mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

150

Kommenttia

2596

  1. en asu Suomessa, joten filosofiapäiviin en voi osallistua. Siellä on varmasti mielenkiintoinen ohjelma.
  2. oli tämä Konsta Pylkkänen...

    "Havukka-ahon ajattelija makasi liikkumatta ja katseli taivasta läpitunkevasti. -Jos maailmankaikkeus, hän ajatteli, jos avaruus olisi vähänkään suurempi kun se nykyään on, niin se olisi turhan iso... Mutta luonto on tarkotuksenmukanen, ei se käytä tiiliskiviään tuhlaten, paitsi joskus. Minä luulen, että avaruus on tehty justiinsa siten, että siihen mahtuu kaikki mitä täällä on... Jos jostain syystä ilmestyisi uusi tähti, niinkun siellä Itämailla, niin sille on varattu omituinen pinta-ala etukäteen. Jos taas pyrstötähti haipuu olemattomiin omilla reissuillaan, niin ei sekään mitään haittaa... Mitä sitä lähtee typerehtimään! Pysyisi kotonaan... Ja voipihan sille vanhalle, lämpimälle sijalle uusi tähti tehä pesänsä.
    Ei avaruuvessa olla turhan nuukia, ei siellä ole kukaan toistaan nyhtämässä. Lääniä on jokaiselle, ja sitä saa ahnaskin hamuta itelleen niin paljon kuin ikinä kerkiää. Ne avaruusvalloitukset on triljoonia hehtaareja, eikä tarvita kuin nuolipyssy ja linkkuveihti aseeksi, eikä aina niitäkään...Siksi on raketti kieltämätä hyvä, sillä saapi paljon ja huokeella... "(Veikko Huovinen)
  3. Minun viestejä hävisi pari kappaletta kun yritin lähettää. Pitkiä viestejä, eikä taatusti mitään häirikköviestejä.
    Joskus ovat linjat ylirasitettuja, liian monta käyttäjää samanaikaisesti linjoilla.

    Jos haluat olla varma, että viesti pysyy tallessa, niin kirjoita se ensin Wordille ja säästä dokumentti.
  4. Suuremmat tutustumisretket päättyivät tuonne
    Villa Ranmenikaan.
    Seuraavana aamuna jatkoimme matkaamme rantatietä etelään, poikkesimme Sriyanin isän luona vielä kerran ja iltapäivällä olimme sopivasti takaisin hotellissamme.

    Hotellin henkilökunta oli huomannut että olimme olleet poissa, jokainen halusi kuulla missä olimme olleet, mitä olimme nähneet.
    Tunsimme itsemme tervetulleiksi takaisin.

    Hotelli oli kaikin tavoin nykyaikaisilla mukavuuksilla varustettu, mutta ensimmäisen kerran kun tarvitsin käyttää fööniä, huomasin ettei mukanani ollut adapteri sopinutkaan koskettimeen. Koskettimessa oli kolme reikää.
    Menin respaan kysymään onko heillä joku erikoinen adapteri.
    Siellä neuvottiin laittamaan lyijykynä ylimpään reikään, sen jälkeen voisin laittaa föönin niihin kahteen muuhun, sitten vetäisin pois lyijykynän ja painaisin sähkönappulaa ja saisin virtaa fööniin!

    Auringossa makaamisen ja uimisen lisäksi kävimme lähistön ostospaikoissa.
    Hotellin muurin takana oli aina pitkä rivi tuktukkeja odottelemassa.
    Kuskit istuivat palmujen alla varjossa ja pelasivat korttia turisteja odotellessaan.

    Sriyani oli taitava neuvottelija kun hinnoista oli kyse.
    Moni myyjä oli varmaankin harmissaan kun näkivät että minä turistina olisin ollut helppo narrattava, mutta että Sriyani tiesi mitkä hinnat ovat kohtuullisia, eivätkä he voineet tai
    kehdanneet vaatia enempää.

    Sinne matkustaessa on tehtävä itselleen selväksi, haluaako antaa avustusta korkeampien hintojen muodossa vai onko länsimainen moraalimme se, joka saa tinkimään ja kyseenalaistamaan heidän hintapolitiikkansa, että turisteilta otetaan niin kova hinta kuin ikinä voidaan ja oman maan kansalaiset ostavat saman tavaran halvalla.

    Ilmastointilaitteet ovat tietenkin välttämättömyys niissä olosuhteissa.
    Laitteen avulla sai huoneen kylmäksi kuin jääkaappi. Lisänä oli vielä kattotuuletin.

    Ilmastointilaitteitten huminasta sain tinnituksen, josta olen jo aikaisemmin kertonutkin.
    Se ei ollut tavallinen tinnitus, missä kuuluu monotoonisen korkean äänen, vaan kuulin musiikkia!
    Ensimmäisinä päivinä kuullosti kuin vaimeata afrikkalaista rummutusta.
    Sitten rupesin kuulemaan yhtä tunnettua ruotsalaista virttä, josta on suomalainenkin teksti.
    Kun se oli soinut korvissani pari päivää, kerroin siitä Sriyanille ja naureskelin että olisihan tuota voinut saada hiukan railakkaampaa musiikkia korviinsa kun sitä kerran kuuntelee vuorokauden ympäriinsä.
    Nyt kuulen yhtä ja samaa virttä.

    Kotiin päästyä ja tsunamin jälkeen tuli tämä virsi mieleen.
    Otin esille virsikirjan ja luin seuraavan tekstin:

    Oi Herrani kun katson maailmaasi,
    kaikkea, minkä sanallasi loit,
    sen kaikki langat otit hallintaasi,
    ravinnon, hoivan luoduillesi soit,
    sielussa kaikuu kiitos loputon:
    Hän suuri on, hän suuri on!
    Sielussa kaikuu kiitos loputon:
    Jumala suuri, suuri on!

    Kun ukkosmyrskyn, vetten pauhun kuulen
    ja näen salamoiden leiskunnan,
    pisarat aistin, tunnen sadetuulen
    ja lupauksen kaaren loistavan,
    sielussa kaikuu...

    Kun kesätuuli niityn yllä kulkee,
    lähteellä kukkatuoksu leviää,
    kun syvä metsä minut syliin sulkee,
    kun kuusikossa rastas viheltää,
    sielussa kaikuu...

    Virressä on vielä kolme säkeistöä, C. Bobergin kirjoittama, uudempi suomennos P. Kivekäs (1994).

    Olin todellakin saanut katsella matkallani paratiisia, mutta säästyin kuulemasta vetten pauhua, ihmisten hätähuutoja...

    On vaikeata kuvitella, miltä siellä etelärannikolla nyt näyttää ja näyttipä miltä tahansa, niin haluan päästä siinne uudestaan!
  5. Huomenta vaan kaikille! Pääsiäinen on ohitettu jälleen kerran.
    Olin jo perinteeksi tulleella taidekierroksella Österlenissä Skoonessa.
    Kävimme katsomassa mm erään 90-vuotiaan taiteilijan näyttelyä.
    Mitä tauluja! Ja itse taiteilija, pieni, vanha mies, kuinka pirteältä hän vielä vaikuttaa iästään huolimatta!
    Sen näki hänen iloisista, vilkkaista silmistään.

    Minä katson aina ihmisen silmiä, niistä näkee kuinka "elävä" ihminen on.
    Joskus tekee aivan pahaa kun näkee jonkun nuoren ihmisen jonka katse on jotenkin sammunut ja muuttunut välinpitämättömäksi.
    Silmät ovat sielun peili, sanotaan ja mielestäni se pitää paikkansa.

    Hassuttelu tekee hyvää silmille ja suun seutuville :)
    Luin eilen yhden jutun ruotsalaisella seniorisivulla. Kirjoittaja oli ruotsalaistunut englantilainen. Katselin hänen valokuva-albumiansa ja siellä oli kuva hänestä...päässä vaippapöksyt, korvina paperilautaset ja hampaina sokeripaloja.
    Itsestäni on ollut vastaavanlainen kuva näillä Suomi24-sivuilla.
    Lähetin hänelle kuvan itsestäni ja kirjoitin että olemmepa me samannäköiset!
    Kummallakin oli hauskaa kun vertailimme noita tolloja kuvia toistemme kanssa!
    Halvatkin huvit saattavat auttaa harmaassa arjessa!

    Iloista jatkoa alkaneelle viikolle!
  6. Olet oikeassa Mummeli1, liistereki oli sellainen, jossa oli pohja ja sen päällehän voitiin laittaa reunat kun mentiin esimerkiksi hakemaan heiniä kauempaa. Taidettiin sanoa heinähäkiksi...

    Pankkoreellä voitiin toimitella asioita, isä istui heinäsäkki pepun alla, siinä pankon päällä.
    Kirkkoreki tai pienempi malli, jota meillä sanottiin kipakoksi, olivat liian hienoja jos lähti kirkolla käymään jollakin pikkuasialla.

    Ja tukkireki oli se kaksiosainen ajoneuvo.
    Talvella -56-57 olin tukkimetsässä ja muistan että olin jäätymäisilläni siinä pankolla istuessa,
    kun mentiin aamulla metsään.
  7. Oletkin jo saanut vastauksia kysymykseesi.
    Meilläkin sanottiin uunin päällistä pankoksi.
    Uunin pankolle kissakin hyppäsi ensimmäisenä kun tuli pakkasesta sisälle. Siellä oli lämmintä.

    Sitten meillä puhuttiin pankkoreestä ja se oli
    kaksiosaisen reen etupää, missä oli korkeammat keulapuut.
    Sen perään voitiin laittaa matalampikeulainen jatke, esim. tukinajossa. Silloin rekeä sanottiin liistereeksi.

    Mutta tarkoitus saattaa vaihdella murrealueitten mukaan. Nivalan seuduilla käytettiin samaisesta liistereestä nimitystä kipakko.
    Savossa taas kipakko oli aivan eri tyylinen reki.
  8. Helpottaisi varmaan jos kertaisi ensin suomen kielen kielioppia.
    Sitten olisi helpompi oppia verbien (teonsanojen) aikamuodot.
    Muuten voi olla "hebreaa" yrittää oppia mitä
    on pretérito imperfecto, pretérito indefinido tai futuro imperfecto ja el potencial ym.
  9. Usein syntyy filosofisia kysymyksiä kun vakaumukset ja näkökohdat asetetaan vastakkain.
    Voi olla kysymys tieteellisestä näkökannasta, moraalisesta näkökannasta, arkipäiväisestä näkökannasta, henkilökohtaisesta näkökannasta tai uskonnollisesta näkökannasta.

    Filosofinen tehtävä on kai silloin yrittää selvittää onko nämä näkökohdat jollakin tavalla ristiriidassa keskenään niin, että jotakin on hylättävä, vai ovatko näkökohdat sellaisia että ne voidaan yhdistää ja säilyttää.

    Filosofia on "poikkitieteellinen" laji, jolla on yhteistä kaikille elämän alueille, myöskin akateemisissa tiedelajeissa.
    Esim. tietoisuus- ja tieto/taitofilosofia yhteydessä psykologiaan, kognitiotutkimus neurotieteeseen, poliittinen filosofia valtiotieteisiin, sosiologiaan ja talouteen jne.

    Silloin voi "vapaa tahtokin" saada uusia selityksiä ja merkityksiä, riippuen siitä kuka käsitettä alkaa pohtia.
  10. on ollut tosi vaikeata tänään.

    Kuule SkillaN, minunkin pitäisi varmaankin uusia silmälasit, mutta nyt huomasin sellaisen nappulan tässä koneessa että voi suurentaa kirjaimia :D
    Ei hätää!
  11. kaikille!
    Pakkaan tässä matkatavaroitani valmiiksi huomisaamua varten. On yli 5 tunnin ajomatka Skooneen ja varmaankin paljon liikenteessä olevia.
    Onneksi on mitä ihanin kevätsää, yli 10 plussa-astetta ja kaunis sää jatkuu pyhien yli.

    Tapaillaan taas pirtissä! Heippa!
  12. Minua kiehtoo tuo ajatus vapaasta tahdosta.

    Onko meillä sellaista, vai riippuuko se muista tekijöistä tai tapahtumista?

    Esimerkiksi minä voin päättää nostaa kättäni, teen sen jos haluan. Niin tapahtuu normaalisti.

    Mutta on tilanteita että vaikka en ole tuollaista päätöstä tehnytkään, käsi nousee kuitenkin.
    Ehkä käteni on liian lähellä jotakin kuumaa ja silloin liikkeeni on yhteydessä keskushermostooni eikä minun tahtooni.

    Jos nyt yleistän oikein karkeasti niin mieleeni tulee että ehkä tahtomistamme edeltää muita luonnollisia tapahtumia jotka sitten aiheuttavat oman "tahtomisemme"?

    Miten voi yhdistää ajatuksen tahdon vapaudesta ja tahdon ohjailla tekemisiään jos kaikki tekomme ovat osa luonnollisista syy- ja seurausprosessista?

    Siinä tahdon vapauden ongelma pähkinänkuoressa :)
  13. Kirjoitin pitkän jutun aamulla, mutta sitten kun piti lähettää se
    niin kone alkoi takkuilla ja kaikki hävisi taivaan tuuliin.

    No, aloitan alusta, eli matkakertomus jatkuu...

    Yöpymispaikastamme lähtiessä juttelimme kannattaisiko meidän
    lähteä enää ajelemaan pohjoiseen päin, kun Dambullassa oli mielestämme
    ainoa ehdottoman kiinnostava kohde valtava kullattu Buddhan patsas ja
    Sigiriyanin kalliotemppeli olisi meille fyysisesti niin rasittava että sitä
    meidän olisi tyydyttävä vaan katselemaan matkan päästä.

    Päätimme kuitenkin käydä Dambullassa kääntymässä.
    Tietenkin tuo kullattu Buddha oli vaikuttavampi luonnossa kuin mitä se
    kuvissa on. Otimme paljon kuvia muistin tueksi ja päätimme jatkaa
    matkaa hiukan Sigiriyaniin päin että näkisimme sen kuuluisan vuoren
    laakson toisella puolella.
    Laakson rinteet avautuivat rehevine tee- ja kaakaopesasistutuksineen,
    riisiviljelmineen, kanelipuineen. Kaukana horisontissa erottuivat tuon
    Sigiriyanin ääriviivat.
    Vuori on n 2 km korkea, näyttää kaukaa katsottuna pullon korkilta kun
    se pistää ylös taivasta kohti äkkijyrkkine rinteineen. Temppelivuori,
    Bible Rock. Vuoren laella on linnoitus, ei varmaankaan ole ollut mikään
    helppo saalis hyökkääjille! Kalliossa on myös Leijonatemppeli.
    Kallion tai vuoren laelle on rappuset, helpoin tapa on tietysti vuokrata
    helikopteri ja sen teen kun seuraavan kerran menen SriLankalle.

    Palasimme takaisin ja ajoimme Colomboa kohti.
    Matkalla poikkesimme Pinnawelan elefanttikodissa. Siellä on n 60
    elefanttia, moni niistä sisällissodan uhreja, pahasti loukkaantuneita.
    Istuimme ravintolassa ja katselimme panoraama-ikkunoista kun elefantit
    kylpivät.
    Ne näyttivät nauttivan vedestä samalla tavalla kuin me ihmiset.
    Ja elefanttilapset olivat yhtä riehakkaita vedessä kuin ihmislapset, vetivät
    vettä kärsäänsä ja suihkuttelivat minne sattui.
    Elefanttivauvat ovat karvaisia, ihania ”pörröpäitä” :) Joku turisti sai
    kunnian syöttää maitoa tuttipullosta ja oli ikionnellinen.

    Meitä alkoi taas väsyttää ja huomasimme ettemme millään jaksaisi
    Habaraduwaan, vaan meidän olisi yövyttävä taas jossakin.
    Pyysimme kuljettajaa yrittämään jotakin kiertotietä niin ettemme
    joutuisi Colombon liikenteeseen, vaan pääsisimme Colombosta etelään
    mahdollisimman nopeasti.
    En uskonut auton kestävän kun kuljettajamme poikkesi jollekin kinttu-
    polulle ja veti kurvit suoriksi :)

    n 75 km Colombosta etelään Ahungallassa huomasimme kyltin
    ”Villa Ranmenika”.
    Poikkesimme sinne ja löysimme pienen hotellin. Olimme ainoat vieraat!
    Saimme kuulla jännittävän tarinan kuinka tämä ikä-lady oli muuttanut
    Sri Lankalle.
    Kaikki alkoi –86 kun hän oli lomalla Sri Lankalla ja ihastui kaikkiin
    elefantteihin! Hän päätti ostaa oman elefantin ja jätti sen hoitajan
    huostaan.
    Seuraavan matkan aikana hän osti maata ja rakennuksen elefantilleen.
    Sitten oli hänen itsensä aika muuttaa pysyväisesti saarelle.
    Hän osti tuon vanhan koloniaaliaikaisen kartanon, teki siitä hotellin,
    missä on toistakymmentä huonetta ja pari sviittiä kaikilla mukavuuksilla.
    Hotellin ympärillä on puisto ja uima-allas. Vieraat voivat ratsastaa
    elefantilla , ”Lady Ranmenikalla”, hotellin ympäristössä :)
    Mekin ratsastimme ja olihan se kokemus istua sellaisen eläimen selässä
    kun tunsi elefantin olkapäitten liikkeet möyrivän allaan.

    Parasta näitten retkien jälkeen oli illat ja päivälliset. Niin nytkin. Talo
    tarjosi parastaan, koska olimme ainoat vieraat ja koska Sriyani oli
    kotoisin saarelta, niin hän osasi tietenkin arvostaa kaikkia erikoisuuksia.
    Hotellin omistajatar piti meille seuraa ja kertoi elämästään tässä uudessa
    kotimaassaan.
  14. Tuo otsikko oli jo sellainen herätteitä antava!
    Miten aihetta lähestyisi? Filosofisestiko?

    Itse asiassa filosofia on kuin hämähäkki verkossaan, sillä on lonkeroita kaikkiin inhimillisiin alueisiin.

    Ajatuksen yhdistän omaan tahtoomme, hyvään tai huonoon sellaiseen.
    Mutta onko meillä vapaa tahto?
    Siitähän tulee usein kiistaa esim. uskonnosta keskustellessa.
    Sanotaan, että ihmisellä on vapaa tahto tehdä hyvää tai pahaa. Pitää osata (ymmärtää) valita se hyvä.
    Toisaalta sanotaan, että Jumala on kaikkinäkevä ja kaikkitietävä. Jumala tietää mitä ajattelemme, tietää kuinka me ihmiset tulemme menettelemään tietyissä tilanteissa.

    Onko meillä vapaa tahto ohjailla ajatuksiamme ja tekojamme, vai onko meidän menettelymme ennakolta päätetty?
    Olemmeko nappuloita suuremmassa pelissä?

    Ajatus johtaa tekoihin, teot johtavat seuraamuksiin.
  15. Niin maar helkatin tyytyväisiä, jotta!

    Olisipa meillä ollut sheriffi jo muutama vuosi sitten...
  16. Hyvää aamupäivää sinne teille!
    Hyvä, SkillaN, kun olet leiponut noita karjalanpiirakoita ja tehnyt munavoita.
    Sain siitä idean että leivon aikamoisen läjän karjalanpiirakoita tuliaisiksi, kun lähden Skooneen ystävieni luo pääsiäiseksi.

    Ne sopivat munavoin kera meille välipalaksi kahvin kanssa, kun ajelemme eri taiteilijoitten luona ja katselemme taidetta.

    Skoonessa on pääsiäisen aikaan valtava villitys taidenäyttelyiden kanssa, varsinkin kaakkoisessa Skoonessa jota sanotaan Österleniksi.
    Österlenin taideviikko on maankuulu.

    Österlenissä asuu satoja taiteilijoita, monet heistä sanovat muuttaneensa Österleniin valon takia.
    Pääsiäisen aikaan järjestävät taiteilijat yhteisnäyttelyn. Ihmiset saavat sillä tavalla käsityksen, mitkä taiteilijat olisivat mielenkiintoisia lähemmän tutkiskelun kohteita.
    Näyttelypaikalta he saavat mukaansa kartan, johon kaikki näyttelyyn osallistuneet taiteilijat on merkitty.
    Sitten vaan rattaiden päälle ja tapaamaan taiteilijoita heidän ateljeessaan!

    Se on oikea kansan juhla! Paljon ihmisiä liikkeellä, usein on kevätkin ehtinyt Skoonessa jo pitkälle, niinkuin nytkin kovasta talvesta huolimatta.
  17. mutta istuin puolisen tuntia parvekkeella ja naamaa kuumottaa vieläkin, kädet tulivat hetkessä ruskeiksi.
    Mutta onhan mulla kyllä vähän vielä pohjaakin tallella SriLankan auringon jälkeen.
    Brasiliassa sain varmaankin vaan ruostetta :)

    Kyllä aurinko esille tullessaan on ihana kevään merkki...ja lintujen viserrys!
  18. Täällä meillä tulee kevät ryskyen!
    Viikko sitten oli kauheat lumipyryt ja hengenvaarallista olla tien päällä.
    Minunkin tontillani oli yhtä korkeat kinokset kuin mitä olen itse...
    Kinokset ovat lätsähtäneet ja seinän vierustoilla kukkii scillat ja lumipisarat.

    Tulin välillä levähtämään tänne kahvipirttiin.
    On ollut niin vilkasta kun olen auttanut Selemaa saamaan m/s Salmonellan liikkeelle :)
    Siellä on porukkaa aivan kuin noissa laivoissa millä salakuljetetaan pakolaisia.
    Onneksi m/s Salmonella on uppoamaton, vaikka pohjatappi vähän vuotaisikin :D

    Palaan kohta asiaan matkakertomukseni kanssa.
    Se on kohta loppu.

    Kiitos kahvista! Heippa!
  19. Viitsitkö vilkaista, minä ainakin muistan aina pukeutua asianmukaisesti joka tilanteeseen!
    VISAkoivusta laitan luutaani varren, kahvipannukin on valmiina ja naapurin kolli on luvannut lähteä mukaan pienelle sight seeingille...
  20. En tiedä kuinka paljon yhteiskunnan varoilla autetaan, vai autetaanko ollenkaan tänä päivänä.

    Joka temppelissä oli rahankeräys menossa ja toivottiin turistien olevan anteliaita.
    Monessa temppelissä sai nimensä betoniseinään maalatuksi tai hakatuksi, jos lahjoitti vähintäänkin 1000 rupia.
    Näin siellä monen suomalaisenkin nimen muistona jälkipolville.

    Monessa temppelissä oli parannusmaalaukset käynnissä.
    Luulisin että alkuperäiset maalaukset on tehty ns al fresco-tekniikalla, mikä sinänsä on jo aikaa vievää.
    Seinät käsitellään, esivalmistellaan kolmessa eri vaiheessa (aikaisintaan) 1-2 vuotta valamisen tai muuraamisen jälkeen.
    Sen jälkeen maalataan kuvat kostealle seinälle, joka imee värit itseensä.

    Kerrotaan, että jopa Leonardo da Vinci teki pahan virheen maalatessaa kuuluisan "Pyhä ehtoollinen", että hän kokeilumielessä käytti öljyvärejä fresko-värien sijaan.
    Ei kestänyt kauankaan kun huomattiin taideteoksen kärsineen pahasti. Muittenkin onnettomien olosuhteitten takia taulu lopulta jäi unohduksiin, oli mm napoleonsodan aikana tallin seinällä (entinen ruokasali)!
    1800-luvulla onnistuttiin taulua entisöimään, mutta vieläkin alkuperäisistä asennoista ja henkilöistä kiistellään. (Vrt da Vinci koodi)

    Mutta vielä tuosta ylenpalttisesta loisteliaisuudesta temppeleissä ja kontrasti köyhän kansan kanssa: Ehkä ihmiset eivät kyseenalaista mitään, vaan alistuvat ja ovat rauhallisia ja onnellisia köyhyydessään.
    21. 112 / 130
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt