35 parasta hävittäjälentäjää...

Misi

Tiesitkö että "lentäjä-ässän" arvon sai NL:n ja länsimaiden lentäjä kymmenellä ilmavoitolla II-maailmasodassa.
Saksalaisilla oli toisin.
Ei puhuttu lentäjä-ässistä vaan expertistä.
35 parasta Saksalaista hävittäjälentäjää pudottivat yhteensä 6 848 konetta!
Erich Hartman oli ylittämätön.
Lokakuussa -42 alkanut lentäjän ura toi 1425 taistelulentoa ja 825 ilmataistelua.
Voittoja eli pudotuksia 352 kpl.
Siinäpä pohtimista "korkkareiden" kirjoittajille:))
Myös ilmavoimista olisi kiva muistaa Rudel Hans-Ulrich.
Aivan uskomattomia saavutuksia.
Noo näkeehän sen jo formuloista.
Saksalainen Shumi kun poistui Ferrarilta, niin vituiksi alkoi mennä.

143

13312

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • riitti....

      Erich Hartmanistahan on kirjoitettu hyvä kirja. Hänen taktiikkansa oli nousta mahdollisimman korkealle ja syöksyä auringon suunnasta alempana olevan vastustajan kimppuun.
      `palastahan´ Hartmanille Itärintamalla riitti.

      • Anonyymi

        Hyvä kommentti Eric Hartmannoli ylivoimaisesti paras hävittäjä Ässä ja myöskin Saksalaiset oilivat ylivoimaisesti maailman parhaita taistelu lentäjiä, sillä heille ei kukaan vetänyt vertoja. 35 parhaan Saksalaislentäjän keskimääräinen pudotus saldo oli lähes 200 konetta per Jätkä, eli yhteensä yli 6800 konetta. Parhaat Britti Lentäjät eivät päässeet Lähellekkään Saksan Ässien tasoa!


    • RoRe

      IsänmaanPETTURI!!

      • Anonyymi

        Mannfred Rudel!! Mitäs siitä tuumit?


    • Itse asiassa ässän arvonimen saamiseen riitti ja riittää viisi ilmavoittoa. Sodan ajan Luftwaffen esikunnissa laskettiin hävittäjälentäjän kelpoisuus melko lailla eri tavalla, mutta en ole siihen niin yksityiskohtaisesti perehtynyt. Ilmavoitot eli pudotukset kuitenkin laskettiin normaalisti, mutta pisteytyksessä otettiin sen lisäksi huomioon esimerkiksi "taktiset ilmavoitot", l. viholliskoneen tehtävän keskeyttäminen sekä taktinen osaaminen ja aggressiivisuus. Luftwaffessa esimerkiksi arvostettiin korkealle pilottia, joka osasi hajottaa vihollispommikoneiden tiukan muodostelman, antaen näin kokemattomammille lentäjille helpompia ja vähemmän vaarallisia mahdollisuuksia hyökkäykseen parhaassa tapauksessa yksinäistä pommikonetta vastaan.

      Itse arvostan ehkä eniten Saburo Sakaita, joka oli etenkin sodan loppuvaiheissa todella jäyhä tyyppi epätoivoisessa taistelussa materiaaliltaan täysin ylivoimaista vihollista vastaan. Viisitoista Hellcat-hävittäjääkään ei saanut yksinäistä yksisilmäistä Zero-lentäjää pudotettua. Vaikutti mukavalta hemmolta, herrasmies, joka ainakin kerran nimenomaista käskyä uhmaten ei ampunut siviilimatkustajakonetta. Ei uskoisi japanilaisesta sotilaasta...

      • silmäistäjä

        vain olisi ollut niin, että kaveri yksisilmäisenä osallistui B 29 pudottamiseen, eikä ollut siitä erityisen ylpeä.


      • oli Sakai

        "Itse arvostan ehkä eniten Saburo Sakaita, joka oli etenkin sodan loppuvaiheissa todella jäyhä tyyppi epätoivoisessa taistelussa materiaaliltaan täysin ylivoimaista vihollista vastaan. Viisitoista Hellcat-hävittäjääkään ei saanut yksinäistä yksisilmäistä Zero-lentäjää pudotettua. Vaikutti mukavalta hemmolta, herrasmies, joka ainakin kerran nimenomaista käskyä uhmaten ei ampunut siviilimatkustajakonetta. Ei uskoisi japanilaisesta sotilaasta..."

        Minä taas uskon, sillä japanilainen osaa ottaa vastuun ja maksaa hengellään siitä, jos asia menee munille. Lännessä vastuu kuuluu... niin kenelle? Käskyjä noudatetaan. Mutenhan japanilainen osaa olla julma halutessaan.

        Japanilaisen sukellusveneen kapteeni säästi suomalaisen parkki Lawhillin. Hän ei tohtinut upottaa kaunista purjelaivaa - ja rikkoi siis hänkin ehdotonta käskyä.


      • kirjoittaa muistelmissaan, että kohtalokkaassa hyökkäyksessään hän erehtyi viholliskoneen tyypistä ja hyökkäsi takaapäin sellaista muodostelmaa vastaan, jossa oli taka-ampujat. "Olin ansassa. Oli vain yksi mahdollisuus: ´painaa edelleen päälle´ ja avata tuli kaikilla käytettävissä aseilla" hän kirjoittaa. Näin hän myös teki ja ampui alas kaksi viholliskonetta. Samalla hän itse haavoittui vakavasti ja hänen ponnistelunsa lähes sokeana seulaksi ammutulla Zerolla on legenda.

        En nyt viitsi kaivaa "Samuraita" esiin hyllystäni, mutta eikö Sakain taistelu Hellcatien piirityksessä Ivo Jiman yläpuolella tapahtunut ennen hänen haavoittumistaan?

        Muistelmissaan Sakai ei kerro uhmanneensa käskyä ampua siviilikonetta; ainoat kerrat jolloin hän uhmasi esimiehiään olivat ne, kun he eivät saaneet savukkeita, vaikka mekaanikot saivat ja lentäjät alkoivat polttaa alkuasukkaiden sikareja joiden polttaminen oli kielletty. Toinen kerta oli, kun Sakai ei syöksynyt hävittäjällään päin vihollislaivoja vastoin käskyä, vaan palasi takaisin tuoden siipimiehensäkin. Ja kolmas kerta aivan sodan lopussa, kun Sakai tovereineen hyökkäsi B-29-pommittajalaivuetta vastaan ja ampui yhden niistä alas. Sakain mukaan amerikkalaiset kiistävät edelleen pommikoneen menetyksen.


      • asioiden järjestys
        Sologdin kirjoitti:

        kirjoittaa muistelmissaan, että kohtalokkaassa hyökkäyksessään hän erehtyi viholliskoneen tyypistä ja hyökkäsi takaapäin sellaista muodostelmaa vastaan, jossa oli taka-ampujat. "Olin ansassa. Oli vain yksi mahdollisuus: ´painaa edelleen päälle´ ja avata tuli kaikilla käytettävissä aseilla" hän kirjoittaa. Näin hän myös teki ja ampui alas kaksi viholliskonetta. Samalla hän itse haavoittui vakavasti ja hänen ponnistelunsa lähes sokeana seulaksi ammutulla Zerolla on legenda.

        En nyt viitsi kaivaa "Samuraita" esiin hyllystäni, mutta eikö Sakain taistelu Hellcatien piirityksessä Ivo Jiman yläpuolella tapahtunut ennen hänen haavoittumistaan?

        Muistelmissaan Sakai ei kerro uhmanneensa käskyä ampua siviilikonetta; ainoat kerrat jolloin hän uhmasi esimiehiään olivat ne, kun he eivät saaneet savukkeita, vaikka mekaanikot saivat ja lentäjät alkoivat polttaa alkuasukkaiden sikareja joiden polttaminen oli kielletty. Toinen kerta oli, kun Sakai ei syöksynyt hävittäjällään päin vihollislaivoja vastoin käskyä, vaan palasi takaisin tuoden siipimiehensäkin. Ja kolmas kerta aivan sodan lopussa, kun Sakai tovereineen hyökkäsi B-29-pommittajalaivuetta vastaan ja ampui yhden niistä alas. Sakain mukaan amerikkalaiset kiistävät edelleen pommikoneen menetyksen.

        Sakai haavoittui Cuadalcanalin vesien yllä vuodenvaihteen 42-43 tiimoilla erehdyttyään luulemaan Avenger-lentuetta Wildcateiksi.

        Tuo 15 Hellcatin kohtaaminen sattui parisen vuotta myöhemmin.

        Ainakaan Samurai-kirjassa Sakai ei mainitse siviilikoneen ampumatta jättämistä.


      • Anonyymi
        oli Sakai kirjoitti:

        "Itse arvostan ehkä eniten Saburo Sakaita, joka oli etenkin sodan loppuvaiheissa todella jäyhä tyyppi epätoivoisessa taistelussa materiaaliltaan täysin ylivoimaista vihollista vastaan. Viisitoista Hellcat-hävittäjääkään ei saanut yksinäistä yksisilmäistä Zero-lentäjää pudotettua. Vaikutti mukavalta hemmolta, herrasmies, joka ainakin kerran nimenomaista käskyä uhmaten ei ampunut siviilimatkustajakonetta. Ei uskoisi japanilaisesta sotilaasta..."

        Minä taas uskon, sillä japanilainen osaa ottaa vastuun ja maksaa hengellään siitä, jos asia menee munille. Lännessä vastuu kuuluu... niin kenelle? Käskyjä noudatetaan. Mutenhan japanilainen osaa olla julma halutessaan.

        Japanilaisen sukellusveneen kapteeni säästi suomalaisen parkki Lawhillin. Hän ei tohtinut upottaa kaunista purjelaivaa - ja rikkoi siis hänkin ehdotonta käskyä.

        Japani ja Suomi taistelivat smalla puolella. Olisikohan johtunut siitä, ettei upottanut Suomalaista parkkia?


      • Anonyymi

        "Ei uskoisi japanilaisesta sotilaasta ..."

        Terve rasisti!


    • Erich Hartman oli erinomainen lentäjä. Ironista että paras ei-saksalainen ässä on suomalainen Ilmari Juutilainen.

      • säälittävää

        Niin tai sitten säälittävää kun taisteltiin samaa viholista vastaan ja kuitenkin paras suomiässä tiputti "vain" 93 lentokonetta. Enemmän koneita tiputtaneita saksalaisia oli enemmän kuin kiinalaisia.
        No rintamatilanne ja vastustajan lukumäärät ei olleet vertailukelpoisia.

        Juutilainen oli kuitenkin ilmahistoriassa ainutlaatuinen lentäjä koska lienee luokassaan ainoa jonka koneeseen ei osunut yksikään vihollisen luoti. Aikalaiskuvauksen mukaan jo koulutusvaiheessa kaverin erityslahjakkuus tuli esille. Harjoitustilanteissa kokeneemmat opettaja lentäjätkään ei onnistuneet karistamaan illua kannoiltaan. Pojan juippi lensi sitkeästi opettajan imussa typerä virne kasvoillaan.
        Mielenkiintoisia yksityiskohtia oli myös että juutilainen tiputti kaksi mustagia viidestä mitä neuvostoliitto sai yhdysvalloilta sodan aikana sekä spitfiren ja lightningin muiden ohella.

        Maailman historia menestynein lentäjä on kuitenkin kiistattomasti stuka-kuski Hans-Ulrich Rudel. Kaverin kiistanalaisten asenteiden ja mielipiteiden vuoksi viralliset tunnustukset on hieman arkaluontoisia.


      • hävittäjälentäjä

        oli lentomestari Hiroyoshi Nishizawa .103 pudotusta. Rankalla ”nipotuksella” saamme myös 9 itävaltalaista ennen Ilmari Juutilaista. Heistä parhaana kapteeni Walter Nowotny . 258 pudotusta.


      • :-)

        "Ironista että paras ei-saksalainen ässä on suomalainen Ilmari Juutilainen"

        Olisiko Lukkijurpolle kauhistus jos nimi olisikin Ilmari Juutalainen?


      • FFulmen
        säälittävää kirjoitti:

        Niin tai sitten säälittävää kun taisteltiin samaa viholista vastaan ja kuitenkin paras suomiässä tiputti "vain" 93 lentokonetta. Enemmän koneita tiputtaneita saksalaisia oli enemmän kuin kiinalaisia.
        No rintamatilanne ja vastustajan lukumäärät ei olleet vertailukelpoisia.

        Juutilainen oli kuitenkin ilmahistoriassa ainutlaatuinen lentäjä koska lienee luokassaan ainoa jonka koneeseen ei osunut yksikään vihollisen luoti. Aikalaiskuvauksen mukaan jo koulutusvaiheessa kaverin erityslahjakkuus tuli esille. Harjoitustilanteissa kokeneemmat opettaja lentäjätkään ei onnistuneet karistamaan illua kannoiltaan. Pojan juippi lensi sitkeästi opettajan imussa typerä virne kasvoillaan.
        Mielenkiintoisia yksityiskohtia oli myös että juutilainen tiputti kaksi mustagia viidestä mitä neuvostoliitto sai yhdysvalloilta sodan aikana sekä spitfiren ja lightningin muiden ohella.

        Maailman historia menestynein lentäjä on kuitenkin kiistattomasti stuka-kuski Hans-Ulrich Rudel. Kaverin kiistanalaisten asenteiden ja mielipiteiden vuoksi viralliset tunnustukset on hieman arkaluontoisia.

        Tottakai taistelimme samaa vihollista vastaan kun tämä oli hyökännyt maahamme toistamiseen ja vielä kahden vuoden sisällä.

        Juutilaisella on 94 varmistettua ilmavoittoa (ei 93, kuten sinä sanoit). Kuitenkin oman kertomansa mukaan hänellä oli 126 ilmavoittoa. Tämä ei ole epätavallista, sillä ryssiä vastaan niin suomalaiset kuin saksalaiset saivat myös paljon varmistamattomia voittoja. Esim. sellaisia tapauksia missä viholliskone on selvästi "kuolettavasti haavoittunut" mutta onnistuu ontumaan muutaman kilometrin kotikentälle päin ja täten jää varmistamattomaksi voitoksi, ei kirjattu.


      • Asiaa!
        säälittävää kirjoitti:

        Niin tai sitten säälittävää kun taisteltiin samaa viholista vastaan ja kuitenkin paras suomiässä tiputti "vain" 93 lentokonetta. Enemmän koneita tiputtaneita saksalaisia oli enemmän kuin kiinalaisia.
        No rintamatilanne ja vastustajan lukumäärät ei olleet vertailukelpoisia.

        Juutilainen oli kuitenkin ilmahistoriassa ainutlaatuinen lentäjä koska lienee luokassaan ainoa jonka koneeseen ei osunut yksikään vihollisen luoti. Aikalaiskuvauksen mukaan jo koulutusvaiheessa kaverin erityslahjakkuus tuli esille. Harjoitustilanteissa kokeneemmat opettaja lentäjätkään ei onnistuneet karistamaan illua kannoiltaan. Pojan juippi lensi sitkeästi opettajan imussa typerä virne kasvoillaan.
        Mielenkiintoisia yksityiskohtia oli myös että juutilainen tiputti kaksi mustagia viidestä mitä neuvostoliitto sai yhdysvalloilta sodan aikana sekä spitfiren ja lightningin muiden ohella.

        Maailman historia menestynein lentäjä on kuitenkin kiistattomasti stuka-kuski Hans-Ulrich Rudel. Kaverin kiistanalaisten asenteiden ja mielipiteiden vuoksi viralliset tunnustukset on hieman arkaluontoisia.

        Hasse Wind on Suomen ässien ässä, niin hurri kuin lieneekin ollut.

        Sjögrenin kirjan tarkistetun pudotustilaston mukaan Hasse Wind on Suomen ässien ässä. Joillekin kuulemma laskettiin epäviralliset pudotuksetkin mukaan, kuten on kuulemma tehty Juutilaiselle. Tuossa Sjögrenin kirjassa on selitetty mistä on peräisin nuo monet eri lukemat ja MIKSI. Kun palattiin takaisin sodan aikana käytettyyn todistettuun pudotustilastoon niin Juutilaisen määrät on huomattavasti pienemmät. Itse asiassa ne onkin peräti 20 kpl pienemmät. Sitä oikeaa ja todellista lukemaa ei taida olla olemassakaan. Koneet tippui osumia saatuan joskus hyvinkin pitkän matkan kuljettuaan tai tuhoutui vaikkapa laskeutumisvaiheessa juuri saamiensa osumien seurauksena jne.

        Sjögren Börje: Hasse Wind - Hävittäjälentäjä,Tammi, 1984, 249 s.

        Täällä on tällaiset lukemat:Finnish aces

        http://www.1000pictures.com/aircraft/aces.htm

        Eino Juutilainen 94
        Hans Wind 78
        Eino Luukkanen 56


        Sjögrenin kirjassa kerrotaan sivuilla 240-241 näin: "Niinpä edelleenkin pitävät paikkansa vain ne ilmavoitot, jotka sotavuosina annettujen hyväksymissääntöjen mukaan oli merkitty varmoiksi pudotuksiksi. Täten todistamattomat pudotukset ovat edelleenkin hyväksymättömiä ja pudotusluetteloihin kelpaamattomia ilmavoittoja"

        Wind 75
        Juutilainen 74
        Luukkaanen 54
        Lehtovaara 44.
        .
        .
        .

        Mistä se Juutilainen on saanut 20 lisää?

        http://www.geocities.com/finnmilpge/fmp_faf_aces39_44.html


        Ilmari Juutilaisen kirjasta Punalentäjien kiusana. Muistikuvia hävittäjälentäjän taipaleelta.
        Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä. 2. painos 1956

        Siinä on sivulla 6 pudotustilasto jonka TOP 10 on seuraava:

        Lentomestari Juutilainen 94 tapausta
        Kapteeni Wind 79 tapausta
        Majuri Luukkanen 55 tapausta
        Lentomestari Lehtovaara 44 tapausta
        Kapteeni Puhakka 42 tapausta
        Luutnantti Puro 39 tapausta
        Vääpeli Katajainen 36 tapausta
        Majuri Karhunen 31 tapausta
        Vääpeli Vesa 29.5 tapausta
        Vääpeli Järvi 29 tapausta

        Sivulla 7 on Ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 50/14.5.1942

        Siinä sanotaan Karhusen saaneen Talvisodassa 2 ilmavoittoa ja 20 tämän sodan aikana. ja Marskin risti on myönnetty 26.4.1942. sekä kerrotaan lyhyesti kaikkien pudotusten taustat.

        Sivulla 10 on ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 102/13.7.1944 ja kerrotaan kuinka Marskin risti on myönnetty toistamiseen 28.6.1944.

        Juutilaisen ilmavoittojen määrä on kohonnut 8.6.1944 mennessä 53:een ja 9.6.1944 alkaen hän on pudottanut 15 konetta. Näin ollen hänellä on tällä hetkellä 73 ilmavoittoa. Näin oli pudotustilanne siis 13.7 1944.

        Kyllä nyt viimeistään alkaa ihmettelemään kuka ja missä on lukemat 94 ilmoittanut ja miksi moinen heitto ns. virallisten lukemien välillä? Ei kait joku vaan itse nosta häntäänsä noin roimasti tai rumasti?


      • Asiaa!
        Asiaa! kirjoitti:

        Hasse Wind on Suomen ässien ässä, niin hurri kuin lieneekin ollut.

        Sjögrenin kirjan tarkistetun pudotustilaston mukaan Hasse Wind on Suomen ässien ässä. Joillekin kuulemma laskettiin epäviralliset pudotuksetkin mukaan, kuten on kuulemma tehty Juutilaiselle. Tuossa Sjögrenin kirjassa on selitetty mistä on peräisin nuo monet eri lukemat ja MIKSI. Kun palattiin takaisin sodan aikana käytettyyn todistettuun pudotustilastoon niin Juutilaisen määrät on huomattavasti pienemmät. Itse asiassa ne onkin peräti 20 kpl pienemmät. Sitä oikeaa ja todellista lukemaa ei taida olla olemassakaan. Koneet tippui osumia saatuan joskus hyvinkin pitkän matkan kuljettuaan tai tuhoutui vaikkapa laskeutumisvaiheessa juuri saamiensa osumien seurauksena jne.

        Sjögren Börje: Hasse Wind - Hävittäjälentäjä,Tammi, 1984, 249 s.

        Täällä on tällaiset lukemat:Finnish aces

        http://www.1000pictures.com/aircraft/aces.htm

        Eino Juutilainen 94
        Hans Wind 78
        Eino Luukkanen 56


        Sjögrenin kirjassa kerrotaan sivuilla 240-241 näin: "Niinpä edelleenkin pitävät paikkansa vain ne ilmavoitot, jotka sotavuosina annettujen hyväksymissääntöjen mukaan oli merkitty varmoiksi pudotuksiksi. Täten todistamattomat pudotukset ovat edelleenkin hyväksymättömiä ja pudotusluetteloihin kelpaamattomia ilmavoittoja"

        Wind 75
        Juutilainen 74
        Luukkaanen 54
        Lehtovaara 44.
        .
        .
        .

        Mistä se Juutilainen on saanut 20 lisää?

        http://www.geocities.com/finnmilpge/fmp_faf_aces39_44.html


        Ilmari Juutilaisen kirjasta Punalentäjien kiusana. Muistikuvia hävittäjälentäjän taipaleelta.
        Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä. 2. painos 1956

        Siinä on sivulla 6 pudotustilasto jonka TOP 10 on seuraava:

        Lentomestari Juutilainen 94 tapausta
        Kapteeni Wind 79 tapausta
        Majuri Luukkanen 55 tapausta
        Lentomestari Lehtovaara 44 tapausta
        Kapteeni Puhakka 42 tapausta
        Luutnantti Puro 39 tapausta
        Vääpeli Katajainen 36 tapausta
        Majuri Karhunen 31 tapausta
        Vääpeli Vesa 29.5 tapausta
        Vääpeli Järvi 29 tapausta

        Sivulla 7 on Ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 50/14.5.1942

        Siinä sanotaan Karhusen saaneen Talvisodassa 2 ilmavoittoa ja 20 tämän sodan aikana. ja Marskin risti on myönnetty 26.4.1942. sekä kerrotaan lyhyesti kaikkien pudotusten taustat.

        Sivulla 10 on ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 102/13.7.1944 ja kerrotaan kuinka Marskin risti on myönnetty toistamiseen 28.6.1944.

        Juutilaisen ilmavoittojen määrä on kohonnut 8.6.1944 mennessä 53:een ja 9.6.1944 alkaen hän on pudottanut 15 konetta. Näin ollen hänellä on tällä hetkellä 73 ilmavoittoa. Näin oli pudotustilanne siis 13.7 1944.

        Kyllä nyt viimeistään alkaa ihmettelemään kuka ja missä on lukemat 94 ilmoittanut ja miksi moinen heitto ns. virallisten lukemien välillä? Ei kait joku vaan itse nosta häntäänsä noin roimasti tai rumasti?

        Mistä se Juutilainen on saanut nuo pudotusta 20 lisää? Varmasti nuo molemmat pudotti paljon enemmän viholliskoneita kuin on virallisissa lukemissa, mutta nyt on kyse sen aikaisin säännöin hyväksytyistä ilmavoitoista.


        Tuossa ketjussa kirjoitin aikoinaan noitten kahden suomalaisässän voitoista ja laskentaperusteista.

        Kunnia juutilaisille, windeille ja karilloille sun muille pörrää
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/8488054


        Täälläkin on "väärät" lukemat vallalla

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Juutilainen

        "Eino Ilmari Juutilainen (21. helmikuuta 1914 Lieksa – 21. helmikuuta 1999) oli toisen maailmansodan aikana Suomen ilmavoimien menestyksekkäin taistelulentäjä. Hän saavutti sotien aikana kaikkiaan 94 ilmavoittoa, ja on kansainvälisissä toisen maailmansodan lentäjien ilmavoittojen vertailussa eniten pudotuksia tehnyt ei-saksalainen lentäjä.[1] Juutilainen oli yksi neljästä kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista. Sotilasarvoltaan hän oli lentomestari."

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Wind

        "Hans Henrik "Hasse" Wind (30. heinäkuuta 1919, Tammisaari – 24. heinäkuuta 1995, Tampere) oli suomalainen hävittäjälentäjä toisessa maailmansodassa ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari. Wind on Suomen ilmavoimien virallisessa tilastossa toisella tilalla Ilmari Juutilaisen jälkeen 75 varmistetulla ilmavoitolla."


      • propelli
        Asiaa! kirjoitti:

        Hasse Wind on Suomen ässien ässä, niin hurri kuin lieneekin ollut.

        Sjögrenin kirjan tarkistetun pudotustilaston mukaan Hasse Wind on Suomen ässien ässä. Joillekin kuulemma laskettiin epäviralliset pudotuksetkin mukaan, kuten on kuulemma tehty Juutilaiselle. Tuossa Sjögrenin kirjassa on selitetty mistä on peräisin nuo monet eri lukemat ja MIKSI. Kun palattiin takaisin sodan aikana käytettyyn todistettuun pudotustilastoon niin Juutilaisen määrät on huomattavasti pienemmät. Itse asiassa ne onkin peräti 20 kpl pienemmät. Sitä oikeaa ja todellista lukemaa ei taida olla olemassakaan. Koneet tippui osumia saatuan joskus hyvinkin pitkän matkan kuljettuaan tai tuhoutui vaikkapa laskeutumisvaiheessa juuri saamiensa osumien seurauksena jne.

        Sjögren Börje: Hasse Wind - Hävittäjälentäjä,Tammi, 1984, 249 s.

        Täällä on tällaiset lukemat:Finnish aces

        http://www.1000pictures.com/aircraft/aces.htm

        Eino Juutilainen 94
        Hans Wind 78
        Eino Luukkanen 56


        Sjögrenin kirjassa kerrotaan sivuilla 240-241 näin: "Niinpä edelleenkin pitävät paikkansa vain ne ilmavoitot, jotka sotavuosina annettujen hyväksymissääntöjen mukaan oli merkitty varmoiksi pudotuksiksi. Täten todistamattomat pudotukset ovat edelleenkin hyväksymättömiä ja pudotusluetteloihin kelpaamattomia ilmavoittoja"

        Wind 75
        Juutilainen 74
        Luukkaanen 54
        Lehtovaara 44.
        .
        .
        .

        Mistä se Juutilainen on saanut 20 lisää?

        http://www.geocities.com/finnmilpge/fmp_faf_aces39_44.html


        Ilmari Juutilaisen kirjasta Punalentäjien kiusana. Muistikuvia hävittäjälentäjän taipaleelta.
        Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä. 2. painos 1956

        Siinä on sivulla 6 pudotustilasto jonka TOP 10 on seuraava:

        Lentomestari Juutilainen 94 tapausta
        Kapteeni Wind 79 tapausta
        Majuri Luukkanen 55 tapausta
        Lentomestari Lehtovaara 44 tapausta
        Kapteeni Puhakka 42 tapausta
        Luutnantti Puro 39 tapausta
        Vääpeli Katajainen 36 tapausta
        Majuri Karhunen 31 tapausta
        Vääpeli Vesa 29.5 tapausta
        Vääpeli Järvi 29 tapausta

        Sivulla 7 on Ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 50/14.5.1942

        Siinä sanotaan Karhusen saaneen Talvisodassa 2 ilmavoittoa ja 20 tämän sodan aikana. ja Marskin risti on myönnetty 26.4.1942. sekä kerrotaan lyhyesti kaikkien pudotusten taustat.

        Sivulla 10 on ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 102/13.7.1944 ja kerrotaan kuinka Marskin risti on myönnetty toistamiseen 28.6.1944.

        Juutilaisen ilmavoittojen määrä on kohonnut 8.6.1944 mennessä 53:een ja 9.6.1944 alkaen hän on pudottanut 15 konetta. Näin ollen hänellä on tällä hetkellä 73 ilmavoittoa. Näin oli pudotustilanne siis 13.7 1944.

        Kyllä nyt viimeistään alkaa ihmettelemään kuka ja missä on lukemat 94 ilmoittanut ja miksi moinen heitto ns. virallisten lukemien välillä? Ei kait joku vaan itse nosta häntäänsä noin roimasti tai rumasti?

        Nuo tilastot ovat Keskinen-Niska-Stenman kolmikon koostamia ja yleisesti hyväksyttyjä. Yksi selitys saattaa olla tietenkin että vahvistus pudotukselle saattoi kestää viikkoja, jopa kuukausia.

        Lentolaivue 34 tilastojen mukaan Juutilainen ampui alas 35 konetta 9.6.-15.7. välisenä aikana joten siinä on vissiinkin ne puuttuvat 20 pudotusta. Sjögren ei ole itse laskenut kaikkia hyväksyttyjäkään mukaan, omasta mielestään liian epäselvinä tapauksina. Jos Keskinen-Niska-Stenman ovat päätyneet tällaiseen lukuun, niin mielestäni Sjögrenin pitäisi osoittaa kukin tapaus todistajalausunnoltaan epäluotettavaksi, eikä päinvastoin.

        Eikä Wind mikään hurri ollut. Syntynyt kyllä Tammisaaressa joka oli kokonaan ruotsinkielistä pois lukien Isä-Wind ja lapset, jotka olivat ainoat suomenkieliset. näin ainakin Seppo Porvalin mukaan.


      • Huraah!
        propelli kirjoitti:

        Nuo tilastot ovat Keskinen-Niska-Stenman kolmikon koostamia ja yleisesti hyväksyttyjä. Yksi selitys saattaa olla tietenkin että vahvistus pudotukselle saattoi kestää viikkoja, jopa kuukausia.

        Lentolaivue 34 tilastojen mukaan Juutilainen ampui alas 35 konetta 9.6.-15.7. välisenä aikana joten siinä on vissiinkin ne puuttuvat 20 pudotusta. Sjögren ei ole itse laskenut kaikkia hyväksyttyjäkään mukaan, omasta mielestään liian epäselvinä tapauksina. Jos Keskinen-Niska-Stenman ovat päätyneet tällaiseen lukuun, niin mielestäni Sjögrenin pitäisi osoittaa kukin tapaus todistajalausunnoltaan epäluotettavaksi, eikä päinvastoin.

        Eikä Wind mikään hurri ollut. Syntynyt kyllä Tammisaaressa joka oli kokonaan ruotsinkielistä pois lukien Isä-Wind ja lapset, jotka olivat ainoat suomenkieliset. näin ainakin Seppo Porvalin mukaan.

        >Eikä Wind mikään hurri ollut. Syntynyt kyllä Tammisaaressa joka oli kokonaan ruotsinkielistä pois lukien Isä-Wind ja lapset, jotka olivat ainoat suomenkieliset. näin ainakin Seppo Porvalin mukaan.<

        Jos miehen nimi on Hasse Wind ja on kotoisin Tammisaaresta, niin sinä vielä kehtaat sanoa, että mies ei ole hurri!


      • propelli
        Huraah! kirjoitti:

        >Eikä Wind mikään hurri ollut. Syntynyt kyllä Tammisaaressa joka oli kokonaan ruotsinkielistä pois lukien Isä-Wind ja lapset, jotka olivat ainoat suomenkieliset. näin ainakin Seppo Porvalin mukaan.<

        Jos miehen nimi on Hasse Wind ja on kotoisin Tammisaaresta, niin sinä vielä kehtaat sanoa, että mies ei ole hurri!

        päättelykykysi on suorastaan ihailtavaa.


      • Illun Pimiä
        Asiaa! kirjoitti:

        Mistä se Juutilainen on saanut nuo pudotusta 20 lisää? Varmasti nuo molemmat pudotti paljon enemmän viholliskoneita kuin on virallisissa lukemissa, mutta nyt on kyse sen aikaisin säännöin hyväksytyistä ilmavoitoista.


        Tuossa ketjussa kirjoitin aikoinaan noitten kahden suomalaisässän voitoista ja laskentaperusteista.

        Kunnia juutilaisille, windeille ja karilloille sun muille pörrää
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/8488054


        Täälläkin on "väärät" lukemat vallalla

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Juutilainen

        "Eino Ilmari Juutilainen (21. helmikuuta 1914 Lieksa – 21. helmikuuta 1999) oli toisen maailmansodan aikana Suomen ilmavoimien menestyksekkäin taistelulentäjä. Hän saavutti sotien aikana kaikkiaan 94 ilmavoittoa, ja on kansainvälisissä toisen maailmansodan lentäjien ilmavoittojen vertailussa eniten pudotuksia tehnyt ei-saksalainen lentäjä.[1] Juutilainen oli yksi neljästä kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista. Sotilasarvoltaan hän oli lentomestari."

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Wind

        "Hans Henrik "Hasse" Wind (30. heinäkuuta 1919, Tammisaari – 24. heinäkuuta 1995, Tampere) oli suomalainen hävittäjälentäjä toisessa maailmansodassa ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari. Wind on Suomen ilmavoimien virallisessa tilastossa toisella tilalla Ilmari Juutilaisen jälkeen 75 varmistetulla ilmavoitolla."

        Miksi uusien ketjujen avaajat ei koskaan lue näitä ketjuja? Kaikki on jo kirjoitettu useean kertaan. Niin tämäkin aihe. Sotajutuista useimmat kirjoitettiin jo 1950 luvulla kirjoihin ja kansiin.

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/9537222#comment-47216156


      • Niinpäniiin
        Asiaa! kirjoitti:

        Hasse Wind on Suomen ässien ässä, niin hurri kuin lieneekin ollut.

        Sjögrenin kirjan tarkistetun pudotustilaston mukaan Hasse Wind on Suomen ässien ässä. Joillekin kuulemma laskettiin epäviralliset pudotuksetkin mukaan, kuten on kuulemma tehty Juutilaiselle. Tuossa Sjögrenin kirjassa on selitetty mistä on peräisin nuo monet eri lukemat ja MIKSI. Kun palattiin takaisin sodan aikana käytettyyn todistettuun pudotustilastoon niin Juutilaisen määrät on huomattavasti pienemmät. Itse asiassa ne onkin peräti 20 kpl pienemmät. Sitä oikeaa ja todellista lukemaa ei taida olla olemassakaan. Koneet tippui osumia saatuan joskus hyvinkin pitkän matkan kuljettuaan tai tuhoutui vaikkapa laskeutumisvaiheessa juuri saamiensa osumien seurauksena jne.

        Sjögren Börje: Hasse Wind - Hävittäjälentäjä,Tammi, 1984, 249 s.

        Täällä on tällaiset lukemat:Finnish aces

        http://www.1000pictures.com/aircraft/aces.htm

        Eino Juutilainen 94
        Hans Wind 78
        Eino Luukkanen 56


        Sjögrenin kirjassa kerrotaan sivuilla 240-241 näin: "Niinpä edelleenkin pitävät paikkansa vain ne ilmavoitot, jotka sotavuosina annettujen hyväksymissääntöjen mukaan oli merkitty varmoiksi pudotuksiksi. Täten todistamattomat pudotukset ovat edelleenkin hyväksymättömiä ja pudotusluetteloihin kelpaamattomia ilmavoittoja"

        Wind 75
        Juutilainen 74
        Luukkaanen 54
        Lehtovaara 44.
        .
        .
        .

        Mistä se Juutilainen on saanut 20 lisää?

        http://www.geocities.com/finnmilpge/fmp_faf_aces39_44.html


        Ilmari Juutilaisen kirjasta Punalentäjien kiusana. Muistikuvia hävittäjälentäjän taipaleelta.
        Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä. 2. painos 1956

        Siinä on sivulla 6 pudotustilasto jonka TOP 10 on seuraava:

        Lentomestari Juutilainen 94 tapausta
        Kapteeni Wind 79 tapausta
        Majuri Luukkanen 55 tapausta
        Lentomestari Lehtovaara 44 tapausta
        Kapteeni Puhakka 42 tapausta
        Luutnantti Puro 39 tapausta
        Vääpeli Katajainen 36 tapausta
        Majuri Karhunen 31 tapausta
        Vääpeli Vesa 29.5 tapausta
        Vääpeli Järvi 29 tapausta

        Sivulla 7 on Ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 50/14.5.1942

        Siinä sanotaan Karhusen saaneen Talvisodassa 2 ilmavoittoa ja 20 tämän sodan aikana. ja Marskin risti on myönnetty 26.4.1942. sekä kerrotaan lyhyesti kaikkien pudotusten taustat.

        Sivulla 10 on ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 102/13.7.1944 ja kerrotaan kuinka Marskin risti on myönnetty toistamiseen 28.6.1944.

        Juutilaisen ilmavoittojen määrä on kohonnut 8.6.1944 mennessä 53:een ja 9.6.1944 alkaen hän on pudottanut 15 konetta. Näin ollen hänellä on tällä hetkellä 73 ilmavoittoa. Näin oli pudotustilanne siis 13.7 1944.

        Kyllä nyt viimeistään alkaa ihmettelemään kuka ja missä on lukemat 94 ilmoittanut ja miksi moinen heitto ns. virallisten lukemien välillä? Ei kait joku vaan itse nosta häntäänsä noin roimasti tai rumasti?

        Wind oli hurri kuten Sjögren :in. Ei ole puolueeton tutkielma.


      • Anonyymi
        FFulmen kirjoitti:

        Tottakai taistelimme samaa vihollista vastaan kun tämä oli hyökännyt maahamme toistamiseen ja vielä kahden vuoden sisällä.

        Juutilaisella on 94 varmistettua ilmavoittoa (ei 93, kuten sinä sanoit). Kuitenkin oman kertomansa mukaan hänellä oli 126 ilmavoittoa. Tämä ei ole epätavallista, sillä ryssiä vastaan niin suomalaiset kuin saksalaiset saivat myös paljon varmistamattomia voittoja. Esim. sellaisia tapauksia missä viholliskone on selvästi "kuolettavasti haavoittunut" mutta onnistuu ontumaan muutaman kilometrin kotikentälle päin ja täten jää varmistamattomaksi voitoksi, ei kirjattu.

        eikös suomi ollut hyökkääjä 1941 sen osoittaa nyky historian tutkimus


      • Anonyymi
        FFulmen kirjoitti:

        Tottakai taistelimme samaa vihollista vastaan kun tämä oli hyökännyt maahamme toistamiseen ja vielä kahden vuoden sisällä.

        Juutilaisella on 94 varmistettua ilmavoittoa (ei 93, kuten sinä sanoit). Kuitenkin oman kertomansa mukaan hänellä oli 126 ilmavoittoa. Tämä ei ole epätavallista, sillä ryssiä vastaan niin suomalaiset kuin saksalaiset saivat myös paljon varmistamattomia voittoja. Esim. sellaisia tapauksia missä viholliskone on selvästi "kuolettavasti haavoittunut" mutta onnistuu ontumaan muutaman kilometrin kotikentälle päin ja täten jää varmistamattomaksi voitoksi, ei kirjattu.

        Varmistamattomaksi jäi ilmavoitto myös silloin, kun ampuja itse näki sen tömähtävän maahan, mutta toista silminnäkijää tai maa-asemaa ei sitten ollut! Toisin sanoen pelkkä oma ilmoitus ei voittoon riittänyt!


      • Anonyymi

        Saksalaisten ilmavoittoja ja toimintatapaa ei voi verrata suomalaisiin.
        Saksalaista "lentäjä-ässää" suojasivat toiset, tämän saadessa keskittyä
        tekemään niitä ilmavoittoja.
        Suomalaisista "ässistä" vähemmälle huomiolle on jäänyt Lauri "Lapra"
        Nissinen joka johti pudotustilastoa lähtiessään komennettuna kadetti-
        kouluun.
        Tästä "Terrieritaistelijasta" ilmestyi kirja viime vuonna. On vielä muistettava
        että asemasotavaiheessa jolloin hän oli vielä oli ilmassa, piti Illu Juutilaisen
        mukaan käydä jopa tulittamassa junia Muurmannin radalla, että sai naapu-
        rin koneita ilmaan ja taistelemaan.
        Aivan toinen oli tilanne -44 suurhyökkäyksen alettua, jolloin tarvitsi vain
        nousta ilmaan ja avata tuli, aina tuli romua alas.
        Nissinen ei ehtinyt osallistua sotaan kauaakaan koulusta palattuaan, kun
        luutnantti Urho Sarjamon osuman saanut kone putosi hänen päälleen ja
        molemmat menehtyivät.


      • Anonyymi
        :-) kirjoitti:

        "Ironista että paras ei-saksalainen ässä on suomalainen Ilmari Juutilainen"

        Olisiko Lukkijurpolle kauhistus jos nimi olisikin Ilmari Juutalainen?

        Sua vissiin viluttaa kun Juutilaisen Illu pudotti viidessä minuutissa 6 venäjän armeijan pommikonetta? Kone oli hollannin Fokker!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sua vissiin viluttaa kun Juutilaisen Illu pudotti viidessä minuutissa 6 venäjän armeijan pommikonetta? Kone oli hollannin Fokker!

        Olisko kuitenkin ollut Jorma Sarvanto tämä kuuden pommikoneen pudottaja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        eikös suomi ollut hyökkääjä 1941 sen osoittaa nyky historian tutkimus

        Kylkös oli. Saksalaiset Leningradiin hyökänneet pommikoneet käyttivät suomalaisia lentokenttiä toiminnassaan.


    • Muista tämä.

      Kaikki mukaan lasketut EIVÄT olleet henkilökohtaisia pudotuksia kuten vaikkapa suomalaisilla.

      Saksalaiset laskivat kärkikoneelle ns. kollektiiviset pudotukset ja siksi lukemat on noin älyttömiä.

      • ennenkin

        Kuullut ennenkin tuon teorian. Pitääkö se todellakin paikkansa? Jotkut sanoo että on neuvostoliittolaista lukutulkintaa ettei omat pilotit tunnu niin surkeilta...


      • IT-osaaja

        Saksalaisten hävittäjien taistelupari-taktiikassa 'siipimies' ei yleensä päässyt ampumaan muuten kuin varmistuslaukaukset l. armonlaukaukset pomonsa jo ampumaan kohteeseen. Siitä huolimatta voitot laskettiin aina 1 alas-ammuttu viholliskone tekee yhdelle lentäjälle yhden voittopisteen. Jos voitto jouduttiin jakamaan usealle (=2) tekijälle, kukin sai puoli pointsia.

        Paritaktiikka tuki sekä siipimiehen koulutusta kokeneen mukana että puolustautumista vihollishävittäjiä vastaan: Jos vihulainen pääsi taakse, esim. pomo kaarsi oikealle ja siipimies nosti ylös. Jos vihulainen seurasi siipimiestä, hän menetti nopeuttaan ottaessaan korkeutta. Silloin pomo-saku kaarsi hänen taakseen ja teki vihulaisesta tasarahan.

        Jos vihulainen seurasi pomoa, siipimies oli ylösvetäessään menettänyt nopeutta ja jäi jälkeen molemmista. Niinpä hän pääsi yläkulmasta ja syöksynopeudella vihulaisen taakse. -Ja tasaraha! Venäläiset hiffasivat homman vasta sodan lopulla.

        Hartmannin ja muiden voitot löytää netistä jopa suomalaisilta sivuilta. Jokainen ilmataistelu on päivätty ja paikkakunta ilmoitettu, kuten myös viholliskoneen tyyppi. Joten aivan turha vähätellä.

        Sakujen suuret luvut selittyvät vastapuolen ylivoimalla: Maalit eivät koskaan loppuneet. Suomen rintamalla kävi venäläisiä pudottelemassa mm. suur-ässä Rudorffer, jos muistin vaikean nimen oikein. Sodan jälkeen hän, kuten Hartmannkin, jatkoi Bundesluftwaffessa, elikkä NATO-lentäjänä. Hienoja miehiä!

        http://tappis.0catch.com/Hartmann.htm

        Maailman sotahistorian menestyksekkäin lentäjä, Rudel, kävi suomalaisten seuratessa rannikkolinnakkeen kiikarikameralla tapausta upottamassa Kronstadtin tokkaan taistelulaiva Maratin. Hänkin siis liittyy Suomen sotahistoriaan.

        Rudel menetti sodassa toisen jalkansa ja joutui vielä invalidina lennettyään (Hitler oli kieltänyt Rudelia enää lentämästä, mutta mitäs noista pikkuherroista...) englantilaisten sotavankeuteen. Sama brittilentäjä, jalkapuoli hänkin, jolle kenraali Galland ja kumppanit olivat järjestäneet saksalaiselle Luftwaffen vankileirille proteesin, piti huolta siitä että Rudel sai myös jalkaproteesin sotavankeuteen. Ammattimiehet jeesaa toisiaan.

        Britit yrittivät ensin uhkailla, että luovuttavat Rudelin venäläisille, mutta mieli muuttui kun hän lupasi siinä tapauksessa kouluttaa neukuille maailman parhaat syöksypommitus- ja maataistelu-lentäjät. Rudelia ei luovutettu.


    • Muista tämä.

      Kaikki mukaan lasketut EIVÄT olleet henkilökohtaisia pudotuksia kuten vaikkapa suomalaisilla.

      Saksalaiset laskivat kärkikoneelle ns. kollektiiviset pudotukset ja siksi lukemat on noin älyttömiä.

      • Kaikki saksalaisten pudotukset nimenomaan olivat henkilökohtaisia pudotuksia. Niiden lisäksi esimiesten ja esikunnan Expert-arvioon käytettiin tietoja ja lukuja muista tekijöistä, kuten juuri osaston kollektiivisesta pudotustilastosta ja ao. arvioitavan lentäjän osuutta siihen, ns. "syöttöpisteitä".

        Väitettä, että virallisissa pudotustilastoissa esitettäisiin jotain muuta "tosia" pudotuksia toistellaan hyvin usein. Valheen levittämisen syitä ja motiiveja voisi itse kukin tykönään miettiä...


      • CQB
        Kollimaattori kirjoitti:

        Kaikki saksalaisten pudotukset nimenomaan olivat henkilökohtaisia pudotuksia. Niiden lisäksi esimiesten ja esikunnan Expert-arvioon käytettiin tietoja ja lukuja muista tekijöistä, kuten juuri osaston kollektiivisesta pudotustilastosta ja ao. arvioitavan lentäjän osuutta siihen, ns. "syöttöpisteitä".

        Väitettä, että virallisissa pudotustilastoissa esitettäisiin jotain muuta "tosia" pudotuksia toistellaan hyvin usein. Valheen levittämisen syitä ja motiiveja voisi itse kukin tykönään miettiä...

        Voi miettiä myös syitä että miksi pudotuksien määrää liioiteltaisiin.


      • CQB kirjoitti:

        Voi miettiä myös syitä että miksi pudotuksien määrää liioiteltaisiin.

        Aina voi, ja olenkin. Sen lisäksi olen lukenut melko paljon myös asianomaisten kirjoituksia sekä haastatteluja, joista voi todeta Luftwaffella ilmeisesti olleen kaikkein tiukin pudotuksen todistelu- ja osoittamiskäytäntö ja Neuvostoilmavoimilla propagandasyistä kaikkein löysin. Punasiivet tuhosivat Suomen Ilmavoimatkin viiteen kertaan. ;)

        Amerikkalaiset myös raportoivat aivan mitä sattui, tämän liioittelun kapsahtaessa heidän lentäjilleen ikävästi omaan nilkkaan esikunnan laskeskellessa näiden (väärien) pudotuslukujen perusteella Luftwaffen olevan lyödyn jo muutaman massapommituksen torjuntayrityksestä aiheutuvien tappioiden jälkeen. Näin ei käynyt, ja ruumiita tuli rumasti ilman saattohävittäjiä, uskottaessa väärien raporttien perusteella pelkästään pommikoneiden oman torjunta-aseistuksen tuhovoimaan.


      • ...totta.

        Sie et tiiä mittää...


      • propelli
        CQB kirjoitti:

        Voi miettiä myös syitä että miksi pudotuksien määrää liioiteltaisiin.

        Schweinfurt-Regensburgin pommituksissa britit ja amerikkalaiset hävittäjät ilmoittivat 32 pudotusta ja pommikone miehistöt ilmoittivat 288 pudotusta. Saksalaiset olivat kirjanneet 27 koneen poiston.


    • CQB

      "Voittoja eli pudotuksia 352 kpl."

      Taitaa olla melkoisesti lapinlisää näissä jutuissa. Sama kun väittävät Rudelin tuhonneen yli 500 panssarivaunua... mitenkäs nuo tapot todettiin? että juuri Rudel oli ampunut kohtalon laukaukset?

      • Jokaisesta pudotuksesta on todistajan allekirjoitus ja mikäli ilmavoitto saavutettiin omalla puolella, niinkuin Hartmanninkin tapauksessa useimmiten oli, vaadittiin myös viholliskoneen hylky ja mieluusti myös todistajia maajoukkojen silminnäkijöiltä.

        Valehtelijaksi syyttävällä pitäisi myös olla todisteita ja todistajia, eikö pitäisikin?

        Rudeliin en ota kantaa, koska en ole asioitaan tutkinut ja tiedän hyvin myös maataistelujen luonteen, missä on lähes mahdotonta sanoa kuka ampui mitä ja millä tuloksilla. Kolonnasta yllätetty, polttoainetynnyreitä kannellaan rahdannut panssarivaunu, joka osuman saatuaan peittyi komeasti valtavan tulipallon alle saattoi olla seuraavana päivänä takaisin ruodussa.


      • rote baron himmelman
        Kollimaattori kirjoitti:

        Jokaisesta pudotuksesta on todistajan allekirjoitus ja mikäli ilmavoitto saavutettiin omalla puolella, niinkuin Hartmanninkin tapauksessa useimmiten oli, vaadittiin myös viholliskoneen hylky ja mieluusti myös todistajia maajoukkojen silminnäkijöiltä.

        Valehtelijaksi syyttävällä pitäisi myös olla todisteita ja todistajia, eikö pitäisikin?

        Rudeliin en ota kantaa, koska en ole asioitaan tutkinut ja tiedän hyvin myös maataistelujen luonteen, missä on lähes mahdotonta sanoa kuka ampui mitä ja millä tuloksilla. Kolonnasta yllätetty, polttoainetynnyreitä kannellaan rahdannut panssarivaunu, joka osuman saatuaan peittyi komeasti valtavan tulipallon alle saattoi olla seuraavana päivänä takaisin ruodussa.

        saksalaiset lensivät ns. sormimuodostelmassa, eli neljän koneen parvessa, joista yksi oli se varsinainen ässä. Tämä ampui ja muut suojasivat heppua parhaansa mukaan. Jos "ässän" siipimies ampui koneen alas, se merkittiin ässän piikkiin. Samoin jos "ässä" pudotti Lancasterin, se merkittiin neljäksi koneeksi (nelimoottorinen kun olikin).
        Tämä oli kuitenkin turhaa natsien pelleilyä, sillä ilmankin saksalaisilla oli eniten ässiä ja nimenomaan sieltä kovimmasta päästä.

        Japanilaiset ässät olivat henkin kovia, mutta enpä vähättelisi Juutilaisen, Windin ja muiden suorituksiaakaan. Vaatii aika pokkaa lentää kohti, kun idästä on tulossa muutama sata konetta vastaan.
        Suomalaisten yksi kikka oli lentää "sisään" vihollismuodostelmaan, eli kääntää uskomaton alivoima hyödyksi: jokainen tähtäimeen osuva kone oli maali, kun taas naapuri joutui varomaan toisiaan siellä sekamelskassa.
        Hasse Windin yksi salaisuus oli alle pariin sataan metriin kohdistetut konekiväärit. Ilmassa se tarkoittaa kirjaimellisesti nahkatuntumalaukauksia eli varmasti osuu.


      • käsitteet
        rote baron himmelman kirjoitti:

        saksalaiset lensivät ns. sormimuodostelmassa, eli neljän koneen parvessa, joista yksi oli se varsinainen ässä. Tämä ampui ja muut suojasivat heppua parhaansa mukaan. Jos "ässän" siipimies ampui koneen alas, se merkittiin ässän piikkiin. Samoin jos "ässä" pudotti Lancasterin, se merkittiin neljäksi koneeksi (nelimoottorinen kun olikin).
        Tämä oli kuitenkin turhaa natsien pelleilyä, sillä ilmankin saksalaisilla oli eniten ässiä ja nimenomaan sieltä kovimmasta päästä.

        Japanilaiset ässät olivat henkin kovia, mutta enpä vähättelisi Juutilaisen, Windin ja muiden suorituksiaakaan. Vaatii aika pokkaa lentää kohti, kun idästä on tulossa muutama sata konetta vastaan.
        Suomalaisten yksi kikka oli lentää "sisään" vihollismuodostelmaan, eli kääntää uskomaton alivoima hyödyksi: jokainen tähtäimeen osuva kone oli maali, kun taas naapuri joutui varomaan toisiaan siellä sekamelskassa.
        Hasse Windin yksi salaisuus oli alle pariin sataan metriin kohdistetut konekiväärit. Ilmassa se tarkoittaa kirjaimellisesti nahkatuntumalaukauksia eli varmasti osuu.

        sekaisin. Jokainen pudotus oli henkilökohtainen. Toisaalta tuo sitkeästi elävä ”huhu” nelimoottorisen pommikoneen pudottamisen tuomasta neljästä pudotuksesta juontaa seuraavasta. Saksalaiset loivat sodan kestäessä pisteytysjärjestelmän jonka perusteella myönnettiin kunniamerkit. Siinä järjestelmässä nelimoottorinen pommikone toi enemmän pisteitä kuin yksimoottorinen hävittäjäkone. Itse pudotusten lukumäärään sillä ei ollut mitään vaikutusta.

        ”Jos "ässän" siipimies ampui koneen alas, se merkittiin ässän piikkiin. Samoin jos "ässä" pudotti Lancasterin, se merkittiin neljäksi koneeksi (nelimoottorinen kun olikin).”


      • rote baron himmelman kirjoitti:

        saksalaiset lensivät ns. sormimuodostelmassa, eli neljän koneen parvessa, joista yksi oli se varsinainen ässä. Tämä ampui ja muut suojasivat heppua parhaansa mukaan. Jos "ässän" siipimies ampui koneen alas, se merkittiin ässän piikkiin. Samoin jos "ässä" pudotti Lancasterin, se merkittiin neljäksi koneeksi (nelimoottorinen kun olikin).
        Tämä oli kuitenkin turhaa natsien pelleilyä, sillä ilmankin saksalaisilla oli eniten ässiä ja nimenomaan sieltä kovimmasta päästä.

        Japanilaiset ässät olivat henkin kovia, mutta enpä vähättelisi Juutilaisen, Windin ja muiden suorituksiaakaan. Vaatii aika pokkaa lentää kohti, kun idästä on tulossa muutama sata konetta vastaan.
        Suomalaisten yksi kikka oli lentää "sisään" vihollismuodostelmaan, eli kääntää uskomaton alivoima hyödyksi: jokainen tähtäimeen osuva kone oli maali, kun taas naapuri joutui varomaan toisiaan siellä sekamelskassa.
        Hasse Windin yksi salaisuus oli alle pariin sataan metriin kohdistetut konekiväärit. Ilmassa se tarkoittaa kirjaimellisesti nahkatuntumalaukauksia eli varmasti osuu.

        Joku/jokin tätä väärää informaatiota lietsoo. Saksalaisten lentue "Schwarm"jakautui ilmataistelussa kahdeksi kahden koneen taistelupariksi, samoin kuin muidenkin ilmavoimien taistelukoneet kunhan olivat ottaneet oppia saksalaisista.

        Ykkönen ampui ja siipimies suojasi, mutta taktisen tilanteen niin edellyttäessä osia myös vaihdettiin sekä otollisen mahdollisuuden tullessa siipimies vapautettiin toimimaan yksin. Joustavuus oli saksalaisen sodankäynnin avainsanoja. Niinkuin joka ilmavoimissa, niin siipimiehen päätehtävä oli suojata kärkeä. Jos pitää sitä "epäreiluna", ei ilmeisestikään ole kovin häävi joukkuepelaaja. Sooloilu jäi ensimmäiseen maailmansotaan, toisesta ei yksinäinen susi hengissä olisi selvinnyt.

        Pudotetusta koneesta sai yhden pudotuksen riippumatta siitä, minkä kokoinen se oli. Luftwaffen pisteytysjärjestelmä on ilmeisesti liian monimutkainen useimman tajuta, sillä ei ollut mitään vaikutusta pudotuksiin, ainoastaan lentäjän saamiin arviointipisteisiin ylennysten ja kunniamerkkien saajien määrittelyssä.


      • kokoonpano.
        Kollimaattori kirjoitti:

        Joku/jokin tätä väärää informaatiota lietsoo. Saksalaisten lentue "Schwarm"jakautui ilmataistelussa kahdeksi kahden koneen taistelupariksi, samoin kuin muidenkin ilmavoimien taistelukoneet kunhan olivat ottaneet oppia saksalaisista.

        Ykkönen ampui ja siipimies suojasi, mutta taktisen tilanteen niin edellyttäessä osia myös vaihdettiin sekä otollisen mahdollisuuden tullessa siipimies vapautettiin toimimaan yksin. Joustavuus oli saksalaisen sodankäynnin avainsanoja. Niinkuin joka ilmavoimissa, niin siipimiehen päätehtävä oli suojata kärkeä. Jos pitää sitä "epäreiluna", ei ilmeisestikään ole kovin häävi joukkuepelaaja. Sooloilu jäi ensimmäiseen maailmansotaan, toisesta ei yksinäinen susi hengissä olisi selvinnyt.

        Pudotetusta koneesta sai yhden pudotuksen riippumatta siitä, minkä kokoinen se oli. Luftwaffen pisteytysjärjestelmä on ilmeisesti liian monimutkainen useimman tajuta, sillä ei ollut mitään vaikutusta pudotuksiin, ainoastaan lentäjän saamiin arviointipisteisiin ylennysten ja kunniamerkkien saajien määrittelyssä.

        Gruppe = Laivue = Esikuntaparvi (4 konetta) 3-4 lentuetta (12-16 konetta) = 40-68 konetta
        Staffel = Lentue = 3-4 parvea = 12-16 konetta
        Schwarm = Parvi = 2 paria (Rotte) = 4 Konetta
        Rotte = Pari = 2 Konetta


      • kokoonpano. kirjoitti:

        Gruppe = Laivue = Esikuntaparvi (4 konetta) 3-4 lentuetta (12-16 konetta) = 40-68 konetta
        Staffel = Lentue = 3-4 parvea = 12-16 konetta
        Schwarm = Parvi = 2 paria (Rotte) = 4 Konetta
        Rotte = Pari = 2 Konetta

        Gruppen on on jotain eskaaderin ja rykmentin väliltä, mutta annetaan absoluuttisen auktoriteetin, Reservinupseerin käsikirjan v. 1941 ratkaista: ;)

        Partio käsittää 1 -3 lentokonetta,
        Lentue 3 - 5,
        Laivue 3 lentuetta,
        Eskaaderi 2 - 3 laivuetta,
        Rykmentti 2 - 3 eskaaderia,
        Prikaati 2 - 3 rykmenttiä.

        Suomen Ilmavoimien lentueet olivat suurempia, samoin nykyiset lennostot ovat laivueita suurempia, joskin heikon kaluston ja rahapulan takia ei nykyäänkään lennostosta saisi hädän hetkellä ilmaan kuin laivueen verran.

        Kyllä se Staffel on aina suomennettu laivueeksi, käsittäen juuri 12 - 16 konetta, samoin Schwarm lentueeksi, 3 - 5 konetta.


      • Lexikon-der-wehrmacht.
        Kollimaattori kirjoitti:

        Gruppen on on jotain eskaaderin ja rykmentin väliltä, mutta annetaan absoluuttisen auktoriteetin, Reservinupseerin käsikirjan v. 1941 ratkaista: ;)

        Partio käsittää 1 -3 lentokonetta,
        Lentue 3 - 5,
        Laivue 3 lentuetta,
        Eskaaderi 2 - 3 laivuetta,
        Rykmentti 2 - 3 eskaaderia,
        Prikaati 2 - 3 rykmenttiä.

        Suomen Ilmavoimien lentueet olivat suurempia, samoin nykyiset lennostot ovat laivueita suurempia, joskin heikon kaluston ja rahapulan takia ei nykyäänkään lennostosta saisi hädän hetkellä ilmaan kuin laivueen verran.

        Kyllä se Staffel on aina suomennettu laivueeksi, käsittäen juuri 12 - 16 konetta, samoin Schwarm lentueeksi, 3 - 5 konetta.

        Saksan armeijaa koskien sanoo viimeisen sanan. Luftwaffen hävittäjälaivueen (Gruppe) määrävahvuinen kokoonpano oli sodan alkupuolella. Esikuntaparvi kolme lentuetta(Staffel). 4 (3*12)= 40 konetta. Sodan lopussa esikuntaparvi neljä lentuetta. 4 (4’16) = 68 konetta. Ja ennen kuin kukaan ehtii mitään sanoa, niin jakovahvuudet olivat heti jotain täysin muuta.

        http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/inhaltsverzeichnisgliederungLw.htm

        Kuinka kääntäisit suomenkieleen ja suomalaiseen organisaatioon seuraavat ilmaisut.
        Geschwaderkommodore.
        Gruppenkommandeure
        Staffelkapitän


      • Lexikon-der-wehrmacht. kirjoitti:

        Saksan armeijaa koskien sanoo viimeisen sanan. Luftwaffen hävittäjälaivueen (Gruppe) määrävahvuinen kokoonpano oli sodan alkupuolella. Esikuntaparvi kolme lentuetta(Staffel). 4 (3*12)= 40 konetta. Sodan lopussa esikuntaparvi neljä lentuetta. 4 (4’16) = 68 konetta. Ja ennen kuin kukaan ehtii mitään sanoa, niin jakovahvuudet olivat heti jotain täysin muuta.

        http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/inhaltsverzeichnisgliederungLw.htm

        Kuinka kääntäisit suomenkieleen ja suomalaiseen organisaatioon seuraavat ilmaisut.
        Geschwaderkommodore.
        Gruppenkommandeure
        Staffelkapitän

        Geschwader oli jotain, millaisesta suomalaiset näkivät vain märkiä unia. ;) Kaipa sellaisen mielikuvitusosaston johdossa olisi häärinyt lentoprikaatinkomentaja.

        Gruppe voidaan löysästi tulkita lentorykmentiksi. Suomessa lentorykmentti koostui jatkosodassa kahdesta viiteen lentolaivueesta. Rykmenttejä oli viisi. Osastoa komentaa tietysti lentorykmentinkomentaja.

        Staffel on laivue. Alkuvuonna 1944 Suomen Ilmavoimissa ei ollut kuin vähän toistakymmentä laivuetta lentorykmenteissä ja muutama erillinen lentolaivue, joista osa tosin oli melko suuria, viisikin lentuetta ajoittain sisältäviä. Laivueenkomentaja on laivueenkomentaja.

        Henkilökohtaisesti en tosin ymmärrä tämän jankkauksen merkitystä, mutta hupinsa kullakin. ;)


      • käsittäneet
        Kollimaattori kirjoitti:

        Geschwader oli jotain, millaisesta suomalaiset näkivät vain märkiä unia. ;) Kaipa sellaisen mielikuvitusosaston johdossa olisi häärinyt lentoprikaatinkomentaja.

        Gruppe voidaan löysästi tulkita lentorykmentiksi. Suomessa lentorykmentti koostui jatkosodassa kahdesta viiteen lentolaivueesta. Rykmenttejä oli viisi. Osastoa komentaa tietysti lentorykmentinkomentaja.

        Staffel on laivue. Alkuvuonna 1944 Suomen Ilmavoimissa ei ollut kuin vähän toistakymmentä laivuetta lentorykmenteissä ja muutama erillinen lentolaivue, joista osa tosin oli melko suuria, viisikin lentuetta ajoittain sisältäviä. Laivueenkomentaja on laivueenkomentaja.

        Henkilökohtaisesti en tosin ymmärrä tämän jankkauksen merkitystä, mutta hupinsa kullakin. ;)

        nimikkeet väärin. Heille alla olevat tehtävänimikkeet yksiselitteisesti oli.

        Geschwaderkommodore. = Rykmentin komentaja.
        Gruppenkommandeure = Laivueen komentaja.
        Staffelkapitän = Lentueen päällikkö.

        Vaikka saksalaisessa panssarikomppaniassa oli suurin piirtein sama määrä vaunuja kuin venäläisessä panssarirykmentissä tai brittiläinen hävittäjälaivueen konemäärä vastaa saksalaista lentuetta (staffel), niin tuskin ne ovat käsitteellisesti samoja asioita.

        ”Luftwaffen pisteytysjärjestelmä on ilmeisesti liian monimutkainen useimman tajuta,
        Henkilökohtaisesti en tosin ymmärrä tämän jankkauksen merkitystä, mutta hupinsa kullakin. ;”


      • Nix über alles
        rote baron himmelman kirjoitti:

        saksalaiset lensivät ns. sormimuodostelmassa, eli neljän koneen parvessa, joista yksi oli se varsinainen ässä. Tämä ampui ja muut suojasivat heppua parhaansa mukaan. Jos "ässän" siipimies ampui koneen alas, se merkittiin ässän piikkiin. Samoin jos "ässä" pudotti Lancasterin, se merkittiin neljäksi koneeksi (nelimoottorinen kun olikin).
        Tämä oli kuitenkin turhaa natsien pelleilyä, sillä ilmankin saksalaisilla oli eniten ässiä ja nimenomaan sieltä kovimmasta päästä.

        Japanilaiset ässät olivat henkin kovia, mutta enpä vähättelisi Juutilaisen, Windin ja muiden suorituksiaakaan. Vaatii aika pokkaa lentää kohti, kun idästä on tulossa muutama sata konetta vastaan.
        Suomalaisten yksi kikka oli lentää "sisään" vihollismuodostelmaan, eli kääntää uskomaton alivoima hyödyksi: jokainen tähtäimeen osuva kone oli maali, kun taas naapuri joutui varomaan toisiaan siellä sekamelskassa.
        Hasse Windin yksi salaisuus oli alle pariin sataan metriin kohdistetut konekiväärit. Ilmassa se tarkoittaa kirjaimellisesti nahkatuntumalaukauksia eli varmasti osuu.

        >>Samoin jos "ässä" pudotti Lancasterin, se merkittiin neljäksi koneeksi (nelimoottorinen kun olikin). 4 pudotusta.


      • propelli
        Nix über alles kirjoitti:

        >>Samoin jos "ässä" pudotti Lancasterin, se merkittiin neljäksi koneeksi (nelimoottorinen kun olikin). 4 pudotusta.

        yllä oleville keskustelijoille luottevaksi Mike Spickin kirjaa Luftwaffen Hävittäjä-ässät (Koalakustannus) niin ei tarvitsisi jatkuvasti jauhaa samasta asiasta. Sillä pääsee hyvin alkuun, niin ettei tartte puhua ihan puutaheinää...


      • propelli

      • EIEIEIEIEIEIEI
        Nix über alles kirjoitti:

        >>Samoin jos "ässä" pudotti Lancasterin, se merkittiin neljäksi koneeksi (nelimoottorinen kun olikin). 4 pudotusta.

        Ei näin, ottaisit selvää asioista ennekuin kirjoittelet. Saksalaisille yksi pudotus oli yksi pudotus - oli 1 tai kuusitoista moottoria.

        Luftwaffen "pistelasku " oli taas tuonsuuntainen kuin kerroit.


      • Anonyymi

        Siten, että yleensä Rudel lensi ainoana Stukalla, jossa oli kaksi 37 mm:n tykkiä. Hän ampui yleensä tankkia takaapäin moottoritilan kanteen, jossa panssarointi oli ohuin ja jossa oli jäähdytyksen takia kaikenlaisia ritilöitä. Tuho taas ilmeni siten, että vaunu syttyi tuleen.


      • Anonyymi
        Nix über alles kirjoitti:

        >>Samoin jos "ässä" pudotti Lancasterin, se merkittiin neljäksi koneeksi (nelimoottorinen kun olikin). 4 pudotusta.

        Lancaster (tai mikä hyvänsä nelimoottorinen) laskettiin YHDEKSI pudotukseksi!


    • Bybi

      Luftwaffe teki uskomattoman paljon vahinkoa siihen nähden, miten huonosti heitä johdettiin (Göring). Saksalaisetkin laskivat voitoilleen eri arvon sen mukaan, oliko ne saatu lännessä vai idässä 8heikommin koulutettua porukkaa).

      Kovimpia lännessä toimineita olivat muiden muassa Hans-Joachim Marseille, Günther Lützow, Julius Meimberg, Rall, Priller jne. Emme koskaan saa tietää, miten Haartman olisi pärjännyt siellä pitemmän päälle.

      Lützowia arvostan eniten. Hän otti Göringin kanssa yhteen "luottamusmiehenä" ja joutui simputetuksi, tiputti koneita sikana ja vielä toivottomassa tilanteessa, oman johdon häpäisemänä olisi voinut jäädä Italiaan odottamaan muutaman päivän päästä tulevaa antautumista, mutta kiipesinkin Messerschmitt 262:een ja katosi taistellen jossakin Keski-Euroopan taivaalla. Hän oli saksalainen antinatsi mutta lentäjä kantapäistä päälakeen.

      Yleisiä huomioita menestykseen: Saksalaiset tekivät niin hirveästi töitä (lensivät). Ei siellä menty yhden lennon jälkeen saunaan kuin päivätöistä. Taistelupäivään saattoi kuulua viisikin torjunta- tai pommituslentoa.

      Tätä saksalaisten työmoraalia hämmästeltiin osasto Kuhlmeyn tehtyä pahimpina päivinä viisikin pommituslentoa kohteisiin: kävivät vain tankkaamassa ja ottamassa uuden kuorman.

      Meidän Blenheimeillemme riitti kyllä 1-2 lentoa. Sinälläänhän meillä oli loistavia lentäjiä, henkilökohtaiset taidot olivat hyvät.

      Meillä oli kuitenkin se kalusto vähän jälkijunassa sodan kestoon nähden. Kun meillä lennettiin Fokkerilla, sakemanneilla oli mersut. Kun meillä lennettiin Brewsterilla, sakemanneilla oli vielä paremmat mersut. Kun me saimme mersut, saksalaisilla oli Focke Wulfeja jo.

      Illu Juutilainen kertoi, miten hänen mersussaan tähtäin oli asetettu siten, että kaikkien putkien tuli (napatykki, kk:t) yhdistyivät 150 metrin päässä. Kun hän ensi kerran painoi lyhyesti nappia, kone hajosi kappaleiksi silmien edessä. Tehot olivat eri luokkaa: ei tarvinnut tikata kaikkia ammuksia kohteeseen, jos vain lähelle pääsi.

      Illu Juutilainen ei muuten koskaan menettänyt siipimiestä. Oveluksen kanssa oli turvallista lentää. Hän katsoi ensin, löi sitten. Jos ässä lähti räimimään, kokemattomampi siipimies jäi helposti matkalle. Hans Wind oli rohkeampi ja rämäpäisempi. Mutta monta miestä meni viereltäkin!

      • JrZZy

        "Kovimpia lännessä toimineita olivat muiden muassa Hans-Joachim Marseille, Günther Lützow, Julius Meimberg, Rall, Priller jne."

        Günther Rallista toteaisin kuitenkin, että hänen 275:stä ilmavoitosta vain kolme tuli lännessä ja muut itärintamalla. Toki tuossa vaiheessa elämä lännessä (tai valtakunnan puolustuksessa) oli jo enemmänkin eloonjäämisrimpuilua, joten ilmavoittojen lukumääristä ei kannata vetää hätiköityjä johtopäätöksiä. Marseille taas on hieman "rajatapaus" - jos tuollaista ilmaisua voi nyt ylipäätänsä käyttää. Hän toki saavutti ilmavoittonsa länsijoukkoja vastaan, mutta se tapahtui Pohjois-Afrikassa, joka ei "vaativuustasoltaan" ollut ihan länsirintaman luokkaa. Niin tai näin, molemmat olivat joka tapauksessa kovia äijiä ilmassa, joten tarkoitus ei ole vähääkään vähätellä heidän saavutuksiaan.

        Yksi mielenkiintoinen lentäjä minun mielestäni oli Heinz Bär, joka lensi "joka paikassa" (Ranskassa, Englannissa, itärintamalla, Välimerellä, Pohjois-Afrikassa sekä länsirintamalla) ja teki tuhoisaa jälkeä kaikkialla. Hän ansaitsee ehdottomasti tulla mainituksi kovimpia lentäjiä nimettäessä.
        Kuriositeettina mainittakoon vielä Günther Scheel, mies joka saavutti 71 ilmavoittoa vain 70 sotalennolla. Jonkunlainen saavutus tuokin kai on...


      • Bybi
        JrZZy kirjoitti:

        "Kovimpia lännessä toimineita olivat muiden muassa Hans-Joachim Marseille, Günther Lützow, Julius Meimberg, Rall, Priller jne."

        Günther Rallista toteaisin kuitenkin, että hänen 275:stä ilmavoitosta vain kolme tuli lännessä ja muut itärintamalla. Toki tuossa vaiheessa elämä lännessä (tai valtakunnan puolustuksessa) oli jo enemmänkin eloonjäämisrimpuilua, joten ilmavoittojen lukumääristä ei kannata vetää hätiköityjä johtopäätöksiä. Marseille taas on hieman "rajatapaus" - jos tuollaista ilmaisua voi nyt ylipäätänsä käyttää. Hän toki saavutti ilmavoittonsa länsijoukkoja vastaan, mutta se tapahtui Pohjois-Afrikassa, joka ei "vaativuustasoltaan" ollut ihan länsirintaman luokkaa. Niin tai näin, molemmat olivat joka tapauksessa kovia äijiä ilmassa, joten tarkoitus ei ole vähääkään vähätellä heidän saavutuksiaan.

        Yksi mielenkiintoinen lentäjä minun mielestäni oli Heinz Bär, joka lensi "joka paikassa" (Ranskassa, Englannissa, itärintamalla, Välimerellä, Pohjois-Afrikassa sekä länsirintamalla) ja teki tuhoisaa jälkeä kaikkialla. Hän ansaitsee ehdottomasti tulla mainituksi kovimpia lentäjiä nimettäessä.
        Kuriositeettina mainittakoon vielä Günther Scheel, mies joka saavutti 71 ilmavoittoa vain 70 sotalennolla. Jonkunlainen saavutus tuokin kai on...

        Niinhän se olikin Rall itämies. Mutta ei se hääviä ollut missään, vaikka nyt nostinkin länsirintamaa tässä.

        Bär tietyenkin ansaitsee maininnan. Ässiä saksalaisilla on ihan tuhottomasti. Tällaisetkin nimet pitäisi varmaan muistaa: Novotny ja Kuprinski.


      • hävittäjä-ässää.

    • Volga Hencka
      • Bybi

        Sovida et leidma tai jotakin sinnepäin.


    • pieni juttu

      Saksalaiset kyllä pudottivat eniten koneita II. maailmansodan aikaan, mutta suurin osa pudotuksista oli venäläisiä koneita, erittäin helppoja saaliita. Venäläiset lentäjät olivat sodan alussa (ja hieman myöhemminkin) huonosti koulutettuja, varustettuja ja heidän johto toimi päin persettä. Esimerkiksi useissa venäläisissä hävittäjissä ei ollut edes radiota, vaan yleensä vain lentueen johtajilla. Poikkeuksena olivat sota-avustuksena amerikkalaisten ja brittien antamat koneet. Muuten käskyt annettiin ilmassa käsimerkein. Kokemusta heillä oli myöskin hyvin vähän verrattuna saksalaisiin, sillä saksalaiset saivat taistelukokemusta aikaisemmin taistellessaan brittejä vastaan Britannian taistelussa. Lisäksi Saksan suurhyökkäys Venäjälle aiheutti venäläisille lentäjille pakokauhun ja huonon taistelumoraalin joka pysyi aika pitkän aikaa sodan kuluessa venäläisissä lentäjissä. Venäläisten taktiikkana toimi maassa- kuin ilmassakin massavoima, eli vihollista vastaan hyökättiin moninkertaisella ylivoimalla, hosuen ja ilman taktisia suunnitelmia. Toisin sanoen, jos esimerkiksi jenkit olisivat taistelleet venäläisiä vastaan 2. maailmansodassa, heilläkin olisi huikeat pudotuslukemat.

      • Misip

        Muutamia vuosia (kai yli vuosikymmen) sitten esitettiin TV:ssä dokumentti, jossa II-maailmansodan Suomalaiset lentäjät kommentoivat.
        Juutilainen ja Wind molemmat ihmettelivät venäläisten tapaa tulla "kaartotaisteluun" hävittäjä vastaan hävittäjä.
        "Monesti ilmassa oli venäläisiä hävittäjiä kymmenittäin jopa sadoittain (-44) ja pommittajat päälle, Suomalaiskoneita saattoi olla kymmenestä kahteen".
        "Venäläiset olisivat monesti voineet ylivoimallaan pudottaa ne muutamat harvat Suomalaiskoneet, mutta ei!"
        "Heistä yksi lentäjä kerrallaan antautui kaartotaisteluun ja siinä me sekä Saksalaiset virkaveljet olimme parempia."
        "Ihmettelimme tätä jatkuvasti".
        Juutilainen jatkoi vielä, "minun ja Hansin koneissa oli tunnukset, joista NL:n johto oli luvannut 100th ruplan palkkion, kunhan raatomme olisivat tunnistettavissa venäjän maaperällä".
        "Silti ne eivät pudottaneet minua koskaan ja Hansinkin ampuivat raajarikoksi, mutta 100th jäi lunastamatta".


      • innostut
        Misip kirjoitti:

        Muutamia vuosia (kai yli vuosikymmen) sitten esitettiin TV:ssä dokumentti, jossa II-maailmansodan Suomalaiset lentäjät kommentoivat.
        Juutilainen ja Wind molemmat ihmettelivät venäläisten tapaa tulla "kaartotaisteluun" hävittäjä vastaan hävittäjä.
        "Monesti ilmassa oli venäläisiä hävittäjiä kymmenittäin jopa sadoittain (-44) ja pommittajat päälle, Suomalaiskoneita saattoi olla kymmenestä kahteen".
        "Venäläiset olisivat monesti voineet ylivoimallaan pudottaa ne muutamat harvat Suomalaiskoneet, mutta ei!"
        "Heistä yksi lentäjä kerrallaan antautui kaartotaisteluun ja siinä me sekä Saksalaiset virkaveljet olimme parempia."
        "Ihmettelimme tätä jatkuvasti".
        Juutilainen jatkoi vielä, "minun ja Hansin koneissa oli tunnukset, joista NL:n johto oli luvannut 100th ruplan palkkion, kunhan raatomme olisivat tunnistettavissa venäjän maaperällä".
        "Silti ne eivät pudottaneet minua koskaan ja Hansinkin ampuivat raajarikoksi, mutta 100th jäi lunastamatta".

        liikaa, niin voin ilmoittaa, että Juutilaisen sijoitus lopullisissa pudotustilastoissa oli satakaksikymmentäkaksi.


      • joskajagunen
        innostut kirjoitti:

        liikaa, niin voin ilmoittaa, että Juutilaisen sijoitus lopullisissa pudotustilastoissa oli satakaksikymmentäkaksi.

        70-luvun lopulla Joppe Karhusen kanssa, Vaasankadun ravintelissa. Hän oli sitä mieltä, että varmistettuja pudotuksia oli hänellä eniten. Tiedä häntä sitten. - Sivumennen sanoen, tämä natsien ihannointi vähän ihmetyttää... Tiedä häntä sitten, sitäkö se on ?


      • propelli

        ottivat ainakin kerran yhteen ilmassa, mikäli Hartmannin kertomuksiin on uskominen ( ja miksei olisi). Tuo päättyi ratkaisemattomaan mutta ilmeisesti jenkit kokivat kovemmat tappiot...

        Taistelutahtoa ja moraalia venäläisiltä ei puuttunut, päinvastoin. Sen sijaan taktinen taito ja aloitteellisuus oli tipotiessään Stalinin puhdistusten ansiosta. Ja kyllä venäläisissä koneissa oli radiot, aivan ehkä vanhimpia lukuunottamatta. No niiden toimivuudesta ei liene ollut takeita.


      • propelli
        joskajagunen kirjoitti:

        70-luvun lopulla Joppe Karhusen kanssa, Vaasankadun ravintelissa. Hän oli sitä mieltä, että varmistettuja pudotuksia oli hänellä eniten. Tiedä häntä sitten. - Sivumennen sanoen, tämä natsien ihannointi vähän ihmetyttää... Tiedä häntä sitten, sitäkö se on ?

        jo jonkun verran päissään kun tuollaista suustaan päästeli, kirjoitteli kuitenkin onneksi toisin. Itsehän Joppe siirreettiin syrjään taistelutehtävistä jonkinlaisen lentopelon vuoksi jo muistaakseni -43 joten ei kaipa nuo muut tekijämiehet jatkoivat samaan malliin sodan loppuun asti.

        Ei kai se ole natsien ihannointia jos pyrkii saamaan esiin asian todellisen laidan? Suurin osa noista lentäjistä ei tienneet natsismista mitään, parikymppisiä poikasia olivat intoa piukassa.


      • Å
        propelli kirjoitti:

        ottivat ainakin kerran yhteen ilmassa, mikäli Hartmannin kertomuksiin on uskominen ( ja miksei olisi). Tuo päättyi ratkaisemattomaan mutta ilmeisesti jenkit kokivat kovemmat tappiot...

        Taistelutahtoa ja moraalia venäläisiltä ei puuttunut, päinvastoin. Sen sijaan taktinen taito ja aloitteellisuus oli tipotiessään Stalinin puhdistusten ansiosta. Ja kyllä venäläisissä koneissa oli radiot, aivan ehkä vanhimpia lukuunottamatta. No niiden toimivuudesta ei liene ollut takeita.

        "ottivat ainakin kerran yhteen ilmassa, mikäli Hartmannin kertomuksiin on uskominen"
        Olen lukenut saman kirjan. Mutta uskon, että ovat ottaneet yhteen useamminkin, jopa maalla ja merellä. Tällaisia asioita ei vaan kerrota julkisuuteen.

        "Taistelutahtoa ja moraalia venäläisiltä ei puuttunut, päinvastoin"
        Virallisten historialähteiden mukaan NL:n ilmavoimat ajautuivat panikkiin Saksan suurhyökkäyksen seurauksesta. Saksalaiset tuhosivat muutaman ensimmäisen sotapäivän aikana tuhansia neuvostokoneita, jotka seisoivat lentokentillä.
        Todennäköisesti myöhemmissä malleissa oli kaikissa radiot, mutta en usko että vielä sodan alussa.


      • puhtaasta
        propelli kirjoitti:

        jo jonkun verran päissään kun tuollaista suustaan päästeli, kirjoitteli kuitenkin onneksi toisin. Itsehän Joppe siirreettiin syrjään taistelutehtävistä jonkinlaisen lentopelon vuoksi jo muistaakseni -43 joten ei kaipa nuo muut tekijämiehet jatkoivat samaan malliin sodan loppuun asti.

        Ei kai se ole natsien ihannointia jos pyrkii saamaan esiin asian todellisen laidan? Suurin osa noista lentäjistä ei tienneet natsismista mitään, parikymppisiä poikasia olivat intoa piukassa.

        mielenkiinnosta kysyisin, että onko tuo Karhusen "lentopelko" fakta vai olettamus. Useimmat laivueenkomentajat jatkoivat sotalentoja, mutta Karhunen lopetti heti kun oli saanut ylennyksen laivueenkomentajaksi.

        "Itsehän Joppe siirreettiin syrjään taistelutehtävistä jonkinlaisen lentopelon vuoksi jo muistaakseni -43 joten ei kaipa nuo muut tekijämiehet jatkoivat samaan malliin sodan loppuun asti."


      • propelli
        puhtaasta kirjoitti:

        mielenkiinnosta kysyisin, että onko tuo Karhusen "lentopelko" fakta vai olettamus. Useimmat laivueenkomentajat jatkoivat sotalentoja, mutta Karhunen lopetti heti kun oli saanut ylennyksen laivueenkomentajaksi.

        "Itsehän Joppe siirreettiin syrjään taistelutehtävistä jonkinlaisen lentopelon vuoksi jo muistaakseni -43 joten ei kaipa nuo muut tekijämiehet jatkoivat samaan malliin sodan loppuun asti."

        siirtyi laivueenkomentajaksi keväällä -43.Seppo Porvalin kirjassa Viimeinen Kotka kerrotaan tämä tapaus otsikolla päällikkö lentopelon valtaan. Karhunen oli ollut välirauhan aikana pahassa lentoturmassa ja loukannut pahasti selkänsä, joka vaivasi kivuliaasti koko sodan ajan. Tämä lienee taustalla myös syynä miksi Karhunen vedettiin kirjoituspöydän taakse. Magnusson oli sanonut että Karhusesta ei ole enään nousemaan ilmaan. Tapauksesta olen kyllä lukenut jostain muualtakin, mutta tämä nyt ensin sattui käsiin. Sitä kuinka luotettava lähde on, en osaa sanoa.


      • pidetään
        propelli kirjoitti:

        siirtyi laivueenkomentajaksi keväällä -43.Seppo Porvalin kirjassa Viimeinen Kotka kerrotaan tämä tapaus otsikolla päällikkö lentopelon valtaan. Karhunen oli ollut välirauhan aikana pahassa lentoturmassa ja loukannut pahasti selkänsä, joka vaivasi kivuliaasti koko sodan ajan. Tämä lienee taustalla myös syynä miksi Karhunen vedettiin kirjoituspöydän taakse. Magnusson oli sanonut että Karhusesta ei ole enään nousemaan ilmaan. Tapauksesta olen kyllä lukenut jostain muualtakin, mutta tämä nyt ensin sattui käsiin. Sitä kuinka luotettava lähde on, en osaa sanoa.

        heikonpuoleisena lähteenä, mutta noin tapahtumaketjuna kokonaisuus kuulostaa loogiselta.

        "Seppo Porvalin kirjassa Viimeinen Kotka kerrotaan tämä tapaus otsikolla päällikkö lentopelon valtaan."


      • Turjakehtaja
        pidetään kirjoitti:

        heikonpuoleisena lähteenä, mutta noin tapahtumaketjuna kokonaisuus kuulostaa loogiselta.

        "Seppo Porvalin kirjassa Viimeinen Kotka kerrotaan tämä tapaus otsikolla päällikkö lentopelon valtaan."

        Kuka poltti Turjanlinnan? Vertaa Palasteen ja Porvalin kertomuksia. Ei ihme jos Seppo Porvalia pidetään heikonpuoleisena lähteenä...


        Onni Palaste: Talvisodan ääniä, Karisto 1980,

        Kirjassaan Palaste mm. kertoo samasta tapauksesta Kiannon ottaman valokuvan kera. Sivuilla 50-55 on tarkka kuvaus tapahtuneesta ja kuvaliitteessä sivujen 80-81 välissä on Kiannon itsensä Jatkosodan aikana ottama valokuva Turjanlinnan raunioilta. Kuvassa on sotamies Ville Huusko ratsun selässä ja kuvatekstinä Kiannon kirjoittamana seuraava (sivulla 54 on sama selväkielisenä): "Sotamies Ville Huusko, talleta tämä jälkipolville, ikuiseksi muistoksi vahingon syvästi kärsineeltä Turjanlinnan vanhalta isännältä, korpikirjailija Ilmari Kiannolta."
        "Ihminen, älä katso hevosta, sillä se on Luojan edessä syytön ja puhdas. Katso miestä, jonka sota teki syylliseksi. Kukako hän on? Haihtukoon hänen nimensä, sillä hän on se joka käskystä teki kamalan työn. Kuva on hyvä. Asia on kehno. Jumala tuomitsee. Turjanlinnan polttajan valokuvasi Raunioruhtinas Iki-Kianto."

        Polttajaporukka on nimetty kirjassa ja ne 2 muuta olivat "renkipoika" Huovinen ja kersantti Hurskainen.

        Entäs tämä tarina?

        http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/aarne-korhonen-poltti-turjanlinnan.html

        Seppo Porvali Talvisodan sankarit, 105 kunnian päivää. Valitut Palat, 2004, ISBN 951-584-630-7


      • propelli
        pidetään kirjoitti:

        heikonpuoleisena lähteenä, mutta noin tapahtumaketjuna kokonaisuus kuulostaa loogiselta.

        "Seppo Porvalin kirjassa Viimeinen Kotka kerrotaan tämä tapaus otsikolla päällikkö lentopelon valtaan."

        ei varmaankaan ole kaikkein luotettavampia, välillä sen oloista tekstiä kirjassa vilahtelee, ennemminkin tarinankertoja kuin historijoitsija. Mutta olen tapauksesta muualtakin joskus lukenut. Käsittääkseni Magnusson määräsi Karhusen maahan, eikä tämä vastaan inttänyt. Ja hyvä niin, miksi uhrata erittäin pätevä upseeri ilmassa, jos kerran huomaa tämän olevan loppuunlennetty. Eikä tuo nyt niin ihmeellistä ole jos pilotilla hermot reistailee sodan aikana. Gerd Barkhorn kärsi myös hermoromahduksista, mutta saksalaiseen tyyliin mies pistettiin heti koneeseen toivuttuaan.


      • mäkihyppääjää
        propelli kirjoitti:

        ei varmaankaan ole kaikkein luotettavampia, välillä sen oloista tekstiä kirjassa vilahtelee, ennemminkin tarinankertoja kuin historijoitsija. Mutta olen tapauksesta muualtakin joskus lukenut. Käsittääkseni Magnusson määräsi Karhusen maahan, eikä tämä vastaan inttänyt. Ja hyvä niin, miksi uhrata erittäin pätevä upseeri ilmassa, jos kerran huomaa tämän olevan loppuunlennetty. Eikä tuo nyt niin ihmeellistä ole jos pilotilla hermot reistailee sodan aikana. Gerd Barkhorn kärsi myös hermoromahduksista, mutta saksalaiseen tyyliin mies pistettiin heti koneeseen toivuttuaan.

        ja hävittäjälentäjää voisi verrata toisiinsa. Paha kaatuminen murtaa "lentäjän sielun."Ei kaikilla mutta osalla kuten Karhuselle todennäköisesti kävi.

        Barkhornin esimerkki sopii lähes kaikkiin onnettomuuksiin. Olkoon se lento, auto tai mikä tahansa onnettomuus niin pelkotila murretaan parhaiten tarttumalla välittömästi uudestaan "puikkoihin".


      • propelli
        Å kirjoitti:

        "ottivat ainakin kerran yhteen ilmassa, mikäli Hartmannin kertomuksiin on uskominen"
        Olen lukenut saman kirjan. Mutta uskon, että ovat ottaneet yhteen useamminkin, jopa maalla ja merellä. Tällaisia asioita ei vaan kerrota julkisuuteen.

        "Taistelutahtoa ja moraalia venäläisiltä ei puuttunut, päinvastoin"
        Virallisten historialähteiden mukaan NL:n ilmavoimat ajautuivat panikkiin Saksan suurhyökkäyksen seurauksesta. Saksalaiset tuhosivat muutaman ensimmäisen sotapäivän aikana tuhansia neuvostokoneita, jotka seisoivat lentokentillä.
        Todennäköisesti myöhemmissä malleissa oli kaikissa radiot, mutta en usko että vielä sodan alussa.

        ja sekasorto olivat vallalla NL:n ilmavoimissa, mutta puolustustahto oli silti aika kova. Jos vihollista ei pystytty muuten pudottamaan niin sitten yritettiin vaikka törmäämällä. Sodan ensi päivinä NL lensi kyllä kunnioitettavan määrän sotelentoja. Pommikonemudostelmia lähetettiin toinen toisensa perään saksalaisten kimppuun ilman hävittäjäsuojaa, ja saksalaiset hävittäjälentäjät pyyhkäisivät ne taivaalta armottoamasti. Ei NL juuri tuloksia saavuttanut kun taistelunjohto olis sekaisin mutta yritys oli kovaa.


      • Anonyymi
        propelli kirjoitti:

        siirtyi laivueenkomentajaksi keväällä -43.Seppo Porvalin kirjassa Viimeinen Kotka kerrotaan tämä tapaus otsikolla päällikkö lentopelon valtaan. Karhunen oli ollut välirauhan aikana pahassa lentoturmassa ja loukannut pahasti selkänsä, joka vaivasi kivuliaasti koko sodan ajan. Tämä lienee taustalla myös syynä miksi Karhunen vedettiin kirjoituspöydän taakse. Magnusson oli sanonut että Karhusesta ei ole enään nousemaan ilmaan. Tapauksesta olen kyllä lukenut jostain muualtakin, mutta tämä nyt ensin sattui käsiin. Sitä kuinka luotettava lähde on, en osaa sanoa.

        Joka tapauksessa on fakta, ettei Joppe Karhunen enää laivueenkomentajana sotalentoja lentänyt.

        Suomen kolmanneksi eniten ilmavoittoja saanut Eino Luukkanen (57 pudotusta) oli myös laivueenkomentaja ja hän lensi sotalentoja sodan loppuun saakka.


    • Paperi ässät

      Näissä ns. hävittäjä-ässien pudotusjutuissa on aika paljon ilmaa ns.paperivoittoja.

      Venäläisillä ässillä ns.propagandalisä eli ilmaa on 80-90 % pudotusilmoituksissa.

      Saksalaisillä ässillä n.50 % todellisia pudotuksia, eli jos kaveri oli virallisesti 200 pudouksen ässä niin totuus on lähempänä 100 pudotusta.

      Suomalaisilla hävittäjä-ässillä mopo karkas käsistä v.1942 jälkeen ja ilmaa pudotusilmoituksissa on n.30-40 %.

      esim. Amerikkalaisten Lentävien tiikerien pudotusilmoitukset Kiinassa olivat todellisuudessa vain 40-50 % ilmoitetuista. Sama oli vuoden 1940 taistelussa Englannista 50 % oli totta ja loput ns.paperivoittoja sekä sakuilla että briteillä.

      • paperi aivot

        Niin sitä on sitten hauska kirjoitella fiilispohjalla...


      • Tosi on

        Samat tutkimukset olisivat paljastaneet KAIKKIEN MAIDEN LENTÄJIEN väitteet vahvasti liioitelluiksi, jos asiaa olisi vain vaivauduttu tutkimaan.

        Erityisen pahasti liiottelivat USA:n pommikoneampujat! Tiettynä päivänä vuonna 1943 tehdyllä pommitysretkellä ampujat ilmoittivat tuhonneensa 52 Luftwaffen hävittäjää. Todellisuudessa niitä putosi oikeasti 2 kappaletta!

        Englannin ilmataistelussa 15.9.1940 RAF ilmoitti tuhonneensa 185 saksalaista konetta. Niitä putosi todellisuudessa vain 56 kappaletta!

        Myös USA:n hävittäjien ilmoitukset olivat epäluotettavia. Kirjassaan 'Suuri sirkus' Pierre Clostermann kertoo jenkkilentäjästä, joka ilmoitti yhden ainoan sotalennon aikana Euroopassa tehneensä 6 pudotusta. Taistelukertomuksenperusteella Brittien kriteereillä ei olisi myönnetty yhtäkään pudotusta.

        Sama vika vaivaa erityisesti venäläisiä ilmoituksia. Esim. Talvisodan ilmataisteluissa on useampikin neukkulentäjä ilmoittanut tuhonneensa kerralla 2 Fokkeria. Todellisuudessa kahta Fokkeria samassa ilmataistelussa ei menetetty kertaakaan!

        Hiljakkoin julkaistiin suomeksi käännettynä amerikkalaisen Donald L. Caldwellin kirja 'JG 26 - Kanaalin ässät'. Kirja kertoo saksalaisesta JG26-laivueesta, joka taisteli koko sodan lännessä. Kirjailija oli vaivautunut tarkistamaan jokaisesta taistelusta sekä ilmoitetut että todelliset pudotukset ja ainakin JG26:n kohdalla ne pitivät jokseenkin paikkansa. Joukossa oli toki myös joitakin liioiteltuja esityksiä, mutta niitä löytyi myös vastapuolen esityksistä samoista taisteluista.

        Lännestä näitä asioita pääsee tarkistamaan. Olisi mielenkiintoista nähdä Venäjän arkistojen aukeaminen ja tarkistaa esim. maailman eniten pudotuksia tehneen majuri Erich Hartmannin pudotustili venäläisiä tilastoja vastaan. Hartmann pudotti uransa aikana 352 venäläiskonetta, joka lienee maailmanennätys.


    • Harjottelija

      Kokenut lentäjä tiputti kaikki ensikertalaiset, jotka vastaan tulivat. Kuunnelkaa Juutilaisen tarinoita.

      • Tosi on

        Hyvä esimerkki ilmataistelun havaintojen sekavuudesta on 6.4.1942 Tiiksjärvellä käyty ilmataistelu. Siinä Neuvostoliitto lähetti saattohävittäjillä varustetun pommikoneryhmän pommittamaan Suomen asemia ja niitä torjumaan nousi joukko suomalaisia hävittäjiä. Tästä yksittäisestä taistelusta löytyy tiedot molemmilta osapuolilta, mikä lienee harvinaista.

        Seuraavassa taistelu pähkinänkuoressa:

        Vahvuudet
        Neuvostoliiton lento-osasto (todellinen):
        7 kpl SB, 7 kpl PE-2 10 kpl Hurricane ja 2 kpl Lagg-3 hävittäjiä

        Suomalaisten käsitys eli havainto:
        7 kpl DB-3, 7 kpl PE-2 18 kpl Hurricane ja Lagg-3 hävittäjiä

        Suomalainen lento-osasto (todellinen)
        8 kpl Brewster-hävittäjiä

        Venäläisten käsitys eli havainto
        9 kpl Brewstereitä

        Ilmataistelun tappiot:
        Neuvostoliiton lento-osasto (todellinen):
        1 kpl SB, 6 kpl Hurricane

        Suomalaisten väittämät ilmavoitot:
        2 kpl DB-3 ja 12 kpl Hurricane

        Suomen lento-osasto (todellinen):
        - (ei tappioita)

        Venäläisten väittämät ilmavoitot:
        7 kpl Brewsteria ilmassa, 4 kpl Bresteria maassa

        Hyökänneestä joukosta luutnantti V.I.Salomatin ilmoitti tuhonneensa 5 kpl Brewstereita ja hän sai 22.2.1943 Neuvostoliiton Sankarin arvon.

        Tiedot: Suomen ilmailuhistoriallinen lehti 4/1997

        Oheisesta selostuksesta NÄKEE kuinka paljon ilmavoittoja liioiteltiin ja VARMASTI hyvässä tarkoituksessa ilman tahallista petosta!


    • Kusetusta halvallaa

      Kovimpia kusettajia Venäläiset, Ranskalaiset ja Jenkit.

      Sakuilla ja Suomalaisilla 30-50% ns.paperivoittoja. Tässä pahimpia kusettajia ne sakut jotka lensivät itärintamalla. Suomalainen Hasse Wind oli aika viinaan menevä jo nuorena eli eiköhän pojan puuhasteluissa lie puolet liikaa.

      Uskoisin että Juutilainen ampui alas n.60 punakonetta todellisuudessa, joka on sinällään jo kova suoritus.

      Suomalaisesten paljastuneita kusetuksia oli Lapin sodan "Stuka voitot" sekä SB-2 pommikoneiden sukellusveneupotukset yli 10 ilmoitettiin syvyyspommeilla upotetuiksi. Vain 1 upposi todellisuudessa, tässä casessa nolointa että taidettiin keritä jakamaan mannerheimin risti parhaalle valehtijalle...sattuuhan noita.

      • Tosi on

        Hans-Joachim Marseillen Wiki-sivulla on lopussa hyvä artikkeli pudotuksista ken englantia taitaa voi lukea:

        Dispute over claims[
        Some serious discrepancies between Allied squadron records and German claims have caused some historians and Allied veterans to question the accuracy of Marseille's official victories, in addition to those of JG 27 as a whole. Attention is often focused on the 26 claims made by JG 27 on 1 September 1942, of which 17 were claimed by Marseille alone. Another biographer, Franz Kurowski, claims that 24 of the 26 victories were verified through Allied records after the war. A USAF historian, Major Robert Tate states: "[f]or years, many British historians and militarists refused to admit that they had lost any aircraft that day in North Africa. Careful review of records however do show that the British [and South Africans] did lose more than 17 aircraft that day, and in the area that Marseille operated." Tate also reveals 20 RAF single-engined fighters and one twin engined fighter were destroyed and several others severely damaged, as well as a further USAAF P-40 shot down. However, overall Tate reveals that Marseille's kill total comes close to 65–70 percent corroboration, indicating as many as 50 of his claims may not have been actually kills. Tate also compares Marseilles rate of corroboration with the top six P-40 pilots. While only the Canadian James Francis Edwards' records shows a verification of 100 percent other aces like Clive Caldwell (50% to 60% corroboration), Billy Drake (70% to 80% corroboration), John Lloyd Waddy (70% to 80% corroboration) and Andrew Barr (60% to 70% corroboration) are at the same order of magnitude as Marseille's claims. Christopher Shores and Hans Ring also support Tate's conclusions. British historian Stephen Bungay gives a figure of 20 Allied losses that day.
        However, the claims for 15 September 1942 are in serious doubt, following the first detailed scrutiny of the records of individual Allied squadrons by Australian historian Russell Brown. Moreover, Brown lists three occasions on which Marseille could not have downed as many aircraft as claimed.
        Stephan Bungay has pointed out the low military value of shooting down DAF fighters, rather than the bombers that, by mid-1942, were having a highly damaging effect on Axis ground units and convoy routes. Referring to 1 September 1942, Bungay points out that even if Marseille shot down 15 of the 17 he claimed that day, "the rest of the 100 or so German fighter pilots[ between them only got five. The British [sic] lost no bombers at all...[ During this period the DAF lost only a few bombers, but all fell to anti-aircraft defences and evidence shows that Rommel was forced onto the defensive because of the losses inflicted by bombers.


      • Voix de raison
        Tosi on kirjoitti:

        Hans-Joachim Marseillen Wiki-sivulla on lopussa hyvä artikkeli pudotuksista ken englantia taitaa voi lukea:

        Dispute over claims[
        Some serious discrepancies between Allied squadron records and German claims have caused some historians and Allied veterans to question the accuracy of Marseille's official victories, in addition to those of JG 27 as a whole. Attention is often focused on the 26 claims made by JG 27 on 1 September 1942, of which 17 were claimed by Marseille alone. Another biographer, Franz Kurowski, claims that 24 of the 26 victories were verified through Allied records after the war. A USAF historian, Major Robert Tate states: "[f]or years, many British historians and militarists refused to admit that they had lost any aircraft that day in North Africa. Careful review of records however do show that the British [and South Africans] did lose more than 17 aircraft that day, and in the area that Marseille operated." Tate also reveals 20 RAF single-engined fighters and one twin engined fighter were destroyed and several others severely damaged, as well as a further USAAF P-40 shot down. However, overall Tate reveals that Marseille's kill total comes close to 65–70 percent corroboration, indicating as many as 50 of his claims may not have been actually kills. Tate also compares Marseilles rate of corroboration with the top six P-40 pilots. While only the Canadian James Francis Edwards' records shows a verification of 100 percent other aces like Clive Caldwell (50% to 60% corroboration), Billy Drake (70% to 80% corroboration), John Lloyd Waddy (70% to 80% corroboration) and Andrew Barr (60% to 70% corroboration) are at the same order of magnitude as Marseille's claims. Christopher Shores and Hans Ring also support Tate's conclusions. British historian Stephen Bungay gives a figure of 20 Allied losses that day.
        However, the claims for 15 September 1942 are in serious doubt, following the first detailed scrutiny of the records of individual Allied squadrons by Australian historian Russell Brown. Moreover, Brown lists three occasions on which Marseille could not have downed as many aircraft as claimed.
        Stephan Bungay has pointed out the low military value of shooting down DAF fighters, rather than the bombers that, by mid-1942, were having a highly damaging effect on Axis ground units and convoy routes. Referring to 1 September 1942, Bungay points out that even if Marseille shot down 15 of the 17 he claimed that day, "the rest of the 100 or so German fighter pilots[ between them only got five. The British [sic] lost no bombers at all...[ During this period the DAF lost only a few bombers, but all fell to anti-aircraft defences and evidence shows that Rommel was forced onto the defensive because of the losses inflicted by bombers.

        Tuo on hyvä kirjoitus, jonka tunnen, samoin kuin useimmat siinä mainitut lähteet. Näyttää selvältä, että Marseille liiotteli jonkunkin verran pudotusluvuissaan, vaikka ei varmaan ainakaan aina tarkoituksella. Huomionarvoista on se, että Marseillen "suurena päivänä" (17 pudotusta) on alasammutuiksi ilmoitettujen joukossa konetyyppi tai -tyyppejä, joita Desert Air Forcella ei koko sotanäyttämöllä edes ollut.

        Marseille oli kuitenkin niin poikkeuksellisen taitava lentäjä ja käytöstavoiltaan varsinainen "ilmojen ritari", että hänelle näyttää kumpikin osapuoli antavan anteeksi 10 - 30 prosentin heiton ilmoitettujen ja todellisten pudotusten välillä. Eihän siinä ollut mitään sen väärempää kuin useimmilla muillakaan ässillä minkä tahansa maan ilmavoimissa.

        Strategiselta kannalta on ehkä tuomittavampaa, että esim. brittien Operaatio Ristiretkeläisen aikana Marseillen lentorykmentti ampui mieluiten alas yksipaikkaisia rynnäkkökoneita eikä DAF:n pommikoneita, jotka tosiaan edellä mainitussakin kirjoituksessa saivat operoida aivan liian vapaasti Rommelin joukkojenkeskitysten yllä. Marseillen miehet taisivat inhota taka-ampujia. Etenkin pari eteläafrikkalaista Kittyhawk-laivuetta kärsi noina päivinä karmivia tappioita, kun taas Blenheimit selvisivät hyvinkin vähällä.

        Toinen länsiliittoutuneiden suuresti kunnioittama ässä (Euroopan rintamalla) oli Walter Nowotny, joka myöskin todennäköisesti syyllistyi liioitteluun mistä tahansa syystä. Olipa hänellä oikeita ilmavoittoja 150 tai 250, niin joka tapauksessa esimerkiksi Clostermann kertoo kirjassaan RAF:n lentäjien juoneen aidosta sydämestä muistomaljoja hienolle vastustajalle.


      • pro pelli
        Voix de raison kirjoitti:

        Tuo on hyvä kirjoitus, jonka tunnen, samoin kuin useimmat siinä mainitut lähteet. Näyttää selvältä, että Marseille liiotteli jonkunkin verran pudotusluvuissaan, vaikka ei varmaan ainakaan aina tarkoituksella. Huomionarvoista on se, että Marseillen "suurena päivänä" (17 pudotusta) on alasammutuiksi ilmoitettujen joukossa konetyyppi tai -tyyppejä, joita Desert Air Forcella ei koko sotanäyttämöllä edes ollut.

        Marseille oli kuitenkin niin poikkeuksellisen taitava lentäjä ja käytöstavoiltaan varsinainen "ilmojen ritari", että hänelle näyttää kumpikin osapuoli antavan anteeksi 10 - 30 prosentin heiton ilmoitettujen ja todellisten pudotusten välillä. Eihän siinä ollut mitään sen väärempää kuin useimmilla muillakaan ässillä minkä tahansa maan ilmavoimissa.

        Strategiselta kannalta on ehkä tuomittavampaa, että esim. brittien Operaatio Ristiretkeläisen aikana Marseillen lentorykmentti ampui mieluiten alas yksipaikkaisia rynnäkkökoneita eikä DAF:n pommikoneita, jotka tosiaan edellä mainitussakin kirjoituksessa saivat operoida aivan liian vapaasti Rommelin joukkojenkeskitysten yllä. Marseillen miehet taisivat inhota taka-ampujia. Etenkin pari eteläafrikkalaista Kittyhawk-laivuetta kärsi noina päivinä karmivia tappioita, kun taas Blenheimit selvisivät hyvinkin vähällä.

        Toinen länsiliittoutuneiden suuresti kunnioittama ässä (Euroopan rintamalla) oli Walter Nowotny, joka myöskin todennäköisesti syyllistyi liioitteluun mistä tahansa syystä. Olipa hänellä oikeita ilmavoittoja 150 tai 250, niin joka tapauksessa esimerkiksi Clostermann kertoo kirjassaan RAF:n lentäjien juoneen aidosta sydämestä muistomaljoja hienolle vastustajalle.

        "Huomionarvoista on se, että Marseillen "suurena päivänä" (17 pudotusta) on alasammutuiksi ilmoitettujen joukossa konetyyppi tai -tyyppejä, joita Desert Air Forcella ei koko sotanäyttämöllä edes ollut."

        Pudotusilmoitukset muistaakseni olivat p-40 koneita ja spitfirejä jotka olivat DAF:n pääkalustoa tuolloin, jos sinulla on muuta tietoa niin kerro ihmeessä tarkemmin.

        Pudotusvaatimukset yleensäkin olivat kaikilla isommat kuin vastustajan todelliset menetykset, myös hyväksytyt vaatimukset. Ristiriitaisuuksia tulee myös tappioiden kirjaamispäivistä. Palaamatta jäänyt lentäjä jonka kohtaloa ei kukaan ollut nähnyt saattoi mennä poistoon vasta päivien päästä ja väärällä päivämäärällä kun lentäjän kohtalo selvisi. ilmataistelun sekavuus aiheuttaa päällelläisyyksiä vaatimuksissa ja kuolleen näytteleminenhän on kait vanhin pakokeino, jolloin sekä pudottaja ja todistaja saattoivat uskoa koneen olleen täydellinen menetys vaikka saattoi päästäkin takaisin kotiin.

        "Strategiselta kannalta on ehkä tuomittavampaa, että esim. brittien Operaatio Ristiretkeläisen aikana Marseillen lentorykmentti ampui mieluiten alas yksipaikkaisia rynnäkkökoneita eikä DAF:n pommikoneita"

        Monien kuvauksien mukaan Marseille oli kapakkatappelijamainen lentäjä eikä mikään taktinen nero, mutta ennenkuin tuomitsee niin kannattaa muistaa että Luftwaffe oli pahasti alivoimainen tuohon aikaan. Blenheimien taka-ampujista ei isoa vaaraa ollut ja Blenheimin ja muiden pommikoneiden alasampuminen olisi ollut varmasti helpompaa, mutta suurien hävittäjämäärien läsnäolo jumitti Luftwaffen taisteluihin niitä vastaan. Ja kyllä Kittybomberit olivat todella iso riesa Rommelin joukoille.


      • Walter Nowotny
        Voix de raison kirjoitti:

        Tuo on hyvä kirjoitus, jonka tunnen, samoin kuin useimmat siinä mainitut lähteet. Näyttää selvältä, että Marseille liiotteli jonkunkin verran pudotusluvuissaan, vaikka ei varmaan ainakaan aina tarkoituksella. Huomionarvoista on se, että Marseillen "suurena päivänä" (17 pudotusta) on alasammutuiksi ilmoitettujen joukossa konetyyppi tai -tyyppejä, joita Desert Air Forcella ei koko sotanäyttämöllä edes ollut.

        Marseille oli kuitenkin niin poikkeuksellisen taitava lentäjä ja käytöstavoiltaan varsinainen "ilmojen ritari", että hänelle näyttää kumpikin osapuoli antavan anteeksi 10 - 30 prosentin heiton ilmoitettujen ja todellisten pudotusten välillä. Eihän siinä ollut mitään sen väärempää kuin useimmilla muillakaan ässillä minkä tahansa maan ilmavoimissa.

        Strategiselta kannalta on ehkä tuomittavampaa, että esim. brittien Operaatio Ristiretkeläisen aikana Marseillen lentorykmentti ampui mieluiten alas yksipaikkaisia rynnäkkökoneita eikä DAF:n pommikoneita, jotka tosiaan edellä mainitussakin kirjoituksessa saivat operoida aivan liian vapaasti Rommelin joukkojenkeskitysten yllä. Marseillen miehet taisivat inhota taka-ampujia. Etenkin pari eteläafrikkalaista Kittyhawk-laivuetta kärsi noina päivinä karmivia tappioita, kun taas Blenheimit selvisivät hyvinkin vähällä.

        Toinen länsiliittoutuneiden suuresti kunnioittama ässä (Euroopan rintamalla) oli Walter Nowotny, joka myöskin todennäköisesti syyllistyi liioitteluun mistä tahansa syystä. Olipa hänellä oikeita ilmavoittoja 150 tai 250, niin joka tapauksessa esimerkiksi Clostermann kertoo kirjassaan RAF:n lentäjien juoneen aidosta sydämestä muistomaljoja hienolle vastustajalle.

        oli itärintaman miehiä. Ainoastaan 3 voittoa ja 2 luultavaa lännessä.


      • Anonyymi

        ” Vain 1 upposi todellisuudessa, tässä casessa nolointa että taidettiin keritä jakamaan mannerheimin risti parhaalle valehtijalle...sattuuhan noita.”

        Miksi puhut ’valehtelusta’? Kun lentokoneesta käsin etsitään syvyyspommeilla vihollisen sukellusveneitä niin yleensä veneen sukeltaessa pudotetaan pommit oletetulle reitille. Ne räjähtävät ja varmaa keinoa tuhoutumisen toteamiseen ei ole! Vedessä voi olla ’sateenkaari’ bensasta ja lenräjä voi olla näkevinään kelluvaa romua, mutta viime kädessä asia jää luulon varaan ja toivorikkautta riittää!

        Jos hävittäjien kurvitappalussa kaksi ’omaa’ hävittäjää ampuu eri suunnista samaa viholliskonetta toisistaan tietämättä ja kone syttyy tuleen ja putoaa niin molemmat uskovat pudottaneen koneen eli erillisen koneen! Suurin osa liioitteluista ei ole tahallisia kuten sinä kaiken aikaa vihjaat!


      • Anonyymi
        pro pelli kirjoitti:

        "Huomionarvoista on se, että Marseillen "suurena päivänä" (17 pudotusta) on alasammutuiksi ilmoitettujen joukossa konetyyppi tai -tyyppejä, joita Desert Air Forcella ei koko sotanäyttämöllä edes ollut."

        Pudotusilmoitukset muistaakseni olivat p-40 koneita ja spitfirejä jotka olivat DAF:n pääkalustoa tuolloin, jos sinulla on muuta tietoa niin kerro ihmeessä tarkemmin.

        Pudotusvaatimukset yleensäkin olivat kaikilla isommat kuin vastustajan todelliset menetykset, myös hyväksytyt vaatimukset. Ristiriitaisuuksia tulee myös tappioiden kirjaamispäivistä. Palaamatta jäänyt lentäjä jonka kohtaloa ei kukaan ollut nähnyt saattoi mennä poistoon vasta päivien päästä ja väärällä päivämäärällä kun lentäjän kohtalo selvisi. ilmataistelun sekavuus aiheuttaa päällelläisyyksiä vaatimuksissa ja kuolleen näytteleminenhän on kait vanhin pakokeino, jolloin sekä pudottaja ja todistaja saattoivat uskoa koneen olleen täydellinen menetys vaikka saattoi päästäkin takaisin kotiin.

        "Strategiselta kannalta on ehkä tuomittavampaa, että esim. brittien Operaatio Ristiretkeläisen aikana Marseillen lentorykmentti ampui mieluiten alas yksipaikkaisia rynnäkkökoneita eikä DAF:n pommikoneita"

        Monien kuvauksien mukaan Marseille oli kapakkatappelijamainen lentäjä eikä mikään taktinen nero, mutta ennenkuin tuomitsee niin kannattaa muistaa että Luftwaffe oli pahasti alivoimainen tuohon aikaan. Blenheimien taka-ampujista ei isoa vaaraa ollut ja Blenheimin ja muiden pommikoneiden alasampuminen olisi ollut varmasti helpompaa, mutta suurien hävittäjämäärien läsnäolo jumitti Luftwaffen taisteluihin niitä vastaan. Ja kyllä Kittybomberit olivat todella iso riesa Rommelin joukoille.

        ” Huomionarvoista on se, että Marseillen "suurena päivänä" (17 pudotusta) on alasammutuiksi ilmoitettujen joukossa konetyyppi tai -tyyppejä, joita Desert Air Forcella ei koko sotanäyttämöllä edes ollut.”

        Viholliskoneen tunnistaminen ilmassa oli aina epävarmaa ja virheellisiä konemallin arvauksia tapahtui tavan takaa. Se ei mitenkään automaattisesti todista sitä, etteikö ’jokin kone’ olisi tuolloin pudotettu!


    • Urheat länsinaapurit

      Ruotsin kuuluisin hävittäjä-ässä Lars Rådeström on pudottanut taivaalta jo kaksi Jas 39 Gripen -hävittäjää – toimimalla itse niiden lentäjänä.
      http://www.hs.fi/tulosta/1135250224990

    • scotti

      Kaikilta tuntuu jääneen huomioimatta suomalaisten ässien lentomäärät (juutilainen / wind noin 500 lentoa) kun taas esim hartmanilla lähes 1500 lentoa. eli, minkälaisiin pudotusmääriin suomalaiset olisivatkaan päässeet em lentomäärillä;-)

      • BocksCar

        Jos vaikkapa Juutilaista ja Hartmannia verrataan niin vähän eri "aktiviteetti" em pilottien rintamalohkoilla jos pidemmällä aikavälillä tilannetta katsotaan. Suomen ja NL rintamalohkollahan oli välillä pitkiäkin aikoja että elettiin aika hiljaiseloa varsinkin silloin kun lentosäät olivat huonot ja rintama eli hiljaiseloaan maassa.

        Hartmannin JG52 taas etelämpänä enemmän tapahtumien polttopisteessä kun maarintamalla tapahtui koko ajan, NL ilmavoimien käyttö pääsääntöisesti maavoimiensa taktisena tukena takasi että koneita oli ilmassa paljon ja usein.

        Vihollisen konemäärät tietenkin ratkaisevassa asemassa miten kokeneelle ässälle riittää maaleja ja sitä kautta mahdollisuus "tiliään suurentaa".

        Suuret vihollismuodostelmat = paljon kohteita. Illun tuloksekkain lento taisi olla kesä-tai heinäkuussa 1944, kuusi pudotusta. Hartmannin parasta en nyt ulkomuistista muista mutta noita "rökälevoittoja" tuli kyllä aika usein.

        Yhdessä suhteessa Juutilainen on kyllä todella omassa luokassaan, ei vihollisen lentokoneen ampumaa osumaa omassa koneessaan j1941-44 aikana.


      • Kova mies

        "Kaikilta tuntuu jääneen huomioimatta suomalaisten ässien lentomäärät (juutilainen / wind noin 500 lentoa) kun taas esim hartmanilla lähes 1500 lentoa"

        Ja nämäkin luvut kalpenevat kun muistamme, että Stuka-lentäjä Hans-Ulrich Rudel lensi sodan aikana 2.500 sotalentoa!


      • pro pelli
        BocksCar kirjoitti:

        Jos vaikkapa Juutilaista ja Hartmannia verrataan niin vähän eri "aktiviteetti" em pilottien rintamalohkoilla jos pidemmällä aikavälillä tilannetta katsotaan. Suomen ja NL rintamalohkollahan oli välillä pitkiäkin aikoja että elettiin aika hiljaiseloa varsinkin silloin kun lentosäät olivat huonot ja rintama eli hiljaiseloaan maassa.

        Hartmannin JG52 taas etelämpänä enemmän tapahtumien polttopisteessä kun maarintamalla tapahtui koko ajan, NL ilmavoimien käyttö pääsääntöisesti maavoimiensa taktisena tukena takasi että koneita oli ilmassa paljon ja usein.

        Vihollisen konemäärät tietenkin ratkaisevassa asemassa miten kokeneelle ässälle riittää maaleja ja sitä kautta mahdollisuus "tiliään suurentaa".

        Suuret vihollismuodostelmat = paljon kohteita. Illun tuloksekkain lento taisi olla kesä-tai heinäkuussa 1944, kuusi pudotusta. Hartmannin parasta en nyt ulkomuistista muista mutta noita "rökälevoittoja" tuli kyllä aika usein.

        Yhdessä suhteessa Juutilainen on kyllä todella omassa luokassaan, ei vihollisen lentokoneen ampumaa osumaa omassa koneessaan j1941-44 aikana.

        Jep, suora vertailu lentomääriin ei anna välttämättä oikeaa kuvaa. Juutilainen oli lentäjänä ilmavoimissa jo vuodesta-35, kun taas Hartmann aloitti hävittäjäkoulussa vasta -41 ja saapui rintamalle vasta lokakuussa-42. Eli Hartmann lensi kovan määrän lentoja varsin lyhyessä ajassa. Viholliskosketus 825 sotalennolla. Suomessa ei ollut varaa partioida päivittäin ja rintamakin oli todellakin paljon hiljaisempi suurimman osan aikaa. En kylläkään epäile yhtään etteikö Juutilainen olisi Luftwaffessakin pärjännyt loistavasti, mutta olisi siellä saattanut se noutajakin tulla vaikka vain huonon tuurin muodossa.

        Hartmannin paras taisi olla myös 6 yhdellä lennolla, ja 10 päivässä, mutta mikään Marseillen kaltainen joukkotuhonnan mestari hän ei ollut, johtuen hänen varovaisesta taktiikastaan. Tämän taktiikan myötä ei myöskään Hartmannia ilmeisesti ammuttu koskaan alas vihollishävittäjän toimesta, ja hänen siiveltään ammuttiian alas vain yksi siipimies ja hänkin selvisi hengissä. Hartmannin itsensä mukaan tämä oli hänen suurin saavutuksensa sodassa.


    • Ilmaa alla

      Suomalaisilla ilmaa n.50 % voitoissa. Saksalaisilla ilmaa 60-70 %. Venäläisten juttuja ei voi ottaa kovin vakavasti, jos on esim.30 ilmavoiton ässä todellisuus että 3-5 konetta saattanut pudota.

      Eli 30-50 voiton väliin on suomalaisten pudotukset ns.huippu ässillä jääneet. Sakuilla ehkä 100-120 väliin. Loput paperivoittoja.

      • Höpöhöpö!!

        Lasketut voitot on tarkistettu. Esimerkiksi Juutilainen oli sitä mieltä, että hänellä oli todellisuudessa parikymmentä voittoa enemmän.
        Samansuuntaisia väitteitä esittivät monet muutkin ässät.
        Suurin osa voitoista on tarkistettu konekiväärikameralla ja toisten lentäjien havainnoilla. Omalle puolelle pudonneet koneet on useimmin löydetty.


    • Poli-Trukki

      Venäläisten ilmavoitot ovat hyvin kyseenlaisia. Maa jossa kaikki rakentui propagandan ja suoranaisen valheen varaan ei jättänyt käyttämättä hyväksi samoja metodeja väittäessään omien lentäjien ampuneen alas niin ja niin monta viholliskonetta.

      Koko Neuvostoliitto perustui valheille.

      • Ilmavoitoissa ilmaa

        Jos haluatte näyttöä siitä, että KUIKA EPÄTARKKOJA NÄMÄ ILMOITUKSET TODELLISUUDESSA OLIVAT niin oheisena kertomus yksittäisestä Tiiksjärven ilmataistelusta, josta on tiedot molemmilta osapuolista (=harvinaista!).

        Hyvä esimerkki ilmataistelun havaintojen sekavuudesta on 6.4.1942 Tiiksjärvellä käyty ilmataistelu. Siinä Neuvostoliitto lähetti saattohävittäjillä varustetun pommikoneryhmän pommittamaan Suomen asemia ja niitä torjumaan nousi joukko suomalaisia hävittäjiä. Tästä yksittäisestä taistelusta löytyy tiedot molemmilta osapuolilta, mikä lienee harvinaista.

        Seuraavassa taistelu pähkinänkuoressa:

        Vahvuudet
        Neuvostoliiton lento-osasto:
        7 kpl SB, 7 kpl PE-2 10 kpl Hurricane ja 2 kpl Lagg-3 hävittäjiä

        Suomalaisten käsitys eli havainto:
        7 kpl DB-3, 7 kpl PE-2 18 kpl Hurricane ja Lagg-3 hävittäjiä

        Suomalainen lento-osasto
        8 kpl Brewster-hävittäjiä

        Venäläisten käsitys eli havainto
        9 kpl Brewstereitä

        Ilmataistelun tappiot:
        Neuvostoliiton lento-osasto (todelliset):
        1 kpl SB, 6 kpl Hurricane

        Suomalaisten väittämät ilmavoitot:
        2 kpl DB-3 ja 12 kpl Hurricane

        Suomen lento-osasto (todelliset):
        - (ei tappioita)

        Venäläisten väittämät ilmavoitot:
        7 kpl Brewsteria ilmassa, 4 kpl Brewsteria maassa


        Hyökänneestä joukosta luutnantti V.I.Salomatin ilmoitti tuhonneensa 5 kpl Brewstereita ja hän sai 22.2.1943 Neuvostoliiton Sankarin arvon.


        Tiedot: Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti 4/1997


    • Ilmaa ilmavoitoissa
    • Mannerheim helyt

      Taisi monet mannerheimristit olla ns.konjakkipieruja eli paperivoittoja. Osattiin sitä meilläkin.

      • Paperi mitallit

        Mutta Suomen huippuässät noin.30-40 kpl/ukko todellisilla pudotuksilla olivat ihan hyvää liittoutuneiden huippuässien tasoa. Sakut olivat omaa luokkaansa n.100 kpl/ukko todellisilla pudotuksillaan.

        Siinä tosin moni mitali olisi jäänyt antamatta kotimaassa ja maailmalla jos totuus olisi tiedetty.

        "Mä en pane miekka tuppi ennenkuin Joppe Karhusen loruilut voitoista on selvitetty". Marski kuultuaan uutisen Sveitsissä 1951.


      • korjauksia tulee
        Paperi mitallit kirjoitti:

        Mutta Suomen huippuässät noin.30-40 kpl/ukko todellisilla pudotuksilla olivat ihan hyvää liittoutuneiden huippuässien tasoa. Sakut olivat omaa luokkaansa n.100 kpl/ukko todellisilla pudotuksillaan.

        Siinä tosin moni mitali olisi jäänyt antamatta kotimaassa ja maailmalla jos totuus olisi tiedetty.

        "Mä en pane miekka tuppi ennenkuin Joppe Karhusen loruilut voitoista on selvitetty". Marski kuultuaan uutisen Sveitsissä 1951.

        Nyt kun NL:n arkistot ovat alkaneet aueta, niin tosiaan tulee korjauksia voittoihin.
        Esim. Kössille tuli muistaakseni 12 voittoa lisää, mm. 5 kpl IL2: koneita yhdellä lennolla heinäkuussä 44 (taisi olla Immolaan hyökänneitä).
        Että mahtaa nyt rankasti kenkuttaa "Mannerheim helyt" ja "Paperi mitallit" nimimerkkejä, vaikka niin ovat "asiantuntijoita..."


      • Olet skeidanpuhuja

        "Taisi monet mannerheimristit olla ns.konjakkipieruja eli paperivoittoja. Osattiin sitä meilläkin. "

        Kannattaisi lukea itse artikkeöli ennen kuin keksimällä keksii soopaa Ei esim. Juutilainen tai Wind pudotuksiaan keksimällä keksineet ja molempien tilillä on oikeasti kymmeniä viholliskoneita. Sen sijaan on mahdollista, että osa pudotuksista on sellaisia, jossa samaa konetta on ampunut kaksikin suomalaista, joista molemmat kokivat sen omakseen. Tai että savuava vastustaja nilkutti kuitenkin kotiinsa.


    • SB-2 emävale-Ek

      Vähän samaa kun SB-2 koneet upottelivat syvyyspommeilla 1942 puolet N-liiton sukellusveneistä. Taisi tulla yksi mannerheimristikin. Oliko peräti 15 upotettua venettä, kun Venäjän arkistot aukesivat sieltä löytyi vain 1-2 upotusta.

      Pientä kotiinpäinvetoa sotaveteraaneilta sanoisin...mutta kun ollaan suomalaisia niin kaikki mitä loruillaan on totta.

      • Väität taas

        perättömiä. Helpottaako valehtelu oloa?

        "Vähän samaa kun SB-2 koneet upottelivat syvyyspommeilla 1942 puolet N-liiton sukellusveneistä."

        Jatkosodan historian 6. osan mukaan lentokoneet upottivat kaksi NL:n sukellusvenettä.

        "Oliko peräti 15 upotettua venettä, kun Venäjän arkistot aukesivat sieltä löytyi vain 1-2 upotusta."

        Virallisen historian mukaan upotuksia oli kaikkiaan 13.Venäjän arkistot vastatkoon itse tiedoistaan.


    • Overclaiming 1942

      13 kpl taisi olla upotuksia kaikkiaan, tässä laivasto ja miinat hoitivat homman. SB-2 lentäjät vaan pörräs taivaalla ja jätkät maalasivat olemattomia upotuskuvia koneiden peräsimiin. Konjakit vaan illalla päälle paperivoiton kunniaksi.

      Eli ilmavoimien suomalaiset SB-2 ohjaajat liioittelivat 15-kertaisesti omia tekemisiään. Paras suupaltti sai jopa mannerheim ristin höpö,höpö puheistaan.

      Osattiin sitä jaskaa pauhaa jo v.1942. Sama asia kuin noissa suomalaisten hävittäjä-ässien höpötys jutuissa pudotuksiensa suhteen.

      http://www.armchairgeneral.com/forums/showthread.php?t=121953

      "Viekas ja valehteleva on tuo tsuhna" Stalin 1942

      • Tarkkis tyrii

        Tekstistä voi varmuudella päätellä, että kirjoittaja on vanha tuttu tarkkispoika, jolle kaikkinainen Suomen menestys sodassa on henkilökohtainen ongelma:-D


      • Keksit valeita!
        Tarkkis tyrii kirjoitti:

        Tekstistä voi varmuudella päätellä, että kirjoittaja on vanha tuttu tarkkispoika, jolle kaikkinainen Suomen menestys sodassa on henkilökohtainen ongelma:-D

        "Eli ilmavoimien suomalaiset SB-2 ohjaajat liioittelivat 15-kertaisesti omia tekemisiään. Paras suupaltti sai jopa mannerheim ristin höpö,höpö puheistaan."

        Ohjaajat ilmoittivat kaksi (2) upotusta.
        Turha valehdella muuta.


    • Kusetushommaa

      Lueskelin että Suomen pudotusilmoitukset 1942 olleet 2,5 kertaisesti ylisuuria Venäläisten todellisiin menetyksiin.

      Voikohan valtio periä takaisin noita Mannerheim ristin palkkiorahoja ns.ässiltä tai perikunnilta petosilmoitusten perusteella ?

      Sotaveteraanithan ovat näemmä rankasti kusettaneet työnantajaansa.

      • Eivät olleet!!

        "Lueskelin että Suomen pudotusilmoitukset 1942 olleet 2,5 kertaisesti ylisuuria Venäläisten todellisiin menetyksiin."

        Pikemmin ne olivat alakantissa.

        Venäläiset taas valehtelivat mitä rajuimmin.


      • Iivana valehtelee

        Jos oman menestyksen liioittelun perusteella perittäisiin ristejä takaisin niin mahtaisiko jäädä jäljelle montaakaa "Neuvostoliiton sankaria", koska he, jos ketkä, valehtelivat hillittömästi


    • Kolmannes totuutta

      Tuo on aika hyvä blogi suositten.

      http://takkirauta.blogspot.fi/2014/02/ilmaa-ilmavoitoissa.html

      Suomen rintamalla sama kun Lentävien tiikereiden jenkki komentaja tivasi sodan jälkeen japanilaisilta "miksi piiloittelette tappioitanne" Totuus oli että jenkkien pudotusilmoitukset olivat todellisuuteen nähden kolminkertaisesti liioitellut.

      Sama Suomen rintamalla eli 2/3 osaa liikaa pudotuksia suomalaisilla huippuässillä

      Uskon silti että Juutilainen ja Wind olivat molemmat liki 40 pudotuksen ässiä.

      • Höpöhöpö!!

        Ei jenkkien puheet suomalaisten ässien pudotuslukuja muuta.
        Ne on tarkistettu ja lentäjien oman käsityksen mukaan reilusti alakantissa.


    • Juutilainen 40 hits

      Juju onkin siinä että noita ässien "puheita" on päästy tarkistamaan rajan takaa neukkujen todellisiin menetyksiin. Sotaveteraanitkin on vaan ihmisiä. Noloa tietysti jos paljastuu vanhat kusetukset.

      Juu, juu... tiedetään kyllä ne neukkujen propaganda jutut heidän omista saavutuksistaan. Tuskin yksikään heidän ässistä sai todellisuudessa kokoon edes 10 pudotusta.

      Uskon edelleen että joku kolmesta huippuässästämme sai kokoon 40 pudotusta todellisuudessa.

      • Todellisuus on tämä

        Sinä olet ainoa, joka puhuu 'kusetuksesta' eli tahallisuudesta. Yleensä asia on päinvastoin. Jos pudotuksella ei ollut todistajaa (=silminnäkijää) ei sitä hyväksytty. Kun NL/Venäjän arkistot aukenivat niin esim. Kyösti Karhilan (yli 30 pudotusta) voittoluku nousi 5:llä! Jos ne olisi ollut tiedossa sodan lopulla olisi mies ilmeisesti saanut Mannerheim-ristin!


    • Fiat

      Taisi Karhila olla liian rehellinen noihin hommmiin. Muut loruili esim. että ikivanhalla Fiat G 50 koneella pudotin kolme konetta yhdellä lennolla." No minne jäi". Siellä ne on Venäjän puolella. Ok pistän sulle neljä ilmavoittoa jos tarjoot kahvit sotkussa illalla. Veteraanitkin toki ihmisiä ja päteä täytynyt silloin sota-aikana.

      • Kerro tarkemmin!!

        Kun kerran tiedät tuollaista, niin kerro keistä oli kyse.
        Muutenhan olet pelkkä valehtelija.


      • Höpöjä?

        "Taisi Karhila olla liian rehellinen noihin hommmiin. Muut loruili esim. että ikivanhalla Fiat G 50 koneella pudotin kolme konetta yhdellä lennolla." No minne jäi". Siellä ne on Venäjän puolella."

        Pelkällä OMALLA ilmoituksella ilman silminnäkijää ei ilmavoittoja saanut!

        "Ok pistän sulle neljä ilmavoittoa jos tarjoot kahvit sotkussa illalla. Veteraanitkin toki ihmisiä ja päteä täytynyt silloin sota-aikana."

        Sanoisinko, että varsin lapsellinen esitys! Tarkkispoika taas asialla?


    • Jäm Kiimeri

      Suomessa pääsee nykyään ässäksi istumalla maassa viiden rajaloukkauksen aikana

    • Battler Britton

      Kyllä paras lentäjä oli ehdottomasti Battler Britton ;)

    • damage

      kyllä ässän arvon sai saksalla itärintamalla aika helpoisti jos tarvittiin VAIN 5 pudotusta

    • minulla-ei-muuta

      Saksan lentäjät syyllistyivät sodan loppupuolella (1944-45) noin viisinkertaisiin liioitteluihin ilmavoitoissa ja muinakin aikoina, yöhävittäjälentäjiä lukuunottamatta, jatkuvasti kaksin-kolminkertaisiin liioitteluihin. Tämä on pystytty osoittamaan länsiliittoutuneiden omista dokumenteista.

      Amerikkalaiset syyllistyivät myös liioitteluihin kun annettiin tietoja että Saksan lentäjät hävisivät sodan viimeisen puolen vuoden aikana ilmataistelut 1:6 ja 1:7 lukemin. Tämä perustui väitteisiin omista ilmavoitoista jotka nekin olivat 1:2 tai 1:3 liioitteluja. Mutta se näyttää ilmeiseltä että sodan viimeisinä kuukausina RAF:n ja USAAF:n hävittäjälentäjät voittivat nämä taistelut (joita tosin oli hyvin harvoin) yleensä suhteessa 1:2. Sodan viimeisinä kuukausina hävittäjälentäjien suoritukset olivat sitä luokkaa että liittoutuneiden lentäjät suorittivat noin 4 000 sotalentoa Saksan yllä ja Luftwaffen yhä useammin kokemattomat lentäjät vain 300 per päivä.

      Luftwaffen kohtaloksi tuli joutua USAAF:n ja RAF:n lynkkaamaksi tai raiskaamaksi. Niin se vain Haartman-fanit on. Luftwaffe romahti sodan viimeisen 16 kuukauden aikana. Niska murtui helmikuussa 1944.

    • errer

      Menkää nukkumaan!

    • Kioski-Lopo

      "Tämä on pystytty osoittamaan länsiliittoutuneiden omista dokumenteista."

      No sepä onkin luotettavalta taholta. Etkö tiedä että voittajat kirjoittavat aina historian?

    • EpäluotettavaaTietoa

      USA:n voittoilmoituksissta sopii lukea Adolf Gallandin muistelmista yksityiskohta:

      Adolf Galland: Ensimmäiset ja viimeiset.

      Mitä hävittäjien alasampumiseen tulee, siinä suhteessa tapahtui amerikkalaisille samalla tavalla kuin Luftwaffen ylimmälle johdolle taistelussa Englannista. Jos amerikkalaisten ilmoittamat luvut olisivat olleet edes likipitäen paikkansapitäviä, olisi nelimoottoristen tarvinnut kohdata Saksan-lennoillaan tuskin ainoatakaan saksalaista hävittäjää. Mutta nimenomaan lokakuussa 1943, jolloin amerikkalaiset ilmoittivat ampuneensa alas 864 saksalaista hävittäjäkonetta, he joutuivat Schweinfurtia vastaan hyökätessään kärsimään hyökätessään kärsimään siihen asti raskaimmat tappionsa ilmasodassa. He eivät hävenneet tunnustaa tätä koskevia erehdyksiään sodan jälkeen julkisesti, kuten virallinen selvitys hyökkäyksestä Lilleä vastaan lokakuussa 1942 todistaa. Tällöin olivat lentävät linnoitukset muka ampuneet alas 102 saksalaista hävittäjää. Amerikkalaisten haltuun sodan päättyessä joutuneet saksalaiset asiakirjat todistavat kuitenkin, ettei tuona päivänä sotatoimissa menetetty enempää kuin k a k s i saksalaista hävittäjäkonetta! Amerikkalaisten selvitys käyttää tätä esimerkkiä todistuksena siitä, kuinka mahdotonta on tarkistaa pommikoneiden ilmoituksia alasammutuista viholliskoneista. Jokainen konekivääriampuja, joka on tähdännyt viholliskonetta ja sitten näkee sen syöksyvän palavana alas. ottaa voiton omalle tililleen. Sehän on täysin inhimillistä. Ja kukapa voi todistaa myöskään päinvastaista? Lillen luona putosi taivaalta kaksi saksalaista hävittäjää. 102 ilmoitettiin alasammutuiksi. Konekivääriampujia on näin ollen ollut 51. Laskutoimitus on sangen yksinkertainen. Ilmoitettu alasammuttujen määrä jaetaan ampujien lukumäärällä, jolloin saadaan vastustajan todelliset tappiot. Tämäkin laskutapa on tietysti täysin hypoteettinen. Lentäjien suuri kertomataulu ei ole lainkaan niin yksinkertainen!

    • Neukkupudotukset

      Hannu Valtonen arvioi että Neuvostoliiton hävittäjälentäjien väitteet ilmavoitoista pitivät Suomen rintamalla vain 1/16 osalta paikkaansa. Keskimäärin 100 väitteestä vain 6-7 piti paikkaansa. Tässä siis liikutaan jo selvästi fantasioiden maailmassa jos 1:2 ja 1:3 oli vielä normaali taistelutilanteen hektinen väärä luulo ilmavoitosta. Usein kyse oli myös venäläisessä tapauksessa kärsittyjen tappioiden "kuittaamisella". Venäläisten maataistelulentäjien älyttömät väitteet tuhotuista vihollistankeista olivatkin jo sitten huumoriosaston tuotetta.


      Ilmeisesti NL:n johtava hävittäjä-ässä Ivan Kozhedub, (62 ilmavoittoa) saavutti todellisuudessa peräti 4 ilmavoittoa!

      • Anonyymi

        Hyvän mielikuvan tappioiden ja ilmoitusten todellisuudesta saa seuraavassa:

        Hyvänä esimerkkinä punalentäjien (ja osin suomalaistenkin) 'ilmavoitoista' kerrataan vielä Tiiksjärven ilmataistelu:

        Hyvä esimerkki ilmataistelun havaintojen sekavuudesta on 6.4.1942 Tiiksjärvellä käyty ilmataistelu. Siinä Neuvostoliitto lähetti saattohävittäjillä varustetun pommikoneryhmän pommittamaan Suomen asemia ja niitä torjumaan nousi joukko suomalaisia hävittäjiä. Tästä yksittäisestä taistelusta löytyy tiedot molemmilta osapuolilta, mikä lienee harvinaista.

        Seuraavassa taistelu pähkinänkuoressa:

        Vahvuudet
        Neuvostoliiton lento-osasto:
        7 kpl SB, 7 kpl PE-2 10 kpl Hurricane ja 2 kpl Lagg-3 hävittäjiä

        Suomalaisten käsitys eli havainto:
        7 kpl DB-3, 7 kpl PE-2 18 kpl Hurricane ja Lagg-3 hävittäjiä

        Suomalainen lento-osasto
        8 kpl Brewster-hävittäjiä

        Venäläisten käsitys eli havainto
        9 kpl Brewstereitä

        Ilmataistelun tappiot:
        Neuvostoliiton lento-osasto (todelliset):
        1 kpl SB, 6 kpl Hurricane

        Suomalaisten väittämät ilmavoitot:
        2 kpl DB-3 ja 12 kpl Hurricane

        Suomen lento-osasto (todelliset):
        - (ei tappioita)

        Venäläisten väittämät ilmavoitot:
        7 kpl Brewsteria ilmassa, 4 kpl Brewsteria maassa

        Hyökänneestä joukosta luutnantti V.I.Salomatin ilmoitti tuhonneensa 5 kpl Brewstereita ja hän sai 22.2.1943 Neuvostoliiton Sankarin arvon.

        Tiedot: Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti 4/1997


    • historiaasekin

      Hävittäjälentäjien pudotustilastojen vertailu maittain ei ole kovin helppoa.
      Taktiikat vaihtelivat suuresti ja konemääräkin ja niitten suorituskyky määritti
      toimintatapoja.
      Lentotunnit on myös huomioitava, sekä millaisista koneista voitot on saatu.
      Puhumattakaan tilastoinnin luotettavuudesta.
      Uskon kaiken lukemani perusteella ettei suomalaislentäjien saavutuksissa
      ole paljon vettä välissä.
      Silti vanha totuus on että ensin on valhe sitten emävalhe ja sitten tilasto.
      En huomannut tässä ketjussa mainittavan esim. Lauri Nissistä joka käsittäkseni
      jossain vaiheessa johtikin pudotustilastoa meillä ennen menoaan kadettikouluun.
      Joppe Karhunen kuvaa häntä "terrieritaistelijaksi" joka kävi myös vastakkais-
      tulituksiin naapurin kanssa. Hän lensi yleensä lakipartion johtajana, eli kävi
      yleensä pommituslaivueitten suojahävittäjien kimppuun ja melkein kaikki
      hänen voittonsa ovatkin hävittäjistä. Kohtalokas onnettomuus vei hänet
      hänen palattuaan kadettikoulusta sodan lopputapahtumiin 1944.
      Suurhyökkäyksen alettuahan tilanne oli lähes se että kun hävittäjä nousi ilmaan
      ja avasi tulen niin aina tuli lentokoneromua alas.
      Illu Juutilainen kuvaa tapahtumia asemasodan aikoina 1943 esim niin että
      piti käydä Muurmannin radalla tulittamassa junia päästäkseen ilmataisteluun
      niitä suojaamaan lähetettyjen hävittäjien kanssa.
      Tilanne "tilastojen" teon kannalta oli siis paljon eri 1944 kuin aiemmin.
      Suomella oli paljon todella hyviä hävittäjälentäjiä joitten vertailu minnekään
      muuanne on hyödytöntä.
      Joku vertasi täällä asiaa Formuloihin. Sama pätee moottoriurheiluun kuin
      tuohon lentämiseenkin. Ayrton Senna oli mielestäni maailmanmestari jonka
      arvoa ei mitata mestaruuksien määrällä. Jarno Saarinen oli sellainen TT;ssä.
      Agostinin 15 mestaruutta ei voi verrata oikein mihinkään koska hän ajoi kahdessa
      luokassa aivan ylivoimaisella kalustolla, 500 kuutioisissa oli pitkän aikaa
      tilanne ettei lähinnä seuraavilla miehillä ollut allaan kuin yliporattu 350
      kuutioinen pyörä ja tehoerot Agusta 112hv ja seuraavilla alle 80.
      Monzan onnettomuudessa 1973 meni kaksi sen hetken parasta kuljettajaa;
      Saarinen ja Pasolini, eivätkä komeile tilastoissa.
      Suomalaisista hävittäjälentäjistä muuten kaksi jatkoi hurjastelua TT radoilla,
      Curt Ginman ja Gösta Lönforss.

    • sota

      mistä johtui saksalaisten kone tappiot venäjän rintamalla jos parhaan venäläis ässän 62 pudotuksesta 4 on todellisia kuka on nähnyt juutilaisen koneen ja väittää ettei yhtäkään luodin reikää tullut sodan aikana miksi saksa ja suomi hävisi sodan kun niiden lentäjät on ylivoimaisia

      • TässäVastauksia

        Eikö nimimerkki 'sota' tunne pisteitä lauseen lopussa?

        "mistä johtui saksalaisten kone tappiot venäjän rintamalla"

        Siitä, että it, viholluiskoneet ja onnettomuudet koneita tiputti.

        "jos parhaan venäläis ässän 62 pudotuksesta 4 on todellisia "

        Suomalainen historiantutkija totesi tämän tutkittuaan väitettyjä ja todellisia pudotuksia.

        " kuka on nähnyt juutilaisen koneen ja väittää ettei yhtäkään luodin reikää tullut sodan aikana"

        Kaikkien sotalentojen jälkeen tehtiin suorituksesta kertomus, jossa todettiin mm. oman koneen saamat vauriot. Juutilainen ei saanut koskaan yhtään luodinreikää koneeseensa viholliskoneen toimesta!

        "miksi saksa ja suomi hävisi sodan kun niiden lentäjät on ylivoimaisia"

        Kun vastustajan ylivoima ilmassa on tarpeeksi suuri ei henkilökohtainen taito enää ratkaise.

        Opettele jatkossa päättämään lause pisteeseen ja aloittamaan seuraava uusi lause isolla alkukirjaimella.


      • älä_kiukkua_sota

        Kas, ihastuttava ryssämme (nimim. sota) taas ottanut huilin jälkeen vetovastuuta. Häntäkin kovasti tuntuu kiukuttavan, kun omat taisteli niin paskasti, ainakin suomalaisiin verrattuna. Turha hänelle oikeinkirjoituksesta alkaa esitelmöimään. On varmaan tyytyväinen kun kykenee kirjoittamaan ja hengittämään samaan aikaan,


      • Anonyymi
        TässäVastauksia kirjoitti:

        Eikö nimimerkki 'sota' tunne pisteitä lauseen lopussa?

        "mistä johtui saksalaisten kone tappiot venäjän rintamalla"

        Siitä, että it, viholluiskoneet ja onnettomuudet koneita tiputti.

        "jos parhaan venäläis ässän 62 pudotuksesta 4 on todellisia "

        Suomalainen historiantutkija totesi tämän tutkittuaan väitettyjä ja todellisia pudotuksia.

        " kuka on nähnyt juutilaisen koneen ja väittää ettei yhtäkään luodin reikää tullut sodan aikana"

        Kaikkien sotalentojen jälkeen tehtiin suorituksesta kertomus, jossa todettiin mm. oman koneen saamat vauriot. Juutilainen ei saanut koskaan yhtään luodinreikää koneeseensa viholliskoneen toimesta!

        "miksi saksa ja suomi hävisi sodan kun niiden lentäjät on ylivoimaisia"

        Kun vastustajan ylivoima ilmassa on tarpeeksi suuri ei henkilökohtainen taito enää ratkaise.

        Opettele jatkossa päättämään lause pisteeseen ja aloittamaan seuraava uusi lause isolla alkukirjaimella.

        "Suomalainen historiantutkija totesi tämän tutkittuaan väitettyjä ja todellisia pudotuksia'

        Tämän "tutkijan" nimi on pöhveIi😂


    • Anonyymi

      Lopettakaa jo puheet siitä kuinka "35 parasta Saksalaista hävittäjälentäjää pudottivat yhteensä 6 848 konetta". Olette lapsen tasolle jääneitä korkkarien lukijoita.

      Kas näin pitää kirjoittaa:

      "35 parasta Saksalaista hävittäjälentäjää VÄITTIVÄT PUDOTTANEENSA 6 848 konetta!"

    • Anonyymi

      Onhan se nyt aivan älyttömiä nuokin kesäkuun 20.päivän 1944 väitteet Kannaksella kun hävittäjälentolaivueet 24 ja 34 väittivät ampuneensa päivän aikana alas kaikkiaan 49 konetta. Nämä löytyy Wikipedian listalta jonne näköjään sitten vuoden 1994 Sotilasaikakauslehden artikkelin on vielä tungettu kolme lisää (Geust kirjoitti silloin väitteitä olleen 46. Myös Osasto Kuhlmeyn listalta löytyy 9 ilmavoittoväitettä jotka sijoittuvat kaikki Kannakselle (Geustin kirjoituksessa 1994 ilmoitettu näitäkin vähemämän eli 7). Lisäksi Geustin mukaan ilmatorjunnan väitteitä 11. Kaikkiaan siis lentäjien väitteitä kerrassaan 58 ja ilmatorjunnan 11. YHTEENSÄ 69.

      Koska koko Suomen rintamalla on ollut havaintoja tuolta päivältä 750 (ja Kannaksella tuskin enempää kuin 700) niin lentäjät ja ilmatorjunta väittäneet ampuneensa alas joka kymmenennen lennon. Täysin poskettomia väitteitä. Varmasti edustaa eteenkin suomalaisten ilmavoittoliioitteluiden huippua.

      • Anonyymi

        Mitä väliä! Suurin merkitys on kuitenkin sillä, että pelkkä muinainen väite saa Tarkkispojan itkupotkuraivariin ja jouduttaa ikuisen jäkätyksen loppumista:-D


    • Anonyymi

      Suomessahan noita oli aika paljon Juutilainen minkä koneeseen vastustajan luotia ei soinut yksikään kaikkiin muihin Ässien Ässiin niitä osui jos tiedät paljonko hän tiputti vastustajan koneita kerro se minulle

      • Anonyymi

        Mikset googlaa niin löydät kaikki tiedot ilmoitetuista pudotuksista! Ei pidä olla avuton ja kädetön!


    • Anonyymi

      Saksalainen lentäjä eversti Mannfred Rudel pienellä porukallaan pisti itärintamalla venäläisille rock'n roll vv. 1941- 1945. Tuhansia pudotuksia ja samoin myös tuhansia panssareita romuksi vaan

      • Anonyymi

        Oikea nimi oli Hans-Ulrich Rudel ja sotilasarvo oli eversti.

        Tuhosi sodan aikana (väittämänsä mukaan 519 ps-vaunua ja lukemattoman määrän erilaista neukkukalustoa! Lensi sodan aikana 2.530 taistelulentoa ja hänen koneensa ammuttiin alas 32 kertaa ja niistä 7 vihollisen puolella rintamaa. Menetti sodan lopulla oikean jalkansa it-osumasta. Oli fanaattinen natsi.


    • Anonyymi

      NL:ssa sai ässän arvonimen jo sillä että sai venäläisen koneenrohjonsa yleensä ilmaan ja hetken pidettyä sen lennossa.

    • Anonyymi

      Juu ja siltikin voittivat sodan hih.

    • Anonyymi

      Oliko se Mannerheim, joka sai potkut Haminan kadettikoulusta sodomian takia?

      • Anonyymi

        Ei vaan sinä sodomia Sakari!


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta

      Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?
      Perussuomalaiset
      220
      1883
    2. Miksi tunnet vetoa..

      Miksi tunnet vetoa juuri häntä kohtaan? Mikä sen saa aikaan?
      Ikävä
      67
      1699
    3. Mitä te palstan ihanat naiset

      Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21
      Sinkut
      68
      1485
    4. Tapaus Vornanen

      Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o
      Maailman menoa
      105
      1179
    5. Nainen, kohtelin sua kuin paskaa

      Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun
      Ikävä
      63
      1100
    6. Nainen, seuraan sun uutta elämää

      Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme
      Ikävä
      53
      1065
    7. Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan

      Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht
      Suhteet
      19
      1056
    8. Voi hitto Rinsessa säikähdin

      Että olitkin silloin joku huijari. Huh, sano ettet ole.
      Ikävä
      4
      988
    9. Ilona Siekkinen

      Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m
      Yhteiskunta
      1
      940
    10. AVARN Security ja julkisen toimeksiannon laiton henkilörekisteri

      Kyseessä ei ole VR:än ylläpitämä, vaan Avarnin laiton henkilörekisteri. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000482739.htm
      Turvallisuuspalvelut
      13
      871
    Aihe