joka tulee esikoislestadiolaiselta puolelta on se, että Internetistä on saarnoissa varoiteltu jo kymmenisen vuotta. Varoitetaan hankkimasta lapsiperheisiin, mutta jos tarvii sitä esim. töiden tekemiseen niin asia saa eri luonteen. Eipä nyt vielä kukaan saarnaajista ole rohjennut näistä keskustelupalstoista varoittelemaan vaikka en ihmettelisi vaikka näin tulisi käymäänkin. Internet on kuitenkin melkoisen välttämätön nykyajan keksintö, joten vaikea sitä on uskonnon nimissä "kieltää" keneltäkään.
En ole historioitsija, mutta käsitykseni on tällä hetkellä jokseenkin seuraavanlainen:

Lestadiolaisuuden levitessä nopeasti 1800-luvun lopussa Suomen puolella yhteydet Lapin vanhimpiin olivat löyhät. Suomen puolella lestadiolaisuuden "keskus" oli Kittilä. Kittilän saarnaajat tekivät tällöin vielä samassa hengessä työtä Raattamaan kanssa. Aatu Laitinen Enontekiön kappalaisena tunsi Raattamaan ja muut tämän ajan vanhimmat, jotka tällöin maantieteellisesti vaikuttivat sekä Ruotsin että Suomen puolella. Takkisen lähdettyä Amerikan Calumetiin maallikkoseurakunnan papiksi, hän piti uskollisesti kirjeyhteyttä Raattamaahan, jota hän piti esikoisten seurakunnan vanhimpana. Kirjeissään hän toistuvasti lähettää terveisiä Kittilän saarnaajille sekä Laitiselle. Vaikeudet
Amerikassa vaikuttavat näihin suhteisiin. Kittilän saarnaajat alkavat rakentaa oman vanhurskauden päälle kristillisyyttä ja alkavat
arvostella Takkisen kristillisyyttä. Enää ei syntiselle saarnata ehdotonta anteeksiantoa vaan pitää tulla katuvaksi enkeliksi ennen kuin voi omistaa Jumalan armon. Tässä vaiheessa lukittuun seurakuntaan jätetyt side- ja päästöavaimet katoavat näiden väärien työmiehien käsistä. Laitinen osittain turhautuu ja valittaa, että paikkani ei ole täällä riitelevässä seurakunnassa maan päällä vaan kiittävässä seurakunnassa taivaassa. Hänen asemansa lestadiolaisuudessa jää hieman epäselväksi.

Takkinen huomaa, että kittiläläiset ovat "menneet" vaikka toivoi vuosikausia että Amerikkaan olisi saatu lähetys esikoisten
seurakunnasta, jona hän on myös Kittilän saarnaajia pitänyt. Herran uskollisista työmiehistä Joonas Purnu seisoo totuudessa. Hän lähteekin lähetysmatkalle Amerikkaan vuosi Takkisen kuoleman jälkeen v. 1893.

Esikoisten seurakunta (äitiseurakunta) jää pysyvästi Ruotsin Lappiin.

Vanhoilliset eivät tätä yhteyttä halua uudistaa. Uusheräys oli jo raadellut seurakuntaa niin pahasti Suomen puolella, että esikoisten lähetysmatka 1900-luvun alussa Etelä-Suomeen, ei pystynyt Herran laumaa täysin kokoamaan.