Tapiola / Vesiputoustalo

Onko kellään muistikuvaa siitä, että mihin vuoteen saakka Vesiputoustalon vesiputous ja suuri vesiallas olivat aina kesäisin toiminnassa?

Tietääkö kukaan, että mikä oli syy siihen, että vesiputouksista ja altaasta luovuttiin? Mielestäni ne olivat toimiessaan erittäin hienon ja edustavan näköiset. Ne toivat puutarhakaupunkiin fiilistä.

En käynyt noin 15 vuoteen Tapiolassa aktiivisesti, mutta nykyisin kuljen siitä läpi hyvinkin usein, koska suorin reitti Munkasta Snackyyn on juurikin Tapiolan kautta :-).
Ilmianna
Jaa

5 Vastausta


Kyllä vedet pulisivat ainakin vielä 1980-luvun lopulla kun istuskelin usein altaan viereisellä terassilla polkupyörän jäähdytintä täyttämässä. Nykyään allas muistuttaa louisianalaista rämettä.
Ilmianna
Jaa
Olen ymmärtänyt, että veden nostaminen putouksen päälle maksaa sen verran, että näin laman ja/tai taantuman vallitessa hyödyttömistä koristeista eli vesiputouksista on luovuttu.
Ilmianna
Jaa
Nimenomaan siellä vesiputoustalon puolella johon rakennettiin nää betonikolossit, ei oo koskaan ollu mitään erityisempää "tapiola-fiilistä", siis sellasta lepposaa vehreetä tunnelmaa, edes kesäsin. Ja siellähän oli pitkään vielä 90-luvun alussa ja puolivälissä sellanen, et oli hirveen vaikeeta tulla siltä puolelta Merituulentien toiselle puolelle, ne yhet portaat oli aina jäässä tai lumessa, kaiteettomat, ainut reitti, ihan ku Muurmanskissa.
Ja sit ku siin oli viel pitkään se Stockan rakennustyö, ite meinasin kerran jäädä auton alle siinä, eikä taksit tullu sinne toiselle puolelle.

No ne vesiputoukset oli siin jonku aikaa kaiken sen betonisuuden keskellä, mut ei se alue koskaan suosittu ollu joten ei varmaan kannattanu. Koko Merituulentien toinen puoli ja hakalehto on ihan ku eri kaupunki verrattuna muuhun tapiolaan. Ite en käy siel koskaan paitsi joskus työväenopiston kursseilla, neki vois siirtää varsinaiseen tapiolaan jonnekkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Olihan sillä paikalla aikoinaan 1960- ja vielä 1970-luvullakin hieno ulkoilureitti, vanha mutkitteleva polku tai tien tapainen, joka kulki välillä mäen laella kierrellen ja välillä alempana lehtomaisessa metsikössä, jossa satakielet ja muut linnut lauloivat keväisin pakahduttavan hienosti.

Hieno paikka keväällä, kun valkovuokot ja kielot kukkivat. Siinä mäen törmällä oli jokin punamullalla maalattu ja vanha 1700- tai 1800-luvun tyylinen puutalo pihapiireineen ja kukkivine syreeneineen, ehkä vanha sotilasvirkatalo, kunnes talo monien harmiksi purettiin, koska paikkaa tarvittiin kolossimaista Satakielitaloa varten.

Sillä paikalla oli vanhaa ja alkuperäistä Tapiolan tunnelmaa, jos missä. Tunnelma katosi tietysti kun isoa kauppakeskusta alettiin rakentaa. Jossain sillä paikalla metsikössä tapahtui myös jokin Tapiolassa harvinainen väkivaltarikos, mikä vei pois tunnelmaa kulkea enää sitä kautta. Vanha satakielimetsikkö jäi elämään Satakielitalon nimessä.

Vesiputoustalo ja ns. "vesiputoukset" oli iso munaus. Itse vesiputous oli huonosti suunniteltu: vesi roiskui mihin sattui, jos koko "putous" edes toimi. Kokonaisuus oli hyvän näköinen vain siinä arkkitehtitoimiston monivärisessä mainosplanssissa, jota esiteltiin Länsiväylä-lehdessä ja jolla Vesiputoustalo-projekti ympäröivine kolosseineen "myytiin" päättäjille ja tapiolalaisille. Sittenhän paikka jäi pahasti rappiolle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Nostetaanpa ketjua ylös vuosien jälkeen, kun itseänikin alkoi mietityttämään alkuperäisen kysyjän kysymys.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Tapiola / Vesiputoustalo

Onko kellään muistikuvaa siitä, että mihin vuoteen saakka Vesiputoustalon vesiputous ja suuri vesiallas olivat aina kesäisin toiminnassa?

Tietääkö kukaan, että mikä oli syy siihen, että vesiputouksista ja altaasta luovuttiin? Mielestäni ne olivat toimiessaan erittäin hienon ja edustavan näköiset. Ne toivat puutarhakaupunkiin fiilistä.

En käynyt noin 15 vuoteen Tapiolassa aktiivisesti, mutta nykyisin kuljen siitä läpi hyvinkin usein, koska suorin reitti Munkasta Snackyyn on juurikin Tapiolan kautta :-).

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta