Vapaa kuvaus

"Ajattelen, siis olen." (Descartes) "Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon) Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

73

Kommenttia

1182

  1. ... niin pahoille kuin hyvillekin!
  2. >>
    Muinaisseemiläisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus oli monikerroksinen. Alimpana oli tuonela ja sen päällä maankamara, jonka yläpuolelle kaareutuvan taivaankannen päällä oli taivas tai useita taivaita. Taivaankansi pidätteli vesiä, ja aurinko, kuu ja tähdet olivat kiinni taivaankannessa. Vedet ja tuulet olivat kaoottisia voimia, jotka Jumala kahlitsi luodessaan maailman.

    Vanhaan testamenttiin tämä maailmankuva omaksuttiin Jahve-uskon henkeen sopivin korostuksin. Psalmirunoilija laulaa: ”Valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.” Jobin kirjassa Jumalalla on taivaankannen päällä lumi- ja raevarastot.

    Tällaisen maailmankuvan vallitessa on helppo mieltää taivas ylhäällä ilmakehän korkeuksissa sijaitsevaksi Jumalan asujaimistoksi, jonka kirkkauteen uskovaiset kuoleman jälkeen pääsevät näppäilemään harppua. Modernin, Kopernikuksen jälkeisen maailmankuvan kannalta taivas tämäntyyppisenä ”paikkana” on absurdi. Maa ei ole paikallaan kelluva pannupizza, jonka alapuolella velloisi kaoottinen alkumeri ja jonka yläpuolella olisi kupumainen taivaankansi, jonka raoista satelisi vettä. Siten Jumalankaan asuinsija ei ole jossain taivaankantta ylemmissä kerroksissa. Lapsenomainen, konkreettinen mielikuva taivasten valtakunnasta on ymmärrettävä myyttisenä vertauskuvana.

    Antiikin Kreikassa taivas tarkoitti paitsi näkyvää taivaanlakea, myös kaiken sisäänsä sulkevaa jumalallista todellisuutta. On kiintoisaa, että suomenkin sana taivas saattaa juontua kantabaltin sanasta deivaz tai kantagermaanin sanasta teivaz. Molemmat tarkoittavat ennemmin jumalaa (lat. deus) kuin taivasta. Tätä kautta hahmotettuna mielikuva taivaasta on jo jotain muuta kuin ”pyhäkoulumaailmankuvan” mukainen käsitys pilvien yläpuolisesta paikasta, jonne uskovaiset aikojen lopussa temmataan (Lk. 17:34–37). >>
    http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=8134&deptid=127&languageid=3&NEWS=1

    Eipähän tuosta juuri täsmällisesti käy ilmi, mistä Paavali puhui, puhuessaan "kolmannesta taivaasta" mutta kumminkin lienee selvää, että vastaus olisi löydettävissä antiikin maailman ihmisen käsityksistä.
  3. Eipähän tuo Raamatun luomiskertomuskaan mainitse minä viikonpäivän jumala aloitti luomistyönsä luomalla valkeuden ja pimeyden eli ensimmäisen päivän. Itsehän te adventistit todistelette tämän tästä kuinka Sapatti eli lepopäivä annettiin ihmisille ennenkuin juutalaisia oli olemassakaan. - Jos nyt sitten paljon myöhemmin, juutalaisten ilmaannuttua maailmaan, he ovat omaksuneet lauantain lepopäiväkseen, niin mitä se muita koskee? Eihän kristityt esim. ympärileikkauta poikiaan vaikka Jeesus oli ympärileikattu ja VT:ssa on selvät määräykset kuinka Jumalan kansan jokainen miehenpuoli on ympärileikattava.