Suorat kädet ratsastaessa, apua!!

apua

Mm..minullakin on valitettavasti sama ongelma. Olisi kiva jos joku osaisi kertoa ratkaisun. Ihmettelen itsekin kun ope ei vaan huomauta...

Laittakaa lapaset tms kyynärpäänne ja kylkenne väliin. Jos käsivartenne suoristuu, ne putoavat. Mutta sitokaa ne yhteen jollain narulla ja laittakaa se kiertämään niskanne takaa, niin eivät putoa maahan asti ja saatte ne takaisin paikoilleen itse, ilman että jonkun täytyy yhtenään olla niitä teille ojentelemassa. Narun pituus ei ole niin tarkkaa, kunhan on sen verran pitkä, että lapaset pääsevät kunnolla putoamaan paikaltaan jos herpaannutte. Minä olen suosinut sellaista pituutta, että kun ratsastaja istuu satulassa ja lapaset roikkuvat vapaasti narun varassa hänen kaulallaan, ne ovat suunnilleen hänen polviensa tasolla. Naru ei saa kannatella lapasia niiden ollessa oikealla paikallaan!

Kokeiltu ja toimivaksi havaittu temppu joka tehoaa oikein mainiosti myös heiluviin pohkeisiin. Toistaiseksi aina toiminut. :)

Tuollaiseen ongelmaan en itse ole puuttunut... Mutta olen nähnyt ihan liikaa ratsastajia jotka ratsastaa kädet jossain navan tasossa.

Mulle opettaja sanoi hyvin: kuvittele että joku nykii sua kypärän nupista ylös päin ja kädet nyrkkiin taivasta kohden.

-> http://www.islanninhevoset.com/94
Tuolla aika hyvin selostettu ratsastajan asennosta.

No juu, onhan tuossa tarkka selostus siitä mikä on oikea asento, mutta siitä ei paljon apua ole ellei ratsastaja saa tuota asentoa pysymään.

Opettaja ei ole kovinkaan hyvä ellei puutu väärään ratsastusasentoon. Koulukentillä tulee heti sanomista jos ratsastaa käsivarret suorana tai asennossa on jotakin muuta huomautettavaa, ja mitä kauemmin oppilas saa väärää asentoa käyttää, sen vaikeampi siitä on päästä eroon. Suora käsivarsi ei myöskään jousta kovin hyvin, mikä vaikeuttaa asioita jos hevonen sattuu olemaan herkkäsuinen.

Silloin kun olen itse opettanut ratsastusta, olen heti huomauttanut kun asento on alkanut lipsua. Joskus se huomauttelu tuntuu täysin turhalta kun mitään ei tapahdu, mutta en ole keksinyt muutakaan keinoa opettaa asiaa kuin korjata kerran toisensa jälkeen. Tuota Lampinajadin kikkakolmosta täytyy ehdottomasti kokeilla!

Ja Lampinajadi, jos seuraat tätä ketjua, niin kerrotko kiinnostuneelle, mistä sinä oikein kiskaiset kaikki vippaskonstit joita olet täällä ihmisille neuvonut? Pölynimureita, deodoranttia, lapasia... Ei keskivero ihmiselle tule tuollaiset temput mieleenkään vaikka olisi touhunnut hevosten kanssa kuinka kauan tahansa.

Kai se juontuu hyvästä mielikuvituksesta. Meillä kun tuo luova improvisointi on melkeinpä elämäntapa, niin se heijastuu myös puuhasteluun hevosten kanssa.

Noista kolmesta nimenomaisesta jutusta vain imurin käyttö hevosen siivoamisessa on omaa keksintöäni. Muut ovat peräisin äidiltäni. Hän keksi käyttää dödöä itikoiden karkottamiseen kun eräänä päivänä itikkasuihke oli lopussa ja ötökät kiusasivat hevosta armottomasti. Dödö oli oikeastaan vain hätäratkaisu, mutta se toimi ja jäi sitä myöten käyttöön. Mistä hän ne lapaset keksi, sitä en itse asiassa minäkään tiedä. En ole koskaan tullut kysyneeksi.

Muita juttuja ollaan sitten opittu joko käytännön kokemuksesta (tai toisten kokemuksista) tai kehitellessä varasuunnitelmia myyttyyn menneille aikomuksille. :)

Olen muuten kanssasi samaa mieltä ratsastajan asennon korjaamisesta ja sen syistä. Jos asento on väärä, opettajan tulisi puuttua siihen heti alkuunsa. Henk. koht. en suuremmin arvosta opettajia jotka eivät virheisiin puutu vaikka huomaa ne. Eihän kokemattomalta tietenkään voi vaatia täydellisyyttä, mutta asento on sellainen perusasia joka pitäisi opettaa mahdollisimman pian, niin oppiminen on helpompaa myöhemmin, kun ei tarvitse keskittyä asennon korjaamiseen enää siinä vaiheessa kun tehtävät alkavat vaikeutua muutenkin.

Mutta sekin on makuasia mitä pitää tärkeänä ja mitä ei.

Valmentajan ohjeet itselleni oli siis miettiä joka kentän kulmassa että käsissä on 90 asteen kulma ja kuvitella kantavansa vesilaseja kummassakin kädessä tai ottaa raippa käsiin niin että peukalo on raipan päällä ja muut sen alla. Siis että raippa on vaakatasossa ja pitää siitä kummallakin kädellä kiinni (auttaa siihen ettei pidä käsiä sivuttain tai vie niitä liian alas)

Minä sain aikoinani samat neuvot, siis "vesilasi kädessä" tai raippa mittatikkuna. Nyrkit alkoivat pysyä pystyssä kyllä, mutta kyynärpäihin se ei vaikuttanut mitenkään. Ne alkovat pysyä kunnolla vasta ajan kanssa kun opettaja siitä jaksoi tarpeeksi huomautella.

Itse aina käytän sitä neuvoa, että nostan käteni hevosen sään yläpuolelle, n. 6cm riittää, silloin kyynerpääni menevät automaattisesti koukkuun. Muista pitää tarpeeksi löysät ohjat !