- Se Jeesuksen lause “Hedelmistä te heidät tunnette” liittyi väärien profeettojen tunnistamiseen, ei muuhun. Tietysti sitä voi soveltaa moneen muuhunkin asiaan, mutta Raamatussa se meni näin.
Esittämäsi “hahmottelu” on kovin korkealla periaatteellisella tasolla, josta on pitkä matka käytäntöön. En löydä siitä itse asiassa yhtään ainutta käytännön ehdotusta. Siis, mitä olisi tehtävä ensiksi ja mitä sen jälkeen?
Tekstisi ymmärtämistä vaikeuttaa edelleen se, että lauseesi ovat rakenteellisesti sekavia. Kauttaviivat ja isot kirjaimet enemmänkin heikentävät kuin vahvistavat luettavuutta. En ymmärrä, miksi et kirjoita kunnollista kieltä, vaan tuollaista kummallista pursotetta. Kuvitteletko siten olevasi jotenkin enemmän esittämiesi ihanteiden mukainen? - Tulkitset siis osan Uuden testamentin ohjeista vertauskuvina ja toiset taas kirjaimellisina.
Valitettavasti tuon rajan vetäminen on aika lailla mielivaltaista. Sen todistaa sekin, miten erilaisiin ratkaisuihin ovat päätyneet useammat täysin vilpittömällä mielellä ja nöyrän rukouksen hengessä toimineet lukijat.
Millä tavoin se oikea tulkinta sinun mielestäsi sitten löytyy? Pitääkö kaikkien kysyä sinulta? - Kaikki ihmiset ovat ainakin jossakin määrin hyviä. Ja jokaisesta löytyy heikkous, kun riittävän tiukka tilanne tulee. Eikka totesi, että paha ei ole kenkään, vaan toinen on heikompi toista.
Mutta mikä merkitys tässä on sillä uskovaisuudella? Onko uskovainen enemmän vaiko vähemmän hyvä ihminen kuin ei-uskovainen? Perustuuko hyvän tekeminen jotenkin eri asiaan?
Ehdotan, että uskovaisuudella ei ole tuon taivaallisen tekemistä hyvän ja pahan tekemisen kanssa.
Uskovaisuuteen kuuluu vain ahdistuminen ja siitä vapautumisen ostaminen samalta kauppiaalta, joka sen ahdistuksen aiheuttikin.
Ainoa konsti, jolla ei-uskovainen voidaan leimata pahantekijäksi, on tietyn tunnustuksen mukaisen uskon puutteen määrittely pahan tekemiseksi. - Itse asiassa Jeesus on vain rinnakkainen translitterointi perin tavallisesta nimestä, jonka varhaisempi muotoilu on Joshua. Niin että sen nimisen isän poikiakin taisi olla koko joukko.
- No hyvänen aika, tietenkin kreationistien mainostama rappeutuminen. Tuo 120 vuotta on ennen vedenpaisumusta ja 70 viiva max 80 taas on Psalmista 90, joka on otsikoitu “Mooseksen, Jumalan miehen rukous”. Ja Mooseshan vaikutti paljon myöhemmin, jos sukuluetteloista lasketaan.
Jos taas katsotaan Egyptin valtion muistiinpanoista, koko Moosesta ei ollut koskaan olemassakaan, joten hänen sijoittamisensa aikasuoralle on melko vapaata. - «Sitten voidaan yksiselitteisesti todeta, että Jeesus, Josef, Joosua, Jaakob jne. nimisiä henkilöitä ei ollut silloin olemassa. J-kirjain keksittiin vasta 1500-luvulla ja nimi "Jesus" esiintyi ensimmäisen kerran vasta King Jamesin raamattuversiossa.»
Tämä on jo saivartelua. Käännökset ja translitteroinnit ovat ihan eri asia kuin asiasisällön todenperäisyys. Fundamentalismin kritiikkiä voi perustella ihan asiallisestikin.
Jostakin tiedeartikkelista luin Mooseksen historiallisuutta koskeneen tutkimuksen tuloksia. Tiivistelmä meni tähän tapaan: “Mooses oli ilman muuta historiallisesti olemassa. Mutta hänen nimensä ei ollut Mooses, hän ei elänyt siihen aikaan eikä hän tehnyt niitä asioita, mitä Raamattu kertoo.” Tässä kohdassa jouduin jo pyyhkimään naurun kyyneleitä poskilta.
Noin siinä käy, kun hyväntahtoisesti joustaa vähän joka asiassa ja jäljelle jää vain Radio Jerevanin tyylinen “Periaatteessa kyllä, mutta…”. Ja se muistuttaa hurjan paljon liberaalien luomisuskoisten juttuja. Halutaan pitää kiinni sanaparista “Jumala loi”, mitä se sitten ikinä tarkoitaakaan. - Aha. Ehkä on parempi, että pysyt vain siellä verhon takana keppihevosesi kanssa.
- No niin, siinäpä sitten oli kysymyksiä.
Toivon, mutta en voi mitenkään vaatia, että muut keskustelijatoverit täällä yrittäisivät myös parhaansa mukaan ymmärtää nuo kysymykset ja vastata niihin. Tai jos ei pysty suoranaisesti vastaamaan, voisi kertoa, miten kysymyksiä pitäisi purkaa auki, jotta syntyisi keskustelua.
Lauseiden rikkinäisyyden takaa paljastuu se ilmeinen oletus, että on olemassa jokin yksi ja yhtenäinen tapa elää ja toimia, joka on Uuden testamentin opetuksen mukainen. Ja sen vuoksi sitten olisi olemassa käytännön tason asia nimeltä oikea kristillisyys.
Kuten kirjoitin aiemmin, Uudesta testamentista löytyy aika monenlaista ohjetta ja neuvoa, joita ei ainakaan kaikkia voi mitenkään noudattaa samanaikaisesti. Ja onhan mukana sellaisiakin, joita useimmat pitävät kohtuuttomina ja liioittelevina, kuten se silmän repiminen irti tai koko omaisuuden lahjoittaminen köyhille.
En tiedä, onko se tarkoittamaasi oikeaa kristillisyyttä, mutta kannatan sellaista tavoitetta, että jääräpäisesti kunnioitamme toisia ihmisiä ja pyrimme olemaan heille avuksi ja iloksi aina siihen rajaan asti, että törmäämme itsemme vahingoittamiseen tai vapautemme loukkaamiseen. Itseään ei pidä tärvellä toisten auttamisella, koska se ei ole kenenkään etu.
Tälle varmaankin joku ahkera Raamatun selailija löytäisi nipun puoltavia tekstejä. Ja joku toinen taas löytäisi vastakkaiseen suuntaan todistavia tekstejä. On pakko valita, joko tietoisesti, tietämättään tai itseään huijaten. - Mikä on se mainostamasi kysymys, johon haluat vastauksia?
Yritä edes muotoilla se sen verran täysijärkisesti, että siihen on mahdollista vastata.
Raamatun Uuden testamentin teksteistä löytyy hyvin monenlaisia ohjeita tai sellaiseksi tulkittavia lauseita. Ja ne eivät ole suinkaan kaikki yhtä köyttä vetäviä, vaan ihminen joutuu valitsemaan, vaikka kuinka ottaisi tavoitteekseen elää niiden mukaan.
Mutta otetaan nyt vaikkapa Vuorisaarna ja sieltä nämä: (Matt 5:29–30)
«Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.»
Oletko välttynyt oman silmän tai käden kautta tulleilta viettelyksiltä?
Jos et, joko olet repinyt silmän päästäsi tai hakannut kätesi poikki? - Adventtiseurakunnissa jalkojen pesu ei liity viikottaiseen sapattijumalanpalvelukseen, vaan paljon harvemmin järjestettävään ehtoolliskokoukseen, joka minun ehkä vanhentuneen tietoni mukaan on tavallisesti perjantai-iltana.
- Voi kai sitä niinkin ajatella, että kaikki ihmiset muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta ovat mielisairaita. Määrittelykysymys.
Mutta mitä me teemme sellaisella tiedolla?
Ihmislle ominainen uteliaisuus ja elämänjano yhdessä ohjaavat meidät miettimään sitä, mitä on kuoleman jälkeen. Ja oman itsen olemattomaksi siirtyminen tuntuu useimmista vaikealta hyväksyä ja käsittää.
Kaipa nuo sitten voi määritellä mielisairaudeksi. Yhtä hyvin ellei jopa paremmin perustein voisit määritellä mielisairaudeksi tarpeen katsella televisiosta F1-autokilpailuja. - Jos epäuskoista on turha yrittää saada uskomaan, miten kukaan voi koskaan ruveta uskomaan?
Oletko itse syntynyt uskovaiseksi? - Et aloittanunt keskustelua yhtään mistään, vaan ruikutit sitä, että ketään ei kiinnosta keskustella.
Ja sitten valitit sitä, miten kenelläkään ei ole jotenkin oikea tapa elää kristillisesti. Näet ympärilläsi pelkkiä turhan puhujia ja panettelijoita ja niin edelleen.
Itseäsi näemmä pidät likimain ainoana ihmisenä, joka toimii tässä suhteessa oikein. Ja sitten vielä kehtaat väittää olevasi nöyrä, vaatimaton ja rakastava. Oikeasti viestisi huokuvat ylpeyttä, itsetärkeyttä ja tuomitsemista.
Sen lisäksi viestisi sisältävät rivintäytettä, josta ei saa mitään tolkkua. Se ei ole keskustelua eikä siihen vastaamatta jättäminen ansaitse tippaakaan moitetta.
Ihan vain tiedoksi.
Olisin kiitollinen, jos joku muu palstan lukija kertoisi, mitä mieltä hän on tästä Herättelevän kirjoittelusta ja minun antamastani kritiikistä. En voi muuten tietää, olenko ehkä ihan yksin tätä mieltä. - Eipä ole vanhoissa teksteissä kovin usein mainintaa vessahommista, vaikka ei ole mitään syytä olettaa ihmisten selvinneen ilman peräsuolen ja rakon tyhjennyksiä.
Tämä sentään löytyy: “Varusteidenne joukossa teillä tulee olla pieni lapio, jolla kaivatte ulosteitanne varten kuopan ja peitätte jälkenne.”
(5 Moos 23:13)
Mutta siitä ei ole ainuttakaan mainintaa, että Jeesus olisi käynyt kakalla. Tästä opimme, että jos jotakin tekemistä ei mainita, se ei tarkoita etteikö sitä olisi esiintynyt. Ja varsinkaan se ei tarkoita, että Jeesuksen opetusten noudattajan pitäisi pidätellä itsensä hengiltä.
Tässä on isompi logiikka kuin mitä aihepiirin rahvaanomaisuus harhauttaa ajattelemaan. - Voi tavaton sinun sokeuttasi. Et huomaisi rakentavaa keskustelua, vaikka se hierottaisiin naamaasi.
Ja miksi ihmeessä et itse tee sitä, mitä toisilta pyydät? Aloita nyt hyvä ihminen se keskustelu omalta osaltasi ja lakkaa valittamasta. - Jep. Vertailun vuoksi lainaan tähän Matteukselta hyvin tunnetun pätkän:
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'
(Matt 7:21–23)
Luukkaalta löytyy tuota muistuttava maininta myös. Kummassakaan ei pelkällä uskolla pääse mihinkään.
Ja tosiaan, Matteuksen evankeliumi jatkaa tuosta vielä vahvistamalla:
"Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. "Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka."
(Matt 7:24–27)
Asia tulee harvinaisen selväksi. Uskon ja tunnustuksen varassa kulkija on juuri tuo hiekalle talonsa rakentanut typerys. - yksiuskova,
Sen jätit kertomatta, mitä ajattelet avauksessa esittämistäni kysymyksistä. Olisiko sinulla niihin jotakin sanottavaa? - Raamatussa on vain muutamin paikoin esitetty uskominen kadotuksen tai pelastuksen ratkaisijana.
Sopivasti valikoimalla voi lukea paljonkin Raamattua ilman törmäämistä tuohon ajatukseen ollenkaan. Eikä vain niin, vaan sieltä löytyy täysin vastakkainen ajatus myös. Teot ratkaisevat. - Kyseenalaista vertasi Raamattua Kalevalaan.
Sellainen yhtymäkohta näillä kahdella on ainakin, että molemmilla on ollut kokoaja ja toimittaja, joka on valinnut aineiston, yhdistellyt sitä uusilla tavoilla, jättänyt pois toisia kohtia ja kirsikaksi kakun päälle sepittänyt hiukan itse lisää.
Elias Lönnrot teki kaikkea tuota Kalevalaa kootessaan.
Raamatun kokoajia on ollut monia, mutta muuten prosessi on ollut tuossa suhteessa saman kaltainen. - «…elämällä kirjoituksen mukaan»
Tämä on aika hyvä juttu. Se sulkee pois kokonaan sellaiset opit ja “ilmoitukset”, joilla ei ole kytkentää käytännön elämään. Esimerkiksi adventistien pyhäkköoppia on aika vaikea kokeilla niin, että elää sen mukaan. Jos jossakin “taivaassa” touhutaan sitä tai tätä, se ei kosketa meidän maallista elämäämme mitenkään.