- Älä ripottele tuhkaa päällesi onnettoman sattuman vuoksi.
Aller - median tj. Aalto Setälä kertoili jossain yhteydessä heidän siirtyneen tietokonepohjaiseen moderointiin, joka kuulema toimii jo Suomi 24 .ssä mainiosti ja nopeasti ilman henkilökohtaisia päätöksiä ja on kuulema vähentänyt merkittävästi 'vihapuheiden' määrää.
No kone ei osaa hahmottaa sanan merkitystä sen asiayhteyteen ja joku yksittäinen sana saattaa olla moderoinnin laukaisija ja tulevaisuus ilmeisesti tuo tietyn ilmaisutavan jossa hyvinkin karkeat ja loukkaavat kirjoitukset voivat säilyä kun osataan välttää tiettyjä sanoja ja toisinpäin joku viattomassa yhteydessä ilmaistu sanamuoto voi blokata koko tekstin.
Onko tämä nyt sitten käyttäjän kannalta uudistus, vaikuttaa enemmän pyrkimykseen henkilöstömenojen supistamiseen. - Aika lähelle.
Päädyin tulokseen 864 m ja aika 18.1 s
Mielenkiinnosta jos jättäisi ilmanvastuksen pois niin matkaksi tulisi 2440 m ja ajaksi 41 s, tilannehan olisi tietenkin mahdoton mutta kuvaa hyvin ilmanvastuksen merkitystä. - Liitosuhde ?
Yleisimmin sillä kuvataan lentolaitteen kykyä liitää ilman ulkoista voimaa, pelkästään hyödyntämällä potentiaalienergiaansa.
Liitosuhde on siis vaaka suuntaisen matkan suhde vajoamaan L/h, mutta samalla se on myös vaakanopeuden suhde vajoamisnopeuteen ja lisäksi energiasisällön mukaan (kuten huomasit) nostovoiman suhde vastukseen.(mgh=FL ->L/h=mg/F), tässä L ei ole vaaka-matka, vaan koneen kulkema matka ( ero n. 2 ‰).
Jos liitosuhde on vakio, se määrittää myös ilmanvastuksen, ja nostovoima oli nopeudella 70 m/s se mg joka vähenee nopeuden neliöön kuten vastuskin.
Siitä se pitäisi lähteä. - Laskutoimitusko tökkii ?
Massasta pääset eroon ja kertoimet hoituu alkunopeuden ja liitosuhteen kautta. - -
Anekdoottia laskutikkujen aikakaudelta.
Omistin opiskeluaikoinani laskutikun merkiltään Darmstadt, nimi oli painettu hahlon A-puolen alareunaan, ja kyseinen nimi muodostui myöhemmin Rietz.in ohella johtaviksi järjestelmiksi, joiden merkittävin ero oli trigonometristen funktioiden käyttö, joko kieltä kääntäen tai ilman.
No jossain vaiheessa tikku "hukkui" ja hankintaan tuli tilalle samanlainen, siis täsmälleen samanlainen, nahkakoteloa myöten, mutta hahlon alalaidan nimi oli muuttunut ja merkki oli nyt Aristo ? , mitään muuta eroa ei tikuissa ollut.
Hölmistyneenä sitten kyselemään muutoksen syytä ja selityksenä että rauhansopimuksen mukaan tämän tyyppiset saksalaiset tuotteet voitaisi luokitella kielletyksi ja viralliseksi valmistajaksi ilmoitettiin siksi kotimainen yritys.
Tiedä sitten oliko pelkkää huhua, mutta kyseinen tikku on edelleen hallussani ja nimi Aristo paistaa hahlossa, kyseisestä valmistajasta en ole kylläkään koskaan edes kuullut.
Onneksi 70-luku ja digitaaliset laskimet vapautti meidät 60-luvulla opiskelleet pienten huonosti näkyvien numeroiden ja jatkuvan suuruusluokan hahmottamisen ongelmista. - Noin minäkin sen ymmärsin ja ratkaisu vaikutti jotenkin tutulta.
Koneen suunnan ja välimatkan välisen kulman tangentti on y/(L-x), lentoradan y' = (1-sin)/cos (nopeudet supistettu) = sqrt(1 tan^2) -tan
Kun merkitään tan =a , niin y'=(L-x)*a' -a ja yhdistettymä a'/sqrt(1 a^2) = 1/(L-x)
Joka integroituna asinh(a) = -ln((L-x)/L), sijoitus Euleriin ja vastaus on L/2
Niin ja laskussa maan tuulinopeutta hidastava vaikutus helpottaa vielä kun ei tarvitse vetää ilmanopeutta istutettaessa. - Jep jep
Korjataan vielä tuo ns. tehokerroin, se on siis 0.25 kun v2= 0 ja 8/27 = 0.296 kun v2 on 1/3 - Juuri sitä yritin selittää.
Linkissäsi on tehon kaava P = ½*p*S*v*(v1^2-v2^2) ja välittömästi sen alapuolella on : v = ½*(v1 v2), eli täsmälleen kuin edellä esitin.
Jos merkkaat tuosta jomman kumman nopeuden nollaksi päädyt kaavaan P = 1/4 *pSv^3, eli olet ymmärtänyt lukemaasi hieman puutteellisesti. - Näyttää tämä nesteiden ja kaasujen virtaus kompastelevan jatkuvasti ja lähes aina samoista syistä.
Teoria on sama sekä kaasulle että nesteelle jos kokoonpuristuvuutta ei ole eli lähtökohtana on kuten yleensä Newtonin F = m a ja kun molemmat puolet kerrotaan ajalla päädytään impulssin kaavaan F*t = m*a*t jossa a*t = dv = v2-v1, ja v2 on fluidin laitteesta ulos tuleva nopeus ja v1 laitteelle tuleva nopeus.
Voiman yhtälöksi saadaan siis F = m/t *(v2-v1).
Tässä tehdään yleisesti ensimmäinen virhe olettaessa että m/t on massavirta jonka suuruus on roo*A*v2, juuri sitä se ei ole, vaan roo*A*s/t, jossa s = voiman tekemä matka ja aikayksikköä kohden se on (v1 v2)/2 (= keskinopeus, ei loppunopeus) ja sijoitettuna voiman kaavaan päädytään F = ½ roo*A*(v2^2-v1^2).
Samaan tulokseen päädytään myös energiaperiaatteella kun liike-energioiden erotus on F*s ja massa = roo*A*s.
Otan avuksi Frouden hyötysuhde kaavan n = F*v1 /P = 2/(1 v2/v1) josta tehon kaavaksi saadaan P = F *½(v2 v1) eli teho ei ole voima kertaa ulostulo tai jarrutettava nopeus vaan voima kertaa vaikutusmatkansa s aikayksikköä kohden, kuten edelläkin, eli nopeutena on käytettävä keskimääräistä nopeutta..
Jos kiihdytys aloitetaan paikaltaan tai jos nopeus hidastetaan nollaan , kaavoissa luonnollisesti silloin v1 = 0. - Ehdotuksesi ei taida toimia sillä yhdenkin edellä mainitun suureen muutos vaikuttaa kaikkiin muihin eli jonkun vakioksi olettaminen ei ole oikein, omalla painollaankin riippuvan köyden vaakavoima muuttuu riippuman mukaan.
Asetelmassahan on kaksi haettavaa muuttujaa, lisäpaino ja riippuma, ( kuinka paljon köyttä lasketaan sinne painon puolelle jotta loppu riittää vastustavaksi kitkavoimaksi).
Nuo edellä mainitut muuttujat muuttavat köyden kulmaan, pituusjakoon ja köysivoimaan, kulma taas vaikuttaa kitkavoimaan, jänneväliin ja riippumaan.
Periaatteessa tunnetuilla lähtöarvoilla ( kitkakerroin) pitäisi olla mahdollista muodostaa yhtälö lisäpainon ja riippuman välille, josta normaalisti löytyy haluttu ratkaisu.
Yhtälöt, tai ryhmät vaan ovat muodoltaan sellaisia että ainakaan minun taidoilla ne eivät ratkea joten jonkinlaiseen 'hakuammuntaan' olisi tyytyminen.
Ps
Meinasin olla näppärä ja oikaista vähän olettamalla köyden lisäpainon ja putken välillä suoraksi jotta pääsisi eroon tuosta kiusallisesta ketjukäyrän yhtälöstä ja saisi edes jotain likiarvoja, mutta ei onnistunut kun köyden suoraksi vetäminen pienentää liittymäkulmaa niin että tasapaino ei ole mahdollinen millään riippumalla ilman lisäkuormaakaan. - En sitten malttanut.
Päädyin tulokseen että kiihtyvyyden keskiarvo on 0.46 m/s^² ja suunta 170.7 astetta.
Lähtökohtana että auto kulkee y-akselin suuntaan ja aloittaa kääntymisen origossa oikealle.
Ohjelman askellus oli vain 10 ms joten tarkkuus ei taida riittää kaikkiin numeroihin, suuruusluokka toivottavasti.
Auto kiertää muuten aikamoista spiraalia, se kääntyy yhteensä 20.33 rad eli yli kolme kierrosta. - Joo nyt näyttää jo paremmalta.
Samalla periaatteella ja edellä jo laskemillasi keskipisteen etäisyydellä hetkellisestä pyörintäkeskiöstä saadaan nopeuden ja säteen avulla keskipisteen liikesuunta ja siihen vaikuttava 'keskipakokiihtyvyys',
kun siihen yhdistetään liikettä vastaan oleva kiihtyvyys (0.1g , tämä on tehtävä tässä kohtaa, jos molempien kiihtyvyyksien keskiarvot lasketaan erikseen ja yhdistetään vasta sitten, mennään mäkeen.) saadaan hetkellinen kiihtyvyys ja sen suunta.
Integrointi tässä ajan suhteen ja osamäärä 20.llä (aeija) pitäisi antaa tuloksen.
Sommittelin hieman ratkaisua ja totesin että kyseisen "risuaidan " integrointi olisi kuin kouluesimerkki kuinka muodostetaan yksinkertainen askellusohjelma.
Todennäköisesti pystyisitte tuon hoitamaan, minä en edes yritä ratkoa muuten kuin jos jonkinlaisessa mielentilassa innostuisin naputtelemaan siihen ohjelman.
Niin, nuo vormulatkin haittaa nyt just tätä harrastusta. - Sisemmän etupyörän kääntymisestä on ketjun alussa toteamus että se kääntyy 1.5 ast /s vakionopeudella.
Toivottavasti hieman auttamalla selvisi että hetkellisen kaartosäteen avulla päästään kiihtyvyyteen helposti aivan perus laskutoimituksilla.
Vaativampi osa alkaa kun ruvetaan laskemaan keskiarvoa koko matkalle. - Kuten edellä totesin kaavasi dy/dx = tan(w*t) on virheellinen, myös nopeuden kaavoissa olisi kulman oltava atan(dy/dx) wt.
kiihtyvyys kai pitäisi olla keskipisteen mukaan, massakeskiön paikka aiheuttaa vain erilaisen tukivoiman renkaille, ei vaikuta liikerataan.
Eri osien erilainen kiihtyvyys synnyttää kiertymää keskipisteen ympäri, joka voitanee jättää pois vaikka pettämällä itseä että momenttiin vaikuttaa kaksi vastakkaista voimaa.
Sisemmän pyörän kääntökulmasta f(t) voidaan määrätä keskipisteen hetkellinen kaartosäde ja kun nopeuskin on ajan funktio poikittainen kiihtyvyys f(t) on siinä ja kulkusuuntainen kiihtyvyys vakio eli purkautuisiko siitä. - Tuosta kai löytyy kiihtyvyydet ja sitten niiden vektorisumma jne.
Lähtökohta ei kyllä tullut mieleeni, kuvittelin helpommaksi kirjoittaa hetkelliset kiihtyvyydet liikesuuntaan ja poikittain eikä koordinaatistosuuntiin, no samaan pitäisi päätyä.
Hieman on tarkennettavaa, auton liikesuunnan muutos ei ole sama kuin sisemmän pyörän kääntökulma joten wt vaatisi vähän muokkausta, ja taitaa tossa oletuksessa " dy/dx = tan(w*t) " olla myös vähän korjattavaa. - Tehtävä taisi olla jo paketissa muuten paitsi lukuarvo puuttuu.
Kitka koostuu kahdesta osasta, köyden putkessa kiinni olevan osan painosta ja vastakiristyksestä ((Eytelwein) ja kitkakerroin on laskettavissa ketjukäyrän yhtälöllä alkuehdoista.
Jos putken halkaisijaa ei huomioida , kitkakertoimeksi tulee 0.36, jos mittojen lähtökohtana on putken keskiö ja D=8 cm ( y = 0.3328 x= 0.977) kitkakertoimeksi tulee 0.33.
Kun samaa köyttä roikutetaan hieman 'löysemmin', se sallisi jonkin verran lisäkuormaa,, mutta köyden muoto poikkeaa ketjukäyrästä ja noudattanee muotoa y = 1/q { sqrt(M^² F^²)*(cosh(q/F* x) -1) Msinh(q/F*x) }, tämä derivoituna saadaan liittymäkulma, joka määrää x.n ja antaa pituuden, kulman ja köysivoiman M,y, ja F funktiona.
Kitkan sallima voima riippuu kulmasta ja pituudesta ja kun se on sama kuin köysivoima, F pitäisi eliminoitua ja jäljelle jää vain yhtälö M= f(y)
Helppo juttu teoriassa, mutta... - Siitä juuri on lähdettävä laskemaan kitkakerrointa.
Olet tulkinnut jänne ja riippuma-arvot toisin, joten lukemat poikkeavat.(minun moka)
Köyttä voidaan riiputtaa eri tavoin ja köysivoiman (liittymäkohdassa) ja kitkan salliman voiman erotus mahdollistaa köydelle jossain tilanteissa lisäpainoa.
Tässä muutamia arvoja pelkälle köydelle (mitat putken keskiöstä) , riippuma, sen aiheuttama köysivoima ja kitkan mahdollistama köysivoima.
30 cm 7.3 / 7.3
40 cm 6.4 / 7.2
50 cm 5.9 /6.9
60 cm 5.8 / 6.5
70 cm 5.8 / 5.7
Tehtävän tarkoitus ei ollut hakea köyden asennolle raja-arvoja, vaan laskea suurinta mahdollista lisäpainoa jonka köysi sietää.
Ongelma on että lisäpaino muuttaa köysikäyrän muotoa, se taas vaikuttaa kitkavoimaan köyden pituuden ja liittymäkulman kautta ja kun käyrän yhtälö (ilmeisesti) ei salli järjellisesti yhdistää kaikkia muuttujia , on tyydyttävä johonkin numeeriseen ratkaisuun. - Ei noin, vaakavoima pienenee voimakkaasti riippuman kasvaessa ja pienentää kokonaisvoimaa niin että lisäpaino on mahdollinen.
Laskin yksinkertaistamiseksi ilman putken paksuutta.
0.3 m riippumalla jolloin köysivoima olisi 0.800 (kp) liittymiskulma 31.7 astetta ja köyden pituus jakautunut 1.06 / 0.94 m joista kitkakertoimeksi tulee 0.36.
Jos köyttä annetaan löysää niin että pituus jakautuu 1.15 / 0.85 m, niin riippuma kasvaa 0.5 metriin ja liittymäkulma 47 asteeseen.
Vastapainon väheneminen kompensoituu osin kitkakulman kasvulla (sattui tässä tapauksessa yllättäen lähes 50/50) joten uusi tilanne sallisi suunnilleen saman köysivoiman.
0.3 m riippumalla köysivoima oli tuo 0.8, mutta 0.5 m riippumalla kun vaakasuuntaan ei tarvitse yhtä suurta voimaa, kokonaisvoima onkin vain 0.63 ja sehän mahdollistaisi noin 150g lisäpainon keskikohdalle.
Tuo ei oletettavasti ole maksimikohta mutta osoittanee että lisäkuorma on mahdollinen . - Myönnän tehtävän annon puutteellisuuden, olisi pitänyt kertoa tarkemmin tarkoittaako tankojen väli keskipisteiden väliä vai vapaata väliä, sama juttu riippuman kanssa, mistä se on mitattu ja putken päällä olevan köyden painon vaikutus kitkaan jne.
No tulkinta tai tarkka lukuarvo ei ollut tarkoitus vaan se miten sieltä löytää vastauksen.
Ja sitten tuohon jatkoon, edellä ollut kaava lisämassan kanssa ratkeaa muotoon :
Y = 1/q { sqrt(M^² F^²)*(cosh(q/F* x) -1) Msinh(q/F*x) }
Tästä saa ratkaistua köysivoiman, suunnan ja köyden pituuden, massan ja riippuman funktiona jonka pitäisi sitten olla tasapainossa roikkuvan 'hännän ' ja sen kitkan kanssa.
Tuota ei kauan tarvitse katsella kun toteaa että mitään järkevää yhtenäistä derivoitavaa yhtälöä voisi edes ajatella, joten jos on tarve lukuarvoille, niin oletus että käyrän muoto olisi suora antaa riittävän tarkan Tuloksen ja jos haluaa hifistellä, niin rakentaa jonkun ohjelman koneelleen. - Heh
Onnekkaan punnerruksen jälkeen onnistuin saamaan yhtälöstäni järkeviä lukemia ja täsmäsivät lähes täysin laskemiisi arvoihin.
Ratkaisu oli lopulta sangen simppeli y=F/q (cosh(xq/F)-1)
Kitkakertoimena voidaan kai pitää 0.36.
Muuten yllättävän lähellä paraabelia.
Katselin vähän muillakin riippuman arvoilla ja 40cm /50cm riippumilla riittäisi 0.28/0.25 kitkakin.
Seuraava vaihe olisi kai sitten jatkaa pistevoiman kanssa
y' = (G qs)/F
siihen tarvis vain löytää suurimman G.n sallima riippuma (y).