mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. kuin se, että vielä vanhoilla päivillään kohtaa rakkauden!
    Ehkä fyysinen rakkaus ei enää ole mahdollista, mutta henkinen läheisyys, yhdessäolo, toistensa ymmärtäminen ja tukeminen ovat hieno asia.

    Kuinka tuollaisen suhteen rakentaa käytännössä, on varmasti yksilöllistä.
    Moni haluaa ehkä pitää arkipäivänsä omana asianaan ja tavata ystäväänsä silloin tällöin.
    Yhdessäolo saa "kultareunukset".

    Monella on lapsia, jotka ovat huolissaan vanhustensa höperehtimisestä ja pelkäävät ehkä perinnön pienentymistä!
    Voi ajatella sisimmässään, haluaako tuntea itsensä yksinäiseksi vaikka ei tarvitsisikaan ja pitää lapset rauhallisena.
  2. Kanarian saarten ohi tällä kertaa???
  3. että jos me mummut löydettäisiin nuori uros elämäämme sulostuttamaan, niin hän ehkä suostuisi vaihtamaan meille Tena(va)t :DDD
  4. Meidän ikäiset miehet voivat joutua vielä vaihtamaan vaippoja ja valvomaan öitä jos ovat höpertyneet nuoren naisen pauloihin :D
    Sitä pelkoa ei meillä ikääntyvillä naisilla ole ja sen ovat nuoremmat miehetkin älynneet!
    Ilo on molemminpuolista!
  5. Olen tänään käynyt läpi mahtavaa kudottujen vaatteitten varastoani. Vanhoja vaatteita kaikki, enemmän kuin 10 vuotta vanhoja.

    Ensinnäkin täytyy kertoa miksi olen ollut niin ihastunut kudottuihin vaatteisiin...
    Se johtuu siitä että olen huomannut niitten olevan ihanteelliset matkoilla kylminä vuodenaikoina, lämpimiä ja rypistymättömiä. Sitäpaitsi ne ovat joustavia ja antavat myöten jos paino nousee tai laskee :D

    Löysin erään yli 30 vuotta vanhan hapsuhelmaisen villahameen. Alunperin se oli leninki, mutta kun yläosa kutistui vaatekaapissa ;D niin eräs poppanataiteilija otti yläosan pois, käytti siitä palasia poppanajakun koristeluun ja niin sain hameosalle hienon jakun!
    Voi että olen pitänyt tuosta hameesta!
    Ostin sen 70-luvun alussa Suomessa. Entisessä kotikaupungissani oli erään kutomon myymälä keskellä kaupunkia ja tuo leninki oli näyteikkunassa.
    Hinta oli kova ja kävelin ohi. Seuraavana päivänä kävelin myymälään ja sovitin leninkiä. Se istui kuin valettu. Hinnalla ei ollut enää väliä! Uskoin myyjää kun hän sanoi leningin olevan "ikuisen". Ja niin se on ollut, sananmukaisesti.
    Se on tehty neljästä kappaleesta, lievästi alaspäin kellotettu nilkkaan asti ulottuva malli, helmassa hapsunauha.
    Se on jo kerran käännetty ja nurja puoli on ollut päällä päin n. kymmenen vuotta.
    Vähän cowboy-tyylinen ja hyper-super-moderni taas tänä päivänä!

    Samalla kertaa kun ostin tuon leningin, ostin myös ponchon joka on myös ollut eräs suosikkini. Todella ihana automatkoilla. Ponchotkin ovat taas suurta muotia ja tuo yli 30 vuotta vanha ponchoni on taas ahkerassa käytössä.

    Löysinpä sitten vanhat (25 v) korkeakorkoiset burgundinväriset cowboy-saappaat (Juhani Palmroth), nekin ovat taas ihan muodikkaat!
    Sopivat hyvin yhteen tuon villahameen kanssa!

    Onko teillä toisilla tuollaisia lempivaatteita, joita kulutatte vuosi toisensa jälkeen ja joihin ette kyllästy ikinä?
  6. koulu-univormusta!
    Silloin vältyttäisiin koulukiusaamiselta vaatteitten takia, jos ei vanhemmilla ole varaa ostaa merkkivaatteita.
    Niin rikkaat kuin köyhätkin kulkisivat samanlaisissa vaatteissa.

    Ja mikä helpotus (varsinkin tyttölasten) vanhemmille kun ei olisi aamulla rähjäämistä mitä vaatteita laitetaan päälle!
  7. Ex-mieheni, joka oli urkuri, kertoi että joskus
    oli siunaustilaisuuksia, missä ei ollut mukana muita kuin pappi ja hautaustoimiston edustaja hänen lisäkseen saattelemassa vainajaa viimeiseen lepoon.
  8. Tuossa oli ruotsalainenkin "kissa"-mainos.
    "Kissa" tarkoittaa pissaamista!

    Ei siis ollenkaan hyvä kaveri jos se tulla tupsahtaa syliin :DDD, niin, ja mikäs hyrrä sitten rupeaa pyörimään??? :DDD
  9. Täällä pohjolassa on mielestäni menty liian pitkälle kaikessa, mikä liittyy kuolemaan.

    Silloin yritetään lypsää viimeisetkin kolikot mitä voidaan.
    Puhutaan "arvollisesta saattotilaisuudesta"...
    Ikäänkuin vainajan arvostus lisääntyisi noilla ulkoisilla tunnusmerkeillä, kalliilla kirstulla, valtavilla kukkakoristeluilla (jotka saattavat maksaa tuhansia mummun markkoja), ruokailu- ja kahvitarjoilut ym.
    Ehkä siinä samalla parannellaan huonoa omaa tuntoa, jos suhteet vainajaan ei ole olleet parhaat eikä vainaja elinaikanaan saanut sitä arvostusta mitä nyt keinotekoisesti yritetään ympäristölle viestittää.

    Joskus tuntuu hautajaiset ja varsinkin muistotilaisuudet lavastetulta teatteriesitykseltä.
    Kyllä inhotuinkin vainaja muuttuu ykskaks oikeaksi mallikappaleeksi :D

    Itse olen sitä mieltä että arvostusta ja muistamista pitää harrastaa silloin kun ollaan vielä hengissä. Kukkien saaminenkin tuntuu paljon mukavammalta kun on vielä hengissä eikä sitten kun ne arkun viereen lasketaan.
  10. Mitä olisi elämä ilman sähköä!
    Syntymäkodissani (eikä koko kylällä) ollut sähköjä.
    Olin 10-vuotias kun muutimme syntymäseuduiltani Savosta Pohjanmaalle uuteen taloon, jonka eräs eläinlääkäri oli rakennuttanut itselleen, mutta ei ehtinyt itse asua siellä päivääkään kun sai sydäninfarktin ja kuoli pois.
    50-luvulla tuo talo oli muka hieno. Siellä oli sähköt ja kaikki!
    Tuntui taikatempulta kun painoi nappulaa niin valot syttyi!
    Entäs sellainen ihme kun pölyimuri! En voinut millään ymmärtää mitä siskoni tarkoitti kun hän kertoi että hammaslääkärin rouvalla on pölyimuri :D
    Sisko piirsi härvelin kuvan paperille ja kertoi kuinka se toimii, mutta en tahtonut uskoa todeksi.

    Nyt on sähköllä käyviä härveleitä joka lähtöön helpottamaan arkipäiväämme!
  11. Eilen oli täälläkin pimeä päivä.
    Päätin ruveta leipomaan, etten vaan vaivu tylsyyteen :D.
    Sytytin valoja joka paikkaan, sitten railakasta musiikkia päälle ja taikinan tekoon!
    Siinä rallatellessa kului aika kuin huomaamatta ja maukkaita leivonnaisia tuli!
    Innostuin vielä illemmällä tekemään grahampullia, taikinaan laitoin raastettua porkkanaa joukkoon.
    Kiitos SkillaN torttutaikinaohjeesta, kokeilen sitä kunhan ehdin.

    Tänään on aurinko paistanut eilisenkin edestä, on pari miinusastetta.
    Tein piiitkän lenkin, kävin suihkussa ja nautin sitten eilisistä grahampullista kahvin kanssa.

    Pyykkikone on käynnissä alakerrassa.
    Ajatella, mikä helpotus pyykkikone on naisten elämässä!
    Täällä kylällä on ruukin alueella vanha tehtaalaisten pyykkitupa museona, juuri sellaisena kuin se on aikoinaan ollut, kaikkine varusteineen, tilaa 3-4 pyykkärille.
    Kun siellä käy niin voi kuvitella padoista lähtevän höyryn, naisten puheen sorinan, pyykkilaudat, sinkkipaljut... Pyykkituvan päässä on pieni huone missä on valtava kivimankeli.
    Siellä on myös pieni kamina, jonka päällä on varmasti keitelty kahveja.
    Vaikka nuo pyykkipäivät ovat olleet raskaita, niin naisilla on varmaan ollut hauskaakin pyykkipäivinä tavatessaan.
  12. Muistuipa mieleen veljeni, joka täällä Ruotsissa asuessa kyllästyi siihen että sivutie E4:lle oli tuiskuaamuina tukossa ja hän myöhästyi töistä aurausmiestä odotellessa.
    Aurausmies oli naapurin isäntä jonka tehtävänä oli tieosuuden auraaminen. Hänellä meni aikaa navetalla ja aurasi tien silloin kun se hänen töihinsä sopi.

    Veljeni teki itse lumiauran, sijoitti sen Amazonin nokkaan aamulla töihin lähteissä ja aurasi tien E4:lle saakka, jätti auran risteykseen josta sen illalla taas otti auton nokkaan että pääsi kotiin jos oli tupruttanut lunta päivän aikaan!

    Hän sanoi, että moni auto oli vähällä ajaa ojaan E4:llä kun näkivät Amazonin tulevan sivutieltä ja lumi lensi kaarella!
  13. onko elämässäni ollut mitään sellaista, mihin viittasit, vaan ei tule mieleen mitään.

    Päiväkirjat, jotka viime viikon maanantaina menivät kaatopaikalle, olisin ehkä halunnut mukaani arkkuun ja roviolle.
    Varoin aina tarkkaan ettei kukaan pääse niitä lukemaan ja etten vaan unohda tuollaista päiväkirja-almanakkaa mihinkään esim. matkoilla.
    Mutta niissäkään ei ollut mitään sensaatiomaisia salaisuuksia...
  14. oli se, joka sai aikaan keskustelua täällä, mikä on "välttämätöntä" hautauksen suorittamisessa.
    Hän toi myös esille idean kovapahviarkuista yhtenä vaihtoehtona.

    Hyvin nopeasti niitä sitten alettiinkin tarjota ja monessa sairaalassa, mistä kuolleet siirretään suoraan krematorioon, voi vainajan saada pahviarkkuun jo sairaalassa.

    Mutta niinhän se on että "yhden kuolema on toisen leipä".
  15. jollakin ruotsalaisella hautausmaalla ei tunnu sopivalta pisteeltä elämälleni.
    Pojalleni en halua aiheuttaa huonoa omaatuntoa ja vaatimuksia haudalla käynnistä, kun hänen tulevaisuuden asuinpaikkansa ei välttämättä ole siellä missä minun päiväni päättyvät.

    Polttohautaus ja tuhkan sirottelu kahden kotimaani välille mereen tuntuu oikeammalta ratkaisulta.

    Koska sininen on mielivärini, niin olen sanonut että sinisten kukkien näkeminen missä maailman kolkassa tahansa voi saada hänet muistamaan mammaansa, ei hänen tarvitse nähdä vaivaa etsiä hautapaikkaani Ruotsissa, kun en kuitenkaan enää siellä ole.
  16. Katsoin eniro.se:n hauan avulla, laitoin hakusanaksi "likkistor+hårdpapp" ja sain erääseen listaan pari suomalaista (pahvi)arkkujen toimittajaa: Kukka-Pibea Pihtiputaalla ja Pakkanen Oy Jyväskylässä.
    Voi olla että he ovat antaneet tietonsa listaan vaikka eivät pahviarkkuja toimittaisikaan.
  17. Mistähän johtuu että nuoremmat miehet ovat niin kiinnostuneita meistä vanhoista mammoista?
    Onkohan niitten biologinen kello ruvennut edistämään?
    Mitä mahtavat olla "tosiasiat" joita vastaan "taistelemme"?
  18. halpoja pahviarkkujakin.
    Täydestä menee kun se siunaustilaisuuden ajaksi peitetään kirkon tekstiileillä (tai vaikkapa Suomen lipulla) ja kukilla.
  19. tuli vaan Logistiikka / Transport - Kansainvälisiä kuljetuksia...

    Jospa se mainos näkyy vaan meille naisille :D?
  20. Sellainen on minulla ollut jo parinkymmenen vuoden ajan.
    Siinä on kaikki yksityiskohdat, joitten seuraaminen tekee käytännön toimenpiteet helpoiksi.
    Mm kenelle ilmoitetaan kuolemastani, ketä kutsutaan siunaustilaisuuteen, kuinka kirstu koristellaan, yksityiskohtia itse seremonioista jos haluaa esim. solistin tai erityistä musiikkia, mahdollinen tarjoilu, mitä tietoja haluaa olevan kuolinilmoituksessa.
    Tässä testamentissa voi myös ilmoittaa elinten luovuttamisesta.

    Erityismainintana ilmoitin että poikaani ei saa manipuloida esim. ostamaan mahdollisimman kallista arkkua: "Eikö äitisi ollut paremman arvoinen?" Olen ilmoittanut että minut voi laittaa vaikka pahvilaatikkoon, kunhan palaa hyvin. Polttohautaus ja tuhkasta osa sirotellaan Suomen ja Ruotsin välille mereen.
    21. 92 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt