sa4ru5

sa4ru5 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Liittynyt 21v sitten
225 aloitusta · 5833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Lapsuuden kotini kirjahyllyn kirjat siirtyivät muutamia vuosia sitten suurelta osin omaan hyllyyni. Osa niistä on löytänyt sittemmin tiensä johonkin divariin tai hyväntekeväisyyskirpputorille.

Nopeasti muistellen mieleeni tulee hyllyssä olleista kirjoista seuraavat: Iso lääkärikirja, Kalevala, Perheraamattu, mm. Viktor Hugon, Eino Leinon, J.L. Runebergin, Juhani Ahon, Aleksis Kiven teoksia, Veikko Huovisen, Paavo Rintalan, Aapelin, Arvo Turtiaisen, Arto Paasilinnan, Edith Södergranin ja Hella Vuolijoen teoksia.
Jokaisen naisen niksikirja, Äidin maailma, Edefeltin ja muutamien muiden kuvataiteilijoiden teoksia esitteleviä kirjoja, muutamia keittokirjoja, sanakirjoja, muutamia matkakirjoja sekä politiikkaa käsitteleviä teoksia. Suomen kielen Sivistyssanakirja, Akvaariokirja, Eläinten maailma -sarja, muutamia kartastokirjoja, V.A. Koskenniemen runoja.
Vaaskiven Yksinvaltias, Veijo Meren, Teuvo Pakkalan ja Haanpään kirjoja.

Muutamien nahkaselkäisten kirjojen nimiä en millään saa yhtäkkiä mieleeni, vaikka näen kauniit kirjat mielessäni.
Pitäisiköhän tuollaisten kenkien kanssa kulkiessa ottaa mukaan pienet jalkateräsukat, jotka voisi laittaa kylässä jalkaan? Paljasta jaloista voisi jäädä jälkiäkin joillekin lattioille. Vai onko kaikilla jo nykyään vierastossuja tarjolla? Ehkä silloinkin oma sukka olisi ihan hyvä ja mukava "eriste".

Minuakin voisi kiinnostaa, kuinka usein tuollaiset kivan näköiset paljasjalkatossut pitäisi pestä, joka käytön jälkeen, kerran viikossa vai kerran, pari kesässä? ;)
Vietimme lapsuuden perheeni kanssa paljon aikaa vajaan 40 kilometrin päässä kesämökillä.

Terassin kattoa kannattavan hirren päällä oli tasaisin välein kattoa kannattavat koolingit näkyvissä, koska terassille ei rakennettu sisäkattoa. Joka kevät kirjosieppopariskunta rakensi hirren päälle yhteen nurkkaan pesänsä, jossa seuraava sukupolvi syntyi ja kasvoi, kunnes oli kypsä jättämään pesän.

Lintupariskunta rakensi ensin yhden kunnon pesän, johon aikanaan ilmestyivät munat. Seuraavaan väliin ne rakensivat hieman vaatimattomamman pesäversion, johon saattoi jonain keväänä ilmestyä myös muna tai parikin, useimmiten se jäi tyhjäksi. Kaikkiin kannatinhirren väleihin linnut tekivät jonkinlaisia pesäviritelmän tapaisia, ilmeisesti varmuuden vuoksi, ettei naapureita ilmestyisi liian lähelle.

Pari hautoi munia vuorotellen ja niiden kuoriuduttua molemmat osallistuivat poikasten hoivaamisen ja ruokintaan. Melko pian poikaset alkoivat tepastella pesän ulkopuolellakin ja jonkin aikaa siipiä räpisteltyään ja olivat valmiita jatkamaan matkaansa. Ne siirtyivät seikkailemaan puitten oksilla, eivätkä olisi kyenneetkään enää palaamaan korkealla olevaan pesäänsä. - En tiedä palasiko joku poikasista joskus rakentamaan oman pesän samaan paikkaan, joka siivottiin aina lintujen poistuttua.
Jätin 60-vuotisjuhlat pitämättä, kun pääsin rakkaitteni järjestämälle juhla- ja hemmottelumatkalle.

Kun ihmiset kyselivät ja kertoivat odottavansa juhliani, lupasin, että saavat halutessaan osallistua aikanaan viimeisiin suurempiin juhliini, omiin läksiäisiini, kun lähden elämäni viimeiselle tutkimusmatkalle.

Itseasiassa ei juurikaan nauti omista suurista juhlissani, koska siellä ei yleensä ehdi rauhassa seurustella kaikkien paikalle tulleiden kanssa. - Muissa juhlissa on mukavampaa, kun ei ole velvoitteita pyrkiä osoittamaan henkilökohtaista huomiota kaikille. - Jotkut tulevat kaukaakin ja itse pääsen vaihtamaan vain muutaman repliikin heidän kanssaan. Pienemmät juhlat ovat mielestäni mukavampia.
Jälkeen jäävien lohduttamisesta: (josta joku kirjoitti ylempänä ketjussa)

Kun joskus vuosituhannen vaihteessa viittäkymppiä lähestyvä, erittäin reipas ja hyväkuntoinen mieskollegani sairastui yllättäen vakavasti ja ajan myötä selvisi, ettei ollut muuta tehtävissä kuin kuoleman odottaminen.

Odotusta kesti vain muutamia kuukausia. Mies halusi käydä töissä mahdollisimman pitkään. Tuntui ihmeelliseltä, että moni työtovereista alkoi vältellä tätä mukavaa ja varsin sosiaalista miestä. Kuolema ilmeisesti kammotti tai ainakin hämmensi heitä.

Kävimme lounaalla enemmän ja vähemmän vakiintuneissa ryhmissä noin kilometrin päässä, useimmiten kiireen vuoksi jonkun autolla. Miehet alkoivat vältellä myös samaan aikaan lounaalle lähtemistä tämän kuolemaa odottavan kollegan kanssa. - Puoliksi huomaamatta syntyi uusi käytäntö: aloimme käydä ko. kollegan kanssa kävellen lounaalla ja juttelimme monenlaisista asioista lounastauon aikana. Päätin, että minulla on aikaa, vaikka töitäkin oli yleensä aina odottamassa.

Mies pahoitteli, ettei hän oikeastaan saanut itselleen aikaa kuolemaan valmistautumiseen, kun vaimonsa heittäytyi hysteeriseksi, ja tätä joutui aina lohduttelemaan kotona. Myös molemmat aikuiset lapset, joista toisella oli jo oma perhekin, vaativat osakseen huomiota ja lohdutusta kuolevalta isältään.

Koin itseni rinnalla kulkijaksi ja tuntui, että kaikki oli jo sanottu, kun mies joutui muutamaksi viimeiseksi päiväksi sairaalaan. En tainnut käydä katsomassa häntä siellä ollenkaan, olinhan ehtinyt ikäänkuin hyvästellä hänet jo kahden kesken. - En tiedä, miten omaiset käyttäytyivät miehen luona käydessään.

Hautajaisissa miehn vaimo esiintyi välillä todella dramaattisesti ja näytti siltä kuin hän olisi halunnut erityisesti muistotilaisuudessa olla itse tapahtuman päähenkilö. Kaunis leski, joka esitteli myös omia nuoruuskuviaan jossain albumissa. Hän kertoili missikilpailuista, joihin oli osallistunut jossain pikkukylässä ja esitteli pikkukuvia, joissa näkyi, että hän oli ollut samassa seurassa muutamien kauneusalan ammattilaisten kanssa. - En vielä silloin tajunnut, että leskirouva oli jo viivyttelemättä käynnistänyt uuden miehen etsimisen.
Jälkeen jäävien lohduttamisesta:

Kun joskus vuosituhannen vaihteessa viittäkymppiä lähestyvä, erittäin reipas ja hyväkuntoinen mieskollegani sairastui yllättäen vakavasti ja ajan myötä selvisi, ettei ollut muuta tehtävissä kuin kuoleman odottaminen.

Odotusta kesti vain muutamia kuukausia. Mies halusi käydä töissä mahdollisimman pitkään. Tuntui ihmeelliseltä, että moni työtovereista alkoi vältellä tätä mukavaa ja varsin sosiaalista miestä. Kuolema ilmeisesti kammotti tai ainakin hämmensi heitä.

Kävimme lounaalla enemmän ja vähemmän vakiintuneissa ryhmissä noin kilometrin päässä, useimmiten kiireen vuoksi jonkun autolla. Miehet alkoivat vältellä myös samaan aikaan lounaalle lähtemistä tämän kuolemaa odottavan kollegan kanssa. - Puoliksi huomaamatta syntyi uusi käytäntö: aloimme käydä ko. kollegan kanssa kävellen lounaalla ja juttelimme monenlaisista asioista lounastauon aikana. Päätin, että minulla on aikaa, vaikka töitäkin oli yleensä aina odottamassa.

Mies pahoitteli, ettei hän oikeastaan saanut itselleen aikaa kuolemaan valmistautumiseen, kun vaimonsa heittäytyi hysteeriseksi, ja tätä joutui aina lohduttelemaan kotona. Myös molemmat aikuiset lapset, joista toisella oli jo oma perhekin, vaativat osakseen huomiota ja lohdutusta kuolevalta isältään.

Koin itseni rinnalla kulkijaksi ja tuntui, että kaikki oli jo sanottu, kun mies joutui muutamaksi viimeiseksi päiväksi sairaalaan. En tainnut käydä katsomassa häntä siellä ollenkaan, olinhan ehtinyt ikäänkuin hyvästellä hänet jo kahden kesken. - En tiedä, miten omaiset käyttäytyivät miehen luona käydessään.

Hautajaisissa miehn vaimo esiintyi välillä todella dramaattisesti ja näytti siltä kuin hän olisi halunnut erityisesti muistotilaisuudessa olla itse tapahtuman päähenkilö. Kaunis leski, joka esitteli myös omia nuoruuskuviaan jossain albumissa. Hän kertoili missikilpailuista, joihin oli osallistunut jossain pikkukylässä ja esitteli pikkukuvia, joissa näkyi, että hän oli ollut samassa seurassa muutamien kauneusalan ammattilaisten kanssa. - En vielä silloin tajunnut, että leskirouva oli jo viivyttelemättä käynnistänyt uuden miehen etsimisen.
Onneksi osasivat ja viitsivät kipsata kätesi kunnolla, vaikka olikin aprillipäivä.

Minulta kului vielä paljon enemmän odottelu- ja hoitoaikaakin, kun peijakkaan työntekijä kipsasi käteni väärään asentoon Peijaksen sairaalassa. Rannetta tutkittiin, se leikattiin, varustettiin titanium-teräksisellä tukilastalla ja monilla ruuveilla useiden viikkojen jälkeen Töölön sairaalassa. - Yksi ruuveista olisi kyllä voitu asettaa parempaan paikkaan, jotta jokin jänne ei liikkuisi sen kohdalla aina rannetta kääntäessä.

Hoitokuvioon liittyi monenlaisia mutkia ja kohtaamisia kaikenlaisten ihmisten kanssa, mm. tosi äkäisen iäkkään mieslääkärin kanssa, joka paiskasi kiukkuisena tukilastani työhuoneensa ylimmälle hyllylle. - Voisin kirjoittaa pitkän esseen aiheesta, mutta jätän sen toiseen kertaan.
Olen miettinyt, että arkkujen sijaan ihmiset, tai oikeastaan tuhkattavat ruumiit, voitaisiin polttaa vahvoissa kartonki- tai pahvilaatikoissa, jonka pohjalla pitäisi ehkä olla jonkinlainen vahvistus, laudat, vaneri tms.

Kirkoissa ja siunaus- tai muistokappeleissa voisi olla erilaisia pohjattomia arkkukuoria, komeita ja kultatuin yksityiskohdin koristeltuja tammiarkkuja, vaatimattomia paneliarkkuja ja erilaisia vaihtoehtoja niiden väliltä. Nämä kuoret asetettaisiin siunattavan ruumiin pahviarkun päälle kappelissa siunauksen tai muun matkaanlähetysseremonian ajaksi. Komea kuori poistettaisiin pahviarkun päältä, kun ruumis siirrettäisiin krematorion polttolinjalle.

Tuhka voitaisiin myös sirotella komeasta vuokrauurnasta tai pitää uurnaa loppusijoituspaikkana kotona tai haudassa. Erilaisia uurnia saisi myös ostaa, vuokrata tai valmistaa itse.

Omat tuhkani saisi minun puolestani laittaa vaikka käytettyyn parin litran maitotölkkiin tai vahvaan paperipussiin ennen hautapaikkaan sirottelua tai koloon piilottamista.

Läksiäisjuhlat ovatkin sitten ihan toinen juttu. Ystävät, naapurit, tutut ja rakkaat juhlivat toivottavasti hyvin. Nauttivat ruhtinaallisesta kestityksestä ja muistelevat hauskoja ja hassuja juttuja yhteisten kokemusten pohjalta. Toivon, että he juhlisivat yhdessä elettyä elämää. Eivät pitäisi hienoja puheita, vaan muistelisivat iloisia ja hassuja tarinoita vuosien varrelta, kukin omalta aikakaudeltaan ja omien muistojensa mukaan.
Voisivatko kynttilät tai tuohukset olla syyllisiä?
Tai seurakunnan vapaaehtoisen tai työntekijän huolimattomuus?
Onnellisuus valtaa mielen ja sydämen usein yllättäen, kun huomaan, että olen saanut paljon monenlaista hyvää - pieniä ja vähän suurempiakin asioita.

Elämä tarjoaa monenlaista hyvää ja mukavaa jokaisena päivänä. On paljon pieniä onnenpipanoita, joista voin kiittää elämää ja antaa onnentunteen paisua sisällään - antaa pienen hymynpoikasen kohota huulille ja pilkkeen silmäkulmiin.

Saan elää Suomessa, sää suosii, ympäristö on suhteellisen turvallinen, saan elää aktiivisena tänäänkin, saan lepäillä, osaan ja saan lukea, ruokaa riittää ja herkkujakin, ympärillä on ihania ihmisiä, ja, ja, ja, ja...

Olen ehtinyt toteuttaa unelmani, päässyt ainakin lähelle toivomaani, kaikki tärkeä on jo tehty ja saavutettu.

Edelleenkin on jotain miellyttävää odotettavissa, kun ryhdyn toimeen, saan lisää ilonaiheita ja voin onnistua ilahduttamaan muitakin...

On tarjolla monenlaista tehtävää, eikä oikeastaan mitään ikäviä pakollisia velvollisuuksia. Ei ole kiirettäkään, ellen itse valitse sitä. - Voin edelleenkin saada jotain pientä hyvää aikaan, kun otan itseäni niskasta kiinni ja alan kiiruhtaa... hitaasti.
Itse kuvittelen, että olen käynyt jo kurkistamassa niihin maisemiin, joihin aikanaan lähden elämäni viimeiselle tutkimusmatkalle. En tiedä millaisella tasolla tuo kaunis, kevyt ja lempeän värikäs maisema on. Odotan matkaa levollisin mielin ja ilman minkäänlaista kiirettä. - Saanpas sitten aikanaan nähdä - tai sitten en. :)
Iloitsen siitä, että talossamme on ihastuttavia pieniä ihmisiä, jotka käyvät virpomassa kaikkien niiden naapureiden ovilla, jotka ovat ilmoittaneet virpojia odottavansa. He ovat askartelleet kauniita virpomisoksia, joita jakavat iloisina. Moni antaisi varmasti mielellään, vaikkei vastalahjaa saisikaan.

Koppansa täyttyvät nopeasti erilaisilla suklaamunilla ja namuilla.

Itse ostin kahdenlaisia suklaisia yllätysmunia, Kindereitä ja jotain muita. Avasin äsken yhden kumpiakin ja tekisi mieli kirota.

Munien sisällä on muovikapseli ja kummallisia pieniä muoviesineitä sekä pienenpieni ohjelapppunen. Suurennuslasin avulla löytyy listasta myös suomenkielinen teksti. Siinä sanotaan, ettei munia saisi antaa alle kolmivuotiaille, koska pienet muoviesineet voivat olla vaarallisia pienille lapsille. - Niille pienille esineille en ainakaan minä kaksi mitään järkevää käyttöä. Ketuttaa!
Maistuisiko Mojito? Näin yllättäen fb:ssä kuvan, jossa niitä oli valmiiksi sekoitettuna korillinen kuin olut- tms. pulloja. (En tiedä onko Alkossa sellaisia.) Niistä voisi kaataa kauniisiin cocktaillaseihin drinkit ja laittaa mintunlehden ja/tai limettiviipaleen koristeeksi. - Rommin voi tietysti myös unohtaa raikkaasta drinkistä.

Hieman toisistaan poikkeavia ohjeita löytyy varmasti googlaamalla runsaastikin. Löytyy varmaan monia muitakin drinkkiohjeita. - Itse "törmäsin" juuri äsken mm. drinkkiklubi.fi-sivuille, kun ajattelin kurkistaa huvikseni myös muita vaihtoehtoja.
Katsopa kuvaruudun ylä- tai alareunaan. Laitteesta riippuen ylä- tai alareunassa ruutua näkyy erilaisia symboleita.

Esim. omassa tabletissani alareunassa on symbolimerkit: Uutiset - Pyynnöt (= kaveripyynnöt) - Messenger (= viestit, jotka ovat kuin sähköpostiviestejä) - Maapallon kuva ja tekstinä Ilmoitukset (se ilmoittaa kaverien tai ryhmien uusista päivityksistä)

Puhelimessani symbolit ovat kuvaruudun yläreunassa:

Vasemmassa reunassa on tietolevy tms., jonka päälle saattaa ilmestyä pieni punainen ruutu ja kirkas numero esim. 9+
Se kertoo uusien päivitysten määrän.

Seuraavaksi on kahden rinnakkain olevan ihmisen kuvasymboli (= kaveripyynnöt mahdollisesti numeron kanssa).

Seuraavana on rinnakkain kaksi sarjakuvan puhekuplan näköistä symbolia (=MessagePad

Sitten maapallon kuva, jota näpäyttämällä esiin tulee lista kavereiden tuoreimmista päivityksistä.

Suurennuslasi on oikeanpuoleinen symboli ja se avaa tilan kirjoittaa hakutekstin tai ihmisen nimen. Klikkaamisen jälkeen esiin tulee lista "viimeaikaiset haut".

Loruilun jälkeen ohje:
Klikkaa "Messenger", lue viesti (tai klikkaa auki yhden kaverin ja omien viestien ketju) ja kirjoita sen alapuolelle oma viestisi, johon voit laittaa vaikka valokuvan liitteeksi. - Kirjeenvaihtoa voi jatkaa pitkäänkin ja viestit säilyvät listassa, ellet itse poista niitä.
Jos olisi kupari- ja sinkkinauloja kotona, voisin lähteä joskus huvikseni kokeilemaan syttyisikö kipinä. Olisi turhan vaivalloista, kun pitäisi käydä rautakaupassa yms. - Kukaties voin joskus kokeillakin, jos löytyy kaikki tarvittavat varusteet käden ulottuvilta.

Eräretkillä olen pärjännyt tähän asti ilman mainittuja varusteita. Tenttua tai pirtua olen aina välillä käyttänyt Trangiassa tai muussa keittimessä. Varsinkin kesäaikaan pärjää ihan hyvin ilman niitäkin.

Jos Suomessa eksyy, löytää helposti erämaiseman laidalle, kun kulkee yhteen suuntaan ja seuraa maisemaa huolellisesti, ettei lähde kiertelemään ympyrää. - Kompassista ei olisi haittaa suunnanmäärittelyssä, eikä sellainen paljoa paina.
Jep. Tottakai jokainen kuljettaa aina sitruunaa, sinkkinauloja, kuparisia (?) pussinsulkijoita ja sähkölangan pätkiä mukanaan. (Kuvatut pussinsulkijat eivät taatusti olleet kuparisia. Väri vihjaisi ehkä messinkiin.) - Tulen tekemiseen löytyy talvellakin hyvää apua pienen pienistä, kuivuneista oksanvarvuista havupuun rungon lähellä, oksien suojassa.

Sinistä lenkkiä en ottaisi retkireppuun, vaan grillaisin jotain maistuvaa ja lihaisampaa, esim. kabanossia, bratwurstia tai muovipussissa marinoitua lampaanfilettä pikkupaloina grillitikkujen päässä. Trangiaa en myöskään kantaisi retkirepussa, vaikka kuljetankin sitä aina pitemmillä melontaretkillä kajakissa. Tulitikkuaskit ja pari pientä kaasusytytintä ovat retkireppuni vakiovarusteita.

Kossupulloa en myöskään pakkaisi mukaan, mutta pari viiden sentin snapsupulloa voisin ehkä pakatakin.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! - Katsopa peiliin ja mieti, miksi juuri sinä kohtaat tuollaisia tyyppejä, joita kuvailit.

Itse olen kohdannut pääsääntöisesti vain mukavia, avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä missä tahansa olen liikkunut.

Ihmiset ovat muuttuneet minun mielestäni jatkuvasti ystävällisempään ja avoimempaan suuntaan. Likimain kaikki ovat valmiita juttelemaan ainakin hetken melkein kenen tahansa ihmisen kanssa, ja apua näyttää olevan aina tarvittaessa tarjolla.

Kun tänään vietettiin saunapäivää, tarjosimme kotitalossani kahdessa eri saunassa tilaisuuden yhteisölliseen saunomis- ja rentoutumishetkeen sekä naisille että miehille. Saunavieraat ilmoittautuivat etukäteen ja heillä oli omat varusteet ja juomat mukanaan. Saunomisen jälkeen seurustelimme vieraiden kanssa, kun he siirtyivät pukuhuoneista vähitellen takkahuoneeseen, jonne oli järjestetty pientä tarjoiluakin nyyttärihengessä. - Vieraat tutustuivat myös keskenään ja jotkut päättivät hankkia yhdessä tai itsekseen tietoja erilaisista yhteisöllisistä asumis- ja rakentamishankkeesta.

Paikalla oli eri-ikäisiä, ystävällisiä ja monenlaisista asioista kiinnostuneita, toinen toistaan viehättävämpiä ja toisaalta ihan tavallisia ihmisiä.
Ehkä olisi parempi nostaa hattua, kun tervehdit, tai katsoa silmiin ja hymyillä kohteliaasti, mutta jättää koskettamatta fyysisesti.

Voisin ehkä lähteä kahvilaan, jos olisi sopivasti aikaa ja kutsun esittäjä näyttäisi olevan ok. Kahvipöytään istuutumisen ja muutaman lauseen jälkeen voisi olla paikallaan esittäytyä - ainakin etunimellä, ellei kiinnostus ole vähentynyt tai kadonnut.

Varatun miehen kanssa en lähtisi toista kertaa, enkä sopisi uutta tapaamista. Jos "puhuisimme samaa kieltä" ja viihtyisimme yhdessä, voisin ihan hyvin sopia uudestakin tapaamisesta. Suhteen käynnistymisestä ei osaa sanoa mitään, mutta tuskin sekään ihan mahdotonta olisi, jos kyseessä olisi kaksi vapaata ihmistä.

Jos eläisin sitoutuneessa parisuhteessa, voisin poiketa kahvilaan juttelemaan, mutta voisin mainita ohimennen jotain miehestäni tai sanoisin olevani varattu, j o s keskusteluun näyttäisi liittyvän vokotteluajatuksia. - Jos mies sanoisi, että hänelle on yhdentekevää, olenko vapaa tai varattu, kun hän tekee ehdotuksiaan, en haluaisi tutustua häneen lähemmin. Jos toivoisin kohtaavani uuden seurustelukumppanin, toivoisin, että jonkin ajan päästä suhde vakiintuisi niin, ettei intiimiä läheisyyttä muiden kanssa enää harrastettaisikaan.
Ihanaa, että ihmiset auttavat toisiaan, vieraitakin.

Kun kaaduin pyörällä ajaessani Helsingissä Baanalla, luokseni tuli heti kaksi ystävällistä naista ja kysyivät, millaista apua tarvitsen ja miten he voisivat auttaa. Kun jatkoin kävellen matkaa, toinen rouvista käveli pitkän matkaa rinnallani.

Kasvoissani näkyi verisiä naarmuja ja jäätyäni kävelemään yksin, ilmestyi pian uusi ystävällinen. Hän kulki pätkän matkaa rinnallani kysyttyään voisiko olla avuksi.

Kun pysähdyin Pressan terassille ja kävin kysymässä hotellin respasta, mistä voisin saada lasin vettä, ystävällinen työntekijä lupasi tuoda minulle vesilasin terassille. Hän toi sitten suuren olutlasillisen jäävettä ja valkoisen kuitukankaisen pyyhkeen.

- -

Vähän aikaa sitten kännykkäni lopetti toimintansa ja lähdin hakemaan apua alan liikkeestä. Kun en löytänytkään liikkeen toimipistettä keskustassa, kysyin apua suojatien reunalla kuulokkeet korvilla odottavalta nuorelta mieheltä. Tämä ryhtyi selailemaan kännykkäänsä ja haki tarvittavan tiedon minulle.

Iloitsen siitä, että olen aina tarvitessani saanut apua ja välillä olen päässyt itse auttamaan apua tarvitsevia.
Toivotan toipumista.

Meidän kannattaisi varmaan opetella katsomaan, miten toimimme ja missä, sekä yrittää välttää turhia riskejä. Ikä ei näytä lisäävän ketteryyttä eikä parantavan tasapainoa. :)

Yksi tuttava naisihminen putosi kotonaan tyhjän uima-altaan syvään päähän ja lojui siellä yli kaksi vuorokautta ennenkuin poikansa poikkesi ihan sattumalta käymään ohikulkumatkalla. - Toipuminen, leikkaukset ja toistuvat sairaalajaksot jatkuvat pitkään, eikä vielä ole tietoa miten hyvin hän tulee toipumaan.
47 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt