Vapaa kuvaus

"Ajattelen, siis olen." (Descartes) "Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon) Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

73

Kommenttia

1182

  1. Kyllä se ilmeisen mahdollista on, että voi vähän niinkuin seota jossakin tietyntyyppisessä uskonnollisessa tilaisuudessa.

    Ainakin joidenkin uskonnollisten yhteisöjen herätyskokouksissa on varsin voimakas tunnelma. Julistus on voimakkaasti tunteisiin vetoavaa; "pystymetsästä" kokoukseen tullut vierailija yritetään saada tekemään ratkaisu -pelastumaan. Saattaa olla että tämä "satunnainen matkailija" on jo valmiiksi jossain elämänsä kriisissä tai muuten aralla mielellä, herkistyneessä mielentilassa. - Ympärillä olevaan seurakuntaan nähden vierailija on yksin. Saarnaaja asettaa hänen eteensä valinnanpaikan: elämä tai kuolema, jos et nyt käänny ja anna elämääsi Jeesukselle, niin huonosti käy. Tunteisiin vetoavat laulut kaikuvat ja yksi toisensa jälkeen nousee ihmisiä todistamaan kuinka kauheaa heillä oli ennen pelastusta ja kuinka ihanaa nyt kun on pelastunut. Vierailija on pakkorakosessa: sisäistä valmiutta ei olisi tehdä ratkaisua mutta ei uskalla jättää tekemättäkään. Niinpä sitten annetaan elämä Jeesukselle, puolipökkyrässä ja ymmärtmättä asiasta yhtään mitään. Mennään "alttarille, jossa joku panee kätensä vierailijan pään päälle tai hakkaa selkään ja huutaa kiitos-jeesusta. Seurauksena on se että tunne-elämä on mullin mallin. Psyykestä ja alitajunnasta kuplii esille tätä ja tuota, eikä mikään oikein ole tietoisen minän hallinnassa. -- Usein kuitenkin ajan mittaan tällainen uskonnollinen sekoilu laantuu ja parhaassa tapapauksessa uskosta voi tulla positiivinen ja henkilön elämää kannatteleva voimavara.
  2. On oletettavaa, että Israelilaiset "perivät" sapattisäännöksensä Mooseksen aikoihin keeniläisiltä. 2.Moos.35:2,3 kieltää nimittäin kuolemanrangaistuksen uhalla työnteon sapattina ja sammaan hengenvetoon kieltää myos tulen sytyttämisen israelilaisilta, missä hyvänsä he sitten asuisivatkin.

    Keeniläiset olivat Kainin jälkeläisiä. 1.Moos. 4:n luvun mukaan Kainista polveutuivat paimenet, soittajat ja sepät. Mikäli tulentekokielto oli voimassa keeniläisillä, se luonnollisesti merkitsi sepän (kain, arabiaksi ´seppä´) ammatissa myös työntekokieltoa. Näin sapattisäännökset ja tulentekokielto olisivat johdonmukaisesti ymmärrettävissä 2.Moos. 35:ssä luvussa. Keeniläisiltä "periytyen" tulentekokielto työntekokielto = sapatti.

    Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana juutalaiset sitten "loivat opin", jonka mukaan sapatti olisi asetettu jo luomisessa. Tämän he tekivät suojellakseen identiteettiään ja korostaakseen erikoislaatuaan Babylonialaista kulttuuria ja babylonian uskontoja vastaan -- siis, etteivät sulautuisi babylonialaisiin.

    Merkille pantavaa on, ettei mistään käy ilmi että sellaiset suuret jumalanmiehet kuin Nooa, Eenok, Aabraham, Iisak, Jaakob tai edes Job olisivat viettäneet sapattia tai että heidän olisi käsketty sitä viettää. Sapatti ja sapatinvietto on siis paljon myöhäisempää perua. Ajallisesti tämä sopii siihen olettamukseen että se olisi todella omaksuttu Isrelilaisile vasta Mooseksen aikana ja mahdollisesti juuri keeniläisiltä.
  3. Koska elämme kristinuskon ja kristillisen kulttuurin "sisällä", meidän on vähän vaikea tarkastella uskoamme/uskontoamme objektiivisesti. Kuten silmä ei näe itseään, samoin usko/uskontokaan ei oikeastaan näe itseään, ei ainakaan samalla tavoin kuin ulkopuolinen tarkastelija.

    Ensinnäkin VT. VT:n ainekset ovat peräisin ns. Hedelmällisen puolikuun alueiden kulttuureista ja uskonnoista. Toki juutalaiset kehittivät Jahve-uskoonsa omat erityispiirteensä: näkymättömän yksijumalaisuuden ehkä tärkeimpänä. Jahve oli juutalaisten "kansallinen" Jumala ja vasta myöhemmin alettiin ajatella Häntä universaalina jumaluutena. Kansallisena jumalana Jahve oli siis Israelin puolella ja taisteli elintilasta naapurikansoja ja siis naapurikansojen jumalia vastaan. Tällöin täytyi luonnollisesti tehdä jyrkkä pesäero vieraisiin jumaluuksiin ja kieltää ne ainekset, jotka itselle oli lainattu näiltä vierailta jumaluuksilta.

    UT taas syntyi juutalaisuuden ja hellenistisen uskonnollisen ajattelun ja filosofioiden yhteensulautumisen tuloksena, kristinuskon voittaessa uskontojen kilpailun "primuksen asemasta" Rooman valtakunnassa. Valtaan päästyään kristityt, viisaasti kylläkin, osittain sulauttivat vanhat, kansan omaksumat tavat, mm. juhlapäivät, osaksi omaa uskontoaan. Samoinhan meneteltiin jumalanpalveluspaikkojen suhteen: osaksi pakanalliset temppelit revittiin maahan, kuitenkin usein kirkko rakennettiin samalle paikalle. Mikäli temppeleitä ei revitty maan tasalle, muutettiin vain alttarin ja sisäänkäynnin paikkaa, ja kas! - siinä oli kristillinen kirkko.

    Jos nyt yrittäisi jotenkin tiivistää: Kristillisillä juhlapäivillä on useimmissa tapauksissa "pakanallinen" lähtökohta: juhlalle on vain annettu kristillinen sisältö ja merkitys.

    Sekä juutalaisuudessa, siis myös VT:ssa, on omat "pakanalliset" aineksensa, jotka on sulautettu Jahve-uskontoon.

    UT:ssa on myös omat "pakanalliset" aineksensa, jotka ovat sulautetut kristinuskoon.

    Ajattelen, että näin Jumala toimii: historiassa ja historiallisen kehityksen kautta - myös uskonnollisen kehityksen. --- Muslimit uskovat että Koraani oli/on Taivaassa oleva pyhä kirja, joka saneltiin Muhamedille. En usko että näin olisi Raamatun kohdalla. Mikäli ajatellaan Jumalan olevan universaali Jumala, niin kyllä hän kestää myös "oikean uskon" pakanalliset ainekset. Jokaisen on luonnollisesti syytä olla omalle uskolleen uskollinen, muuten saattaa joutua uskonsa kanssa melko "hyllyvälle pohjalle".