kari.tolonen
"Ajattelen, siis olen." (Descartes) "Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon) Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia73 aloitusta · 1182 kommenttia
- >> Eilen ateistipappi Epiktotesin keskeinen sanoma oli
kristinuskon leimaaminen toivottomaksi odotukseksi.
Tänään hän on joko tekopyhä tai sitten vasta
kääntynyt. >>
Hilluuko täällä palstoilla semmoinen ateistipappikin? Kas kun en ole huomannutkaan! - ... niin pahoille kuin hyvillekin!
- 1.Sm.31:4 kertoo Saulin tehneen itsemurhan miekkaansa heittäytymällä. Tuskinpa sinulla on miekkaakaan?, joten tuskin Saulin tavoin kuolet. - Itsemurhaa ei nyt yleensäkään kai kannata tehdä koska sitä kuolee jossakin vaiheessa muutoinkin.
- Eihän tuo aloittaja kysynytkään voiko hän rukoilemalla vaikuttaa tai muuttaa kuolleiden kohtaloa vaan hän kysyi "voiko rukoilla kuolleitten puolesta?" Eikös rukoilla voi aivan minkä puolesta hyvänsä, vaikka itse pääperkeleen (mikäli nyt ylipäänsä voi rukoilla)? - Eri asia sitten on, voiko tällä rukouksella vaikuttaa rukouksen kohteena olevaan asiaintilaan.
- >> Tarvitseeko uskovainen ateistia? >>
Pitäisi kai ensin tietää minkälaiseen jumalaan uskova uskoo ja minkälaisen jumalan ateisti kieltää. - Näiden myöntö ja kieltohan eivät välttämättä kohtaa toisiaan eli uskova uskoo johonkin muuhun kuin siihen minkä ateisti kieltää. Vaikka uskova ja ateisti käyttävätkin samoja sanoja, niiden merkitys voi olla heille kummallekin erilainen.
------
Kyllä uskova tarvitsee ateistia jos tämä sattuu olemaan esim. bussinkuljettajana siinä bussissa jota uskova käyttää päästäkseen seurakuntansa jumalanpalvelukseen. :) - Eikös se ole lauantaina vietettävä lepopäivä eli sapatti.
- Taitaa riippua vähän siitä kenen taivaaseen kukakin haluaa. Tuskin adventisti haluaa edes laestadiolaisten tai muiden tavallisten ihmisten taivaaeen: siellä saatetaan poltella hyvää tupakkaa koska tupakoitseminen ei ole synti täällä maan päälläkään.
- Onkos tuo nyt köyhän ruokaa? Sen paremmin tietämättä taalan kursseista, tuli vain vaikutelma että taitaahan noilla eväillä hintaa olla.
- >> Jumala
loi ihmisen... 20.5.2008 klo 18.14
Hän on ollut iankaikkisesti, ihmisiä vaan n.6000v. >>
Jaa. Mitähän se iankaikkisuus oikein tarkoittaa? Onko se ikäänkuin loputonta ja alutonta aikaa vai ajattomuutta?
---------
Jos ihminen on ollut olemassa vain 6000 vuotta niin mitä ne ihmisenkaltaiset oliot ovat olleet joita on elänyt jo muutama satatuhatta vuotta ennen ihmistä? - En olisi. Minuus voi olla vain suhteessa toiseen - sinuun. Hän tai 'se' voi olla olemassa vain sinun ja minun kauttani.
- Tuota inkarnoitumatonta ikuista Jeesusta en ole koskaan oikein ymmärtänyt vaikka mm. adventistit kivenkovaan väittävät Jeesuksen olleen mukana jo luomisessa. Vanhatestamentillinen viisauskin lienee ennemmin feminiini kuin maskuliini. Vaikka ajatellaankin Sanan, Logoksen olleen mukana luomistyössä ja olevan ikuinen, mielestäni ihminen Jeesus Nasaretilainen, syntyi vasta keisari Augustuksen aikana joten Jeesus ei voi olla aluton vaikkakin (kristillisen uskon mukaan) onkin "loputon".
Myöskään, mielestäni, "karitsaa, joka on teurastettu maailman perustaminsesta asti", ei voi suoraan samaistaa Jeesus Nasaretilaiseen. Tässä mielessä inkarnoitunut Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ei olisi sama kuin pre-eksistenttinen Kristus. Pre-eksistenttiseltä Kristukselta puuttuu ihmisyys, jonka taas väitetään olevan Nasaretin Jeesukselle ominaista. - No niin, tärkeintä laissa (ovat ilmeisesti niitä suurimpia käskyjä?) näyttäisi olevan oikeus, laupeus ja uskollisuus. Mutta nuo kaikkihan ovat eettisesti korkeatasoisia ihanteita, joihin voi pyrkiä mihinkä uskontoon tai elämänkatsomukseen tahansa sitoutunut ihminen: yhtä hyvin harras kristitty kuin ateistikin.
- Mutta eikö Jeesus jumaluuden toisena persoonana - Poikana - ole uskon kohde, siinä missä Isäkin? Näin ollen kysymykseni yhtä hyvin koskee hänenkin jumaluutena olemistaan: olisiko Jeesus Jumalan Poika, ellei olisi ketään ihmistä, joka uskoo Hänen sitä olevan?
- >> Mat. 5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. >>
Mitä sitten ovat nämä pienimmät käskyt ja mitkä puolestaan suuret tai suurimmat? - Pyysiäinen ei kirjoita kirkon edustajana eikä edes teologina vaan uskontotieteilijänä.
- Lukusymboliikassa kolme on (jumalallisen) täydellisyyden luku. Kyse voisi olla siitäkin.
- Toisaalta taas: "Taivaan entisajan ihminen mielsi kiinteäksi kupoliksi (taivaankanneksi), jolla tai jonka tuolla puolen tähtijumalat asuvat, liikuvat ja tarkkailevat maan päällä eläviä. Tämä tarkkaileminen ei ole vain elämäntapojen valvontaa. Siihn kuuluu myös huolenpito. Jumalat lähettävät maan päälle tarpeen tullen sadetta, pilviä, kuivutta ja salamoita. Raamatun mukaan taivaassa on Jumalan valtaistuin, jolle Kristuskin taivaaseen astumisensa jälkeen istuutui. Raamatussa näkyy myös ajatustapa, että näkyvän taivaan takana on useita "kerroksia", joissa mm. eri enkelihierarkiat Dionysios Areiopagitan (n.500 jKr) mukaan asuvat. (Biederman Hans, Duuri Symbolikirja, s.364. Juva 1993)
Ilmeisesti kuitenkin kristillisessä kielenkäytössä taivas on pikemminkin olotila kuin paikka jossakin. - >>
Muinaisseemiläisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus oli monikerroksinen. Alimpana oli tuonela ja sen päällä maankamara, jonka yläpuolelle kaareutuvan taivaankannen päällä oli taivas tai useita taivaita. Taivaankansi pidätteli vesiä, ja aurinko, kuu ja tähdet olivat kiinni taivaankannessa. Vedet ja tuulet olivat kaoottisia voimia, jotka Jumala kahlitsi luodessaan maailman.
Vanhaan testamenttiin tämä maailmankuva omaksuttiin Jahve-uskon henkeen sopivin korostuksin. Psalmirunoilija laulaa: ”Valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.” Jobin kirjassa Jumalalla on taivaankannen päällä lumi- ja raevarastot.
Tällaisen maailmankuvan vallitessa on helppo mieltää taivas ylhäällä ilmakehän korkeuksissa sijaitsevaksi Jumalan asujaimistoksi, jonka kirkkauteen uskovaiset kuoleman jälkeen pääsevät näppäilemään harppua. Modernin, Kopernikuksen jälkeisen maailmankuvan kannalta taivas tämäntyyppisenä ”paikkana” on absurdi. Maa ei ole paikallaan kelluva pannupizza, jonka alapuolella velloisi kaoottinen alkumeri ja jonka yläpuolella olisi kupumainen taivaankansi, jonka raoista satelisi vettä. Siten Jumalankaan asuinsija ei ole jossain taivaankantta ylemmissä kerroksissa. Lapsenomainen, konkreettinen mielikuva taivasten valtakunnasta on ymmärrettävä myyttisenä vertauskuvana.
Antiikin Kreikassa taivas tarkoitti paitsi näkyvää taivaanlakea, myös kaiken sisäänsä sulkevaa jumalallista todellisuutta. On kiintoisaa, että suomenkin sana taivas saattaa juontua kantabaltin sanasta deivaz tai kantagermaanin sanasta teivaz. Molemmat tarkoittavat ennemmin jumalaa (lat. deus) kuin taivasta. Tätä kautta hahmotettuna mielikuva taivaasta on jo jotain muuta kuin ”pyhäkoulumaailmankuvan” mukainen käsitys pilvien yläpuolisesta paikasta, jonne uskovaiset aikojen lopussa temmataan (Lk. 17:34–37). >>
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=8134&deptid=127&languageid=3&NEWS=1
Eipähän tuosta juuri täsmällisesti käy ilmi, mistä Paavali puhui, puhuessaan "kolmannesta taivaasta" mutta kumminkin lienee selvää, että vastaus olisi löydettävissä antiikin maailman ihmisen käsityksistä. - Lainaus:
"... Ensimmäiset kristityt odottivat Jeesuksen pikaista paluuta ja Jumalan valtakunnan toteutumista maan päällä. Kun Herra ei kuitenkaan ottanut tullakseen, piti luoda kirkko, papisto ja seuran säännöt. Valtakunta muuttui tuonpuoleiseksi ja Jeesuksen paluu tapahtumaksi, jonka tuntomerkkejä emme edes tiedä. Kristinuskoon kuuluu Jeesuksen paluun odotus. Juuri siksi siihen ei voi kuulua Jeesuksen paluu."
(Pyysiäinen Ilkka, Harvat ja valitut, s. 22. Helsinki 2001)
Eiköpähän edelläsanottu päde soveltaen melko pitkälle myös Adventtikirkkoon, milleriläisestä pettymyksestä lähtien. - Eipähän tuo Raamatun luomiskertomuskaan mainitse minä viikonpäivän jumala aloitti luomistyönsä luomalla valkeuden ja pimeyden eli ensimmäisen päivän. Itsehän te adventistit todistelette tämän tästä kuinka Sapatti eli lepopäivä annettiin ihmisille ennenkuin juutalaisia oli olemassakaan. - Jos nyt sitten paljon myöhemmin, juutalaisten ilmaannuttua maailmaan, he ovat omaksuneet lauantain lepopäiväkseen, niin mitä se muita koskee? Eihän kristityt esim. ympärileikkauta poikiaan vaikka Jeesus oli ympärileikattu ja VT:ssa on selvät määräykset kuinka Jumalan kansan jokainen miehenpuoli on ympärileikattava.
- >> Eikö rakkaus ilmene juuri sapatissakin, kun Herran omat kokoontuvat yhteen, jakamaan sitä siunauksen säveliä, mitä Jumala on antanut viikolla kokea. >>
Osoittaako juuri se nyt sitten hirmuisen suurta rakkautta muita Herran omia kohtaan, että lepopäivän muista poikkeavalla valikoimisella halutaan erottautua heistä eli muusta kristikansasta?