transpositio
Moi!
Olin joskus nimimerkki Minea40 - pitkään pois oltuani profiilini pyyhkiytyi pois, enkä silti voi käyttää vanhaa nimimerkkiäni, joka on varattu?!
Transpositio - merkkini viittaa vaikeaan sydänvikaani, jonka yksi diagnoosi on valtasuonten transpositio Q20.5ccTGA. Olen - kumma kyllä vieläkin hengissä - kiitos erinomaisen kardiologini !
Kissat ovat edelleen rakkaat lemmikkini ja kaikki kummallinen kiinnostaa minua. Luonto ja sen ilmiöt erittäin tärkeitä myös.
Isoäiti ja onnellinen vaimo edelleen, joka toivoo avarakatseisuutta ja lämpöistä mieltä kaikille palstalaisille (kin)!
Kuvassa nuorimmaiseni Majk 8 vuotta, n. kuusiviikkoisena metsästä löytynyt hylätty mahdottoman rakas lapseni.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia35 aloitusta · 472 kommenttia
- Minun koirani oli viisivuotias, kun lapseni syntyi. Pojan opetellessa konttaamaan, seurasi kirsu kiinni pikkuisen takapuolessa - olivat kuin pieni juna. Kun lapsi tuuskahti nenälleen koiramme istahti viereen ja tuijotti minua tiukasti - tee tuolle nyt jotain! Mainio lapsenvahti ja kaveri. Ei koskaan ärhennellyt, vaan tuntui ymmärtävän, että toinen on vielä avuton tapaus. Toisaalta - pikkuinen oppi käsittelemään hauvaa yllättävän hellästi - ei vetänyt korvista/hännästä ja silittelikin varovasti. Poikani oli 12v, kun kuolema heidät erotti - koko perheelle kova paikka.
- Vaikka hauskoissa videoissa kissa ajaa karhun tiehensä, on se yleensä niin, että villimpi osapuoli "voittaa"...
- Heinäpellolta pois hevosen vetämissä kärryissä korkean heinäkasan päällä ja yläpalkilta heinäkasaan hyppelyt isossa ladossa....ei ollut silloin vielä heinänuhaa, mutta hauskaa oli!
Ikuisesti muistan, kun tulimme joulukirkosta monta kilometriä hevosreellä ja sain seisoa pikkuserkkuni kanssa takana kumpikin oman jalaksensa päällä...taitaisi olla laitonta hommaa nykyään!
Kyllä minäkin sitä hevosenlihaa söin ja ruuaksi laitoin... - Vanhan Köllin (kohta 20v) sisko samasta pentueesta oli kilppari ja tykkäsi jekuttaa minua...karkasi, juoksi rivarin toiseen päähän ja odotti, että pääsen muutaman metrin päähän ja pisti taas juoksuksi...sama toistui monta kertaa. Nauroi varmaan mielessään, kun meni tahallaan tiheään pikkumetsikköön ja tiesi minun seuraavan (pakkohan se oli, kun pelkäsin, ettei kirmaa lähellä olevalle "isolle tielle") . Kun vihdoin pääsin ryteiköstä pois tukka hämähäkkien seiteissä...tassutteli takaovellemme ja tuli kiltisti sisään. Tämä toistui usein. Naapurin omenapuuhun meni aina killumaan ja hyppäsi pois, kun lähestyin - siitä sitten edellämainittu kisa alkoi.
Sanoin aina, että hän on minua fiksumpi...sai aivoinfarktiksi epäillyn kohtauksen eräänä yönä - ei päästänyt ääntäkään...sängyn alta löytyi aamulla.
Ikävä oli aluksi ihan kamala, mutta onneksi jäi paljon hauskoja muistoja touhuistamme. - Se rosvo ei muistaakseni ollut ihan vakihenkilöstöä... ettei olisi ollut siistimispuuhissa...En tahdo leimata mitään ammattikuntaa...joka lähtöön löytyy monenlaista.
No hard feelings - jookos! - Toivotaan parasta - tässähän ihan liikuttuu...
- Hyvin kissa osaa tilan käyttää, kun saa riemukohtauksen!
Googleta kissalle myrkylliset kasvit - netistä löytyy esim lista, jossa vaarallisuuden mukaan jaoteltu kukkivat ja viherkasvit erikseen .
Minua moitti eräs tuttavani, että miksi en antanut ruukkuliljojani hänelle, vaan heitin pois...ei lääkäri/sairaalarumban keskellä tullut mieleen.
Eli riippuen kasvista - voihan sen kierrättää kissattomalle...tosin koirallekin muistaakseni sopimaton.
Minullakin leikkokukkina liljoja koko "kissa-aikani" - 20v... on käynyt tuuri, kun ei kukaan muu aiemmista kisuista ole kukkiin koskenut ja tämäkin ressu oli melkein seitsemän vuotta ollut leikkoliljojen ja ruukkuliljojen kanssa samassa huushollissa. - Hänellä oli vielä kaiken muun hyväksi vehnänorasruukku ruokakupin vieressä, joten ei yleensä kiinnostunut kukista.
Kyllä minä itseäni soimaan loppuelämäni siitä tuskasta, minkä tyhmyydessäni pienelle aiheutin.
Rattoisaa iltaravia! - Wau - sinulla on hienot kokemukset ja asenne! Onkos kurki pariuskollinen?
Et sattunut olemaan joskus vuosituhannen alussa 40 -palstalla...nimimerkkisi tuntuu tutulta!
Älä loukkaannu! Mieheni siskontytär - kummilapsemme- harrastaa ratsastusta ja hoitaa heppoja vapaa-aikanaan. Hänen ollessaan n. kymmenvuotias ja jo hevosrakas...enonsa möläytti sisarelleen , että Nokialta saa marketista hyvää hevosenlihaa... siskonsa säikähti ja hyssytteli...ei ollut enon tarkoitus pahoittaa lapsen mieltä .(
En kyllä minäkään tilanteessasi voisi ko lihaa syödä ikipäivänä! - Kuten baarimestarikollegani kiireessä vanhemmalle naisparille ilmoitti: lähtevät ensin. Luojan onneksi rouvat eivät kuulleet tai tajunneet kuulemaansa. Minä naama punaisena palvelin sitten viereiset kaksi nuorta naista seuraavaksi.
- Meillä oli reilusti alle luovutusikäinen, ehkä noin kuusiviikkoinen - löytäjien arvio, kun olivat pari viikkoa sitä äidinmaidonkorvikkeella ruokkineet...Vaihdoin toki ruokavalion heti meille saavuttuaan...takkuinenkin oli - karvapalloja koko turkki...pesu ja föönaus (ettei kylmety märällä turkilla) olivat pakollisia. Mahdottoman vilkas, utelias ja hellä - oppi jopa ajan kanssa tottelemaan kieltojani ja koko ajan on jutellut valtavasti - osaa jopa sanoa vastaan :)
Tiedät varmaan, mutta varoitan kuitenkin: älä ota liljoja kotiisi! Niin myrkyllinen, että henki helposti lähtee jo pienestä lehdenpalan syönnistä. Meillä oli paha tilanne, jonka jälkeen olen kaikkia varoitellut...monet eivät tiedä liljan (lempikukkani) myrkyllisyydestä.
Siluja "killille"! - Voi sentään - puhut ihan minun suullani. Mies paljon töissä ja nuorimmainen (metsästä löytyneenä emottomana rääpäleenä meille tullut) on pitänyt minua emonaan kaikilla tavoilla jo yli seitsemän vuotta. Rakastan häntä ihan eri tavalla kuin muita, koska suhteemme niin ainutlaatuinen....
Vanha kolli täyttää seuraavaksi 20v ja on pennusta asti ollut kiinni miehessäni. Hän on vanhemmiten tullut mustasukkaiseksi miehestäni ja puskee aina väliimme. Hän nukkuu niin paljon, ettei yhtään haittaa, mutta hymyilyttää. - Vastauksessani sanoin: olin tosin ja ikäni - en siis rinnastanut itseäni kuusikymppiseen, vaan kannustin kokeilemaan, jos hyvältä tuntuu!!!.Missä viestissä on mainittu 65 -vuotias nainen ja 25 -vuotias mies? Mietipä miehiä ja heidän nuoria vaimojaan tai pelkkiä panojaan!
Kukaan lukutaitoinen nainen ei takuulla luullut, että nuoremmasta saa automaattisesti aviomiehen ja minä sitä hehkutan...harva sellaista edes hakee.
Kerroin vain lyhyesti oman tarinani... - Ymmärrän, että sinulle lapset riittävät ;)
- Kyllä kissat ja koirat usein sopivat keskenään , Minullakin voisi olla koira, mutta jossain kohtaa ilmeni allergiaa sen verran vahvasti, että en ole uskaltanut enää muuta kuin leperrellä tuttavien (tuntemattomienkin) koirille.
Onneksi kesät lapsuudessa vietin mummolassa ja lehmät, hevoset,possut ja metsän pikkueläimet tulivat tutuiksi. Nytkin kissojeni ja itseni iloksi laitan pikkupurtavaa viereisessä metsikössä asustaville tinteille. Oravia olen myös ruokkinut talviaikaan, kun ne hukkaavat kaikki kesän pähkinäkätkönsä, jotka linnut hyödyntävät jo ennen talvea... - Laktoositon tuote...siilin vatsahan, kuten kissankaan ei siedä nykyajan laktoosituotteita. Aikoinaan suoraan lehmästä lypsetty maito oli eri juttu.
Osin samasta syystä on meitä laktoosi-intolerantikkojakin...aito lehmänmaito on varmasti monelle sopinut lapsena. - Ei elävässä elämässä enempää kuin söpöllä karitsallakaan .)
- Lisäisin vielä, etten edes saanut käydä äitiä katsomassa/lapsenlapsia kylään jne tuolloin, koska mieheni olisi voinut saada jonkin pöpön, joita tarhat, koulut ja osastot ovat pullollaan.
Ihmiselle, jonka immuunipuolustus on lääkkein tuhottu hyljinnän estämiseksi on hyvin altis ja pöpö voi olla fataali. Tämäkin osaltaan vaikeutti kommunikointiani äidin suhteen, kun ei voinut olla fyysisesti paikalla. - Kuten myös.
- Se on ihan hyväksyttävää, jos yksi lääkäri ei pysty eutanasiaa suorittamaan. Varmasti löytyy sellaisiakin, jotka asialle myönteisiä. Kai tuon tehtävän voi jotenkin jakaa . Lakiteitse hyväksytyksi tietysti ensin.
- Hirviöhenkilökunta on oma ilmaisusi, jota minä en ole käyttänyt enkä mitään sellaista tarkoittanut. Sainhan tietoja, mutta lääkäri ei minulle soittanut, vaan viestit kulkivat hoitajien kautta...protokolla? Kyllä varkausasiassa olisin mennyt pidemmällekin, mutta sain selvityksen, että ko henkilö on "kärähtänyt" teoistaan eikä ole enää palvekuksessa.
Mieheni aikanaan sairasti pari vuotta ja oli Meilahdessa kaksi syksyä. Soitin kaksi kertaa päivässä ja puhuin elinsiirtolääkärin kanssa niin puhelimessa kuin livenäkin - tehohoitajista puhumattakaan. Hoidin firman asioita ja hain miehelleni työkyvyttömyyseläkkeen ym. ym. Olen siis AVUTON!
Oman synnynnäisen sairauteni vuoksi olen rampannut sairaalassa koko ikäni - muutakin kivaa löytyy. Sen olen oppinut, ettei lääkäri ole aina oikeassa eikä varsinkaan jumalankaltainen - hoitajatkin tekevät virheitä jopa sairaalan lääkejakelussa, mikä sinänsä ei ole pikkujuttu jos saa väärät lääkkeet!