Vapaa kuvaus

Aloituksia

341

Kommenttia

1289

  1. ..väärässä. Historiallisen asiasta tekee se, että aina kun suomalainen sotilasjoukko on ulkomailla sotinut on siinä käynyt huonosti. Emme kai halua, että 50-vuoden kuluttua päätöstä yhteispohjoismaisen joukko-osaston luomisesta pidetään ensiosoituksena Suomen luopumisesta puoluettomuuspolitiikastaan.
  2. ..siis tuossa hypoteettisessa kysymyksessäsi jossa N-liitto olisi talvisodan voittanut ja Suomen miehittänyt.

    Tämä on faktaa: Oulua kohti hyökkäävää ja hyökkäyksellään Suomen kahtia jakavaa N-liiton armeijaa oli varoitettu, että missään oloissa ei saa mennä rajan yli Ruotsin puolelle.

    Tämä on fiktiota: N-liitto olisi voittaessaan ja miehittäessään Suomen joutunut taisteluun kesällä -41 pohjoisesta Norjasta hyökkäävää saksalaisarmeijaa vastaan. Samalla suomalainen väestö olisi noussut vastarintaan miehitysarmeijaa vastaan.

    Samaan aikaan, kesällä -41 olisi saksalainen maihinnousu tapahtunut etelä-Suomeen ja Ahvenanmaalle. Ja kuten pohjois-Suomessa niin myös etelässä olisi tapahtunut Saksalaisia tukeva kansanousu.

    Maa olisi ollut raunioina kesän -41 taisteluista. Taisteluissa surmansa saaneita suomalaisia olisi ollut n.200000-300000.

    Ihan tässä nopeasti ajateltuna olisi saattanut näin käydä jos 1939-40 talvisodan armeija ei olisi pitänyt pintansa.
  3. ..vuosiluvuissa, kiitos. Jaltan konferenssi käytiin helmikuussa -45 jossa liittoutuneet päättivät mm. sodan jälkeisen euroopan asioista ja sotaan syyllisten syyttämisestä.

    Kirjoitat; "Sotasyyllisyys oikeudenkäynnit sisältyy 1941 tehtyyn jaltan sopimukseen, ne oli myös Suomalaisilla tiedossa jo 1942-43.". Kirjoittamanasi aikana ei suomalaisten poliitikkojen tiedossa ollut mahdollisia sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä koska Jaltan konferenssi pidettiin helmikuussa -45. Sekoitatko asian Teheranin konferenssiin? Siinä käsiteltiin sodankäyntiin ja strategiaan liittyviä kysymyksiä.

    Edelleenkin valt.tohtori Jukka Tarkan seminaarialustusta lainaan:

    "Paasikivellä oli jyrkkä periaatekanta, jonka mukaan taannehtivaa lainsäädäntöä ei käytettäisi, koska hallitusmuoto kieltää sen. Hän yritti epävirallisesti hankkia valvontakomissiolta edes hiljaista hyväksymistä tälle ajatukselle, mutta ei onnistunut. Komission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov sanoi suoraan, että sodan aikaisia johtajia on rangaistava. Jos se oli vanhojen lakien mukaan mahdotonta, olisi säädettävä uusi laki. Jo tämä maaliskuun 1945 lopussa käyty illallispöytäkeskustelu paljasti Paasikivelle, että hänen laillisuustaistelunsa oli tuomittu epäonnistumaan. Siitä huolimatta hän vastusti taannehtivaa lainsäädäntöä elokuun puoliväliin asti. Sitten hän taipui aikaisemmin mahdottomana pitämäänsä ratkaisuun.

    Tilanteen muutti liittoutuneiden elokuussa 1945 allekirjoittama sopimus, jossa määriteltiin niiden yhteinen sotarikospolitiikka ja hyväksyttiin Nürnbergin kansainvälisen sotilastuomioistuimen peruskirja. Näistä asiakirjoista ilmeni, että liittoutuneet olivat päättäneet turvautua taannehtivaan lainkäyttöön. Sen lisäksi niissä annettiin uusi määritelmä sotarikoksesta. Sotarikokseksi luettiin nyt myös "rikokset rauhaa vastaan". Sopimuksessa tälle termille annettu määritelmä osoitti, että se tarkoitti samaa kuin Suomessa käytetty sana sotasyyllisyys."

    Eli pitääkö sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä syyttää Lontoota?