Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

245

Kommenttia

7320

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Ihan totta, mitä kirjoitat. Siksi tituloinkin aloitukseni ...."muista mielekkyyksistä". Ajankäytön mielekkyys perustuu ilman muuteen omiin prioriteetteihin.
    Mitä asioita priorisoit, mihin tärkeysjärjestykseen asetat päivittäiset aktiviteettisi ottaen huomioon että ajan hiekka valuu aina vaoin nopeammin?

    Tietyt asiat ovat välttämättä etusijalla; niitä ei voi oikein priosriseerata pois: terveys,, hyvinvointi, läheiset ihmissuhteet. Yksinäisyyden jtiivistyessä ympärillämme on tietenkin tärkeää vaalia niitä ihmissuhteita joita on vielä jäljellä: perheenjäseniä, lapsia, lapsenlapsia, vanhoja ystäviä jne. uusia ystäviä ei juuri tule enää ja vanhojen rivit harvenevat.

    Pieniä "omituisuuksia" sa yrittää sietää pitkän ystävyyden säilyttämäsiksi. (Minullakin on koko joukko ystäviä, jopa kansakouluajaoilta, pidän kevyesti yhteyttä. Paras ystävätär jonka kanssa phun joka aamu mesessä.

    Mutta siis kun nämä asiat jotka varmaan ottavat omanaikansa jokaisen vanhenevan ihmisen elämästä ja ovat prio numero uno, entä sitten?

    Ne mattojen hapsut ja tv:n turha, puoliunessa tuijottelu olivat esimerkkejä siitä mitä itse koen ei-mielekkäänä ajankäyttönä. Omista lähtökohdistani.
    Tähän ei ole oikeaa tai väärää vastausta.

    Juuri nyt, tällä hetkellä ruksaan kalentereeni kirjoittamisen (liuska pari päivässä, oikolukua tai editointia), ulkoilun (25-45 minuuttia päivisin) ja Italian opiskelun.

    Telkkaria katselen iltaruiokailun jälkeen mieheni kanssa, pidämme rikossarjoista, historiallisista draamoista ja katsomme uutisia ja urheilua.

    Jollekin saattaa esim. pörssi, pyöräilykilpailut ja politiikka olla asioita joihin käyttää aikaansa ja sekin on mielestäni hyvää ajankäyttöä. Mielekkyys on oma tulkinta, ei kenenkään muun.
  2. Se olikin vain toivomus.
    Ei minulla ole mitään "katrasta" täällä :)
    Boomereissa on ollut pitkään hiljaista, etenkin sen jälkeen kun Mkr siirtyi tuonilmaisiin. Koskaan siellä ei ole puitu tämän palstan kirjoituksia tai kirjoittajia. Se on ryhmän säännöissä kielletty.
  3. Minäkin kysyin omalta lääkäriltäni siitä ja hän sanoi että varsinkin alkuvaiheessa se on täysin mahdollista ja sitä tapahtuukin. Korjaamalla elintapojaan voi "keskeyttää" kakkostyypindiabeetekse, Siihen tarvitaan tosi tahdonvoimaa ja itsekuria, mitä kumpaakin minulta puuttuu. Paljonhanole parantanut ruokavaliotani vuosien mittaan, vähentänyt roimasti nopeita hiilihydraatteja , siirtynyt lähes kokonaan kokojyvä rukiiseen leipään, en osta virvoitusjuomia enkä leivonnaisia, , syön terveellisesti ja tauti on kurissa, mutta ei parane enää. Sokeriarvoni ovat kuitenkin lääkityksellä, ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä vakiutuneet hyvin lähelle normaaliarvoja ja ovat hyvin tasaisia..

    En pysty tekemään kokonaisarviota omasta fyysisestä tai psyykisestä tilastani itse ja asia ei ole niin tärkeä minulle että menisin jonnekin spesialisteille mittauttamaan lihasvoimaa jne. Aistit ovat hieman heikentyneet, mutta toimivat vielä, näen, kuulen. mustikin pelaa hyvi ja italianopinnot edistyvät, aktiivi sanavarastoni alkaa olla jo välttävä ja passiivi ihan kohtalaisen hyvä. Olen oppinut varmaan jptain 3000 uutta sanaa. Lihasvoima on heikentynyt, sekä jaloista että käsistä ja kävely hidastunut, nivelissä kankeutta ja jäykkyyttä. Tasapaino on se mikä on heikentynyt eniten; siksi on hyvä että poika lähtee reissuun kaveriksi pitämään "nonnaa" pystyssä kun juoksen käytäviä ja rappuja lentokentillä.

    Periaatteena "parempi enemmän elämää vuosiin, kuin vuosia elämään" mennään: yritän viettää niin minulle normaalia, omannäköistä elämää kuin mahdollista, vaikka vaihti onkin hidastunut. Tänään laitoimme miehen kanssa kasvihuonetta reilaan: ei tapahdu enää yhdessä aamussa, kuten aikaisemmin. Nyt sain sen siivottua ja penkit kannettua ulos, laatikolline tomaatin yms. taimia odottaa nurmikolla., mutta sääennustuksen mukaan meillä on nyt muutama päivä aikaa tehdä se valmiiksi. Yöpakkasia ei ole tulossa.

    Olen lukenut Anna Soudakovan esikoiskirjaa: "Mitä männyt näkevät", siinä tämä turkulainen, venäläis-karjalais-suomalais-marilaistaustainen kirjailija kertoo isovanhempiensa tarinan. Heidät pidätettiin ja teloitettiin Stalinin vainoissa täysin ilman mitään syytä, rahibilitoitiin myöhemmin, mutta lapset ja lapsenlapset muuttivat Suomeen kun Koivisto kutsui inkeriläiset ja suomalaisten jälkeläiset paluumuuttajina Suomeen. Asiat olivat jo paremmin, mutta pelko että mustat korpit tulisivat yöllä ja hakisivat kaikki aikuiset ei jättänyt koskaan.

    Kirja on traaginen, järkyttävä, koskettava, mutta suurella herkkyydellä ja empatialla kirjoitettu. Soudakovan lukeminen (Mitä männyt näkevät, Varjele varjoani ja uusin Haikara levittää siipensä) ovat avanneet minulle aiivan uuden näkökulman itärajan takaiseen kulttuuriin (kulttuureihin) ja saaneet minut ymmärtämään asioita, joita en aikaisemmin ollut ajatellut. Sandarmohin joukkohaudoille tuskin koskaan matkustan, mutta nyt tiedän paremmin mitä esivanhempieni Karjalan männyt näkivät.