Kirjoitin elokuussa 2001 oheisen tiivistelmän yleisestä menetelmästä OOBE:n saavuttamiseksi, jonka ajattelin laittaa tähän keskustelun alustukseksi, koska alkuperäinen kirjoitus on tainnut jo kadota verkosta.
Toivon, että tuosta ohjeesta on hyötyä ja aiheesta kiinnostuneet saisivat samalla tilaisuuden keskustella ruumiistairtautumiskokemuksista yleensä. Itseänikin kiinnostaisi, millä tavalla keskustelijat näkevät tämän kyseisen ilmiön ja onko lukijoilla itsellään omakohtaisia kokemuksia aiheesta?
Esivalmistelut:
Varaa rentoutumiselle aikaa, kytke puhelin pois soimasta jne. Tee harjoitukset mielellään selällään maaten. Valot voi sammuttaa, jos siltä tuntuu. Paras ajankohta on juuri ennen nukkumaanmenoa tai heti heräämisen jälkeen.
Yksi helpoimmista tavoista on käyttää lihasrentoutusta. Tässä menetelmässä jalkateristä aloittaen, rentoutetaan ja jännitetään lihaksia vuoron perään. Niin pitkään, että kaikki lihakset ovat rentoutuneet. Huolellisesti tehtynä syvään rentoutumistilaan voidaan päästä muutamassa minuutissa.
Toinen menetelmä on ns. laskemismenetelmä. Lasket vaikkapa sadasta alaspäin, mutta siten, että aloitat aina alusta, mikäli tulet ajatelleeksi jotain muuta. Tämä on yllättävän vaikeaa, mutta lopussa mielesi on täysin tyhjä ja olet todennäköisesti syvässä rentoutumistilassa valmis harjoitukseen.
Askel 1: Rentoutuminen.
Rentoutuminen on välttämätön ennakkoehto OBElle. Siihen sisältyy sekä fyysinen että psyykkinen rentoutuminen, jotka on mahdollista saavuttaa esimerkiksi aikaisemmin kuvatuilla tekniikoilla.
Askel 2: Siirry unta edeltävään hypnagogiseen tilaan.
Hyvä keino on pitää käsivartta ylhäällä tukien sitä sänkyyn. Kun olet nukahtamaisillasi, käsi putoaa alas ja heräät. Harjoituksella voit oppia hallitsemaan hypnagogista tilaa. Kun olet siirtynyt hypnagogiseen tilaan, tahdosta riippumattomat psyykkiset ilmiöt alkavat voimistua, tyypillisin on eräänlainen koko pään täyttävä taustakohina. Näitä ilmiöitä ei tarvitse erillisesti tahdonalaisesti pyrkiä hallitsemaan, riittää kun seuraa tapahtumia. Ei kannata hermostua, vaikka ensiyrittämillä nukahtaisikin.
Askel 3: Hypnagogisen tilan syventäminen.
Yritä tyhjentää mielesi, ja tarkastele näkökenttää suljetuin silmin. Älä tee mitään vähään aikaan. Hetken kuluttua voit nähdä erilaisia valoilmiöitä ja kuulla mahdollisesti selkeämpiä ääni-ilmiöitä. Ne ovat puhtaita hermopurkauksia, joita tapahtuu silloinkin kun aivot pyrkivät lepotilaan. Kun nämä pikku hiljaa lakkaavat, olet siirtynyt tilaan "B". Seuraava vaihe on syventää rentoutuneisuuden tilaa, jota Monroe kutsuu "tilaksi C", siinä vaiheessa kun menetät kaiken tietoisuuden fyysisesta ruumiistasi ja aistiärsykkeistäsi. Olet kuin tyhjiössä, ainoa aistiärsytys tulee ajatuksistasi.
Askel 4: Tavoitteena on saavuttaa tila, jota kutsutaan vibraatiotilaksi.
Tämä on tärkein osa tekniikkaa, mutta myös vaikeatajuisin. Monet ovat havainneet projektion alkuvaiheessa nämä vibraatiot, jotka voidaan kuvata kevyenä pistelynä tai koko ruumiin läpäisevänä sähkövirtana. Vibraatioista seuraa tyypillisesti väliaikainen halvaustila. Saavuttaaksesi ne aloita katsomalla silmät kiinni pimeyteen noin 30 cm otsasi yläpuolella. Liikuta pistettä ensin metrin ja käännä pistettä 90 astetta ylöspäin "kurkottaen" pääsi yläpuolelle. Tässä pisteessä tulee tavoitella vibraatioita ja vetämään ne aina päähän asti. Niistä ei voi erehtyä kun ne ilmaantuvat.
Askel 5: Vibraatiotilan saavutettuasi, sitä tulee oppia hallitsemaan.
Se käy helpoiten kun työnnät vibraatiot aalloiksi, jonka vuorotelleet pyrit työntämään alas jälkoihin ja vetämään takaisin päälakeen saakka.
Askel 6: Ruumiista irtautuminen.
Keskity nyt pelkästään yhteen ajatukseen: Ruumiista irtautumiseen. Ajatusten vaeltaminen on ehdottomasti kiellettyä. Mitä paremmin saat ajatuksesi keskittymään tähän, sitä todennäköisemmin onnistut kun olet samanaikaisesti jatkanut kohdan viisi harjoitusta muutaman kerran. Vibraatiotilan saavuttamisen jälkeen kannattaa kuvitella itsensä yhä kevyemmäksi ja kevyemmäksi. Mikäli asiaankuulumattomat ajatukset eivät keskeytä prosessia, todennäköisesti koet seuraavana ruumiistairtautumisen.
Toinen menetelmä on vibraatiotilan saavuttamisen jälkeen kierähtää ympäri ikäänkuin pyrkisin tekemään sen fyysisella tasolla, mutta et kuitenkaan oikeasti tee. Tässä menetelmässä on tarkoitus pyrkiä "vääntämään" itsensä ruumiistairtautumistilaan.
Kuten sanottua, ruumiistairtautumiskokemukset kyetään selittämään nykyään hyvin tunnetuilla psyykkisillä efekteillä. Vaikka kannatankin tätä konventionaalista mallia, se ei estä pitämästä muitakin vaihtoehtoja mahdollisina tai jopa uskottavina.
Olen Monroesta tietämättä joskus päässyt vibraatiovaiheeseen saakka puhtaassa istumameditaatiossa, joten menetelmä sinänsä ei ole kovin vaikea. Sen pitäisi olla melkein jokaisen saavutettavissa, itse OOBE-tilaan eteneminen on se vaikein vaihe - pitää ajatukset ikään kuin koossa ja hallita vibraatiotilaa. Yrittäminen tekee mestarin!
Lähteet:
Seikkala, Elena: Astraaliprojektio teoriassa ja käytännössä, Ultra 4/1996 ss. 4-6.
Monroe, Robert: Journeys Out of the Body, Doubleday, 1971.
-''-: Introduction to Journeys Out of the Body, Souvenir Press, 1972.
OOBE eli ruumiista irtautumisen kokeminen
68
15303
Vastaukset
- Mui Mui
ihan hyvä opas. vaikka en itse ole vielä onnistunutkaan niin voin sanoa että älkää liika yrittäkö muistella että miten ja elkää analysoiko/pelätkö liika kaikkea mitä kropassa tapahtuu kun tätä obe harjottatte. Minulla nimittäin meni vähä takapakkia tämä harjoittelu kun liika analysoin ja mietin mut kaipa sekin jotain opetti ;)
Kokeilkaa huojumista ja samalla pää tyhjäks, hauskaa kokea että heiluisit kun heiluri mutta oikeasti et liikukkaan :) - astraalimatkailija
Kun sitten vihdoin on päässyt irti ruumistaan kannattaa muistaa, että vain harvat onnistuvat matkailemaan astraaliruumiissaan tässä fyysisessä todellisuudessa ja tekemään oikeita havaintoja päivätodellisuudestamme.
Kevyempi astraaliruumis tahtoo nimittäin vetäytyä sille ominaisimpaan tilaan, eli *astraalitodellisuuteen. (*Fyysisen maailman hienojakoisempi vastine. ns. mielikuva-, unitodellisuus. Täynnä kollektiivisen alitajunnan ajatusaineksia.)
Ja jos ei käytä tarpeeksi tahdonvoimaa, ajatukset pääsevät hyvin helposti irti astraalitilassa ja joutuu tavalliseen ns. unitilaan, jossa omaa toimintaansa ei huomaa kontrolloida. Eli ajelehtii sitten vain virran mukana.
Astraalitodellisuus on helposti erotettavissa fyysisestä todellisuudesta, sillä käymme joka yö nukkuessdamme tuolla tasolla (joskus osittain ja joskus kokonaan). Unitilassa tajuntamme sekoittuu astraalitasolle, jossa toiveemme, pelkomme, huolemme ym. ilmenevät erilaisina arkkityyppisinä kuvina ja kokemuksina. Näitä sitten katselemme kun näemme todentuntuisia ja mieleenpainuvia unia.
Astraalitason ominaisuuksia ovat mm. mielikuvien ja ajatusten aineellistuminen, (pelottavat asiat ilmaantuvat eteen jos niitä ajattelee. Samalla tavoin kuin unihalvauksessa) sekä surrealistiset ilmiöt ja vääristymät (esim. polkupyöriä kasvaa puissa). Oma huonekin, jos olet siellä irtautunut, näyttää täysin erilaiselta, johtuen siitä, että astraaliruumis ei koe ympäristöään fyysisin aistein, sillä fyysinen ruumiisi makaa sillä hetkellä sängyssäsi.
Astraalitilassa ei kannata pelätä. Se on melkeinpä ainoa sääntö.
Pelko, kuten muutkin tunteet, helposti aineellistuvat tuossa tilassa ja saattaa aiheuttaa epämukavia, mutta vaarattomia kokemuksia.
Astraalitilasta on varsin helppo päästä pois; eli ei kannata pelätä että sinne jää ajelehtimaan lopullisesti. Tarvitsee vain ajatella fyysistä ruumistaan ja halu päästä pois, on aina toimivia keinoja astraalitilasta poistumiseen. Mutta toisaalta harva sieltä tosissaan haluaa pois kun siellä kerran on.
Mielenkiintoiset astraalimatkat keskeytyvät aina jossain vaiheessa. Kun astraaliruumiin omat enegriavarat ovat kuluneet loppuun, paluu omaan ruumiiseen on väistämätön. vain harjaantuneet gurut pystyvät viettämään pitkiä aikoja astraalitilassa.
Myös ulkoiset ärsykkeet, esim. fyysisen ruumiin jäsenten puutuminen tai häiritsevät äänet palauttavat mielen takaisin päivätodellisuuteen.- 4654564657465746
tarkoittaako tuo "astraalisuus" sitä? ilmeisesti.
ja vain harvat ja valitut irtautuvat oikeasti...
- hemp
Minulle on tullut aikoinaan tuollainen viestissä kuvailtu vibraatiotila, kun olin poltellut liikaa kukkaa. Hassua että kokemukseni sopivat täysin tuohon kuvaukseen. En ollut kuullut tuollaisesta tilasta aikaisemmin. Meinasikohan tulla OOBE?
- tuota
en osaa sanoo mut kyl itekki huomannu et sirinät ja värinät sun muut huojumis tilat kyl paukuis tulee helposti :D
- capt. cöpenick
tuota kirjoitti:
en osaa sanoo mut kyl itekki huomannu et sirinät ja värinät sun muut huojumis tilat kyl paukuis tulee helposti :D
Tuollaisten rajatilojen hakemiseen. Tarpeeks 'ulalle' taviselämästä pääsee
meditatiivisin keinoin niin kauan kuin ne tuntuvat syvenevän.
Näitä kokemuksia voi soveltaa ohkaisten sosiaalisten suhteidensa paikkaamiseen.
Niinkin, että heittää pienemmällä kivellä rötväisää lajikummania
mitä tämä 'oikeasti' vaatisi.
Kehosta irtitilanteita tulee meditaatiokokemuksessa vain eteerisessä energiameressä kelluessa.
Mut näinhän se menee; ihminen jolla on jo kaikkea tarttee jo treenata delaamista förskottina ennakoimalla. - rekisteröimätön
capt. cöpenick kirjoitti:
Tuollaisten rajatilojen hakemiseen. Tarpeeks 'ulalle' taviselämästä pääsee
meditatiivisin keinoin niin kauan kuin ne tuntuvat syvenevän.
Näitä kokemuksia voi soveltaa ohkaisten sosiaalisten suhteidensa paikkaamiseen.
Niinkin, että heittää pienemmällä kivellä rötväisää lajikummania
mitä tämä 'oikeasti' vaatisi.
Kehosta irtitilanteita tulee meditaatiokokemuksessa vain eteerisessä energiameressä kelluessa.
Mut näinhän se menee; ihminen jolla on jo kaikkea tarttee jo treenata delaamista förskottina ennakoimalla.Minulla on aavistus sitä mitä sanoit. Minulla ei ole ollut mitään tietoisia astraalikokemuksia. Lähdin alkeista ja tein kirjasta lukemaani tekniikkaa, jossa työstetään kuolevaisuutta ja ollaan esoteerisessä ruumiissa. Minusta tuli aika kuolemaorientoitunut ja sivutuotteena tuli ne asiat, joita esoteerisen ruumiin työstäminen aikaansaa. Jaksoin leikkiä niillä aikani ja kyllästyin niihin. Kuten sanoit: minusta parikymppisenä tuntui, että minulla oli kaikkea. Ei se kuolemakaan tullut, vaikka olin sitä varten treenannut.
- kokija
capt. cöpenick kirjoitti:
Tuollaisten rajatilojen hakemiseen. Tarpeeks 'ulalle' taviselämästä pääsee
meditatiivisin keinoin niin kauan kuin ne tuntuvat syvenevän.
Näitä kokemuksia voi soveltaa ohkaisten sosiaalisten suhteidensa paikkaamiseen.
Niinkin, että heittää pienemmällä kivellä rötväisää lajikummania
mitä tämä 'oikeasti' vaatisi.
Kehosta irtitilanteita tulee meditaatiokokemuksessa vain eteerisessä energiameressä kelluessa.
Mut näinhän se menee; ihminen jolla on jo kaikkea tarttee jo treenata delaamista förskottina ennakoimalla.Mielestäni ei ole tarkoitus että ihmisestä tulee astraalinen seikkailija "Liisan Ihmemaassa", jonne olisi niin helppo jämähtää seikkailemaan. Ne ovat mielikuvitusmaailmoita, ja saattavat vaikuttaa hyvin todentuntuisilta.
Meditaatiossa voidaan päästä syvemmälle mitä ovat nämä astraaliset maailmat. Rajatiedon puolella ehkä enemmän kiinnitetään huomiota eettisyyteen ja hyvien mielentilojen kehittämiseen, jotka tulevat ajankohtaisiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun eri maailmat alkavat avautumaan. Hyväntuulinen nimittäin menee hyväntuulisiin maailmoihin jolloin riskejä on vähemmän.
Tietty jos ymmärretään nuo maailmat symbolisina ja vertauskuvallisina, jossa on hyvä käyttäytyä vastuullisesti (sielläkin), niin niihin ei niin jämähdetä lopullisina totuuksina.
Parapsykologialla on annettavaa kyllä, kun näitä osatotuuksia tutkitaan. Eräs osatotuus on tämä meidän karkeamman materian maailma. Tietoisuus maailman moniulotteisuudesta ja sen osittain subjektiivisesta luonteesta kehittyy.
- Voisitko sinä
olla niin ystävällinen tällaiselle pienelle tytön rääpäleelle,joka on niin tyhmä että ei kaikkea oikein vielä käsitä!
Miten saa tuon valokuvan tuohon nettisivulle?Olen aivan ihmeissäni ja olen monelta kysynyt,mutta kukaan ei neuvo!
Voisitko sinä olla se minun ritarini,joka tekee poikkeuksen?
Olisin ikuisesti kiitollinen!Äläkä sano että netissä on ohje,kun en siitä ymmärrä!
Kiitos "rakas" sinulle!Terveisin "pikku Iita"! - pääsen takaisin
? Pääsenkö varmasti takaisin omaan ruumiiseeni enkä esim. jonkun toisen? Entäs jos joku menee minun ruumiiseeni sillä aikaa kun itse olen toisaalla?
- rekisteröimätön
Jos, sinua pelottaa jo valmiiksi, niin älä kokeile. Mutta kyllä sinä ruumiisesi pääset.
- 2Pac
voi vitun downi nyt vähän niitä valoja ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !!
- lafee
Terve.
Olen kovasti kiinnostunut oobesta ilmiönä, mutta en ole onnistunut sitä koskaan saavuttamaan useiden vuosien harjoittelusta huolimatta. Lucid unia kyllä esiintyy melko usein, mutta siihen se sitten jääkin.
Olen kokeillut tuijottamistekniikkaa, mietiskelyä, kuvitellut olevani hississä, putoavani rakennuksesta, tulevani teloitetuksi ja monia muitakin toimiviksi kehuttuja menetelmiä, mutta vielä ei ole onnistanut. Yritin jopa tiukkaa ruokavaliota ja kovaa janoa.
Pääsen kyllä helposti rentoutuneeseen tilaan. Ja pariin kertaan olen päätynyt myös "halvaannus" tilaan. Joskus vahingossa ja joskus tarkoituksella. Olen kuullut helvetin pelottavia ääniä ympäröivästä huoneesta, tuntenut leijuvani, tuntenut kylmän tuulen, väreet. Mutta siitä eteenpäin en pääse! Olen yrittänyt, mutta ei. jatkan leijumisen tunteen kuvittelemista tai hissisysteemiä ja muita sellaisia yleensä noin tunnin pari vielä tuon tilan saavuttamisen jälkeen. (vaikea arvioida) Niin kauan kunnes kyllästyn. Joskus vain nousen ylös, mutta jos en pysty, odotan että nukahdan.
osaisitko sanoa mitään mielipidettä? Voiko olla että olen vain sellainen ihminen joka ei tähän pysty vai teenkö jotain väärin? Olisiko jotain vinkkejä?
ps. Kerran kyllä lucid unen saatuani (eli siis tajusin yhtäkkiä näkeväni unta, jonka jälkeen pystyin ohjaamaan sitä haluamaani suuntaan)ryhdyin kyselemään ohikulkijoilta: missä olen? mikä tämä paikka on? minähän olen sängyssäni nukkumassa, missä siis olen nyt? kunnes maisema ikäänkuin valui silmieni edestä ja löysin itseni keskeltä huonettani. Astuin lämpöpatterin läpi ja käännyin sänkyäni kohden. (luulin kai unissakävelleeni) kun näin itseni siinä makaamassa palasin heti takaisin. Myöhemmin muistikuvat ovat olleet kuitenkin niin epäselviä ja hämäriä että epäilen vahvasti, tapahtuiko tämä todella. Luultavasti kyseessä oli pelkkä uni. ehkä. Paha sanoa, joka tapauksessa haluaisin kokea jotain, josta voin olla varma.
Ajattelin kysyä mielipidettäsi, kun itselläni on kovasti ollut ongelmia kyseisten harjoitusten kanssa.- se itävaltalainen sika
Ophiel "The art & practice of astral projection"
Kaikkein yksinkertaisin ja helpoiten sovellettava
tapa saavuttaa hallittuja astraalimatkoja. Tuossa
useita toimivia metodeja jotka rakentavat toistensa
päälle. Löydät varmasti selitystä myös noille unille ja muille kokemuksillesi. Helposti ymmärrettävissä ja täysin käytännöllinen. Kokeiltu on.
- tasan viimeinen kerta!
Nyt pelottaa. Kokeilin tätä ruumiista irtautumista ja muutaman kerran jälkeen se onnistuikin enkä halua kokea sitä enää ikinä.
Kokemus on niin pelottava (ainakin minulle) että en enää koskaan halua poistua ruumiistani ennen kuin on sitten joskus pakko.
Itse ruumiista poistuminen ja itsensä näkeminen kuin kuolleena ei ole minusta miellyttävä kokemus. Minulle tuli myös vahva tunne siitä että teen jotain väärää. Herätessäni, jos takaisin ruumiiseensa "sujahtamista" voi näin kuvailla, tunsin ikävää pistelyä joka puolella kehoani, sormenpäistäni oli mennyt tunto kokonaan. Olin pissannut alleni, minua huimasi ja oksetti. Monen tunnin ajan minulla oli heikko olo ja tilani oli vähintäänkin sekava.
Nukkumaanmeno on vaikeaa koska pelkään että irtoan ruumiistani uudelleen. En kertakaikkiaan näe tässä irtautumisessa omasta ruumiistaan mitään positiivista, sen verran ikävänlaatuinen oli oma kokemukseni aiheesta.
-Meeri K.- Jung
Olet oikeassa. Ei kannata jatkaa jos asia ei tunnu oikealta Sinulle. Meillä jokaisella on omat polkumme, eikä yhden polku ole oikea aina toisella. Älä kuitenkaan huolehdi. Et sinä tavallisessa elämässäsi ruumiistasi irtaudu ellet sitä tietoisesti yritä (oletan nyt että olet yrittänyt tätä tietoisesti ollessasi valveilla).
Nuo oireesi kertovat siitä että et mennyt takaisin fyysiseen kehoosi oikealla tavalla. Yleensä äkillinen palaaminen ruumiiseen aiheuttaa mainitsemaasi fyysistä pahoinvointia. Fyysiseen ruumiiseen pitää palata takaisin hallitusti. Sinun pitää ensin "asettua makuulle itsesi päälle" ja tämän jälkeen visualisoida että astraali kehosi yhdistyy fyysiseen kehoosi. Prosessia EI PIDÄ kiirehtiä.
Oletko koskaan herännyt unesta tuntien että putoat? Tämä ei aiheuta fyysistä pahoinvointia, mutta on tuntemuksena täysin fyysisen ruumiin kokema, ja hetkellisesti ehkäpä jopa pelottavakin kokemus. Asia on sama, reaktio vain erilainen. Usein me olemme aivan jossain muualla nähdessämme unia.
Siitä, katsotko ruumistasi kuolleena, voidaan olla eri mieltä. Ruumiisi ON astraalimatkan aikana elossa vaikka sinun "nestemäinen" (lue: astraali) kehosi siitä hetkellisesti irtautuukin. Sinä et pysty näkemään ruumistasi kuolleena ellei se todella sitä ole. Jos fyysinen ruumis on kuollut, on epätodennäköistä että siihen pystyy palaamaan.
Mutta, kuten sanoin, ei kannata jatkaa polulla joka ei tunnu sinulle oikealta. Usein näitä asioita tavoitellaan aivan vääristä syistä. En sano että sinä olisit niin tehnyt. Ihmisillä on vain tapana "kullata" Asioita syistä jotka eivät useinkaan itse Asioihin mitenkään liity. - sanoistasi
Jung kirjoitti:
Olet oikeassa. Ei kannata jatkaa jos asia ei tunnu oikealta Sinulle. Meillä jokaisella on omat polkumme, eikä yhden polku ole oikea aina toisella. Älä kuitenkaan huolehdi. Et sinä tavallisessa elämässäsi ruumiistasi irtaudu ellet sitä tietoisesti yritä (oletan nyt että olet yrittänyt tätä tietoisesti ollessasi valveilla).
Nuo oireesi kertovat siitä että et mennyt takaisin fyysiseen kehoosi oikealla tavalla. Yleensä äkillinen palaaminen ruumiiseen aiheuttaa mainitsemaasi fyysistä pahoinvointia. Fyysiseen ruumiiseen pitää palata takaisin hallitusti. Sinun pitää ensin "asettua makuulle itsesi päälle" ja tämän jälkeen visualisoida että astraali kehosi yhdistyy fyysiseen kehoosi. Prosessia EI PIDÄ kiirehtiä.
Oletko koskaan herännyt unesta tuntien että putoat? Tämä ei aiheuta fyysistä pahoinvointia, mutta on tuntemuksena täysin fyysisen ruumiin kokema, ja hetkellisesti ehkäpä jopa pelottavakin kokemus. Asia on sama, reaktio vain erilainen. Usein me olemme aivan jossain muualla nähdessämme unia.
Siitä, katsotko ruumistasi kuolleena, voidaan olla eri mieltä. Ruumiisi ON astraalimatkan aikana elossa vaikka sinun "nestemäinen" (lue: astraali) kehosi siitä hetkellisesti irtautuukin. Sinä et pysty näkemään ruumistasi kuolleena ellei se todella sitä ole. Jos fyysinen ruumis on kuollut, on epätodennäköistä että siihen pystyy palaamaan.
Mutta, kuten sanoin, ei kannata jatkaa polulla joka ei tunnu sinulle oikealta. Usein näitä asioita tavoitellaan aivan vääristä syistä. En sano että sinä olisit niin tehnyt. Ihmisillä on vain tapana "kullata" Asioita syistä jotka eivät useinkaan itse Asioihin mitenkään liity.ne helpottivat hivenen.
Täytyy vaan tähän todeta että miksei J.P Lassila antanut mitään neuvoa/ohjeistusta miten tulee toimia kun haluaa palata ruumiiseensa? Aika tökeröä. Vai eikö hän tiedä miten palata ruumiiseen, tai eikö hän usko itse koko asiaan kun mielestäni aika tärkeä osa-alue jäi kokonaan käsittelemättä.
Melkein sama kun neuvoisi (veisi) jonkun metsään hyvälle marjapaikalle eikä kertoisi miten sieltä päästään ihmisten ilmoille.
No joka tapauksessa, miettikää hetki ennen kuin ryhdytte kokeilemaan koko juttua. Nimimerkillä kokemusta on.
-Meeri K. - Jung
sanoistasi kirjoitti:
ne helpottivat hivenen.
Täytyy vaan tähän todeta että miksei J.P Lassila antanut mitään neuvoa/ohjeistusta miten tulee toimia kun haluaa palata ruumiiseensa? Aika tökeröä. Vai eikö hän tiedä miten palata ruumiiseen, tai eikö hän usko itse koko asiaan kun mielestäni aika tärkeä osa-alue jäi kokonaan käsittelemättä.
Melkein sama kun neuvoisi (veisi) jonkun metsään hyvälle marjapaikalle eikä kertoisi miten sieltä päästään ihmisten ilmoille.
No joka tapauksessa, miettikää hetki ennen kuin ryhdytte kokeilemaan koko juttua. Nimimerkillä kokemusta on.
-Meeri K.Selvitetään tämä nyt kerralla.
OOBE (out-of-body-experience), yhdistetään yleensä vain siihen että henkilö irtaantuu hetkellisesti ruumiistaan ja tuijottaa itseään ruumiinsa ulkopuolelta. Siihen liitetään yleensä asioita kuten kuolemaan läheisesti liittyvät kokemukset jne. Se on usein ns pop ilmiöitä vähän kuten ouija lautakin, jota "on vain hienoa kokeilla". Mitään käytännöllistä arvoa pelkällä ruumiista irtaantumisella tai sen kokemisella ei sinällään ole, ainakaan henkisesti tai eettisesti ajateltuna (tämä on vain minun mielipiteeni, tiedän että moni varmasti uskoo toisin). Asiahan on kärjistettynä vähän sama kuin kokeilisi benji hyppyä. Ei se ihmisen elämää mitenkään rikasta vaikka se ehkä antaakin taas vain yhden "äärimmäisen" kokemuksen.
Tämä OOBE pohjautuu aika pitkälti maagien ym vuosituhansien saatossa kehittämiin harjoituksiin, joita kutsutaan yleisemmin nykyään kirjallisuudessa nimellä Astral projection. Metodit ovat vain hieman erilaiset. Astraalimatkailua vastaavasti käytetään yleensä ns henkisen kehityksen apuna ja se ei sinällään korosta henkilön irtaantumista ruumiista niin paljoa kuin OOBE. Sen tarkoituksena on päästä käsiksi "sisäiseen maailmaan" kuvien ja symbolien kautta. Tähän menetelmään liitetään usein esim Tattwa kortit.
Ongelmana näissä kahdessa, tai useammassakin, erittäin läheisesti liittyvässä tekniikassa on se, että niistä löytyy paljon puutteellista tietoa - tai tietoa jonka kirjoittaja on vain muokannut uuteen uskoon omien tarkoitusperiensä pohjalta. Minun mielestäni Monroe on yksi näistä. Nämä tekniikat ovat olleet olemassa eri muodoissaan jo paljon pidempään. Tämä on asia josta voidaan vääntää pilkkua, että onko-eikö ole kyse periaatteessa samasta asiasta. Itse en kuitenkaan aio asiasta tämän enempää kirjoittaa tai väitellä. Toivottavasti tekstini selvensi asiaa niille jotka asiaa miettivät kokeilevansa. Selvittäkää asiat ensin mahdollisimman perusteellisesti että varmasti tiedätte mitä olette tekemässä! Tiedän että tämä kuulostaa saarnaamiselta, mutta en voi tätä korostaa liiaksi.
Kuvaus Monroesta ja tämän instituutista:
TMI was founded by Robert Monroe after he started having what he called "out of body experiences." It is comprised of several buildings on land owned by the Monroe famliy in Virginia, USA. One of its activities includes teaching various techniques, based on Hemi-Sync, in order to expand consciousness and explore areas of consciousness not normally available in the waking state.
As described in a cover story in a weekly newspaper, this is a place where the science of sound may be interpreted by "people whose day-to-day experiences include astral projection and disembodied spirits."
A mentioned in the 2003 story, the learning is not cheap. The weekend "Gateway Voyage" which the reporter took was a $1,500 visit. - Jenniemol
Mietin jo harjoittelevani tätä astraali matkaa, mutta kun luin Meerin tekstin kiinnostus lopahti TÄYSIN.
En todellakaan halua joka kerta yrittäessä nukahtaa pelätä joutuvani kammotavan kuuloiseen tilaan. Olen uhkarohkea ja pelokas joissain asioissa. - Jani Lassila
sanoistasi kirjoitti:
ne helpottivat hivenen.
Täytyy vaan tähän todeta että miksei J.P Lassila antanut mitään neuvoa/ohjeistusta miten tulee toimia kun haluaa palata ruumiiseensa? Aika tökeröä. Vai eikö hän tiedä miten palata ruumiiseen, tai eikö hän usko itse koko asiaan kun mielestäni aika tärkeä osa-alue jäi kokonaan käsittelemättä.
Melkein sama kun neuvoisi (veisi) jonkun metsään hyvälle marjapaikalle eikä kertoisi miten sieltä päästään ihmisten ilmoille.
No joka tapauksessa, miettikää hetki ennen kuin ryhdytte kokeilemaan koko juttua. Nimimerkillä kokemusta on.
-Meeri K.En kertonut tätä puolta, koska sen jälkeen kun on OOBEn saavuttanut, yleensä suurin ongelma on pitää tajunnantilaa yllä, eikä siitä poispääsy. OOBE kun on hyvin häiriöherkkä tila, ei siitä poispääsy yleensä paljoa tarvitse. Sen ylläpitäminen on sitävastoin hyvin vaikeaa. Mahdolliset poikkeukset voisivat liittyä unihalvauksiin, sillä se on epämiellyttävä tila eikä ole mukavaa jos joutuu vähänkin ponnistelemaan siitä eroon pääsemiseksi. Voisi ajatella, että spontaanisti syntyvässä unihalvauksessa ei välttämättä myöskään OOBE ole yhtä aina häiriöherkkä (eivätkä epämiellyttävätkään tunteet ole poissuljettuja).
Jos jollakulla lukijalla on sellaisia kokemuksia tai pelkoja, että OOBE osoittautuisi epämiellyttäväksi ja siitä eroon pääseminen hankalaksi, ei kannata turhaan yrittää. Samoin jos epäilet, että sinulla on sairauksia, jotka voisivat pahentua OOBE:n takia tai asiaan liittyvien harjoitusten takia. Spontaanin OOBEnkin ennakoiminen on joskus mahdollista määrättyjen merkkien pohjalta (jos olet esimerkiksi heräämässä) ja siinä vaiheessa se on mahdollista estää.
- Teemu_Mäxi
Muistaakseni R. Monroen EEG näytti OOBEilun ajan REM unelle tyypillisiä vänkyröitä. (Tästä joku Monroen kaveri päätteli, että kys. herra oli unessa, mutta silleen selvänäkösesti).
Käsittääkseni on täysin selvää, että tuolla metodilla itseaiheutettu OOBE on "lucid uni". Verratkaa vaikka WILD metodia aloituksen ohjeeseen: http://www.dreamviews.com/forum/index.php?showtopic=2048 - ei tiedä
mulle sattus kerran yöllä, siitä on vuosia aikaa, niin heräsin keskellä yötä ja aloin taas nukkumaan. jostain syystä mulla oli mielessä ruumiista irtautuminen ja kun olin sulkenut silmät, niin näin siinä pimeyttä katsellessa pienen kirkkaan valkoisen ilmiön siinä näkökentässä ( silmät oli kiinni ). sitten alko omituinen surina, kuulin sen ja tunsin sen, se oli sellainen että se lähti hitaasti nopeentuen kokoajan ja tajusin siinä sitten että nyt se tapahtuu vihdoinkin, mutta samalla alkoi pelottaa ja jotenkin yritin saada tuon vibraation loppumaan ja sitten se loppui. sen jälkeen en ole enää saanut vibroja. menikö mun tilaisuus siinä? oliko se oobe vibra?
ja kerran eräänä toisena yönä, olin hereillä ja tuntui kuin olisin ollut n 45 asteen kulmassa, päästä kiinni vielä, mutta jalat olivat ylhäällä. en tiedä sitten, sekin tunne sitten vain loppui yhtäkkiä.- ka-bes-kunk
Karkkilassa n. vuonna 1997 käydessäni erään huuhaa-ihmisen luona emäntä ehdottomasti suositteli sitä yhtä tiettyä nojatuolia istuntaan. No istuskelin ja juteltiin niitä näitä. Siinä jutellessa mä huomasin kallistuvani eteenpäin pikkuhiljaa. En siis fyysisesti, vaan taas tämä toinen keho. Ja siinä sitä taas oltiin kahessa eri asennossa yhtäaikaa ja se toinen oli lujassa etunojassa noin 30-35 asteen kulmassa ensimmäiseen nähden. Tuplakehon liike alkoi ja loppui äkisti, itse liikkeen ollen pehmeän hidas. Se tuoli oli sellasessa kohdassa, mihin oli siirretty eräitä energialinjoja risteämään. Olo oli aikas energinen koko loppuillan, vaikka tupla-asennot häippäsivätkin. Tämä oli ilmeisen suunniteltu juttu juteltavan taholta ja kun mä mainitsin "muina miehinä" että tässä sitä vaan killutaan ilmassa tukevasti nokalleen lentävässä mäkihypääjäasennossa, niin se sano että eikö se voisi olla ihmisen perusasento. Siihen en osannu sanoa juuta enkä jaata.
- Marko0li0
...Kokemus on mullakin kerran ollut. Se on luettavissa täältä: http://p1.foorumi.info/jaskanpauhu/viewtopic.php?t=482
- rtyuiop
Marko0li0 kirjoitti:
...Kokemus on mullakin kerran ollut. Se on luettavissa täältä: http://p1.foorumi.info/jaskanpauhu/viewtopic.php?t=482
Nyt on tullut aika kertoa jotain, joka sattui minulle viikko sitten. (aiemmin en voinut, sillä halusin pitää sen salassa tietyiltä tahoilta Wink). Nyt kuitenkaan en näe tämän kertomisessa mitään erityistä haittaa - pikemminkin toivoa kaikille meistä.
Olin käymässä kotonani viikonloppuna. Edellisenä iltana ollessani puolinukuksissa, kuulin äkkiä tyhjästä oman nimeni pikkusiskoni äänellä. Säpsähdin siitä hereille, mutta mitään sen kummallisempaa ei sitten tapahtunut. Seuraavana iltana (lauantai-sunnuntai välisenä yönä) aloitin lukemaan Neale Donald Walschin "Huomisen Jumala" -kirjaa. Luettuani sitä noin 40 sivua, minulle tuli tunne, että ehkä sittenkin pitäisi mennä järjestyksessä ajallisesti ja vaihdoinkin kirjan samaisen kirjoittajan "Uusi Ilmestyskirja" -opukseen. Huomasin varsin pian, miten oivaltavaa tekstiä siinä lukee. Luettuani noin 30 sivua olin yhä enemmän ihmeissäni ja lopulta ällistyksen lamauttamana, laskin kirjan käsistäni ja tuijotin hetken vain lattiaa miettien kirjan sanomaa. Koin äkkiä valtaisan oivaltamisen tunteen ja pyöriskelin huoneessa jonkin aikaa nyökytellen itsekseni päätä jatkuvan ihmetyksen ja mitä ilmeisimmin herätyksen vallassa.
Katsahdin ylöspäin, totesin ääneen "Tässä taitaa tulla nyt kaikkien rukousten äiti" ja laitoin kädet ristiin. Itse rukous meni jotenkin näin:
"Jumala. Kiitos sinulle, että olet auttanut minua ymmärtämään kaikkeutta. Nyt minä koen, että haluan jakaa tätä tietämystä myös koko maailmalle. Haluan siis ihan tosissaan auttaa myös maailmaa huomaamaan tämän kaiken suurenmoisuuden. Vaikka minä kuinka yritän, en näe tässä mitään pahaa - pelkästään hyvää sanomaa. Anna minulle siis voimia ja viisautta, jotta voisin jatkaa tätä sanoman kertomista myös jatkossa. Auta minua löytämään oikeat sanat, jotta voin kertoa ihmisille menestyksellisesti, mistä on kyse. Auta ihmisiä ymmärtämään, mihin heidän nykyuskomuksensa ovat meitä kaikkia johtamassa ja auta heitä myöntämään että se, mitä he tekevät, ei ole viemässä meitä hyvään suuntaan. Siunaa ja varjele kaikkia niitä joilla on vaikeaa uskosta, rodusta tai arvosta riippumatta. Siunaa myös minun lähimmäisiäni ja ystäviäni, isää ja äitiä, siskoja ja veljeä. Auta minua auttamaan koko maailmaa! Kaikkivaltiaan hyvän ja rakastavan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen nimessä
amen"
Jopa rukouksen päätyttyä, pidin käsiäni edelleen vahvasti ristissä, menin istumaan olohuoneen sohvalle ja totesin ääneen "Jumala, jos kuulet minua, anna minulle jokin rakastava merkki". Aluksi ei tapahdu mitään erikoista. On aivan hiljaista. Vain televisio on päällä ja sieltä kuuluu jotakin puhetta vaimeasti. Sitten, jostain kumman syystä, päätän sulkea silmät - kädet edelleen ristissä. Sitten alkaakin välittömästi tapahtua...
Ensimmäiseksi tajuntaani iskee valtavan voimakas valonsäde. Sitä seuraa tunne, ikäänkuin koko huone olisi tornadon vaikutuksen alainen, kaikki tulee minua kohti ja koko maisema, jonka tunnen alkaa vääristyä. Sohva, jolla istun, ei olekaan enää sohva. Se kirjaimellisesti on muuttunut ikäänkuin uskomattoman pehmeäksi pumpuli-pellavaksi tms. Olen tietenkin peloissani - mutta vain aluksi. Hoen ihmetystäni ja "mitä tapahtuu" tms tuntemuksiani ääneen. (Jopa nyt tätä kirjoittaessani, alkaa tapahtua kummia.... Ikäänkuin jokin liikkuisi sisälläni. Ja luulen vahvasti, että se jokin on itse sielu) No kuitenkin, hetken päästä sohva, jolla siis yhä istun on muuttunut valtavan suureksi kädeksi (Jumalan kämmeneksi) ja minä itsekin sulaudun ympäristööni täydellisesti ja tunnen olevani enää vain pelkkää utuista energiaa. Kämmen alkaa tehdä edestakaista liikettä vasemmalle ja oikealle, hyvin hellästi ja rakastavan oloisesti. Ikäänkuin olisin takaisin kehdossa... Ja se tuntui niin hyvin tutultakin kaiken lisäksi. Ääni sanoo sitten "Älä pelkää". Kysyn "Jumala? Sinäkö se todella olet? Tämä tuntuu niin uskomattomalta... Niin mahtavalta.. Kiitos.. Kiitos!.. Voisinko nyt pistää makuulleni?" Ääni sanoo taas "Pistä vaan"
Niinpä siis edelleen silmät kiinni laitan makuulleni ja tunnen käden hellän keinutuksen. Minulla käy mielessä edes mennyt pappani, ajattelen aikaa, jolloin olimme järvellä kalastamassa ja niinpä kuulen kohta äänen "me kaikki rakastamme sinua". Tämä on uskomattoman helpottavaa ja syvällistä kuulla ja niinpä en pelkää enää laisinkaan. Ja nyt muuten on tapahtumassa jotain... Tunnen sen aivan selvästi.... Minun täytyy jatkaa tätä kirjoitusta toiste... - 576890ölkj
rtyuiop kirjoitti:
Nyt on tullut aika kertoa jotain, joka sattui minulle viikko sitten. (aiemmin en voinut, sillä halusin pitää sen salassa tietyiltä tahoilta Wink). Nyt kuitenkaan en näe tämän kertomisessa mitään erityistä haittaa - pikemminkin toivoa kaikille meistä.
Olin käymässä kotonani viikonloppuna. Edellisenä iltana ollessani puolinukuksissa, kuulin äkkiä tyhjästä oman nimeni pikkusiskoni äänellä. Säpsähdin siitä hereille, mutta mitään sen kummallisempaa ei sitten tapahtunut. Seuraavana iltana (lauantai-sunnuntai välisenä yönä) aloitin lukemaan Neale Donald Walschin "Huomisen Jumala" -kirjaa. Luettuani sitä noin 40 sivua, minulle tuli tunne, että ehkä sittenkin pitäisi mennä järjestyksessä ajallisesti ja vaihdoinkin kirjan samaisen kirjoittajan "Uusi Ilmestyskirja" -opukseen. Huomasin varsin pian, miten oivaltavaa tekstiä siinä lukee. Luettuani noin 30 sivua olin yhä enemmän ihmeissäni ja lopulta ällistyksen lamauttamana, laskin kirjan käsistäni ja tuijotin hetken vain lattiaa miettien kirjan sanomaa. Koin äkkiä valtaisan oivaltamisen tunteen ja pyöriskelin huoneessa jonkin aikaa nyökytellen itsekseni päätä jatkuvan ihmetyksen ja mitä ilmeisimmin herätyksen vallassa.
Katsahdin ylöspäin, totesin ääneen "Tässä taitaa tulla nyt kaikkien rukousten äiti" ja laitoin kädet ristiin. Itse rukous meni jotenkin näin:
"Jumala. Kiitos sinulle, että olet auttanut minua ymmärtämään kaikkeutta. Nyt minä koen, että haluan jakaa tätä tietämystä myös koko maailmalle. Haluan siis ihan tosissaan auttaa myös maailmaa huomaamaan tämän kaiken suurenmoisuuden. Vaikka minä kuinka yritän, en näe tässä mitään pahaa - pelkästään hyvää sanomaa. Anna minulle siis voimia ja viisautta, jotta voisin jatkaa tätä sanoman kertomista myös jatkossa. Auta minua löytämään oikeat sanat, jotta voin kertoa ihmisille menestyksellisesti, mistä on kyse. Auta ihmisiä ymmärtämään, mihin heidän nykyuskomuksensa ovat meitä kaikkia johtamassa ja auta heitä myöntämään että se, mitä he tekevät, ei ole viemässä meitä hyvään suuntaan. Siunaa ja varjele kaikkia niitä joilla on vaikeaa uskosta, rodusta tai arvosta riippumatta. Siunaa myös minun lähimmäisiäni ja ystäviäni, isää ja äitiä, siskoja ja veljeä. Auta minua auttamaan koko maailmaa! Kaikkivaltiaan hyvän ja rakastavan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen nimessä
amen"
Jopa rukouksen päätyttyä, pidin käsiäni edelleen vahvasti ristissä, menin istumaan olohuoneen sohvalle ja totesin ääneen "Jumala, jos kuulet minua, anna minulle jokin rakastava merkki". Aluksi ei tapahdu mitään erikoista. On aivan hiljaista. Vain televisio on päällä ja sieltä kuuluu jotakin puhetta vaimeasti. Sitten, jostain kumman syystä, päätän sulkea silmät - kädet edelleen ristissä. Sitten alkaakin välittömästi tapahtua...
Ensimmäiseksi tajuntaani iskee valtavan voimakas valonsäde. Sitä seuraa tunne, ikäänkuin koko huone olisi tornadon vaikutuksen alainen, kaikki tulee minua kohti ja koko maisema, jonka tunnen alkaa vääristyä. Sohva, jolla istun, ei olekaan enää sohva. Se kirjaimellisesti on muuttunut ikäänkuin uskomattoman pehmeäksi pumpuli-pellavaksi tms. Olen tietenkin peloissani - mutta vain aluksi. Hoen ihmetystäni ja "mitä tapahtuu" tms tuntemuksiani ääneen. (Jopa nyt tätä kirjoittaessani, alkaa tapahtua kummia.... Ikäänkuin jokin liikkuisi sisälläni. Ja luulen vahvasti, että se jokin on itse sielu) No kuitenkin, hetken päästä sohva, jolla siis yhä istun on muuttunut valtavan suureksi kädeksi (Jumalan kämmeneksi) ja minä itsekin sulaudun ympäristööni täydellisesti ja tunnen olevani enää vain pelkkää utuista energiaa. Kämmen alkaa tehdä edestakaista liikettä vasemmalle ja oikealle, hyvin hellästi ja rakastavan oloisesti. Ikäänkuin olisin takaisin kehdossa... Ja se tuntui niin hyvin tutultakin kaiken lisäksi. Ääni sanoo sitten "Älä pelkää". Kysyn "Jumala? Sinäkö se todella olet? Tämä tuntuu niin uskomattomalta... Niin mahtavalta.. Kiitos.. Kiitos!.. Voisinko nyt pistää makuulleni?" Ääni sanoo taas "Pistä vaan"
Niinpä siis edelleen silmät kiinni laitan makuulleni ja tunnen käden hellän keinutuksen. Minulla käy mielessä edes mennyt pappani, ajattelen aikaa, jolloin olimme järvellä kalastamassa ja niinpä kuulen kohta äänen "me kaikki rakastamme sinua". Tämä on uskomattoman helpottavaa ja syvällistä kuulla ja niinpä en pelkää enää laisinkaan. Ja nyt muuten on tapahtumassa jotain... Tunnen sen aivan selvästi.... Minun täytyy jatkaa tätä kirjoitusta toiste...Äsken muuten kun tuntui että jokin olisi muljahdellut sisälläni, suljin koneen ja kävin makuulleni. Tajuntaani iski taas sellainen ylikirkas valonsäde ja tuntui tietynlaista mukavuutta joskin ääniä en kuullut (voi olla osasyy että on päivä ja kuulen muitakin ääniä seinien läpi jne). Vaan jatketaanpas siis mihin jäin...
Kun siis olin tuossa keinumistilassa, äkkiä alkoi tuntua ihan kuin minua olisi vedetty jonnekin päin uskomattoman mahtavalla voimalla. Ruumiini ei kuitenkaan liikkunut mihinkään, joten päättelin kyseessä olevan astraalisen energiakehoni tms. Se irtaantui minusta täydellisesti - pääosaa lukuunottamatta... Jokin tai jotkin toistuvasti yrittivät vetää sitä osaa minusta jonnekin, vaan aina se jäi päästä kiinni. Tässä vaiheessa aloin muuten täristä oikeasti ja varsin voimakkaasti. En pistänyt sille voimalle edes hanttiin ja sitten kuului jotain sellaisia ääniä ihankuin olisivat yrittäneet nostaa raskasta painoa... Se oli melko koomistakin Very Happy "Hnnnngghhhh...!" ja aina sama juttu... Astraalikehoni jäi noin 40 asteen kulmaan toistuvasti ja päästäni kiinni. Välillä päästettiin irti ja koitettiin oikealta sivulta, vasemmalta ja jopa alaspäin, mutta tuloksetta... Hieman turhautuessani sanoin ääneen "Tuo olohuoneen valo ehkä häiritsee minua. Voisitko sammuttaa sen? Vai sammutanko minä?" Ja siihen vastaus "Anna olla päällä vaan". Kuulin monia muitakin ääniä kuten "Nyt onnistuu" ja "nyt" ja niin edelleen en enää niitä niin tarkasti muista, mutta itse irtaantuminen ei ottanut onnistuakseen vaikka koitin omalla tahdonvoimallani auttaakin.
Lopulta sitten tein näin jälkeenpäin ajatellen ehkä suuren virheen. Ehdotin että jospa menisin ihan tuonne sängylle ja koitettaisiin sitten uudestaan. Ja niinpä minä avasin silmät kävin välillä vessassa ja menin nukkuma-asentoon sänkyyn. Tässä vaiheessa olin jo omaksunut, että minua kuullaan kyllä vaikka vain ajattelen sanovani jotain. Niinpä en puhunut enää ääneen vaan ajattelin puhtaasti seuraavat repliikit. "No niin, koitetaanpas nyt uudestaan". Sama tempominen jatkuu ja ähellysten kaltaiset äänet Smile Lisäksi kuuluu erään maanpäällisen ystäväni ääni ja ehkä hyvin ominainen lausahdus hänelle "(nimeni) perkele!" Very Happy Ja sitten alkaa muutenkin ajatukset lentää tyyliin: "hei, mutta tehän kuulette kaiken mitä minä ajattelen? enttententten teelikamenten... Tiedätte siis mun kieroutuneimmatkin fetissit ynnä muut aargh pakko olla ajattelematta mitään hölmöä..." Tässä vaiheessa kuuluu sitten makea naurunremakka kuorossa Very HappyVery Happy Tajuan oman hölmöyteni ja sen, että en voi eikä minun tarvitsekaan salata mitään. Jossain vaiheessa totean "Pappa, minä rakastan sinua" ja siihen tulee ihan samanlaisella äänellä kuin muistan hänen puheensa olleen "Tiedän" Jälleen suunnaton helpotus ja jopa kyynel vierähtää poskellani Smile
Tästähän tulee muutes pienoisromaani Very Happy Lyhyessä ajassa koin niin valtavasti... Erikoista tässä seuraavaksi on kuitenkin se, että vaikka välillä kuuluikin "Nyt onnistuu!" tms muuta, ei se astraalikeho suostunut irtaantumaan päästä Sad Ja sitten sama miten kuvittelin esimerkiksi että "vetäkää nyt vaikka käsistäni" tai "painakaa pään kohdalta" tai "painelkaa selkää" tms mitä hyvänsä, niin reaktio oli välittömästi se mitä ajattelinkin. Tosin tällä kertaa, kun kuvittelin "vetäkää käsistäni/sormistani/jalastani" niin ei liikkunutkaan välillä se astraalikeho vaan TODELLINEN kehoni Surprised Se oli melko creepyä, mutta olin jo oppinut että sitäkään ei tarvitse pelätä. Sitten yhdessä vaiheessa kun turhautuminen jo alkoi iskeä, ajattelin "hei mutta minähän olen kokenut nyt melko epätavallisen tuntee. Mitä jos kerron ihmisille tästä, niin eikö se jo yksistään riitä saamaan heidät uskomaan?" Vastaus oli melko arvattava, mutta masentavakin "Ei se riitä!"
Noh eiköhän siinä tullut nyt melkolailla kaikki oleellinen. Lopulta minä sitten päätin luovuttaa - 4 tuntia kestäneen "taistelun" jälkeen, avasin silmäni, näin edessäni jotain valopallojakin, totesin apeasti "Ehkä sitten joku toinen yö..." ja yritin alkaa nukkua. Jostain kumman syystä ei kuitenkaan nukuttanut pätkääkään. Vaan seuraavana päivänä minulla oli kerrassaan kevyt olo ja huomioin kaikkea luontoa ja ystäviäni ja perhettäni paremmin Smile Ja koko päivän myös tuntui ihan kuin se astraalikehoni olisi voinut minä hetkenä tahansa lähteä leijumaan vaan kun se jäisi kummiskin kiinni päästä, niin pidättelin sitä... (Plus siitä tulee pidemmän päälle pää kipeäksi).
Tämä kaikki oli minulle kuitenkin melkoisen kiistaton todiste siitä, että ensinnäkin Jumala voi kuulla rukouksen ja että tuolla toisella puolen todella ON jotakin Smile Toivottavasti kaikki tämän lukevat alkavat miettiä myös samaa. Tiedä, että myös SINUA rakastetaan jossakin aina ja varauksettomasti ja sinä et ole koskaan yksin! Etkä myöskään ole sitä, mitä luulet olevasi - pelkkä ihmiskeho, vaan paljon enemmän Smile - Marko0li0
576890ölkj kirjoitti:
Äsken muuten kun tuntui että jokin olisi muljahdellut sisälläni, suljin koneen ja kävin makuulleni. Tajuntaani iski taas sellainen ylikirkas valonsäde ja tuntui tietynlaista mukavuutta joskin ääniä en kuullut (voi olla osasyy että on päivä ja kuulen muitakin ääniä seinien läpi jne). Vaan jatketaanpas siis mihin jäin...
Kun siis olin tuossa keinumistilassa, äkkiä alkoi tuntua ihan kuin minua olisi vedetty jonnekin päin uskomattoman mahtavalla voimalla. Ruumiini ei kuitenkaan liikkunut mihinkään, joten päättelin kyseessä olevan astraalisen energiakehoni tms. Se irtaantui minusta täydellisesti - pääosaa lukuunottamatta... Jokin tai jotkin toistuvasti yrittivät vetää sitä osaa minusta jonnekin, vaan aina se jäi päästä kiinni. Tässä vaiheessa aloin muuten täristä oikeasti ja varsin voimakkaasti. En pistänyt sille voimalle edes hanttiin ja sitten kuului jotain sellaisia ääniä ihankuin olisivat yrittäneet nostaa raskasta painoa... Se oli melko koomistakin Very Happy "Hnnnngghhhh...!" ja aina sama juttu... Astraalikehoni jäi noin 40 asteen kulmaan toistuvasti ja päästäni kiinni. Välillä päästettiin irti ja koitettiin oikealta sivulta, vasemmalta ja jopa alaspäin, mutta tuloksetta... Hieman turhautuessani sanoin ääneen "Tuo olohuoneen valo ehkä häiritsee minua. Voisitko sammuttaa sen? Vai sammutanko minä?" Ja siihen vastaus "Anna olla päällä vaan". Kuulin monia muitakin ääniä kuten "Nyt onnistuu" ja "nyt" ja niin edelleen en enää niitä niin tarkasti muista, mutta itse irtaantuminen ei ottanut onnistuakseen vaikka koitin omalla tahdonvoimallani auttaakin.
Lopulta sitten tein näin jälkeenpäin ajatellen ehkä suuren virheen. Ehdotin että jospa menisin ihan tuonne sängylle ja koitettaisiin sitten uudestaan. Ja niinpä minä avasin silmät kävin välillä vessassa ja menin nukkuma-asentoon sänkyyn. Tässä vaiheessa olin jo omaksunut, että minua kuullaan kyllä vaikka vain ajattelen sanovani jotain. Niinpä en puhunut enää ääneen vaan ajattelin puhtaasti seuraavat repliikit. "No niin, koitetaanpas nyt uudestaan". Sama tempominen jatkuu ja ähellysten kaltaiset äänet Smile Lisäksi kuuluu erään maanpäällisen ystäväni ääni ja ehkä hyvin ominainen lausahdus hänelle "(nimeni) perkele!" Very Happy Ja sitten alkaa muutenkin ajatukset lentää tyyliin: "hei, mutta tehän kuulette kaiken mitä minä ajattelen? enttententten teelikamenten... Tiedätte siis mun kieroutuneimmatkin fetissit ynnä muut aargh pakko olla ajattelematta mitään hölmöä..." Tässä vaiheessa kuuluu sitten makea naurunremakka kuorossa Very HappyVery Happy Tajuan oman hölmöyteni ja sen, että en voi eikä minun tarvitsekaan salata mitään. Jossain vaiheessa totean "Pappa, minä rakastan sinua" ja siihen tulee ihan samanlaisella äänellä kuin muistan hänen puheensa olleen "Tiedän" Jälleen suunnaton helpotus ja jopa kyynel vierähtää poskellani Smile
Tästähän tulee muutes pienoisromaani Very Happy Lyhyessä ajassa koin niin valtavasti... Erikoista tässä seuraavaksi on kuitenkin se, että vaikka välillä kuuluikin "Nyt onnistuu!" tms muuta, ei se astraalikeho suostunut irtaantumaan päästä Sad Ja sitten sama miten kuvittelin esimerkiksi että "vetäkää nyt vaikka käsistäni" tai "painakaa pään kohdalta" tai "painelkaa selkää" tms mitä hyvänsä, niin reaktio oli välittömästi se mitä ajattelinkin. Tosin tällä kertaa, kun kuvittelin "vetäkää käsistäni/sormistani/jalastani" niin ei liikkunutkaan välillä se astraalikeho vaan TODELLINEN kehoni Surprised Se oli melko creepyä, mutta olin jo oppinut että sitäkään ei tarvitse pelätä. Sitten yhdessä vaiheessa kun turhautuminen jo alkoi iskeä, ajattelin "hei mutta minähän olen kokenut nyt melko epätavallisen tuntee. Mitä jos kerron ihmisille tästä, niin eikö se jo yksistään riitä saamaan heidät uskomaan?" Vastaus oli melko arvattava, mutta masentavakin "Ei se riitä!"
Noh eiköhän siinä tullut nyt melkolailla kaikki oleellinen. Lopulta minä sitten päätin luovuttaa - 4 tuntia kestäneen "taistelun" jälkeen, avasin silmäni, näin edessäni jotain valopallojakin, totesin apeasti "Ehkä sitten joku toinen yö..." ja yritin alkaa nukkua. Jostain kumman syystä ei kuitenkaan nukuttanut pätkääkään. Vaan seuraavana päivänä minulla oli kerrassaan kevyt olo ja huomioin kaikkea luontoa ja ystäviäni ja perhettäni paremmin Smile Ja koko päivän myös tuntui ihan kuin se astraalikehoni olisi voinut minä hetkenä tahansa lähteä leijumaan vaan kun se jäisi kummiskin kiinni päästä, niin pidättelin sitä... (Plus siitä tulee pidemmän päälle pää kipeäksi).
Tämä kaikki oli minulle kuitenkin melkoisen kiistaton todiste siitä, että ensinnäkin Jumala voi kuulla rukouksen ja että tuolla toisella puolen todella ON jotakin Smile Toivottavasti kaikki tämän lukevat alkavat miettiä myös samaa. Tiedä, että myös SINUA rakastetaan jossakin aina ja varauksettomasti ja sinä et ole koskaan yksin! Etkä myöskään ole sitä, mitä luulet olevasi - pelkkä ihmiskeho, vaan paljon enemmän SmileYllämainittu
- krissen 84
ka-bes-kunk kirjoitti:
Karkkilassa n. vuonna 1997 käydessäni erään huuhaa-ihmisen luona emäntä ehdottomasti suositteli sitä yhtä tiettyä nojatuolia istuntaan. No istuskelin ja juteltiin niitä näitä. Siinä jutellessa mä huomasin kallistuvani eteenpäin pikkuhiljaa. En siis fyysisesti, vaan taas tämä toinen keho. Ja siinä sitä taas oltiin kahessa eri asennossa yhtäaikaa ja se toinen oli lujassa etunojassa noin 30-35 asteen kulmassa ensimmäiseen nähden. Tuplakehon liike alkoi ja loppui äkisti, itse liikkeen ollen pehmeän hidas. Se tuoli oli sellasessa kohdassa, mihin oli siirretty eräitä energialinjoja risteämään. Olo oli aikas energinen koko loppuillan, vaikka tupla-asennot häippäsivätkin. Tämä oli ilmeisen suunniteltu juttu juteltavan taholta ja kun mä mainitsin "muina miehinä" että tässä sitä vaan killutaan ilmassa tukevasti nokalleen lentävässä mäkihypääjäasennossa, niin se sano että eikö se voisi olla ihmisen perusasento. Siihen en osannu sanoa juuta enkä jaata.
mul vastaavanlainen kokemus : D
- Jössejosse
576890ölkj kirjoitti:
Äsken muuten kun tuntui että jokin olisi muljahdellut sisälläni, suljin koneen ja kävin makuulleni. Tajuntaani iski taas sellainen ylikirkas valonsäde ja tuntui tietynlaista mukavuutta joskin ääniä en kuullut (voi olla osasyy että on päivä ja kuulen muitakin ääniä seinien läpi jne). Vaan jatketaanpas siis mihin jäin...
Kun siis olin tuossa keinumistilassa, äkkiä alkoi tuntua ihan kuin minua olisi vedetty jonnekin päin uskomattoman mahtavalla voimalla. Ruumiini ei kuitenkaan liikkunut mihinkään, joten päättelin kyseessä olevan astraalisen energiakehoni tms. Se irtaantui minusta täydellisesti - pääosaa lukuunottamatta... Jokin tai jotkin toistuvasti yrittivät vetää sitä osaa minusta jonnekin, vaan aina se jäi päästä kiinni. Tässä vaiheessa aloin muuten täristä oikeasti ja varsin voimakkaasti. En pistänyt sille voimalle edes hanttiin ja sitten kuului jotain sellaisia ääniä ihankuin olisivat yrittäneet nostaa raskasta painoa... Se oli melko koomistakin Very Happy "Hnnnngghhhh...!" ja aina sama juttu... Astraalikehoni jäi noin 40 asteen kulmaan toistuvasti ja päästäni kiinni. Välillä päästettiin irti ja koitettiin oikealta sivulta, vasemmalta ja jopa alaspäin, mutta tuloksetta... Hieman turhautuessani sanoin ääneen "Tuo olohuoneen valo ehkä häiritsee minua. Voisitko sammuttaa sen? Vai sammutanko minä?" Ja siihen vastaus "Anna olla päällä vaan". Kuulin monia muitakin ääniä kuten "Nyt onnistuu" ja "nyt" ja niin edelleen en enää niitä niin tarkasti muista, mutta itse irtaantuminen ei ottanut onnistuakseen vaikka koitin omalla tahdonvoimallani auttaakin.
Lopulta sitten tein näin jälkeenpäin ajatellen ehkä suuren virheen. Ehdotin että jospa menisin ihan tuonne sängylle ja koitettaisiin sitten uudestaan. Ja niinpä minä avasin silmät kävin välillä vessassa ja menin nukkuma-asentoon sänkyyn. Tässä vaiheessa olin jo omaksunut, että minua kuullaan kyllä vaikka vain ajattelen sanovani jotain. Niinpä en puhunut enää ääneen vaan ajattelin puhtaasti seuraavat repliikit. "No niin, koitetaanpas nyt uudestaan". Sama tempominen jatkuu ja ähellysten kaltaiset äänet Smile Lisäksi kuuluu erään maanpäällisen ystäväni ääni ja ehkä hyvin ominainen lausahdus hänelle "(nimeni) perkele!" Very Happy Ja sitten alkaa muutenkin ajatukset lentää tyyliin: "hei, mutta tehän kuulette kaiken mitä minä ajattelen? enttententten teelikamenten... Tiedätte siis mun kieroutuneimmatkin fetissit ynnä muut aargh pakko olla ajattelematta mitään hölmöä..." Tässä vaiheessa kuuluu sitten makea naurunremakka kuorossa Very HappyVery Happy Tajuan oman hölmöyteni ja sen, että en voi eikä minun tarvitsekaan salata mitään. Jossain vaiheessa totean "Pappa, minä rakastan sinua" ja siihen tulee ihan samanlaisella äänellä kuin muistan hänen puheensa olleen "Tiedän" Jälleen suunnaton helpotus ja jopa kyynel vierähtää poskellani Smile
Tästähän tulee muutes pienoisromaani Very Happy Lyhyessä ajassa koin niin valtavasti... Erikoista tässä seuraavaksi on kuitenkin se, että vaikka välillä kuuluikin "Nyt onnistuu!" tms muuta, ei se astraalikeho suostunut irtaantumaan päästä Sad Ja sitten sama miten kuvittelin esimerkiksi että "vetäkää nyt vaikka käsistäni" tai "painakaa pään kohdalta" tai "painelkaa selkää" tms mitä hyvänsä, niin reaktio oli välittömästi se mitä ajattelinkin. Tosin tällä kertaa, kun kuvittelin "vetäkää käsistäni/sormistani/jalastani" niin ei liikkunutkaan välillä se astraalikeho vaan TODELLINEN kehoni Surprised Se oli melko creepyä, mutta olin jo oppinut että sitäkään ei tarvitse pelätä. Sitten yhdessä vaiheessa kun turhautuminen jo alkoi iskeä, ajattelin "hei mutta minähän olen kokenut nyt melko epätavallisen tuntee. Mitä jos kerron ihmisille tästä, niin eikö se jo yksistään riitä saamaan heidät uskomaan?" Vastaus oli melko arvattava, mutta masentavakin "Ei se riitä!"
Noh eiköhän siinä tullut nyt melkolailla kaikki oleellinen. Lopulta minä sitten päätin luovuttaa - 4 tuntia kestäneen "taistelun" jälkeen, avasin silmäni, näin edessäni jotain valopallojakin, totesin apeasti "Ehkä sitten joku toinen yö..." ja yritin alkaa nukkua. Jostain kumman syystä ei kuitenkaan nukuttanut pätkääkään. Vaan seuraavana päivänä minulla oli kerrassaan kevyt olo ja huomioin kaikkea luontoa ja ystäviäni ja perhettäni paremmin Smile Ja koko päivän myös tuntui ihan kuin se astraalikehoni olisi voinut minä hetkenä tahansa lähteä leijumaan vaan kun se jäisi kummiskin kiinni päästä, niin pidättelin sitä... (Plus siitä tulee pidemmän päälle pää kipeäksi).
Tämä kaikki oli minulle kuitenkin melkoisen kiistaton todiste siitä, että ensinnäkin Jumala voi kuulla rukouksen ja että tuolla toisella puolen todella ON jotakin Smile Toivottavasti kaikki tämän lukevat alkavat miettiä myös samaa. Tiedä, että myös SINUA rakastetaan jossakin aina ja varauksettomasti ja sinä et ole koskaan yksin! Etkä myöskään ole sitä, mitä luulet olevasi - pelkkä ihmiskeho, vaan paljon enemmän SmileMikä sinun oivalluksen tunne sitten oli, mitä siis toivoit kaikille?
Melkoisen heppoiset todisteet tunnut tarvitsevan, muutaman unen ja Jumala on ja elää ja kulee! - Alkuperäinenkirjoitt
Jössejosse kirjoitti:
Mikä sinun oivalluksen tunne sitten oli, mitä siis toivoit kaikille?
Melkoisen heppoiset todisteet tunnut tarvitsevan, muutaman unen ja Jumala on ja elää ja kulee!Voi kun muistaisinkin sen... Olisikohan ollut rakkautta, läheisyyttä ja epäitsekkyyttä? Tuon tapahtuman jälkeen en ole vastaavaa enää kokenut. Koko ymmärrykseni oli hetken aikaa suorastaan jumalallinen - ja sitten maailma jälleen riuhtoi takaisin tähän materiaaliseen ajattelumalliin ja "valo" sisältäni vaimeni ja lopulta tasaantui ja normalisoitui.
- Ihmehyyp_i.ö_
Kerran kun olin hengellisessä tilaisuudessa ja eräs saarnaaja rukoili puolestani niin mulle tuli juuri kuvaukseen sopiva vibraatio kokemus jonka jälkeen tuntui sellaiselta kuin olisin pikkuhiljaa alkanut leijumaan etukenossa, hetkenpäästä olin ilmassa leijumassa mutta silti tiesin olevani seisoma asennossa rukouspiirin sivussa.. kenties jotain OOBE:en liityvää??
- OOBEttaja 13 vuotta
Yhtenä iltana kun tätä koetin, rentoutin itseni, ja yhtäkkiä alkoi kuuluumaan ihan hiljaista hälyä. Sen jälkeen aloin nousa istumaan, - en fyysisesti - ja valo alkoi kirkastua eli minulle tuli todella vahva nousemisen tunne. Ja koska asun kerrostalossa, yläkerran äijän piti ehdttomasti päästä kuselle joten äänistä johtuen "sinkouduin" takaisin makuulle. KAikkein omituisinta oli, että onnistuin, vaikka televisio pauhasi taustalla.
Kun koetin tätä seuraavana iltana, en saanut minkäänlaisia viboja. En, vaikka olen yrittänyt.
Hyviä neuvoja kaivataan ! - ihminen1116788
Aika jännä juttu toi OOBE. Tänään aamul olin jo melkee heränny (sellases sekavas tilas) sit yhtäkkii tuli vaa OOBE ja Lucid unet mieleen (ku joskus aiemmin olin niist lukenu) sit yhtäkkii korvis alko sirittää ja aloin pyörii sellasta hullunmyllyy ikään ku paikallani ja sit hetken pääst tunsin kun aloin irtautuu ruumiista ja sit ehin hetken olla irtautuneena kun jo heräsin.Oudoint oli se etten ees yrittäny OOBEa oikeeastaan kun olin lukenu siit ni pelkäsin sitä et tulis OOBE ja ku alko sirittää tajusin et nytse tulee, mut ei se ollu loppujen lopuks yhtään paha...
- hey it's me~
itse olen kokeillut astraalimatkailua nyt kai n. 5 kertaa. ekalla neljällä kerralla kokeilin astraalimatkaa päivällä, joten harjoitus ei toiminut oikein.
ekalla kerralla käytin kokeiluun 10-20 minuuttia. lihakseni rentoutuivat jotenkin, mutta ajatukseni vähän harhailivat.... :D yhdessä vaiheessa tuli sellanen fiilis, kun joku painais tost rinnan päältä & oli vaikea hengittää, sitten tuntui, kun olisin kääntymässä kyljelleni...? hmm, olinko edes lähellä onnistumista? :D
seuraavilla kerroilla harjoitus ei ollut edes noin tuottoisa.
viimeisin kerta oli sunnuntai-ilta. en ollut edes aluksi suunnitellut astraalimatkaa, mutta päätin silti kokeilla, kun ei oikein väsyttänyt jne. rentoutin lihakseni, mutta ajattelin jättää sen siihen. ajattelin edellistä päivää & vähän muutakin. olin melko väsynyt, mutta yhtäkkiä olin todella virkeä & taustalla alkoi kuulua kohinaa o: oikeaa kättäni pisteli todella paljon & myös vähän vasenta kättäni.
kello oli jo paljon, joten päätin lopettaa 'harjoituksen'. nousin ylös & käänsin kylkeä. kehoni oli todella raskas, kuin olisin herännyt unesta.
aijon kokeilla astraalimatkailua uudestaan viikonloppuna, tällä kertaa loppuunsaakka.... ;)- gr gesgd
Minulla suurin ongelma on pelko. Uskon tosiaan, että kaikki ihmiset irtaantuvat ruumiistaan nukkuessaan, mutta vain jotkut kokevat sen tietoisesti. Itse muistan lapsuudesta yhden irtautumisen, mutta sen jälkeen vuosikausia/vuosikymmeniä en mitään.
Ehkä kymmenen vuotta sitten aikuisena kiinnostuin toden teolla näistä asioista ja aloin haluta kokea ruumiistairtautumisen. Suhtauduin aiheeseen aika naivisti. Siis kuvittelin että olisi hauskaa "lentää" tms, enkä tajunnut, mitä muita seikkoja tuohon ulottuvuuteen liittyy. Tilasin yhden kirjan netistä, jossa luvattiin opetettavan OBE:ta. Näin jäkeenpäin se oli todella typerä kirja, ja luulen ettei sen kirjoittajalla ollut mitään omaa kokemusta aiheesta. Mutta, joka tapauksessa sitä kirjaa lukiessani todellakin sain aivan jättimäisen ruumiistairtautumiskokemuksen.
Sanon "sain", koska en koe aikaansaaneeni sitä itse. Koin, että tuo OBE järjestettiin minulle, eli tunsin, että joku (todennäköisesti suojelushenkeni) "Imaisi"/"vetäisi" minut irti ruumiistani ja kulki mukanani matkan ajan. Kokemus jotenkin avasi muutkin "lukot" yliluonnollisiin kokemuksiin. Näin mm. paljon henkiä siinä astraalitilassa ja olen joutunut sellaisten kanssa tekemisiin myöhemminkin. Itse asiassa maailmankuvani muuttui siitä lähtien täysin. Olin ennen ateisti, mutta tuon ja sitä seuraavien vuosien aikana olen saanut niin vahvat omat kokemukset kuoleman jälkeisestä elämästä ja hyvästä/pahasta, että olen löytänyt kristinuskon.
Sen jälkeen tuo OBE on välillä meinannut toistua itsestään, aluksi vähän väliä. Oma esteeni sille on, että koin tapahtuman äärimmäisen pelottavana. Voisi sanoa, etten ole ikinä kokenut sellaista kauhua kuin silloin, ja vaikka tiedän ettei se aina ole vaarallista, niin silti tuo pelko on jäänyt mieleeni niin voimakkaasti, että se pysäyttää ruumiistairtautumisen nykyään, jos sellainen meinaa tapahtua. Ihmiset eivät tunnu aiva ymmärtävän tätä puolta. OBE tms eivät ole mikään "temppuvalikoima", josta voisi valita vain mieleisensä. Sellainen voi olla varmaan tosi traumatisoivaakin, ainakin itselläni perusturvallisuus kärsi pahasti, kun jouduin luomaan koko maailmankuvan uudestaan noiden kokemusten myötä.
Ihmettelen välillä, kun luen noita ihmisten kirjoituksia, joissa hehkutetaan ruumiistairtautumiskokemuksia. Niissä mainitaan harvoin henkiä, vaikka ne liittyvät siihen maailmaan tiiviisti. Millaisia kokemuksia heillä oikein astraalimaailmasta on? En tarkoita vain jotain oman huoneen/ruumiin näkemistä, vaan muita juttuja. Henkimaailmahan elää siinä astraaliulottuvuudessa. Kuinka pärjäätte sen kanssa? Oikeasti kiinnostaisi, miten sen suhteen toimitte/tulette toimeen? - wenger
gr gesgd kirjoitti:
Minulla suurin ongelma on pelko. Uskon tosiaan, että kaikki ihmiset irtaantuvat ruumiistaan nukkuessaan, mutta vain jotkut kokevat sen tietoisesti. Itse muistan lapsuudesta yhden irtautumisen, mutta sen jälkeen vuosikausia/vuosikymmeniä en mitään.
Ehkä kymmenen vuotta sitten aikuisena kiinnostuin toden teolla näistä asioista ja aloin haluta kokea ruumiistairtautumisen. Suhtauduin aiheeseen aika naivisti. Siis kuvittelin että olisi hauskaa "lentää" tms, enkä tajunnut, mitä muita seikkoja tuohon ulottuvuuteen liittyy. Tilasin yhden kirjan netistä, jossa luvattiin opetettavan OBE:ta. Näin jäkeenpäin se oli todella typerä kirja, ja luulen ettei sen kirjoittajalla ollut mitään omaa kokemusta aiheesta. Mutta, joka tapauksessa sitä kirjaa lukiessani todellakin sain aivan jättimäisen ruumiistairtautumiskokemuksen.
Sanon "sain", koska en koe aikaansaaneeni sitä itse. Koin, että tuo OBE järjestettiin minulle, eli tunsin, että joku (todennäköisesti suojelushenkeni) "Imaisi"/"vetäisi" minut irti ruumiistani ja kulki mukanani matkan ajan. Kokemus jotenkin avasi muutkin "lukot" yliluonnollisiin kokemuksiin. Näin mm. paljon henkiä siinä astraalitilassa ja olen joutunut sellaisten kanssa tekemisiin myöhemminkin. Itse asiassa maailmankuvani muuttui siitä lähtien täysin. Olin ennen ateisti, mutta tuon ja sitä seuraavien vuosien aikana olen saanut niin vahvat omat kokemukset kuoleman jälkeisestä elämästä ja hyvästä/pahasta, että olen löytänyt kristinuskon.
Sen jälkeen tuo OBE on välillä meinannut toistua itsestään, aluksi vähän väliä. Oma esteeni sille on, että koin tapahtuman äärimmäisen pelottavana. Voisi sanoa, etten ole ikinä kokenut sellaista kauhua kuin silloin, ja vaikka tiedän ettei se aina ole vaarallista, niin silti tuo pelko on jäänyt mieleeni niin voimakkaasti, että se pysäyttää ruumiistairtautumisen nykyään, jos sellainen meinaa tapahtua. Ihmiset eivät tunnu aiva ymmärtävän tätä puolta. OBE tms eivät ole mikään "temppuvalikoima", josta voisi valita vain mieleisensä. Sellainen voi olla varmaan tosi traumatisoivaakin, ainakin itselläni perusturvallisuus kärsi pahasti, kun jouduin luomaan koko maailmankuvan uudestaan noiden kokemusten myötä.
Ihmettelen välillä, kun luen noita ihmisten kirjoituksia, joissa hehkutetaan ruumiistairtautumiskokemuksia. Niissä mainitaan harvoin henkiä, vaikka ne liittyvät siihen maailmaan tiiviisti. Millaisia kokemuksia heillä oikein astraalimaailmasta on? En tarkoita vain jotain oman huoneen/ruumiin näkemistä, vaan muita juttuja. Henkimaailmahan elää siinä astraaliulottuvuudessa. Kuinka pärjäätte sen kanssa? Oikeasti kiinnostaisi, miten sen suhteen toimitte/tulette toimeen?Pakko sanoa, että lyhyessä ajassa suhtautumiseni koko ruumiista irtaantumiseen on mennyt ääripäästä toiseen. Olen lukenut jo lapsena aiheesta, mutta kiinnostus heräsi uudestaan katsottuani Vesku-elokuvan, jossa Loiri kertoo omasta ruumiistairtaantumiskokemuksestaan. Asia alkoi kiehtoa suunnattomasti, joten luin paljon ohjeita ja ihmisten kokemuksia aiheesta.
Tarkoitukseni oli yrittää kokemusta heti sopivan tilanteen tullen, mutta Meeri K:n ja gr gesgd:n kirjoitukset muuttivat mieleni totaalisesti. Suunnaton innostus katosi hetkessä. Itse olen ateisti, enkä olisi todellakaan valmis muuttamaan maailmankuvaani uteliaisuudesta alkaneen kokeilun takia. Uskonnollisen heräämisen tuntemus on varmaan jokin aivokemiallinen juttu, mutta jos itse sellaisen kokisin, niin en tiedä osaisinko suhtautua siihen niin tieteellisesti.
Myös kauhukokemukset ja yhteydet henkimaailmaan kuulostaa vaan liian epämukavalta, olivat ne sitten unihalvauksesta johtuvia tai ei. Loirihan kertoo elokuvassa jotain, että hänen kokemukseen liittyi myös ennaltanäkeminen, joten ehkä tuolla asialla leikkiminen ei kannata. Tuskin olisin yrityksissäni edes onnistunut, mutta nyt ei enää kiinnosta edes yrittää. - Alkuperäinenkirjoitt
gr gesgd kirjoitti:
Minulla suurin ongelma on pelko. Uskon tosiaan, että kaikki ihmiset irtaantuvat ruumiistaan nukkuessaan, mutta vain jotkut kokevat sen tietoisesti. Itse muistan lapsuudesta yhden irtautumisen, mutta sen jälkeen vuosikausia/vuosikymmeniä en mitään.
Ehkä kymmenen vuotta sitten aikuisena kiinnostuin toden teolla näistä asioista ja aloin haluta kokea ruumiistairtautumisen. Suhtauduin aiheeseen aika naivisti. Siis kuvittelin että olisi hauskaa "lentää" tms, enkä tajunnut, mitä muita seikkoja tuohon ulottuvuuteen liittyy. Tilasin yhden kirjan netistä, jossa luvattiin opetettavan OBE:ta. Näin jäkeenpäin se oli todella typerä kirja, ja luulen ettei sen kirjoittajalla ollut mitään omaa kokemusta aiheesta. Mutta, joka tapauksessa sitä kirjaa lukiessani todellakin sain aivan jättimäisen ruumiistairtautumiskokemuksen.
Sanon "sain", koska en koe aikaansaaneeni sitä itse. Koin, että tuo OBE järjestettiin minulle, eli tunsin, että joku (todennäköisesti suojelushenkeni) "Imaisi"/"vetäisi" minut irti ruumiistani ja kulki mukanani matkan ajan. Kokemus jotenkin avasi muutkin "lukot" yliluonnollisiin kokemuksiin. Näin mm. paljon henkiä siinä astraalitilassa ja olen joutunut sellaisten kanssa tekemisiin myöhemminkin. Itse asiassa maailmankuvani muuttui siitä lähtien täysin. Olin ennen ateisti, mutta tuon ja sitä seuraavien vuosien aikana olen saanut niin vahvat omat kokemukset kuoleman jälkeisestä elämästä ja hyvästä/pahasta, että olen löytänyt kristinuskon.
Sen jälkeen tuo OBE on välillä meinannut toistua itsestään, aluksi vähän väliä. Oma esteeni sille on, että koin tapahtuman äärimmäisen pelottavana. Voisi sanoa, etten ole ikinä kokenut sellaista kauhua kuin silloin, ja vaikka tiedän ettei se aina ole vaarallista, niin silti tuo pelko on jäänyt mieleeni niin voimakkaasti, että se pysäyttää ruumiistairtautumisen nykyään, jos sellainen meinaa tapahtua. Ihmiset eivät tunnu aiva ymmärtävän tätä puolta. OBE tms eivät ole mikään "temppuvalikoima", josta voisi valita vain mieleisensä. Sellainen voi olla varmaan tosi traumatisoivaakin, ainakin itselläni perusturvallisuus kärsi pahasti, kun jouduin luomaan koko maailmankuvan uudestaan noiden kokemusten myötä.
Ihmettelen välillä, kun luen noita ihmisten kirjoituksia, joissa hehkutetaan ruumiistairtautumiskokemuksia. Niissä mainitaan harvoin henkiä, vaikka ne liittyvät siihen maailmaan tiiviisti. Millaisia kokemuksia heillä oikein astraalimaailmasta on? En tarkoita vain jotain oman huoneen/ruumiin näkemistä, vaan muita juttuja. Henkimaailmahan elää siinä astraaliulottuvuudessa. Kuinka pärjäätte sen kanssa? Oikeasti kiinnostaisi, miten sen suhteen toimitte/tulette toimeen?""""" Millaisia kokemuksia heillä oikein astraalimaailmasta on? En tarkoita vain jotain oman huoneen/ruumiin näkemistä, vaan muita juttuja. Henkimaailmahan elää siinä astraaliulottuvuudessa. Kuinka pärjäätte sen kanssa? Oikeasti kiinnostaisi, miten sen suhteen toimitte/tulette toimeen? """"""
Tiedän tuon tunteen. Olen sen myös läpikäynyt ja uskoisinkin että siinä on tarkoituksena testata kuinka valmis itseasiassa olet näille kokemuksille? Kun kerran aukaiset nimittäin portin, et sitä saa enää niin vain kiinni kuten huomasitkin. Suurin "ase" pelkoa vastaan on kuitenkin yksinkertaisesti YMMÄRRYS. Miksi jokin asia tapahtuu sillä tavoin kuin tapahtuu? Entä kuka minä itse olen ja mikä on suhteeni tähän? Vastaus on yksinkertainen: kohtaat sitä mitä pelkäät. Lakkaa siis pelkäämästä eli opi ymmärtämään mistä pelkosi kumpuaa ja se lakkaa piinaamasta koska menettää merkityksensä. Ymmärrä että olet saumattoman kytköksissä kaikkeuteen ja kaikkeus sinuun. Elämälläsi ja kaikella mitä teet on tarkoitus vaikka sitä et huomaisikaan. Jokin suurempi päämäärä on se mitä kohti olet matkalla kokoajan. Niin meillä kaikilla. Ja rukoileminen toden totta tepsii. Sitä tehostaa entisestään jos pyydät jotakuta toista rukoilemaan puolestasi - silloin ajatusten kohdistuminen moninkertaistuu. Tosiasiassa tämäkin on kuitenkin vain ns. "placebo -efektiä" sillä periaatteessa ilmaiset vain halun päästä eroon jostakin kun voisit suoraan vain käskeä tai todeta että "minä olen rauhallinen" tai "minä kohtaan pelkoni" tms. "MINÄ OLEN" on tehokkain mahdollinen rukous minkä voi tehdä. USKO siirtää todentotta vuoria - mutta ei usko siihen että Jeesus kykeni siihen, vaan se että myös SINÄ kykenet samaan. Jeesus opetti mitä ME olemme!
- ...
Minullakin on ollut oobe-kokemuksia? Olin rentoutunut kun mieleeni tulivat nämä oobe-jutut ja päätin kokeilla sitä. Olin siinä sitten makaamassa n.20 min kun tunsin nukahtavani. Olin silloin juuri aikeissa luovuttaa kun päätin maata siinä vielä noin 5min. taisi mennä minuutti kun näin valkoisen pallon(silmät kiinni) . se muistutti jonkinlaista pallosalamaa. se laajeni ja lopuksi täytti koko kehon. Ajattelin sen olevan jonkinlainen vibra joten aloin muodostaa aaltoja päästä varpaisiin. olin siinä valkoisen pallon valtaamana noin 2min kun tunsin että voisin nyt lähteä "vierimään" pois kehostani. Yritin vääntäytyä mutta vibrat olivat niin voimakkaita että silmiä oli vaikea pitää kiinni. Lopuksi luulin pääseväni irti kehostani, tunsin tyynyn pääni alla, mutta tunsin samalla istuvani 45 asteen kulmassa. avasin silmäni ja ajattelin näkeväni itseni istumassa. Niinhän minä näinkin mutta istuin lattialla sänkyni vieressä katsomassa itseäni. se kesti noin 10s jonka jälkeen se loppui. Minä ikäänkuin kaaduin tyhjyyteen ja siinä samassa heräsin.
Oliko tämä oobe?
Olen 12-vuotias - 1 vweeeee
Pääsiskin pois välillä kehosta,,jos on sillee kipuja ja turhautuneisuutta.
ps. minä olen yksi vuotias. - ulos laatikosta
jossain teknokraatti- ja kuluttajasivuilla puhutaan OOBE:sta lyhenteenä sanoille "out of box experience", eli kun tavara ostetaan ja otetaan pois pakkauksesta ja sitä ruvetaan käyttämään...
- 70-l?
Joo onhan niitä paljon samanlaisia lyhenteitä mutta out of body experience taitaa olla näistä kahdesta vanhempi lyhenne. Astral projection on se vanhempi nimi OOBElle, Monroe halusi kokemuksilleen tieteellisemmän nimen joten voimme syyttää häntä tästä termistä OBE/OOBE.
- tietämätyn
Onko se OBE/OOBE kun välillä iltasin kun yrittää ruveta nukkumaan niin tuntuu että leijailisi tyhjyydessä ja sitten alkaa ravistelu. se tuntuu oksenkin hyvältä ja sitten kun aukasee silmät niin kaikki loppuu yleensä se ei ala uudestaan kun sulkee taas silmät paitsi pari kertaa. ja jos ei avaa silmiä niin se olotila kestää n. 10-30 minuuttia. osaisko joku seittää tämän.
- joonas13
mistä saa aineet? onko reseptillä vai pitääkö kadulta hakee? mitenkä vaikuttaa terveytee pidemmäl kestol?
- miksi?
Mä niin toivon et ihmiset ei rue leikkimään tämän asian kanssa, jos siis et ole kokeillut ÄLÄ KOKEILE. Tämä siis omana neuvonani.
En ite oo koskaan mihinkään pyrkinyt mutta ruumiistairtautumisen olen kokenut "haluamattani" parisenkymmentä kertaa ja jokainen kerta on yhtä traumatisoiva. Tieteellisenä ihmisinä en ole nähnyt yhtään henkiä, enkä matkaillut tuonpuoleisissa mutta sen sijaan olen matkannut oman psyykkeen äärirajoilla, sellasissa tiloissa missä en kuulu mielestäni edes olla.
Tila alkaa yleensä täydellisellä rentoutumisella, pystyn noin puolessa minuutissa saamaan koko vartalon täysin tunnottomaksi. Tässä tilassa esiintyvät leijailemisen kokemukset eivät ole ruumiistapoistumista, vaan miellyttävää leijailemisen tunnetta kun aistiärsykkeitä on tajunnalle liian vähän. Tätä siis harrastan mielelläni.
Joskus kuitenkin alan kuulemaan hirvittävää huminaa päässäni, välillä voimistuvaa, välillä hiljenevää, ihan kuin vaihteleva radiotaajuus. Ensin humina on ihan miellyttävää, lopulta se alkaa kuitenkin muuttumaan voimakkaaksi, melkein kiljunnaksi. Sitten kun ruumiistairtautuminen alkaa, mukaan tulee hirvittävä kaikkinielevä suru, en osaa edes kuvailla sitä tunnetta, ihan ku kaikki tunteet vois keskittää puhtaaksi suruksi. Joskus taas koen hirvittävää voitontahtosta ja pahantahtosta riemua, alan nauramaan siitä repivästä onnesta kun pystyn hallitsemaan kaikkea ja tekemään kenelle tahansa mitä tahansa. En oo pystyny vertaamaan sitä tunnetta kuin elokuvissa oleviin "hulluihin tiedemiehiin" jotka luo jotakin vaarallista voidakseen hallita kaikkea. Tämä tune on hirvittävän pelottava ja heti kun tajuan sen, joudun pakokauhuun ja lopulta palaan kehooni.
Noi oli vain esimerkkejä, ja mä toivon: älkää sekaantuko tälläseen "turhaan" jollette noita tiloja koe "luonnostaan" yrittämättä.- ssssssssssssssssssss
Pyskoosia lähentelevää kuvastoa tuo on. Tunnetta ja mielen sisäistä hallitsematonta juttua.
- jotain sekoillut..
Liittyykö OOBEsta palautumisen tilanteeseen mahdollisesti sekavuuden tunne? "Kuka olen, missä olen, miksi olen"? Vai onko tämä sitten sitä jotain mielenhäiriötä, jossa ei tunne omaa kehoaan omakseen... en muista kyseisen häiriön nimeä.
- Lentelyä
En ole ollut sekavuustiloissa näiden unimatkojen jälkeen, itse kutsun tällaisella nimellä näitä matkusteluja.
Joskus kyllä hivennen väsynyt ja joku väitti, että pitää tulla hallitusti takaisin kehoon, sillä muutoin tulee pahoinvointia tms. Olen tullut useita kertoja ns. humahtamalla ja seurauksena on nopeampi pulssi ja äkillinen herääminen, ei muuta.
En tiedä miten muut kokevat matkustelun tässä tilassa, mutta itse yleensä lennän. Joku mainitsikin, että tässä toisessa / toisissa todellisuuksissa on henkiä tai muita energioita, siitä olen samaa mieltä.
Ja ne pelot ovat kovin rajoittava tekijä, vaikka eivät auta sen enempää kun jänis pistäisi päänsä puskaan ja silmänsä kiinni, kuvitellen kaiken olevan paremmin.
Pelkääminen on kovin luonnollista, niin itselle kun muillekkin. Ne on vain kohdattava ja voitettava, vaikka sitten pienin askelin.
- sjfgekgernhj
näist jutuist tulee mielee leffa nimeltä Inception
- sammakonpoika
ootte kaikki ihan sekasin... näin on...
- Joneri
Oma vinkkini on simppeli; juuri ennen nukahtamista vältä ettet nukahda. Ajattele vaikka hetki aivan kuten ajattelisit nukkumaan mennessä. Eli vaikkapa jotakin tapahtumaa jossakin tietynlaisessa miljöössä joidenkin henkilöiden kanssa. Kun alat vaipumaan unikuviesi pariin, niin tiedä ettet aio nukahtaa. Äläkä nukahda ja menetä kontrollia.
Kun pääset tähän alkuvaiheeseen niin hahmotat mahdollisesti omakohtaisen tavan, miten löysit tähän tilaan. Jollakin se voi olla kiinni jalkojen asennosta makuuasennossa, tai toinen pitää käsivarttaan silmiensä päällä. Jokaisella on omat tapansa eli en suosittele lainaamaan kaikkea oppia suoraan muiden kirjoituksista, vaan otahan itse selvää omista ainutlaatuisista tavoistasi.
Unikuvat eivät siis vieneet mukanaan. Hyvä.
Olet huoneessa tai ulkoilmassa jossa kävit maate. Uni kuitenkin saattaa tuntua painavan päälle, koska olotila on mukavan rentoutunut ja olet mahdollisesti väsynyt. Älä kuitenkaan hätiköi vaan muistele nyt paikkaa jossa olet. Huoneen muotoja, joitakin huonekaluja. Jos et välitä ympäristöstäsi, niin saatat vaipua noustessasi uneen, koska et hahmota tilannetta, vaan päädyt siihen mustaan alueeseen jossa kuvitelmat rakentuvat. Silloin ihmisellä yleensä loppuu tai alkaa uni. Jos se alkaa tästä kyseisestä mustasta alueesta, niin silloin siitä katoaa helposti kontrolli ja heräät seuraavaksi pirteänä aamulla.
(Kun tiedät mistä nouset ja missä avaat silmäsi, haluat myös mielellään tietää mitä näet. Ainakin omalla kohdallani se helpottaa paljon.)
Nyt on aika koittaa nousta ylös. Jos olet perehtynyt enemmän unennäköön, niin tiedät että voit myös varmistaa ettet ole tässä perus hereilläolon tilassa. Vaan nukut tai poistuit kehostasi. Eli työnnä esimerkiksi itsesi seinän lävitse, jotta tiedät ettei sinun tule varoa fyysistä kehoasi. Nyt olet heittänyt yhden huolen pois kontoltasi ja ajatus on taas kevyempi.
Jos näet sattumoisin katon läpi tähtiin ja tunnet mahdollisuuden matkata niihin, niin olehan varovainen ettet katoa aivan äärettömyyksiin asti (: Matkaa aluksi vaikka vain muutaman kerroksen verran ylöspäin ja vasta seuraavalla kerralla toiset muutama.
Tähtiin matkatessa etäisyyttä tulee niin paljon, että päätin kirjoittaa vierelleni lapun ennen sinne lähtöä, jossa luki etten ole kuollut vaan matkalla.. tai jotakin sinne päin. Siellä voi tosiaan mennä jokunen päivä.
Mietinkin että matkustaako eläimet horrostaessaan tähtiin..
Ainiin! Ja sattui mitä sattui. Tästä moni on varmasti eri mieltä, mutta jos tapaat jonkun ulkopuolisen joka on täysin ? sinulle, niin älä huomio häntä mitenkään. Älä anna hänelle minkään sortin tuntemusta mitä mahdollisesti ajattelet hänestä. Katso vain muualle ja matkaa eteenpäin. Jos törmäät häneen uudestaan niin nyt sinun on tiedettävä tosissasi että sinä päätät kaikesta ja voit tehdä mitä tahansa. Hankkiudu hänestä eroon keinolla millä hyvänsä. Jos nimittäin pelkäät niin sinun tulee pyyhkiä pelko pois sinä hetkenä kun jokin alkaa vaikuttaa uhkaavalta.
Saatat tavata monia hahmoja ja henkilöitä. Tarkoitankin lähinnä nyt vaan niitä jotka näyttävät pelottavilta ja ovat yleensä paikallaan, kuin odottaen että joku laukaisee niiden ajatukset päälle. - Rauhantekijä
Kiertele vaan mielelläsi ympärillä olevassa huoneessa ja pihamailla, jos siltä tuntuu.......sisäinen ulkotila näkö sisälläsi parantuu......sillä voi puhua vaikka koirat laittaa hymähtämään echoefektillä, kutsun enemmän delay efektiksi, sillä kai käsitykseni mukaan voi rakentaa telepatiaa silleen oikeesti.....mitä enemmän toisia ajattelee.....lennellen ulos samassa meditatiivisessa tilassa.....mutta ei tietentkään liikaa....ulkoinen lentely ja sisäinen lentely....peter pan....sielulla lentelyä olkoon tämä, vaikkapa.....
- Rauhantekijä
Leviä meditaatiossasi ääneen......ja ajattele sade sammu........silloin pitää vapauttaa koko sielusi ääneen pihalla, tuuleen, sateeseen. Pitäs sammua sade. Siinä menee valon läpi, jos ei pelkää että vajoaa tai pökertyy , siinä kohdassa pitää keskittyä ääneen, ettei tipahda.
- Rauhantekijä
Asennolla ei väliä. Toivo vain jotain, rukoile siellä valossa, tapahtuu luonnon ilmiöiden muuttumista.
- trapetsixx
Olipa villi ja hauska kertomus tosin omituisen ristiriitainen. Tuo Jumalan kämmenellä kokemus on ihana minulla on jotakin vastaavia kokemuksia Jumalan läheisyydestä ei kämmenellä kuitenkaan. Mutta sitten tuo 4 tunnin ähellys energiakehon irrottamiseksi lihallisesta kehosta jossa pään kohdalta ei irtoa on aikamoinen.... Jumala tais häipyä ja joitakin harjoittelijoita tuli avustamaan ..mutta kyllä se varmaan siitä. Minulla on ruumiista irtautumiskokemuksia mutta ne ovat olleet yllätyksellisiä en ole yrittänyt tietoisesti irrottautua. Silloin tällöin näen unia joissa koen ja tunnen lentäväni ja välillä liitelen kuin jokin supersirkustaitelija trapetsilta toiselle tai valtavia loikkia kuin olisi taikasaappaat jalassa en silloin niinkään näe naitä tapahtumia vaan koen ja tuntuu tosi ihanalta lentää ilmassa tai hypähdellä valtavia loikkia. Minulla on myös helppoa kuvitella esim levätessä lentäväni yms.
Ehkä olenkin sitten unissa jossakin astraalimaailmassa mutta niin tai näin en viitsi miettiä olkoon noin kun on mitätahansa ei siitä haittaa ole elämälleni iloa enempi vaan.
- Rauhantekijä
Rakkaudella
- sesiitäsit
Tietynlaisia unikokemuksia ne ovat. Unessahan kaikki on mahdollista.
Ei herätä nykytieteessä mitään mielenkiintoa. - Ikuisuus12
Minkäläinen teidän kuvailemanne surina on? Onko se millään tapaa sukua tinnitykselle? Itselläni tinnitti korvat ja tämä mitä nyt kuulen on erilainen ei ole humina, surina tai sirinä enempi. Välillä tulee mieleen kovalevy joka pyörii soikeasti, ääni. ei ole tasainen. Pitäisi kai mainita että kuulen äänen koko ajan ja mun mieli/tajunta lipsuu jatkuvasti johonkin toiseen mieleen/tajuntaan.
Luultavasti edellisen elämäni ajatuksiin?
Onko ajatuksia? Muutama kysymys on vielä.
Mitä teette muuta kun lentelette ?
-Konkreettisia asioista
MItäs ne henkilöt /henget on siellä obessa on, ovatko he oman mielikuvituksen tuotetta vai todellista rajan tuolla puolen tapahtuvaa toimintaa ?
Mitä mieltä voiko rajan toisella puolella olla paikka, jossa oobelaiset voivat kokoontua kun ovat irti omasta normi realitystä?
Mietin asioita hyödyn näkökulmasta ?
Voitteko mennä toisen ihmisen "uneen" tai siis tässä tapauksessa en tiedä kumpaa käyttäisi unta vai toisen ihmisen mieleen/ tajuntaan?
Edellinen kysymys on ehkä kaikista tärkein!
Kiitos.Mietin myös hiukan asioita ja googlen Earth voi auttaa teitä siinä lentelyssä jos haluatte mennä muualle kuin omaan kaupunkia tutkimaan jos vaan "lentelette"
Mitäs voitteko tehdä sitä oobe juttua myös siten, että olette hereillä oikeasti !
Ymmärrän jos olen asian jotenkin väärin tajunnut, eka pitää saada kroppa/fyysinen minä luulemaan, että on nukkumassa. Sen jälkeen tajunta on lähellä nukkumista, jota pitää välttää..
Ja sen jälkeen tulee kysymys, että voiko sitä tehdä hereillä ollessaaan ?
--------------------------------------------------------------------------------
Ei lliity edelliseen kysymykseen, vaikka kyseessä onkin kävely omassa kodissaan ja tuntui, ettei ollut ihan kunnolla mukana, olin kumminkin hereillä.
Tai mitä se on, kun tietää olevansa jotenkin pois omasta mielestään/tajunnastaan ja samaan aikaa kävelee ympäri asuntoa ja kokee olevansa "jotenkin" pois omasta mielestään, vaikka pystyykin kävelemään?
Tapahtuman jälkeen en ollut enään varma, kävelinkö omassa kodissani vai sen samanalaisessa ympäristössä.
Samoihin aikoihin on myös tapahtunut semmoinen, että on hävinnyt yli vuorokausi mun elämästäni. Toinen kerta oli jotain 6 h tunnin luokkaa. En tiedosta tehneeni mitään silloi kun hävisi vrk. Toisella kerralla luulin maanneeni ehkä tunnin epämielyttävässä asennossa.
Niille ketkä on kertonut psyyken olevan kovilla tietyissä tapauksissa, niin ymmärrän heitä, mutta uskon myös samalla, että jokainen tai suurin osa heistäkin haluaa tehdä sitä uudestaan, vaikka oma pää on ollut kovilla muutaman tunnin sen jälkeen kun on tapahtunut jotain "Ikävää".
Mikä on OOben kliimaksi ?
Mikä se on ollut juuri sinulla ?
Haluan kuulla muutakin kun kävelin seinän läpi ja lentelen tai kävelen asunnossani, sori jos toi teksti karahtaa silmille, mutta tietoa tarvitaan.- Järkikäteenjo
Pelkkiä uniahan nuo ovat. Ei kukaan ole pystynyt esim. leikkauksen yhteydessä
näkemään mitä korkean kaapin päällä olisi ollut kun asiaa piti tutkia ja testata.
Ei vaikka leikkauspotilas on kuvitellut leijailevansa katon rajassa.
Itse tein vastaavanlaisen kokeen, mutta en sitten leijaillut missään. Nukahdettuani heräsin vasta leikkauksen jälkeen vailla mitään kokemusta mistään. - Anonyymi
Tuolla on haastattelussa kehostapoistuja Lura Lura Ketchledge:
https://www.uudenajansarastus.fi/tietoisuus-ja-ufot/ - Anonyymi
OBE-kokija Robert Brucen vinkkejä hallittuun kehostapoistumiseen:
https://www.uudenajansarastus.fi/robert-bruce-hallittu-kehostapoistuminen-ala-tee-naita-virheita-astraalitasoilla/ - Anonyymi
Asiaa on joskus tutkittu tieteellisesti ja näytöt osoittivat kaikki nollatulosta. Eli ei mitään perää, kaikki on vain mielikuvituksen tuotetta ja kuvitelmaa.
Siitä vaan kuvittelemaan niin näette vaikka ufoja!- Anonyymi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18202185/kehosta-irtautumisen-kokemukset--astraalimaailma--varoitus-
Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.
Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.
- Anonyymi
Minä irtosin kerran vahingossa ruumiistani vuonna 2004. Makoiltiin ystäväni kanssa sängylläni ja keskusteltiin syvällisiä rakkaudesta selällään maaten.
Yks kaks vain irtosin ruumiistani ja lensin valkoisen kaupungin läpi kultaiseen saliin, jossa koin suurta rakkauden tunnetta hahmoihin, joita näin. Koin heidät perheekseni. Kohtasin suuren valon ja olin taas ruumiissani. Ilon kyyneleitä oli valunut silmistäni poskille ja ystäväni ihmetteli, missä kävin. Olimme selvinpäin. En kokenut tilannetta pelottavana, eikä ystävänikään säikähtänyt.
Olikohan kyseessä siis OOBE? 💚- Anonyymi
Kärpässienet tekee tuollaisia tuntemuksia. Niitä pitää osata syödä just oikea määrä. Aaprahamit ja Iisakit menivät usein erämaahan kun kyllästyivät akkaansa ja muuhun lähipiiriin ja pistelivät mahantäydeltä sieniä poskeensa. Sitten näkivät vaikka minkälaisia näkyjä ja kirjoittelivat niistä jopa raamattuunkin kokemuksiaan. Niitä sitten jossain Lapualla luetaan oikein kuorossa ja päräytetään lauluja vielä päälle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kärpässienet tekee tuollaisia tuntemuksia. Niitä pitää osata syödä just oikea määrä. Aaprahamit ja Iisakit menivät usein erämaahan kun kyllästyivät akkaansa ja muuhun lähipiiriin ja pistelivät mahantäydeltä sieniä poskeensa. Sitten näkivät vaikka minkälaisia näkyjä ja kirjoittelivat niistä jopa raamattuunkin kokemuksiaan. Niitä sitten jossain Lapualla luetaan oikein kuorossa ja päräytetään lauluja vielä päälle.
Kärpässienien syönti taitaa olla vähän riskaabelia. Aivoissa olevasta käpyrauhasesta löytyy dimetyylitryptamiinia (DMT) jota vapautuu mm. ihmisen kuollessa. Sitä löytyy myös lähes kaikesta elollisesta maan päällä. Höyrystettynä/polttamalla DMT tuo täydellisiä ja uskomattomia kohtaamisia henkien kanssa henkimaailmoissa, täydellisiä ruumiistairtautumisia. Tästä ei ole vielä selkoa saatu, että onko dimetyylitryptamiini tie henkimaailmaan ja kaikkien elollisten väylä kommunikoida keskenään.
Realistisesti minun mielestäni ainoa todellinen mahdollisuus "OOBE" ilmiöön, henkien ja toisten astraaliolentojen kanssa kommunikointiin. Been there done that ja never gonna stop. Kerran pari vuodessa on hyvä ottaa itsensä irti ruumiista, mennä henkimaailmaan ja kokea se kaikki, mm. egokuolema.
Suosittelen lämpimästi perehtymään asiaan aluksi Googlen välityksellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kärpässienien syönti taitaa olla vähän riskaabelia. Aivoissa olevasta käpyrauhasesta löytyy dimetyylitryptamiinia (DMT) jota vapautuu mm. ihmisen kuollessa. Sitä löytyy myös lähes kaikesta elollisesta maan päällä. Höyrystettynä/polttamalla DMT tuo täydellisiä ja uskomattomia kohtaamisia henkien kanssa henkimaailmoissa, täydellisiä ruumiistairtautumisia. Tästä ei ole vielä selkoa saatu, että onko dimetyylitryptamiini tie henkimaailmaan ja kaikkien elollisten väylä kommunikoida keskenään.
Realistisesti minun mielestäni ainoa todellinen mahdollisuus "OOBE" ilmiöön, henkien ja toisten astraaliolentojen kanssa kommunikointiin. Been there done that ja never gonna stop. Kerran pari vuodessa on hyvä ottaa itsensä irti ruumiista, mennä henkimaailmaan ja kokea se kaikki, mm. egokuolema.
Suosittelen lämpimästi perehtymään asiaan aluksi Googlen välityksellä.https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Ihmisen metafyysinen rakenne
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
Ihmisen metafyysinen rakenne. Osa 2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin
Ja karma, joka sitoo tai vapauttaa meidät, koska se on energiaa. Jos toimimme oikein, tämä energia ei kosketa meitä. Meillä on siis eräänlainen diplomaattisen koskemattomuuden status. Toisin sanoen olemme henkisiä olentoja, jos meillä on henkinen tietoisuus henkisinä olentoina, otamme aineellista energiaa ja käytämme sitä henkisiin tarkoituksiin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa
Kaikki aineellisen maailmankaikkeuden monimuotoisuus syntyy gunojen yhdistelmästä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2
Nämä aineellisen luonnon kolme ominaisuutta ovat itsessään ajan energian sisäinen rakenne. Tätä voi olla hieman vaikea ymmärtää. Aika on sellainen näkymätön voima, näkymätön virtaus, ja me olemme siinä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561876Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481638- 521574
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51517Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61405Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138