Vapaa kuvaus

Aloituksia

101

Kommenttia

2754

  1. Ja mikähän tuo sana on?
  2. "...sen on oltava totta eli pidettävä paikkansa..."

    Miten tämä mitataan absoluuttisesti? Niinpä, ei mitenkään. Tieto on siis aina tulkintaa informaatiosta ja sen totena pitäminen uskomista (ei taida ihmisen kognitiolle edes löytyä käsitettä "absoluuttisena totena pitämistä"). Tieto on filosofian tietoteorian perinteisen määritelmän mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus[1]. Tietoteoriassa uskomuksella tarkoitetaan mielentilaa, joissa yksilö on vakuuttunut jonkin väittämän totuudesta[2].

    [1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieto

    [2] https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskomus

    Näillä perusteilla rohkenin käyttää myös uskonnollisista väitteistä ja käsityksistä samaa tieto -käsitettä. Ja uskonnolla ja tieteellä ei ollut mitään eroa ennen uuden ajan alkua. Uskonnon käsite syntyi länsimaihin tieteellisen vallankumouksen aikoihin kun Raamatun maailmankuva (ja sen tieto) alkoi olla yhä enemmän ristiriidassa tieteellisellä tutkimuksella saadun tiedon kanssa.

    The concept of religion was formed in the 16th and 17th centuries, despite the fact that ancient sacred texts like the Bible, the Quran, and others did not have a word or even a concept of religion in the original languages and neither did the people or the cultures in which these sacred texts were written.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Religion

    Ja minun pointti on edelleen se, ettei millään perusteella uskonnolliset väitteet pitäisi kuulua mihinkään eri piiriin kuin muu tieto. Tiede ei ole sulkenut lähtökohtaisesti Jumalaa ja Raamattua tieteen ulkopuolelle. Totta kai Jumalaa voidaan tutkia havaintojen selittäjänä, jos joku perustelee hyvin, että ilmiön takana on yliluonnollinen heppu ja tuo heppu on nimenomaan Raamatun Jumala eikä esimerkiksi Saunatonttu. Uskonnolliselle tiedolle ei voi antaa omaa piiriä pyhyyden tai jonkin muun syyn vuoksi. Sitten meillä pitäisi olla samanlainen erikoistapaus esimerkiksi Saunatontulle.

    Kun tieteellinen tieto ja uskonnollinen tieto ovat samassa piirissä, uskonnolla ei ole enää mitään erityisasemaa. Itse pidän mielisairaana henkilöä, jonka uskonnolliseen tietoon uskominen on riittävän ristiriitaista todellisen maailman tietojen kanssa. Näitä mielisairaita on noin 2-5% väestöstä ja he ovat niitä oikeita hihhuleita. Pari esimerkkiä on vaikkapa helluntailaiset, jotka yrittivät herättää henkiin vainajaa, jolle oli tehty jo ruumiinavaus. Toinen esimerkki olkoon pedofiili lestadiolainen, joka uskoo, että anteeksipyyntö raiskaamaltaan lapselta riittää hyvittämään teon ja sen jälkeen jopa raiskaa uudelleen. Missä menee mielisairauden raja? Ainakin siinä, että toiminta on rikollista, hyvien tapojen vastaista tai alkaa haitata henkilön omaa elämää.
  3. ”Jumalan sanaa, kymmeniä vuosia (olikohan 50 vuotta?), niin hän ei huomannut Raamatussa enää yhtään
    ristiriitaa - mutta kylläkin omassa itsessään, omassa elämässään.”

    No mutta tämähän on mainio käytännön esimerkki epärehellisyydestä. Riittävästi kun valheita toistaa niin lopulta uskoo niihin itsekin, mutta samalla on oma sisäinen integriteetti kadonnut.