Vapaa kuvaus

Aloituksia

33

Kommenttia

1853

  1. Madeiralla edelleen tapahtunutta:

    Eräänä päivänä oli retki vuoristoon johon teki kovasti mieli mukaan, mutta korkean paikan kammoisena ajattelin jättää väliin enkä ilmoittautunut retkelle mukaan. Kuitenkin minut saatiin ylipuhuttua, sekä opas että matkaseuralaiset. Ajattelin sitten että kun tänne asti on tultu pakkohan nuo vuoristot on nähdä, kun ei tiedä tuleeko toista tilaisuutta.


    Edellisen yön nukuin huonosti, jännitin niin tuota retkeä. Istuin bussissa etupenkissä ja sain toisen oppaan viereeni. Reitti kiemurteli ylös vuorille mitä uskomattomimpiin paikkoihin, rotkojen reunalla, korkealla kallion kupeella mistä oli upeat näköalat merelle. Huikeaa. Välillä piti pitää silmiä kiinni ja saada hengitystä tasaantumaan. Sydän hakkasi aivan julmetusti.
    Välilla oli tasaisempaakin matkaa. Pysähdyttiin syömään, ostoksia tekemään ja katselemaan pientä vuoristokylää.

    Erään pysähdyksen jälkeen lähdettiin taas nousemaan ylös ja aina vaan ylös, ja pudotus oikealle vaan kasvoi ja jyrkkeni. Bussi ajoi aika reippaasti. Eräässä mutkassa tuli henkilöauto vielä reippaampaa vauhtia vastaan. Apua... nyt törmätään, ehdin tajuta ja syöksytään rotkoon. Kriiikkk...bussi jarrutti äkisti ja yritti väistää niin lähelle reunaa kun uskalsi ja pysähtyi nippanappa ennen rotkon reunaa. Kuului ryskis...auton nokat törmäsi vasemmalta puolelta yhteen, ei voinut mitään. Laukkuni lensi sylistä käytävälle, jonkun kamerakin siellä pyöri. Matkustajille ei käynyt kuinkaan eikä vastaantulevan autonkuljettajallekaan.

    Tärisin kuin horkassa, jalat vapisi, kädet tärisi. Opas vieressäni yritti pysyä rauhallisena ja rauhoitti minuakin. Loppumatkasta en muista oikein mitään, senverran säikähdin. Oltiin jo onneksi paluumatkalla, reilun tunnin päässä hotellista.
    Arvaatte varmaan minkälaisten painajaisten kanssa viihdyin seuraavan yön.

    Kaikenkaikkiaan ikimuistoinen ja upea reissu tuo Madeiran matka. Uskomattoman mahtavat jylhät maisemat, kenen pää sen kestää :).
    Ihana paikka muutenkin ja ihmiset ystävällisiä.
  2. sellasii pehmoja me ollaan. Eiks ne kyyneleet pehmitä vähän sinuakin, senkin Jemmupehmoliini.
    Tulikohan nyt tarpeeksi pehmoilua.

    Kannatan tuota sinun käskyäsi, Kenoxi kirjailemaan vaan.