- Siinä tapauksessa en oikein tiedä miten voisin auttaa... Harmillinen tilanne sinulla.
Ratsastuksen suhteen voisit ehkä kokeilla aluksi ratsastella jotain kivoja metsäpolkuja pitkin jos teillä päin sellaisia löytyy. Vaikka vain kävellen löysin ohjin, niin että teillä kummallakin on mukavaa. Tärkeintä on, että saat itsesi rentoutumaan; sen jälkeen sinun on helpompi alkaa tehdä muutakin. Ensin vaikka pikku pätkä ravia, sitten pikkuhiljaa fiiliksen mukaan pidempiä, edelleen sen mukaan mikä itsestä tuntuu vielä hyvältä. Sitten kun ravissa on mukavaa, pieni pätkä laukkaa ja taas vähän kerrassaan pidempiä pätkiä omien tuntemusten mukaan.
Ja jos jäät kentälle leikkimään, muista, että jos leikit selästä käsin (tai sen puoleen maastakin), hevosen on oltava kuulolla vaikka tarkoitus onkin vain leikkiä ja huvitella. Jos sinä haluat oikealle ja poni vasemmalle, poni taipuu sinun tahtoosi eikä päinvastoin.
Jos poni tekee tenän eikä suostu liikkumaan eteenpäin, lähde yksinkertaisesti peruuttamaan. Peruuta ensin 10 askelta ja kokeile liikkuuko eteenpäin, jos ei, peruuta 20 askelta jne. Jos poni kieltäytyy peruuttamastakin, voit vaikka napauttaa raipalla etujaloille niin että se havahtuu likuttelemaan jalkojaan.
Jos peruutat, muista, että peruutat siihen suuntaan minne olit alunperin menossa. Jos siis olet esim kentällä menossa pois päin portilta, matka jatkuukin pois päin portilta, vaikka sitten takaperin. Peruuttaminen on hevoselle raskasta, ja ennemmin tai myöhemmin se kyllä oivaltaa pääsevänsä vähemmällä vaivalla jos se menee heti pyydettäessä sinne minne ratsastaja haluaa. Omani kanssa jouduin kerran peruuttamaan maastossa melkein 3 km ennen kuin se lopulta luovutti.
Jos se yrittää pukitella, se oletettavasti painaa päätään alaspäin sitä ennen. Kun pää alkaa painua liikaa, nykäise toisella ohjalla suoraan ylöspäin niin että poni nostaa päänsä asialliselle korkeudelle. Silloin sen on vaikea pukittaa. Et kertonut mitä se "muu temppuilu" on, mutta ainakin pukitteluun ja pysähtelyyn löytyy lääkkeensä. - Toisaalta poni saattaa vastustella Piian ratsastuksia siksi että hän toimii eri tavalla eikä poni välttämättä ymmärrä mitä hän siltä haluaa. Jos niin on, voi huonommassa tapauksessa käydä niinkin, että Piiasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Hän saa kyllä annettua liikuntaa, mutta jos hän koko ajan huutaa ponille, toruu sitä ja mitä muuta lieneekään (kun poni ei ymmärrä mitä hän haluaa), hän tekee ratsastamisesta ponille epämiellyttävää, mikä saattaa vai pahentaa asiaa. En toki voi näkemättä väittää että asia on niin, mutta sen perusteella mitä juuri kerroit, en sulkisi sitä mahdollisuutta poiskaan. Jos Piia ratsastaa lähipellolla, menepä joskus katsomaan miten hän ratsastaa ja miten poni käyttäytyy.
Ponin kanssa leikkiminen kuulostaa hyvältä ajatukselta, kunhan säännöt ovat selvät molemmille. Kun molemmilla on kivaa, yhteistyöstä tulee mukavaa kummallekin. Mutta pystytkö antamaan sille riittävästi liikuntaa vain leikkimällä sen kanssa (jos siis tarkoitat leikkimistä maasta käsin), vai ajattelitko, että Piia ratsastaa sen mitä ratsastaa, ja sen lisäksi sinä kävisit leikkimässä ponin kanssa? Jaksaako se leikkiä enää liikutuksen jälkeen, tai jos leikkiminen on ensin, jaksaako tai pystyykö se sen jälkeen keskittymään työhön, jos selässä on joku joka huutaa sille yhtä mittaa ja vaatii ponilta käsittämättömiä juttuja joihin poni ei ole tottunut?
Aivan suoraan sanottuna, tämän hetkisen tiedon valossa, olen sitä mieltä, että sinun kannattaisi alkaa ratsastaa ponia itse ja hankkia joku osaava teitä opettamaan, tai etsiä liikuttajaksi joku taitavampi ratsastaja joka osaa lukea hevosta paremmin. Sen perusteella mitä olet Piiasta kertonut, en päästäisi häntä oman hevoseni selkään.
Ja mitä leikkimiseen tulee, leikkiä voi selästäkin käsin. Temppuratoja, kuviteltuja hippaleikkejä jne. Itse tunnet ponisi parhaiten ja tiedät mistä se pitää. Jos se tuntuu viihtyvän maastoretkillä, voisit tehdä pieniä lenkkejä sen kanssa. Ensin vain lyhyitä ja rauhallisia, vaikka vain kävellen kortteli ympäri, ja pikkuhiljaa luottamuksen kasvaessa pidempiä ja vauhdikkaampia. Mutta se opettaja tekisi todella hyvää sekä sinulle että ponille.
Tulipa vielä sekin mieleen, että vuonikset yleensä opetetaan ajolle ennen ratsukoulutusta. Voiko ponilla ajaa ja osaatko sinä? Se antaisi vaihtelua tavanomaiseen, ja sinunkin olosi saattaisi olla luottavaisempi kärryillä kuin satulassa. - Niin, ja se rauhallisempi heppa kaveriksi kuulostaa hyvältä. Tee niin, jos vain kukkaro kestää kahden hevosen kulut ja aika riittää niiden hoitamiseen ja liikuttamiseen.
- Varmasti poni onkin hämillään jos liikutustyyli on yhtäkkiä muuttunut täysin erilaiseksi kuin mitä se on ennen ollut. Sekin saattaa olla yksi syy käytökseen.
On tosiaan hyvä merkki, että poni tulee luokse ja seuraa kiltisti taluttaessa, mutta toisaalta herää kysymys että jos se harjatessa temppuilee, tekeekö se niin myös tälle Piialle, vai ainoastaan sinulle? Jos se temppuilee kaikille, on kenties syytä miettiä, sattuuko sitä jonnekin harjatessa. Onko esim. vatsa tai kylki kipeä, tai onko harja liian kova, tai jos se tekee niin vain sinulle, onko tapasi käsitellä sitä jotenkin muuttunut aiempaan verrattuna.
Mitä hevonen tekee, jos olet vain harjaavinasi sitä? Siis että silittelet sitä kädelläsi niin kuin tekisit harjatessakin, mutta ilman harjaa? Protestoiko sittenkin, vai onko kiltisti? Oletko huomannut, onko sillä jotain tiettyjä paikkoja joiden harjaamista se vastustaa, vai onko ihan sama? Jos sen ruokavalio sallii, voisit kokeilla onko se rauhallisempi, jos sille antaisi kourallisen kuivaheinää naposteltavaksi siksi aikaa kun sitä harjaa. Sillä tavalla harjaustuokio muuttuisi ylimääräiseksi välipalaksi mikä voisi tehdä harjaamisesta sille mukavampaa. Tai ellei ylimääräistä heinää voi antaa (tai vaikka voisikin) voisit kokeilla auttaako yhtään, jos harjatessa samalla silittelisit tai rapsuttelisit heppaa sellaisesta paikasta mistä se tuntuu pitävän. Meillä esim poni tykkäsi kovasti kun sitä rapsutti harjanjuuresta, ja toinen paikka oli lautasilla. Kokeile rapsutella hevosta toisella kädellä samalla kun harjaat sitä kevyesti toisella jollain pehmeällä/pehmeähköllä harjalla. Ja jos se pitää erityisesti vaikka harjan juuresta rapsuttamisesta, voit välillä keskeyttää harjaamisen hetkeksi ja keskittyä rapsutuksiin, ja sitten jatkaa taas harjaamista.
Ja muista, että hevosta saa kyllä komentaa jos se käyttäytyy huonosti. Jos se kiukuttelee, voit kyllä ärähtää sille tai vaikka tökötä sitä kyynärpäällä kylkeen tms, mikä sille parhaiten toimiikin, ja sitten taas kehua sitä kun se alkaa käyttäytyä hyvin.
Et kertonut mitä kaikkea olet sen kanssa puuhannut maasta käsin, mutta minusta sinun kannattaisi myös ratsastaa sillä. Silloin kun istut sen selässä, se ei pääse uhittelemaan sinulle, ja kun se käyttäytyy kiltisti, sinä rentoudut ihan huomaamattasi, mikä taas todennäköisesti rauhoittaisi hevostakin. - Tarkennapa vähän.
"Olen pitänyt taukoa ratsastuksesta, koska hevoseni oli aloittanut koettelemaan rajojani". Tarkoittaako tämä siis sitä, että hevonen alkoi temppuilla sinulle, ja siinä vaiheessa sinä lakkasit ratsastamasta sitä? Toisin sanoen, osoititko sinä hevoselle, että temppuillessaan sinulle sen ei tarvitse lähteä töihin?
Toinen asia: Onko hevonen nyt yksin, kun se siirrettiin omaan talliinne? Jotkut hevoset ovat tyytyväisiä yksinkin, mutta toiset kaipaavat seuraa ja turhautuvat jos niillä ei ole muuta tekemistä kuin oleilla yksinään päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Tuskinpa sinäkään ehdit sen kanssa olla aamusta iltaan. Eli oletko varma, ettei poni ole vain turhautunut ja ikävystynyt ja pura sitä tuollaiseen käyttäytymiseen?
Ja paljonko hevosella ylipäänsä on tekemistä, jos et sillä nyt siis ratsasta? Saako se mitään liikuntaasäännöllisesti? Jotkut hevoset purkavat ylimääräistä energiaa temppuiluun, ja energiasta pääsemmekin seuraavaan kysymykseen, eli mitä se syö? Jos se saa väkirehua, kokeile jättää ne kaikki pois pariksi viikoksi ja katso mitä tapahtuu.
Miten poni käyttäytyy kun muuten käsittelet sitä? Kulkeeko nätisti taluttaessa? Miten käyttäytyy harjatessa ja satuloidessa? Antaako koskea joka paikkaan vai kiukutteleeko esim kylkiä tai vatsaa harjatessa? Antaako kiinni tarhasta/laitumelta?
Joka tapauksessa sinä tarvitset nyt osaavaa apua joka voi tulla paikanpäälle katsomaan miten poni toimii, ja antaa sitten neuvoja siihen miten tilanne olisi parasta hoitaa. Sanoit suunnilleen suoraan että pelkäät hevosta nyt kun se kerran ilmeisesti uhkasi potkaista sinua, ja jos tosiaan pelkäät sitä, se kyllä jo tietää sen, ja siinä tapauksessa olet jo hävinnyt pelin ellet saa osaavaa apua ponin palauttamiseksi ruotuun.
Netin kautta näkemättä on vaikea antaa mitään täsmällisiä neuvoja kun ei näe ponin reaktioita eri asioihin. Mutta juoksuttaessa, pidä poni hiukan lyhyemmässä liinassa ja kävele itse reippaasti ympyrää niin että poni voi kulkea normaalilla ympyrällä. Jos se yrittää kääntää peräpäätään sinua kohti, nykäise liinasta hevosen päätä sisäänpäin, niin sen ei ole niin helppo kääntää selkäänsä sinulle. Ja vaihda välillä suuntaa, ettei sen pää mene pyörälle. Meillä heppa alkoi helposti temppuilla liinassa jos sitä pyöritti vähänkään liian kauan samaan suuntaan. - Hmm... Olisiko sinun mahdollista ottaa yksityistunteja edes satunnaisesti silloin tällöin? Esim yksi tunti nyt ja seuraava "sitten joskus"? Ymmärrän hyvin tuon rahaongelman, yksityistunnit ovat kieltämättä melko kalliita, mutta jos todella haluaa päästä eteenpäin, se käy parhaiten sillä tavalla. Kuka tietää, ehkä saisit jonkinlaisen ahaa-elämyksen jo yhdelläkin tunnilla, kun opettaja keskittyisi kokonaan sinuun. Jos vain on mahdollista, kokeile edes sen yhden kerran, siitäkin voi olla jo iso apu.
Mutta kuinka suuressa ryhmässä ratsastat? Jos hevosia on kentällä vain pari kolme kerrallaan, voisit silti ehkä pyytää opettajaltasi liinatyöskentelyä tai jotain muuta tasapainotuntia? Ratsastus ilman jalustimia auttaa myös, joten jos mahdollista, sitäkin kannattaa harjoitella niin paljon kuin mahdollista. Kun jalustimista ei saa tukea, oppii väkisinkin pitämään tasapainoa yllä, mikä auttaa sitten esteilläkin. Ryhmätunneilla on hankala vaikuttaa siihen mitä tunnilla tehdään, mutta kannattaa ainakin kysyä olisiko mahdollista. - Olisiko sinun mahdollista ottaa yksityistunteja muutamia kertoja? Voisit pyytää liiantyöskentelyä niin että voisit harjoitella tasapainon säilyttämistä ensin sileällä, sitten puomeilla ja kavaleteilla ja sitten pienillä esteillä. Liinassa voisit ratsastaa käden sivuille ojennettuina ja ilman jalustimia, ja/tai jalustimet jalassa kevyttä/kenttäravia ilman että pidät käsilläsi mistään kiinni. Tasapainoharjoituksia on toki muitakin kuin nämä mainitsemani, mutta näistä oli aikanaan paljon apua itselleni.
- Ellinoorali, jos poni pyrkii painamaan päätään alas ennen kuin pukittaa, kokeile nykäistä ohjalla suoraan ylöspäin, sen verran lujasti että poni nostaa päänsä. Silloin sen ei ole niin helppo pukitella. Yleensä se tehoaa, riippumatta siitä onko heppa koulutettu vai ei.
Ja jos se tosiaan pukittaa aina ja joka tilanteessa kun sille antaa pohjetta, voit kokeilla mitä tapahtuu, jos esim käynnissä annat sille pohjetta pyytääksesi ravia, ja sitten, ennen kuin se ehtii pukittaa, käännätkin sen jyrkästi sivuun niin että sen on pidettävä kavionsa maassa pysyäkseen pystyssä. Heti sen jälkeen oikaise hevonen ja anna uudestaan pohjetta. Saatat joutua toistamaan tämän useammankin kerran hyvin nopeassa tahdissa, mutta ei se loputtomiin jaksa taistella. Se kyllä huomaa pääsevänsä vähemmällä vaivalla, jos tekee kiltisti niin kuin pyydetään. Äläkä käännä aina samaan suuntaan, vaan epäsäännöllisesti aina eri suuntaan, ettei se opi ennakoimaan. - Hei, Jokkina!
Olipa kiva että kerroit kuulumisia! Todella hienoa kuulla, että teillä on nyt asiat kunnossa. Pehmeä hörähdys on varmaan paras kiitos mitä hevoselta voi saada!
Ja terveisiä Sanniinalle! Olemme iloisia siitä, että hänelläkin on kaikki hyvin!
Kiitos kuulumisista ja hyvää kesää teille molemmille! - Ensin olisi hyvä tietää, johtuuko näykkiminen kunnioituksen puutteesta vai onko siihen jokin muu syy. Näykkiikö se samalla tavalla muitakin ihmisiä, vai ainoastaan sinua? Onko se ratsastuskoulun tuntijuna joka on kyllästynyt siihen että ympärillä pyörii ihmisiä jatkuvasti, ja yrittää näykkimällä osoittaa, että haluaisi olla rauhassa? Onko se kärttyisä siksi että jalkaan sattuu?
Mahdollisia syitä on monia, mutta ilman tarkempaa tietoa ja/tai hevosta näkemättä on vaikea sanoa tarkemmin. Jos syynä on pelkkä kurittomuudesta johtuva temppuilu, sanoisin, että näpäytä sitä nenälle kun se yrittää purra, mutta jos se johtuu vaikkapa kivusta ja se on siksi kiukkuinen, en itse sitä lähtisi rankaisemaan.
Mutta kokeile auttaako siihen, jos pidät raippaa pystyssä sen nenän edessä niin että se näkee sen. Useimmat hevoset kunnioittavat raippaa joka sojottaa niiden nokan edessä, vaikkeivät muuten siitä paljon piittaisikaan.
Toinen vaihtoehto on laittaa hevoselle juoksutusvyö tai satula, ja kiinnittää ulkopuolelle sivuohja joka estää hevosta kääntämästä päätään sinua kohti purrakseen. Tämä ei kuitenkaan poista näykkimisen syytä.
Helpointa olisi ohjasajaa hevosta, jos se on siihen tottunut. Ellei ole, voisit kokeilla laittaa sille suitset, ja sitten selän yli ohjata sitä niin kuin ohjaisit sitä ratsailtakin. Mutta jos hevonen on iso, kädet kyllä väsyvät aika nopeasti jos siihen ryhtyy.
Pysähtelyyn minäkin nappaisin raipalla, mutta en takalistolle, vaan koiville. Kun talutat hevosta yhdessä kädessä, pidä pitkä raippa (esim kouluraippa) toisessa, ja kun hevonen jumittaa, älä käänny hevosta kohti, vaan pidä katseesi eteenpäin ja räpsäytä hevosta takajaloille, vähän kintereen alapuolelle niin terävästi kuin on tarpeen. Silloin hevonen ei niin helposti huomaa mitä aiot tehdä, ja napautus tehoaa paremmin ja perustuu lähinnä yllätykseen.
Toki voisit yrittää lahjontaakin, mitä itse yleensä inhoan, mutta jos hevosella on muutenkin taipumusta näykkimiseen, makupalojen antaminen saattaisi vain pahentaa sitä, joten en ensimmäisenä suosittelisi herkkuja.
Ja jos kyse on vain tottelemattomuudesta, pieni kurinpalautus voisi tehdä sille hyvääkin. Joka kerta kun se pysähtyy eikä lähde eteenpäin käskystä, niin sitten räpsäytä raipalla takajaloille. Useimmat hevoset tajuavat ennen pitkää, että ei toivotusta pysähdyksestä seuraa räpsäys koiville. - Jos on kyse rasitusvammasta, siihen pitäisi auttaa lepo tai todella kevyt liikutus, ja huolellinen kylmäys. Jos ei ole auttanut tähän mennessä, kannattaisi joka tapauksessa kutsua eläinlääkäri sitä katsomaan ja tutkimaan tarkemmin. Pahimmassa tapauksessa jalka ei kestä liikuntaa ollenkaan.
Suolan tehosta en osaa sanoa. Minun tietääkseni se ei auta rasitusvammoihin, mutta jos jollakulla on varmaa tietoa suuntaan tai toiseen, kuulisin siitä mielelläni. - Samalle ajatukselle mekin täällä nauramme! Tosikko kiroaisi katkerasti - huumorintajuisempi veikkonen saattaisi vaikka pyytää uusintaa!
Mutta jos naapuri ei nähnyt ratsastusta ja sattuu olemaan ärtyisää ihmistyyppiä, hän saattaisi karjaista ensisanoikseen, että miksi hiivatissa pellolla on ympyräkaupalla kavionjälkiä.
Siinähän sitten yrittäisi selittää tuohtuneelle naapurille, että "no kun meidän laitumelle tuli hirviä, ja..."
Mutta Mörri, mitä aitoihin tulee, niin voisithan sinä väliaikaisesti korottaa aitaa jollain jatkopätkällä. Tolpathan ovat puuta? Siinä tapauksessa niihin olisi helppo naulata jatkovartta sen verran kuin tarvitsee. Jos aitaa korottaisi sähköaidalla, jatkopätkien ei tarvitsisi niin ihmeellisiä olla, periaatteessa joku paksumpi rimakin riitäisi. Lauta- tai lankkukorotus tietysti tarvitsisi tukevamman varren, mutta paimenlangan kanssa pääsisi vähemmällä. Voisit kaikessa rauhassa jäädä odottelemaan että maa ehtii sulaa kunnolla. - Eihän osallistuminen ole kokemuksesta kiinni, vaan siitä mihin omat taidot riittävät ja mitä itse kisoista tavoittelee. Jos ristikot ovat sen korkuisia että sinusta tuntuu olevan ok niitä hypätä, ja jos saat allesi rauhallisen hevosen joka pysyy käsissä, niin mikä ettei?
Näin netin kautta on hyvin vaikea arvioida mihin toinen on tai ei ole valmis, opettajasi sen osaa parhaiten arvioida kun hän näkee miten ratsastat ja mitä osaat. Sinusta itsestäsi on kiinni se, mihin tunnet olevasi valmis.
Mutta jos sinusta tuntuu että haluat kokeilla, niin kokeile ihmeessä. Jos menee hyvin, se ilahduttaa aina, ja jos taas ei, niin sitten vain harjoitelet lisää ja kokeilet myöhemmin uudestaan.
Onnea! - No tullaisen kyltin ainakin luulisi herättävän huomiota! On siinä varmaan vierailla ihmettelemistä... Turva-aita on tosiaan halpa ja hyvä ratkaisu - säästää taatusti pitkän pennin.
Yleensä laivoilla onkin todella hyvä ruoka, mutta tämä nimenomainen kokki on sijainen eikä häntä ilmeisesti paljon jaksa kiinnostaa mitä mieltä muut ovat. Nuo mainitsemani jutut olivat vain osa kaikista mielenkiintoisista kokeilevan keittiön hämmentävistä tuloksista mitä täällä on ollut.
Tänään olimme vähällä saada slaagin, kun minä ja perämies menimme vahdin jälkeen lounaalle. Tarjolla oli lohikeittoa. Siinä oli niin paljon yrttejä seassa, että perusväri oli lähinnä vihreä, mutta se maistui kuitenkin hyvältä. Joukossa oli hiukan äyriäistenkin makua, mutta kumpikaan meistä ei kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota, ajattelimme kai molemmat, että siihen oli lisätty joku rapuliemikuutio tms.
Sitten keittiöapulainen tuli pöytään sämpylä käsissään ja alkoi ensin selittää tukkeutuneiden viemärien ihanuuksia (joo, hyvää ruokahalua vaan...), ja kysyi sitten miltä keitto maistuu. Ennen kuin kumpikaan meistä ehti vastata, hän jatkoi taukoamatonta pajatustaan ja kertoi, että sekaan oli laitettu vähän äyriäiskeittoa.
Siinä vaiheessa meidän lusikkamme kalahtivat lautaselle. Täällä oli lounaaksi äyriäiskeittoa viikko sitten!!!
Vähän aikaa pöydässä oli hiiren hiljaista, kun minä ja perämies tuijotimme keittiöapulaista kasvot kalpeina. Sitten minä sanoin sen ääneen. Että mukana oli viikon vanhaa katkarapusoppaa?!
Ilmeestä päätellen sama ajatus oli tullut perämiehenkin mieleen.
Luojan kiitos tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha kuin olimme pelästyneet. Soppa oli kyllä sitä mitä oli viikko sitten ollut ruokana, mutta ylijäämä oli pantu pakastimeen, joten se oli säilynyt kelvollisena. Tai niin se apulainen ainakin vakuutteli... No, jos alan illan mittaan voida pahoin, tiedän varmuudella, että keitto ei ollut pakastimesta peräisin.
Joskus keittiön väki on itsekin syömässä kun tulemme, joskus ei. Toisinaan jos on rauhallista, se saattavat syödä jo aikaisemmin, joten emme tiedä syövätkö he itse niitä karmeita sotkujaan. Siitä ei siis voi päätellä, kannattaako lautaselle ottaa jotakin vai onko parasta lähteä karkuun kun vielä pääsee.
Kävimme "kaukomatkalla" englannissa, mutta kun tämä kanootti kulkee niin onnettoman hitaasti. Kesti melkein viikon päästä perille ja siellä oltiin muutama päivä ankkurissa. Yhteydet joko kokonaan poikki tai niin tuskaisen hitaat että kone kyllästyi odottamaan ja ilmoitti, että yhteys on liian hidas, parempi onni ensi kerralla. Satamassa luuhattiin viisi päivää erinäisten ongelmien vuoksi (laivan puolesta olisimme saaneet lastin purettua noin puolessa vuorokaudessa, mutta sataman puolesta tuli hidasteita), ei yhteyksiä. En tiedä miksi, yleensä netti toimii sentään satamissa.
Sen jälkeen sitten köröteltiin taas viikon verran takaisin, ja nyt odotellaan taas ankkurissa, että tulee sopiva aika lähteä liikkeelle, että päästään sitten tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan. Onneksi ollaan sen verran lähellä rantaa, että pääsen siviiliverkkoon joka toimii inhimillisellä nopeudella.
Muutama päivä ja lomille! Tuskin maltan odottaa! - Ääh näitä nettiyhteyksiä... Nyt vasta pääsin sellaiseen verkkoon joka sallii minun kirjoittaa tänne!
Voi taivas, Kasiro! On siinä tamma ollut toimeliaana! Voin kyllä uskoa, että isäsi kirosi! Mitä perhe tuumi tuunatusta autostaan? Siis tuskin ilahtui, mutta noin muuten. Tuskin jättävät autoaan aidan viereen toista kertaa?
Voisiko tarhan aidan ulkopuolelle pistää jonkinlaisen turva-aidan joka estäisi ihmisiä jättämästä autojaan/pyöriään/yhtään mitään liian lähelle aitaa?
Sillä tavalla hevosia voisi edelleen pitää tien vieressä niin että ne tottuisivat traktoreihin sun muihin työkoneisiin, mutta ihmisten omaisuus olisi turvassa kun he tulevat käymään.
Meillä täällä laivalla ei tiedetä pitäisikö meidän itkeä vai nauraa miehelle joka täällä tällä hetkellä laittaa ruokaa. On nimittäin ollut sellaisia kulinaarisia makuelämyksiä ettei ole tosikaan! Okei, aprillipäivän sokeroidut lihapiirakat menevät vielä pilasta (keittiön väki väitti niitä omenamunkeiksi), mutta kun...
No, eräänä päivänä oli lounaaksi spagettia/perunaa ja jauhelihakastiketta. En käynyt sinä päivänä lounaalla, koska olin jostain syystä huonovointinen ja minusta tuntui että on parempi pitää vähän paastoa. Kuulin myöhemmin, että kastike oli ollut niin tulista, että suurin osa porukasta oli jättänyt annoksensa syömättä maistettuaan muutaman lusikallisen. No, iltaruuaksi oli sitten makaronilaatikkoa. Johon oli sekoitettu mukaan se lounaalta jäänyt kastikkeen loppu mitä kukaan ei ollut halunnut syödä. Sen lisäksi laatikkoon oli kuulemma lisätty entistä enemmän tulisia mausteita, niin että siellä oli melkein lieskat lyöneet poikien suusta. Lähin esimiehenikin valitti myöhemmin, että häneltä oli melkein nenäkarvatkin kärventyneet niistä höyryistä...
Torstaipäivän perinteinen hernekeitto oli ollut "suhteellisen kiinteää", mikä tarkoitti sitä, että herneet, ainakin osa niistä, oli raakoja. Minä en syö hernekeittoa muutenkaan, joten säästyin onnekseni siltäkin harmilta.
No, eilen oli ruuaksi merimiespihviä. Yleensähän siinä on perunaa, lihaa ja ehkä vähän sipulia, eikä muuta. Tähän oli sekoitettu kaikenlaisia juureksia, ja kipparin kommentti myöhemmin oli , että "ne juurekset olivat niin kovia että varmasti kestäisivät isältä pojalle... Perunaviipaleet voisi ottaa talteen - niistä voisi leikata tiivisteitä."
Oikein odotan sitä hetkeä, kun täältä pääsen lomille noin viikon kuluttua ja alan taas saada asiallista, hyvää ja yksinkertaista kotiruokaa! - Oijoi...
*nauraa*
Se taitaa tosiaan järjestää sinulle työmaata vielä pitkäksi aikaa! - Samat sanat täältäkin. Hyvin harvoin tulee ht-netissä käytyä ja vielä harvemmin sinne mitään kirjoiteltua, juurikin Mörrin mainitsemasta syystä. Täällä minäkin auttelen minkä voin. Hiljaiseksi tosin on foorumi käynyt uudistusten jälkeen.
Kasiro, vieläkö tamma pelaa killiä pallolla?
Ja kokeilitko sille suorakuolainta? - Hieno juttu, että asiat ovat nykyään kunnossa! Puolen vuoden vaivannäkö on kannattanut. Onneksi olkoon sekä onnistumisesta että kärsivällisyydestä!
- Tutin se taitaisi tarvita, kuin pikuvauva. Kun se kerran tykkää imeskellä kaikkea mitä saa suuhunsa! :)
Mietimmekin tässä hiljattain oletko jo aloittanut tamman koulutuksen. Näköjään sitä juuri aloittelet, oletan, että sillä oli kuolain suussa ensimmäistä kertaa? Suorakuolain taitaisi tosiaan toimia paremmin, niin ei ihan heti saa taiteiltua sitä väärinpäin.
Vieläkö muuten hevoset pelaavat palloa? - Helpoimmalla pääset kun laitat ne yksinkertaisesti muovipussiin automatkojen ajaksi. Matkojen ajaksi jalkaan "kotikengät", niin että kun lähdet tallilta, voit kopistella lannat ja muut tallitomut pois tallikengistä, ja sitten kotona pusseineen päivineen kylppäriin ja huuhtaiset loput pois kengänpohjista. Päältäpäin voit pyyhkiä tallikenkäsi kostealla rätillä. Jos tuntuu että kengät vielä haisevat, voit laittaa ne vaikka kannelliseen muovilaatikkoon, kunhan olet varmistanut, että ne ovat kokonaan kuivat. Kosteana niitä ei kannata sulkea pussiin tai laatikkoon pitkäksi aikaa, tai kohta ne vasta haisevatkin.