sa4ru5

sa4ru5 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Liittynyt 21v sitten
225 aloitusta · 5833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
nythän sie vallan vitsin murjaisit, paraskin asiantuntija muka!" sanoi tuttu iäkäs, tarkkaavaisesti loppuun asti aikaansa seurannut, vanhus nuhdellessaan nuorempia, kun nämä "puhuivat suulla suuremmalla", eivätkä tienneet mitään asioista, joihin tohkeissaan ottivat kantaa. Minä totean lisäksi, että helppo on oikea sana kuvaamaan ratkaisuasi. – Jos tuntee helppo-sanan merkitykset.

1. Väite: Suuret ikäluokat saavat tehdä lyhyemmän työuran ja koko ikänsä valtavan tuen yhteiskunnalta.

Nuorempiin verrattuna aktiivisia työvuosia tulee monille todella paljon enemmän. Osa aloitti työnsä 14-vuotiaina peruskoulun jälkeen, jotkut jopa nuorempana. 65v - 14v = 51 vuotta! tai vaikka ylioppilas + opiskelu, välillä töissä ja varhain eläkkeelle 63v - 20v = 43 vuotta! Pieni vähemmistö pystyi opiskelemaan pitempään ja he rahoittivat opintonsa kalliilla lainarahalla. Monessa perheessä puoliso teki töitä ja rahoitti toisen opinnot.

Televisiohaastattelussa jotkut opiskelijat kauhistelivat 20 - 30 vuoden työuran puuduttavuutta. Jos parin korkeakoulututkinnon ja väitöskirjan tekemisen jälkeen joutuisi töihin. Töihin ei kenenkään tarvitse lähteä kouluttamattomana ja ikärajat ovat kohonneet. Peruskouluun 7-vuotiaana, sitä 6 + 3 tai mahdollisesti 10-luokka +1 vuosi, sen jälkeen perusasteen ammattikoulutus 3 vuotta tai enemmän. Eli vähintään 7 + 6 + 3 + 3 = 19-vuotias. Välillä voi viettää joutoaikaa yhteiskunnan tuella, ellei keksi mitä huvittaisi tehdä. Itsenäiseen asumiseen saa tukea, vaikkei olisi töissä eikä opiskelisi. – Joku ei pääse töihin, mutta jonkinlainen opiskelupaikka järjestyy kaikille.

En tiedä, mitä sellaista yhteiskunnan tukea suuret ikäluokat olisivat saaneet, jota suurempia etuja seuraava sukupolvi ei olisi saanut.

Äitiyspäiväraha 56 tai 72 päivältä; pieni lapsilisä neljä kertaa vuodessa, sillä sai yleensä yhden vaatteen lapselle tai perheelle viikonlopun ruokaostokset; ei oikeutta vähentää itse maksamiaan lastenhoitokuluja verotuksessa; yksinhuoltajan kaksoset saattoivat päästä edullisempaan kunnalliseen päivähoitoon. Ei kunnallista hammaslääkäriä, lyhyemmät vuosilomat; aluksi 6-päiväinen työviikko; ei opintotukia, vaan rahoituksena monilla suuret lainat korkoineen ja osin kesätyö; ei ilmaista koulutusta, oppikoulusta (10 v.) lähtien koulumaksut ja kaikki opintomateriaali, kirjat ja välineet piti ostaa itse. Vuokra-asuntotarjonta oli paljon nykyistä vähäisempää, oli pakko ostaa tai rakentaa oma asunto, jos tulorajat Arava-lainaan ylittyivät (piti olla melko pienet tulot ja useampia lapsia) piti hankkia kovan rahan asunto ja ottaa asuntolaina, jonka sai vain 5 vuodeksi kovalla korolla - inflaatio auttoi maksamisessa jonkin verran, sitä en kiellä, mutta korot olivat kaksinumeroisia lukuja. Kaikki tuet olivat nykyisiin verrattuna vähäisiä, niin että ihmiset hädin tuskin selviytyivät. Ihmiset olivat pääsääntöisesti tottuneet selviytymään omillaan, eikä "ylimääräisiä" sosiaalitukia edes kehdattu hakea, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Äärimmäisen harvat joutuivat vastentahtoisesti elämään tukien varassa maksamatta tuloveroja.

Tuloista alettiin periä suurempia veroja ja maksuja, jotta voitiin rahoittaa yhteiskunnan toimintaa ja investoida erilaiseen yhteiskunnan rakentamiseen, palvelujen ja toimintojen kehittämiseen. Rahoitettiin veroilla hyvinvointi-Suomea, ja tehtiin töitä sen eteen, että seuraava sukupolvi pääsisi helpommalla. Rahoitimme osan edellisen ikäluokan eläkkeistä, maksoimme omia tulevia eläkkeitä, työttömyys- ym. tukia. Teimme sen ihan mielellämme, olemmehan tottuneet maksamaan kaikesta ja aina halunneet lapsillemme parasta tai ainakin helpompaa ja parempaa kuin itsellämme oli ollut.

Suuret ikäluokat ovat tuskin kadehtineet nuorempien helpompaa elämää. Osa on lähtenyt vapaaehtoisesti varhemmin eläkkeelle, jonka on ylimääräisellä omalla eläkevakuutuksellaan maksanut, jotta tekisi tilaa nuoremmille, jotka työtä enemmän tarvitsevat. Monia on puoliväkisin savustettu lähtemään muka vapaaehtoisesti tai yksinkertaisesti irtisanottu. Perusteena on käytetty tarjolla olevia erilaisia työttömyyspäiväraha- ja -eläkeputkia. Harva lähtijöistä on ollut innokas ja vapaaehtoinen. Osa on kulunut ruumiillisessa työssä ja "päässyt" hyvällä onnella sairaseläkkeelle. Se ei muuten ole itsestään selvää tai helppoa. Osa ehtii varsin lyhyen ajan saada pikkueriä maksamistaan takaisin eläkkeen muodossa ennen kuolemaansa.


2. Ratkaisu: Eläkkeiden suuruudelle katto, kotisohvalle maksetaan 5 000 eur/kk tai enemmän.

Mistä maksetaan? Kuka maksaa?

Eläkkeen saajalla on ollut suuret tulot, joista hän on maksanut verot, työeläke, sotu- ja muut maksut. Palkansaajan verotus on progressiivinen ja suurista tuloista maksetaan suuret verot. Ei tarvitse laskea euroja tajutakseen kuinka monta kertaa suuremmalla panoksella suuripalkkainen on osallistunut hyvinvointi-Suomen rahoittamiseen kuin 1000 tai 2500 eur/kk palkkaa tai eläkettä ansaitseva.

Markkinataloudessa tuloerot kuuluvat asiaan. Yhteiskunta saa verotuksen kautta enemmän, kun maksetaan korkeita palkkatuloja johtajille kuin jos sama erä jaettaisiin omistajille pääomatuloina. Palkansaaja joutuu yleensä maksamaan veronsa ja yhteiskunnan verotulo on suurempi. Pääomatulojen osalta vero on pienempi ja pelivaraa veron pienentämiseksi enemmän.

Myös eläketulojen verotus on progressiivista ja tuo osan eläkkeestä takaisin yhteiskunnalle. Kieltämättä suurituloisilla on varaa kustantaa omat eläkkeensä ja he pärjäisivät ilman tukia.

Mitä se käytännössä merkitsisi, jos suurituloiselle lankeaisi vain maksajan osa? He kokisivat jäävänsä osattomiksi niistä eduista, joita muille tarjotaan. Asialla on mielestäni suuri psykologinen merkitys. Suurituloinen saattaa esim. kannattaa perheille kohdistettujen tukien korottamista, koska kokee ajavansa myös oman perheensä etuja. On eri asia maksetaanko veroja "heille" vai "meille" ohjautuvien tulonsiirtojen rahoittamiseksi.

Minusta on muutenkin ajattelematonta ja populistista keskustella esim. lapsilisien poistamisesta suurituloisilta. Säästöt toimenpiteestä kuluisivat luultavasti byrokratian pyörittämiseen, ja lisäksi ainakin osa lapsilisien saajista kokisi leimautuvansa.

Nykyisten poliittisten voimasuhteiden aikana, juuri sen kansanosan verotaakka lisääntyisi, joka on tottunut tulemaan omillaan toimeen ja maksamaan nurisematta oman osansa yhteiseen kassaan. Veikkaanpa, että suurituloisten ja suuria pääomatuloja saavien etuja ryhdyttäisiin ajamaan entistä avoimemmin.

Uusia porsaanreikiä ei ole vaikea löytää. Nykyiset lainsäätäjät kansa on vaaleissa valinnut siitä joukosta, joka on perinteisesti ajanut kaikkien muiden kuin vain kohtuullisesti toimeentulevien palkansaajien etuja. Hyväosaisten velvollisuus on perinteisesti ollut niiden auttaminen, jotka eivät ilman tukea ollenkaan pärjäisi. Muut saavat huolehtia itsestään ja rahoittaa omat tarpeensa. Jokainen maksakoon omat hoitonsa ja palvelunsa. Parempien palveluiden tarjoamisen ja valinnan vapauden lisääminen niille, joilla on varaa maksaa siitä, on ehtinyt olla jo moneen kertaan esillä poliittisissa keskusteluissa. Jatkakoot suuret ikäluokat maksamista edelleen, koska eiväthän he ennenkään ole tottuneet mitään ilmaiseksi saamaan. Hyvinvointi-Suomen alasajo voi alkaa. Vai olisiko se jo alkanut?
kun sovitaan ja...








... saan kerätyksi auton täyteen sopivia ehdokkaita valittavaksesi. Riittääkö, että pääset vaattamaa vai tahaksitko puudutada myös? Voisin lupautua järjestämään teille sitten perinteiset pulmad vaikka jo ennen juhannusta.

Teenkö heti uuden aloituksen, vai pitäisikö päästää sinut valitsemaan sopivat ehdokkaat - vaikka omalta galleria-sivultasi? Luulen sieltä löytyvän melkoisen kokoelman toinen toistaan upeampia kuvia.;))

En kiellä muita palstalaisia antamasta ohjeita ja kommentteja hankkeen edistämiseksi.
jota tapaamaan naapuritilalla syntynyt ja Tallinnassa asuva rouva minut vei. Tutustuimme laivamatkalla (Pärnusta) ja hän esitteli edellisenä kesänä ottamiaan valokuvia, joissa esiintyi myös Meri (tai Rüütel) 100-vuotispäiviään juhlivan naapurin rinnalla. Rouva lupautui esittelemään meille saaren. (Vasta laivalla saimme tietää, ettei perillä ollutkaan netissä esiteltyä saarikierrosta tarjolla. Onnistuin ystävällisen kipparin avulla järjestämään rantaan toisenkin oppaan yhdelle amerikkalaispariskunnalle. Virolaiset ovat mielestäni ihania ja avulaita ihmisiä.)

Vietimme muistorikkaan päivän ja tutustuimme kaikkiin saaren nähtävyyksiin. Museossa oli myös paljon kuvia suvun elämästä ja kuulimme monenlaisia tarinoita, myös sikäläisestä hääjuhlaperinteestä. Parasta taisi olla ko. perheeseen ja sen kotitilaan tutustuminen. Vanha isäntä soitti 2-rivistään ja kertoi kokemuksistaan merimiehenä Suomen aluevesillä sekä mm. Leningradin piirityksessä. Rouva esitteli aittojen aarteita ja hänen jumalaisen komeat, parin metrin pituiset, pellavapäiset opiskelija-poikansa käyttäytyivät ujon kohteliaasti.

Rouva ehdotti ystävällisesti saarikierroksen jälkeen, että hän jättäisi meidän silloisen kumppanini kanssa johonkin ravintolaan syömään ja tulisi viemään meidät laivalle. Totesimme, että tarjoaisimme mielellään hänelle lounaan, mutta vielä mieluummin haluaisin käydä kaupassa ja nauttia koko perheen kanssa yhteisen pick-nickin heidän kotipihallaan. Toiveeni toteutui ja aloin keksiä uusia, mm. yöpymisen heinäladossa (kumppani pelotteli vanhoissa heinissä olevan kirpuja), paikallisiin juhannusjuhliin osallistumisen ja isännän oma-aloitteisesti seuraavalle saapumiselleni lupaaman sivuvaunukyydin.

Kiitos muistutuksesta, pitänee lähteä liikkeelle jo aikaisemmin, jos juhannusmatkalle aikoo.;))
Taidan siirtyä pelottelemaan sinua toiseen aloittamaasi ketjuun.;))
ihmisten ahneutta ja tasa-puolisesti niin työntekijöitä kuin työnantajia ja omistajia. Tai oikeastaan markkinataloutta.

Ennen edellistä lamaa työskentelin yli 200 useiden eri ammattialojen edustajia työllistävässä yrityksessä ja seurasin muutamien liittojen toimintaa. Ihmettelin yhden ryhmän keskusteluja mahdollisista lakkosuunnitelmista ryhmän sisältä päin. Liitosta lähetettiin monisivuinen kyselylista asioista, joista jäsenet voisivat ruksata ne vaihtoehdot, joita haluaisivat vaadittavan entisten etujen ja palkan lisäksi työnantajalta lakon uhalla sopimusneuvotteluissa.

Samaan aikaan Neuvostoliiton vientikauppa laski romahdusmaisesti, länsivienti oli ennestään vähäistä eikä kummoisiakaan kasvuodotuksia ollut nähtävissä. Volyymit pienenivät, valmistettujen tuotteiden hinnat laskivat ja tuotantokustannukset kohosivat eli yrityksen tuotto pieneni kaiken aikaa todella merkittävästi.

Ammattiliitoissa mietittiin, mitä kivaa "maallista hyvää" voitaisiin vaatia entisten etujen ja palkankorotusten lisäksi: vaadittaisiinko lyhempää työaikaa, lisää vapaapäiviä, suurempaa palkankorotusta jne. Listassa oli useita kymmeniä vaihtoehtoja ruksattavaksi. Joukko pohti mitä olisi kiva pyytää ja herkutteli lakkoajatuksella. Yhden mielestäni älyttömäksi käyneen keskustelun aikana sanoin irtisanoutuvani liitosta, jos tehtäisiin lakkopäätös.

Pörssissä kurssien odotettiin jatkuvasti kohoavan ja kauppa kävi vauhdikkaasti. Osakkeiden hinnat kohosivat ja kohosivat. Osakkeenomistajat vaativat parempaa tuottoa osakkeilleen ja odottivat osakkeiden hintojen nousevan edelleen.

Kaikki halusivat omalle osalleen jatkuvasti enemmän ja enemmän, valmistettujen tuotteiden kysyntä väheni ja hinnat laskivat. Tuotto laski, mutta tuotto-odotukset eivät.

Samoihin aikoihin yhdessä isossa suomalaisessa teollisuusyrityksessä, jonka kanssa olin työasioissa läheisesti tekemisissä, henkilökunta ryhtyi lakkoon, vaikka töitä ei ollut muutenkaan riittävästi. Johto totesi, että lakko oli ihan hyvä vaihtoehto, koska muuten he olisivat joutuneet lomauttamaan henkilökuntaa.

Ko. työnantajayritystäni eikä niitä yli 200:aa työpaikkaa ei enää ole olemassa. (Ei myöskään e.m. teollisuuslaitosta eikä työpaikkoja.) Itse onnistuin ottamaan varaslähdön sopivassa vaiheessa ja pääsin töihin... vähän suurempaan yritykseen, jota ei myöskään ole enää olemassa... josta siirryin seuraavaan yritykseen, jota myöskään ei ole enää olemassa. Kaikki ennestään luotettavia ja kauan toimineita, vakaiksi uskottuja yrityksiä.

Olen edelleen sitä mieltä, että jos kaikki osapuolet olisivat tyytyneet k o h t u u l l i s e e n osaansa, kaikki edelliset yritykset saattaisivat edelleen toimia sekä tarjota toimeentulon melkoiselle joukolle suomalaisia ja välillisesti vielä suuremmalla.

Välillä tekisi mieli huutaa: "Mihin on unohtunut järjen käyttö?"
tienatuista palkoista on tämän ikäluokan eläkkeet alkaneet karttua. Vai alkoiko se sinä vuonna, kun täytti 24. Eli välinputoajia olemme tässäkin asiassa kuten niin monessa muussa .
saneerataan "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" henkilökuntaa ja monella työpaikalla melkein pakotetaan varttuneempaa väkeä lähtemään vapaaehtoisesti, etteivät he veisi nuoremmilta työpaikkoja. Uusia rekrytoitaessa nuoruus, kauneus, rohkeus ja tietysti koulutuskin nousevat etusijalle ohi kokemuksen ja sen myötä hankitun osaamisen. Uransa alkuvaiheessa nuori saattaa myös olla valmis tekemään töitä melkein ilmaiseksi. Kokeneemmalle joutuu maksamaan kunnon palkan. Moni nuorempi esimies tai johtaja saattaa myös omaa epävarmuuttaan suosia itseään vähemmän osaavien kuin kokeneiden ammatti-ihmisten rekrytoimista.

Poliitikot haluavat pitää ikääntyvät pitempään töissä ja moni varmaan tekeekin, jos työpaikka säilyy. Jos joutuu työttömäksi, voi olla todella vaikeaa löytää uuttaa työpaikkaa enää eläkeikää lähestyessä.

Ulkomailta tuotetaan kai enimmäkseen työtekijöitä hoita-alalle ja fyysisesti rasittaviin töihin. Mielestäni on kohtuullista, ettei ikänsä työtä tehneen ammatti-ihmisen enää vanhoilla päivillään tarvitsisi ryhtyä pilkkapalkalla pizzoja paistamaan tai siivoojaksi. Useimmat ovat jo ehtineet rahoittaa ehkä jo enemmän kuin oman osuutensa yhteisestä hyvinvoinnistamme. - Toivottavasti hyvinvointi-Suomea ei ajeta alas ennenkuin seuraavan sukupolven hyvinvoinnin rahoittanut sukupolvi alkaisi yhteiskunnan palveluita tarvitsemaan.
Nuo mainitsemasi taidot pitäisi kuulua jokaisen ihmisen perusvalmiuksiin, mutta valitettavasti moni meistä suomalaisista ei näytä oikein uskaltavan edes ryhtyä harjoittelemaan.

Tottakai, suomalaiset lehtimiehet valitsevat keskipisteeksi suomalaisia eniten kiinnostavat henkilöt. Stubbin kanssa taitaa kaiken lisäksi olla vielä "kuherruskuukaudet" meneillään, niin kritiikittä ihaillen ja silkkihansikkain häntä näytetään käsittelevän. Hän osaa hurmata; nuori komea mies, jolla on iloinen kaunis hymy ja sana hallussaan. Se on tietysti etu ja iloitsen sellaisesta Suomen edustajasta. Välillä herää kuitenkin mielessä kysymys, että miten käy Suomen tulevaisuudessa, jos meillä on markkinatalouden arvot ja valitsemme tai hyväksymme vain "kauniit ja rohkeat julkisuudesta tutut" asioista päättämään.


Maailman tärkeimmän naisen nimeä voisi olla kiva ryhtyä pohtimaan. Kukahan mahtaisi ansaita sellaisen nimityksen?
kirjoituksiasi... ja kiva tietää, että lisää on tulossa.;))

Isäni jo aikoinaan määritteli, että taidan kuulua lohen sukuun, koska "Vastavirtaan nousee lohen suku", eikä tunne tarvetta kulkea valtavirran mukana. Isona tyttönä kiisken hahmo kuulostaisi minusta jotensakin vieraalta, mutta samasta asiasta lienee kuitenkin kysymys. ;))

Jos poikkeuksia on enemmän kuin yksi, yleistys tai säännönmukaisuus ei toteudu. - Olisi aika kammottavaa, jos muistokirjoituksessa todettaisiin: "Hän kulki aina suurten massojen sileäksi polkemia valtateitä ja oli aina samaa mieltä kaikkien kanssa." Ei paljon lohduttaisi, vaikka jatko kuuluisi: "... ja kaikki rakastivat häntä".
mikä on rehellisyyden ja totuuden suhde?
pitäisi ryhtyä näkemään vaivaa pelkän rahan takia, ellei sitä oikeasti tarvitse enempää? Eihän rahalla sitten enää ole mitään arvoa.;))

Minä tietäisin ihan tarkkaan, mitä isolla lottovoitolla tekisin. Se asia tuli ratkaistuksi jo nuorilla päivillä ja riideltyä ;)))- ihan totta, melkein riitelimme - aviomieheni kanssa. Aion laittaa ylimääräiset yhteen hyvään suunnitelmaan, josta ei perheelle olisi koitunut taloudellista hyötyä.

Samoin muutama ihan hyvä ja ajan mittaan tosi hyväksi osoittautunut sijoitussuunnitelma on jäänyt muiden kiireiden ja motivaation puutteen vuoksi toteuttamatta. - Eikä oikeastaan edes harmita. - Ellen sitten vaan huijaa itseäni.;))
ja etiketti on hyvä tuntea, että osaa rikkoa niitä sopivasti. Läheisen hautajaisissa voi mielestäni vielä joustavammin valita itse pukeutumisensa kuin vieraan hautajaisiin lähtiessään. Aloittaja on saanut monia hyviä vastauksia ja erilaisia näkemyksiä, joten en ota enää kantaa kysymyksen yksityiskohtiin. Kerron kuitenkin pienen tarinan vuosien takaa.

Kun isäni kuoli muutama vuosikymmen sitten helteisen kesän aikaan, äitini vaati, että olisin kulkenut suruasussa säädetyn ajan ja ottanut hautajaisiin harsollisen suruhatun. Asiasta puhuttiin pitkään ja keskustelin myös muutamien (julkisten) auktoriteettien kanssa aiheesta. Halusin saada äidin vakuuttuneeksi, etten tuottaisi perheelle häpeää tai loukkaisi isäni muistoa omalla pukeutumisellani. Koska olin raskaana, eikä suruaikaetikettiä enää yleisesti noudatettu, kieltäydyin surun osoittamisesta pukeutumisessani enää hautajaisten jälkeen.

Hautajaisiin lähdettäessä suostuin viime hetkellä kompromissiin ja ompelin muutamalla tikillä äidin vanhan suruharson hattuuni hautajaispäivän aamuna. - Äidin piti tietysti pitänyt hankkia lesken harso, jossa oli kaksi tai kolme surunauhaa reunassa. - Huomasin muuten, että sen harson alla oli ihan hyvä itkeä. Harso tarjosi pienen yksityisen suoja-alueen muiden tarkkaavaisilta katselta. Jälkikäteen totesin, että perinteitä ei kannattaisi suoralta kädeltä hylätä, koska monissa yhtyy sukupolvien kokemus ja tarkoituksenmukaisuus. Suruharsoa en kuitenkaan luule enää käyttäväni.
Usein "keskustelusta" voi puuttua todellinen vuorovaikutus. Asian huomaa helposti tietyissä tilanteissa, vaikkeivät ihmiset toistensa päälle puhuisikaan. Tekisi melkein mieli väittää, että jokainen meistä on joskus itsekin osallistunut sellaiseen "keskusteluun". Ihmiset puhuvat vuorotellen jokainen omaa asiaansa kuuntelematta toisiaan. Kun yksi puhuja vetää henkeä, toinen alkaa heti puhua jostain ihan eri aiheesta tai aihetta sivuavasta omassa mielessä olevasta asiasta. Esim. pariskunnan keskustelu saattaa olla juuri sellaista, joskus hyvien ystävienkin.

Joskus yritetään osoittaa ymmärtävämme kertomalla omaa tarinaa, kun toinen haluaisi purkaa surua tai harmistumista tai vain selvitellä omia ajatuksiaan puhumalla läheisen ihmisen kanssa. Hyvä keino pysäyttää kertoja on sanoa, "Minullekin kävi kerran niin... ", kun toinen on kertomassa jostain ikävästä/harmittavasta tapauksesta. Luultavasti katsekontakti ja hiljaisuus olisi ollut parempi vastaus, ja kertoja olisi saanut purettua mieltään painavan asian. Toinen hyvä keino estää toinen jatkamasta omien ajatusten käsittelyä on neuvojen tarjoaminen, kuinka toisen olisi pitänyt tehdä tai kuinka hän voisi toimia jatkossa. Kuulostaako tutulta - niin palstalla kuin elävässä elämässä?

Täällä palstoilla vuorovaikutteisuus näyttää toimivan ajoittain hämmästyttävän hyvin. Täällä on myös monia kirjoittajia, joiden kirjoituksia lukiessaan saa melkein aina uusia ajatuksia pohdittavaksi. Parhaimmillaan avautuu ihan uusia näkökulmia johonkin asiaan ja oma käsitys asiasta saattaa muuttua.

Kiitos kaikille teille, jotka olette antaneet monenlaisia rakennuspuita ja sytykkeitä.
että kukaan voisi tänä päivänä menestyä johtajana hankkimatta monenlaista tieto-taitoa myös opiskelemalla. Eikä koulutus ole vuosikymmeniin ollut yksinoikeus, jonka vain "ökyrikkaat" voivat tarjota lapsilleen. Jokainen, joka haluaa menestyä urallaan, joutuu myös opiskelemaan jatkuvasti uutta asemasta riippumatta.

Politiikan ja hyvä veli -järjestelmän kautta on kieltämättä aina nostettu monia miehiä - nykyisin jo naisiakin - osaamattomuutensa huipulle suuriksi johtajiksi. Aktiiviset toimijat ovat joskus voineet olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi omalla vastuualueellaan - elleivät ole osanneet kuunnella asiantuntijoita ja suostuneet jakamaan vastuuta osaavampien kanssa. Niiden johtajien joukossa on ollut monia duunareitakin mukana; osa on kasvanut tehtäviensä mukana ja osa vain pullistunut.

Nykyään parhaatkin johtajat joutuvat tekemään joskus kipeitä ratkaisuja, kun täytyy yhdistää sekä humanistiset että kovat taloudelliset arvot, jotta yritys voisi menestyä ja ihmisille riittäisi töitä jatkossakin. Hyvä johtaja ymmärtää, että hyvät työntekijät ovat jokaisen yrityksen tärkein voimavara, jolle pitää antaa sen ansaitsema arvo - muutoinkin kuin juhlapuheissa.

Ihmisten kunnioittamisen ja nöyryyden voi saada syntymälahjana ja kodin perintönä. Niitä ei voi opiskella, ellei Elämä itse ryhdy kouluttamaan.;))
Mieleni minun tekevi
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan
saa'ani sanelemahan.

Ylistystä ylvään yksilön
kerkeävän kalevalaisen
viehkeän vahvan vaimon
erinomaisen emännän.

Ämmät äityvät äimistelemään
ukot uskomatonta uumoilemaan
Voisiko vallan totta olla
huhu kuultu kartanolla

Sus' siunakkoon
Herra hyväst' hallitkoon
Pirre! Eipäs - juupas
60 jo täyttäis juutas.

Uskomatonta, mutta totta ja siksi toivotan
ikinuorelle ihanaiselle, palstan piristäjälle,
useimpien ystävälle:
Paljon onnea ja iloa tuleville vuosikymmenille!

(Kiireessä ja ontuen, mutta lämpimin ajatuksin osallistuen sekä Helisevää hyvästä aloituksesta kiittäen.)
yritän olla sotkeutumatta sävelissä. S-postitin sinulle synttärikortin aamulla, eli veikkasin päivällä väärin. (Ei taitaisi kannattaa lotota tällä viikolla.;))

Onnea, iloa, terveyttä ja paljon hyviä vuosia Sinulle!
Suosittelen kiinnostuneille Kauno Mannosen viime vuoden lopulla ilmestyneen Uuden ajan Kalevala-avain -kirjan lukemista. Tekin olisitte päässet helpommalla, jos kirja olisi ollut opiskeluaikaan käytettävissänne.;) Se avaa mielenkiintoisella tavalla myyttejä ja vanhaa tietoa. Teini-ikäisetkin voisivat kiinnostua sen avulla ihan toisella tapaa Kalevalasta. Itse muistan jossain vaiheessa nuorena innostuneeni tosissaan Kalevalasta ja ärsyttäneeni monia aikuisiakin Kalevalan ja Raamatun vertailuillani.

Sain e.m. kirjan itse lahjaksi, ja kirja tulee myös ratkaisemaan muutamia tulevaisuuden lahjapulmiani.

Kauno Mannonen kirjoittaa alkusanoissa mm.:

"Tämän kirjan tarkoitus on tuoda nykyiselle Suomen kansalle tietoa menneiden ja nykyistenkin suurten henkisten opettajien ja tietäjien tiedosta ja viisaudesta, jonka materialisoitunut julkinen ajatusmaailmamme on opetuksistaan kadottanut. Ja kun siitä ei enää tiedetä, tullaan tätäkin kirjaa tieteen ja uskonnon taholta kritisoimaan."

"Tässä kirjassa ei esitetä mitään korkeampaa tietoa, vaan tietoa, joka johtaa korkeamman tiedon yhteyteen."

"Kalevalan päivänä 28. helmikuuta viettää nimipäiväänsä Onni. Se on siis myös onnenpäivä. Sattumaltako? En usko, sillä mikään ei ole sattumaan. Jos Suomen kansa kykenisi vastaanottamaan Kalevalan, tämän meidän pyhän kirjamme esittämän elämänviisauden, olisi se todella onnen ja ilon päivä kansallemme.

Mutta mikä sitten estää tätä viisautta sieltä ammentamasta? Kaikki osaamme lukea ja sitä varten Lönnrot Kalevalan meille kirjalliseen muotoon keräsikin".


Kiinnostuneille lainaan tähän vielä takakannen tekstistä:

Suomen kansalliseepos Kalevala on kokonaisvaltainen kuvaus ihmisen tarkoituksesta ja päämäärästä.

Kalevalainen suuri viisaus löydetään vasta henkisillä avaimilla.

Monet viisaudet ovat pysyneet salassa suomalaisilta ja Suomen kansa on ennen tiennyt asioita, jotka ovat meidän ajallemmme yhä mysteerioita.

Kansanhistorian ohella Kalevala on teos, joka ohjaa ihmistä viisastumaan ja siten auttaa häntä vapautumaan turhista kärsimyksistä.
Kalevalaa olen joskus lukenut ja välillä selaillut, samoin jälkikasvu.

Kalevala on yksi niistä kirjoista, jolle mielestäni kuuluu kunniapaikka suomalaisen kodin kirjahyllyssä. Ostin muutamia vuosia sitten tyttärelleni lahjaksi komean nahkakantisen tai ainakin -selkäisen Kalevalan. Omassa hyllyssäni on vaatimattoman näköinen kirja, jonka sisälehdellä lukee: "kuvittanut ja painatustyön suunnitellut Akseli Gallen-Kallela" ja "Kieliasun valvojana toiminut Jalo Kalima O. Mannisen avustamana". WSOY on painattanut sen Porvoossa vuonna 1947. Minulle se on todellinen aarre, enkä ole ottanut selvää olisiko sillä jotain kaupallistakin arvoa.
stressaantumisella. Välillä puren hammasta ja yritän olla manaamatta edes ajatuksissani (koska muuten oppisin kiroilemaan) ja venytän sitkeästi sen turvavälin uudelleen. Joskus se vaatii tiukkaa itsekuria. Vielä useammmin melkoista ylinopeutta, että pääsee ajelemaan itsekseen hitaammin kiiruhtavien ja tosi kiireessä ajavien ryhmien välimaille ja voi siirtyä oikeanpuoleiselle kaistalle.

Kiireessä vilkkaamman liikenteen aikaan olen asettunut ohituskaistalle ajamaan sen vetämää vauhtia ja poikennut päästämään tosikiireiset ohi kun oikealla kaistalla on kohtuullinen rako, jota käytän sen ohituksen ajan. Joskus jään pitkäksi aikaa junasta enkä pääse palaamaan. Hyväksyn sen ja uskon maksavani siten omalta osaltani hinnan parantuneesta liikenneturvallisuudesta. Kun 120 km/h rajoitusalueella ajetaan ylinopeutta, en salli itseni kiilailla mihinkään väliin, vaikka joskus se kieltämättä ottaa lujille.;))
on Suomessa perinteisesti suojeltu todella huonosti. Esim. moniin tehtaisiin ja yrityksiin taitaa vielä tänäkin päivänä päästä kävelemään melkein kuka tahansa joka tekee sen reippaasti ja varman tuntuisesti. Harva ihminen kehtaa lähteä perään kyselemään, jos asiallisesti pukeutunut, varman tuntuinen tyyppi ohittaa infopisteen. En väitä e.m. pätevän enää niin yleisesti kuin 1980-luvulla; tilanne on muuttunut monissa paikoissa ja Suomessakin joutuu usein odottamaan vastaanotossa "noutajaa" ennenkuin pääsee pitemmälle yrityksen tiloihin.

Pitäisiköhän alkaa kouluttautua yritysvakoojaksi, jos vielä joutuisi harkitsemaan uran vaihtamista? Olisiko se tuottavaa puuhaa?
saa ihan helposti itse poistetuksi puhelimista?

Uusi laki koskee mielestäni vain tunnistetietojen katsomista, ei viestien avaamista. Mitä henkilökohtaista vaaraa tai vahinkoa siitä voisi aiheutua?

Jos työpaikalla on kielletty käymästä joillain nettisivustoilla ja joku jää kiinni sellaisten käyttämisestä, minusta se on ihan oikein. Jos joku käyttää työaikansa turhiin nettiseikkailuihin ja keskustelupalstoilla jaarittelemiseen jättäen työnsä hoitamatta ja hankkimalla pahimmassa tapauksessa virus- ja roskapostiongelmia firman tietokoneille, kantakoon seuraamukset. Jos työt on hoidettu, kenelläkään ei liene valittamista tai tarvetta ryhtyä tutkimaan asiaa.

Oman firman sähköpostiosoitteella lähetetyn ja vastaanotetun kirjeenvaihtoni saa työnantaja halutessaan ihan mielellään lukea. Minusta se vastaisi käytäntöä, joka oli manuaalisen kirjeenvaihdon aikaan ihan yleisesti käytössä. Kaikki kirjeet mapattiin ja saapuva posti avattiin jossain keskitetysti valmiiksi jakelukansioihin. Myös henkilönimellä varustetut kirjeet avattiin, ellei kirjeen päällä ollut merkintää c/o tai henkilökohtainen. Ne, jotka asioita hoitivat tai niistä vastasivat, voivat tarvittaessa katsoa kirjeenvaihdon mapeista.

Itse haluan sijaisen tai assistentin käsittelevän oman postini oman tietokoneeni ääressä. Loman jälkeen pääsen paljon helpommalla, kun asiat ovat järjestyksessä, eikä hoidettuja tarvitse erikseen käsitellä ennen kuin seuraavan kerran tulee tarvetta palata niihin. Työkoneillani ei ole mitään yksityisiä ja/tai mystisiä salaisuuksia ja salaiseksi luokitelluille työhön liittyville asiapapereille on oma paikkansa muualla. Kuka tahansa, jolla on valtuudet käsitellä omiin tehtäviini liittyviä asioita, saa minun puolestani ihan mielellään nähdä millaista kirjeenvaihtoa olen käynyt ja kenen kanssa - työasioissa. Ennen yksityisten sähköpostiosoitteiden yleistymistä, sähköpostissani oli oma kansio nimellä "yksityinen". Jos joku olisi sen uteliaisuuttaan avannut, olisi luultavasti kokenut pettymyksen.;))
93 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt