Emberizi
Keski-ikäinen keskustelija ja sinkkuäiti Länsi-Uudeltamaalta.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia18 aloitusta · 1763 kommenttia
- ”Mulla se ehkä kytkeytyi siihen, että olen pienestä pitäen saanut kehuja työteliäisyydestäni, ahkeruudesta ja siitä suorittamisesta tuli osa identiteettiä.”
Tunnustan saman. Kiltin tytön syndrooma. Sain kyllä tuon ahkeraksi kasvattamisen lisäksi myös ehdotonta rakkautta ilman suorittamista, mutta olin kuitenkin korostetun kiltti. Minun on hyvin vaikea esim. ottaa vastaan antamatta takaisin.
Tämä ketju on pistänyt miettimään itseään. Kiitos siitä! - Oman rajanveto on ollut itsellenikin vaikeaa, vaikka olen ollut aina määrätietoinen. Olen myös kiltti ja näen ihmisessä yleensä hyvän. Se voi olla myös vahvan heikkous.
On helppo joustaa ja kantaa, kun tietää että on vahva ja kestävä. Sama juttu on ollut työssä ja parisuhteessa, ja nyt osaan jo sanoa ei, ainakin joskus. Tosin ei se aina toimi. 🤣 Esimerkiksi töissä joskus sanoin, etten halua ottaa yhtä hommaa (kun kerran kysyivät otanko 😄). Ja pomoni oli saanut ulkomailta johtajalta kovat haukut, koska oli antanut mahdollisuuden sanoa ei. No, seuraavan kerran eivät sitten enää kysyneet ja näin nimeni tiedostustilaisuudessa uudessa organisaatiokaaviossa…. 😂 Tosin ekassa vaihtoehdossa oli matkustamista ja iltapalavereita ja ihmisten ohjaamista valtameren taakse ja toinen oli vain omassa toimipisteessä (ihan ok). Silti aina ei edes ei riitä! Sama pätee parisuhteeseen. Kaikki puolisot eivät ole kykeneviä kompromisseihin eivätkä pysty empatiaan tai itsekkyys on tiukassa. Jos ei ole lapsia, voi pitää huoli omista eduista ja ottaa rajustikin yhteen ja vain lähteä , mutta lapsien kanssa on vain siirrettävä jotain tarpeita ja pidettävä elämä tasaisena.
Sillä millaisen ihmisen kanssa alkaa tapailemaan ja suhteilemaan on todella iso merkitys. Ei ihminen muutu itsekkäästä epäitsekkäästi tai joustamattomasta joustavaksi kuin omissa kuvitelmissaan kun kertoo millainen ihminen on. Eikä myöskään laimeisiin tunteisiin kannata tyytyä, vaan parempi odottaa sitä isoa kolina ennen kuin sitoutuu muuhun kuin tapailuun tai FWB (tosin en tiedä miten jälkimmäinen käytännössä toimii suhdemuotona, kun en ole kokeillut, mutta ainakin teoriassa). - Jaa, mielenkiintoista ja varsin uskaliasta laittaa elämänsä kirjaksi. Varmaan koskettava ja ajattelemaan pistävä tarina, vaikka en ole itse joutunut kasvamaan alkoholistin varjossa . Oma lapsuuteni on turvallinen ja turvallisesti kiintynyt. Tuossa linkkisi haastattelussa on tuotu esiin monta asiaa, joita olen etsinyt ja löytänytkin viimeisen 10 v aikana.
Koetko olevasi läheisriippuvainen? - Kyseisen herran jotain kirjallisuutta olen lukenut, mutta en sen enempää tiedä heidän elämäntarinoitaan. Elämä on hauras, vaikka rakkaus jää. Ihmiset on aina lainassa.
P.S. Julkisuudessa olevilla ei aina totuus ole se mitä MeNaiset tai Seiska raportoi. Lehdissä saatetaan julkaista Tuhkimotarinaa samana aikaan kuin todellisuus on kaikkea muuta. Vaikka pidän TH sen verran fiksuna kirjojen perusteella, etteivät sellaiseen lähtisi, mutta silti ihmisiä hekin ovat ja voivat kertoa vain puolen suhteestaan, joka ei yllä yksityiseen. Kukaan meistä ei tiedä, millainen julkimon tai vaikka naapurin elämä on yksityisten seinien sisällä. - En ole koskaan edes maistanut tupakkaa, nollalla sitten mennään. Kesällä, keväällä ja aiempana talvena alkoholia on mennyt 0-2 annosta/kk, jos ei yhtä keikkaa alkuvuonna, yhtä risteilyä, yhtä kesäjuhlaa ja yhtä festaripäivää. Noina on mennyt enemmän tai vähemmän alkoholia, mutta silti ainoat tapahtumat vuoden sisään.
- Empatiakyky vaikeuttaa tuota yhtälöä, pitää olla vahva, jotta kestää ja silti pystyy empatiaan. Ilman empatiaa uusi suhteen alku tuo luultavasti vain huonomman olon molemmille.
Tietysti on pieniä ja isoja ongelmia, ja on sellaisia mitkä molemmat pystyy hanskamaan ilman, että oma tai toisen vene kaatuu. Aika paljon siksi tuo riippuu voimavaroista ja elämänkokemuksesta, ja kummankin ihmisen tavoista reagoida erilaisiin asioihin ja tilanteisiin. - Enkun oon keski-ikäinen kolmen lapsen äiti (pvk-peruskoulu).
Koska minussa on järkipuoli ja koska myös välillä sanon suoraan, enkä pelästy suoraan sanomista vaan arvostan sitä (kauniisti, mutta suoraan) ja vielä kun sanon itse kaipaavani läheisyyttä ja seksiä sekä tienaavani enemmän tai saman kuin mieskollegani, minua on kyllä usein luultu mieheksi. Intohimoinen ja määrätietoinen nainen ei vaan nyt mahdu kaikkien elämkatsomukseen. - Jollakin se toimii! Riippuu tukeeko kaksi ihmistä toisiaan ja saa siitä voimaa vai onko se tapailu/seurustelu/kumppani pahan olon nyrkkeilysäkki vai sekoitus noita molempia.
En itse koe olevani rikkinäinen. En ole koskaan ollut rikkinäinen kun olen ollut suhteessa, vaan rikkinäisenä sulkeudun vahvasti omaan luolaani nuolemaan haavat. Joskus, tai usein, silti uusi suhde voi aukaista myös jo rupeutuneita haavoja. Sitä ei voi luultavasti välttää. Keski-ikäisissä tuskin on enää yhtään ihmistä, jolla ei olisi vanhoja suhteita ja menneitä tunteita kannettavana. Jos suhteeseen vielä haluaa, on tietty keskeneräisyys vain hyväksyttävä se itsessä että mahdollisessa uudessa ihmisessä. Ensimmäinen vaihe kuitenkin pitää olla tehtynä, jos ei halua uudelle ihmissuhteelle kohtuutonta taakkaa kannettavaksi tutustumisvaiheeseen. - ” Rikkinäinen ihminen vaatii rinnalleen henkisesti vahvan kumppanin.”
Tämä on meidän vahvojen naisten Akileen kantapää! Itsellä on useampi hyvin vahva ja määrätietoinen nainen ystävänä, jolle on osunut päihteisiin tai vakavasti mt sairastunut mies. Nainen saattaa olla johtavassa asemassa, ja pitää miestä ja lapsia pinnalla. Ja kun nainen jonain päivänä päättää, että se riittää ja hän ei enää jaksa, mies tekee syväsukelluksen kurjuuteen ja hänen ongelmansa moninkertaistuu.
Kuitenkin rikkinäisyyttä on erilaista, on syvempää minuudesta kumpuavaa ja sitten on ohimenevää rikkinäisyyyttä, joka johtuu vaikeasta elämästä ja käsittelemättömistä asioista. Sen perusteella mitä Disse on itsestään sanonut, itse arvioisin hänet tuohon jälkimmäiseen sektoriin. Disselle sanoisin, että aiempi elämäsi on kuin puunrunko, jota kasvat ja olet tullut harakohtaan. Sinun pitää valita mitä oksaa myöten haluat kasvaa, päätös on vain yksin sinun, vaikka vaikutat tietysti valinnallasi myös lastesi ja mahdollisten lasten lasten elämään. Suurin vaikutus on kuitenkin sinulle itsellesi! Mieti mitä näet eri haarojen päässä, mihin ne johtaa, ja minne halut ITSE mennä. Kun tiedät suunnan, mieti mitä apua tarvitset sinne päästäksesi ja mistä avun saat. - Parisuhteessa toipuvan kanssa on aina haaste, että toisesta tulee sairaanhoitaja ja samalla helposti äiti/isä sairaalle. Ja se taas vaikeuttaa dynamiikkaa olla ensisijaisesti nainen ja mies, puolisot toisilleen.
Tuo voi johtaa tilanteeseen, lähden baarin kun riitelemme tai kun et rakasta tarpeeksi tms. ja taas lähtemisellä ei oikeasti ole mitään tekemistä sen puoliskon kanssa… Tietysti itse toipuvana pystyt ottamaan vastuun omasta toipumisestasi. Alkoholilla on voi peittää tunteita, jotka alta meinaa pursuta. Ei ne kuitenkaan häviä ja kun sen kovan työn tekee, on loppujen lopuksi parempi olla.
Jos haluat oikeasti estää itseäsi juomasta, pyydä antabus-kapseli käteen. Jos olet suurimman osan ajasta selvin päin, en tiedä miten helppoa lääkitys on saada, mutta ainakin se pakottaisi sinut opettelemaan muita keinoja vanhojen asioiden purkamiseen. Itse en paini päihteiden kanssa, mutta vanhaa parisuhdekuormaa on joutunut purkamaan. Suosittelen siksi sinulle kirjaa Bruce Fisher: Jälleenrakennus. Pitäisi löytyä kirjastosta. Omista kokemuksista ammeten, voisit hyötyä tuosta kirjasta tai ainakin se voisi avata omia näkökulmaasi ja sillä tavalla auttaa sinua tekemään itse sen saman työn. Kannustushalaus, kaverina! - Hyvä juttu! Se oma motivaatio onkin kaikkein tärkein, jotta pääset alkuun ja jaksat loppuun asti!
- Jos viittaat samoin sanallasi (en tiedä mihin viittaat?), etten ole irronnut aiemmasta, se ei ole totta. Olen jopa rakastunut voimalla viimeisen 4v aikana (vaikka se ei johtanutkaan mihinkään). Sitä el tapahdu ennen kuin on valmis. Mutta nekin tunteet on käsitelty, luulisin.
Minua pidättelee enemmän tietoisuus siitä miten mahdollinen draama vaikuttaisi minun kauttani lapsiini.
Kumpikaan meistä, eikä kukaan muukaan palstalla tiedä kolahtaako ihminen myös oikeassa elämässä. Olen varma, että sinä ja muutama muukin kolahtaisi ainakin ihmisenä irl, mutta se tunteeko nainen ja mies toisiinsa vetoa ”silleen” näkee vain tapaamalla ja tutustumalla. Vaikka herätän kirjoittajana näköjään jonkinlaisia tuntemuksia, ei sama välttämättä toimisi irl. Ymmärrän kyllä sapioseksuaalina, että ihmisen sisin ja ajatukset vaikuttaa myös vahvasti irl vaikutelmaan. - Valitettavasti et ole vielä irronnut aiemmasta suhteesta. Se vaan näkyy ja kuuluu tälläkin palstalla. Jos hänet haluat takaisin, toimi sen mukaan! Et sinä halua minua, tuntematonta ihmistä, siihen kuvioon sotkea ja se vaan tekisi sinun oman olosi hankalammaksi.
Suhteet on vaan pakko katsoa loppuun, jos haluaa aloittaa uutta. Itse kitkutin 3v suhteessa, vaikka tiesin, ettei se enää muutu. Nyt ainakin tiedän, etten halua takaisin eikä aineksia ole muuta kuin yhteiseen vanhemmuuteen, joka muuten toimii yllättävän hyvin. Joskus tarina taas päättyy onnellisemmin ja pari palaa yhteen.
Taidat sinäkin olla samaa vailla kuin mitä itsekin olen. Vajaa haistaa vajaan, ja tietää että kumpikin voisi tarjota illusion siitä, että hetkeksi vajaus väistyy. Koska olen äiti ja minun pitää pitää huolta etten väsy, en voi lähteä edes kokeilemaan sellaista missä on riski tunteiden syttymiseen, jos tilanne ei ole lähtökohtaisesti kestävällä pohjalla. Intiimillä kohtaamisella on tapana tuoda tunteita mukanaan. Ei aina, mutta riskinsä siinä on.
Joudun sulkemaan oma tilanteeni takia pois varatut (myös henkisesti), päihdeongelmaiset, vakavasti mt-ongelmaiset ja elämänhallinnan ongelmaiset. En vaan jaksaisi hoitaa äitiyttä kunnolla, jos hankin draama tai yhden aikuisen lapsen lisää hoidettavakseni.
Sinänsä haistat hyvin mitä tarvitsen tai missä kohtaa olen herkillä, ja se ei ole yhtään huono ominaisuus miehessä. - Sinähän se ammut kovilla viatonta kurppaa. 🙃
- Minulla on kaksi teiniä kotona mikä vähän rajoittaa EXTEMPORE hierontoja etenkin illalla. Olen kuitenkin ihan ensimmäiseksi vastuuntuntoinen äiti.
Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta sinä taas taidat olla liikaa kiinni eksässäsi ja hän mahdollisesti vielä sinussa, jotta oikeasti taitaisit olla valmis hieromaan öljyllä ketään… Intuitioni näkee raastavia riitoja teidän välille, ja sydänsuruja yhdelle sun toiselle, jos se hieronta pääsisi ihon alle. Sitä toki ei koskaan tiedä etukäteen miten kosketus vaikuttaa, mutta riski syvempään vaikutukseen on aina olemassa, jos öljyllä hierottavaksi lähtee. Kun kuviosi on mikä on, on se minulle liikaa. Anteeksi.
Niin ja tietysti en nyt yhdenkään miehen kanssa suoraan öljypurkista valuvan vanan alle mene. Tarvitsen ensin turvallisen olon, ja syntyy ihan normaalista irl tutustumisesta ilman öljyjä. 😆
Sinänsä kosketusta vailla juuri eniten olen, mutta se myös tekee minut haavoittavaksi tarvitsevuudeni takia. Itseä on pakko suojella, en jaksa enkä halua ottaa mitään draamaa elämääni. - Jaha, niinkö. 🙄 Ei sitä alussa voi tietää, onko lopu tulos lyhyt vai pitkä, vaikka kuinka toivoisi kuuta taivaalta. Kyllä se on jossain kohtaa varmaan annettava rakkaudelle edes mahdollisuus.
- Kyllähän minä pohjimmiltani kestävää rakkautta ja toimivaa ja niitä realiteettejakin riepovaa parisuhdetta toivon elämältä, vaikkei se kovin realistinen toive olekaan. 🙄 Käytän sanaa toivon, sanan etsin sijasta, koska en vielä ole löytänyt energiaa etsiä.
Kuitenkin, kunnes rakkauteen törmään, nautin siitä mitä elämä tuo kohdalle on se sitten lyhyt aikainen tapailu tai yksi ilta tai vaikka vain ihastuminen. - En odota muilta mitään. Jos joku tarvitsee villin kauden toipuakseen, hän sen saa puolestani pitää, vaikka itse tarvitsen vetäytymisen samaan. Minulle on ihan sana onko kumppanilla 1 vai 50 seksikumppania ennen minua (kunhan hän on testattu). Enkä osaa edes paheksua FWB-suhteita tai yhdenillan juttuja tai niiden puutetta historiassa. Nykyhetki ja tulevaisuus merkitsee.
Koen toipuneeni niin ex ja exex suhteesta. Se, että myönnän itselleni oleva tarvitseva, on vahva merkki. En vaan silti ole vielä vaiheessa, että olisin itse kovin aktiivinen. Ajattelin aloittavani kesällä, mutta tuntui vain siltä ettei sellaisen aika vielä ole. Tarvitsevuudessa on huono puoli, että oikeassa elämässä ei kestäisi kosketusta kovinkaan paljon ilman, että se olisi menoa. Siis jos ei ole varma haluaako mitään, on parempi pysyä suosiolla etäällä miehistä irl. 🙄
En siis ole aloittanut villiä ja holtitonta seksielämää enkä myöskään nettideittailua. 😂 - Itse en ole yhdessäkään erossa halunnut elää rajalla, en ole harrastanut holtitonta seksielämää, en juonut enkä edes kokeillut muita päihteitä. Uskon, että se olisi rikkonut enemmän ja kun olen äiti, on tuossakin asiassa ollut pakko priorisoida oma henkinen terveys ja minimoida riskit.
Itselle eheytyminen on tarkoittanut aina pään sisäistä ja ystävien kanssa pohdintaa, vetäytymistä kaikesta missä miesten kanssa voi edes keskustella. Sulkeudun omaan luolaani ja tulen ulos, vasta kun kotiläksyt on tehty. Olen myös ystävissä nähnyt, että älytön ’p*nee kaikkea mikä liikkuu’-vaihe johtaa helposti aika moisiin virhearviointeihin. Kun pahimmat haavat on paranneltu, ei ole ihan niin altis virhearvioinneille ja silti kuitenkin on. - Tuo kappale, kertoo hyvin sen miltä tuntuu (tai voisi tuntua), kun tarvitsee ja kun päästää irti vahvuudesta.