Vapaa kuvaus

Aloituksia

3

Kommenttia

59

  1. Uskontojen "valintamyymälässä" voi kyllä totta tosiaan eksyä, joten syytä on olla varovainen. Liika varovaisuuskin on pahitteeksi, sillä sielunvihollinen pyrkii kaikella tavalla kasvattamaan etäisyyttä eläviin kristittyihin. Näin käy myös välillä, vaikka olisi kristillisyyden saanutkin.

    Sanotaan, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Itse uskon, että Jumala on johdattanut minut tähän seurakuntaan. Näin minulle vain kävi. Olen siis onnellinen.
  2. En ole historioitsija, mutta käsitykseni on tällä hetkellä jokseenkin seuraavanlainen:

    Lestadiolaisuuden levitessä nopeasti 1800-luvun lopussa Suomen puolella yhteydet Lapin vanhimpiin olivat löyhät. Suomen puolella lestadiolaisuuden "keskus" oli Kittilä. Kittilän saarnaajat tekivät tällöin vielä samassa hengessä työtä Raattamaan kanssa. Aatu Laitinen Enontekiön kappalaisena tunsi Raattamaan ja muut tämän ajan vanhimmat, jotka tällöin maantieteellisesti vaikuttivat sekä Ruotsin että Suomen puolella. Takkisen lähdettyä Amerikan Calumetiin maallikkoseurakunnan papiksi, hän piti uskollisesti kirjeyhteyttä Raattamaahan, jota hän piti esikoisten seurakunnan vanhimpana. Kirjeissään hän toistuvasti lähettää terveisiä Kittilän saarnaajille sekä Laitiselle. Vaikeudet
    Amerikassa vaikuttavat näihin suhteisiin. Kittilän saarnaajat alkavat rakentaa oman vanhurskauden päälle kristillisyyttä ja alkavat
    arvostella Takkisen kristillisyyttä. Enää ei syntiselle saarnata ehdotonta anteeksiantoa vaan pitää tulla katuvaksi enkeliksi ennen kuin voi omistaa Jumalan armon. Tässä vaiheessa lukittuun seurakuntaan jätetyt side- ja päästöavaimet katoavat näiden väärien työmiehien käsistä. Laitinen osittain turhautuu ja valittaa, että paikkani ei ole täällä riitelevässä seurakunnassa maan päällä vaan kiittävässä seurakunnassa taivaassa. Hänen asemansa lestadiolaisuudessa jää hieman epäselväksi.

    Takkinen huomaa, että kittiläläiset ovat "menneet" vaikka toivoi vuosikausia että Amerikkaan olisi saatu lähetys esikoisten
    seurakunnasta, jona hän on myös Kittilän saarnaajia pitänyt. Herran uskollisista työmiehistä Joonas Purnu seisoo totuudessa. Hän lähteekin lähetysmatkalle Amerikkaan vuosi Takkisen kuoleman jälkeen v. 1893.

    Esikoisten seurakunta (äitiseurakunta) jää pysyvästi Ruotsin Lappiin.

    Vanhoilliset eivät tätä yhteyttä halua uudistaa. Uusheräys oli jo raadellut seurakuntaa niin pahasti Suomen puolella, että esikoisten lähetysmatka 1900-luvun alussa Etelä-Suomeen, ei pystynyt Herran laumaa täysin kokoamaan.
  3. Joh. 20:19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
    Joh. 20:20 Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
    Joh. 20:21 Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
    Joh. 20:22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
    Joh. 20:23 Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."