e.d.k

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

527

  1. Siis mitä ?
    Venttiilivälysten tarkistus, niissä missä ne voi säätää, tehdään kuten CaptainAD41 kertoi.
    Suojakansi auki ja tyhjäkäynnillä rakomitalla välysten tarkistus, jos aihetta säätää sammutetaan kone ja säädetään, mitään osia ei tartte ostaa ja homma vie korkeintaan 10 min.
  2. Tuolla edellä oli jo vähän vinkkiä.

    Kertoma määritellään ß-funktiona, n- kertoma on x^n/e^x dx integraali 0... äärettömään .
    Kuten näet, matematiikka määrittelee kertoman myös muillekin kuin positiivisille kokonaisluvuille.
  3. Pieni ajattelu ennen "roiskimista" helpottaa kummasti laskentaa.
    Jos välttämättä haluat laskea integroimalla osat erikseen mielivaltaisella r-arvolla, kannattaa valita kulma valmiiksi suuruudeltaan 1/r, jolloin riittää integrointi vain r.n suuntaan.

    Tietenkin vielä helpompaa on oivaltaa että sama tilavuus, joka sisäreunalla kutistuu, laajenee ulkoreunalla yhtä paljon ja tilavuus on poikkipinta-ala * pinnan painopisteen kulkema matka.

    Vrt -pyörähdyskappaleiden tilavuus ja toteat "Oriveteltä pohjoisee".n antaneen jo oikean vastauksen.
  4. Hyvin paikkaansapitävä nyrkkisääntö liukuville veneille 20...40 ft nopeusalueelle 20...40 kn on osoittautunut
    v = (30...35)* sqrt(P/m)

    v = kn
    sqrt =neliönjuuri ( ^0.5)
    P = teho hv
    m = paino /10kg.

    Esim. paino = 4000 kg
    Teho = 260 hv

    Nopeus on (30...35)* sqrt(260/400)
    = 24....28 kn.

    Suuremmissa (ja veneissä joiden pituus/leveys suhde on suuri) tehontarve painoa kohden on selvästi pienenpi ja nopeusalueen ulkopuoliset nopeudet ovat riippuvia enemmän muista seikoista kuin teho/paino - suhteesta.
  5. Moottorin ryntäykseen on periaatteessa pari syytä.
    Yleisin on nimim "koettua" kertoma moottoriöljyn joutuminen imusarjaan, se voi tulla joko kampikammion huohotuksen kautta tai ahtimesta ja yleensä siihen liittyy tukkoinen ilmanputsari.
    Toinen harvempi tapaus on säätimen jousen irtoaminen tai katkeaminen.
    Mitään neuvoja tähän kohtaan ei voi oikein antaa kuin että käynnistele konetta ilman ilmanputsaria, katso että "kaasuvipu" pumpun kupeessa ei jumitu max-asentoon, ryntääkö aina vai oliko vain yksi tapaus. (pyöriikö turbo, jos sellainen on).
    Polttoainepuolen saat unohtaa, se on riittävässä kunnossa kun kone kerran käynnistyy, sieltä ei vikaa ryntäykseen löydy ja öljyn määrän näet tikusta.
  6. Isotermisen muutoksen työ on muuten
    W=P1V1*n(V1/V2)- P1(V1-V2) siis 20 , ei 70 J
    70 J se olisi jis paine pitäisi nostaa 1... 2 Bar, todellisuudessa ulkoista työtä tarvitaan vain ylipaineen 0....1 bar voittamiseen.


    Se siitä ja nyt täyttyi mitta.
    Mitään enenpää ei ole tehtävissä, joillekin mikään ei näköjään mahdu.
    Omalta osaltani tämä sirkus saa riittää, enenpään en kykyne, joten tapelkaa keskenänne ja uskotelkaa toisillenne mitä tykkäätte.
  7. AHAA !

    No nyt selvisi, matematiikan taitosihan siinä oli se kun tökkii.

    Määrätty integraali tarkoittaa ääriarvojen erotusta , käytännössä kaavasi kuvaa työmäärää tilanteessa jossa vastustava voima on paine *pinta-ala, niin täytyykin, mutta ulkoinen paine 1 bar on avustamassa työtä eli tehollinen paine on 0...1.6 bar vaikka absoluuttinen paine on 1...2.6 bar jota kaavasi kuvaa.
    Kun vähennät saamastasi tuloksesta (tai kaavastasi w, arvolla V=V0) ulkoisen paineen tekemän työn 1bar *100 cm^2 * 5cm = 50 J saat nettotyön määräksi 30 J, joka on todennäköisesti oikea.

    Edelleenkin jaksan ihmetellä, kuinka saatat vakavasti esittää oikeina tuloksina täysin järjettömiä lukuja, siis mietitkö asiaa lainkaan ?
  8. Martta, martta

    Nyt alkaa olla vaikea käsittää ajatuksiesi kulkua.
    Ensin esitit puristustyön Cp*dt*m, = 110 J, kun se ammuttiin alas, esityksesi muuttui Cv*dT*m,= 80 J huolimatta siitä että osoitettiin kummankin tavan olevan termodynamiikan perusteiden vastaisia.
    Jos pysyt väitteessäsi niin yritä edes lievästi osoittaa , miksi mekaanisen työn ja laskemasi tulokset eroavat toisistaan tai miksi mekaniikan perusteella laskettu työ olisi jotenkin eriarvoisessa asemassa. !

    Odotan mielenkiinnolla.

    Ei väärässäolon myöntäminen ole häpeä, se sattuu meille kaikille useinkin, ja on opin kannalta jopa hyödyllistä, itsepäinen tyhmä, perusteeton inttäminen taas tuhoaa kaiken uskottavuuden.
  9. Voi ei enää.

    En tiedä mistä kaavasi
    W= p1V1/(k-1)[T2/T1 -1) on napattu tai mihin yhteyteen se kuuluu, kuitenkin esität että puristussuhteella 2 adiabaattisen muutoksen työmäärä on yli 80 J/L .

    Jos puristustyö lasketaan mekaniikan perusteella päädytään em. 30 J ehergiaan. (alkulämpötila ei vaikuta, tiheys riippuu lämpötilasta)

    Termodynamiikan opettaminen ei oikein kuulu plstalle, mutta olkoon.

    Lähdetään siitä että 1l tilavuus ilmaa 20 ast (293 K) lämpötilasta puristetaan puoleen tilavuudestaan.
    Paine nousee 2^1.4 -> 2.64 bar ja lämpötila - > 386 asteeseen aivan kuten esitit.

    Tilamuutos alkuasemasta lopulliseen voidaan mallintaa myös muiden muutosten avulla, esim otetaan alkuasemasta lämpöä isobaarisesti (vakiopaine) niin että tilavuus puolittuu, tällöin lä,pötila on laskettava 147 K lämpötilaan ja energiaa on otettu (293-147)*Cv *1.2 =176 J.
    Tästä tilsta , P=1 bar , V= 0.5 L, T=147 K lämpöä tuodaan tilaan isokoorisesti (vakiotilavuus )niin paljon että lämpö kohoaa em. 386 K asteeseen, ja paine nousee 2.64 baariin, niin energiaa tarvitaan (386-147)*Cv *1.2 = 205 J
    Alku ja lopputilan muutos on siis 205 - 176 =29 J, joka on sama kuin mekaanisen työn tai em lämpötilakaavan mukaan.

    Esitit siis ensin että energiaa tarvitaan 110 J, nyt että 80 J , mitään muita perusteita et ole esittänyt kuin että "näin on", sen enenpää kuin syytä miksi tuloksesi poikkeaa mekaaniikan mukaan lasketusta työstä, myöskään termodynamiikka ei erottele muutoksia niiden toteutustavalla, joten esittämäsi energian tarve m*Cp*dt ei sovellu tähän kohtaan.

    Yhdyn edelliseen vastaajaan siinä että termodynamiikka ei ole mitään salatiedettä mutta kaavojen sokea kopsaaminen ilman ymmärrystä näyttää johtavan tosi mielivaltaisiin tulkintoihin.
  10. Kaavoja voi pyöritellä mieleisekseen, ja jos jotain kiinnostaa laskea puristustyö lämpösisällön mukaan, niin tuossa eräs muunnelma: (toivottavasti )

    W = ((T2-T3)*Cv - (T1-T3)*Cp)) * m

    T3 = T2*P1/P2
    T1,P1 = alkuarvot
    T2,P2 = Puristetut
  11. No jospa minä viitsin.

    Lähdetään nyt vaikka alkeista että pysyt mukana.
    Siis isotrooppinen (tätä nimeä käytettiin opiskeluaikoinani, olkoon se nyt mitä hyvänsä), tilamuutos noudattaa kaavaa p2=p1*E^k, E=puristussuhde ja k=cp/cv, oletan että tästä ei ole erimielisyyttä.

    Jatketaan hyvin helppoa esimerkkiä, eli olkoon lieriö, jonka halkaisija on 10 cm^3 ja pituus 1m, tilavuus siis 1litra täynnä ilmaa, jonka paine on 1bar=10N/cm ja lämpötila 273 K.
    Kun lieriötä supistetaan päästä, niin että tilavuuden pituus on x, niin paine kasvaa edellä esitetyn mukaan siten että se on P0*x^(-1.4), oletan että tämäkin on suhteellisen selvää siis esim kun x=0.68 P=1.7 bar ja x=0.1 P=n.25bar jne.
    Koska paine tiedetään matkan funktiona, energia on laskettavissa, ja puristamiseen tarvittava työ on W=P0*A(2.5/x^.4-3.5+x) (tarkista etten ole taas hutiloinut).
    Lämpötilan muutos taas on ,kuten itsekin tiedät T0*P2^(0.4/1.4)

    Noista sitten saadaan sellaisia tuloksia että kun puristetaan paineeseen 1.7 bar työmäärä on 9 J ja lämpötilan nousu 45 astetta, 25 bar paineeseen puristettuna työmäärä on 290 J ja lämpötilan nousu 415 ast4tta !

    Peruskysymys on: millä vakio ominaislämpökapasiteetilla pääset lämpötiloista johtamaan niiden nostamiseen tarvittavan työmäärän.
  12. Sitähän minä ...

    Kaasun puristustyö (isotrooppinen) riippuu lähinnä alkupaineesta ja puristussuhteesta.
    Lämpötilan nousu taas alkulämpötilasta ja puristussuhteesta.

    Näiden välistä riippuvuutta tai energiasisältöä ei voi kuvata millään vakio-ominaislämpökapasiteetilla.

    Varmaan osannet laskea puristustyön aivan yksinkertaisesti matkan ja voiman funktiona.
    Yhtä hyvin osannet kuvitella että lämmön nousu riippuu alkulämpötilasta ja näin myös energiamäärä kun lasket sitä lämpösisällön mukaan ja toteat olevasi vikapolulla.
    Ellet muuten ymmärrä virhettäsi, niin rakenna kaava puristustyön ja lämpötilan keskeiselle riippuvuudelle, ja toteat, missä menit metsään.
  13. Jos 1L ideaalikaasun (ilma) tilavuutta puristetaan reilu 30 % ilman häviöitä, sen paine nousee 70 % ja lämpötila 0C -> 45 C, aivan kuten totesit.
    Laskutavallasi lämpötilan kohoamiseen sitoutuisi 1.000*0.0012*45 eli 54 J !
    Tämän pitäisi olla sama kuin ulkoisen puristustyön tekemä energia, joka ei täsmää lähellekän, eli vakiotilavuus- lämpökapasiteetin käyttö ei ole oikein.

    Lisäksi pelkkä paineen nosto 1.7 bar ei riitä, ilma on vielä siirrettävä paineiseen putkistoon, joka vie myös energiaa.
  14. Turboahtimen toiminta perustuu täysin pakokaasun liike-energian hyödyntämiseen, ns paineaaltopuhallin, jota läytetään joissain dieseleissä huuhtelun tehostukseen , toimii impolssiperiaatteella, mutta se on aivan eri asia kuin turboahdin.
  15. Ilmamäärä polttoainekiloa kohti on suunnilleen tuo mitä '' Martta0 '' esitti, kun käytetään stoikiometristä seosta.
    Dieselmoottori, jossa yleensä ahdinta käytetään, ilmamäärä on aina huomattavasti suurempi, yleensä savutusraja on n 20kg / kg ja osakuormilla ilmamäärä vielä moninkertainen.
    Kaasun määrä kasvaa palotapahtumassa hieman ilmaylimäärästä riippuen, mutta muutos on muutamien prosenttien luokkaa.

    Ahtimen tehon ja hyötysuhteen laskeminen on vähän konstikkaampi juttu, toiminta on kuin itseään ruokkiva järjestelmä: - mitä suurempi ahtopaine ->sitä suurempi pakokaasujen paine -> mitä suurempi pakokaasujen paine sitä suurempi ahtopaine -> jne. jne., siksi käytetään bensiinimoottoreissa AINA jotain rajoitinta (VNt/hukkaportti..., dieseleissä myös mitoitus/overlap)

    Ahtopuolen teho on laskettavissa puristettavan ilman paineesta ja määrästä ja esimerkiksi 2L moottori ahtopaine 1 bar ja kierrosluku 3600 r/min vaatii tehoa n. 8 kW.(Tässäkin on huomioitava että ilmamäärä on täytöksen suuruinen vain bensiinimoottorissa jassa läppä on täysin auki, dieselissä painetta voidaan laskea "läpi"=overlap)
    Jos arvioidaan pumppupuolen hyötysuhteeksi 70% ja turbiinipuolelle samaa luokkaa, niin pakokaasuista potäisi saada n 20 kW.
    (Anekdoottina mm.joissain lentomoottoreissa > 300 kW)

    Tämän lisäksi moottori on suunniteltava, niin että kaasunvirtaus on riittävä ahtimen toiminnalle, eli pelkkää ilmaista energiaa ahdin ei hyödytä, eikä itse paranna jyötysuhdetta, yleensä päinvastoin.
    Moottorin kokonaishyötysuhde voi kuitenkin parantua täytöspaineen ja - määrän hyödyntämisestä joissain olosuhteissa.

    Ps.
    Huomioitavaa arvioinnissa että Martta0.n esimerkki 10 L/h kulutuksella vastaa moottorin tehoa n. 25 kW, kun taas yo. esimerkissä moottorin teho olisi n. 150 kW (2L,1bar ylipaine 340 K, 3600 r/min.)
  16. Pelkän lambda-säädön riittävyys on toiveajattelua, ja sääästöä metsästettäessä on pidettävä mielessä etanolin lämpöarvo, joka tarkoittaa että samalla teholla E85.tä kuluu n. 50 % enemmän, joten näennäinen säästö hupenee vaivaan ja fleksifuel-laitteiston hintaan.

    Etanolin etu polttoaineena on päästöjen vähenemän antama omatunto/direktiivi-harha, hinnaltaan etanolin polttaminen on kalliinpaa kuin bensan, eikä tunnetusti valtiomme ole ennenkään jaellut lahjoja autoilijoille tai veneilijöille, pieni subventointi voi olla vain tilapäinen porkkana. Ehkä ?
  17. Joo toki voit käyttää kun säädät ruiskun aina sopivasti sen mukaan, mitä seosta käytät.
    Etanoli tarvitsee palaakseen happea n. 40% vähemmän kuin bensa, joten bensa-säädöllä seos on niin laiha että moottorivaurio on lähes varma ennemmin tai myöhemmin.
  18. tonnin painoisen veneen saa mitattua henkilövaa'alla ja tunkilla.

    Vene tuetaan suunnilleen painopisteen kohdalta molemmin puolin, siis tuki pp.n kummallekin puolelle.

    Nostetaan tunkilla , vaaka väslissä, mahdollisimman kaukaa tuista sen verran että vene jää kauimman tuen varaan.

    Kun mittaus tehdään kummastakin päästä, niin peruskoulun matikalla selviää vaa'an lukemasta ja etäisyydestä tukiin, sekä kokonaispaino että painopisteen paikka.
  19. Justiinsa noin.

    Höyryvetureiden vetokyky ilmoitetaan kilopondeina, joka riippuu suurimmalta osaltaan veturin painosta ja kitkasta, / kuiva kisko/pyörä.

    Tehon arviointiin tuo sähköveturin vastaava kiihtyvyys on aika hyvä, sähköveturin teho kun on helposti mittauksilla saatavissa.

    Tästä tuli esille muuan ihmetyksen aihe, miksi ratasähköistyksessä käytetään 25 kV verkkoa vaikka maamme siirtoverkot käyttävät lähinnä 20 ja 110 kv siirtojännitteitä ? ?

    Tähän ilmeisesti on joku looginen selitys, viitsisikö joku kertoa miksi syöttöjännite on juuri 25 kV ?
  20. Olisikohan lukivirhepaholainen sotkenassa ?

    Jospa se kulma olikin 45 astetta, niin tulos olisi jo järkevä.
    21. 19 / 27
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt