Paloma.se01

Vapaa kuvaus

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Tulikärpästen polku-julkistamistilaisuus 7/05, klo 12:00 Kulttuurikulmassa, Liisankatu 19, Helsinki. Tervetuloa!

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

194

Kommenttia

5887

  1. Minäkin olen ulkoistanut ikkunoiden pesun, tosin vain sisäpiirille, elikkä maksan miehen aikamiespojalle ikkunoiden pesemisestä pari kertaa vuodessa. Ottaa mielellään työn vastaan, en tee kotitalousvähennystä.
    Tässä tuonnoin ehdotin suursiivouksen ulkoistamista, myös pari kertaa vuodessa, kun kaksikerroksisen talon siivoaminen on raskasta, mutta ratkaisimme asian ostamalla yläkertaan oman imurin ja ottopoika lupautui ottamaan enemmän vastuuta siivoamisesta.
    Hienoa kuulla, korpikirjailija, että olet pääsemässä takaisin "normaaliin" elmääsi, omiin kuvioihisi ja arkeesi.
    Täällä ollaanviety risuja vappukokolle joenrantaan, on luvassa soihtukulkue urheilukentältä rantaan, kokonpolttoa, juhlapuheita, kuorolaulua ja arpojen ja makkaran ja virvokkeiden myyntiä. harmi että kylän yhteisillä varoilla koottu ilotulitus on nyt pois lopullisesti, se oli kyllä ikohokohta tummenevassa kevätillassa.

    Kivaa valpurinaatonaattoa!
  2. En minä ole kuuluisa missään maassa, missään valuutassa. Oma äiti tunnisti sentään lentokentällä :)
  3. Monissa eri osoitteissa asuneena voin vain todeta että menneisyys aina jossain vaiheessa kävelee vastaan, asussa, jota en tunnista enää ja todennäköisesti menneisyys ei tunnista minuakaan, mikä sitten voi olla hyvä tai huono asia. Näitä "blast from the past", tuulahduksia menneisyydestä tapahtuu somessa sitäkin useammin.
    Ei kaikki ihmiset jotka olemme tunteneet jossain vaiheessa elämässämme tuo mitään positiivista elämäämme, jos sattuvat vastaan tulemaan. Mutta ne jotka ovat joskus olleet rakentava osa omaa tarinaamme on hyvä pitää tallessa. He ovat resurssi, eivät taakka.
  4. Empatia ei yleensä ole valikoivaa, vaan se on ominaisuus, kyky asettua toisen ihmisen asemaan, ajatuksiin ja tunteisiin, välittämättä väristä, uskonnosta, kansallisuudesta, kielestä.

    Sympatiaa voi tuntea tiettyjä etnisiä ryhmiä kohtaan. Sympatia on usein opittua ja sitä voi kehittää ja opetella lähestymällä muita ryhmiä, hankkimalla tietoa ja solmimalla hyviä naapuri/tyoyhteisö/ ystävyyssuhteita laajemman ymmärryksen pohjalta.
    Esimerkiksi voin asettaa tässä itseni: voin tuntea empatiaa ihmisä kohtaan, joidenkulttuurista tai uskonnosta en edes pidä, mutta sympatiaa tunnen vaikkapa entisen kotimaani ihmisiä kohtaan, vaikka en ajattelekaan heidän tapaansa monistakaan asioista.
  5. Nyt tänä aamuna huomasin ilokseni että magnolia stellata-pensaani, joka on nyt muutaman vuoden kitunut, joskus tehnyt yhden kukan, joskus yhden nupun joka on tipahtanut pois on tekemässä viisi, kuusi kukkaa, kaksi jo auki. Jospa se vielä kasvaisi siitä melkein maanrajasta ihan kauniiksi pensaaksi.
    Keltanarsissia, hyasintteja, skillaa ja keväänkaihoa, sinivuokkoja ja helmihyasintteja levinnyt suurelle osalle etupihaa, tulppaanit rapunviereisessä penkissä avaamassa nuppujaan.
    Käymme varmaanjo tänään kauppapuutarhassa hakemassa muutaman pensasmustikan lisää ja mausteyrttejä ryytimaahani. Mansikkamaa on valmis nyt ja peruna maassa, samoin sipuli ja porkkana. Miehen harrastuksia kasvimaan hoitaminen, minä tulen Suomeen kesäkuussa ja erakoudun vanhaan kotitaloon (nyt autiona, mutta sähköt on) kirjoittamaan isoäidistä, viipurilaisesta mammastani ja äidistä romaaninpohjaa.
    Hyvää kevättä!
  6. Yhteisö ei toimi ilman empatiaa joka on se liima joka tekee joukosta ihmisä jotka asuvat jossain tietyssä paikkaa yhteisön. Yhteiskunta ei toimi ilman yhteisöä, joka ylläpitää sitä.
  7. Minäkin olen järkevästi ajatteleva ihminen. Nyt ajattelen, että jos jou ajattelee noin, niin kaikkein järkevintä olisi teljetä itsensä ikkunattomaan mökkiin jonnekin keskelle korpea, suon reunaan tai kaivaa potero, jonne pääsisi maailmaa karkuun.

    En minäkään kaikista ihmisitä pidä enkä koko maailmaa syleile. Mutta nuo viisi viimeistä ryhmää eivät ole itse syyllisiä siihen että ovat sattuneet syntymään jossain muualla kuin Suomessa, niin ei heitä voi kategorisesti vihata.
  8. Totta.
    Ja pari kappaletta kokopäiväkyylinä päivystämässä, etten vain saa mitään sanotuksi ilman että kimppuuni hyökätään kuin hyeenat.
    Kenestäkään ei ole pakko tykätä.
    On olemassa vaihtoehto tälle itseään kiusaajalle: hyppää yli. Älä lue, älä kommentoi. Minua ei tuntemattomien henkilöiden ilkeydet kauheasti vaivaa: kuin vesi joka valuu sorsan selästä. Mutta ihan vain muiden kirjoittajoien viihtyvyyden takia olisi hyvä kun lopettaisit. Ei ole kivaa kirjoitella palstalle jossa on joku joka ilkeilee jollekin toiselle koko ajan.
  9. Tuota noin....
    miten he voisivat tulla itse kertomaan sinulle miksi eivät enää kirjoita täällä, jos he eivät enää käy täällä?
    Tiedän kahdesta, kaikki muu on spekulointia.
    Sekin, että täällä olisi joku kirjoittaja joka asennoituu ikävästi muita kirjoittajia kohtaan.
    Tai että täällä on joku joka loukkaantuu verisesti jos häntä korjataan.
    Tai ei halua että hänelle kerrotaan mitään mitä hän ei tiedä.
  10. Lisään vielä että käännös Shakespearen näytelmästä on ihan omalta näppäimiltäni, netistä löytyy varmasti ammatimmaisempi versio.
  11. Sehän oli ihan vitsiksi tarkoitettu!
    Macbethin kolme noitaa jotka tapaavat nummella. sumujsena yönä:
    Macbeth, Act 1 Scene 1

    "Koska me me kolme taas tapaamme,
    ukonilmassa, salmoidessa ja sateessa,
    Kun vahinko on tehty,
    Kun taistelu on hävitty tai voitettu,
    Ennen auringonlaskua,
    Missä?
    Nu,mmella,
    Tpaamme Macbethin"

    Elikkä pelkkää Macbethin parodiaa. Mitään "myrkynkeittäjiä" ei ole koskaanollutkaan ja kun tapasimme Korppiksen ja Tiinan kanssa niin rupattelimme melkein mitä tahansa puuta heinää, mutta ei juurikaan mainittu edes palstaa.

    En tiedä, kuka minua häätää, tai tiedän yhden, rekatun, mutta minun häätöyrityksiäni peukuttaa kaksi rekattua, kuka se toine lienee, jos ja minua karkoittamassa on toinenkin rekattu, niin hän ei uskalla tehdä sitä nimimerkillään.

    En minä etsi suosiota enkä olla eturivissä, en eetlana enkä kukkona tunkiolla, haluan vain osallistua keskusteluihin omana persoonanani, joka ei ole niin paha miksi se maalaillaan.
  12. Huomenta nojatuoliin ja hyvää sunnuntaita.

    Sää on lämpenemässä, aurinko paistaa ja ehkäpä päästään jo yli kymmenen asteen lukemiin kun päivä edistyy. Pyykit ovat narulla, kevättuulessa lepattamassa (käytän mielelläni modernia teknologiaa , siis aurinko-ja tuulivoiman yhdistelmää) pyykkien kuivattamiseen ja kuivatan rummussa vain sateisina päivinä ja sydäntalvella.

    Mansikkamaa on nyt valmis ja nyt vain sitten hoitamaankastelu ja rikkaruohojen kitkeminen, niin ehkä kesällä saamme paremminmansikkaa omalta pihalta. Kesäperuna onmaassa ja nyt olisi ehkä jo aika kylvää syysperuna, ihan muutama vako vaan, mukava hakea omasta maasta kun tekee mieli uusia perunoita.

    Sunnuntaiaamun rauha lepää tukinuittajien kylän yllä. Kadulla kulkee joitakin kävelijöitä, koirien ulkoiluttajia, naapuri vie kottikärryillä puutarharoskaa "jontkaan", luvallinen kippauspaikka syvässä notkossa, jossa oli aikaisemmin virrannut vettä.

    Luin eilen illalla loppuun Iida Turpeisen Elolliset. Tieteiskirjan ja romaanin välimuoto Stellerinmerilehmästä, lajien sukupuuttoon kuolemisesta ja lukuisia historiaan jollain tavalla perustuvia ihmiskohtaloita jotka kietoutuvat merilehmään. Suosittelen.

    Joku ihmetteli miksi täällä on niin vähän kirjoittajia. Palstan vakikirjoittajista ainakin pari on sairaana eikä heiltä riitä oikein motivaatiota tulla tänne kertomaan asioistaan. Lopuista en tiedä. Olisiko syynä se että katkeroitunut palstahirmu, kuka se sitten lieneekään, ajaa syytöksillään kirjoittajia muille palstoille , muille alustoille tai muihin ikäryhmiin.

    Mutta kevät on tulossa, linnut laulaa, hyasintit. pääsiäisliljat skillat ja sinivuokot kukkii pihallani ja tuuli on kääntynyt etelään.
  13. Katselen hautajaisia Ruotsin tv kanava kakkoselta, myös suoraan.
    Kiitos linkistä kuitenkin. Toivon että monet katsoisivat hautajaisia ja jollei ei ole mitään muuta sanottavaa kuin heittää inhottavaa herjaa miehestä jonka koko elämä koostui muiden palvelemisesta ja rauhan ja rakkauden sanoman levittämisestä, niin vois yrittää hillitä itsensä kunnioituksest a kanssaihmisiä kohtaan.
  14. Oikeastaan, kansalaisten velvollisuus on antaa palautetta hallitukselleen, valvoa että vaalilupaukset toteutetaan ja että kansan valitsemat henkilöt hoitavat tonttiaan asiallisesti ja lupaamallaan tavalla. Se on osa, suuri osa, toimivaa demokratiaa, ei ainoastaan se että käydään vaalipäivänä uurnilla.

    Eri asia sitten miten kritiikkinsä esittää.
  15. Periaattteessa näinhän se menee: oikeistopolitiikkaan ja talouspolitiikkaan uusliberalismin ehdoilla kuuluu nimenomaan valtion omaisuuden myyminen, valtion köyhdyttäminen ja rahansiirto yksityiseen omistukseen.
    Kaikki palvelut tulee siirtää yksityoisille yrittäjille koulutuksesta terveydenhoitoon, valtio saa omistaa ainoastaan samoilla ehdoilla kuinmuut osakkaat. Valtio ei saa kartuttaa kassaansa, verorahat jaetaan yksityisille, monesti monikansallisille riskikapitalisteille ja valtio ei ole enää kansalaisia varten, vaan valtiosta tehdään bisness. Uusliberaali yhteiskunta on konglomeraatti firmoja, yrityksiä, korporaatioita ja rahantuottolaitoksia.
    Oikeistohallitukset haluavat ja yrittävät kaikin mahdollisin keinoin siirtyä pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallista länsieurooppalaisen liberaalin talouden malliin, jossa verotus on keveämpää, yhteiskunnan palvelut eivät ole kaikille samanarvoisia ja vain varakkailla on mahdollisuus ensiluokkaiseen terveydenhoitoon, koulukseen jne.
    Tämä on siis se linja jota nykyinen Suomen hallitus ajaa: hyvinvointivaltion alasajo ja siirtyminen uusliberaaliin talouspolitiikkaan ottamalla vaikka velkaa, että verotusta saadaan kevennettyä yrityksille ja varakkaimmalle kansanluokalle.
    Hallituksen ensisijaisena talouspolitiikkana ei siis ole velkalaivan kääntäminen, vaan julkisen sektorin palvelujen lopettaminen ja siirtäminen yksityiselle.

    Suomalaiset ovat äänestäneet itseään vastaan, koska suurimmalla osalla kansaa ei ole edellytyksiä eikä riittävästi tuloja tällaiseen talousmalliin. Valitettavasti liian monet ovat unohtaneet sen tosiasian että ainoastaan ne jotka omistavat oman työnsä, omat tulonlähteensä, perinteiset kapitalistit hyötyvät tällaisesta kehityksestä; luokkayhteiskunta on tulossa takaisin ja ihmisten eriarvoisuus lisääntyy, mikä taas hyödyttää taloutta. Jos kakkua jakaa liian tasaisesti kaikille, niin osuudet senkun pienenvät.
  16. Toivon että aurinko alkaa paistaa sinunkin ikkunaasi ja kevään edistyessä ajatuksesi liikkuvat positiivisissa ja iloa tuottavissa asioissa, joista voit tulla tänne kertomaan sen sijaan että kuvaisit vain omaa pahaa oloasi ja etsisit muista virheitä (virheettömiä emme toki olla kukaan, yksi toistaan virheellisempiä ja vaillinaisempia, emme vain tee numeroa siitä).

    Täällä SAA kirjoittaa positiivisia asioita omasta elämästään, jakaa hyviä uutisiaan ja ilonaiheitaan. Siinä ei ole mitään sensuroitavaa. Se ei ole osoitus luonteenvioista. Se ei ole omakehua, leuhkimista eikä muiden vähättelyä. Täällä SAA kirjoittaa sairauksista, omasta voinnista, poliittisista kannoista, uskonnollisesta vakaumuksesta, ihan kaikesta. Ainoa mitä toivomme olisi positiivinen asenne muita kirjoittajia kohtaan.

    Ellet halua osallistua keskusteluihin positiivisessa hengessä ja ystävällismielisesti voisit harkita etsiä jotain muuta alustaa, jossa voisit vapaasti purkaa negatiivisia ajatuksiasi muista kirjoittajista ilman että häiritsisit muiden leppoisaa rupattelua.

    Kukaan täällä ei luule olevansa mitään, paitsi että emme kaikki olla aivan samanlaisia, mutta ero ei jaa meitä vaatimattomiin ja omahyväisiin.
  17. Miksi kaikki muut saavat vapaasti kertoa omasta elämästään, omasta arjestaan, arkipäiviensä tapahtumista, ilman että heitä syytetään itsekeskeisyydestä?
    Teen runsaasti aloituksia, joiden aiheena on esim. ruuanlaitto, puutarhanhoito, ajankohtaiset tapahtumat, kirjallisuus jne. jotka jossain vaiheessa tullaan torpedoimaan juuri tämänkaltaisella syyttelyllä.
    Nojatuoliketjut ovat nimenomaan blogimaisia oman arjen kuvauksia. Mitä omahyväisyyttä siinä on?
  18. Minua pyydettiin kirjoittamaan kirjaa Kolumbian vuosistani, kun tapasimme riemuylioppilasjuhlissa. Esittelin vuoden työni tuloksen paikallisessa kirjastossa. "Huutelu kylillä" koostui kirjaston tekemästä esitteestä ja julisteesta .

    Minulle kirjoittaminen on merkinnyt sekä henkisesti että sosiaalisesti paljon: olen tavannut paljon vanhoja ystäviä, solminut uusia tuttavuuksia, oppinut ja kehittynyt myös kirjoittajana. En yrittä edes näytellä mitään "suurta" kirjailijaa täälläkään; olen eläkeläinen joka on löytänyt uuden harrastuksen joka tuo sisltöä elämääni, eikä minulla ole mitään syytä piiloitella tai salata mitään . Integriteettini ei riipu siitä mitä tuntemattomat ja minulle merlityksettömät henkilöt ajattelevat minusta.
    Tyylit ja tavat kullakin, totta!
  19. T. on työnä täällä on olla minun haamukirjailijanani. Hän kirjoittaa rinnakkaistarinaa oman tulkintansa pohjalle siitä kaikesta mitä olen täällä kertonut. Mustan Kyyhkyn elämä ja valheet.
  20. "Koulukaverit ovat varmaan muotoaan muuttaneet, tokko tunnetkaan, kun aikaa on kulunut noinkin paljon, kiva varmaan on kuitenkin tavata heitä Paloma ja kertoilla kirjasi syntymästä ja muustakin elämän tuomasta."
    kirjoittaa Hil-la.

    Olen lähettänyt kutsun kaikille Helsingissä tai ympäristössä asuville vuoden 1967 riemuylioppilaille lukiostani ja heidät tapasin juhlissa v. 2017, joten tunnistaisin ainakinosan, jotkut heistä ovat Facebookissa tai Instassa kavereita. Nyt oletan että että ehkä joku pari, kolme ilmestyy paikalle ja heidät ehkä tunnistaisin.

    Kotikaupungissani asuvat koulukaverini tapaan joka kesä perinteellisesti yhteisellä aterialla ravintolassa ja kirjatapaamisen merkeissä kirjastossa, jos minulla on uutuus mukanani esiteltäväksi. Esikoiseni ilmestyttyä kokoonnuimme n. 30 henkilöä, sukulaisia, naapureita, koulukavereita kirjaston monitoimitilaan , kerroin kirjastani, myin koko joukon elämänkertaani ja samalla tapasin monta vanhaa tuttua, joita en edes tunnistanut, enne kuin he kertoivat, koulukavereita alakoulusta, entisiä naapureita jne. Upeinta koko tilaisuudessa oli tämä jälleentapaaminen.
    21. 3 / 295
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt