Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kuten muistiossani mainitsen, fonttiasetuksia (tai niiden oletusarvoa) ei voi asettaa Wordin asetuksista, vaan siihen käytetään tyylejä. Voit muuttaa Normaali-tyylin asetukset haluamiksesi. Fonttiasetuksista valitaan fonttilaji ja -koko, ja kappaleasetuksissa on ylä- ja alamarginaalit, joista jälkimmäisen nollaaminen poistaa sen, mitä kutsut "raivostuttavaksi automaattiseksi rivinväliksi".

    (Vai tarkoititko sittenkin kaikkien rivien välissä olevaa pientä tyhjää tilaa? Sitä varten pitää muuttaa Normaali-tyylin riviväliasetuksia, käytännössä vaihtaa kerroin 1,15 luvuksi 1.)

    Tosin tyylikkäässä tekstinkäsittelyssä kappaleiden välinen tila luodaan nimenomaan alamarginaalilla, ei tyhjällä rivillä. Tarkkaan ottaen asiakirjastandardi vaatii tyhjät rivit, mutta standardi itsekään ei tätä noudata! Toinen, "kirjallisempi" (kirjoissa ja lehdissä yleensä käytetty) vaihtoehto on käyttää kappaleen ensimmäisen rivin sisennystä ilman mitään tyhjää kappaleiden välissä. Tämänkin voi tehdä Normaali-tyylin kappaleasetuksissa.

    Times New Roman saattaa olla hyvä valinta, jos asiakirja on tarkoitettu luettavaksi ruudulta erilaisissa ympäristöissä, joissa ei välttämättä ole Word 2007:ää. Mutta Office 2007:n (ja Vistan) mukana tuleva Cambria on kyllä huomattavasti helppolukuisempi kuvaruudulla ja myös paperilla varsin tyylikäs.
  2. Tokihan veto-sanaa tässä tarkoitetussakin merkityksessä voidaan joutua taivuttamaan, esimerkiksi kun kirjoitetaan siitä, miten joskus muinoin eduskunta murti tasavallan presidentin veton. (Ei voi sanoa ”veto-oikeuden”, koska ei tätä oikeutta murrettu vaan siihen perustunut oikeustoimi, veto.)

    Nykysuomen sanakirjassakin mainitaan taivutettuja muotoja: vetoa, (esittää) vetonsa, vetollaan. Kun kyseessä on periaatteessa sitaattilaina, siinä ei tietenkään ole astevaihtelua.

    Siinä muuten myös mainitaan ääntämys: ”[tav.: vē-]”, eli e-vokaali ääntyy pitkänä. Tämä vastaa latinan ääntämystä jostain varhaiskeskiajalta alkaen; klassillinen ääntämys (jota monet jäljittelevät vaihtelevassa määrin) on [vetō] eli suomen kirjoitusjärjestelmän mukaan merkittynä [vetoo] eli kuten vetoaa-sanan puhekielinen muoto.

    Ääntämys [veetto] on suomalainen erikoisuus ja niin yleinen, että virheen voidaan melkein katsoa muuttuneen säännöksi. Jos latinan veto-sanasta olisi tullut suomeen varsinainen lainasana (yleislaina), sen asu olisi ”veetto”´. Vrt.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#kahd