Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

248

Kommenttia

7361

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Upeaa että sinä olet pitänyt huolta itsestäsi ja varautunut vanhuuteen järkevällä ja huolellisella elämällä. Kaikki emme kuitenkaan ole eläneet yhtä esimerkillistä tai suunniteltua elämää, valitettavasti.
    Otsikkoni ketjulle on tietenkin oma, subjektiivinen, tulkintani aiheesta.. Minulle vanhuus tuli todellakin yllättäen "kuin varas yöllä", vanhaa kulunutta ilmaisua lainatakseni. Vanhenemista oli tietenkin tapahtunut koko ajan, mutta en ollut kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota. Fyysinen kuntoni romahti kyllä paljon siinä vaiheessa kun hiukseni harmaantuivat todella nopeasti, runsaasta ruskeasta kiharapilvestäni oli, hupsista, vain muisto jäljellä ja jäljellä oli vain silkinpehmeää,, ohutta, valkoista tukkaa, joka tuskin peittää päänahan. Nivelten kangistuminen tapahtui myös vaivihkaa: muutama vuosi sitten kävelin pitkiä lenkkeejä metsäpoluilla yhdessä mieheni kanssa, nyt jaksan juuri ja juuri tarpoa puoli tuntia läheisessä metsikössä sieniä tai marjoja poimimassa.
    Venettä soudin muutaman minuutin kesällä, en jaksanut kauaa. Tasapainoni heikkeni myös aivan salaa.

    Toivon nyt vain että nuppi jatkaisi toimintaansa jollain tapaa. Näen, kuulen ja liikun kuitenkin kojhtalaisen hyvin ja opiskelen italiaa pitääkseni muistini kunnossa.

    Kaikkea hyvää sinulle. onnellinen, kunnossa oleva vanhus. Mieleeni tulee oma äitini, joka oli fyysisesti paremmassa kunnossa kuin minä, tässä iässä. Tai tätini joka eli 103 vuotiaaksi ja sai 90-vuotislahjaksi tyttäreltään raivaussahan. Rautaisia naisia. ihailuni!
  2. Nämä matkakertomukset Suomessa, etenkin jos ne sijoittuvat menneeseen aikaan saattaisivat hyvinkin kiinnostaa minuakin. Katsotaampa mitä aiheeseen liittyvää löytyy e-kirjana, koska paperikirjoija minulla on talo täynnä, sekä omia että muiden kirjoittamia.
    Seuraavaksi minun olisi aika syventyä siihen nippuun kirjeitä, jotka toin mukanani Suomesta. Suurin osa niistä on isäni lähettämiä äidilleni, kihlatulleen, rintamalta. Vilkaisin niitä vähän, mutta ehkä jo huomenna aloitan kirjoittamaan niitä puhtaaksi omiin arkistoihini. Kirjeitä täynnä toivoa, suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta, oman kodin rakentamisesta Karjalassa, Kannaksella. Sydäntäsärkevää lukemista kun ajattelee miten sota muuttaa kaiken ja unelmat särkyvät.
    Tove Jansson ei tullut koskaan minulle mitenkään läheiseksi tai tutuksi kirjailijana eikä taiteilijana. Muumit ja kaikki siihen liittyvä eivät kuulu lapsuuteeni tai nuoruuteeni ja jäivät minulle henkilökohtaisesti vieraiksi.
    Luimme Johanna Venhon "Syyskirjan" joka käsittelee Tove Janssonia ja se taitaakin olla ainoa kosketukseni mitä tulee Tove Janssonin elämään tai tuotantoon. Arvostan toki ja tunnustan hänen merkityksensä suomenruotsalaisen kulttuurin ehkä kaikkein tärkeimpänä kirjallisena hahmona,
  3. Juuri näin.
    Nyt kun jokaisella on periaatteessa varaa kustantaa oma kirjansa, vaikka ei yltäisikään kustantamotasolle, niin moni tuttu ja sukulainen on julkaissut OMAN kirjansa, joka ei ole tarkoitettukaan suureen levikkiin. On aika hienoa että kaikki me joilla ei ole ollut varaa "alkaa kirjailijaksi" olemme nyt saaneet mahdollisuuden toteuttaa oma haaveemme.
    Asettamalla riman tarpeeksi alas mitä tulee menestykseen tai tunnistettavuuteen auttaa löytämään jokaiselle itselleen sopivan paikan skaalassa.
  4. Ai on?
    Ei kannata tehdä vertailuja, koska se henkilö johon viittaat ei ole julkisuuden henkilö eikä korista lehtien sivuja joka päivä.
    Minulla ei ole mitään hampaankolossa Rämöä kohtaan, eikä kateutta. Tekee aivan oikein, koska hän elää kirjoittamisella. Se tosiasia että hän on lähtökohtaisin toimittaja ja tietokirjailija näkyy tosin hänen kielessään.
    Sattuu muuten että vomme olla ihan kaukaisia sukulaisia. Forssan seudulla on paljon isänäidin sukulaisia , joilla on samma sukunimi.
  5. Luin jostain valtamediasta, jo vuosia sitten. Hyvin hän on onnistunut ja kustantamo on tienannut hyvin hänen kirjoillaan.
  6. Vähälevikkisissä on paljon helmiä, joita kukaan ei näe, ei tiedä niiden olemassaolosta. Pienkustantamot, hybridikustantamot ja omakustannetut kirjat eivät löydä tietä suurten kirjakauppojen hyllyille, eivät saa näkyvyyttä, lehdet ei kirjoita arvioita, haastatteluihin ei pyydetä ja jopa kirjastoissakin omakustanteet ja muut vähälevikkeisr joutavat kaikkein perimmäiseen nurkkaan pimentoon.

    Olen todella otettu ja iloinen siitä, että Tulikärpästen polkua on nyt saatavilla parissakymmenessä kirjastossa Siuomessa ja helmet.fi jopa pari varausta. Että kirjasta on tehty yksi blogiarvio (kirjamaa) ja että paikallislehti teki jutun juuri ennen kirjastovierailuani. Tämä näkyvyys lisää tietenkin kirjanmyyntiä, vaikka siitä hyötyy lähinnä kustantamo. Rojalteja maksetaan joku prosentti, kerran vuodessa. Äänikirjojen myynti on tuottoisampaa, j niistä tulee hieman rahaa tilille jatkuvasti, kertoi ystävättäreni tamperelainen kirjailija, joka on täälläkin kertonut esikoisromaanistaan.

    Satu Rämö on oiva esimerkki miten moderni kirjailija markkonoi tuotantoaan. Hän meni heti kustantajan kanssa keskustelemaan ja kertoi että hännimenomaan tavoittelee kaupallista menestystä ja on valmis satsaamaan siihen. Yhteistyössä kustantamonkanssa hänen kirjojaan markkinoidaan erittäin tehokkaasti kaikilla kanavilla, myös hän itse somessa, hyvin aktiivisesti. Hän on mediassa jatkuvasti ja nostaa itse itseään pinnalle eksootisella ympäristöllään, olemalla Islannin asiantuntija joka asiassa ja framilla koko ajan. Ja kassakone sanoo klirrrrrrrr..
    Rämön kirjat koukuttavat, olen lukenut kaikki. Kielellisesti ne eivät ole mitenkään toimittajatasosta poikkeavia.
  7. Hyvää lauantaita kaikille ja samat taitavat olla puuhat näin loppukesän aamuna molemmin puolin lahtea. Mustikkaa en taida lähteä poimimaan nyt kun meidän vanhat mustikkapaikat ovat avohakkuilla tuhottu täysin. Minulla on pakastimessa vielä ylivuotista mustikkaa mikä pitäisi käyttää ensin ja pihassa pensasmustikka on kypsymässä, kuusi pensasta, joissa vaon neljässä marjoja tänä vuonna.

    Kantarelleja kävimme poimimassa yhdessä ja eilen kuivatin suuren lasipurkillisen ja varastoin keittiön kuivamuonakaapin alakertaan. Onko kukaan muuten onnistunut viljelemään kantarelleja omalla tontilla "istuttamallla" perattuja kantoja, joissa on jäljellä multaa ja rihmastoa jonkun puun lähettyville?

    Tomaatit ovat alkaneet kypsymään kasvihuoneessa, avomaan kurkku ja kesäkurpitsa on jo antanut satoa, perunaa nostettu. Butternut squash on valloittanut niin paljon tilaa kasvihuoneessa että en ole edes löytänyt kuin kaksi tyttökukkaa siinä viidakossa, että pääsisi tupsuttamaan siitepölyä. Poikakukkia vaikka millä mitalla, mutta tyttökukat ilmestyvät myöhään, pieninä ja vaatimattomina pitkien rönsyjen kätköön, tokko niitä edes pörriäiset löytävät. Kaksi pientä hedelmän alkua olen löytänyt, toinen niistä on surkastumassa jo pois.

    Syyskesän kukkaset täydessä loistossaan ottivat meidät vastaan kun palasimme Suomesta. Ruusut, hortensiat, aurinkohatut, syysasterit, kultapiiskut ja näyttävät syysleimut jotka olivat valloittaneet kokonaan yhden edustan kukkapenkeistä.

    Aurinko paistaa alajuoksulla, raikas tuuli puhaltelee. On tulossa ihan mukava päivä, 21 astetta luvassa.
  8. Ja nyt petti muistini myös: en ole lukenut Matkaa Ixtlaniin, vaan hänen esikoisteoksensa The Teachings of Don Juan. (Don Juanin opetukset?) Vuosiluvut täsmäävät. (Muutin E-Amerikkaan 1970 ja en lukenut kirjoja moneen vuoteen alkuaikoina)
  9. Castanedan kirjan olen muistaakseni lukenut, mutta siitä on tosi kauan.
    García Màrquez on ain alukemisen arvoinen. "Rakkautta koleran aikaan" yksi suosikkejani .
    Laitoin nuo mainitsemasi kirjat muistilistalle, makumme kirjojen suhteen stemmaa usein ja aiheet ovat todella ajankohtaisia.

    Olen mukana monessa kirjallisuusryhmässä Facebookissa ja niissä on paljon jäseniä, suurin osa nuoria kirjailijoita ja kirjailijaksi aikovia, suunnittelemassa esikoisteoksensa julkaisua. Tulee vaoi mieleen että noinmonta kirjailijaksi haluavaa, mutta riittääkö niille kaikille lukijoita?

    Vinhan kirjaston kesätapahtuma oli juuri samaan aikaan kun olin lähistöllä, mutta en ehtinyt oikein varaamaan edes lippua vierailijana. Niillä oli kolmipäiväinen jippo ja mm. Satu Rämö osallistui. Tapasin Anneli Kannon Kolhon kirjastossa, jossa häntä haastatteli coachini Maarit Turtiainen. Syyskuussa olisi Jyväskylässä kirjamessut ja sittenhän näitä kirjatapahtumia riittää, Helsingin ja Turun messut jne. mutta ei taida minulla energiaa riittää.

    Lukemiseen kyllä, sehän "kannattaa aina".
  10. Yksi monista puutteistani onkin se että en todellakaan tiedä kaikkea kaikesta :)
  11. Korjaankin heti itse: taitaa olla kaikkien luettavissa
  12. "Kun luen kirjaa, luenko kirjaa vai esitänkö lukevani kirjaa?"

    Aiheeseen liittyyvää HS:n kolumnissa (maksumuurin takana)
    https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011410781.html

    Lukeminen seksikkyyttä mainostetaan stringseillä ja poseeraamisella nuoremmalle sukupolvelle. Joku ei kehtaa mennä metroon kirja kainalossaan, vaan piilottaa sen kauppakassiin. Ettei tule leimatuksi.

    Aika huvittavaa juttua .
    Pitäisiköhän meidän eläkeläisten lukuharrastusta ja lukupiirejä mainostaa kyynärsauvoilla, rollaattoreilla, kuulolaitteilla ja pullonpohjalaseilla?
  13. :)
    Pöytäkoneeseen tai läppäriin. Eikö se selvinnyt asiayhteydestä?
  14. Kirjoitin sinulle, liekko, eilen illalla pitkän kommentin, jonka onnistuin hävittämään jonnekin bittiavaruuteen.
    Saat ja uskallat ajaa autoa kuitenkin ja se on upea asia, kun liikuntakyky ei ole enää sama kuin nuorempana. Kävit automatkalla hiljakkoin, seuranasi vain kissasi, olet kyllä urhea. Minä suunnittelen edelleenkin kuukautta Suomessa ihan yksin, ehkä ensio kesänä jos ei aikaisemmin, mies haluaa olla kotona, mutta haluaisin olla pitemmän jakson Suomessa, kirjoittaa autiotalossa, jossa synnyin, viettää aikaa siskojeni ja kavereiden kanssa, ja mies on luvannut ostaa kakkosauton jos haluan tehdä sen matkan yksin. Laivaan ja ssieltä pois ajaminen pelottaa vähän, mutta eiköhän se onnistuisi. Mäkilähtöä en oikein hallitse, mutta voihan sitä odottaa että edellinen auto on ajanut ylös ennen kuin itse lähtee ajamaan ramppia ylös.
    Toinen asia mikä arveluttaa on renkaan vaihto jos sattuisi rengasrikko, mikä on tosin aika harvinaista. Meille sattui sellainen nyt kesällä, ja mietin mitä tekisin itse jos olisin yksin liikkeellä. Nyt mies vaihtoi vararenkaan ilman ongelmia ja kävi seuraavana päivänä vaihdattamassa kaikki renkaat uusiin, varmuuden varalle.
    Kissat on mukavia, meidänkin pihalla hiiviskelee muutama naapurikissa. Lintuja, hiiriä tai mitä lieneevätkin etsimässä. Ei ne meitä pelkää mutta eivät myöskään päästä lähelle. Minä en saa ottaa kissaa, koska miehen aikuinen poika luulee olevansa lievästi ristiallerginen kissankarvoille. Haluaisin sellaisen ison norjalaisen metsäkissan joka istuu jossain korkealla takan tai kirjahyllyn päällä ja tarkkailee :)
  15. Tein testin uudelleen ja tällä kertaa olin "pohdiskeleva ekstrovertti".
    Olisiko tapahtunut niin että neljän vuoden aikana minusta on tullut vähemmän tunteellinen, enemmän pohdiskeleva? Taitekohta vanhemiseen?
  16. En laihduta, vaan ylläpidän verensokeriarvoja.
    Syön sokeria, rasvaa, hallitusti. Mittaan verensokerin aamuin illoin, joskus päivällä myös. Minulle liian alhainen verensokeri, ns. hpoklykemia on kuolemanvaara.

    Esimerkkejä muista välipaloistani:
    raejuustoa ja tuoreita marjoja, ilman sokeria
    banaani/mansikka smoothie, jos lisään sokeria niin käytän koivusokeria'
    suolaisen nälkään lihapullanäkkäri, kuppi kahvia
    silliä kokojyvärukiisella, 1,5 dl. maitoa
    juusto/paprikanäkkäri, kuppi teetä
    jne.
    Tuo Valion kreikkalainen jogurtti jossa on hedelmää tai marjoja pohjalla on suomalainen paheeni. Inneksi sitä ei ole kaupoissa täällä.
  17. Tää oli päivän hupaisin kommentti!

    (Varmaankin suuri osa anoista keskittyy juuri asioihin, mutta aika moni keskittyy mollaamaan, arvostelemaan ja kyseenalaistamaan korviensä välissä pysyvästi asuvia nimimerkillisiä vakikirjoittajia. )
  18. Terkkuja kantarellimetsästä!
    Sittein toissa syksyn en ole metsässä käynyt, mitä vähän joenrantapolkua laahustanut, tasaista maat, mutta nyt innostuin ja kävin miehen kanssa hakemassa pari vasullista kantarelleja lähimetsiköstä lihamurekkeen täytteeksi ja kuivuriin.
    Että oli rankkaa!
    Jalat ja etenkin lonkat ihan väsy metsässä rämpimisestä, mutta ei kai se pahaksi ole. Aina vain hankalampaa nostaa jalkaa kaatuneiden puunrunkojen yli. päästä ylös mättäältä. Kantarellit löytyivät helposti ja paikathan me jo tiedettiin. Mutta miksi ne olivat saaneet olla rauhassa sillä aikaa kun me oltiin poissa, kasvaa rauhassa isoiksi? Olisikohan niin että ne naapurit jotka niitä olivat ennen keränneet myös ovat tulleet vieläkin huonokuntoisimmiksi?
  19. Eipä taida olla säännöissä kiellettyä osoittaa sanojaan jollekin määrätylle keskusteluun osallistuvalle, eikä ole kaksinaamaisuutta, kertoa, että pidetään yhteyttä muillakin alustoilla. Pikemminkin päinvastoin. Epärealistista ajatella että juuri palstan keskusteluja tai keskustelijoita puitaisi muualla kuin täällä. Olemmehan kai aikuisia kaikki.

    Meitä on monta täällä jotka olemme tulleet jollaakin tasolla ystäviksi, kavereiksi tai tutuiksi vuosien varrella ja minä ainakinjuttelen heidän kanssaan asioista jotka kiinnostavat kumpaakin, ihan niin kuin normaalissa, ei-virtuaalisessa elämässä. perheestä,maailmanmenosta, yhteisistä harrastuksista jne. Ei ystävyys palstan ulkopuolella ole kenenkään lautaselta pois.
  20. 77 vuotta, tiedän että olen väärällä palstalla, mutta viihdyn hyvin itseäni viisaampien (lue: vanhempien) seurassa.
    21. 64 / 369
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt