoireet on eräänlaista lääkkeen puhkaisemaa dysautonomiaa eli autonomisen hermoston häiriöitä). Lääke puuttuu serotoniinin toimintaan jolla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa ja siksi haitat on niin moninaisia. Näitä mekanismeja ei kannata mennä sotkemaan.

Olo on kaukana normaalista kun potee seksuaalisen toiminnan häiriöitä, aivosähköiskuja, uni häiriintyy vieroituksessa, keho ja mieli käy henkisillä ylikierroksilla kun käy läpi luonnotonta vaihetta irtautuessa aineesta johon keho on adaptoitunut (dependence). Kehoamme ei ole suunniteltu kohtaamaan tämäntyyppistä pahimmillaan pitkäkestoista stressitilaa vieroituksen seurauksena.

Jos jotain pitempää haittaa/vieroitusoireita jää se on iso stressikuormitus esim PSSD tai PAWS (protracted withdraw@( syndrome)

Takaisinkytkentämekanismit my ass.

Voin kertoa että aivojaan saa aikahyvin takaisinkytkettyä :D kun liikkuu, nukkuu, syö terveellisesti, käyttää aivojaan ts tukee neuroplastisuutta tätä kautta. Elämäntavoilla voi tukea neurogeneesiä, buustata BNDF:ää, kohentaa aivotoimintaansa.

Stressinsäätelyäkin voi oppia aktivoimalla parasympaattista hermostoa ja erilaisin rentoutuskeinoin sekä välttämällä elämäntyyliä joka on liian kuluttava. Ihminen kykenee adaptoitumaan eri tilanteisiin koska kehomme on rakennettu niin. Rakennamme joka päivä kehoamme ja aivojamme uusiksi asioilla mitä teemme ja emme tee.Toki asiat voi tuntua haastavilta alkuun mutta siedättäytyminen on aina parempi idea kun oireiden turrutus jollain pillerillä jos puhutaan esim vuosien aikajänteestä jolloin pillereistä saa jo jossain vaiheessa todennäköisesti ongelmiakin. Ja sanon tämän siis ahdistusta ja masennusta poteneena ja pillereistä luopuneena.

Toki pillereitä voi käyttää apuna (kannattaa suosia rajoitettua käyttöä) mutta psykiatrian huttu niiden aivotoiminnan tehostamisesta ja korjaamisesta saa minut voimaan pahoin kun muistan kaikki ne ongelmat mitä niistä seurasi. Aivosähköiskut, seksuaalisen toiminnan ongelmat, vieroituksessa oli itselle vieras olo, pää ei toiminut normaalisti, uni häiriintyi.
Ja joku luulee että noilla saa jotain hyviä tuloksia aivotervedelle :D ei todellakaan, etenkään pitemmän päälle.

Anonyymi kirjoitti:

"SSRI-masennuslääkkeet voivat auttaa kortisolipitoisuuksien normalisoimisessa. Vaikutus liittynee siihen, että lääkkeet kykenevät muokkaamaan hypotalamuksen reseptoreita uudelleen toimintakykyisiksi, jolloin takaisinkytkentämekanismi alkaa jälleen toimia"

Paitsi vieroituksessa jossa asiat voi olla päinvastoin. Mitään normalisointia nuo lääkkeet ei pitemmällä aikavälillä tee mihinkään vaan aiheuttaa sekasotkua kehossa ts.pahimmillaan autonomisen hermoston oireita esim vieroituksessa(vieroituspalstoilla spekuloidaan että pitemmät vaikeammat vieroitusoireet on eräänlaista lääkkeen puhkaisemaa dysautonomiaa eli autonomisen hermoston häiriöitä). Lääke puuttuu serotoniinin toimintaan jolla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa ja siksi haitat on niin moninaisia. Näitä mekanismeja ei kannata mennä sotkemaan.

Olo on kaukana normaalista kun potee seksuaalisen toiminnan häiriöitä, aivosähköiskuja, uni häiriintyy vieroituksessa, keho ja mieli käy henkisillä ylikierroksilla kun käy läpi luonnotonta vaihetta irtautuessa aineesta johon keho on adaptoitunut (dependence). Kehoamme ei ole suunniteltu kohtaamaan tämäntyyppistä pahimmillaan pitkäkestoista stressitilaa vieroituksen seurauksena.

Jos jotain pitempää haittaa/vieroitusoireita jää se on iso stressikuormitus esim PSSD tai PAWS (protracted withdraw@( syndrome)

Takaisinkytkentämekanismit my ass.

Voin kertoa että aivojaan saa aikahyvin takaisinkytkettyä :D kun liikkuu, nukkuu, syö terveellisesti, käyttää aivojaan ts tukee neuroplastisuutta tätä kautta. Elämäntavoilla voi tukea neurogeneesiä, buustata BNDF:ää, kohentaa aivotoimintaansa.

Stressinsäätelyäkin voi oppia aktivoimalla parasympaattista hermostoa ja erilaisin rentoutuskeinoin sekä välttämällä elämäntyyliä joka on liian kuluttava. Ihminen kykenee adaptoitumaan eri tilanteisiin koska kehomme on rakennettu niin. Rakennamme joka päivä kehoamme ja aivojamme uusiksi asioilla mitä teemme ja emme tee.Toki asiat voi tuntua haastavilta alkuun mutta siedättäytyminen on aina parempi idea kun oireiden turrutus jollain pillerillä jos puhutaan esim vuosien aikajänteestä jolloin pillereistä saa jo jossain vaiheessa todennäköisesti ongelmiakin. Ja sanon tämän siis ahdistusta ja masennusta poteneena ja pillereistä luopuneena.

Toki pillereitä voi käyttää apuna (kannattaa suosia rajoitettua käyttöä) mutta psykiatrian huttu niiden aivotoiminnan tehostamisesta ja korjaamisesta saa minut voimaan pahoin kun muistan kaikki ne ongelmat mitä niistä seurasi. Aivosähköiskut, seksuaalisen toiminnan ongelmat, vieroituksessa oli itselle vieras olo, pää ei toiminut normaalisti, uni häiriintyi.
Ja joku luulee että noilla saa jotain hyviä tuloksia aivotervedelle :D ei todellakaan, etenkään pitemmän päälle.

Lue lisää

[Lääketiede | Masennus ei ole vain aivokemian yksi häiriö, jota voi lääkitä -- se on koko joukko sairauksia](<https://www.hs.fi/tiede/art-2000009498557.html)>](https://www.hs.fi/tiede/art-2000009498557.html\))

Joo, siinä Helsingin Sanomien tuoreessa jutussa puhuttiin vain noista lääkkeistä. Siinä oli samaan aikaan esimerkiksi Isometsän ja Moncrieffin (toinen kannattaa lääkkeitä, toinen vastustaa niitä) kommentteja peräkkäin, mutta koko ajan puhuttiin lähinnä niistä lääkkeistä. Minä itse käytän aika paljon tuon kaltaisia tekniikoita, joista puhut.

Esimerkiksi ruokavalioon liittyen:

Minulle itselle on toiminut parhaiten sellainen low carb/keto tyylinen ruokavalio, joka jo ei ole nyt ihan keto. Tyydyttynyt rasva voi aiheuttaa LDL-kolesterolin lisäystä ainakin joillakin joillakin ihmisillä. Eil yleisesti syön sellaista kreekkalaisen salaatin tyylistä salaattia, jossa on paljon oliiviöljyä, avocadoa, munia, ym. Sekä siihen lisäksi jotain eläinrasvaa. Kalat esimerkiksi toimivat. Älkää olko liian skeptisiä tällaiselle ruokavaliolle, ketogeenista ruokavaliota on käytetty jo vaikka kuinka monta kymmentä vuotta esimerkiksi vaikeahoitoisen epilepsian hoitoon, eli sillä on selvä vaikutus keskushermostoon ja aivoihin. Mutta nimenomaan tyydytteneet rasvat voivat tosiaan ongelmia LDL-kolesterolin kanssa, riiippuu henkilöstä. Esimerkiksi munien sisällä ole kolesteroli ei ymmärrykseni aiheuta sellaisia ongelmia. Ja jos on vegaani, niin pitää soveltaa.

Sitten liikunta, meditointi, uni ja sen kaltaiset hommat yhdessä.

Anonyymi kirjoitti:

[Lääketiede | Masennus ei ole vain aivokemian yksi häiriö, jota voi lääkitä -- se on koko joukko sairauksia](<https://www.hs.fi/tiede/art-2000009498557.html)>](https://www.hs.fi/tiede/art-2000009498557.html\))

Joo, siinä Helsingin Sanomien tuoreessa jutussa puhuttiin vain noista lääkkeistä. Siinä oli samaan aikaan esimerkiksi Isometsän ja Moncrieffin (toinen kannattaa lääkkeitä, toinen vastustaa niitä) kommentteja peräkkäin, mutta koko ajan puhuttiin lähinnä niistä lääkkeistä. Minä itse käytän aika paljon tuon kaltaisia tekniikoita, joista puhut.

Esimerkiksi ruokavalioon liittyen:

Minulle itselle on toiminut parhaiten sellainen low carb/keto tyylinen ruokavalio, joka jo ei ole nyt ihan keto. Tyydyttynyt rasva voi aiheuttaa LDL-kolesterolin lisäystä ainakin joillakin joillakin ihmisillä. Eil yleisesti syön sellaista kreekkalaisen salaatin tyylistä salaattia, jossa on paljon oliiviöljyä, avocadoa, munia, ym. Sekä siihen lisäksi jotain eläinrasvaa. Kalat esimerkiksi toimivat. Älkää olko liian skeptisiä tällaiselle ruokavaliolle, ketogeenista ruokavaliota on käytetty jo vaikka kuinka monta kymmentä vuotta esimerkiksi vaikeahoitoisen epilepsian hoitoon, eli sillä on selvä vaikutus keskushermostoon ja aivoihin. Mutta nimenomaan tyydytteneet rasvat voivat tosiaan ongelmia LDL-kolesterolin kanssa, riiippuu henkilöstä. Esimerkiksi munien sisällä ole kolesteroli ei ymmärrykseni aiheuta sellaisia ongelmia. Ja jos on vegaani, niin pitää soveltaa.

Sitten liikunta, meditointi, uni ja sen kaltaiset hommat yhdessä.

Lue lisää

Kääk, minulla on linkit omassa systeemissäni ja tuo linkki tuli väärin. Tarkoitan siis tätä artikkelia https://www.hs.fi/tiede/art-2000009498557.html

Anonyymi kirjoitti:

[Lääketiede | Masennus ei ole vain aivokemian yksi häiriö, jota voi lääkitä -- se on koko joukko sairauksia](<https://www.hs.fi/tiede/art-2000009498557.html)>](https://www.hs.fi/tiede/art-2000009498557.html\))

Joo, siinä Helsingin Sanomien tuoreessa jutussa puhuttiin vain noista lääkkeistä. Siinä oli samaan aikaan esimerkiksi Isometsän ja Moncrieffin (toinen kannattaa lääkkeitä, toinen vastustaa niitä) kommentteja peräkkäin, mutta koko ajan puhuttiin lähinnä niistä lääkkeistä. Minä itse käytän aika paljon tuon kaltaisia tekniikoita, joista puhut.

Esimerkiksi ruokavalioon liittyen:

Minulle itselle on toiminut parhaiten sellainen low carb/keto tyylinen ruokavalio, joka jo ei ole nyt ihan keto. Tyydyttynyt rasva voi aiheuttaa LDL-kolesterolin lisäystä ainakin joillakin joillakin ihmisillä. Eil yleisesti syön sellaista kreekkalaisen salaatin tyylistä salaattia, jossa on paljon oliiviöljyä, avocadoa, munia, ym. Sekä siihen lisäksi jotain eläinrasvaa. Kalat esimerkiksi toimivat. Älkää olko liian skeptisiä tällaiselle ruokavaliolle, ketogeenista ruokavaliota on käytetty jo vaikka kuinka monta kymmentä vuotta esimerkiksi vaikeahoitoisen epilepsian hoitoon, eli sillä on selvä vaikutus keskushermostoon ja aivoihin. Mutta nimenomaan tyydytteneet rasvat voivat tosiaan ongelmia LDL-kolesterolin kanssa, riiippuu henkilöstä. Esimerkiksi munien sisällä ole kolesteroli ei ymmärrykseni aiheuta sellaisia ongelmia. Ja jos on vegaani, niin pitää soveltaa.

Sitten liikunta, meditointi, uni ja sen kaltaiset hommat yhdessä.

Lue lisää

Ja minulla ei ole siis kenellekään suoraa neuvoa siitä, miten pitää toimia. Olen kokeillut monia asioita ja löytänyt ne tekniikat, jotka toimivat minulle. Jossain tuolla alueella ne toimivat tekniikat ovat, mutta nuo mitä nyt teen ovat myös varmaankin aika yksilöllisiä minulle. Siinä välissä olen kokeillut vähän kaikenlaista, pitänyt oppia "kuuntelemaan" omaa kehoa ja poimia sieltä ne itselleni toimivat hommat.

Anonyymi kirjoitti:

[Lääketiede | Masennus ei ole vain aivokemian yksi häiriö, jota voi lääkitä -- se on koko joukko sairauksia](<https://www.hs.fi/tiede/art-2000009498557.html)>](https://www.hs.fi/tiede/art-2000009498557.html\))

Joo, siinä Helsingin Sanomien tuoreessa jutussa puhuttiin vain noista lääkkeistä. Siinä oli samaan aikaan esimerkiksi Isometsän ja Moncrieffin (toinen kannattaa lääkkeitä, toinen vastustaa niitä) kommentteja peräkkäin, mutta koko ajan puhuttiin lähinnä niistä lääkkeistä. Minä itse käytän aika paljon tuon kaltaisia tekniikoita, joista puhut.

Esimerkiksi ruokavalioon liittyen:

Minulle itselle on toiminut parhaiten sellainen low carb/keto tyylinen ruokavalio, joka jo ei ole nyt ihan keto. Tyydyttynyt rasva voi aiheuttaa LDL-kolesterolin lisäystä ainakin joillakin joillakin ihmisillä. Eil yleisesti syön sellaista kreekkalaisen salaatin tyylistä salaattia, jossa on paljon oliiviöljyä, avocadoa, munia, ym. Sekä siihen lisäksi jotain eläinrasvaa. Kalat esimerkiksi toimivat. Älkää olko liian skeptisiä tällaiselle ruokavaliolle, ketogeenista ruokavaliota on käytetty jo vaikka kuinka monta kymmentä vuotta esimerkiksi vaikeahoitoisen epilepsian hoitoon, eli sillä on selvä vaikutus keskushermostoon ja aivoihin. Mutta nimenomaan tyydytteneet rasvat voivat tosiaan ongelmia LDL-kolesterolin kanssa, riiippuu henkilöstä. Esimerkiksi munien sisällä ole kolesteroli ei ymmärrykseni aiheuta sellaisia ongelmia. Ja jos on vegaani, niin pitää soveltaa.

Sitten liikunta, meditointi, uni ja sen kaltaiset hommat yhdessä.

Lue lisää

Ja se ei ole nimenomaan yksi ruokavalio, voimaharjoitus, zone-2-harjoitus, yksi tietty taustelululaji, tietty meditointi-tekniikka, hyvä uni, vaan jonkinlainen sopiva yhdistelmä noita.

Anonyymi kirjoitti:

Ei.

Edelleenkin pyöreä nolla.

Anonyymi kirjoitti:

"On osoitettu, että ne voivat olla avuksi masennuksen hoidossa ja saattavat pelastaa hengen"

Huomio sanaan " saattavat "...
Ei tarkoita, että toimisivat, ainoastaan saattavat.

Anonyymi kirjoitti:

Ja minulla ei ole siis kenellekään suoraa neuvoa siitä, miten pitää toimia. Olen kokeillut monia asioita ja löytänyt ne tekniikat, jotka toimivat minulle. Jossain tuolla alueella ne toimivat tekniikat ovat, mutta nuo mitä nyt teen ovat myös varmaankin aika yksilöllisiä minulle. Siinä välissä olen kokeillut vähän kaikenlaista, pitänyt oppia "kuuntelemaan" omaa kehoa ja poimia sieltä ne itselleni toimivat hommat.

Lue lisää

Ainoa ongelma on siinä, että nuo väitteet mitä Hesarissa kerrataan ei pohjaudu tieteelliselle näytölle. Serotoniinihypoteesi on kumottu vuosikymmeniä sitten, ja nuo stressiin ja mata-asteiseen tulehdukseen liittyvät masennuksen oireet eivät pysty erottamaan masennusta muista mielenterveyden häiriöistä. Ne ovat yleisiä systeemisiä korrelaatioita, joita löydetään lähes kaikista elintapasairauksista ja jotka korreloivat lukuisien mielenterveysongelmien kanssa. Tämä nyt ei ole mitään uutta tietoa eikä yllättävää, kyllä krooniset stressin ja matala-asteisen tulehdukset yhteydet erinäisiin oireisiin ja ongelmiin on tiedetty iät ja ajat. Kun esimerkiksi kliinisen depression oiretason reliabiliteetti on kappa-arvoltaan 0.28 tutkimuksissa, jotka voidaan yleistää kliinisiin olosuhteisiin, niin edes oiretasolla masennusta ei voi erottaa monista muista mielenterveyden häiriöistä. Miten voi tutkia masennusta koherenttina sairautena ylipäätään, eikä vain oireena jota ilmenee lukuisissa eri tiloissa eriasteisena? Psykiatrian alan tutkijat ovat heikkolahjaisia aaseja, jotka yrittävät takertua epäluotettaviin diagnostisiin kategorioihin vaikka sokea Reettakin näkee, ettei sellaisia ole.

https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/

Lisäksi Hesarissa siteerataan tutkimusta, jonka mukaan vain 15 % hyötyy masennuslääkityksestä aivan, kuin tämä olisi suora todiste jostain välittäjäaineiden epätasapainosta. Sitähän se ei ole, myös tuossa Stone et al (2022) tutkimuksessa todettiin, ettei ole mitään keinoa erottaa lääkityksestä kliinisesti merkitsevällä tasolla hyötyvät niistä 85 %, jotka eivät hyödy plaseboa enemmän. Lisäksi ei tiedetä, johtuuko näiden 15 % kliinisesti merkitsevä vaste sokkoutuksen purkautumisesta, koska sitä ei arvioida yksittäisissä tutkimuksissa. Tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että osalla potilaista sokkoutus purkautuu, jolloin he tietävät syövänsä lääkkeitä ja saavat ehkä siksi vahvan vasteen lääkitykseen. Toisin sanoen vaste voi johtua tutkimusasetelmaan liittyvistä puutteista. Edelleen tiedetään, että lääkekokeisiin valitut potilaat eivät ole edustava otos masennuspotilaista, jotka syövät lääkkeitä. Ei voida suoraan sanoa, että juuri 15 % hyötyy masennuslääkityksestä, koska lääkekokeiden yleistettävyys on niin heikkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Huomio sanaan " saattavat "...
Ei tarkoita, että toimisivat, ainoastaan saattavat.

Saattaako sinunkin henkesi olla pelastamisen arvoinen?

Anonyymi kirjoitti:

"Se taas on se juttu, että miten saada masentunut liikkeelle."

Oma kokemus: Antamalla itselle aikaa ja hyväksymällä tunteitansa. Jos on vaikeaa, on hyväksyttävää ettei jaksa eikä huvita ja kenties haluaa jopa vetäytyä. Joskus on tullut ainakin itsellä päivä vaikean jakson jälkeen, kun jaksan taas yrittää vähän jotain. Sitten yritän vähän jotain, hiljalleen vähän enemmän ja lopulta huomaan että masennuskin kaikkoaa.

Aseet mielialan nostoon:
Säännöllinen päivärytmi
Kunnon ruokavalio
Asteittainen aktivoituminen tekemään asioita(haastetasoa nostamalla)
Liikuntaa
Auringonvalo kesällä on plussaa

Lue lisää

Niin hyviä neuvoja kun ovatkin, niin ymmärräthän, että Ropponen ei puhu sinusta, tai kenestäkään yksilöstä, vaan haastattelun mukaan noin 2000-3000 psykoosi sairaasta.

Heistä about kaikki yrittävät kävellä itsensä terveeksi, ja noin kolmannes onnistuu siinä. Lopuilla on peikkomaisempi flaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Saattaako sinunkin henkesi olla pelastamisen arvoinen?

Tilanne on nyt se, ettei minua tarvitse pelastaa miltään.
Henkenikään ei ole vaarassa, sen arvosta en tosin niin tiedä.
Suottaapi olla, suottaapi olla, ettei...

Anonyymi kirjoitti:

Niin hyviä neuvoja kun ovatkin, niin ymmärräthän, että Ropponen ei puhu sinusta, tai kenestäkään yksilöstä, vaan haastattelun mukaan noin 2000-3000 psykoosi sairaasta.

Heistä about kaikki yrittävät kävellä itsensä terveeksi, ja noin kolmannes onnistuu siinä. Lopuilla on peikkomaisempi flaksi.

Lue lisää

Siis minähän olen kokenut psykoottisen masennuksen joka puhkesi lääkehaitoista jonka keskellä lääkitykseni lopetin sen sijaan että jatkoin 2 v niinkuin suositeltiin.

Psykiatrian mukaan aivoni olisi pitänyt vaurioitua, ja peloteltiin kuinka entisaikaan jotkut jäivät hoitolaitokseen.. Psykoosi terminä ei sano minulle juuri enää mitään. Se voi tarkoittaa traumatisoitunutta tilaa, lääkesotkua, päihteillä päänsä sotkemista, pahaa unettomuutta, kriisiä elämässä jonka ilmenemismuodot voi olla samankaltaisia oireina. Psykiatriassa myös epäilyt koetuista lääkehaitoista voi olla harhaista puhetta, se riippuu mikä sopii psykiatrin mielipiteeseen

Lääkkeet vaurioitti minua, mutta aivoilla on mielenkiintoinen kyky koostaa itsensä ja prosessoida asiat ja prosessoida vaikka minkälaisia kokemuksia läpi.

Lääkittynä yksi minua tuntematon lääkäri kysyi onko minulla skitsofrenia. Sen koommin ei ole kysytty.

Voisin todentotta olla jossain laitoksessa jos olisin hyväksynyt psykiatrian terveyttä sotkevat hoitotavat jossa ei paljoa painoarvoa pistetä iatrogeenisesti puhkaistuille ongelmille voinnin huonontajana.

Kävely on ihan jees, voimakkaat psykoaktiiviset aineet ei. Jos niitä käyttäisin olisin todella huonossa kunnossa.

Anonyymi kirjoitti:

Siis minähän olen kokenut psykoottisen masennuksen joka puhkesi lääkehaitoista jonka keskellä lääkitykseni lopetin sen sijaan että jatkoin 2 v niinkuin suositeltiin.

Psykiatrian mukaan aivoni olisi pitänyt vaurioitua, ja peloteltiin kuinka entisaikaan jotkut jäivät hoitolaitokseen.. Psykoosi terminä ei sano minulle juuri enää mitään. Se voi tarkoittaa traumatisoitunutta tilaa, lääkesotkua, päihteillä päänsä sotkemista, pahaa unettomuutta, kriisiä elämässä jonka ilmenemismuodot voi olla samankaltaisia oireina. Psykiatriassa myös epäilyt koetuista lääkehaitoista voi olla harhaista puhetta, se riippuu mikä sopii psykiatrin mielipiteeseen

Lääkkeet vaurioitti minua, mutta aivoilla on mielenkiintoinen kyky koostaa itsensä ja prosessoida asiat ja prosessoida vaikka minkälaisia kokemuksia läpi.

Lääkittynä yksi minua tuntematon lääkäri kysyi onko minulla skitsofrenia. Sen koommin ei ole kysytty.

Voisin todentotta olla jossain laitoksessa jos olisin hyväksynyt psykiatrian terveyttä sotkevat hoitotavat jossa ei paljoa painoarvoa pistetä iatrogeenisesti puhkaistuille ongelmille voinnin huonontajana.

Kävely on ihan jees, voimakkaat psykoaktiiviset aineet ei. Jos niitä käyttäisin olisin todella huonossa kunnossa.

Lue lisää

Enemmän ihmettelen miten kukaan voi olla koostunut normaali ihminen psykiatrian aineissa ja eritoten koktaileissa ja neurolepteissä mitkä vaikutti kognitiivista prosessointikykyä heikentäen. Itselläni ne laittoi enemmän sekaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Enemmän ihmettelen miten kukaan voi olla koostunut normaali ihminen psykiatrian aineissa ja eritoten koktaileissa ja neurolepteissä mitkä vaikutti kognitiivista prosessointikykyä heikentäen. Itselläni ne laittoi enemmän sekaisin.

Lue lisää

Tätähän ei toki voi sanoa ääneen koska psykiatrian aineet on niin pyhiä joillekin.

Anonyymi kirjoitti:

Tätähän ei toki voi sanoa ääneen koska psykiatrian aineet on niin pyhiä joillekin.

En ymmärrä miten psykiatrian aineet esim masennuslääkkeet pelastaa henkiä. Nytkin lasten jossain lääketutkimuksessa jossa ei ollut itsetuhoisia lapsia lexapro oli laukaissut joissakin itsetuhoisuutta mutta fda silti hyväksyi sen lapsille. Lyhytaikainen hengenpelastus voi olla pitkän tähtäimen itsetuho ja heittely. Olenpa kokenut psykiatrian aineiden seurauksena itsetuhoisia ajatuksiakin haitan seurauksena ja hoitotyylin missä viisveisataan haitoista. Kaikki on vain sairautta. Oma elämäni heittelee huomattavasti vähemmän ilman psykoaktiivisia aineita tasoille jossa esim vieroituksessa mielialat sahaa, tai on selittämätön paha olo stressaavien oireiden vuoksi mitä esim vieroitus puhkaisee tai joku lääkehaitta. Ei tarvi kokeilla mitään enää, se on helpottavaa että pääsi pois siltä radalta.

Väitän että dependence-ongelmat ja viekkarit ja muut haitat (esim seksuaalihaitat) voi ajaa ihmisiä itsetuhonkin polulle.

Ja kuinka moni sadoista tuhansista käyttäjistä käyttää pilleriä henkensä pelastamiseen? Taitaa aika monelle pilleriä olla määrätty muissa tilanteissa.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä miten psykiatrian aineet esim masennuslääkkeet pelastaa henkiä. Nytkin lasten jossain lääketutkimuksessa jossa ei ollut itsetuhoisia lapsia lexapro oli laukaissut joissakin itsetuhoisuutta mutta fda silti hyväksyi sen lapsille. Lyhytaikainen hengenpelastus voi olla pitkän tähtäimen itsetuho ja heittely. Olenpa kokenut psykiatrian aineiden seurauksena itsetuhoisia ajatuksiakin haitan seurauksena ja hoitotyylin missä viisveisataan haitoista. Kaikki on vain sairautta. Oma elämäni heittelee huomattavasti vähemmän ilman psykoaktiivisia aineita tasoille jossa esim vieroituksessa mielialat sahaa, tai on selittämätön paha olo stressaavien oireiden vuoksi mitä esim vieroitus puhkaisee tai joku lääkehaitta. Ei tarvi kokeilla mitään enää, se on helpottavaa että pääsi pois siltä radalta.

Väitän että dependence-ongelmat ja viekkarit ja muut haitat (esim seksuaalihaitat) voi ajaa ihmisiä itsetuhonkin polulle.

Ja kuinka moni sadoista tuhansista käyttäjistä käyttää pilleriä henkensä pelastamiseen? Taitaa aika monelle pilleriä olla määrätty muissa tilanteissa.

Lue lisää

Miten ei ainakaan selviä masennuksesta?

"Minulla on tällainen sairaus nimeltä masennus (ihan kuin se olisi joku kemiallinen häiriötila ja reliabiliteetiltaan luotettava sairauskuvaus joka homehduttaa aivot mutta onneksi sen estämiseen on aivotoimintaa parantavia kemikaaleja!)"
"Mulla on suvussa kemiallista epätasapainoa, tarvin lääkkeitä sen korjaamiseen. Psykiatri ja big pharma sanoi että nämä lääkkeet normalisoi aivojeni toimintaa ja hoitaa masennussairauttani. Tarvin lääkkeitä Jatkuvasti ja loputtomasti, syön aineita varmaan lopun elämääni. Kerran yritin lopettaa ja itkin vain ja olin hermoromahduksen partaalla, se.on osoitus lääkkeiden tarpeistani".
"En tiedä auttaako lääke mua, oon kyllä eläkkeelläkin mutta ilman sitä voisin vielä huonommin!

Tervemenoa kroonikkolandiaan jossa odottelee lääkehaittoja, henkistä vuoristorataa vieroituksessa, iatrogeenisia ongelmia kuten esim SSRI-aineissa maanisia reaktioita joita kutsutaan sairaudeksi, yhä uusia pillereitä ja lääkkeitä lääkehaittoihin, potentiaalista toleranssia ja heikentyneitä tehoja lääkkeistä joita seuraa uusia lääkkeitä, seksuaalihäiriöitä ja niistä seurannutta pahaa oloa(kyllä lääkehaitatkin voi olla aika masentavia), potentiaalisia vieroitus- ja dependenceongelmia jossa kehosi homeostaasi adaptoituu olemaan lääkkeiden alla,hermosoluissa hiljalleen tapahtuvien muutosten vuoksi tapahtuvaa kroonistunutta dysforiaa, masennusta ja heikentyneitä hoitotulosnäkymiä, voimattomuutta itse vaikuttaa asioihin ollen olosuhteiden ja geeniensä ja viallisten aivojensa ja sairautensa armoilla sekä oppimattomuutta kohtaamaan tunteensa ja käsittelemään niitä kun sinut opetetaan kuin narkkari käsittelemään ne aineilla.

Kroonikkolandia on siitä hauska huvipuisto että kun sisään kävelet et aina pääse poiskaan sieltä.

Kroonikkolandiaan jumiin jäämiseltä ehkäisee mm.asenne että lääkkeet on vain laastari ongelmiin, kävelykeppi pahimman yli joka voi jopa haitata terapiaa koska käyttäessäsi psykoaktiivisia aineita ne voivat tehdä myös haitallisia muutoksia käyttäytymiseesi, tunteisiisi ja kokemusmaaimaasi. Ja se ettei niistä kerrota epärealistista psykiatriajargonia milloin mihinkin serotoniinisysteemin vaikutus avittaa neurogeneesiä ja suorastaan synnyttää uusia aivosoluja, nostaa pohjalla olevia välittäjäaineita tai buustaa BNDFää ja korjaa homehtuneet aivosi vaan oikeasti evoluutio on muokannut meistä kykeneväisiä vaikuttamaan asioihin, tekemään muutoksia, adaptoitumaan eri tilanteisiin ja myöskin aivotoiminta voi kohentua vaikka alakulo ja krooninen stressi ilman että otat n.pierunturahduksen ihmiskunnan historian aikana ollutta ainetta jota kyllä monet palkkansa systeemistä saavat suosittelevat kritiikittömästi tutkimusnäytön onttoudesta huolimatta esim pitemmällä aikavälillä (vaikka lääkkeitä määrätään usein pitkiksikin ajoiksi).

Kriittisyys voi ehkäistä kroonikkolandiaan jäämiseltä. Voi pojat kuinka aivotoimintasi ja mielialasi voi buustautua jo ihan kun annat keholle mitä se tarvii niin se osaa kyllä kohentaa oloasi. Ja ei, aivosi eivät homehdu ja olotila voi helpottaa ja usein masennus aikanaan ymmärrettiinkin hetkellisenä tilana kunnes siitä tuli yleislääkärien massana diagnosoima ja lekurien massalääkitsemä vaiva jossa monenlainen mielipaha ja elämäntaitojen opettelu ja tunteiden kriisiytyminen tulkitaan aivoihin liittyvänä sairautena johon tarvii serotoniinisysteemisi epänormaaliksi loppupeleissä tekevää ainetta.

Anonyymi kirjoitti:

Ja se ei ole nimenomaan yksi ruokavalio, voimaharjoitus, zone-2-harjoitus, yksi tietty taustelululaji, tietty meditointi-tekniikka, hyvä uni, vaan jonkinlainen sopiva yhdistelmä noita.

Lue lisää

Nimenomaan, hyvinvointi vaatii kokonaisvaltaisuutta. Sitä ei voi palauttaa yhteen asiaan. Myös elintavoissa, uuden opettelussa ja rutiineissa kestää aikaa että ne oppii ja ne alkavat vaikuttaa, eli tapahtuu suotuisia vaikutuksia.

Passiivisuudesta aktiivisuuteen pääsy vaatii aikaa. Myös tunteiden käsittelemään opettelu ja uudet ajattelumallit vaatii aikaa.

Toki masennuksesta toipumisessa on joku tietty juttu mitä ei aina voi sanoittaa. Siinä on kyse tunne-elämästä. Toki se voi jollakin olla konkreettinen asiakin joka ratkeaa joka laukaisee sen masennuskierteen, tietyn kierteen johon ihminen on jäänyt pyörimään näkemättä että on siellä ovikin mistä päästä pois.

Itse vastustan sanaa " paraneminen " nykyään puhuttaessa tunne-elämästä, mielummin puhun vaikka elämän opettelusta.

Anonyymi kirjoitti:

Tätähän ei toki voi sanoa ääneen koska psykiatrian aineet on niin pyhiä joillekin.

Lääkehoito on niin pieni osa mielenterveyttä ja sen hoitoa, että siitä puhuminenkin on niin marginaalista.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkehoito on niin pieni osa mielenterveyttä ja sen hoitoa, että siitä puhuminenkin on niin marginaalista.

No eivät ole pieni osa ainakaan nykyistä hoitomallia. Toki niillä lääkkeillä voi olla pienempi osa paremminvoimisessa kuin luullaan.

Anonyymi kirjoitti:

No eivät ole pieni osa ainakaan nykyistä hoitomallia. Toki niillä lääkkeillä voi olla pienempi osa paremminvoimisessa kuin luullaan.

Pitää olla aika huonossa hapessa tai todella hoidonvastainen, jos vetää sen mankelin läpi eikä sieltä itselle kelpaa muu kuin pilkerit.

Mutta jos haluat pettyä niin laske montako henkilötyövuotta käytetään pillereihin ja kuinka paljon kaikkeen muuhun mielenterveyshoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Pitää olla aika huonossa hapessa tai todella hoidonvastainen, jos vetää sen mankelin läpi eikä sieltä itselle kelpaa muu kuin pilkerit.

Mutta jos haluat pettyä niin laske montako henkilötyövuotta käytetään pillereihin ja kuinka paljon kaikkeen muuhun mielenterveyshoitoon.

Lue lisää

Johan tuossa jutussakin sanottiin että tehokkainta hoitoa on pillerit ja terapia. Minä kritisoin tuota väittämää että esim masennuksessa pillerit on niin välttämättömiä kuin psykiatria väittää ja kuten joku kirjoittikin, teho voi perustua esim lääketutkimuksissa sokkoutumisen purkautumiseen.

Pillereitä pusketaan huonolla informaatiolla ja alhaisella kynnyksellä koska niitä pudetään hyvänä hoitona. Sitä se on ja olen sen monen tuttavankin kohdalla nähnyt.

Toki joskushan ne voi olla perusteltuja mutta en sano silti että aina niin välttämättömiä kuin psykiatria väittää.

Anonyymi kirjoitti:

Tilanne on nyt se, ettei minua tarvitse pelastaa miltään.
Henkenikään ei ole vaarassa, sen arvosta en tosin niin tiedä.
Suottaapi olla, suottaapi olla, ettei...

Eli mitään sellaisia lääkkeitä tai hoitoja ei tarvita, mitä MINÄ en tarvitse?

Anonyymi kirjoitti:

Siis minähän olen kokenut psykoottisen masennuksen joka puhkesi lääkehaitoista jonka keskellä lääkitykseni lopetin sen sijaan että jatkoin 2 v niinkuin suositeltiin.

Psykiatrian mukaan aivoni olisi pitänyt vaurioitua, ja peloteltiin kuinka entisaikaan jotkut jäivät hoitolaitokseen.. Psykoosi terminä ei sano minulle juuri enää mitään. Se voi tarkoittaa traumatisoitunutta tilaa, lääkesotkua, päihteillä päänsä sotkemista, pahaa unettomuutta, kriisiä elämässä jonka ilmenemismuodot voi olla samankaltaisia oireina. Psykiatriassa myös epäilyt koetuista lääkehaitoista voi olla harhaista puhetta, se riippuu mikä sopii psykiatrin mielipiteeseen

Lääkkeet vaurioitti minua, mutta aivoilla on mielenkiintoinen kyky koostaa itsensä ja prosessoida asiat ja prosessoida vaikka minkälaisia kokemuksia läpi.

Lääkittynä yksi minua tuntematon lääkäri kysyi onko minulla skitsofrenia. Sen koommin ei ole kysytty.

Voisin todentotta olla jossain laitoksessa jos olisin hyväksynyt psykiatrian terveyttä sotkevat hoitotavat jossa ei paljoa painoarvoa pistetä iatrogeenisesti puhkaistuille ongelmille voinnin huonontajana.

Kävely on ihan jees, voimakkaat psykoaktiiviset aineet ei. Jos niitä käyttäisin olisin todella huonossa kunnossa.

Lue lisää

Minulta taas on muutama tuntematon lääkäri kysynyt lääkityksistä nähtyään tiedoistani vanhat diagnoosit.
" Eikö sinulla ole mitään lääkettä tuohon psyykkiseen vaivaan? ", tai " Käytätkö lääkkeitä tuohon? "
Myöskin " Onko tulossa psykiatrin aikaa? ".
Kaikki nämä pelkästään siksi, kun tiedoissa lukee edelleen mt-diagnoosit, vaikka on mennyt vuosikausia hyvin, ilman lääkkeitä.
Eikä lääkärikäynteihin ole edes liittynyt psyykeä koskevia asioita, vaan ihan fyysisiä.
Kyllä se " leima " on ja pysyy, ikävä kyllä.

Anonyymi kirjoitti:

Minulta taas on muutama tuntematon lääkäri kysynyt lääkityksistä nähtyään tiedoistani vanhat diagnoosit.
" Eikö sinulla ole mitään lääkettä tuohon psyykkiseen vaivaan? ", tai " Käytätkö lääkkeitä tuohon? "
Myöskin " Onko tulossa psykiatrin aikaa? ".
Kaikki nämä pelkästään siksi, kun tiedoissa lukee edelleen mt-diagnoosit, vaikka on mennyt vuosikausia hyvin, ilman lääkkeitä.
Eikä lääkärikäynteihin ole edes liittynyt psyykeä koskevia asioita, vaan ihan fyysisiä.
Kyllä se " leima " on ja pysyy, ikävä kyllä.

Lue lisää

Niinpä. Jos tuollainen henkilö tulee uudestaan vastaan, niin aion olla sellainen hankala potilas. Jos se eskaloituu, niin olen vielä hankalampi potilas. :D

Anonyymi kirjoitti:

Minulta taas on muutama tuntematon lääkäri kysynyt lääkityksistä nähtyään tiedoistani vanhat diagnoosit.
" Eikö sinulla ole mitään lääkettä tuohon psyykkiseen vaivaan? ", tai " Käytätkö lääkkeitä tuohon? "
Myöskin " Onko tulossa psykiatrin aikaa? ".
Kaikki nämä pelkästään siksi, kun tiedoissa lukee edelleen mt-diagnoosit, vaikka on mennyt vuosikausia hyvin, ilman lääkkeitä.
Eikä lääkärikäynteihin ole edes liittynyt psyykeä koskevia asioita, vaan ihan fyysisiä.
Kyllä se " leima " on ja pysyy, ikävä kyllä.

Lue lisää

On tunnetusti tehokas tapa interventoida itsemurhia.

Anonyymi kirjoitti:

Siis minähän olen kokenut psykoottisen masennuksen joka puhkesi lääkehaitoista jonka keskellä lääkitykseni lopetin sen sijaan että jatkoin 2 v niinkuin suositeltiin.

Psykiatrian mukaan aivoni olisi pitänyt vaurioitua, ja peloteltiin kuinka entisaikaan jotkut jäivät hoitolaitokseen.. Psykoosi terminä ei sano minulle juuri enää mitään. Se voi tarkoittaa traumatisoitunutta tilaa, lääkesotkua, päihteillä päänsä sotkemista, pahaa unettomuutta, kriisiä elämässä jonka ilmenemismuodot voi olla samankaltaisia oireina. Psykiatriassa myös epäilyt koetuista lääkehaitoista voi olla harhaista puhetta, se riippuu mikä sopii psykiatrin mielipiteeseen

Lääkkeet vaurioitti minua, mutta aivoilla on mielenkiintoinen kyky koostaa itsensä ja prosessoida asiat ja prosessoida vaikka minkälaisia kokemuksia läpi.

Lääkittynä yksi minua tuntematon lääkäri kysyi onko minulla skitsofrenia. Sen koommin ei ole kysytty.

Voisin todentotta olla jossain laitoksessa jos olisin hyväksynyt psykiatrian terveyttä sotkevat hoitotavat jossa ei paljoa painoarvoa pistetä iatrogeenisesti puhkaistuille ongelmille voinnin huonontajana.

Kävely on ihan jees, voimakkaat psykoaktiiviset aineet ei. Jos niitä käyttäisin olisin todella huonossa kunnossa.

Lue lisää

Tuli mieleeni, että jos ammattilaiset käyttävät toistuvasti kaikkia näitä oppimiaan termejä, kuten "psykoosi", "skitsofrenia", "sairaudentunnoton", "paranoidinen", "anosognosia", "vainoharhainen" ja "kaksisuuntainen mielialahäiriö", näiden termien merkitys saattaa ajan myötä hämärtyä tai menettää tehonsa.

Toisin sanoen, kun näitä käsitteitä käytetään jatkuvasti jokaisessa tilanteessa, ihmiset saattavat ajan myötä tottua niihin eivätkä enää välttämättä hahmota niiden syvempää merkitystä tai vakavuutta. Tämä voisi heikentää näiden käsitteiden vaikutusta ja ymmärrettävyyttä, mikäli niiden käyttöä ei rajoiteta tilanteisiin, joissa ne ovat todella asianmukaisia ja tarpeellisia.

Anonyymi kirjoitti:

Tuli mieleeni, että jos ammattilaiset käyttävät toistuvasti kaikkia näitä oppimiaan termejä, kuten "psykoosi", "skitsofrenia", "sairaudentunnoton", "paranoidinen", "anosognosia", "vainoharhainen" ja "kaksisuuntainen mielialahäiriö", näiden termien merkitys saattaa ajan myötä hämärtyä tai menettää tehonsa.

Toisin sanoen, kun näitä käsitteitä käytetään jatkuvasti jokaisessa tilanteessa, ihmiset saattavat ajan myötä tottua niihin eivätkä enää välttämättä hahmota niiden syvempää merkitystä tai vakavuutta. Tämä voisi heikentää näiden käsitteiden vaikutusta ja ymmärrettävyyttä, mikäli niiden käyttöä ei rajoiteta tilanteisiin, joissa ne ovat todella asianmukaisia ja tarpeellisia.

Lue lisää

Esimerkiksi ensimmäisellä psykiatrisen poliklinikan tapaamisella minulle määrättiin ketiapiinia, ja diagnoosiksi kirjattiin kaksisuuntainen mielialahäiriö lyhyen keskustelun perusteella. Tämän seurauksena sain 112-diagnoosin, vaikka en kokenut ilmeneviä oireita, eikä asianmukaista perustutkimusta suoritettu. Tästä lähtien asiat etenivät kyseisen diagnoosin pohjalta

Anonyymi kirjoitti:

Lääkehoito on niin pieni osa mielenterveyttä ja sen hoitoa, että siitä puhuminenkin on niin marginaalista.

Miten se voisi olla niin pieni osa, kun porukat valittavat, että saavat vain lääkkeet, eikä oikeastaan mitään muuta hoitoa?
Näköjään menee, kuten muussakin sairaanhoidossa, hoidetaan lähinnä oireita, ei syitä jotka ne oireet aiheuttavat.

Anonyymi kirjoitti:

Eli mitään sellaisia lääkkeitä tai hoitoja ei tarvita, mitä MINÄ en tarvitse?

Puhuin vain omasta puolestani, muiden tilanteisiin minulla ei ole mitään tarvetta ottaa kantaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Jos tuollainen henkilö tulee uudestaan vastaan, niin aion olla sellainen hankala potilas. Jos se eskaloituu, niin olen vielä hankalampi potilas. :D

Itse en halua olla hankala potilas ainoastaan siitä syystä, että siitä ei olisi mitään hyötyä, päinvastoin kaikki menisi entistä pahemmaksi.
Ehkä sitten joskus, kun ei ole enää mitään menetettävää.

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkiksi ensimmäisellä psykiatrisen poliklinikan tapaamisella minulle määrättiin ketiapiinia, ja diagnoosiksi kirjattiin kaksisuuntainen mielialahäiriö lyhyen keskustelun perusteella. Tämän seurauksena sain 112-diagnoosin, vaikka en kokenut ilmeneviä oireita, eikä asianmukaista perustutkimusta suoritettu. Tästä lähtien asiat etenivät kyseisen diagnoosin pohjalta

Lue lisää

Aikoinaan ei tarvinnut olla kuin vakava päihdeongelma, vieläpä nuorella ihmisellä, niin laitettiin diagnoosiksi psykoosisairaus, joka pysyy tiedoissa koko lopun elämän ajan.
Tämä niistä leimoista.....ei mikään ihme, että vuosikaudet pidetään " hulluna ".

Anonyymi kirjoitti:

Tuli mieleeni, että jos ammattilaiset käyttävät toistuvasti kaikkia näitä oppimiaan termejä, kuten "psykoosi", "skitsofrenia", "sairaudentunnoton", "paranoidinen", "anosognosia", "vainoharhainen" ja "kaksisuuntainen mielialahäiriö", näiden termien merkitys saattaa ajan myötä hämärtyä tai menettää tehonsa.

Toisin sanoen, kun näitä käsitteitä käytetään jatkuvasti jokaisessa tilanteessa, ihmiset saattavat ajan myötä tottua niihin eivätkä enää välttämättä hahmota niiden syvempää merkitystä tai vakavuutta. Tämä voisi heikentää näiden käsitteiden vaikutusta ja ymmärrettävyyttä, mikäli niiden käyttöä ei rajoiteta tilanteisiin, joissa ne ovat todella asianmukaisia ja tarpeellisia.

Lue lisää

Osin mt-ongelmien aiheuttama leimaaminen tapahtuu näiden termien vieraudesta.
Tavalliset ihmiset eivät ymmärrä, mitä ne tarkoittavat, ainoastaan herättävät hämmennystä ja pelkoa kuulijassaan, joka sitten johtaa leimaamiseen muiden suunnalta.
Toki potilaille itselleenkin nämä ovat varmasti vieraita asioita uutena, herättäen samalla tavalla hämmennystä.
Usein uudet ja oudot, vieraat asiat herättävät jonkinlaista pelonsekaista tunnetta, mistä ikinä mahtanee johtuakaan.

Anonyymi kirjoitti:

On tunnetusti tehokas tapa interventoida itsemurhia.

Miten sen kukin ajattelee.
Enpä paljon viitsi välittää typeristä kysymyksistä. Kuvastavat vain paljolti noiden lääkäreiden omaa asennetta psyykkisistä ongelmista kärsinyttä ihmistä kohtaan.
En tosiaankaan edes miettisi itsemurhaa jonkin tuollaisen takia, kun en mieti sitä muutenkaan.
Ennemminkin ehkä tulee jonkinlainen myötähäpeän tunne, kun ammatti-ihmiset käyttäytyvät noin.
On sitä pahempaankin tullut törmättyä, aikamoista nöyryytystä joskus ollut, nimenomaan terveydenhuollossa.

Anonyymi kirjoitti:

Miten sen kukin ajattelee.
Enpä paljon viitsi välittää typeristä kysymyksistä. Kuvastavat vain paljolti noiden lääkäreiden omaa asennetta psyykkisistä ongelmista kärsinyttä ihmistä kohtaan.
En tosiaankaan edes miettisi itsemurhaa jonkin tuollaisen takia, kun en mieti sitä muutenkaan.
Ennemminkin ehkä tulee jonkinlainen myötähäpeän tunne, kun ammatti-ihmiset käyttäytyvät noin.
On sitä pahempaankin tullut törmättyä, aikamoista nöyryytystä joskus ollut, nimenomaan terveydenhuollossa.

Lue lisää

Mikä se taas ottaa niin luonnolle?

Sekö että kyse on kaikista itsemurhaa hautovista ihmisistä, eikä vain sinusta, vai se että lääkärit oikeasti on koulutettu siihen, että ne yrittää ottaa huomioon mielenterveysongelmia?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä se taas ottaa niin luonnolle?

Sekö että kyse on kaikista itsemurhaa hautovista ihmisistä, eikä vain sinusta, vai se että lääkärit oikeasti on koulutettu siihen, että ne yrittää ottaa huomioon mielenterveysongelmia?

Lue lisää

Psykiatrit ja alalla olevat eivät taida välittää rahtuakaan juuri kenenkään tapaamansa ja hoitamansa potilaan hyvinvoinnista. Jos se olisi niin, niin he edes myöntäisivät, että heidän hoitometodinsa eivät tehoa, tai niistä ei ole juuri mitään hyötyä suurimalla osalle potilaista. Ne aivan liian hyväuskoiset ihmiset, jotka ovat kärsineet masennuksesta ja erehtyneet luottamaan ja uskomaan heitä hoitaviin lääkäreihin ja ovat haksahtaneet käyttämään mm. SSRI- lääkkeitä, niin moni on päätynyt oman käden kautta tekemään itsemurhan ja päätynyt ennenaikaiseen kuolemaan. Mitä muuta he ovat, kuin uhreja? Sitä ei pysty mitenkään selittelemään, eikä puolustelemaan toiseksi, mitä se oikeasti on. Mutta alalla olevat aina keksivät tekosyitä, puolivillaisia selityksiä, eivät ota, eivätkä kanna mitään vastuuta. Samoin aika moni on syrjäytynyt tässä yhteiskunnassa, on turvaverkkojen ja sosiaalisten verkostojen ulkopuolella. Hekin ovat syyttömiä uhreja. Heidät on vain unohdettu ja jätetty täysin yksin. Narsismi voi hyvin tässä yhteiskunnassa, ja tietty sokeus nähdä epäkohtia; ja tehdä niille ylipäätään jotakin.

Psykiatria on lähes koko historiansa ajan tehnyt ja saanut aikaan vain uhreja. Ja yrittäisivät edes tehdä uudistuksia ja muutoksia siihen "hienoon hoitotieteeseensä", asenteihinsa ja käyttämiinsä hoitometodeihin. Diagnoosi, oire ja lääkekeskeisyydestä luopuminen on ensimmäisiä askelia. Pitää jokainen potilas kohdata yksilöllisesti ja hänen elämänkokemuksiinsa ja taustalla oleviin asioihin keskittymällä. Kaikista termeistä pitäisi luopua. Omakannasta pois ne potilasta, hänen asemaansa, elämäänsä ja muuta hoitoa haittaavat ja leimaavat merkinnät. Niillä ei tee yhtään mitään, eivätkä ne auta, tai hyödytä itse potilasta millään tavalla. Joka niiden ( diagnoosien ja lääkitysten) merkitykseen ja vaikutukseen potilaan hoidossa jollakin tavalla uskoo, niin ei ole todellakaan millään tavalla älykäs. Aivojen käyttäminen on sallittua. Potilaiden omakohtaisia kokemuksia lääkehaitoista pitää kuunnella enemmän ja ottaa ne huomioon hoitoa suunnitellessa. Mutta se ei saa olla pelkkää sanahelinää, tai jäädä sellaiseksi, että sitten loppupelissä lääkäri tekeekin potilan mielipidettä huomioimattomia, mielivaltaisia päätöksiä.

Jos ei kelpaa nämä edes joksikin kehitysideaksi, eikä alalla edes myönnetä siellä olevan korjattavaa, niin en todellakaan suosittele, että yksikään käyttää niitä ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta sortavia ja mitätöiviä palveluita. Ellei sitten halua tulla uhriksi, tai menettää jopa pysyvästi hyvinvointinsa, terveytensä ja elämänsä. Hyvinvoinnin, ihmisoikeuksien toteutumisen ja ihmisarvoisen kohtelun tulee olla aina kaikissa lääketieteen alueilla prioriteettina.

T: 20 vuoden potilaskokemuksella

Masentuneen lopettaessa SSRI-lääkkeet hänen kehonsa on downreguloinut reseptoreita jolloin serotoniinia on tosiasiassa vähemmän. Keinotekoisesti kun jotain yritetään lisätä, keho on niin fiksu että se esim harventaa reseptoritiheyttä sun muuta. Keho pyrkii aina homeostaasiin koska ilman sitä terveytemme voisi kärsiä jos jotain on liikaa. Toisinaan näinkin voi käydä ja voi iskeä esim serotoniinioireyhtymä jos esim käyttää liikaa serotonergisia aineita.

Sekin voi olla yksi hyvä komponentti terveyden lisäämisessä.

Minulla myös auttoi, kun lopetin alkoholin käytön. Oli kyllä muuta kuin masennusta, mutta silti.
Alkoholilla jos alkaa itseään lääkitä, siinä tekee vain haittaa itselle.

Mikä sen sitten aiheuttaa, että se elämän tarkoitus katoaa?
Onhan siihenkin oltava jokin syy.
Ja eikö se ole seurausta jostain psyykkisestä, että tarkoitus katoaa?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä sen sitten aiheuttaa, että se elämän tarkoitus katoaa?
Onhan siihenkin oltava jokin syy.
Ja eikö se ole seurausta jostain psyykkisestä, että tarkoitus katoaa?

Lue lisää

Se riippuu siitä mikä se elämäntarkoitus on kenelläkin ollut. Esim. Urheilijalla loukkaantuminen voi johtaa siihen ettei voi enää urheilla. Tällöin ihminen masentuu. Yhtenä esimerkkinä. Lääkkeiden syöminen ei silti ole ratkaisu, vaan ensisijaisesti pyritään kuntoutumaan, jotta voidaan taas urheilla tai sitten keksitään tyhjiöön jotain muuta mielenkiintoista ohjelmaa.

CamelBoots kirjoitti:

Se riippuu siitä mikä se elämäntarkoitus on kenelläkin ollut. Esim. Urheilijalla loukkaantuminen voi johtaa siihen ettei voi enää urheilla. Tällöin ihminen masentuu. Yhtenä esimerkkinä. Lääkkeiden syöminen ei silti ole ratkaisu, vaan ensisijaisesti pyritään kuntoutumaan, jotta voidaan taas urheilla tai sitten keksitään tyhjiöön jotain muuta mielenkiintoista ohjelmaa.

Lue lisää

En sanoisi " tällöin ihminen masentuu ", vaan että tällöin ihminen saattaa masentua.
Onkin aika jännä, kuinka olemme erilaisia, toiset masentuvat herkemmin kuin toiset, toiset kestävät enemmän kuin toiset.
Kai se sitten on jostain aivojen välittäjäaineista kiinni, siitä miten ne toimivat, koska meissä on eroja.
Voi myös olla, että elämässä on hetkellisesti tilanne, ettei elämällä ole tarkoitusta, merkitystä jostakin syystä, mutta silti ei masennu.
Ehkä toivo ja usko jostain tulevasta auttaa jaksamaan ilman masennusta.

Anonyymi kirjoitti:

En sanoisi " tällöin ihminen masentuu ", vaan että tällöin ihminen saattaa masentua.
Onkin aika jännä, kuinka olemme erilaisia, toiset masentuvat herkemmin kuin toiset, toiset kestävät enemmän kuin toiset.
Kai se sitten on jostain aivojen välittäjäaineista kiinni, siitä miten ne toimivat, koska meissä on eroja.
Voi myös olla, että elämässä on hetkellisesti tilanne, ettei elämällä ole tarkoitusta, merkitystä jostakin syystä, mutta silti ei masennu.
Ehkä toivo ja usko jostain tulevasta auttaa jaksamaan ilman masennusta.

Lue lisää

Aika yksinkertaistettua todeta että jonkun kärsimys johtuu erilaisista välittäjäaineista.

Anonyymi kirjoitti:

Aika yksinkertaistettua todeta että jonkun kärsimys johtuu erilaisista välittäjäaineista.

Kirjoitin " kai se sitten johtuu välittäjäaineista...".
Ainakin niin tutkijat väittävät.
Minä en todennut mitään suorasti tekstissäni kyseisestä asiasta.
( luetun ymmärtäminen voisi olla ok )

Itse asiassa ei ole tehtäväni alkaa väitellä mistä mikäkin johtuu, koska en omaa tietotaitoa näistä asioista. Ja omien kokemusten perusteella en voi paljon sanoa, koska se on vain omaa kokemusta, joka ei perustu tieteelliseen tietoon, ainoastaan sellaiseen tietoon, jonka itselleni kokemusteni kautta sain, opin itsestäni paljon uutta.
Oikeastaan se itseensä tutustuminen on yksi tärkeimpiä " lääkkeitä " näissä mielen ongelmissa.