Pikku-pirpana

Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

118

Kommenttia

15641

  1. Aah! Omassa elämässäni olen lopettanut elämäni tarkoituksen etsimisen. Totesin sen olevan hukattua elämää.

    Kohdallani tuo tyytyväisyys on isossa roolissa. Tyytyväisenä totean, että elämäni tarkoitus on elää elämäni.

    En ole pyrkinyt elämässäni koskaan mihinkään ja en ole saavuttanut mitään.. paitsi tasapainon oman elämäni kanssa. Tiedostan kuolevani. Elämän rajallisuuden.
    Siksi en haali mainetta tai mammonaa, en täydellistä kroppaa tai asemaa. En yksinkertaisesti tee niillä mitään. Kuolema korjaa ja sinä päivänä kun kuolen, haluan rehellisesti tunnustaa eläneeni. Siten saan hyvän kuoleman kun sen aika sitten koittaa. Katumatta mitään.

    Mikään ei ole niin arvokas lahja kuin elämä itse. Sen kun oivaltaa, ymmärtää mikä on itse kullekin tärkeää. Jokaisen on itse löydettävä se oma tarkoituksensa, sillä jokaisella on omansa.

    Minun tarkoitukseni on elää tämä elämä ja sit kuolla pois. Olen tyytyväinen siihen.
  2. Kas,kas.. Punkalaitumen mies. Sinua ollutkin jo ikävä täällä. Jos minulla olisi eräjormailuun taipuvaisia geenejä - olisin ehdottomasti kiinnostunut.. niin, siitä paneskelusta ennemmin kuin halon hakkuusta. Halkominen ei ole mun juttuni. :) Minä ja geenini ovat citykaneja.

    Ja toisekseen, vaikka juttujasi on jopa ylentävää lukea, olen varautunut paneskelemaan Pujottelijan kanssa. Sorry.
    Olet silti mainio.
  3. Itse en ota kantaa tuon pösilön eli Trumpin toilailuihin sen enempää, kuin että pidän häntä junttina.

    Ja faktahan on, ettei naisurheilua arvosteta saman vertaa kuin miesten urheilua. Tämä on miesten maailma yhä edelleen.

    Mutta tuo kiusaaminen, esimerkissäsi se ei ollut tahallista, ihan vain normaalia elämää, mikä tosin on ikävää sinänsä, että realiteeti ovat mitä ovat.

    Itse kuulun ryhmään sivustaseuraaja/ puuttuja.
    Katselen oman aikani miten tilanne kehittyy ennenkuin puutun. Ja kun puutun, isken siihen ytimeen itseäni säästelemättä.

    Ja kyllä, häpeäkseni myönnän, olen joskus kuulunut kai kiusaajiinkin. Luulisin niin, se kuitenkin aina tahtomattani. Olen aina ollut kiusattu, eikä minua ole koskaan puolustettu. Itse olen itseäni joutunut puolustamaan. Että ainakin selkärankaa löytyy.. :)

    Eräs tapaus tapahtui juna-asemalla.. neljä kollia potki maassa makaavaa miestä, kävelin jehun ja maassa makaavan väliin ja vain seisoin siinä katselemassa jehua silmiin. Tilanne raukesi siihen. En tuntenut heistä ketään.

    Työpaikallani nostin jutun työsyrjinnästä kun työkaverini oli jatkuvasti kiusattuna. En toki voinut nostaa asiaa hänen puolestaan, vaan itsestäni. Esihenkilö laittoi sitten minut koko porukan eteen esittämään miten minua oli kiusattu. No. Koko talo sai potkun persiille asiasta ja tilanne parani pikkuisen sen myötä.

    Nykyään osastollani on henkilö, joka mielestäni on osittain aiheettomasti henkilöhyökkimisen kohteena. Puolustan häntä ja osoitan arvostavani hänen panostaan. Pikkuhiljaa alkaa asenteet muuttumaan parempaan.

    Eli kyyllä puutun.. mutta en ole mikään wokeilija. Pois se minusta.
  4. No.. juu. Ja tarttuu joskus lillukanvarsiin.

    Tosin en ole tutustunut AI juttuihin. Tykkään enemmän inhimillisen rosoisista jutuista. Mutta kyllähän tuo viihteestä käy. Siinä missä horoskoopitkin.
  5. Höpsis pöpsis.. Typy on laihtunut tuon neljä kiloa herkkulakkonsa aikana.. siitä oli puhe.
  6. Juurikin noin. Kiitos kivasta sisällöstä yhteiselle palstallemme.
  7. Tiedän ihan ilman AI analyysiä, että olen itsenäinen ja vahva persoona. Konfliktien pakeneminen on opittu ihan lapsuudessa. Sain niin monasti lapsena turpiin, että minulla on trauma, jota en ole vielä käsitellyt loppuun. Joko alistun tai pakenen kun tunteet kuumenevat. Survival tekniikkaa.

    Teen mitä tahansa sirkustemppuja jotta tilanne ei koskaan etene riidaksi. Jos etenee, poistun paikalta.

    Tämä ei vähennä voimakasta luonnettani. Se on vain tapa selvitä kriisitilanteesta jossa olen osapuoli.

    Kriisitilanne jossa en ole osapuoli, toimin aktiivisesti ja seesteisen rauhallisesti. Esmes olen lopettanut katutappeluita menemällä väliin, raahannut miehen autotieltä, jättänyt omat menot sivuun auttaakseni eksynyttä. En epäröi, silläkin uhalla, että itse kärsisin jos kriisi on jollakin toisella.

    Mutta kun on kyse minusta, menen lukkoon ja jos jään tilanteeseen, menen hysteeriseksi tai shokkiin. Siksi pakenen. Tulinen sieluni tarvitsee tilaa.
  8. Hyvä analyysi.. tuon nielen pureskelematta. Jokin vakavuuden syndrooma minua vaivaa ja sitä ei saa pois pesemälläkään. :)
  9. Voi.. tuo hyväksikäyttäminen. Niin tuttua minulle. Siksi hoidan vain oman tonttini.

    Aikanaan kitisin täällä palstalla siitä kun tein niin ison osan päivästä tuottamatonta työtä. Siivousta, hyllytystä, roskien vientiä yms, mikä johti siihen, etteivät muut tehneetkään enää.

    Asenteeksi tuli, että kyllä minä hoidan. No, lopetin. Siivoan vain oman työpisteeni, vien vain omat roskani ja hyllytän vain oman työpisteeni tavarat ja kaiken siinä ohessa kun teen puolet osaston päivän töistä.. :(

    Jos muut ei hoida omiaan, ne jäävät sitten hoitamatta. Selvä. Ei kiinnosta. Rajat ne on mullakin.
  10. Mitä se kiukustuminen hyödyttää jos ne ei ole sun alaisiasi? Ei mitään. Tulee itselle vaan paha mieli sellaisesta asiasta johon ei voi vaikuttaa. Ei kiitos mulle.

    Mä hoidan oman tonttini ja jätän muut omaan liemeensä. Se, että jos mua käskytetään vielä siivoamaan sitä naapurin tonttia, silloin räjähdän. Siihen vedän rajan.
  11. En mä suivaannu, oikeastaan en piittaa paskaakaan. Lorvijat yleensä kompensoivat tekemisen puutettaan hyvillä sosiaalisilla taidoilla. Omat sosiaaliset taitoni kun rajautuvat työajan ulkopuolelle. Jos työnantaja vapaaehtoisesti maksaa lorvimisesta, mikä minä olen siihen puuttumaan. Itse en osaa lorvia ja se vituttaa välillä. Oma vika.
  12. Olen varmaankin molempia ryhmiä, enkä oikein kumpaakaan. Mä vähät väitän muiden tekemisistä, ei kuulu mulle, siksipä harvoin arvostelenkaan. Kiitosta ja kehua haluan antaa silloin kun toinen on tehnyt hommansa hyvin tai edes kohtalaisen hyvin. Jos se nyt tuohon b-kategoriaan lasketaan.

    Teen omat hommani mallikkaasti ja olen puuttumatta muiden tekemisiin. Eli siinä mielessä olen a-luokan mimmi.

    Aika vaikeaa vetää rajaa noiden kahden vaihtoehdon välillä, sillä olen ehdottomasti perästätulija, mutta en arvostele, vaan kehun jos siihen aihetta löytyy. Hermo ei kuitenkaan kestä nysväilijöitä vaan tartun toimeen empimättä. Eli olen myös tekijä. Eli molempia.
  13. Heh! Syteen taikka saveen...

    1. A) plug and play alkuun ja sitten B) vaatii käyttöohjeen, minkä jälkeen loputon C) beetaversio ;)

    2. Ehdoton lehmä. Eli E). Pakenen riitatilanteita. Siis kirjaimellisesti juoksen karkuun.

    3. A) no tietty tää mun valovoimainen persoonani. Iso ego.. :) no, ei vaineskaan. Mulla on pikkuruinen ego, mutta valtavasti luonnetta.

    4. C) huumorintajuton kun olen.. tai siis niin pitkät piuhat, että menee hetki.. jopa toinenkin. Liian asiallisuuteen ja jopa tosikkouteen taipuvainen.

    5. No juu B). Olen aika surkuhupaisa tapaus.

    6. E) kas kun en tarvitse parisuhdetta, niin en tarvitse myöskään kumppania jolta tarvitsisin jotakin.
  14. Tullitaisyelun?? Mistä luit?
  15. Ihmettä se minäkin rukoilin.. ihmeiden aika lieneen jo ohi. :(
  16. Et sinä yhteen repsahdukseen kuole.. 4 kiloa on hieno saavutus noin lyhyessä ajassa. Ei muuta kuin leuka pystyyn ja kohti uusia haasteita.

    Olet vahva ja kaunis ihminen. Nyt vain jatkat siitä mihin jäit ilman morkkiksia. Annat itsellesi anteeksi ja unohdat. Maailma ei kaadu yhteen repsuun.

    Totaalikieltäytyminen aiheuttaa repsahduksia ja jos päädyt karkkipäiväideaan, niin voithan opetella terveellisempiin herkkuihin, kuten tummaan suklaaseen versus maitosuklaa, karkit versus kuivatut hedelmät, pähkinät versus sipsit.. siis valinnoilla voi tehdä paljon. On myös sokerittomia karkkeja ja pastilleja.. yms. Joudut opettelemaan herkuttelunkin uusiksi.

    Toivotan tsemppiä jatkoon ja muista olla armollinen itsellesi. :)
  17. Joko se alkoi?
  18. Älä huoli, repsahduksia sattuu kaikille. Joillakin on tosiaan rautainen tahto, mutta useimmat vain lakkoilevat, eivätkä lopeta kylmästi.

    Jos sinulla ei ole tarkoitusta lopettaa kokonaan, niin sellainen karkkipäivä esmes lauantaisin voisi olla hyvä motivaattori olla herkuttelematta viikolla. On ainakin jotakin mitä odottaa.. :)

    Eikä tarvitse pelätä repsahduksia ja niistä seuraavia morkkiksia.

    Totaalinen kieltäytyminen aiheuttaa vaan pahan mielen jos ei pystykään ja johtaa monasti sit ahmimiseen. Mikä on huonompi kuin rajattu herkkujen saanti.

    Stressiinkin viikolla voi si vastata itselleen, että ostan lauantaina herkkukakun jos selviän tästä.. kiitän itseäni herkuttelupäivänä siitä, että jaksoin koko viikon herkuttelematta. Tms..
  19. Pitäisi. Ehdottomasti. ❤️
  20. Juu.. paras tapa tappaa romantiikka, on pitää toista itsestään selvyytenä.
    21. 4 / 783
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt