lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Jos saat kokenutta apua aina kun sitä tarvitset (kokenutkin tarvitsee lähes poikkeuksetta ensimmäisen oman kanssa), ja olet varma ettet turhaudu poniin jos myöhemmin kiinnostutkin ratsastuksesta etkä voi sillä enää ratsastaa, niin mikäs siinä.

    Sen perusteella mitä olen shetuja tuntenut, ne ovat olleet varsin itsepäisiä, joten jos sinulla on hevoskokemusta vaikka parikin vuotta, shettis ei välttämättä ole paras mahdollinen ensihevonen. Voi ollakin, yksilöitähän nekin ovat, mutta varaudu kuriin liittyviin ongelmiin jos otat shettiksen. Itse en noin pientä ponia suosittele, mutta jos niistä pitää ja niille keksii tekemistä, mitä nähtävästi olet jo miettinytkin, niin ei se välttämättä ole huono ajatus.

    Jos poni tulee jollekin tallille, niin hyvä juttu, siellä on aina apu lähellä, mutta jos tulee omaan talliin, niin sitten kannattaa selvitellä tarkemmin kaikkea mitä siinä pitää osata. Iältään tuo poni olisi oikeinkin hyvä. Se on vielä nuori (kolmekymppiset ponit eivät ole mitenkään harvinaisia), mutta kakaramaiset hölmöilyt ovat jo jääneet taakse.

    Mutta mitä tapahtuu kun jonain päivänä lähdet opiskelemaan, luultavasti toiselle paikkakunnalle. Miten ponin käy jos et voi ottaa sitä mukaasi?
  2. Kai se juontuu hyvästä mielikuvituksesta. Meillä kun tuo luova improvisointi on melkeinpä elämäntapa, niin se heijastuu myös puuhasteluun hevosten kanssa.

    Noista kolmesta nimenomaisesta jutusta vain imurin käyttö hevosen siivoamisessa on omaa keksintöäni. Muut ovat peräisin äidiltäni. Hän keksi käyttää dödöä itikoiden karkottamiseen kun eräänä päivänä itikkasuihke oli lopussa ja ötökät kiusasivat hevosta armottomasti. Dödö oli oikeastaan vain hätäratkaisu, mutta se toimi ja jäi sitä myöten käyttöön. Mistä hän ne lapaset keksi, sitä en itse asiassa minäkään tiedä. En ole koskaan tullut kysyneeksi.

    Muita juttuja ollaan sitten opittu joko käytännön kokemuksesta (tai toisten kokemuksista) tai kehitellessä varasuunnitelmia myyttyyn menneille aikomuksille. :)

    Olen muuten kanssasi samaa mieltä ratsastajan asennon korjaamisesta ja sen syistä. Jos asento on väärä, opettajan tulisi puuttua siihen heti alkuunsa. Henk. koht. en suuremmin arvosta opettajia jotka eivät virheisiin puutu vaikka huomaa ne. Eihän kokemattomalta tietenkään voi vaatia täydellisyyttä, mutta asento on sellainen perusasia joka pitäisi opettaa mahdollisimman pian, niin oppiminen on helpompaa myöhemmin, kun ei tarvitse keskittyä asennon korjaamiseen enää siinä vaiheessa kun tehtävät alkavat vaikeutua muutenkin.

    Mutta sekin on makuasia mitä pitää tärkeänä ja mitä ei.
  3. Varminta tietoa saat jos soitat sinne ja kysyt. En uskalla sanoa varmuudella mitään, kun en tiedä kuinka tarkkoja ovat ikävuosien suhteen. Silloin kun noita juttuja selailin, ikärajoista oli todella vähän mainintoja missään. Lasten leireillä mainittiin muutamassa paikassa, että pitää olla väh 7v osallistuakseen, ja jollain kokeneemmille suunnatulla leirillä sanottiin, että tarkoitettu 15 täyttäneille. Kummassakaan ei puhuttu mitään yläikärajoista, ja tuosta 15v ylöspäin en löytänyt mitään mainintaa.

    Joten kannattaa tosiaan soittaa sinne ja kysyä, niin voivat halutessaan kysellä tarkemmin tasostasi ja sitten sanoa, kannattaako/voitko osallistua lasten leirille vai olisiko kokeneempien ryhmä tai aikuisleiri parempi. Tarkoitan, että jos itse olet hypännyt esim metrin esteitä, sinun olisi turha mennä leirille missä aloitettaisiin kavaleteista ja korkeimmat esteet olisivat 50cm luokkaa.
  4. Tiedän henkilökohtaisesti parikin tapausta, että heppa on ollut hoidossa monen hevosen tallissa, ja karannut sieltä kotiin missä se on yksin. Kasiro ja Mörrinkäinen mainitsivat joskus että heilläkin on sellaisia kokemuksia ja muistaakseni joku muukin sanoi samaa. Jos hevosen onni olisi kiinni muista hevosista, ne eivät lähtisi livohkaan toisten hevosten luota ja palaisi omin nokkineen kotiin missä ei ole muita hevoseläimiä.

    Mitä kotipihan kustanuksiin tulee, meillä menee n. 50e/kk plus kengitykset. Meillä on pitkät välit, n. 12vk, useimmat täytyy kengittää useammin. Ja tietysti ajallaan rokotukset, madotukset yms.

    Yleisellä tasolla sanoisin vielä, että muutaman vuoden kokemuksella olisi sinänsä hyvä hetki ottaa ylläpitohevonen, mutta hieman arveluttaa ottaa se omaan talliin. Jos vanhempasi ovat kokeneita hevosihmisiä, tai jos sinulla on lähellä joku jolta voit koska tahansa pyytää apua ongelmien tullen, niin mikä siinä sitten. Mutta jos olisit hevosen kanssa täysin omillasi, niin aika hurjalta kuulostaa. Ensimmäisen oman kanssa (mukaanlukien ylläpitohevonen) tulee kokeneellekin hevosihmiselle lähes poikkeuksetta ongelmia vaikka olisi kuinka kiltti ja rauhallinen hevonen, ja mitä vähemmän on kokemusta, sen varmemmin ja enemmän ongelmia on odotettavissa. Eli ennen kuin otat hevosta omaan talliin, varmista, että saat tarvittaessa kokenutta apua sen kanssa! Muuten saattaa pahimmillaan käydä juuri niin kuin Elukkaopiskelija sanoi.

    Miten on ensiapu hallinnassa? Tunnistatko yleisimmät sairaudet (ähky, kaviokuume, lannehalvaus) ja osaatko hoitaa niitä? Entä jos hevonen saa haavan jalkaansa; tiedätkö mitä tehdä tai milloin on syytä kutsua tohtori sitä katsomaan? Näiden asioiden on syytä olla kunnolla hallinnassa ennen hevosen hankkimista, sillä vaikka hevosta hoitaisi kuinka hyvin, se saattaa silti sairastua tai loukata itsensä.

    Ja kuten tuolla aiemmin sanottiinkin, miten lantala järjestetään. Jos on tarpeeksi omaa maata ympärillä, lannat voi vaikka levittää pellolle tai sitä voi käyttää täytemaana, mutta jos lähellä on muita taloja, siihen liittyy kaiken näköisiä säädöksiä ja rajoituksia.
  5. Niin... Koiriakin on erilaisia. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Teidän koiranne on oppinut ja hyväksynyt paikkansa ilman että teidän on tarvinnut sitä sen kummemmin korostaa, mutta toisille se on ositettava selvemmin. Meilläkin vanhempi koira hyväksyi asemansa suunnilleen sillä että siihen katsoi kylmästi, mutta pisti kyllä tämän nuoremman kuriin kun se alkoi uhitella liikaa. Ja tämä nuorempi taas ei todellakaan antanut helpolla periksi. Sen kanssa oli muutaman kerran pakko turvautua fysiikkaan kun mikään muu ei tehonnut. Minäkään en hyväksy väkivaltaa, eläinten kanssa varsinkaan, mutta fyysinen kurinpalautus ja väkivalta ovatkin kaksi eri asiaa.

    Kuten sanoit, huutaminen ja riepottelu ei sovi collielle (tai sen puoleen muillekaan), mutta jos sille nyt satunnaisesti jotuu ärähtämään tai ottamaan tukevan otteen niskasta (ei karvoista vaan niskanahasta) ja kääntää sen pois sopimattomasta käytöksestä, se ei vielä vahingoita täysipäisen collien henkistä tasapainoa. Nuo kaksi asiaa ovat kuitenkin pientä verrattuna siihen miten koirien joskus näkee komentavan toisiaan.
  6. Ilmeisesti tuo mustavalkoinen väri colliella on sitten poikkeus (kun niitä niin harvoin näkee), mutta silti hyväksytty. Itse en ole koskaan sellaista livenä nähnyt, ja kuvissakin vain pari kertaa. Mutta hyvältä ne näyttivät, se on sanottava.
  7. Juuri noin. Rajoja ja rakkautta, niin homma toimii. Itselläni pk collie, ja sille oli kyllä tehtävä rajat selväksi. Eikä siihen todellakaan riittänyt pelkkä rakkaus ja älykkyys.

    Ja ettei keskustelu jälleen liukuisi siihen ikuisuuskysymykseen, onko koirilla laumanjohtajaa vai ei, niin minä määrittelen tuon asian niin, että oli koulutustapa mikä hyvänsä, lopputulos on se, että ihminen käskee ja koira tottelee. Ja siinä on tilanne jossa minä kutsun ihmistä johtajaksi. Omalla mittapuullani johtajuus ei välttämättä tarkoita sitä, että jos koira ei tottele, sitä rankaistaan tavalla tai toisella (viedään toiseen huoneeseen, torutaan tai otetaan kiinni niskasta yms). Vaan se tarkoittaa sitä, että koira tekee mitä ihminen haluaa, riippumatta siitä, miten tähän tulokseen on päästy.
  8. Onhan niitä toki leirejä aikuisillekin. Tulet ihan kohta täysi-ikäiseksi, joten minusta sinun olisi turha osallistua enää lasten leirille. Aikuisille on kaiken tasoisia leirejä siinä missä lapsillekin, joten tämän kesän keikasta ei ole mikään pakko tulla viimeistäsi ellet itse päätä niin. (Tässä jokunen päivä sitten näitä aikani kuluksi netistä selailin hakusanalla aikuisten ratsastusleiri.)
  9. Aikas monia ehdit kokeilla. Hyvä että sopiva kumminkin löytyi! Mukavampi teille molemmille. :)
  10. Onneksi olkoon! Sehän meni sitten todella hyvin! Hienoa kuulla että hevonen toimii kuten pitääkin ja että että neuvoistani on todellakin ollut apua. Silti kunnia sijoituksesta kuuluu ennen kaikkea sinulle ja hevosellesi. Tehän siinä olette kaiken työn tehneet, minä vain kerroin mitä tein omani kanssa kun se oli hankala. Mutta kiitos!

    Tulin uteliaaksi. Mitä kuolaimia käytät sillä nykyään? Kiinnostaisi tietää kuinka paljon pehmeämmät kuolaimet sillä toimivat. Meillä tuo muutos oli ohuesta nivelestä pehmeään kumisuoraan. Miten teillä?
  11. Auts! Siinä sinulla riittääkin tekemistä, Channel-x! Tuli mieleeni sellainenkin mahdollisuus, että jos hevonen on yleiselläkin tasolla herkkä, sille saattaisi riittää sekin, että laittaisi riimunnarun kiinni sivulle. Ei siis leuan alle, vaan "suupieleen" kiinni. Veto olisi sivulle eikä eteenpäin eikä sen olisi niin helppo painua puskaan oman mielensä mukaan.

    Tai riimu jossa on kiristyvä turpahihna. Meilläpäin niitä käytettiin yhteen aikaan oririimuina melko yleisesti, mutten ole varma löytääkö sellaisia enää mistään.
  12. Totta, tuo on vielä yksi keino. Siinä vain on se huono puoli, että nokkelampi hevonen nykäisee päänsä ylös sillä hetkellä kun riimun ottaa pois korvien takaa ja lähtee sitten peruuttamaan (joskus hoitelin sellaista hevosta). Jos ohjat ovat ihan niskassa lähellä korvia, se voi vetää päänsä ohjien läpi ellei niistä pidä koko ajan tiukasti kiinni heti kaulan alta (kokematon usein unohtaa kuten minäkin tein), ja jos ne laittaa pidemmälle kaulalle, se voi pakitella aika vapaasti koska se saa enemmän voimaa vetämiseen.

    Useimmilla hevosilla tuo kyllä toimii, mutta ne muutamat jotka tuntevat temput...
  13. Sanoisin samaa kuin Nimetön5 ja Kasirokin. Huomautan kuitenkin, että liina ei välttämättä ole turvallinen apukeino. Jos hevonen saa vedettyä sen pitkäksi ja päättääkin yhtäkkiä kääntyä takaisin, liina voi löystyä ja sotkeutua hevosen jalkoihin. Olen kerran nähnyt kun niin tapahtui. Tuloksena oli katkennut liina, verille hiertynyt turpa ja liinakammoinen hevonen.
  14. Kiitoksia, Minna Oulusta! Mietinkin jo, olenko pudonnut kelkasta pahemmin kuin tiesinkään. :)

    Miten sinulla meni kisoissa?

    Ja minkälainen siellä oli tuo kieltopolitiikka? Kaksi vai kolme ja sitten hylätty? Aiemmin kun olen katsellut, se on ollut kolmesta kiellosta ulos, mutta viimeksi kun seurasin ekakertalaisten harjoituskisoja, siellä tosiaan hylättiin jo toisen kiellon jälkeen. Kiinnostaa tietää vaikka en itse enää kilpailekaan, ja kun olet juuri kisoissa ollut, sinulta on hyvä tarkistaa. :)
  15. Kavion lämpeneminen on kyllä yksi kaviokuumeen oireista, mutta ei se silti välttämättä tarkoita, että kyseessä olisi juuri kaviokuume. Jos sitä kuitenkin epäilee, kannattaa soittaa eläinlääkärille, ja kun tulee ajankohtaiseksi, niin jutella kengittäjän kanssa. Kaviokuumehevosen kengitys on erilainen normaaliin verrattuna.

    Meillä oli vuosia sitten lievä kaviokuume ponilla, mutta se meni ohi sillä, että kavioita kylmetettiin vedellä pari kertaa päivässä noin puolen tunnin ajan (per kavio). Kaviot tuntuivat lämpimiltä, mutta lisäksi se siirteli painoaan jalalta toiselle tavallista useammin. Liikkumiseen se ei ehtinyt vaikuttaa eikä poni myöskään alkanut seistä takanojassa mikä myös on tyypillistä kaviokuumeelle jos se ehtii pahentua.

    Mutta vaikka meillä meni ohi kylmetyksellä, kaikilla ei välttämättä mene.
  16. Riimu puetaan silla lailla, että otetaan kiinni niskahihnasta, pujotetaan hevosen turpa riimun turpalenkistä läpi ja vedetään niskahihna korvien yli. Sitten laitetaan leukahihna kiinni. Joissakin riimuissa on kiinnitys niskahihnassa eikä leukahihnassa, mutta nissäkin pujotetaan turpa läpi sille kuuluvasta lenkistä ja sitten niskahihna pujotetaan niskan yli ja kiinnitetään. Riimu ei saa kiristää mistään.

    Suitsien ja riimun kanssa pelatessa olen käyttänyt kahta tapaa. Toinen on se, että jos riimussa on avattava turpahihna, sen voi avata niin että riimu jää hevosen kaulaan kuin kaulapanta. Silloin suitset voi laittaa tavalliseen tapaan, mutta kaulalla oleva riimu pitää silti hevosen paikallaan. Tosin tiedän yhden hevosen jolle ei voinut niin tehdä, se jostain syystä pelästyi jos sitä koetti pidätellä "kaulapannasta". Useimmilla sitä on kuitenkin voinut käyttää ilman ongelmia.

    Toisella tapaa tehtynä suitset vain vedetään riimun turpahihnan läpi (turvan päälypuolelta) sen verran että kuolaimet saa suuhun normaalisti ja niskahihna vedetään korvien yli. Sitten riimun niskahihna vedetään pois suitsien alta ja turpa- ja leukahihnat pujotellaan riimun alle niin että ne saa kiinni ihan niin kuin normaalistikin. Lopputuloksena suitset ovat paikallaan kuten kuuluukin ja riimu on niiden päällä ja sen voi ottaa pois tavalliseen tapaan.

    Kolmas tapa, mikä on minusta tuntunut jollain tapaa hankalalta, on laittaa suitset riimun päälle kuin riimua ei olisikaan. Kun kuolaimet on suussa ja niskahihna vedetty korvien yli, riimu pujotellaan pois suitsien alta. Sitten suitsien leuka- ja turpahihnat laitetaan kiinni. Tämä edellyttää riimua jossa sekä turpa- että niskahihna ovat avattavissa. Varsojen kanssa olen nähnyt tätä tapaa käytettävän varsin yleisesti.

    Ai niin, ja jos hevosella sattuu olemaan martingalit, voi olla, että nekin joutuu pujottelemaan riimun läpi. Riippuu siitä minkälainen riimu hevosella on.
  17. Totta, ja siksi sanoinkin, että omista kisoistani on jo aikaa. Ettei minuun luotettaisi tässä asiassa liikaa. Numeroihin en enempää puutu, minulla on siitä erilaisia kokemuksia kuin sinulla, ja sentään hieman lähemmältä ajalta kuin kymmenen vuoden takaa... kuten myös siitä, minne ratsukko menee suorituksen jälkeen. Se on juuri niitä tallikohtaisia eroja, joka paikassa ei ole erillistä kävelystysaluetta.

    Aikavirhe taas... No, minä katson asioita käytännön kannalta enkä sen mukaan mikä on virallista. Kuten itsekin sanoit, pikkuluokissa enimmäisaika on niin pitkä, että saa olla todella hidas että onnistuisi sen ylittämään. Hevosethan saisivat melkein kävellä radan läpi ennen kuin aika ylittyisi, eli käytännössä aikavirhe pyyhkiytyy olemattomiin vaikka säännöissä sellainen mainitaankin.

    Vaatetukseen liittyvä kommenttini oli epämääräinen sen takia, että vaikka yleensä tavallinen siisti ratsastusasu riittää, olen kerran (ei ole pitkäkään aika) sattunut paikalle seurakisojen aikana, ja siellä oli joku vaatetukseen liittyvä juttu joka oli (niin minulle kerrottiin) seuran vaatimus. Tai toive, mikä lie. En sitä painanut mieleeni joten en osaa nyt mainita mistä siinä oli kyse. Joka tapauksessa ajattelin mainita, että seuralla saattaa olla sanottavaa, siitä huolimatta, että se normi asu tavallisesti on yleispätevä pikkukisoissa.

    En sanonut, että letittäminen tms olisikaan pakollista. Kaipa sen huomautuksen voi niinkin tulkita hyvällä mielikuvituksella, mutta pikkukisoissa en toistaiseksi ole ainuttakaan sykeröä nähnyt. Enkä kovin paljon palmikoitakaan sen puoleen. Saman tekevää miten harja on, kunhan ei tule tielle. Voi olla, että jossain vaiheessa se alkaa merkitä paljonkin, mutta vielä ei olla niin pitkällä. Isot kisat ovat asia erikseen, mutta niistä ei ollut puhetta alunperinkään.

    Puuttumatta tarkempaan analyysiin kisojen arvosteluperiaatteista, on pääpaino vielä toistaiseksi selkeästi ajalla ja nopeudella, yhdessä tai erikseen.
  18. Meinasin vastata, mutta mörrinkäinen sanoikin jo kaiken tarpeellisen. :)

    Odotan jatkoa suurella mielenkiinnolla.
  19. Mitäpä tuohon osaa sanoa. Harmillinen tilanne, jos ainoa ongelma on etäisyys tallille. Jos asuisitte maalla ja tilaa ja rahaa riittäisi, niin voisitte aina rakentaa oman tallin ja ottaa hevosen sinne. Kuukausimaksut olisivat muutaman kympin luokkaa plus kengitykset ja ell- kulut. Ja jos ottaisitte vaikka shettiksen sille seuraksi, niin ei tulisi turhaa huutoa siitä ettei hevosta voi ottaa yksin.
  20. Ravipuolella noin voi ollakin, että lämminverinen käsitetään yleensä amerikanravuriksi (en juurikaan tunne ravipuolta), mutta ratsupuolella lämppäri tarkoittaa mitä tahansa lämminveristä hevosta rotuun ja käyttösuuntaukseen katsomatta. Ainakin meillä päin. Amerikanravuri on vain yksi rotu muiden joukossa, ja vaikka se olisikin jalostettu nimenomaan ravuriksi, on kymmeniä muita lv-rotuja jotka ovat nimenomaan ratsuja. Siinä Nalle on oikeassa.

    Amerikanravurista ei välttämättä ole huippuratsuksi vaikka sen varsasta asti siihen kouluttaisi, mutta yleisellä tasolla kun puhutaan, kaikki huipputason ratsut ovat lämppäreitä. En ole koskaan kuullutkaan kylmäverisestä joka kilpailisi huipputasolla esim kansainvälisissä kisoissa.

    Omien kokemusteni mukaan lv:t ovat parempia ratsuja kuin suokit, koska niitä tosiaan jalostetaan ja koulutetaan ratsuiksi jo alun perinkin, kun taas suokit ylensä päätyvät ratsuiksi raviratojen kautta.

    En myöskään yleistäisi lv: tä tai suokkia niin että toinen käy lastenratsuksi ja toinen ei. Tunnen lämppäreitä jotka ovat ihanteellisia lastenratsuja, ja vastaavasti suokkeja joita ei mitenkään voisi antaa lasten käsiin.

    Mutta eihän aloittaja sanallakaan sanonut, että kyse olisi entisestä ravurista. Alkuperäisiä ratsujakin myydään noilla hinnoilla, sekä lämppäreitä että suokkeja ja kaikkia muitakin. Mutta siinä olen samaa mieltä siitä, että jos hevonen myydään noin halvalla, se on luultavasti vajaakuntoinen tai hyvin vähän ratsastettu. Minä en ostaisi.
    21. 38 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt