Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Sitä saa mut tilaa!
  2. Minusta olisi mukava, jos läksiäisiäni olisi juhlimassa suuri joukko, joka saisi nauttia kestityksestä ja muistella hauskoja yhteisiä kokemuksiamme. On tullut välillä hupsutelluksikin ja varmaan joku muistaa hauskoja kommelluksia yhteisen matkamme varrelta.

    Siunaus yms. hoituu sovitulla tavalla, eikä ihmisten tarvitse mielestäni vaivautua sinne tai tuhkan kätkemistilaisuuteen. Toimikoot jälkeläiseni niin kuin itse haluavat. Siunaustilaisuus järjestetään ehkä Anatomian laitoksella, jos ruumiillani on käyttöä siellä. Krematorion kappeliin ei mielestäni tarvitsisi vaivautua kuin ihan lähimpien ja jomman kumman tutuista pappismiehistä, joiden kanssa olen jo keskustellut kirkkoon kuulumattoman siunaamisesta.

    Läksiäisjuhlat vietetään kotitaloni yhteisessä olohuoneessa, Uskon, että ruokailun ja muun kestityksen järjestämiseen löytyy naapureistakin vapaaehtoista apua. Toivon, että viimeisissä juhlissani jokainen voi herkutella ja kokea jotain positiivista.

    Pitäisiköhän pyytää lapsia esiintymään tillaisuudessa? Ehkä pitäisi miettiä, millaista musiikkia joku voisi soittaa tilaisuudessa. Housbandiä en ehkä kuitenkaan pyydä esiintymään. Jätän musiikin valinnan jälkeläisille ja esiintyjille. Virsiä siellä ei varmaankaan veisata, mutta flyygeli ja jokin tai joitain kielilisoittimia voisi olla käytössä. - Hitsiläinen, kun olisi kiva päästä seuraamaan tapahtumaa jossain sfäärissä. ;)
    Tilaisuus on avoin kaikille ja naapurit saavat jakaa rääppiäiset, varsinkin, jos osallistujia olisi arveltua vähemmän.

    Kestityksessä ei säästellä, vaikka arkukseni kelpaa minun puolestani vaikka pahvilaatikko ja hautakiveni aion kaiverruttaa valmiiksi joskus lähiaikoina. Kun löydän sopivan mukulan, kaiverrutan siihen kauniisti vain etunimeni ja kivi asetetaan sitten aikanaan jo haudalla olevan hautakiven jalustalle.
  3. Meillä oli aikoinaan keittiön ruokapöytä ikkunan edessä. Aina, kun näimme jonkun naapurin kulkevan ohi tervehdimme joko nyökäten tai vilkutellen. Kun asuimme päätyhuoneistossa, ohikulkevat naapurit näkivät, milloin olemme pihalla grillaamassa tai muuten. Jokainen tiesi, että voi halutessaan poiketa juttelemaan.

    Jokainen tiesi, jos joku naapuri oli matkoilla tms. Ellei ikääntyneitä naapureita näkynyt vähään aikaan, joku tiesi aina, jos he olivat matkoilla, ettei tarvinnut huolestua. Jos joku tarvitsi mitä tahansa apua, sitä sai aina pyytämällä, joskus pyytämättäkin.

    Osa perheistä on ystäviä edelleen, vaikka moni on muuttanut kauaksikin. Jotkut naapuriperheen ovat tuttuja jo kolmannessa sukupolvessa.

    Mielestäni olisi ollut tosi omituista, ellei ohikulkevaa naapuria olisi tervehditty.

    Edellisessä kerrostalokodissani naapureita oli enemmän, eivätkä ihan kaikki tunteneet toisiaan. Nyt, kun asun yhteisöllisessä kerrostalossa, kaikki ovat keskenään tuttuja. Ihmiset esittelevät as-oyn kotisivuilla aina pitemmän aikaa talossa viipyvät vieraansakin. Olisi omituista, elleivät naapurit olisi näkevinään yhteisellä reviirillä liikkuvia ihmisiä.

    Luulenpa, että tuo kyttäämisen määritteleminen on hyvin henkilökohtainen visio. Joku saattaa kuvitella, että jokainen ikkunasta ulos katseleva on kyttäämässä naapureita, ehkä juuri häntä itseään. Ikkunan ulkupuolella on kuitenkin todennäköisesti paljon muutakin nähtävää kuin joku negatiivisesti asennoituva ohikulkeva naapuri.

    PS: Helsingissä on muuten paljon koti-ikkunoita, joissa ei ole verhoja ollenkaan. Pitääkin alkaa katsella, millaisia verhoja ihmisten kodeissa näkyy muualla ja vedetäänkö ne eteen illan hämärtyessä.