Ruotsinkieliset parempia sotilaita?

Juutilainen kyllä ampui alas enemmän koneita mutta mikäs siinä jos haluat usko hurri propagandaasi. Vai ampui Brewster ässä muka mersullaan alas kolmekymmentä konetta suurhyökkäyksen aikana! ahhahaha What ever you say!

Hasse Wind on Suomen ässien ässä, niin hurri kuin lieneekin ollut. Näin siis silloisten pudotussääntöjen mukaan.

Sjögrenin kirjan tarkistetun pudotustilaston mukaan Hasse Wind on Suomen ässien ässä. Joillekin kuulemma laskettiin epäviralliset pudotuksetkin mukaan, kuten on kuulemma tehty Juutilaiselle. Tuossa Sjögrenin kirjassa on selitetty mistä on peräisin nuo monet eri lukemat ja MIKSI. Kun palattiin takaisin sodan aikana käytettyyn todistettuun pudotustilastoon niin Juutilaisen määrät on huomattavasti pienemmät. Itse asiassa ne onkin peräti 20 kpl pienemmät. Sitä oikeaa ja todellista lukemaa ei taida olla olemassakaan. Koneet tippui osumia saatuan joskus hyvinkin pitkän matkan kuljettuaan tai tuhoutui vaikkapa laskeutumisvaiheessa juuri saamiensa osumien seurauksena jne.

Sjögren Börje: Hasse Wind - Hävittäjälentäjä,Tammi, 1984, 249 s.

Täällä on tällaiset lukemat:Finnish aces

http://www.1000pictures.com/aircraft/aces.htm

Eino Juutilainen 94
Hans Wind 78
Eino Luukkanen 56


Sjögrenin kirjassa kerrotaan sivuilla 240-241 näin: "Niinpä edelleenkin pitävät paikkansa vain ne ilmavoitot, jotka sotavuosina annettujen hyväksymissääntöjen mukaan oli merkitty varmoiksi pudotuksiksi. Täten todistamattomat pudotukset ovat edelleenkin hyväksymättömiä ja pudotusluetteloihin kelpaamattomia ilmavoittoja"

Wind 75
Juutilainen 74
Luukkaanen 54
Lehtovaara 44.
.
.
.

Mistä se Juutilainen on saanut 20 lisää?

http://www.geocities.com/finnmilpge/fmp_faf_aces39_44.html


Ilmari Juutilaisen kirjasta Punalentäjien kiusana. Muistikuvia hävittäjälentäjän taipaleelta.
Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä. 2. painos 1956

Siinä on sivulla 6 pudotustilasto jonka TOP 10 on seuraava:

Lentomestari Juutilainen 94 tapausta
Kapteeni Wind 79 tapausta
Majuri Luukkanen 55 tapausta
Lentomestari Lehtovaara 44 tapausta
Kapteeni Puhakka 42 tapausta
Luutnantti Puro 39 tapausta
Vääpeli Katajainen 36 tapausta
Majuri Karhunen 31 tapausta
Vääpeli Vesa 29.5 tapausta
Vääpeli Järvi 29 tapausta

Sivulla 7 on Ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 50/14.5.1942

Siinä sanotaan Karhusen saaneen Talvisodassa 2 ilmavoittoa ja 20 tämän sodan aikana. ja Marskin risti on myönnetty 26.4.1942. sekä kerrotaan lyhyesti kaikkien pudotusten taustat.

Sivulla 10 on ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 102/13.7.1944 ja kerrotaan kuinka Marskin risti on myönnetty toistamiseen 28.6.1944.

Juutilaisen ilmavoittojen määrä on kohonnut 8.6.1944 mennessä 53:een ja 9.6.1944 alkaen hän on pudottanut 15 konetta. Näin ollen hänellä on tällä hetkellä 73 ilmavoittoa. Näin oli pudotustilanne siis 13.7 1944.

Kyllä nyt viimeistään alkaa ihmettelemään kuka ja missä on lukemat 94 ilmoittanut ja miksi moinen heitto ns. virallisten lukemien välillä? Ei kait joku vaan itse nosta häntäänsä noin roimasti tai rumasti?

Onko parempaa tietoa kirjoitti:

Hasse Wind on Suomen ässien ässä, niin hurri kuin lieneekin ollut. Näin siis silloisten pudotussääntöjen mukaan.

Sjögrenin kirjan tarkistetun pudotustilaston mukaan Hasse Wind on Suomen ässien ässä. Joillekin kuulemma laskettiin epäviralliset pudotuksetkin mukaan, kuten on kuulemma tehty Juutilaiselle. Tuossa Sjögrenin kirjassa on selitetty mistä on peräisin nuo monet eri lukemat ja MIKSI. Kun palattiin takaisin sodan aikana käytettyyn todistettuun pudotustilastoon niin Juutilaisen määrät on huomattavasti pienemmät. Itse asiassa ne onkin peräti 20 kpl pienemmät. Sitä oikeaa ja todellista lukemaa ei taida olla olemassakaan. Koneet tippui osumia saatuan joskus hyvinkin pitkän matkan kuljettuaan tai tuhoutui vaikkapa laskeutumisvaiheessa juuri saamiensa osumien seurauksena jne.

Sjögren Börje: Hasse Wind - Hävittäjälentäjä,Tammi, 1984, 249 s.

Täällä on tällaiset lukemat:Finnish aces

http://www.1000pictures.com/aircraft/aces.htm

Eino Juutilainen 94
Hans Wind 78
Eino Luukkanen 56


Sjögrenin kirjassa kerrotaan sivuilla 240-241 näin: "Niinpä edelleenkin pitävät paikkansa vain ne ilmavoitot, jotka sotavuosina annettujen hyväksymissääntöjen mukaan oli merkitty varmoiksi pudotuksiksi. Täten todistamattomat pudotukset ovat edelleenkin hyväksymättömiä ja pudotusluetteloihin kelpaamattomia ilmavoittoja"

Wind 75
Juutilainen 74
Luukkaanen 54
Lehtovaara 44.
.
.
.

Mistä se Juutilainen on saanut 20 lisää?

http://www.geocities.com/finnmilpge/fmp_faf_aces39_44.html


Ilmari Juutilaisen kirjasta Punalentäjien kiusana. Muistikuvia hävittäjälentäjän taipaleelta.
Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä. 2. painos 1956

Siinä on sivulla 6 pudotustilasto jonka TOP 10 on seuraava:

Lentomestari Juutilainen 94 tapausta
Kapteeni Wind 79 tapausta
Majuri Luukkanen 55 tapausta
Lentomestari Lehtovaara 44 tapausta
Kapteeni Puhakka 42 tapausta
Luutnantti Puro 39 tapausta
Vääpeli Katajainen 36 tapausta
Majuri Karhunen 31 tapausta
Vääpeli Vesa 29.5 tapausta
Vääpeli Järvi 29 tapausta

Sivulla 7 on Ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 50/14.5.1942

Siinä sanotaan Karhusen saaneen Talvisodassa 2 ilmavoittoa ja 20 tämän sodan aikana. ja Marskin risti on myönnetty 26.4.1942. sekä kerrotaan lyhyesti kaikkien pudotusten taustat.

Sivulla 10 on ote Ylipäällikön myöntämien kunniamerkkien luettelosta N:o 102/13.7.1944 ja kerrotaan kuinka Marskin risti on myönnetty toistamiseen 28.6.1944.

Juutilaisen ilmavoittojen määrä on kohonnut 8.6.1944 mennessä 53:een ja 9.6.1944 alkaen hän on pudottanut 15 konetta. Näin ollen hänellä on tällä hetkellä 73 ilmavoittoa. Näin oli pudotustilanne siis 13.7 1944.

Kyllä nyt viimeistään alkaa ihmettelemään kuka ja missä on lukemat 94 ilmoittanut ja miksi moinen heitto ns. virallisten lukemien välillä? Ei kait joku vaan itse nosta häntäänsä noin roimasti tai rumasti?

Lue lisää

...antoi lukuisia "puolivoittoja" taisteluparilleen vaikka näistä kahden hävittäjän yhteistuloksena tulleista pudotuksista osa ½-voitoista olisi kuulunut Juutilaiselle.

Mutta ottaen huomioon ettei Wind päässyt lentämään talvisodassa oli hän ehkä sittenkin se ässien ässä.

hieman epäilyttää tuo että Windiä ampunut kone olisi ollut Airacobra 37mm tykillä varustettuna. Se on sen verran järeä ase että suurella todennäköisyydellä Windin ME olisi mennyt kahdesta osumasta ketoon saman tien. Saksalaiset käyttivät itse 30mm lentokonetykkiä ja heidän kertomansa mukaan 3 osumaa riitti usein pudottamaan B-17 lentävän linnoituksen. Toki saksalaisten käyttämä kranaatti oli muiden vastaavaa kovemmalla latauksella, mutta tuskin se vahvempi oli kuin Airacobran 37 millinen. Mersun selkäpanssari pysäytti kyllä 0.50 tuuman konekiväärin mutta ei oikein kestänyt enään 20 millin tykin osumaa. Eihän tuo tietysti mahdotonta ole mutta epäilisin että kysymys on ollut 20 mm osumasta.

Eikä nuo "Hassen" Brewsteri luvutkaan mitenkään ihmeellisiä ole. Talvisotaanhan tyyppi ei osallistunut ja ensimmäisen pudotuksensa sai vasta syyskuussa 1941. Sekin oli vanha I-15 kone koska saksalaisilla oli parhaimmat koneensa venäläisiä vastassa. Ainakin tyypin kymmenen ensimmäistä konepudotusta oli noita vanhoja romu I-15 joita ei lentänyt kukaan neuvostoliittolainen huippupilootti.

Juutilainen sen sijaan tappeli jo talvisodassa moni tulevia Neuvostoliiton lentäjä-ässiä vastaan koska ei ollut samanlainen nössö kuin Wind.

Stefan Forssin propagandistinen teksti Etuilijan edessä ja takana!

Suurtaistelu suomen ruotsalaisittain: JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä.

Stefan Forssin juttu on kirjoitettu nähtävästi 1994, jolloin Matti Koskimaan Viipurinlahden taisteluita käsitellyt teos ei ollut vielä ilmestynyt. Muutenhan hän olisi saanut oikeaakin tietoa tapahtumista! Suotta Forss Koskimaata moittii vaikenemisesta Tienhaaran suhteen. Veitsen terällä -kirjassa Viipurin Tienhaaran taistelu on mainittu varmasti ihan oikeassa suhteessa verrattuna vaikkapa Talin-Ihantalan, Vuosalmen tai Nietjärven ja Ilomantsin taisteluihin. Kyseessähän oli lähinnä pelkkä tykistön torjuntatataistelu ja Koskimaa tykistön miehenä kyllä tiesi mitä kirjoitti!

Samanlainen kuvaus kuin tuo Forssin "päin pakokauhua" löytyy Stig Hästön kirjasta ja heti tulee mieleen epäilys propagandistisesta tekstistä. Huvittavaa on Forssin kuvaus JR 61:n saapumisesta Tienhaaran maastoon. Se kun näyttää pohjautuvan suoraan Stig Hästö:n kirjaan Syreenit kukkivat vielä. Muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesällä 1944. Hästön kirjassa olevat kuvaukset taas muistuttaa paljolti Lauri Jäntin kirjojen kuvausta kirjassa Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944.
Hästön kirjan taistelukuvaukset ovat kuin suoraan Jäntin kirjasta. Kummallista on tuon kirjan kerronta esim. Kuuterselästä, josta ei oikeastaan mainita muuta kuin JP 3:n perääntyminen. Sen sijaan Hästö pyörittelee kaiken aikaa JR 61:n vaiheita ja tapahtumia, vaikka ko. yksikkö oli hänelle täysin vieras! Hästö kun oli JP 3:n komentajan, Hynnisen, adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.

Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.


Helsingin valtatie tukittiin Tienhaarassa

"Kirjoittaja on laatinut artikkelin kuunianosoitukseksi JR 61:n veteraaneille ja heidän edesmenneelle komentajalleen."

SAL 8/94

http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf

"Vaiettu voitto"

"...ovat maamme nykyiset sotahistorioitsijat yleensä vaienneet Tienhaaraan taistelusta."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa

Matti Koskimaa: Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944 (1993)

Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)

Tappioista kerrotaan näin kirjassa Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, s. 43:

JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa, muistaakseni 5.8.1944

http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=105&aid=1725

"Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa."

"Karjalan kannaksen torjuntavoitosta kertova Tali-Ihantala 1944 saa ensi-iltansa 7. joulukuuta. Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa. - Hanke käynnistyi talvella 1999, kun Stefan Forss jäi miettimään, miksi Suomessa ei ollut tehty yhtään sotaelokuvaa puhtaasti dokumentaariselta pohjalta."

"Aluksi yhteydenotot valuivat hukkaan, mutta keväällä ohjaaja Åke Lindman tarttui ajatukseen vakavissaan. Se oli silkkaa uhkapeliä, sillä Forss oli käsikirjoittajana puhdas untuvikko, jonka kirjalliset ansiot rajoittuivat lähinnä tieteellisten tutkimusraporttien laatimiseen. Lindman päätti tuoda vanhan työtoverinsa, käsikirjoittaja Benedict Zilliacuksen mukaan projektiin.
- Työnjako oli sellainen, että minun tehtävänäni oli luoda ainekset tapahtumille ja Benedict sai vastata repliikeistä. Ihantalan sotaveteraanina hän kykeni eläytymään sen ajan kielenkäyttöön, johon taas minulla ei ollut lainkaan tuntumaa."

Huvittava ukko kun käyttää nuoruutensa aikaisia kuvia jutuissaan.

http://www.hs.fi/haku/?haku=Stefan Forss

"Ruotsalais osastoja suojeltiin rintaman takana ja näin suojeltiin ja piiloteltiin "arvokasta" ruotsalaisuuden siementä, johdon suosiolla."

Ruotsinkieliset joukot olivat rintamavastuussa aivan samalla tavalla kuin suomenkieliset. Mitään kielierottelua ei ollut. Esimerkiksi 17. D osallistui hyökkäykseen Syvärille ja oli sen jälkeen rintamavastuussa joen eteläpuolella erittäin hankalalla lohkolla. Sodan loppuvaiheessa se osallistui Talin-Ihantalan taisteluun torjuen myös hyökkäyksen Viipurista eteenpäin.

Itä-Karjalassa ruotsinkielinen ErP 28 verrattiin valiojoukkoina pidettyihin rajajääkäripataljooniin.

Syydät hurrikaunaasi aina yhtä asiantuntemattomasti.

- Kun sen todellisen menon sodissa nähneet alkaa olla vainaita, niin nyt ruotsalaisten sankaruus jo alkaa kukoistaa.....
- sotahistoriasta voimme kuitenkin lukea sen, ettei ruotsalaisiin voinut luottaa. Ja että etuja oli.
Niitä suojeltiin tosiaankin rintamien takamaastoissa.
Ja kaatuneita oli suhteessä vähiten eri kansan ryhmistä juuri tämän takia.

valehtelua!! kirjoitti:

"Ruotsalais osastoja suojeltiin rintaman takana ja näin suojeltiin ja piiloteltiin "arvokasta" ruotsalaisuuden siementä, johdon suosiolla."

Ruotsinkieliset joukot olivat rintamavastuussa aivan samalla tavalla kuin suomenkieliset. Mitään kielierottelua ei ollut. Esimerkiksi 17. D osallistui hyökkäykseen Syvärille ja oli sen jälkeen rintamavastuussa joen eteläpuolella erittäin hankalalla lohkolla. Sodan loppuvaiheessa se osallistui Talin-Ihantalan taisteluun torjuen myös hyökkäyksen Viipurista eteenpäin.

Itä-Karjalassa ruotsinkielinen ErP 28 verrattiin valiojoukkoina pidettyihin rajajääkäripataljooniin.

Syydät hurrikaunaasi aina yhtä asiantuntemattomasti.

Lue lisää

>>Itä-Karjalassa ruotsinkielinen ErP 28 verrattiin valiojoukkoina pidettyihin rajajääkäripataljooniin.

Er.P 27 kirjoitti:

>>Itä-Karjalassa ruotsinkielinen ErP 28 verrattiin valiojoukkoina pidettyihin rajajääkäripataljooniin.

Niin se vain muisti petti! Tarkoitin majuri Börje Backtrömin komentama 8.D:n ErP 18:aa. Se oli ruotsinkielen, koska aikanaan Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa perustetussa 8. D:ssä oli paljon ruotsinkielisiä mm. koko JR 24. Muuten lähes täysin suomalaistuneeseen divisioonaan jäi tämä ruotsinkielinen pataljoona.

tehdään sankareita ! kirjoitti:

- Kun sen todellisen menon sodissa nähneet alkaa olla vainaita, niin nyt ruotsalaisten sankaruus jo alkaa kukoistaa.....
- sotahistoriasta voimme kuitenkin lukea sen, ettei ruotsalaisiin voinut luottaa. Ja että etuja oli.
Niitä suojeltiin tosiaankin rintamien takamaastoissa.
Ja kaatuneita oli suhteessä vähiten eri kansan ryhmistä juuri tämän takia.

Lue lisää

niin esitä todisteet. Hurrikaunaan perustuva inttäminen ei riitä.

"Niitä suojeltiin tosiaankin rintamien takamaastoissa.
Ja kaatuneita oli suhteessä vähiten eri kansan ryhmistä juuri tämän takia."

Käy vaikka Uudenmaan ruotsinkielisten pitäjien sankarihautausmailla. Rivit ovat yhtä pitkät kuin muuallakin.

Joissain Pohjanmaan pikku pitäjissä on vähän kaatuneita, koska niiden miehet palvelivat raskaassa tykistössä tai rannikkojoukoissa. Ahvenanmaalaiset taas palvelivat Ålands Hemvärnissä. Se ei ollut taisteluissa. Ei muutkaan suojeluskunnat.

Er.P 27 kirjoitti:

>>Itä-Karjalassa ruotsinkielinen ErP 28 verrattiin valiojoukkoina pidettyihin rajajääkäripataljooniin.

Tammidivisioona on 17. divisioonan miesten itsensä tekemä historiikki tuon samaisen divisioonan vaiheista viime sodassa.

Tammidivisioona. Kertomus jalkaväen ja tykistön yhteistyöstä jatkosodassa. WSOY-99. 279 s.

Tämä on mielenkiintoinen kirja varsinkin JR 13 osalta! Tapahtumia kuvataan kohtuullisen hyvin MUTTA sitten tulee kummallinen osuus. Kuvattaessa II ja III pataljoonien taisteluja 26.6. - 28.6.1944 eli silloin kun ns. suurta "venäläismotin" suuta yritettiin kuroa umpeen, siinä kuitenkaan onnistumatta, ja II/JR 13
pataljoona lähti tunnetuin seurauksin lippahivoon, (28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (Suomen Sota osa 7, s. 378.), niin II/JR 13 mainitaan VAIN otsikossa ja itse noista tapahtumista ei löydy SANAAKAAN!

Erikoista on kuinka paljon selostetaan JR 48:n ja Er.P 28 taisteluita sen sijaan, että kerrottaisiin 17. D:n omien pataljoonien vaiheista tarkemmin.

Kuvaavinta on kirjan lopussa olevat ns. "HYMISTELYPÄIVÄKÄSKYT". Useimpien yksiköitten kohdalla se on viimeinen päiväkäsky, joita sodan loppuessa ja yksiköitä hajotettaessa tehtiin. Näissä kiitetään ja kehutaan kilvan kaikki saavutukset ja mainitaan kautta rantain ne veriset kunniankentät missä yhdessä rymyttiin. Sieltä löytyy 17.D ja JR 61:n päiväkäskyt ja sitten yllätys lätys!

Kirja loppuu kommenttiin: JR 13 osalta EI viimeistä päiväkäskyä ole löytynyt!

Herääkin kysymys että mahdettiinkohan tuota koskaan edes laatiakaan, kun ne sanomiset olisi pitänyt muotoilla niin taitavasti ettei sen tekijää tainnut olla saatavilla!