sa4ru5
Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.
En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.
PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.
Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.
Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.
Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.
Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.
Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.
Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:
[email protected]
Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Messenger: [email protected]
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia225 aloitusta · 5833 kommenttia
- Tuli mieleeni, että lumettomissa maisemissa lomamatkoilla haluan mielelläni majoittua huoneeseen tai huoneistoon, jossa on myös parveke. Välillä olen todella yllättynyt ja ihastunut, kun en ole arvannut hotellissa parvekkeita olevankaan, mutta olen kysynyt ja olemme päässeet asumaan johonkin erikoiseen parvekkeelliseen huoneeseen.
Olen asunut mm. Pariisissa melkein ullakkohuoneessa, ylimmän kerroksen parvekkeellisessa huoneessa, Barcelosassa asuimme parvekkeellisessa hotellihuoneessa ja katselimme toisen kerroksen hotellihuoneemme parvekkeella istuen La Rambla puistokadun pikkuaukiolla monenlaisia esityksiä.
Luulen, että etelän lomakohteissa parveke on kaikille matkailijoille tärkeä. - Suosittelen, että lähdet katselemaan, millaisia parvekkeita kaupungin eri asuntoalueilla näkyy. Vanhoja ja uusia kerrostaloja on muutenkin ihan kiva katsella. Itse nautiskelen näkemästäni ja koen saavani monenlaista silmäniloa melkein minkä tahansa kaupungin kaduilla kuljeskellessani.
Helsingissä voi ihailla sekä uusia että vanhempia rakennuksia, monenlaisia taide-elementtejä sekä parvekkeissa että seinillä. Juuri tänään huomasimme parin naapurinrouvan kanssa kotiin tullessamme, että yhden lähikorttelin uuteen kulmataloon rakennetaan ainakin yhteen kulmaan kai joka kerrokseen kaksi ulkoseinältään kaaren muotoista parveketta niin, että varsinaisen kulman paikalle jää avaraa ilmatilaa. Toivottavasti väritys ja rakenne muodostavat kauniin kokonaisuuden.
Viihtyisiä parveke- ja terassitiloja on omassa talossamme todella runsaasti. Pieniä, suuria ja jopa koko talon pituisia kapeita parvekkeita, kattoterassi grilleineen, runsaine kukkaistutuksineen ja kalusteineen. Asuntojen omia yksityisiä parvekkeita on myös monenlaisia. Asukkaat ovat sisustaneet ne mieleisikseen ja käyttävät parveketiloja omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan.
Välillä näkee jotain yllättävääkin somistetta jossain parvekkeella. Itse hieman hämmästyin, kun näin täytetyt hirven ja kauriinpäät yhden kerrostalon parvekkeen seinällä.
Jos haluaa myös koleaan vuodenaikaan lämmintä parveketilaa, kannattaa lasittaa parveke ja hankkia sinne sopivat kaasulla tai sähköllä toimivat lämmityslaitteet.
Onko sinulla oma parveke? Millainen? - Ja minulla on juuri päinvastainen tilanne, pitkät kapeat jalat. Iloitsen siitä, että kokovalikoimat ovat laajentuneet Suomessakin. Enää ei tarvitse lähteä keski-Eurooppaan etsimään sopivia kenkiä. - Kuvittelin ja olisin voinut väittää, että Suomessa saa kaupoista vain leveälestisiä kenkiä. ;)
- En ehtinyt lukea linkkiä enkä ketjua, mutta heitän kommentin siitä huolimatta ja palaan luultavasti myöhemmin tänne uudelleen.
Luulen, että kiusaajilla on jollain tapaa huono olo, eivätkä he todellakaan arvosta edes itseään. Jos olo paranee, myös tarve muiden kiusaamiseen vähenee.
Jos haluaa itse muuttua, se vaatii pitkän jakson, keskimäärin pari vuotta aktiivista toimintaa. Harva selviää siitä ilman apua, vaikka haluaisi.
Kun rakastat itseäsi, voit oppia rakastamaan muitakin.
Kun rakastaa, voi löytää iloa myös omaan elämään. - Naapurissani on useampiakin todella aktiivisia yli 80-vuotiaita naisia - ja miehiä myös.
Kun tapasin ensimmäisen kerran yli 100-vuotiaan naisen, vierailin yhdessä Viron saaressa hänen kotonaan. Rouva oli melkoisen pirteä ja muisteli myös muutamia suomen kielen sanoja, joita hän oli käyttänyt nuorempana. Keskustelumme käytiin pääasiassa eestin kielellä. Rouva asui edelleen yksin kotonaan ja hoiti asiansa ihan itse. Ehkä sai joitain palveluita naapureiltaan.
Nykyisin kaikissa sielun ja ruumiin voimissa olevia 100-vuotiaita ja vanhempiakin taitaa olla jo enemmän sekä Virossa että Suomessa ja varmaan muuallakin.
Luulenpa, että he ovat paremmassa kunnossa kuin moni palstakeskusteluissa toisista vain pahaa puhuvista. Kun itseluottamus on heikko, ei ilmeisesti kykene arvostamaan muitakaan ihmisiä. - Tai voisi alkaa helliä vaimoa/naisystävää huomaavaisesti, hemmotella ja rakastaa. Kun jaksaa vähän aikaa antaa monenlaista hyvää, huomaa pian saavansa monin verroin kaikenlaista hyvää itselleenkin. Kosketelkaa usein, olkaa lähellä, katsokaa hymyillen ja hyväksyvästi silmiin. Kuka osaa hymyillä silmilläänkin? Kun tuntuu hyvältä, sekin onnistuu.
Jalkapohja-, niska-hartia- tai päänhieronta voi käynnistää vähitellen hyvistä hetkistä iloitsemisen kaksipuoliseksi.
Jos antaa hyvää, voi saada moninkerroin hyvää palautetta itsekin. Jos vaatii, molemmat voivat jäädä osattomiksi. Oletteko olleet joskus rakastuneita? Muistatteko miltä se tuntui? Voisitteko itse kokea tunteen vielä uudelleen? Halutessanne voisitte ainakin tarjota omalle kumppanille tilaisuuden rakastua itseenne uudelleen?
Mitä sinä tekisit, jos haluaisit tarjota omalle kumppanillesi tilaisuuden sellaisen kokemuksen?
Tai kokea äskettäin tavatun henkilön kanssa?
.
. - Tarralappu tai sen puolikas on mielestäni helppo ratkaisu.
Käytän myös kirjakaupasta tai messuilta tms. saatuja kapeita ohuehkosta kartongista tehtyjä kirjanmerkkejä.
Myös postikortti, valokuva tai jokin hauska kartonkikuva tai vaikka sopiva mainosesite voi olla hyvä kirjanmerkki.
Nyöri, kumi- tai kangasnauha, lahjanaru ja vaikka kuminauha varustettuna jollain napilla, helmellä tms, voisi myös olla hauska.
Mitähän vielä keksittäisi? - Olen nähnyt monia kauniita ja tyylikkäitä tatuointeja eri ikäisillä ihmisillä, sekä naisilla että miehillä. On vaikea kuvitella, että tatuoinnin valinnoilla olisi jotain tekemistä ihmisen seksuaalikäyttäytymisen kanssa - paitsi joissain erikoistapauksissa, joissa jo tatuointikuva tai monetkin kuviot viestittävät vahvasti.
On mielestäni yllättävää, että joku vielä nimittelee naisia aloittajan tapaan. Miten aloittaja määrittele tuon ruman sanan, jota ei nykyaikana enää juuri kukaan käytä.
Miten hän mahtaa nimitellä jatkuvasti monien naisten kanssa naiskentelevia miehiä ja maksullisia palveluita käyttäviä tai tarjoilevia miehiä? - PPS. Moni asia riippuu siitä, osallistuuko kuvioihin yksityishenkilönä, vai edustaako työnantajayritystä. Vuosien varrella monet kuviot ovat jo nykyisin muuttuneet vähemmän virallisiksi ja mukavammiksikin.
- Viime vuosisadalla, kun alkoholinkäyttö oli työelämän kuvioissa välillä todella runsasta, jotkut suhtautuivat negatiivisesti liiketuttaviin, jotka eivät ottaneet alkoholipitoisia juomia ollenkaan. Usein heitä ei jatkossa kutsuttu ollenkaan mukaan tai kutsuttiin hieman vastahakoisesti.
Muistan vain yhden kollegan vuosien varrelta, joka ei ottanut "tippaakaan viinaa". Illanistujaiset olivat tärkeä osa suhdetoimintaa ja kohtuullinen tai joskus likimain olematon osallistuminen juomakuvioihin oli oma valintani. Luulen, että ellen olisi ottanut tippaakaan, minua olisi pidetty likimain ulkopuolisena tarkkailijana, mutta kun olin välillä lasi kädessä ja huulilla, olin yksi ryhmän osallistujista.
PS. Osasin muuten valita hyvän sikarin ja sytytellä sen oikeaoppisesti "isojen poikien" tapaan. ;) - Avioiduimme parhaan ystäväni kanssa, koska halusimme ja tuntui romanttiselta muuttaa asumaan uuteen yhteiseen kotiin niin, että aviomies kantoi vihkipukuisen vaimonsa kynnyksen yli. Rakastuimme lisää ja nautimme elämästä monella tapaa.
Olimme vapaa-aikana melkein aina yhdessä ja mieheni veti minut mukaan myös monenlaisiin, nuoruusvuosinamme vielä varsin miehisiksi koettuihin kuvioihin, mm. ampumaan ja metsästämään. Luonnossa liikuimme ja retkeilimme muutenkin.
Kun esikoisemme päätti ilmestyä elämäämme kahden ja puolen avioliittovuoden jälkeen, kuljin aina välillä metsällä mieheni tai pienen yhteisen mieskaveriryhmän kanssa edelleenkin ja lapsen kummitäti tai lastenhoitajamme hoiti lasta viikonloppuna. (Kummisetä oli mukana metsällä.)
Lapsenhoitaja halusi tulla poikaystävänsä kanssa meille viikonlopuksi "leikkimään kotia". Välillä hän kyseli, emmekö haluaisi lähteä taas jonnekin vain aikuisten kesken. Ihana ja luotettava, lapsirakas nuori nainen, jonka kanssa ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. ;) - Leppäkerttuja en halua syödä, mutta terveellisiksi todettuja hampaissa ruksahtelevia (muita) ötököitä voisin maistella mielelläni. Ehkä ne voisivat olla ihan hyvä alkupala-/eturuokavaihtoehto.
- En ole kokenut asiaa ongelmaksi missään ympäristössä.
Työkuvioissa saatoin ihan omaa laiskuuttani ja mukavuudenhalusta mennä iltatilaisuuksiin omalla autolla, koska muuten olisin joutunut menemään työpaikalle julkisilla tai taksilla, jos olisin jättänyt autoni sinne tai kotipihaan. Olen työskennellyt vuosien varrella ainakin kahdessa työpaikassa, jonne olisi ollut kotoani hieman hankala matka julkisilla.
En tehnyt asiasta numeroa, kun en käyttänyt alkoholia. Saatoin nostaa lasia ja skoolata, mutta jättää juomisen väliin. Jossain ympäristössä saatoin jättää lasin jonnekin sivupöydälle, tarjoilukärryihin tai vaikka ikkunalaudalle. Olen myös saattanut vahingoittaa joitain kukkia, kun olen ohimennen kumonnut vähän juomaa lasistani vaasiin tai ruukkuun.
En osaa kuvitella, että kukaan tarkkailisi, onko toisella henkilöllä sama lasillinen pitempään vai tyhjentääkö hän ehkä viidettä tai kuudetta lasillistaan. Kahvikuppiin kumosin joskus lasista alkoholia, kun olin jo juonut kupista kahvia vähemmäksi. Tuskin kukaan kiinnitti huomiota, että hylkäämässäni kahvikupissa oli myös suurin osa konjakki- tai likööriannoksesta.
Vaikken ollutkaan autolla liikkeellä, saatoin pyöritellä samanlaisia kuvioita työkuvioissa "isojen poikien" kanssa, jotka yrittivät "vieraanvaraisesti" tarjoilla hienoja, vahvoja juomia ja juottaa minua, asiakasta ja useimmiten ryhmän ainoaa naista, humalaan.
Viime vuosisadalla alkoholinkäyttö saattoi olla melkoisen hurjaa touhua edustustilaisuuksissa, jotka saattoivat jatkua ravintolan sulkemisaikaan tai yritysten edustustiloissa pitempäänkin. Jotkut ravintolat saattoivat jatkaa "hyvien asiakkaittensa" palvelua vielä sulkemisajan jälkeenkin "yksityistilaisuutena".
Tuli nähdyksi monenlaista ja olen kiitollinen, etten sattunut koskaan työkuvioissa ottamaan sitä yhtä ryyppyä liikaa. - Mielestäni hanke on sekä tarpeeton että typerä. Jokainen voi tulkita sanoja niin kuin itse haluaa. Joku piilottaa tai nostaa esiin arvoja oman näkemyksensä mukaan, ja joku toinen voi tulkita samat termit aivan toisin.
Riitta Uosukainen kuuluu äskettäin maininneen, että hän viihtyi erittäin hyvin puhemiehen roolissa. Joku haluaisi muuttaa nimityksen puheenjohtajaksi. Siis ihan tavalliseksi puheenjohtajaksi? Vai olisiko eduskunnan puheenjohtaja jollain tapaa vähemmän arvostettu henkilö kuin eduskunnan puhemies?
Muistan, miten Saksassa alettiin joskus 1980-luvulla käyttää ammattinimmikkeissä myös uusia feminiinimuotoja. Aiemmin likimain kaikki ammattinimikkeet olivat olleet maskuliinimuotoisia.
Keskustelimme muutamien saksalaisten kanssa, pitäisikö minun painattaa uudet käyntikortit, joissa työnimikkeeni ei olisi enää maskuliinimuotoinen, vaan se varustettaisiin uudella feminiinipäätteellä. En kiirehtinyt asian kanssa, ja totesin sitten aikanaan otettuani uudet kortit käyttöön, että feminiinimuotoisesta tittelistä käynnistyi usein leppoisa rupatteluhetki ennen varsinaisen asiakeskustelun alkua. - Kompostoiminen on hyvä ratkaisu. Tarpeeksi kuiviketta pönttöön ja parin kolmen vuoden päästä voi käyttää biojätteen seassa kompostoituneena lannoitteeksi.
Olen ollut jo lapsena isän apulaisena astian tyhjentämisessä, kun kärrättiin se kompostiin ja leviteltiin melko ohuina kerroksina avokompostiin kasvimaan lähellä. Ei se niin kamalalle haissut, eikä siinä ollut nestettäkään, kun virtsa oli imeytynyt kuivikkeisiin. Enää en varmuudella muista, mitä valkoista jauhoa ripoteltiin aina välillä pönttöön, oli ehkä kalkkia.
Olen nähnyt tuttujen mökillä myös neliosaisen suurehkon alustasäiliön, jossa on vaiheittain kompostoituvaa käymäläjätettä. Yksi neljästä lohkosta oli vuorollaan reiän alla ja kolme muuta lohkoa sisälsi kompostoituvaa tavaraa.
Vanhimman jätteen voi tyhjentää vaikka suoraan kasvimaalle ennen sen alustalohkon uutta käyttöön ottoa. Haketta taisi olla käytössä kuivikkeena ja ehkä jotain kemikaalia. En perehtynyt asiaan sen perusteellisemmin. - Hajuaistini ei luultavasti ole heikentynyt - tekisi melkein mieli sanoa valitettavasti. Jotkut kemialliset tuoksut ovat mielestäni epämiellyttäviä, sekä naisten että miesten jotkut tuoksut ja jotkut pyykinpesuaineet tuoksuvat mielestäni kaikkea muuta kuin miellyttäville.
Tänäänkin haistoin muutamien kaupungilla kulkevien ihmisten ympärillä leijuvan tuoksupilven, jota he itse tuskin edes tajuavat kuljettavansa mukanaan, eivätkä varmaan arvaa, miten laajalle alueelle tuoksunsa tai hajunsa leviää.
Muistelen, että jossain vaiheessa on käyty keskustelua siitä, että pitäisikö joissain julkisissa tilaisuuksissa kieltää keinotekoisten tuoksujen käyttäminen kokonaan?
Mitä mieltä te olette? - Tarkoitin,+että+jos+ikääntynyt+aikuinen+haluaa+saada+ylioppilastutkinnon+suoritettua,+sen+pystyy+suorittamaan+melko+helposti,+jos+tieto-taitoa+löytyy+edes+jonkin+verran+ja+on+valmis+vähän+opiskelemaankin.
- Kudotko kangaspuilla?
Meidän yhteisöllisessä kerrostalossamme Helsingissä on kangaspuut askarteluhuoneessa ja ahkerat kutojat ovat kutoneet kauniita käytävämattoja ylimmän kerroksen käytävälle ja vähän muuallekin.
Lisää taitaa syntyä aina välillä. Kuteita ovat varsin monet ihmiset leikelleet ja vielä useammat lahjoittaneet leikeltävää.
Yksi iäkäs naapurimies kutoo puikoilla villasukkia innokkaasti ja vauhti on tainnut kiihtyä melkoisesti oppimisen myötä.
Omat käsityöharrastukseni lepäilevät ja saattavat ehkä käynnistyäkin taas jonain kauniina päivänä.
Väsytin jalkani kolmena päivänä, kun kiertelin ja seisoskelin kerjäämässä lippaan kanssa rahaa Helsingin keskustassa Nälkäpäivä-keräykseen. Oli mukava ja mielenkiintoinen kokemus. En olekaan ennen kerjännyt missään, en ainakaan kaduilla tai puistoissa. - Olen onnellinen ja melko tyytyväinenkin.
Iloitsen kaikesta siitä hyvästä mitä elämä tarjoaa. - Jos on suorittanut märätyn tason opinnot, voi ilmoittautua ylioppilaskirjoituksiin milloin haluaa. Toisaalta lukio-opiskelu on mielenkiintoista ja todella edullista. Lisäksi siellä on monia kursseja, mitä ei muualla olekaan opinto-ohjelmassa.
Aikooko joku lähteä suorittamaan lukion kurssia ja suorittaa ylioppilaskirjoitukset?.
Ei siihen paljon vaadita, jos haluaa vain ylioppilastutkinnon suorittaa ja alkaa käyttää valkolakkia. Kevääseen asti kannattaisi varmaan opiskella, jos tutkinto houkuttaa.