- No on siinä ollut teilläkin seikkailua! Kiva kun tämäkin topa taas aukesi!
Kasiro, voin kuvitella miltä heppa näytti yrittäessään väistellä kaloja, ja luulisin, että oman mausteensa esitykseen antoi varmaan sekin, että jalat oletettaavsti lipsuivat jäällä joka suuntaan. Teillä taitaa olla siellä aika isoja kaloja, jos olivat niin suuria että hevonen ne huomasi. Tuskinpa se olisi paljonkaan kiinnittänyt huomiota johonkin parin sentin silakoihin. On siinä ollut melkoinen näky!
Pupunomistaja, ei teillä tosiaan aika ehdi käydä pitkäksi. Aikamoista sirkusta! Miten kärryjen kävi, kun poni tunki puiden välistä? Voisi ainakin kuvitella, että olisi aisat mennyt lommolle, mutta mene ja tiedä.
Minun hevosharrastukseni on pitkälti jäänyt, kun meillä jouduttiin poni lopettaman muutama vuosi sitten eikä lähistöllä ole sopivia talleja missä käydä, mutta kommelluksia sattuu silti edelleen.
Olin pari viikkoa sitten käymässä erään ystäväni luona. Koska ilma oli lämmin ja aurinko paistoi, hän päästi siipikarjansa ulos jalottelemaan. Hänellä on kymmenkunta kanaa, suunnilleen yhtä paljon ankkoja ja muutama kalkkuna. Ne olivatkin mielissään vapaudestaan ja kotkottelivat tyytyväisinä tepastellessan pihassa, mutta koska niillä tienoin on kettuja aika paljon, niitä ei voinut jättää ulos itsekseen ilman vartiointia. Olihan se meillekin mukavaa paistatella päivää lämpimänä talvipäivänä, mutta lopulta meidän tuli auttamatta kylmä, joten jouduimme paimentamaan linnut takaisin koppiinsa.
Kaikki muut menivät kiltisti sisälle, mutta yksi kanoista päätti, että ei käy, ja lähti karkuun. Ystäväni lähti kanan perään, pihatietä pitkin tielle päin (onneksi matkaa on jonkin verran) päästäkseen sen edelle ja paimentaakseen sen takaisin. Minä jäin kopille vahtiin. Sitten kukko alkoi kiekua, ja yksinään kana karkulainen tajusi olevansa yksin. Se teki siinä paikassa täyskäännöksen ja pinkaisi takaisin päin, samaan aikaan, kun ystäväni kissa lompsi laiskasti toisesta suunnasta lähemmäksi ja hyppäsi autoni konepellille lämmittelemään. Kohti kiitävä kana juoksi autoni alle, ja sen perässä tuleva ystäväni taputti käsiään häätääkseen sen sieltä pois. Kana kyllä tuli esiin, mutta myös kissa pelästyi äkillistä taputusta ja hyppäsi alas - samaan aikaan kun kana tuli esiin autoni alta!
Juuri niin! Kissa putosi suoraan kanan päälle, enkä vieläkään tiedä kumpi niistä pelästyi enemmän! Kana kotkotti hädissään ja räpytteli siipiään, eikä kissa sen päällä tiennyt mihin suuntaan pyrkiä. Kissan etujalat olivat kanan kaulan kahta puolta ja takajalat samalla tavalla sen pyrstön yli. Koska kana yritti kaikin voimin päästä pakoon, se piti päätään pystyssä jolloin kissa ei päässyt eteenpäin. Siivet läpsyivät sen kummallakin sivulla niin että näytti kuin kissalla olisi ollut valkoiset siivet, eikä se päässyt väistämään kummallekaan sivulle. Ja koska kana on pystypyrstöistä rotua, kissa ei päässyt myöskään taaksepäin, koska sen takamus törmäsi kanan pyrstöön. Lopulta se poukkasi suoraan ylöspäin, teki tyylikkään voltin kuten kissat joskus tekevät säikähtäessään jotakin, ja siinä vaiheessa kanakin pääsi taas liikkeelle. Kissaa vietiin vauhdilla yhteen suuntaan ja kana paineli yhtä lujaa toiseen, minä istuin maassa nauramassa täyttä kurkkua ja ystäväni kipitti kanansa perään ettei se menisi lammasaitaukseen ja säikyttäisi lampaitakin. Ystäväni 12v tytär kurkki ikkunasta ulos ja ihmetteli mitä ulkona oikein tapahtui.
Lopulta saimme kuitenkin kanan turvallisesti takaisin sisälle, ja jonkin verran myöhemmin kissakin uskaltautui palaamaan takaisin.
Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta oli siinä naurussa pitelemistä! - Kaikkiin noihin mainitsemiisi asioihin on syytä kiinnittää huomiota kun ostattelee hevosta. Esim jos kaviot ovat oudon muotoiset, hevonen on voinut sairastaa kaviokuumeen jonka seurauksena kavioluun asento on muuttunut niin että eläin kuuluisi monttuun eikä myyntiin. Siksi on hyvä katsoa kriittisin silmin koko hevosta, jotta näkisi silmämääräisesti onko kaikki niin kuin pitää vai onko jossain jotain silminnähtävää outoa.
Samoin on hyvä katsoa miten hevonen liikkuu. Ontuuko, onko jäykkyyttä, liikkuuko tasaisesti, hivuttaako tai onko jotain muuta virhettä tai outoa juttua hevosen liikkumisessa.
Ja toki ulkonäköön itsessään on hyvä kiinnittää hiukan huomiota. Jos hevosen ostaa ja se on tarkoitus pitääkin, niin onhan se kiva jos kaverin ulkonäkö miellyttää omaa silmää, kun sitä kuitenkin jatkuvasti katselee.
Käsiteltävyys totta kai on oleellista. Jos hevonen on hankala, sopii kysyä miksi se on hankala. Onko sillä kipuja vai onko opittua käytöstä? Osaatko korjata tilanteen vai onko parempi unohtaa kyseinen hevonen suosiolla?
Sama ratsastettavuuden kanssa. Tuntuuko hevonen hyvältä ratasastaa vai onko siinä jotakin mistä et pidä, esim niin isot liikkeet ettet pysty istumaan siellä kunnolla. Toki istuntakin on oppimiskysymys, mutta onhan se mukavampi saada hevonen joka tuntuu hyvältä alusta asti. Ja sitten on tietysti hevosen koulutustaso suhteessa omaan tasoon ja se, mihin käyttöön hevonen on tulossa ja pystyykö se tarvittaviin vaatimuksiin vastaamaan.
Hevosen terveystiedot kannattaa selvittää mahd tarkasti, ja toki ostotarkastus on syystä teettää itse. Nykyään kuuluu olevan niin paljon puliveivareita jotka myyvät sairaita hevosia terveenä, että mitä tarkemmat tarkastuksen pystyy teettämään, sen parempi.
Ja sitten tietysti se yleinen vaikutelma hevosesta. Miltä sinusta tuntuu kun puuhailet sen kanssa? Jos vähänkään käy mielessä, että tämä ei ehkä ole aivan se minun hevoseni, on syytä harkita tarkkaan kannattaako sitä ostaa vai ei.
Niin ja varusteet ovat myös yksi juttu johon itse kiinnittäisin huomiota. Jos hevosella olisi kanget suussa, ihmettelisin kyllä, että miksi ihmeessä. Onko jarrut hukassa vai miksi tarvitsee niin kovan kuolaimen. Samoin itseäni kiinnostaisi myös hevosen maastovarmuus ja miten reagoi asioihin jos pelästyy. Säpsähtääkö vain vai lähteekö salamakäännöksellä tiehensä.
Tässä nyt hätäseltään ne mitä itse miettisin jos olisin hevosta ostamassa. - Samaa laulua meillekin laulettiin kun aloimme koheltaa oman heppamme kanssa. Emmekä ymmärrä vieläkään miten sellainen leikki tekisi hevosesta kurittoman. Sehän nimenomaan joutuu koko ajan vastaamaan nopeasti muuttuviin apuihin ja kuuntelemaan kahta tarkemmin mitä ratsastaja haluaa sen tekevän. Tietysti, jos ei sitten mitään muuta teekään kuin koheltelee, tilanne on toinen, mutta vaihteluksi se on oikein hyvä vaihtoehto jos hevonen on sitä tyyppiä että pitää vauhdikkaasta menosta.
Sittenpä näkevät, kun aikansa touhua seuraavat! - Todella hyvä hevonen! Useimmat olisivat varmasti lähteneet lipettiin kun hirvi nousee ylös melkein jalkojen alta! Sellaisesta hevosesta joka siinä tilanteessa pystyy pitämään päänsä kylmänä, sietääkin olla ylpeä. Hauska sattumus, etenkin, kun siinä hirvi säikähti enemmän.
Kiva kuulla, että teillä menee noin hyvin. Voisin kuvitella, että siinä ovat tallilaiset olleet aluksi ihmeissään jos ovat sattuneet näkemään kun kohellat heppasi kanssa pitkin kenttää... - Pisteet myös Kotkan koiraporukoille, jotka hyvässä sovussa punnitsivat tilanteita tapauskohtaisesti (ainakin tekivät niin vielä kymmenisen vuotta sitten kun siellä asuin). Jos puistoon meni joku, ja hetken kuluttua paikalle tuli toinen jonka kanssa ensimmäinen ei tullut toimeen, siellä sovittiin hyvässä sovussa kumpi jää ja kumpi lähtee. Yleensä tulija teki koirineen jonkin mittaisen lenkin ennen kuin tuli puistoon, jotta se ensimmäinenkin ehti vähän juoksennella. Jos taas se ensin puistoon tullut oli jo viipynyt aikansa, hän sitten otti koiransa ja lähti, ja antoi tilaa seuraavalle.
- Eipä kestä! Pitäkää hauskaa! :)
- Eipä kestä! Loistojuttu, että selvisi mikä oli vitsin nimi! Se oli siis "pitkästyminen". Vähän tosin nolottaa etten tullut ajatelleeksi sitä jo aiemmin, kun oman hevoseni muistaen olisi kyllä pitänyt. No, tärkeintä onkin, että te kuitenkin soittelette nyt samaa sävelmää ja te molemmat olette tyytyväisiä. Hienoa! :)
Vielä yksi ajatus tuli mieleen, liittyen tuohon koheltamiseen. Jos pelkäät hevosen nivelien puolesta nopeissa käännöksissä, niin oletko kokeillut sen kanssa ns. siksak-puomeja? Tarkoitan maapuomeja, jotka eivät olekaan tavan mukaan siistissä, säännöllisessä rivissä, vaan epäsäännöllisillä väleillä ja enemmän tai vähemmän vinossa toisiinsa nähden. Sekin vaatii hevoselta keskittymistä, kun niistä ei lompsitakaan yli noin vain, vaan siinä on oikeasti katsottava mihin astuu. Sellaisessa ajankulussa vauhti on hidas joten siltä osin se vähän säästelisi hevosta, mutta kuitenkin se vaatisi tietynlaista aivojumpaa ja tarkkaavaisuutta. Jos hommaa haluaa hiukan vaikeuttaa, puomeista voi tehdä kavaletteja ja nostaa ilmaan toisen pään tai molemmat, epäsäännöllisesti sekin.
Puomiharjoituksia on toki paljon muitakin, mutta tämä on yksi esimerkki siitä miten hevoselle voisi tarjota jotakin miettimisen aihetta. Kunhan nyt ehdit ensin rauhassa selvittää paljonko hevosesi kohellusta tarvitsee; riittääkö kerran viikossa vai pitääkö olla joka toinen päivä.
Joka tapauksessa, Angillian: Onnea! :D - Ok, siinä ajassa pitäisi kyllä jo näkyä jos kauralla olisi vaikutusta. En näe tarvetta jättää kivennäisiä pois.
Hmm... Minulla alkaa käydä neuvot vähiin, mutta yksi juttu tuli vielä mieleen. Jos teillä on kunnollinen kenttä tai maneesi, joku paikka missä voi kunnolla ratsastaa, kokeile vaikuttaako mitenkään, jos alat "koheltaa" sen kanssa, ihan vain kentällä, sanotaan pari kertaa viikossa. Normaalit lämmittelyt ja veryttelyt, mitä nyt sen kanssa teetkin, mutta kokeile vaikuttaako sen maastokäyttäytymiseen, jos alat kentällä tehdä mahdollisimman nopeita nopeuden- ja suunnanmuutoksia. Ensin käyntiä, sitten yhtäkkiä reippaaseen laukkaan, äkillinen pysähdys, tiukka käännös johonkin suuntaan ja taas välittömästi reippaaseen laukkaan. Nopea hidastus, äkkikäännös jonnekin, vaikka kokonaan ympäri, ravia eteenpäin, seis, välittömästi pysähdyksen jälkeen laukkaan ja muutaman askeleen jälkeen suoraan käyntiin. Sen sellaista. Sekaan voi laittaa puomeja tai kavaletteja, pieniä esteitäkin jos heppa pysyy käsissä. Anna sille paljon tekemistä sekä fyysisesti että henkisesti, jotakin mikä vaatii siltä tiukkaa keskittymistä ja nopeita reaktioita siihen mitä ratsastaja tekee. Jos se saa ns. temppuilla kentällä ihan luvan kanssa, se ei ehkä koe tarpeelliseksi temppuilla maastossa. Meillä poni tykkäsi kovastikin näistä leikeistä, ratsastuksen ei tarvitse aina olla niin kurinalaista. Hevosetkin tarvitsevat huvittelua ja mielenvirkeyttä, vaihtelua arkeen, toiset enemmän, toiset vähemmän, ja jos ne eivät luvallisesti saa sitä tarpeeksi, ne saattavat alkaa etsiä sitä ilman lupaa ja purkaa sitä sitten pelleilyyn ratsastajansa harmiksi.
En tiedä auttaisiko tämä sinun hevosesi kanssa, mutta saattaisi auttaakin. Sitten kun hevonen on hyvin liikutettu kentällä, pieni maastolenkki lopuksi, vaikka vain kortteli ympäri. Jos lenkki menee hyvin ilman temppuilua, niin sitten heppa talliin hemmoteltavaksi. Jos loikkii, kierrä kortteli uudestaan kunnes menee kiltisti lenkin loppuun. Sitten kun pienet lenkit sujuvat ilman konstailuja, voit seuraavaksi kiertää pari korttelia. Miten siellä nyt tiet kulkevatkin.
Pikaratkaisuna tekisi mieli sanoa, että ravauta sitä raipalla kun se alkaa temppuilla, mutta jos se on jo muutenkin kuin lentoon lähdössä, sen löytää todennäköisesti kuusta, jos sitä siinä tilanteessa hipaiseekaan raipalla. - Kauanko se on nyt ollut ilman kauraa? Joskus voi kestää viikonkin ennen kuin näkee kunnolla onko sillä vaikutusta asiaan vai ei.
Mitä ne kivennäiset sisältävät? Siis että onko se pelkkää kivennäistä, vai jotain rehua jossa on mukana kivennäiset ja koko joukko muita juttuja, esim kauraa, ohraa tms? Tarkista mitä se sisältää, ja jos siinä on väkirehuksi laskettavia ainesosia, voit kokeeksi jättää nekin pois. Toisaalta jos hevonen saa sitä "lusikallisen päivässä", sillä tuskin on ratkaisevaa merkitystä vaikka se sisältäisikin väkirehua. Melkein sama kuin antaisi hevoselle neljä yksittäistä kauranjyvää päivässä.
...mutta jos ripottelet kivennäiset kuiviin heiniin, eikö ne varise heinien läpi suoraan maahan?
Hyvä juttu liikunnan suhteen, kunhan muistat varoa ettei sen lihakset kipeydy, jos liikunnan märää kasvaa äkillisesti kovin paljon.
Mistä tulikin mieleen, että tarkista varmuuden vuoksi, ettei sillä ole kipuja selässä, ellet ole sitä jo tehnytkin. En usko että on, silloin se loikkisi kentälläkin eikä vain maastossa. mutta tarkista silti, niin on sekin sitten poissuljettu vaihtoehto.
Temppuileeko heppa maastossa silloinkin jos on taluttaja mukana? - En minä siitä numeroa teekään, totesin vain, että ketju on ollut sivussa aiheesta alusta lähtien.
- Totta, viisas tyttö!
Ei tosiaan kannatakaan vaatia häntä hyppäämään enempää kuin mikä tuntuu mukavalta. Menisi vain ilo hyppäämisestä jos korkeus hirvittää. Ehkä sitten jonain päivänä, kuka tietää. - Toisin sanoen koko ketjun voisi siirtää muualle, alkaen heti sen jälkeen kun Kasiro alunperin vastasi aloittajan kysymykseen.
Ottaa se koville kun ei pysytä asiassa... - Aloittaja, et sinä minustakaan tyhmä ole. On vain olemassa ihmisiä jotka haluavat tulkita väärin kaiken mitä heille sanotaan, vain saadakseen siitä tekosyyn päästä sanomaan toiselle jotakin sen suuntaista, että "oletko tosiaan noin ääliö ettet tuota tiedä". Eipä heistä paljon kannata välittää.
Mutta sitä silti ihmettelen, että millaista vastausta kaipasit? Sanoit ettet saanut vastausta kysymykseesi, mutta Kasirohan vastasi siihen heti ensimmäisenä. Ekakertalaiselle hyvä ikä on n. 5-12v, kokeneen voi astuttaa myöhemminkin. Mikä on hyvä ikä kokeneelle tammalle, on todella venyvä käsite. Olen kuullut joidenkin astuttaneen yli 20-vuotiaitakin hevosia ja varsominen ja varsan kasvatus on onnistunut hyvin, mutta itse en enää parikymppistä astuttaisi. Mutta minä en ole kasvattaja, joten en ole asiantuntija. Kasiro sen varmastikin osaisi paremmin sanoa. - Vautsi, Kasiro! Ihan keskiverto heppa ei hyppää tuollaisia ratoja! Jokohan siinä alkaa olla tarpeeksi pointtia vaativien makuun? Etenkin, kun samainen hevonen hyppäsi yli 180cm aidasta... tuota... viisivuotiasko se silloin oli? Tyyli tosin oli hieman persoonallinen, mutta yli tuli kuitenkin. Paljonko sillä on hypätty yksittäisenä esteenä? Ja alkaako tämä kyseinen ratsastaja mahdollisesti kilpailla sillä isommissa luokissa, kun omistaja ei halua?
- No huh, Mörri! Mitä tuohon osaa sanoa? Teillä sattuu ja tapahtuu taas... Tuo olisi oikeastaan sopinut mainiosti mokatopaan, mutta taidan arvata miksi et halunnut sitä tehdä. En minäkään olisi. Ja toisaalta täällähän minä asiaa tiedustin... Entä mitä nyt aiot tehdä suokin suhteen? Aiotko alkaa selvittelemään miksi sen hormonit eivät toimi niin kuin pitäisi, vai annatko olla?
- Hienoa, Angillian! Kannattaa jatkaakin pohkeenväistöillä kun ne kerran tehoavat. Saattaa olla, että keskustelunne jatkuvat vielä pitkäänkin, mutta kunhan pidät pintasi, saatte kyllä asianne selviksi.
Tuli mieleen siitä kaurasta, että jos haluat kokeilla, ne pari desiä kauraa päivässä voisi korvata vaikka parilla porkkanalla. Jos ne raastaa tai muuten pilkkoo pieniin palasiin, kivennäiset saisi sekoitettua niihin. Kauraa on kyllä niin vähän ettei sillä välttämättä ole suurtakaan merkitystä, mutta toisaalta omani meni sekaisin kourallisestakin kauraa päivässä. Samalla liikunnalla, ulkoilulla ja muulla ajankululla ilman kauraa toimi kuin unelma.
Mörri, sinä sanoit, että nauru on tullut tarpeeseen. No, tarpeeseen se on tullut minullekin... Olen taas flunssassa, enkä ole nukkunut kunnolla muutamaan päivään kun kurkku on kipeä ja nokka tukossa, ja täällä töissä on kylmää, märkää ja tuulista, mikä ai ainakaan auta asiaa. Olen väsynyt, viluinen, kipeä ja pahuksen huonolla tuulella. Entä sinä? Missä mättää? - Olen samaa mieltä Kasiron kanssaa. Hirtto ensin, oikeus sitten, vai? Se, että ensimmäisenä haukutaan toinen maan rakoon antaa selkeän käsityksen omasta kypsyydestänne. Teidän ei kannattaisi ruveta arvostelemaan muita ennen kuin itse aikuistutte sen verran että hyvien käytöstapojen käsite alkaa olla selvillä ja osaatte sitä myös noudattaa. Jos olette sitä mieltä että aloittajan ajatus on typerä, sen saa toki sanoa, mutta senkin voi tehdä asiallisesti.
Mistä tiedätte ettei aloittaja ole aiemmin palannut varsojen kanssa? Muut asiat voivat ollakin tuttuja, mutta se, minkä ikäisenä hevonen on viisainta astuttaa tai minkä ikäisenä sen voi vielä tehdä, ei välttämättä ole sattunut tulemaan koskaan puheeksi. Ja kuten Kasiro sanoikin, aloittaja ei ole sanonut että aikoisi astuttaa tammansa nythetipaikalla, vaan että hän vasta pohtii asiaa. Siitä on vielä pitkä matka toteuttamiseen, ja sillä välin ehtii hyvin ottaa asioista selvää ja hankkia tarvittavat tukijoukot jotka voivat tulla avuksi jos ja kun omat taidot loppuvat. Jos niin on, kuten uskon, hänellä ei pitäisi olla mitään hätää. - Tiedän tunteen... Kun hevonen tekee noin, siinä on syytäkin olla varovainen. Kokeile silitystä, ja kun silität, pidä sekin ohja tuntumalla millä silität. Sillä tavalla saat ohjat takaisin välittömään tuntumaan jos tarvitsee. Voit myös kokeilla mitä se tekee jos annat sille jyrkästi alas ja sivuun johtavan ohjan jompaan kumpaan suuntaan, ja pari kolme askelta myöhemmin toiseen.
Mutta jos hevonen käyttäytyy tuolla tavalla aina kun menet maastoon, sitä alkaa miettiä, saako se ruuasta liikaa energiaa. Joskus taisi olla puhettakin siitä annatko sille väkirehua, mutta kun en nyt millään muista. Joka tapauksessa jos se sitä saa, sitä voisi vähentää kokeeksi. Edelleen, kun liikutat sitä, voisit ensin juoksuttaa sitä niin että se saisi pahimmat höyryt purettua jo ennen kuin kiipeät selkään, ja kun se alkaa rauhoittua, lähdet sitten vasta ratsastamaan. Ensin kentälle, ja teet siellä mitä teet, normaali ratsastus, ja vasta sen jälkeen maastoon.
Sanoit kyllä, että kentällä käyttäytyy hyvin, mutta tuntuu sillä silti virtaa riittävän, kun jaksaa noin toheltaa maastossa.
Kunhan lunta tulee, vie kaikin mokomin heppa hankeen juoksemaan. Moni tekee niin vaikkei hevosen kanssa ongelmia olisikaan. Ei se ole ollenkaan huono juttu, kunhan voi luottaa siihen että pohja lumen alla on tasainen. - Hei, Angillian! anteeksi kun vastaan näin myöhään, olen töissä enkä aina pysty tänne kirjoittelemaan vaikka haluaisinkin.
Mutta asiaan. Mitä tarkoitat "poukkoilulla"? Vetääkö se siis itsensä kasaan, teputtaa melkein paikallaan ja tuntuu kuin se voisi lähteä lentoon millä hetkellä hyvänsä (omani teki tätä aikanaan saman tapaisissa tilanteissa), vai alkaako se ihan hyppiä johonkin suuntaan?
En tiedä mikä tuohon auttaa sinun hevosesi kanssa, kun meillä se oli vähän päivästä kiinni. Joskus oli parempi vain pitää ohjat löysällä ja pohkeet irti ja antaa sen teputtaa, joskus auttoi kun sille alkoi jutella rauhallisella äänellä, toisinaan taas se rentoutui kun sitä silitti jostain läheltä säkää. Joskus oli vedettävä ohjat kunnolla kireälle vaikka pohkeet oli samaan aikaan pidettävä irti... Pienikin hipaisu pohkeella saattoi saada sen "räjähtämään käsiin" silloin kun se oli sillä tuulella.
Mutta omasi kanssa voisit kokeilla joko rauhallista juttelua ja silitystä, tai jos tuntuu että heppa pysyy käsissä, kokeile ratsastaa hiukan enemmän eteen niin että askel hiukan venyisi. Sekin usein auttaa rentoutumaan jos hevonen on vetänyt itsensä kasaan kuin haitarin. Jos se alkaa loikkia pohkeen kosketuksesta, kokeile äänikomentoa. Maiskuta sille tai vain sano jotain sen tapaista, että "eteen!" tai "alapas mennä siitä", tai jotain muuta, mihin se sitten onkin tottunut.
Uskoisin, että se siitä rauhoittuu, kunhan ehtii tottua muuttuneisiin pelisääntöihin. Nyt sitä vielä harmittaa ettei se enää olekaan se joka sanelee miten toimitaan.
Nyt vain sitten paljon maastoilua, ja jos mahdollista, tee siitä hevoselle mukavaa. Tarkoitan, että jos hevosta tuntuu laiskottavan, anna sen vain jolkotella hiljakseen löysin ohjin äläkä suotta vaadi siltä sen enempää. Jos menette ravia ja hevonen hiukan hidastaa, voit vaikka siirtyä käyntiin joksikin aikaa (Meillä poni pyysi pienellä hidastuksella lupaa siirtyä hitaampaan askellajiin). Silloin sen ei tarvitse tehdä enempää kuin se on halukas tekemään, mutta silti se tekee niin kuin sinä haluat. Jos taas menohaluja riittää, anna sen juosta, jos maasto sallii. Voi toki olla, että teet muutenkin niin, mutta jos et, kokeile miten hevonen reagoi. Kaikilla hevosilla näin ei välttämättä voi tehdä, mutta meillä se toimi oikein hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä. - Eipä kestä! Kerrotko sitten miten asiat etenevät? Parantumattoman uteliaisuuden vuoksi olisi kiva tietää miten heppa toimii todella pehmeällä kuolaimella, tai tosiaan kuolaimettomilla suitsilla jos siihen päädyt.