sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Olen samaa mieltä kanssasi. Hyvä sitoutunut parisuhde ei toisten iskemisyrityksistä hetkahda, pikemminkin herättävät pariskunnan yhteiset naurut jälkikäteen. Toiveikkaita ja epätoivoisiakin yrityksiä on tullut nähdyksi ja koetuksi vuosien varrella. Nuoruusvuosien jälkeen mustasukkaisuus ei ole kiusannut kumpaakaan osapuolta. Lähin yrittäjä on ollut minua 12 vuotta nuorempi sisareni, joka on jossain vaiheessa yrittänyt epätoivoisesti vietellä jokaista lyhyt tai pitkäaikaisempaa kumppaniani. Turhaan.

    Aloituksen herättämät pohdintani liittyvät harkiten ja vain omaa etua laskelmoidusti pohtien suoritettuja operaatioita ystävän, tuttavan tai lähisukulaisen puolison nappaamiseksi.

    Olen nähnyt muutamia onnistuneita "kantikkaiden nappausoperaatioita". Jos parisuhde sattuu olemaan kriisissä, nappaajan hyökkäys saattaa onnistua yllättävän helposti. Katujiakin on tullut nähdyksi melko läheltä. Vain yksi on onnistunut paluu oman perheen luo.

    Kerran olen joutunut läheltä seuraamaan, miten upeaa uutta kotia perheelleen rakennuttanut ja varsin sitoutunut, hyvin koulutettu, ihastuttava perheenisä-kollegani vähitellen kiinnostui assistentistani. Olin tavannut myös molempien kollegoiden puolisot ja lapset muutamia kertoja. Mieskollegan kanssa keskustelimme usein luottamuksellisestikin työasioista ja arvostimme molemmat toisiamme työtovereina.

    "Nappaaja" oli tyytymätön omaan liittoonsa, ja oli kertonut minulle vähän aikaisemmin aikovansa vaihtaa miehensä uuteen ja parempaan. Hän mietiskeli, millaisen miehen haluaisi ja kuka kollegoista voisi miestyyppinä tarjota eniten. Yhden näkyvän, mutta epäonnistuneen yrityksen olin jo nähnyt. Keskustelun luonne ei avautunut minulle vielä silloin. Tunsin huonoa omatuntoa, kun olin kerran jutellessamme maininnut, että työmatkoille minä ainakin lähtisin mieluiten ko. miehen kanssa ja ihailin myös miehen ominaisuuksiaan hyvänä perheenisänä. Muunlaisia suhteita en suostunut edes leikkimielessä kuvittelemaan kenenkään kollegan kanssa. (Muutamien kollegoiden kanssa messumatkoilla oli välillä yhteisiä matkapäiviä ja ohjelmaa.)

    Ja eikös, pahus vie, tuo lähes 20 vuotta nuorempi nainen onnistui viettelemään upean mieskollegani ja viemään sekä puolison ihastuttavalta ja pahaa-aavistamattomalta vaimolta että todella upean isän kahdelta lapselta. - Ilman nappaaja-naisen ennakkosuunnitelmaa olisin tuskin paheksunut asiaa.

    Jouduin seuraamaan kuvion kehittymistä melko läheltä, kun kävimme päivittäin lounaalla yhdessä. Naisen kanssa kieltäydyin operaatiovaiheen käynnistyttyä keskustelemasta yksityisasioista. En myöskään suostunut keskustelemaan asiasta muiden kollegoiden kanssa, kun asia alkoi tulla ilmi. Sain mm. kerran omalle työpöydälleni faksin, josta kävi ilmi parin yhteinen kotihanke. Suljin sekä suuni että silmäni, mutta ihmettelin mielessäni ja olin monen ihmisen puolesta pahoillani.

    Itse olen ihmisten suhteen turhan hyväuskoinen ja luottavainen. Kumppanini varoitti minua heti ensimmäisen pikaisen tapaamisen jälkeen assistentistani, että minun kannattaisi pitää varani, koska tämä saattaisi toimia alhaisesti tai olla epäluotettava.

    Olen tosissani sitä mieltä, että ihminen voi käyttää järkeään myös ihastumisiin ja rakastumisiin liittyvissä asioissa. Itse torjun parisuhteessa elävien lähentymis- tai lähentely-yritykset heti alkuvaiheessa ja kiellän ehdottomasti sellaiset itseltäni. - Muut saavat minun puolestani elää omaa elämäänsä ihan niin kuin parhaaksi näkevät.
  2. Minusta jokainen saa pukeutua ihan miten itse haluaa. Värikkäät ja omaperäiset persoonallisuudet ovat aina ilo myös silmälle, vaikka ihan aina hymyn herättävä mielikuva ei liittyisikään ihailuun. Vähemmän ihailevia katseita herättävät makkaransuoleen tungetuilta näyttävät, kireissä asuissa esiintyvät naiset ikään katsomatta.

    Tärkeintä on, että ihminen on sinut itsensä ja oman ulkoisen olemuksensa kanssa. Hyvä maku ja tyylikkyys näkyvät kokonaisuudessa riippumatta hameen pituudesta. Istuessa lyhyt hame paljastaa säärtä polvia ylemmäksikin, ja näkymä saattaa muuttua epäesteettiseksi. - Nykyisin toivon usein, että televisiossa matalalla tuolilla tai sohvalla istuvat naiset osaisivat asettaa kauniitkin säärensä kauniimmin. Vanhempi ikäluokka hallitsi hyvät käytöstavat ja tyylikkään esiintymisen nuorempaa polvea paremmin.

    Mielestäni on melko huvittavaa, miten hameen pituus näyttää puhuttavan meitä suomalaisia, erityisesti naisia. Miksi kauniisti ikääntyneen, viehättävän naisen pitäisi yrittää piiloutua harmaaseen mummo-massaan?

    Työelämän kuvioissa maailmalla liikkuessani, olen pannut merkille, että esim. Keski-Euroopassa aikuisten naisten hameet ovat yleisesti 5 - 20 senttiä lyhyempiä kuin suomalaisten naisten. Hameen pituus on vain yksi pieni osanen kokonaisuutta, joka viestittää monenlaisia asioita ihmisestä. Kannattaa katsoa avoimen kriittisesti peiliin, kun valitsee asuja itselleen.

    Olen hämmästyksekseni huomannut, että vielä tässäkin iässä (60+) saan osakseni positiivista huomiota naisena, jos olen pukeutunut hieman lyhyempään hameeseen. Erityisesti miehet ovat tavallista kohteliaampia, antavat tilaa, avaavat auliisti ovia ja luovuttavat istuinpaikkoja tai tarjoavat tuolia. Nykyisin valitsen tosin jalkaani asuun sopivat, värilliset 40 denierin sukkahousut tai paksummat. Minulla on paljon ikääntymisen merkkejä, jotka haluan piilottaa. Sääret kestävät katseen edelleen. - Luulenpa, että hupsu huumorintajuni saattaa lähettää minut testaamaan asiaa vielä joskus tulevina vuosikymmeninäkin, jos saan elää terveenä vanhaksi. - Tiukkaa pipoa en kuitenkaan suostu päähäni laittamaan!
  3. Ajatusketjusi ei avaudu minulle, se kuulostaa omituiselta. Voiko joku tosiaan ajatella asiaa tuollaisesta näkökulmasta. Onko kanttia vokotella läheisten puolisoita?

    Kysyisin mieluummin, oletko kyllin itsekäs ja piittaamaton, voisitko heittäytyä halujesi vietäväksi, salliiko moraalisi, voisitko tavoitella vain omaa etuasi välittämättä kenenkään muiden tunteista, olisitko nuorempana voinut viedä lapsilta isän tai äidin, tai voisitko nyt vanhempana yrittää rikkoa vuosikymmeniä kestäneen parisuhteen?
    Tai
    Onko kehityksesi ihmisenä vielä sillä asteella, ettet kykene hallitsemaan omia viettejäsi tai kiimaisia houkutuksia?
    Tai
    Millaisiin tekoihin voisit alentua, jotta oma elinympäristösi rikastuisi ja pääsisit nauttimaan sellaisista eduista, joista ystäväsi tai lähisukulaisesi puoliso hänelle tarjoaa?
  4. Olen toistaiseksi onnistunut pitämään fb:ssa varani, joten en tunne sen huonoja puolia käytännössä. Hyviä puolia on mielestäni paljonkin.

    Jos on jotain kerrottavaa, sen voi tehdä yhdellä viestillä suuremmalle joukolle. Valokuvien liittäminen on helppoa ja myös monet järjestöt ja yhteisöt julkistavat asioita ja erilaisiin asioihin liittyviä keskusteluja käydään melkein reaaliajassa fb:ssä. Esimerkki: osallistuin eilen yhden yhteisön tapahtumaan, ja kuvia oli ilmestynyt ko. fb-sivulle jo ennen kuin ehdin kotiin. Aamulla laitoin itsekin sinne pari valokuvaa, joita muutamat ihmiset kommentoivat ja täydensivät tekstein.- Kun avaan fb-sivun, saan haluamani huomautukset omiin viesteihin tai kiinnostaviin fb-sivuihin tehdyistä merkinnöistä. Fb muistuttaa kavereiden syntymäpäivistä ja sellaisista tapahtumista, joihin olen ilmoittautunut tai minut on kutsuttu. - Ellen halua osallistua johonkin tai jotkut asiat eivät kiinnosta, voin poistaa tiedon sivultani yhdellä klikkauksella.

    Yhteydenpito kavereihin lisääntyy, kun vuorovaikutus ei vaadi paljon aikaa, eikä oikeaa hetkeä. Pieniä kommentteja ja kysymyksiä voi heitellä melkein ohimennen. Joskus joku kaipaa lounasseuraa kaupungilla tai kysyy lähtisikö joku kavereista mukaan kiinnostavaan tapahtumaan. Monet kavereista kertovat melko huolettomasti myös matkoistaan. Se voi toimia impulssina pikaiselle tapaamisehdotukselle samoissa maisemissa asuvan tai liikkuvan kaverin kanssa.

    Fb-kaverit ja kavereiden kaverit muodostavat melkoisen verkoston, jota voi hyödyntää tarvittaessa monella tapaa. Esim. äsken mietin hetken, lähtisinkö huomenna katsomaan Reijo Kelan 60-vuotisjuhlanäytöstä Savoyhin, kun kaverilla olisi yksi ylimääräinen lippu tarjolla. Varmasti joku lähtee, eikä lippu jää käyttämättä.

    Poikkean fb-sivulla päivittäin ja jätän sivun usein auki, kun käytän nettiyhteyksiä. Joskus aktiiviset ja maailmalla liikkuvat kaverit saattavat kertoa mielenkiintoisista asioista tai tapahtumista jo ennen kuin niistä kuulee uutisista.

    Huonoina puolina pitäisin esim. sitä, että kaikenlaisia mainoksia alkaisi tulvia sivulleni tai kavereita kertyisi liikaa, jolloin kiinnostavat jutut hukkuisivat kaikenlaisen sälän joukkoon. Ja sitä, että omalle sivulleni pääsisi kuka tahansa. Asetuksia kannattaa pysähtyä miettimään hetkeksi ja valita ehkä erilaisia ryhmiä omien tietojen jakamiseen.
    Fbssä on paljon pelejä ja toimintoja, joihin osallistuessaan joutuu ensin antamaan luvan, että sallii fb:n päästä käsiksi omiin ja kavereiden perustietoihin. Sellaisille sivuille en mene, vaikka asia kiinnostaisi muuten. En myöskään hyväksy kaverikseni ketään ihmistä, jota en tunne tai en ole edes tavannut. Kun saan vieraalta ihmiseltä kaveripyynnön, vastaan viestillä, jossa pyydän lisätietoja tuttavuudestamme. Minulla on paljon tuttuja kavereiden joukossa, mutta tiedän ihmisiä, jotka haluavat rajata kaverit vain lähimpiin ystäviin ja sukulaisiin.

    Toistaiseksi en ole käynyt fb:n kautta television erilaisiin ohjelmiin liittyvillä sivuilla. Se saattaa olla turhaa varovaisuutta.

    Tunnen ihmisiä, jotka suhtautuvat kielteisesti fb:iin, mutta luulen myös ikääntyvien ihmisten vähitellen lisääntyvän käyttäjien joukossa. Fb on mielestäni samanlainen palvelu kuin mikä muu tahansa. Voi itse päättää, miten sitä käyttää ja millaisia tietoja haluaa siellä julkaista. Itse olen välillä aktiivinen ja välillä saattaa kulua pitkiä aikoja, etten kirjoita sinne mitään. Yksi lapsuuden ystäväni laittaa omalle sivulleen päivittäin jonkun netistä löytämänsä kivan ajatelman, linkin tai valokuvan. Muutamat päivittävät tietojaan useita kertoja päivässä, toiset joskus, ja varmaan siellä on myös sellaisia, jotka eivät itse mitään kirjoittele, mutta seuraavat aktiivisesti kavereittensa päivityksiä.

    Minun mielestäni fb on positiivinen asia, ja taisin taas harmistuttaa monia kertoamalla kaiken, mitä siitä tuli mieleeni, kuten aloittaja pyysi.;)
  5. Onneksi useimmat meistä voivat elää omien arvojensa mukaan, ja pakolliset kuviot vähenevät vuosi vuodelta.

    Muutama viikko Kanarialla tulee luultavasti (ja valitettavasti) matkoineen huomattavasti halvemmaksi kuin lomailu vastaavissa oloissa Suomessa. Mielestäni jokainen määrittelee itse oman turisti-indeksinsä. Uusi ympäristö tarjoaa taatusti aina jotain uutta nähtävää ja uusia kokemuksia. Eurooppalaiset seniorituristit kuuluvat viihtyvän hyvin kaikilla niillä Kanarian saarilla, joihin olen itse ehtinyt tutustua. Britit ja saksalaiset taitavat muodostaa enemmistön. Muistelen kuulleeni, että jollain saarista olisi Suomi-seurakin. Eurooppalaiset ovat perustaneet saarille myös kauppa-, ravintola- ja palveluyrityksiä, eikä suurempaa suosion laskua taida olla näkyvissä. Joidenkin mielestä suosion lasku saattaisi tarjota turisteille ja osa-aika-asukkaille osittain etukin.

    Stadiin lähden taas pian ja Vuosaareenkin olen ehtinyt tutustua melko perusteellisesti. Esimerkiksi Teneriffalle tai Madeiralle (joka ei kuulu Kanarian saariin - tiedän.;)) voisin lähteä mielelläni vaikka pari kertaa vuodessa rospuuttokelien aikaan pitemmäksikin aikaa. Gran Canarialla on yksi viehättävä kylä, missä voisin kuvitella viihtyväni. Pitemmille lentomatkoille ei mielestäni kannata lähteä, jos voi nauttia hyvästä olosta ja kauniista maisemista lähempänäkin.

    Jos ihminen on sinut itsensä kanssa, hän voi tehdä olonsa viihtyisäksi melkein missä tahansa ympäristössä. Hän löytää omat mielenkiinnon kohteensa ja mukavat ihmiset, joiden kanssa voi seurustella ja harrastaa erilaisia asioita. Ellei viihdy itsensä kanssa, on vaikea viihtyä missään, ja valittamisen aiheita löytyy joka paikassa.

    Jospa kertoisit, missä sinun mielestäsi "saisi rahalla vastinetta sadan verroin" enemmän? Missä muissa matkakohteissa sinä olet käynyt kuin stadissa ja Vuosaaressa? Tekstistäsi syntyi vaikutelma, että saatat puhua sellaisella asiantuntemuksella, jonka vain tietämättömyys voi tarjota.
  6. Kun tyttäreni kysyi jouluna lahjatoiveita, toivoin yhdessä vietettävää aikaa. Sain häneltä omatekoisen lahjakortin, johon oli piirretty muutamia lipukkeita. Yhteisiä liikunta-aktiviteetteja, teatterikäynti, taidenäyttely, päivällinen yms.

    Minulla on pieni muistikirja, jonka viimeiselle sivulle merkitsen muistiin lahjavihjeitä aina, kun kuulen jonkun läheiseni mainitsevan jostain puutteesta tai huomaan itse jonkin pienen tekemistä tai elämistä helpottavan lahjaidean. Kalliita, turhia ja vääränlaisia tavaroita ei omassa tuttavapiirissä aikuisten kesken "vaihdella".

    Yhtenä jouluna ompelin muutamille tutuille pariskunnille pellavaiset kahden hengen pepunalustat saunaan, ja kirjailin niihin isot reunoiltaan yhtyvät sydämenkuvien puolikkaat ja kummankin etunimet kuvien keskelle.

    Yhtenä jouluna ompelin erilaisia, persoonallisia uunikintaita, joiden ranneosan tein kaupassa olevia pitemmiksi. (Lapsille ompelin pienempiä uunikintaita "mittojen mukaan".

    Joskus askartelin lapsille lahjoiksi nahkapaloista pieniä litteitä, somistettuja yhden avaimen koteloita ja palmikoin niihin ohuista nahkanauhoista kaulanauhan. Nyt voisi varmaan alkaa tehdä vanhuksille samanlaisia.;)

    Näin kerran Lotta-museossa kauniilla lahjanauhalla sidotun, taitetun Wettex- tms. sieniliinan ja puisen kauhan. Riepuun oli kirjoitettu jokin ruoka- tai leivontaohje. Hyödynsin ideaa vähän myöhemmin.

    Joskus ostan kiinnostavia pieniä lahjaesineitä museo- tai taidemuseokäynneillä. Muutama vuosi sitten ihastuin sateenvarjoihin, joiden kankaisiin oli painettu kuvia tutuista maalauksista. Monnet'n maalamaa kuva sateenvarjossa kirkastaa ainakin omia sateisia päiviäni välillä edelleenkin. - Hauskoja muistilappumagneetteja ostin kerran museosta jossain ulkomailla. Niissä on pitkän joustavan varren päässä muistilappuja tms. varten pienet nipsut.

    Ystäville, varsinkin sellaisille, jotka tarvitsevat apua ja/tai kuljetuspalveluita, olen antanut omatekoisia lahjakortteja yhteisistä käynneistä jossain molempia kiinnostavissa paikoissa, vesihierontaa tarjoavissa uimahalleissa, kulttuuritapahtumissa, piknik-retkellä, retkellä luonnossa, melomassa tai lähikaupungeissa yms. Valmiita lahjakortteja en ole kovin usein ostanut, joskus jalkahoitoja - myös miehille. Silloinkin sovittiin jalkahoitajan kanssa, että teen itse omat lahjakorttini.

    Omatekoista sinappia, erilaisia pikkelssejä ja joitain erikoisreseptien mukaisesti tehtyjä sieni- tms. säilykkeitä olen myös tehnyt lahjaksi. Mietin juuri, että olisi kiva säilöä taas pitkästä aikaa vihreitä tomaatteja. Mistähän sellaisia saisi?

    Joskus olen skannanut vanhoja valokuvia ja kirjoittanut niihin liittyviä muisteluksia. Tyttäreni tasavuosi-syntymäpäivälahjaksi tein sukututkimusta ja kirjoitin tarinoita hänen omasta historiastaan. Lupasin jatkaa kirjoittamista myös suvun historiasta ennen hänen syntymäänsä.

    Kuvaan yleensä aina myös juhlissa ja autan välillä ihmisiä kuvakirjojen teettämisessä. Ehkä sellaisestakin voisi joskus antaa omatekoisen lahjakortin. (Nykyisin se on itsestäänselvä asia.)

    Nautin sekä lahjojen antamisesta että saamisesta. Lahjan arvoa ei mitata rahassa, eikä niihin liity vaihtokauppa-ajatuksia. Kiitos aloittajalle ja kirjoittajille uusista ideoista.
  7. Ala elää itseäsi varten! Ota yhteyttä ystäviisi ja tutustu uusiin erilaisissa ympäristöissä. Aloita uusi harrastus. Mieti, mitä oikeasti haluaisit tehdä, kun vastuut ja velvollisuudet vähenevät. Kiinnostaisiko vapaaehtoistyö tai toiminta jossain harrastuspiirissä tai järjestössä? Aktiivisia toimijoita kaivataan kaikkialla.

    Jos haluat tuntea itsesi tarpeelliseksi ja haluat elää toisia palvellaksesi, lähiympäristöstäsi löytyy varmaan monia apua, hoivaa, tukea tai ihan vaan seuraa kaipaavia ihmisiä. Ota yhteyttä järjestöihin, sairaaloihin, vanhainkoteihin tai sosiaalitoimistoon.

    Miettiikö ehkä joku naapureistasi juuri tällä hetkellä samoja ajatuksia kuin sinä? Olisiko kiva kutsua hänet kahville tai syödä yhdessä aina välillä?

    Sopeutuminen vaatii varmaan oman aikansa, mutta saatat yllättäen piankin huomata, että pääsit aloittamaan entistä rikkaamman uuden vaiheen omassa elämässäsi. - Joku viisas on sanonut: "Elämä on täynnä mahdollisuuksia, jotka ovat usein naamioituneet ongelmiksi." Tartu siis uusiin mahdollisuuksiin, äläkä tee asiasta ongelmaa itsellesi!;)
  8. Kysypä asiantuntijalta, esim. Kiinteistöliiton lakimieheltä. Mitä isännöitsijä sanoi asiasta?

    Jos olet itse ostanut hanasi, se on sinun omasi. Jos se poikkeaa as-oyn normaaleista hanamalleista, vastaat luultavasti itse sen toiminnasta ja tiivisteiden vaihtamisesta yms. Jos kyseessä on hyväksytty laatumerkki, en näe mitään estettä, mikset saisi pitää sitä edelleen.

    Minulle väitettiin samoin, että vain putkiremontin yhteydessä määritellyt hanat tai vain urakoitsijan erikseen tarjoamat vaihtoehdot hyväksytään asennettavaksi remontin yhteydessä.

    Putkimiehet totesivat kuitenkin töitä tehdessään, että on ahtaat tilat ja hanan vaihto on työläs tehtävä. He kysyivät minulta, haluanko tosiaan vaihtaa aikaisemmin itse oman keittiöremontin yhteydessä asennuttamani, vaihdettavaa monitoimisemman Grohen hanan uuteen. Totesin, että voisin mielelläni pitää vanhan hanan, josta voin sisään rakennetun letkun avulla laskea vettä vaikka lieden päällä olevaan astian yms. Vanha keittiöhana palvelee edelleen ja kaikki ovat tyytyväisiä.

    Jos hana rikkoutuu, joudun varmaan itse kustantamaan uuden ja sen asentamisen. Standihanasta ja sen toiminnasta vastaisi as-oy, ja sen vaihto tai huoltotoimet kuuluisivat vastikkeen hintaan.
  9. Osanottoni. Toivottavasti sinulla on tiedossa luottokorjaamo, joka antaa asialliset tiedot ja kohtuullisen hinnan töilleen. Ehkä saat täältäkin asiantuntevia ohjeita. - Etkä vaan pelottelua, niin kuin minulta.;)

    Itselläni on karvaita kokemuksia yhdestä lähistön entisestä oman automerkin korjaamosta. Eivät kertoneet, etteivät enää olleet merkkihuoltoverkostossa ja aiheuttivat minulle 2,5 tonnin arvoisen turhan vahingon. En käsitä, mikseivät kertoneet, ettei heillä ollut edes laitetta, jolla tulkita autosta luettavia tietokonevälitteisiä (?) tietoja. (En ymmärrä asioista höykäsen pölähdysta.) Onneksi toisella paikkakunnalla oleva luottokauppias junaili asiat jollain tapaa kohdalleen. (Antoivat vaihtoauton "koeajoon" tutkimusten ja aiotun korjauksen ajaksi. Lopulta päädyin vaihtamaan auton, josta ei kuulemma ihan kunnollista olisi enää tullutkaan .) - Parempaa onnea Sinulle!
  10. Katsoin elokuvan. Ihan miellyttävä tunnelma ja äänimaailma. Eniten ihmettelen käsikirjoitusta. Miten ihmeessä afrikkalainen vaari innostuisi kertomaan lapsenlapsilleen jonkun suomalaisen sotasankarin naissuhteista. Alkupuolella nuoren miehen kohdalla kuvio toimi, mutta loppupuolella tavoitettiin tuskin mitään katsojaryhmää .Keinotekoinen hutaisu.

    Markkinointi on toteutettu ihailtavasti. Elokuvan tekemisen dokkari käynee ohjelmaksi siinä kuin jotkut tosi-tv-jutut. Rahoituspuoli herättää kysymyksiä, mutta kiinnostusta tuskin riittää vastausten etsimiseen. Flop.
  11. Jos halpaa haluaa, kannattaa varmaan poiketa halpakauppoihin, jotka myyvät erilaisia poistoeriä pilkkahintaan.

    Näin äskettäin siinä yhdessä saksalaisessa halpakaupassa monenlaisia halpoja sisätossuja. En tiedä onko enää, kun valikoimat vaihtuvat nopeasti.

    Tavarataloissa on usein kaikenlaisia tossutarjouksia. Ostan keveitä vierastossuja aina välillä tarjouksista "tukuttain" eteisen koriin. Itse käytän ns. terveyssandaaleja ja läheisille on samanlaiset tai huopapäällysteiset tossut.

    Ihmettelin äskettäin jossain kokkausohjelmassa, miten isäntä komensi äkäisesti vieraitaan ottamaan kengät pois sisään tullessaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut tarjolla minkäänlaisia vierastossuja. Vielä jälkirepliikissään mies paheksui, miten naiset voivat olla niin ajattelemattomia, että yrittävät tulla korkokenkineen vahingoittamaan hänen hienoja lattiapintojaan. Minä paheksuin epävieraanvaraista ja huonosti käyttäytyvää isäntää.

    Useimmat suomalaiset ovat tottuneet riisumaan kenkänsä eteisessä vieraisille tullessaan. Jäin miettimään ketjun luettuani, miten menetellään kotoisissa juhlissa varsinkin talvella. Onko naisilla korolliset sisäkengät mukanaan ja salliiko isäntäväki naisten käyttävän sellaisia kotonaan?

    Mitä mieltä sinä olet?
  12. Voin noin 15 vuoden kokemuksen perusteella todeta, että "kahden asunnon loukussa" eläminen voi olla ihanteellinen ratkaisu sitoutuneessakin aikuisessa parisuhteessa. 1990-luvun alussa sitä pidettiin vielä vähän kummallisena ja moni jaksoi odotella häitä tai vähintään yhteiseen osoitteeseen muuttamista.

    En osaa kuvitella, että luopuisin koskaan kokonaan omasta asunnostani. Exä oli positiivisten ominaisuuksiensa lisäksi niin vahva ja dominoiva persoona, että välillä oli pakko päästä hengittämään ihan itsekseni. Kun alkoholinkäyttö lisääntyi hänen eläkkeelle jäämisensä jälkeen, tuli pakottava tarve sanoa suhde irti. - Nykyisin olemme taas alkaneet tapailla silloin tällöin kavereina, mutten kaipaa entiseen, vaikka mies on lopettanut alkoholinkäyttönsä kokonaan.

    Olen kai ollut onnekas, ja luulen saaneeni kokea enemmän kuin oman osani hyvistä parisuhteista. Olen myös joutunut voimattomana katsomaan vierestä, miten rakas ihminen tuhoaa itseään. (Exaviomieheni ryyppäsi lopulta itsensä hengiltä.) En odota enää uuden kumppanin osuvan kohdalleni, enkä luultavasti ryhtyisi enää aktiivisesti tavoittelemaan ketään. En kuitenkaan vanno mitään. Antaa elämän kuljettaa ja nautitaan kaikesta kohdalle osuvasta hyvästä.;)

    Sinulle toivon menestystä etsintään. Jos jotain oikeasti haluaa ja on valmis tekemään vähän töitä asian eteen, ihminen onnistuu melkein missä tahansa hankkeessa. Onnea matkaan!
  13. Kavereita voi olla vaikka kuinka paljon, mutta silti voi kaivata rinnalleen läheistä rakastavaa ja rakastettua kumppania.

    Hellyyden ja läheisyyden tarvetta ei mielestäni voi koskaan täydellisesti tyydyttää vieraan ihmisen tai kaverin kanssa. Moni voi kaivata läheisyyttä ja hellimistä, vaikkei enää kaipaisi seksiäkään. Eikä seksin harrastaminenkaan kaverin kanssa tarjoa samanlaista tyydytystä kuin rakastavan kumppanin kanssa koetut hellät hetket sitoutuneessa parisuhteessa.;)
  14. Ihmiset etsivät erilaisia asioita, jotkut miehistä näköjään kaiken muun lisäksi myös ilmaista asuntoa ja täysihoitopaikkaa. Luulen useimpien oman ikäluokkamme edustajien olevan ihan vilpittömästi etsimässä elämänkumppania. Ensitapaamiseen liittyy varmaan paljonkin hämmentävää ja moni saattaa silloin antaa ja saada väärän kuvan. Jos odotukset liittyvät vain ulkoisiin kauneus- tai komeusnormeihin, toista tapaamista ei ehkä tulekaan.

    Kun tarjontaa näyttää olevan runsaasti, niin moni taitaa juuttua etsimään sellaista kumppania, joka vastaisi kaikkia toiveita ja unelmia. Jos jokainen etsii itseään parempaa, etsimistä saattaa joutua jatkamaan lopun ikää.

    Omasta mielestäni ihanteellisessa parisuhteessa on tilaa sekä yhteisille asioille ja aktiviteeteille että kummankin omille kuvioille. Tärkeätä on, että arvot ovat lähellä toisiaan, ja yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita löytyy myös riittävästi.
  15. Iloitsen siitä, että tasa-arvo on lisääntynyt tälläkin alueella. En ymmärrä mitä se muille kuuluu, jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa elää yhdessä. Elämässä ei saa takuuta mistään. Ei voi tietää kumpi kuolee aikaisemmin tai kumpi ehkä joutuu hoivaamaan toista. Todennäköisyys ja todellisuus ei ole sama asia. Kiva, että pari on lähtenyt vapaaehtoisesti julkisuuteen ja vähentää ehkä toistenkin pariskuntien ikäpaineita.

    Itse törmäsin 39-vuotiaana melkoisiin paineisiin seurustellessani eroni jälkeen reilut pari vuotta itseäni vajaat 10 vuotta nuoremman miehen kanssa. Osin ystävien painostuksen vuoksi ja osin siksi, etten halunnut enää hankkia lisää lapsia, lähetin upean ja hyvin isäksi sopivan miehen etsimään äitiä tuleville lapsilleen. En kadu, vaikka tiedän miehen elävän edelleen minua pari vuotta vanhemman naisen kanssa. Iloitsen hänen puolestaan. - Olen kuullut, että pari joutui kohtaamaan miehen vanhempien kanssa juuri ne ongelmat, joita en itse olisi silloin jaksanut kohdata.

    En ole kiinnostunut tutustumaan nuoriin kumppaniehdokkaisiin, mutta suon sen mielelläni muille. Luulen, että ympäristön normeista poikkeavilla pariskunnilla on aivan erityisen upeat kumppanit. Tuskin he muuten olisivat toisiaan valinneet.

    Onnea rohkeille valinnoille ja kestäköön suhteensa hyvänä. - Kateelliset voisivat huolehtia omasta elämästään ja miettiä omia arvojaan.
  16. En todellakaan ole samaa mieltä aloituksen kirjoittajan enkä tutkimustulosten kanssa. Esim. onnelliset ja iloiset Down-ihmiset todistavat tutkimuksen tulokset vääriksi. Toisaalta kaikenlaisia asioita voidaan todistaa erilaisilla tutkimuksilla. Tutkumustulosten tulkinnassa saatetaan myös vetää turhan pitkälle vietyjä johtopäätöksiä uusista sivutuotteena tehdyistä havainnoista.

    Antaisiko aloittaja linkin uutiseen? - Ei ollut tämän päivän uutisten joukossa ja juttu kiinnostaisi.

    Vain yksi kysymys ja kolmen pisteen asteikko oman onnellisuustason arvioimiseksi kuulostaa vähän yllättävältä. Älykkyysosamäärän määritteleminen lukutestillä herättää myös kysymyksen, minkälaista älykkyyttä testissä arvioitiin.

    Aiheeseen liittyvä lainaus:
    "Ihmisarvo ei kuitenkaan riipu älykkyysosamäärästä. Huippuälykkyys ei läheskään aina korreloi elämässä menestymisen kanssa. Joidenkin tutkimusten mukaan vähän keskimääräistä älykkäämpi menestyy elämässä paremmin kuin huippuälykäs."
    http://www.mensa.fi/sivu.php/alykkyys
  17. Kannattaisi varmaan tarkistaa ensimmäisen vaimosi kuoleman jälkeen tehdystä perukirjasta millaisesta omaisuusmassasta on kyse. Hänen toissijaiset perillisensä perivät vain puolet ensimmäisen vaimosi jäämistöstä. He eivät voi vaikuttaa toimiin, joita sinä teet omaisuudelle elinaikanasi.

    Jos lahjoitat osakkeet pojallesi, hänellä on juridinen oikeus myös niiden tuottoon. Jos poika luovuttaisi osingot tai osan niistä sinulle, siitä voisi mennä lahjavero, jos kyse on suuremmista summista. Oletko varma, että saisit pojaltasi rahaa tarvitessasi? - Joskus tällaisissa kuvioissa voi joutua kohtaamaan ikäviäkin yllätyksiä.

    Mielestäni kannattaisi käydä keskustelemassa asiasta juristin kanssa. Asioita kannattaa pohtia ja keskustella niistä, mutta näin tärkeissä asioissa kannattaa turvautua asiantuntijan - ehkä kalliilta tuntuvaan - apuun, jotta tulisi tehtyä parhaat mahdolliset ratkaisut.
  18. Loistojuttu. Omasta mielestäni olisi upeaa päästä lähtemään nauttimalla viimeinen malja rakkaiden kanssa kilistäen omassa tai sairaalavuoteessa, jos elämässä ei olisi enää mitään muuta kuin tuskaista kuoleman odottamista.

    Unien laatutakuuta en kaipaa, koska katselisin mielelläni viimeisellä tutkimusmatkallani niitä samoja upeita maisemia, joita olen jo päässyt kurkistamaan.
  19. Hauska huomata, miten tarinat herättävät omia muistoja samantapaisista kohtaamisista. Tarinani kulkee vähän aiheen vierestä, ja muistutun, ettei sitä ole pakko lukea.;)

    Olimme kauan sitten omatoimimatkalla Sofiassa, ja hyppäsimme ilman minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa Vitosha-vuoristoon menevään bussiin. Päätepysäkiltä lähti vuoristoon huippua kohti ensin kiskovaunu, sitten köysirata kondolihisseineen ja ihan huipulle kahden istuttava tuolihissi. Jokaiselle matkalle piti ostaa omat lippunsa, ja ennen viimeistä etappia totesimme, ettei meillä ollut riittävästi paikallista rahaa meno-paluu -lippua varten, eikä vieras valuutta kelvannut maksuksi. Mietittiin, voisimmeko kulkea jalan jomman kumman matkan. Ajatus ei houkuttanut.

    Lompakkojen tutkimisen jälkeen totesimme, että pitää yrittää vaihtaa keskisuuri seteli ja toivoa, ettemme tulisi huijatuiksi. (Emme tunteneet vielä paikallisia rahoja, ja olimme saaneet vain vähän aikaisemmin Puolassa arvottomia, vanhoja seteleitä rahaa kadulla vaihdettuamme. )

    Kylässä ei ollut rahanvaihtopistettä. Kysyin seteliä kädessä näyttäen, tietäisivätkö köysiradan lähtöpisteessä työskentelevät miehet, missä voisimme vaihtaa rahan. Toinen miehistä otti lompakon taskustaan ja ojensi minulle muutaman setelin. Minä ojensin omaani, mutta mies kieltäytyi vastaanottamasta sitä. Hän antoi setelit meille lahjaksi.

    Iloisina ja kiitollisina pääsimme katselemaan maisemia Vitoshan huipulta ja kokemaan yhden elämämme huikeimmista tuolihissi-matkoista. Vatsasta kouraisi muutamia kertoja, kun laskeuduimme korkeaa köysirataa alaspäin tuolit keinuen suuren kivivirran yläpuolella.

    Ilman bulgarialaismiehen ystävällisyyttä matka olisi saattanut jäädä tekemättä. Rahaakin riitti vielä pieneen välipalaan hiihtokeskuksen myös kesällä avoinna olevassa ravintolassa. Olimme todella kiitollisia.

    PS: Matkamme aikaan Bulgaria oli vähemmän turisti-ystävällinen maa, ja turisteja "ryöstettiin" ihan laillisesti monella tapaa. Hotellihuoneilla oli omat turistihintansa, joka vastasi Suomen viiden tähden hotellien hintatasoa, samoin takseilla.
  20. Kokeilimme joskus 1900-luvulla ;) ensimmäisen kerran B+B-majoitusta Gdanskissa, kun satuimme sinne kaupungin x-satavuotisjuhlien aikaan, eikä vapaata hotellihuonetta löytynyt. Turisti-infon avustuksella löysimme erinomaisen B+B-majoituksen melkein keskustasta.

    Irlannissa kierrellessä käytimme pelkästään B+B-majoituksia, joita varasimme Autoliiton julkaisemasta kirjasta sitä mukaa kun matka edistyi. Kerran asuimme huoneessa, jossa ei mahtunut edes avaamaan matkalaukkua muualla kuin parisängyn päällä. Yhdessä paikassa tilat ja palvelu ylittivät viiden tähden hotellien tason. Osassa paikoista isäntäväki halusi mielellään seurustella vieraiden kanssa ja kestitä eri tavoin. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja aina vähintään kohtuullisen hyvän aamiaisen. Majoitushinnat olivat tasosta riippumatta kaikissa paikoissa samat.

    Portugalissa löytyi yhtenä pääsiäisenä mielenkiintoinen, suorastaan ruhtinaallinen B+B-paikka omine terasseineen, kun kyseltiin majapaikkaa pikkukaupungissa ihmisiltä. Isäntäväki kertoi mielellään omia tarinoitaan. Rouva oli muuttanut entisestä siirtomaasta ja hollantilainen isäntä oli ankkuroinut vuosia sitten lomamatkallaan veneensä pysyvästi "sinne missä rajajoen vuoroveden vaikutus päättyi". ;)

    Nykyisin B+B-kylttejä näkee usein matkan varrella, ja majoitusta voi käydä halutessaan kurkistamassa ennen varaamista. Turisti-infot ovat mielestäni myös hyödyllinen poikkeamispaikka, jos viipyy samoilla seuduilla pitempään. Joskus yllättävä kohtaaminen erityisten sympaattisten paikallisten ihmisten kanssa avaa uusia mahdollisuuksia ja usein myös yllättäviä, mielenkiintoisia majapaikkoja.

    Viikonlopun tai viikon pikapäätöksellä tehdyillä kaupunkilomilla olemme usein etsineet majoitusta vasta lennon jälkeen lentokentällä. Etukäteisvarauksia vieraaseen hotelliin on tehty vain yöksi tai kahdeksi, ja perillä olemme voineet vaihtaa majapaikkaa mieltymysten mukaan.

    Pieniä perhehotelleja lukuun ottamatta B+B tai muu paikallisten tarjoama kotoisa majoitus on minulle hotellimajoitusta mieleisempi vaihtoehto. Kun mielessä ole mitään erityisempiä vaatimuksia, yllätykset ovat aina olleet positiivisia.

    Joskus on varattu matka suosittuun lomakohteeseen ja matkusteltu suurin osa ajasta ympäristössä. Yöpymispaikkoja on kyselty tarpeen mukaan ja aina on järjestynyt.

    Kielitaidon lisäksi pienestä paikallisen kielen turistisanakirjasta on paljon apua ja iloa. Moni paikallinen rohkaistuu myös puhumaan yhteistä vierasta kieltä, kun turisti yrittää solkottaa sanakirjan avulla heidän omaa kieltään. Vähemmän täydellisen taidon käyttämisen ujostelu ei ole vain suomalainen ominaisuus.

    Sohvasurffailuakin olen miettinyt yhtenä majoitusvaihtoehtona, mutta toistaiseksi se on jäänyt suunnitteluasteelle. - Paikallisiin ihmisiin tutustuminen antaa mielestäni aina monenlaista lisäarvoa matkalle.
    21. 67 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt