Kotkalaisuudesta

Kotkalaisuudesta


Kotkalaisuus on sitä, että pitää halstratuista haileista, merestä, veneistä ja viinanjuomisesta mukavassa seurassa.

Kotkalaisella on kalastajamallinen moottorivene tai ainakin kaveri, jolla sellainen on.

Kotkalainen ei heti älähdä "kuka pieras?", jos sisään löyhähtää omituinen tuoksu, se on Sunila tai Kutsetti, kun haisee, siis paperi eli raha.

Kotka on savolaisten Ameriikka, sillä kun savolaiset lähtivät Lännen Ihmemaahan v 1920...1959 matkarahat yleensä tuhlattiin ravintola Kairosta noukittuun Ruusuun, ja savolaispoika jäi Kotkansaarelle nalkkiin.

Kotkalainen:

- On vähintään kerran vieraillut luvattomasti ulkomaisessa laivassa ja ostanut pimeää viinaa satamasta.

- Tuntee ainakin yhden satamahuoran

- Käyttää itsestään nimitystä "miä" (siis ei mie)

- Pyytää nakkikioskilla hampurilaisen kahdella nakilla, ja odottaa saavansa lihapiirakan.

- Kutsuu salakkaa (roskakala)sipakaksi.

- Ei lähde kesämökille, vaan saareen.

- Tietää missä on Punainen Talo, mutta ei tunnusta tietävänsä, jos kymiläisennäköinen asiaa kysyy.

- Tietää, että punaiseksi maalatun Palotorninvuoren päällä seisovan patsaan nimi on oikeasti "Lautavarkaat" vaikka jalustassa lukee "Ahtaajat".

Kotkalainen tietää myös taustatarinan kaupungintalon nurkalla seisovalle "Kotkan pojat"-patsaalle, jonka on veistänyt Essi Renvall. Siinä alaston nuorimies pippeli ojossa sanoo isälleen: "Iskä miä tahon naista, pojat sanoo, et tuolt sais!" (poika viittilöi kädellään ravintola Tuohipöllön suuntaan), johon isä sanoo (tarttuen poikaa olkapäästä): "Ootappa poika, että karvas ensin kasvaa." Valitettavasti patsasinstallaatioon olennaisena osana kuuluva perinteikäs ravintola Tuohipöllö on purettu pois.

Kotka on viimeinen kaupunki entisen Neuvostoliiton ulkopuolella, jossa on Leninin rintakuva julkisella paikalla, puistossa.

Mitä näkemistä Kotkassa on:

- Kotkassa on satama, mutta se on äkkiä vilkaistu.

- Kotkassa on myös Sapokka, pienvenesatama, jonka päässä on kaunis "vesipuisto", jossa voi ihailla keinotekoista vuoripuroa ja vesiputousta, kivikkopuutarhan kasveja ja kyhmynokkaisia hanhia.

- Sapokasta lähtee "tuurimoottori" Varissaareen, jossa on Ruotsinsalmen meritaistelun museo tai Pyhtään Kaunissaareen (tunnin merimatka), jossa voi kesällä viettää yön teltassa ja, jos sinne ei mene Juhannuksena tai Meripäivien aikaan, vaikka rakastella kaikessa rauhassa paljaan taivaan alla kauniilla hiekkarannalla, kivenlohkareitten välissä, suolaveden huuhtoessa varpaita. Edellyttäen, että on älynnyt ottaa kumppaninsa mukaan.

- Kotkansaaren eteläosassa Puistolan kaupunginosassa on Tervaleppälehto, jossa voi tuntea hartautta korkeitten lehtipuiden keskellä. Lehtoon pääsee parhaiten etsimällä Mansikkalahden, Kotkansaaren ainoan uimarannan, melko lähellä Sapokkaa.

- Kotkan kauppatori, kaupungintalon edessä, on myös mielenkiintoinen lähinnä siksi, että sieltä Kristiina Halkola kävi ostamassa viisi possoa markalla, Jörn Donnerin elokuvassa "Mustaa valkoisella" vuonna 1968, ja samalla sanoi, että "Kotka on paska paikka". Kristiina Halkola on kymiläinen.

- Kotkan esikaupunkialueella on Langinkoski (5 km Kotkansaarelta pohjoiseen). Langinkoskella on Venäjän keisarin (...1917) kalastusmaja (datsha), joka nykyisin on museona.

Miten kotkalaiseksi tullaan?

- Se, joka on syntynyt Kotkassa ja asunut syntymänsä jälkeen vähintään viisi vuotta Kotkansaarella, Hovinsaarella, Metsolassa, Korelassa, Ruonalassa, Langinkoskella, Mussalossa tai Munsaarella, on kotkalainen.

- Myös muualla syntyneet, jotka ovat muuttaneet Kotkaan ennen vuotta 1959 ovat kotkalaisia. Kaikille wannabe-kotkalaisille järjestetään joka vuosi oma tapahtuma, Meripäivät, heinäkuun viimeisellä viikolla. Meripäivillä voi kymiläinenkin kuvitella olevansa kotkalainen. Todellinen kotkalainen lähtee Meripäivien ajaksi saareen pakoon, jos vain voi.

- Henkilö voi saada luvan käyttää itsestään nimikettä "Kotkanpoika h.c" vaikka ei täyttäisikään edellä mainittuja kotkalaisuuden edellytyksiä, jos hän tekee jonkin merkittävän teon, jolla edistää kotkalaisuutta.

- Karhulassa tai Kymissä asuminen ei tee kenestäkään kotkalaista, vaikka kyseiset alueet pakkoliitettiin Kotkaan parikymmentä vuotta sitten. Karhulassa tai Kymissä asuminen tekee ihmisestä kymiläisen tupensyöjän, olennon, jota aito kotkalainen, jos ei suorastaan vihaa, niin ainakin säälien halveksii ja inhoaa.

- Yllättäin Mussalossa ja Munsaarella syntyneissä on melko monta sellaista, jotka sitkeästi haluavat olla kymiläisiä. Tämä on jotain niin uskomattoman typerää, että sen täytyy olla totta. Samoin voi epäillä, että Metsolassa, Korelassa, Ruonalassa ja Langinkoskella asuu joitakin kymiläisiä.

- Kymiläiselle "Kotkanpoika h.c."-nimikkeen ansaitseminen on erittäin vaikeaa, käytännössä mahdotonta.

Kuuluisia kymiläisiä:

- Muranen, tappoi Karhulassa kolme ihmistä jalkajousella ja rynnäkkökiväärillä

- "Lusu" Ahlqvist, huumekauppias, joka tapettiin ampumalla kotiovelleen

- Tapani Kansa, laulava maantiehuligaani

- Kari Häkämies, kokoomuspoliitikko, ministeri, joka muutti Kuopioon, Savoon, päästäkseen eroon kymiläisyydestään.

- Keijo "Viki" K. hanslankari, joka liimasi omakotitaloni saunan kattopaneelit pontista toisiinsa kiinni, niin, että kahdeksannella saunontakerralla kattopaneelit halkesivat ja putosivat saunojien niskaan.

Merkittäviä kotkalaisia:

- Aarno Raninen, muusikko

- Pertti Metsärinne, orkestereineen

- Juha "Watt" Vainio, juhawattvainio

- Veikko "Vepa" Lavi, "jokainen kotkalainen on laulun arvoinen"

- Aimo Ryysy, Kotkan Lyseon alaluokkien matematiikan opettaja

- Antero Kekkonen, demaripoliitikko

- Taisto Sinisalo, taistolaispoliitikko

- Aake Kalliala, (h.c) näyttelijä