Sitä kesää ei koskaan tullut, ei muistoja jotka kirjoittaisin ja mihin: Tuuleen, veteen, lintujen häviäviin varjoihin, niin katoaa tämäkin päivä ja yö, valvottu, odottaa turhaan että joku tulisi.
Kerran olimme auringon alla. Tuuli hengittää meissä.
Moi! Voisko joku ystävällinen sielu laittaa simmpelin ohjeen Windows-pelien pelaaminen Linuxilla? Onn vasta siirtynyt käyttämään Linuxia, eili en oo vielä ehtinut perehtymään systeemiin oikeastaan yhtään Kiitos jo etukä…
Sillä ja entä lopettivivat riitansa: Koska ja mutta.
Pelkään yksinäisyytta, mutten rakasta sinua siksi. Vihaan itseäni ajaessani sinua pois ja aina. En rakasta sinua siksi, rakastan sinua. Ole, olethan, ja me olemme kaikkialla ja aina.
Kuka olin minä, jonka kadotin, kun tuuli oli nuori ja me tuulen alla ja aurinko, suutelimmekin. Hauraita päiviä hauraassa kaupungissa, merivirtojen äärellä. Ja me kuolemme kohta.
Kuolema puhuu niin kaukaaa, etten kuule. Tai niin läheltä.
Olen tulossa luokesi, sinuun, syliin. Mutta unessa.
Siili ja siili. Epätodennäköisellä nurmella.
Kolme tummaa miestä: Yksi, joka näkee itsensä. Toinen katsoo häntä itsensä nähden, itsensä tähden. Ja kolmas on hiljaa ihmetellen, että heitä ei ole.
Kolme tummaa miestä: Yksi, joka näkee itsensä. Toinen katsoo häntä istsenä itsensä nähden, itsensä tähden. Ja kolmas on hiljaa, ihmetellen, että heitä ei ole.
Siilili ja siili. Epätodennäköisellä nurmella.
Olen tulossa luoksesi, syliin, sinuun. Mutta unessa.
Siili ja siili. Epätodennäköisellä nurmella.
Kuka olin minä, jonka kadotin, kun tuuli oli nuori ja me tuule alla ja aurinko, suutelimmekin. Hauraita päiviä hauraassa kaupungissa, merivirtojen ääerellä. Ja me kuolemme kohta.
Kävin hakemassa viiniä, juustoja. Mietin miltä paikoilta lumien sulaessa eniten löytäisin kolikkoja. Niiden alle on nimet kirjoitettuina. Keväällä voit etsiä omasi ja tutkia unohdettuja vuosia, menneitä kuin unet, joita…
Aivot ja avaruus ovat identtiset. Todellisuuksien määrä on ihmisten määrä hetkessä.
Söin lunta ja mätäneviä sisäelimiä, en myönnä mahdotonta. Ja jätin meidät kieppuville portaille.
Kerran olimme auringon alla. Tuuli hengittää meissä.
Kuka olin minä, jonka kadotin, kun tuuli oli nuori ja me tuulen alla, ja aurinko, suutelimmekin. Hauraita päiviä hauraassa kaupungissa, merivirtojen äärellä. Ja me kuolemme kohta.
