Pikku-pirpana
Pieni taivaankannen maalari.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia135 aloitusta · 17035 kommenttia
- Sinulta tuli hyvää asiaa. Noin minäkin sen koen, ajatuksissa saattaa jotakin vilahtaa, mutta ei niin, että se halua synnyttäisi.
Ystävät ei ole panojuttuja ja thats it. - Hän ei varmaankaan halua tulla isänsä kaltaiseksi. Omavaraisuus on hänelle kunnia-asia. Luulisin noin.
Saattaapi olla, että hän on mielessään vannonut ettei hänen puolisonsa tarvitse häntä elättää, kuten äitinsä on tehnyt. Ja sit hänen rakkaansa tarjoutuu tekemään juurikin sitä. Voi olla kova paikka.
No mähän vain mutuilen.. - No väärinymmärryksiltä ei voi elämässä välttyä, niitä sattuu kaikille.
Juu, mulla kanssa kieroimmat ihmiset joita olen tavannut ovat kylläkin naisia. Kataluutta ja selkään puukotuksia.
Suoraselkäisiä naisiakin on, mutta valitettavasti muutama mätä omena on pilannut koko sadon. - No juu, toi voisi olla toimiva resepti harakanpesässä.. :)
- Ohhoh!
Onkos jollakin hieman suuret luulot itsestään? 😂 - Hyviä ajatuksia kaikkinensa. Silti olen sitä mieltä, että ystävyyskin on mahdollista.
- Jaa, sekö joka niitä häitä meille suositteli..?
- Sinä nyt olet sellainen herrasmies.
- No en! Mun varvasparat ei tykkäisi edes villasukissa. :)
- Okke. Kuten haluat.
- Nooh, mun on vaikeaa taas ymmärtää sun kuvailemaasi kun mulle tulee useammin kiusaantunut olo naisporukoissa.
Eri syystä toki, en siedä sitä naisten kurnuttamista juurikaan.
Miehet kurnuttaa vähemmän. - Haluaisitko avartaa omaa vinkkeliäsi, niin minäkin voisin ymmärtää mitä tarkoitat?
Tlki saat olla salamyhkäinenkin jos haluat. - Niin. Tuossa voi olla paljonkin perää, tuossa samanhenkisyydessä...
Kun kohtaat uuden henkilön, niin lokeroitko hänet vaikka sukupuolen mukaan ja alatko itse käyttähtymään lokeroituneesti..?
Mä en itse vällää ollenkaan lokeroista (paitsi töissä) vaan kohtaan ihmiset sellaisinaan kuin ovat. 90 prossaa kohtaamistani ihmisistä ovat olleet aika sysipaskoja mun arvomittarillani ja en päästä heidänkaltaisiaan käsivarrenmittaa lähemmäksi.
Mutta ensisijaisesti kohtaan ihmisen ihmisenä ja annan heille täyden mahdollisuuden olla omia itsejään. Siinä seuloutuu jyvät akanoista.
Vain aito ihminen pääsee lähelleni. Valitettavasti suurin osa ihmisistä on epäaitoja syystä tai toisesta.
Muistan kun olin kuntoutuksessa, huonekaverinani oli 94-vuotias mummo ja ihastuin suuresti häneen. Hänen välitön aitoutensa oli niin merkittävää, etten koskaan unohda häntä. Iän suoma etuus veikkaisin.
Tää palstakin on hyvä paikka kohdata ihmisiä, olen oppinut tätä kautta paljon niin itsestäni kuin muistakin. Täällä ei ole väliä ihmisen iällä, asemalla gai sukupuolella. - Otan osaa. Oliko tämä se suru jota käsittelit vastikään?
- Tuosta olen samaa mieltä, ettei seksuaalinen vetovoima kuulu ystävyyssuhteisiin.
Sellaista saattaa esiintyä, mutta ohimenevinä mielenhäiriöinä jotka ei johda mihinkään.
Toi oli nätisti sanottu, että naiset tarvii sitä sosiaalista kuorrutusta. Ja mä en oikein handlaa sitä. Siksi kai pidän naisia vaikeina ystävinä ja mua taas naiset pitävät huonona ystävänä kun ei mua kiinnosta keikistellä.
Välttelen seksualisoimasta ystäviäni millään tavalla ja haluankin nähdä heidät ennenkaikkea ihmisinä enkä sukupuolinaan. - Ja se on ihan fine. Mä en koe tarvitsevani kumpaakaan ja sekin on ihan fine.
- Kiva kun tulit tännekin. Toi mammuttiketju jääköön jo unholaan.
Minulla on yksi ystävä jonka vaimo ei juurikaan tiedä ystävyydestämme. Hän on jo seitsemänkymppinen ukkeli joten suon hänelle tämän salailun anteeksi.
Hän karkaa silloin tällöin viestittelemään minulle tai kahvittelemaan kanssani.
Hän oli töissä samassa talossa kuin minäkin mutta täysin eri töissä kuin minä. Tapasimme firman pikkujouluissa ja aloimme syömään yhdessä lounasta ja hölmöilemään ruokalassa.
Meistä oli niin huvittavaa saada ihmiset pöyristymään käytöksestämme ja meistä tuli aika läheiset. Vuosiin en tiennyt, että hän ei ollut kertonut minusta vaimolleen.
Alkuun se oli hankalaa, mutta sitten ymmärsin että hän on ihan toista sukupolvea.
Nykyään emme juurikaan tapaile, sillä hänen vaimonsakin jäi eläkkeelle, eikä hän pääse karkaamaan kuin ennen.
Viestittelemme silloin tällöin mutta edelleen hän on rakas minulle. - Eipä ole niin.
Särähti vaan tuo orientoituminen.. se, etten ole parisuhdeorientoitunut ei tee minusta myöskään kaveriorientoitunutta.
Mä vaan oon. Orientoitunut itseeni. :) - Nooh minä kun olen orientoitunut vain itseeni ja elämääni, niin minulle tärkein on se jonka kanssa milloinkin satun olemaan.
En todellakaan siedä rajoittamista ollenkaan ja siinäpä myös yksi syy olla olematta parisuhteessa. - Mistä hitosta sä oikein keksit noita juttujasi..? On sulla ainakin mielikuvitusta.