Vapaa kuvaus

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Tulikärpästen polku-julkistamistilaisuus 7/05, klo 12:00 Kulttuurikulmassa, Liisankatu 19, Helsinki. Tervetuloa!

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

202

Kommenttia

6071

  1. Minä täällä niin kaua nollut että enosaa oikein edes lähteä minnekään, vaikka palstan toksisuus aina välillä etoo, mutta sitten taas täällä olette te mukavat, sopuisat, viisaat ja sympaattiset ikätoverini Suomessa ja Ruotsissa, sinileimalla tai ilman, joiden rupattelua vailla en haluaisi myöskään olla.

    Joten päivä kerrallaan...

    Sadeilmat pitävät nyt vähän taukoa, aurinko pilkistelee pilvien lomasta ja tuuli on laantunut. Perunapenkit ovat hyvässä kasvussa, nyt jo nupulla ja sipulia saa jo omasta maasta. Ikkunakurkut ovat täynnä pieniä kurkunalkuja ja tomaatit kaipaa varkaiden poistamista ja tärisyttämistä, nyt kun kukassa ovat.

    Kikhernekeitto porisee liedellä ja eilen tilattiin uusi jääkaappi, koska vanha on aika pieni kun onpaljon porukkaa ja kesällä kaipaan paikkaa minne laittaa vihannekset, hedelmät ja perunat ja sen sellaiset, jotka eivät oikeastaan tarvi jääkaappia ollenkaan, mutta rämähtävät kesän lämmössä ellei ole viileää, pimeää säilytyspaikkaa. Tomaatit, mansikat, avokadot ja sitrushedelmät menestyvät parhaiten huoneenlämmössä, mutta monet vihannekset kaipaavat hieman viileämpää säilytystilaa. Talossa ei ole kunnon kellaria eikä viileitä komeroita, koska remonttien yhteydessä vanhaan kellariin asennettiin vedenvaraaja ja siellä ei lämpötila tahdo pysyä tarpeeksi alhaisena kesäkuumalla.

    Nelisen viikkoa Suomematkaan ja ne kaksi viikkoa ovat kesän kiireisintä aikaa: lähes joka päivälle on ohjelmaa, sukulaisvierailuja, kirjastotreffejä, kaverilounaita ja ajelemme ympäri Keski-Suomea, Pirkanmaata ja Länsi-Suomea lähes koko ajan. Siskojen kanssa pitäisi ehtiä viettämään aikaa ja olenkin varannut pari päivää "loman" alusta ja lopusta kummallekin siskolleni. Veli tulee jenkeistä myös samaan aikaan ja hänet tapaan myös joko yhdessä siskojeni luona tai eriukseen Kuorevedellä, jonne majoitumme.

    Hallin Jannea kuuntelin Tapsa Rautavaaran laulamana
    https://www.youtube.com/watch?v=5uOrNBE6l7k
    ja jäin miettimään murhaballaadien suosiotta kansanmusiikissa.
  2. Tuo "vanha jargoni" on valitettavasti edelleenkin totta. Kuulun siihen ikäpolveen joka aikoinaan seisoi barrikaadeilla ja oli rakentavinaan uutta uljasta maailmaa jossa raha ei ratkaise ja naiset ovat samalla viivalla miehen kanssa.. Saimmehan aikaan parannusta naisen asemaan j tasa-arvoin lippua korkeammalle salkoon, mutta emme mahtaneet mitään sille että ekonominen valta on edelleenkin pääosinmiesten käsissä ja he sanelevat ehdot naisten ulkonäöllekin. Me täällä Pohjolassa voimme lyödä rintoihimme ja sanoa ei , kyllä me täällä emme pelaa miesten ehdoilla, mutta se on vain itsensä pettämistä. Globaalisti raha ja valta onedelleenkin suurelta osiltaan miesten käsissä. Jeff Bezosin käsipiolessa roikkuu isotissinen, turpeahuulinen Laura Sanchez, Elon Muskilla on tusina äitejä lapsilleen, koska hän ajaa tkaa rodunjalostusta (kloonata itseään ja tehdä mahdollsimman monta hänen kaltaistaan poikalasta), Donald Trump on aina ympäröinyt itsensä kauneuskuningattarilla, misseillä ja huippumalleilla,

    On aivan turhaa kuvitella etteikö atavismi , throwback geenipankkiin hakeutuminen,pelaisi suurta roolia miehen partnerin valinnassa. Ja ihan nykyajassa. Joissakin yhteiskunnissa, kuten meillä ja Pohjolassa yleensä, siitä on osittain pystytty irtautumaan ja kuten jo sanoin, muutkin tekijät ovat tulleet tärkeiksi puolison valinnassa. Olen aina ollut sitä mieltä, että en missään nimessä halua sellaista partneria, jolle valta, raha ja status ovat pääasia, mikä on aivan realistista, koska sellaiset miehet eivät myöskään ole koskaan olleet kiinnostuneita minusta.

    Seksuaalisuuden kaupallistaminen on johtanut tähän nykyiseen nuoruuden uhannointiin ja ulkonäkökeskeisyyteen..
    Todellisen, älykkään jja modernin miehen mitta on hänen suhteensa naiseen ja naisten tasa-arvoon. Siinä tulevat kysymykseen ratkaisevina tekijöinä luonne, älykkyys ja sydämen sivistys, mutta miehen katse hakeutuu kuitenkin väkijoukossa sen atavistiseen kohteeseen: kasvojen ja kropan ominaisuuksiin, jotka ovat tärkeitä geeniperimän parantamiseen tai ainakin säilyttämiseen. Kun mies on päässyt yli tästä biologisen perimänsä kynnyksestä hän voi rakastua pysyvästi "puhtaaseen, terveeseen, luoononkauniiseen naiseen " jota ei ole muokattu. Mutta siihen saakka tämän maailman kauneusteollisuuden haikalat kuten Kardashianin suku käärivät omaisuuksia miesten primitiivisten vaistojen tarpeita tyydyttämällä.
  3. Paljon ihan oikeaa asiaa "paatoksessasi" Anonyymi
    2025-06-22 09:37:31
    Markkinatalous kytkettynä miehiseen suvunjatkamisviettiin, joka suuntautuu aina sellaisen partnerin valintaan joka on mahdollisimman nuori, terve ja silmää miellyttävä ja vie eteenpäin toivottuja geenejä, kuntaas naisilla se sama suvunjatkamisvietti on enemmän sosiaalisesti ja ekonomisesti suunnattua: turvata jälkikasvulle mahdollisimman vakaa ja turvallinen elinympäristö. Nämä ovat ne biologiset, atavistiset vietit jotka kautta historian ovat sanelleet kauneusihanteet lähes jokaisessa ihmisyhteisössä.

    Koska miehet ovat erittäin visuaalisia, elikkä valitsevat seksuaalisen partnerinsa ensisijaisesti ulkonäön perusteella, niin valtava teollisuus jonka ainoana tarkoituksena on ansaita mahdollisemman paljon rahaa naisen ulkonäöllä, sen ylläpitämisellä ja parantamisella on pyörähtänyt käyntiin .

    Nyky-yhteiskunnassa kuvittelemme, mikä on vain osittain totta, että muutkin tekijät kuin ulkonäkö vaikuttavat partnerin valintaan, mutta katseenvangitsijana mahdollisen viehättävä ulkonäkö on edelleenkin suurin tekijä. Naisen on lähes pakko yrittää olla mahdollsimman puoleensavetävän näköinen, jos havittelee avioliittoa tai pysyvää suhdetta , naiset valitsevat myös kumppanin suurelta osin ulkonäön perusteella.

    Naiset luonnollisestikin käyttävät tätä tosiasiaa hyväkseen ansaitakseen rahha ulkonäöllään, missit, mallit, valokuvamallit, elokuvateollisuus etenkin viime vuosisadan puolella, vaateteollisuus, muotitalot, kosmetiikkateollisuus ovat oiva keino syntymälahjaksi kauniin ulkonäön saaneen nuoren naisen tilaisuudeksi ansaita paljon rahaa, näkyvyyttä, kuuluisuutta ja rikkaan aviomiehen, koska nämä miehet (edellleenkinmiesten hallinassa kaikki nämä teollisuudet ) haluavat rinnalleen nimenomaanns. pokaalivaimon, elikkä naisen joka edustaa ja korostaa heidän omaa varallisuuttansa.

    Ulkonäöllä ei ole väliä, mies voi olla paksu, lyhyt, kalju kuiten Carlo Ponti, turpea ja isomahainen, kuten monet liike-elämän pamput jne. mutta heidän rinnallaan seisoo kauniina ja hymyilevänä ikuisesti sileäposkinen, turpeahuulinen, silikoonirintainen, ikuisesti nuori kaunotar pönkittämässä heidän itsetuntoaan. Statussymbooli, kuten luksusauto. (sanotaan myös peniksenjatkeeksi),

    Kyllä varmaan jokainen meistä vanhenee ja koska me tavalliset tallustelijat emme elä emmekä rikastu ulkonäkömme perusteella, niin rupsahdamme, pöhötymme, kurtistumme ja rämähdämme, sekä henkisesti että fyysisesti. Se nyt vain on niin; siihen on tyydyttävä. Voimme vain toivoa että terveys, liikuntakyky, aistiemme ja mielemme terävyys ei kovinnopeasti rapistuisi. Kuolla saappaat jalassa taitaa kuitenkin olla vain haave monelle, kyllä me varmaan sairaalasänkyyn, kroppa täynnä npiuhoja ja kanyyleja, piikkejä ja letkuja kaikki päädymme, viimeinen henkäyksemme sinertäviltä huulilta ja "kiitos, tohtori!"

    Katselin hiljakkoin jotain sarjaa ja hämmästyin koska pääosaa näytteli yhdeksänkymmentäluvulla erittäin tunnettu näyttelijä, brittiläinen Julia Ormond, jonka muistamme hyvin Syyslegendoista. Jonnekin hän oli hävinnyt sen jälkeen ja nyt ymmärsin syynkin: hän oli vanhettunut ja jopa lihonut! Elokuvateollisuus on julma ja säälimätön bisness.

    Aiheesta voisi taittaa peistä vaikka viikon, mutta siitä on kirjoitettu paljon ja on yksi niitä feminismin kaikkein eniten puituja teemoja.