sa4ru5

sa4ru5 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Liittynyt 21v sitten
225 aloitusta · 5833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Miten pärjäät silloin, kun jälkeläisesi ovat liikenteessä autolla tai jopa ilman sitä? Maan pinnalla tapahtuu paljon enemmän onnettomuuksia kuin ilmassa. Niin ja lisäys vielä: koti on onnettomuustilastoissa varmaan kaikkein vaarallisin paikka.

Turhasta pelosta ei oli kenellekään hyötyä. Pidä huolta itsestäsi, että voitte iloita yhdessä monenlaisista asioista vielä pitkään. ;)

PS: Varo suojateitä.
Hauska sekä älyä ja oivallusta vaativa "pikku-tuhma" juttu piristää varmaan melkein kenen tahansa päivää. Itse lukisin sellaisia harvinaisuuksia mielelläni.
Onko pikku-Kallea näkynyt?
Nii-in. Siksi sen ostinkin. Väittivät alan liikkeessä, että Lumiassa olisi siihen aikaan ollut paras navigaattoriohjelma. Olen tosin joutunut toteamaan, ettei se ainakaan Helsingin kartan osalta ole kaikkialla ihan ajan tasalla.

Ylinopeusvaroitus-toimintoa arvostan, ja pidän navigaattoria usein toiminnassa vaikken opastusta kaipaisikaan.

Kun oppii käyttämään kosketusnäyttöä, huomaa, ettei "älypuhelimen" käyttäminen ole vaikeaa. Sähköpostien tarkistaminen tai jonkin tiedon etsiminen sujuu vaivattomasti melkein missä vaan matkoillakin, vaikkei olisi tietokonetta mukana. Kirjoja tuskin viitsisin "älypuhelimesta" lukea tai elokuvia katsoa, vaikka sekin olisi mahdollista.
Silloin pitää huutaa kovaa, jos joku hirmuinen vaara uhkaa ihmisiä ja heidät pitää saada kiireesti pysähtymään. Muulloin normaali ääni kuuluu ja menee paremmin perille.

Jos joku huutaa kaiken aikaa, luulen, ettei kukaan oikeasti kuuntele sellaista. Huutamisesta voi tulla ikävä taustaääni, joka saa kaikki sulkemaan korvansa.

Tunteita voi ja pitääkin ilmaista myös erilaisilla äänensävyillä. Ilmeet, eleet ja kehonkieli ilmaisevat enemmän kuin sanat. Matala hiljainen ääni yhdistettynä voimakkaisiin tunteisiin perustuvaan sanattomaan viestintään voi olla joskus todella vaikuttavaa ja pelottavaakin.
Eikös tämän ikäluokan maatilojen isännillä ala lähestyä sukupolven vaihdoksen aika. Kun tila ja vastuu siirtyy nuoremmille, vanhan isännän vapaus ja vapaa-aika lisääntyy.

Toivottavasti kohtaat pian oman prinssisi. - Monet miehet kuuluvat olevan valmiita muuttamaan minne vaan sopivan naisen kohdatessaan. Joku saattaa etsiä uutta kotia melkein kenen tahansa naisen luota. - Meitä on monenlaisia. Siis jokaiselle jotain mukavaa. ;)
Pidän - useimmiten, tunnen myös omat heikkouteni, ja tulen vuosi vuodelta suvaitsevammaksi - ainakin itseäni kohtaan. ;) - isätiedot kuuluvat yksityisyyden suojan piiriin.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan itsenäiseen näkemykseensä, enkä voi tietää miten joku vieras näkee minut. Ei kiinnostakaan.
Ihmisten kanssa työskennellessä palautteen kautta voi pohtia, olisiko ehkä tarpeen muuttaa omaa käyttäytymistään joissain asioissa.
Hyväksyn erilaiset ihmiset ja kunnioitan jokaista ikään, sukupuoleen ja rotuun katsomatta - paitsi väkivaltaisia ja epärehellisiä en arvosta. Heidän kanssaan en haluaisi olla tekemisissä.

Hyväksyn itseni ja uskallan elää. Samaa toivon sinulle!
Olet oikeassa, turhaa on. Pikavipin ottaminen ei auta ketään. Pikavippiä ei käytä kukaan, jolla oikeasti olisi varaa maksaa pikavippejä ja niiden päätä huimaavia korkoja.

Kuunteleminen ja oikeaan suuntaan kannustaminen on oikeaa auttamista. Pikavipit johtavat vikasuuntaan ja antaa väärän mallin. Vastuuttomalle "persaukiselle" en missään tapauksessa antaisi rahaa. Voisin tarjota ruokaa ja maksaa ehkä välttämättömiä palveluita, kuten esim. lääkäri-, asuminen, lastenhoito yms. liittyviä kuluja.

Monenlaista asiantuntija-apua on tarjolla sekä henkisen että taloudellisen tilanteen muuttamiseksi. JOS oikeasti haluaa laittaa asiansa kuntoon.

Avioero voi joskus olla ihan oikea ja hyvä ratkaisu. - Jos on kyse hulttiopojasta, anna hänen mennä hunnigolle. Nouseepa sitten pikemmin ylös, kun löytää oman pohjansa.

Rahaa antamalla pidennät alamäkeä ja tuet hulttioitumista!
Samaa säilöntätapaa harrastettiin viime vuosisadalla paljonkin. Lapsuudenkodissani umpioitiin mm. karviaismarjoja sokeriliemessä, marjoihin pisteltiin ensin nuppineulalla reikiä, jotta säilyivät ehjinä. Myydäänköhän umpiopurkkeja kaupoissa edelleen?
Ilmoitapa oma s-postiosoitteesi ja oppilaitoksesi, niin me ilmoittaudumme haastateltaviksi.- Ainakin minusta olisi ihan mielenkiintoista keskistella aiheesta asiallisesti eri ikäluokkien edustajien kanssa. Kyseessä on yksi elämän osa-alueista, jolla on suuri vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja elämän laatuun.

Viimeisen viiden vuosikymmenen aikana suhtautuminen seksuaalisuuteen on ehtinyt kokea monenlaisia muutoksia Suomessa. Millaista tietoa aloituksen kirjoittajalle on tarjoiltu aiheesta?
Oletan, että useimmat meistä, tämän ikäluokan edustajista ovat jo sinut itsensä kanssa, ja osaavat ottaa vastaan sekä positiivista että negatiivista palautetta ja ansaittuja kiitoksia. - Myös ansaitsemattomat kiitokset kelpaavat minulle, jos niitä vilpittömästi tarjoillaan.;) - Omaa itsetuntoa eivät kenen tahansa tarjoamat kiitokset tai haukutkaan juuri hetkauta, vaikka asiallinen palaute yleensä pysäyttää hetkeksi.


Olen ihan tietoisesti opetellut, jo joskus vuosia sitten, vastaanottamaan kiitoksia ja positiivista palautetta. Me tämän ikäiluokan suomalaiset olemme kai oppineet suhtautumaan väheksyvästi kaikkeen itseemme kohdistuvaan positiiviseen palautteeseen tai kiitoksiin. Nuorempien itsetunto taitaa olla terveemmällä pohjalla.
Yksi tuttu ikätoveri kutoo kauniita villasukkia. Olen ostanut niitä aina välillä lahjaksi hintaan 20 euroa pari. Kun neuloo kauniita ja laadukkaita sukkia, luulen tuntipalkan jäävän korkeintaan euron tasolle. Virossa olen ostanut myös vanhoilta rouvilta heidän itse kutomiaan sukkia ihan tukimielessä samaan hintaan. Tiedän, että siellä maksettavilla eläkkeillä toimeentulo ei ole helppoa. Olen antanut monille tutuille pariskunnille värien ja kuosin mukaan yhteen sopivat sukkaparit joulukukan sijasta tai tuliaislahjaksi.

Aloittajalle voisin ehdottaa vaikkapa yrityksen perustamista ja omiin tieto-taitoihin perustuvien palvelujen tms. myymistä. Vanhusten seuralaispalveluista ja pienistä kotiaskareista voisi saada ihan kohtuullisen korvauksen maksukykyisiltä.

Toivottavasti palstalaisilta tulee myös muita ideoita luutien valmistamisen lisäksi. Marjojen ja sienien keruu taitaa myös olla verovapaata tuloa. Ainakin hygieniapassi vaaditaan, jos jalostaisi niistä säilykkeitä myyntiin. Jos asia kiinnostaa, suosittelen siihen liittyvän lainsäädännön tarkistamista. - Saisiko omatekoisia säilykkeitä myydä torilla tai markkinoilla?
Toivoisin, että hyvät tavat, kohteliaisuus ja toisten ihmisten huomioon ottaminen alkaisivat taas vähitellen lisääntyä Suomessa. Lisää kielto-lakeja en toivo, vaan luottaisin mieluummin ihmisten omaan arvostelukykyyn.

Mielestäni olisi todella kurjaa, jos koirien pääsy hautausmaille kiellettäisiin. Kielto tuntuisi varmaan erityisen pahalta esim. monen iäkkään lesken mielestä, joka ei pääsisi enää käymään yhdessä nelijalkaisen perheenjäsenensä kanssa puolisonsa haudalla.

Jos minulla olisi vanhoilla päivilläni koira, voisin hyvin kuvitella kuljeskelevani sen kanssa kaikessa rauhassa pitkillä "lenkeillä" Hietaniemen suurella hautausmaa-alueella. Taskussa olisi tietenkin kakkapussi, ja roskiksia on aina lähistöllä. Jos jostain käsittämättömästä syystä lähtisin sinne juoksulenkille, välttäisin alueita, joissa ihmiset ovat hiljentymässä, tai hidastaisin ainakin vauhtia heidän läheisyydessään.

Hautausmaat ovat minulle rauhallisia paikkoja, jonne voi paeta kiireistä elämää melkein missä päin maailmaa tahansa. Toivon, että ne säilyvät sellaisina.

PS: Koiran hankkiminen ei kuulu suunnitelmiini, eivätkä juoksulenkit Hietaniemessä.;)
Ole huoleti, vaalisalaisuutesi säilyy. Käytäntö liittyy sekä vaalisalaisuuden säilyttämiseen, että sen varmistamiseen, ettei kukaan voi vaihtaa antamaasi ääntä tai lisätä mukaan ylimääräisiä äänestyslipukkeita.

Kuoret avataan virallisen ääntenlaskennan yhteydessä heti kun äänestysaika on päättynyt. Kun sinun henkilötietosi sisältävä kuori on avattu ja tarkistettu, äänestysnumerosi sisältävä kuori siirtyy erilleen muiden samanlaisten joukkoon. Sinun henkilötietosi ja suljetussa kuoressa oleva äänestyslipukkeesi käsitellään erikseen, ja vaalisalaisuutta valvotaan tarkasti ääntenlaskun yhteydessä.
Lämpimät onnittelut Sinulle ja puolisollesi! Toivotan lisää onnellisia päiviä, hyviä hetkiä ja vain positiivisia yllätyksiä tuleviin vuosiinne. - Kiitos, että jaat ilosi meidän kanssamme.

Uskon onneen, uskon ihmiseen, uskon rakkauteen, myös sellaiseen rakkauteen, joka kestää kunnes kuolema erottaa, ja uskon moneen hyvään asiaan elämässä. Uskon myös elämän kantavan, vaikka joskus joutuu kohtaamaan raskaitakin koettelemuksia. Uskon huomiseen ja iloitsen kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä tarjoaa.

Iloitsen aina, kun saan kohdata toisiaan rakastavan pariskunnan. Erityisesti iloitsen sellaisten ihmisten puolesta, jotka saavat elää rakastavan ja rakastetun puolisonsa kanssa vielä vanhoilla päivillään.
Voiko parempaa toivoa, kuin saada kasvaa aikuiseksi yhdessä saman ihmisen kanssa, jonka käsi tukee hellästi vielä kuoleman porttien lähestyessä... 100-vuotiaana tai vanhempana? :D

Kenenkään onni ei ole pois omastani, päinvastoin. Koen onnellisten ihmisten säteilevän onnea myös ympäristöönsä. Ilokseni olen huomannut, että myös tämän palstan kirjoittelijoiden joukossa on sellaisia. Valitettavasti ihan kaikki eivät varmaankaan ole saaneet kokea oikeaa rakkautta (vielä?) koskaan elämässään. - Jospa vielä jonain päivänä hekin... ;)
En voi ymmärtää, miten joku ei voi ymmärtää, että Suomessakin on paljon erilaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet erilaisista asioista.

Jos minun pitäisi juuri nyt ihmetellä jotain, voisin sanoa ihmetteleväni, miten osa suomalaisista illalliskokkaus-tv-ohjelmakilpailuihin osallistuvista ei tunne edes tavallisimpia kotimaisia ruokalajeja, ulkomaisista puhumattakaan, tai miksi jotkut eivät suostu edes maistamaan uusia vieraita makuja.- Satuin katsomaan äskettäin ohjelman, jossa noin 50-vuotias nainen ei ollut koskaan aikaisemmin maistanut lettuja, niiden valmistamisesta puhumattakaan. - Itse olen aina ollut kiinnostunut myös "makuseikkailuista" sekä koti- että ulkomailla.
Todella loistava idea, joka on toiminut jo vuosikymmeniä, ja toimii edelleen. Tavaratalo pääsee eroon sesonkituotteista ja hankkii lisäksi erityisiä halpaeriä hullujen päivien myyntiin. Keltaiset muovikassit liikkuvat kaupungilla ja toimivat upeina ilmaisina mainoksina.

Ellei tavaraa myytäisi myös todella halvalla, ilmiö olisi kadonnut jo kauan sitten katukuvasta. Ellei kauppa pääsisi eroon nopeasti vaihtuvien sesonkien muotituotteista, niiden hävittämisestä aiheutuisi monenlaisia ongelmia ja kustannuksia. Hullujen päivien myynnistä saadaan paljon hyvää mainosta ja varmaan myös uusia asiakkaita.

Jos satun liikkumaan lähistöllä, poikkean aina katsomaan myös hulluja päiviä. Siellä riittää katseltavaa ja ihmeteltävää. Hämmästelen esimerkiksi sitä, miten innokkaasti jotkut asiakkaat jaksavat penkoa suuriin koreihin sikin sokin heitettyjä vaatekappaleita. Kun yksi asiakas alkaa penkoa koria, ympärille ilmestyy pian joukko muitakin innokkaita aarteen etsijöitä. - Asioita on harkittu ja tutkittu erilaisista kaupallisista näkökulmista ja hulluilla päivillä tarjotaan todellakin jokaiselle jotain.

Kun työpaikkani oli vastapäisessä talossa keskustassa, poikkesin ainakin kerran jokaisilla hulluilla päivillä lounasaikaan, joskus saatoin viihtyä siellä jopa 15 minuuttia. Stockmannilla saatan viipyä ostoksilla joskus pitempäänkin, mutten yleensä hullujen päivien aikaan. Mielestäni tavarataloissa on ihan hyvä hinta-laatu -suhde ja yleensä sieltä saa myös asiantuntevaa palvelua.
Tuo aimmin mainittu pykälä on tainnut ilmestyä liittymiseni jälkeen.

Kuvien käyttöoikeus ei toisaalta huoleta minua. Kuvista maksetaan yleensä melko vähän, eikä niillä rikastu. Oman kuvagalleriani avoimilla sivuillakin alkaa olla melkoinen määrä kuvia, joita en ole viitsinyt suojata. Ei kaupallisiin tarkoituksiin annan yleensä kysyttäessä julkaisuluvan ilman korvausta. - Uusin lisäys ohjelmassa näyttää fb:n yhteisösivuilla, ketkä ovat nähneet kuvan. Kuvien imuroiminen ei taida sieltä ihan noin vaan onnistua.

Kun ajattelee kuinka paljon maailman laajuisesti fb:n käyttäjiä on, on vaikea kuvitella, että joku kiinnostuisi erityisesti minun tekemisistäni tai valokuvistani. Järjen käyttöä ei tietenkään kannata unohtaa.

Aktiivisista toimijoista löytyy monenlaista tietoa ja valokuvia myös hakukoneiden avulla. Itse en ole mitenkään erityisen huolissani yksityisyyden suojasta, vaikka vedän sille omat rajani.

Liityin kauan sitten työnantajani toivomuksesta fb:iin, enkä ole ainakaan toistaiseksi joutunut katumaan sitä.
Miten lähestyä? - Aidosti ja rehellisesti. Falskit imartelut tai valmiiksi suunnitellut iskurepliikit eivät varmaan tehoa ainakaan fiksuihin naisiin.

Jokin ympäristössä olevaan asiaan liittyvä kysymys, voisi toimia keskustelun avaajana paikasta ja tilanteesta riippuen. Rehellinen kohteliaisuus voi myös olla ihan hyvä aloitus, ellei luonteva rupattelu jonkin asian äärellä muuten käynnistyisi. Jokin kaunis tai mielenkiintoinen yksityiskohta naisen ulkoisessa olemuksessa saattaisi toimia alkusysäyksenä. Ihailun aihe pitää pystyä myös rehellisesti perustelemaan.

Tietty fyysinen etäisyys on hyvä säilyttää, ettei nainen koe lähestymistä uhkaavana. Puheen olisi hyvä kuulostaa rauhalliselta ja kiireettömältä, rehti katse ja ystävällinen hymy tukevat positiivista vaikutelmaa. - Ilmeet ja elekieli vaikuttavat tutkimusten mukaan eniten ensivaikutelmaan.

Hetken rupattelun jälkeen mielestäni voi ihan hyvin ehdottaa keskustelun jatkamista lähikahvilassa kutsujan tarjoaman kupposen ääressä. - Tosin itselleni on ainakin kerran käynyt niin, että torjuin tarjouksen ja kaduin nopeata "torjuntarefleksiäni" hieman myöhemmin. Jos sama mies olisi sattunut tulemaan pian uudelleen vastaan ja olisi tervehtinyt vaikka sanattomasti nyökäten, olisin luultavasti itse ryhtynyt juttusille ja kertonut hänelle iloinen pilke silmäkulmassani edelliseen tapaamiseen liittyneestä katumisestani.

Kannattaa varautua myös siihen, että naisella saattaa ihan oikeasti olla kiire, eikä hän siksi ehdi lähteä kahville tms. Eihän mies menetä mitään, jos ehdottaa silloin tapaamista joskus myöhemmin.;)

Kannustan teitä miehet, lähestykää reippaasti ihastuksenne kohteita. Eihän sitä voi etukäteen tietää, mitä hyvää siitä saattaisi seurata. ,)
Voin vakuuttaa, että lähes jokainen tämän ikäluokan naisista iloitsee ainakin salaa jälkikäteen ihailevan herrasmiehen lähestymisestä.

Jos nainen torjuu lähestymisyrityksen, herrasmies toimii silloinkin herrasmiehen tavoin ja päättää tilanteen ystävällisin toivotuksin.

Toivotan aloittajalle hauskoja hetkiä ja onnea matkaan.;)
Helpoin tapa taitaa olla marjojen, hedelmien, kasvisten ja juuresten pureksiminen sellaisenaan.;)

Helppoja tapoja on mielestäni paljon. Monia töitä voi helpottaa tekemällä suurempia annoksia kerralla ja muokata seuraavana päivänä ruoan makua mausteilla ja yrteillä erilaiseksi.

Salaatinlehtiä voi laittaa aina voileivän päälle leikkeen tms. alle. Jäävuorisalaatti säilyy hyvänä pitkään jääkaapin vihanneslokerossa, muita ei voi pitempään varastoida. Tomaatteja ja paljaita salaatinlehtiä voi syödä lisäkkeenä kaikilla aterioilla, ellei aina välitä tehdä tai syödä salaattia. Miniluumutomaatteja nappailen itse joskus täyttävämpien makupalojen sijasta.

Raasteita voi tehdä kerralla pariksi päiväksi ja salaattia koko päivän tarpeisiin. Öljy, balsamiko tai jokin viinietikka, yrtit ja mausteet voi sekoittaa aina vähän eri makuisiksi kastikkeiksi. Jos lisää juustoa, lihaa tai kalaa sekaan, salaatista tulee pieni ateria, eikä aina muuta tarvitakaan.

Juureksia voi lohkoa uunivuokaan vaikka marinoitujen tai itse maustettujen broilerinkoipien alle. Itse laitan lanttua, porkkanaa, perunaa, vähän selleriä, paljon sipulia, punasipulia, ruusukaalia yms.

Jos käyttää jauhelihaa, sitä valmistaessa voi sekoittaa mukaan juuressuikaleita.

Perunoita voi keittää kerralla pariksi päiväksi ja syödä ensin kuorittuina, tehdä sitten vaikka perunasaattia mieleisten lisäkkeiden ja jogurttikastikkeen kanssa, tai paistaa lohkoina (sipulisilpun kanssa) ja maustaa mieleisekseen. Uuniperunat syntyvät helposti puolikkaista tai foliopaketissa.

Omenalohkoja voin laittaa välillä pikkukulhossa uunissa tai mikrossakin nopeaksi jälkiruoaksi. Lohkojen päälle voi laittaa vähän juoksevaa hunajaa.
Uuniomenoiden tekeminen ei vaadi paljon vaivaa.

Pakastemarjoja voi syödä sellaisenaan tai valmistaa niistä monenlaisia vaivattomia jälkiruokia. Teen välillä paksusta jogurtista juoksevan hunajan kanssa sekoittaen kastikkeen, joka näyttää siltä, että sitä voisi käyttää vaikka kakunkin kuorrutteena. - En ole kokeillut, vielä.

Jään seurailemaan, löytyisikö uusia kivoja ja helppoja ruokavihjeitä.
Eläimiä voin ruokkia, helliä tai silitellä, mutta minä seurustelen vain ihmisten kanssa. Ihminen eroaa eläimestä siinä, että hän voi käyttää myös järkeään omia valintojaan tehdessään. Viettien vietäväksi olen antautunut ja antaudun vain sitoutuneessa parisuhteessa tai vapaiden ihmisten kesken. Kiellettyjä taburyhmiä on aikuisvuosien aikana ollut paljonkin. Se on säästänyt yhteistoiminta- ym. ongelmilta.

Kiimaisesta seksin puutteesta riutumisesta minulla ei ole mitään kokemuksia, enkä aio sellaisia hankkia. Jos on sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa, aikuisen ei sellaista uhkaa tarvitse kohdata.
66 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt