lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Joka ikinen kerta kun pentu herää uniltaan, heti sen syötyä ja liéikkituokioiden jälkeen. Silloin pennulle tavallisesti tulee hätä ja se täytyy viedä heti ulos tarpeilleen, koska sillä ei vielä ole kummoistakaan pidätyskykyä vaan hädät tulevat siihen missä pentu sattuu olemaan. Minä vein koiriani ulos neljä kertaa päivässä noin puolesta tunnista tuntiin lenkille riippuen siitä kuinka innokkaalta ja virkeältä pentu vaikutti kulkemaan, ja muutoin sitten vain tarpeilleen useita kertoja päivässä. Mutta mun oli helppo ravata niiden kanssa edes takaisin kun olin pitkillä lomilla niiden tullessa taloon.
  2. Ainakin meille sano lääkäri ennen leikkausta, että ihan hyvin voi leikata vaikka onkin kiima. Mutta siinäkin asiassa voi olla kahta kuppikuntaa joten mielipide saattaa olla lääkäristäkin kiinni.
  3. Vaikean hevosen ei tarvitse olla pukitteleva ja pystyyn hyppivä kaistapää ollakseen vaikea. Vaikea hevonen saattaa esimerkiksi olla herkästi kuumeneva, niin että se on vaikea pitää rauhallisessa vauhdissa. Jos hevonen innostuu ja päättää lähteä, sen pitelemiseen ei 14v:n voimat riitä. Ei aina riitä aikuisenkaan. Se voi myös olla malttamaton eikä jaksa keskittyä sihen mitä ratsastaja siltä vaatii. Sellaisissa tilanteissa nuori ratsastaja menettää helposti malttinsa vaikka muuten olisi kuinka rauhallinen ja tuloksena on helposti vihainen teini jonka hevonen ei edes ymmärrä mitä ratsastaja siltä pyytää.

    En väitä että sinä olisit sellainen, mutta yritän tässä antaa esimerkkejä.

    Vaikea hevonen voi tarkoittaa myös sitä, että sen käsittely ei ole ihan yksinkertaista. Sen luonne saattaa vaatia jotain erityisjuttuja joita ei ratsastuskouluissa opi, eikä kaikilla yksityistalleillakaan. Niitä juttuja oppii sitten oman hevosen kanssa, mutta jos tulee ostaneeksi vaikeasti käsiteltävän hevosen, mikä voi paljastua vasta jälkikäteen, on omistajalla oltava mahdollisuus pyytää apua kokeneemmilta, ja vielä mieluummin ammattilaiselta tapauksesta riippuen.

    On monta tapaa miten hevonen voi olla vaikea olematta riehuva hullu. Olet ratsastanut sen verran kauan että varmasti pärjäät hankalampienkin hevosten kanssa, mutta kannattaa silti muistaa omat rajat sekä ratsastuksen että käsittelyn suhteen.

    Noista roduista mitä tuossa mainitsit, shettistä ei kannata edes harkita jos haluat ratsastaa. Isollakin shetulla tarvitsisit rullaluistimet pysyäksesi kyydissä. Kuitenkin kasvat tuosta vielä jonkin verran. Russit ovat vähän isompia, mutta pieneksi jäisi luultavasti sekin. Welshit alkavat jo olla niillä rajoilla. Varmaan pystyisit ratsastamaan sellaisella vielä aikuisenakin jos pysyt hoikkana, mutta suosittelisin silti jotain isompaa niin ei tarvitse miettiä.

    Olet tuntenut muutaman new forestin; kaksi niistä oli suorastaan lässyjä, yksi niin tulinen, että kankikuolain oli ainoa millä sen sai pysymään käsissä. Muuten todella kiltti poni. Se vain kuumeni ratsastettaessa. Olen tuntenut myös jokusen vuoniksen, ja ne olivat kaikki aivan pomminvarmoja joka asiassa. Oli tilanne mikä hyvänsä, ne olivat rauhallisia ja kilttejä. En väitä että kaikki olisivat sellaisia, mutta jos niiden perusteella pitäisi suositella, jättäisin sen tekemättä jos haluat hevosen jossa on vähän eloakin.

    Eli jäljelle jää connemara. Nekin ovat periaatteessa rauhallisia (ainakin ne mitä olen tuntenut), mutta sen verran vilkkaita, että niiden kanssa oli hauskaa.

    Olen kuitenkin samaa mieltä katherinen kanssa siitä, ettei kannata etsiä hevosta rodun perusteella, vaan koon ja koulutustason.
  4. Meillä auttoi kun laitoimme uuden kissan paikkaan mihin koira ei päässyt. Sai kissa rauhassa katsella sitä ja tulla sitten omia aikojaan katsomaan lähempää kun siltä tuntui. Tosin koira on tottunut kissoihin ja hyvin rauhallinen, eikä yrittänytkään lähestyä pentua ennen kuin kissa itse alkoi tehdä tuttavuutta lähempää.

    Tuo mitä nimim. broblems, no hätä sanoi, on tuttua meilläkin, ja lisäisin siihen ne hiljaiset rauhalliset hetket, jotka äkkiä katkeavat, kun kissa yhtäkkiä päättää että nyt on hyvä hetki sinkaista jonnekin syystä X, ja koirat pinkaisevat perään. Yhtäkkiä vasta siivotussa talossa käy pyörremyrsky joka laantuu yhtä äkkiä kuin alkoikin - elikot ovat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, talo näyttää kaikkea muuta kuin siivotulta ja itse huomaa istuvansa sohvalla miettimässä, mitä oikein tapahtui.

    Kun talossa on kissa, elämä tuskin ehtii käydä pitkäveteiseksi! Jos koirat eivät keksi mitään neronleimauksia, niin kyllä kissa keksii. Äläkä milloinkaan erehdy ajattelemaan, että nyt on kaikki nähty. Ei todellakaan ole! :D
  5. Meille ainakin el sano (ennen leikkausta) että ihan hyvin voi leikata vaikka oliskin kiima. Mutta samaa mieltä edellisen kanssa siitä että parempi varmistaa. Saattaa nimittäin riippua lekuristakin mitä mieltä on.
  6. Sitä minäkin ihmettelen.
  7. Samaa mieltä.
  8. Minustakin on hyvä että karanneita koiria kysellään. Tässä on kova meteli siitä ettei tuollaisia lappuja saisi laittaa lasten kouluteiden varsille, mutta sanokaas, mihin niitä sitten pitäisi laittaa? Autoteiden varsille? Miksi muka? Ei autoilija jouda sellaisia lukemaan kun keskittyminen menee ajamiseen. Metsiin niitä on turha naulata puiden runkoihin, kun niitä ei sieltä kukaan näe kumminkaan. Totta kai laput laitetaan kävelyteille jotta ihmiset niitä ehtisivät lukea ja omistajan mahdollisuudet saada koiransa kiinni mahdollisimman nopeasti paranevat.

    Kävelyteillä kulkee lapsiakin, sille ei voi mitään. Tuskin kukaan omistaja laittaisi lappujaan harkitusti juuri koulutien varteen, mutta kun lapsia on joka paikassa, niin aina ne laput ovat jonkun matkan varrella. Sitä ei voi välttää mitenkään.

    En minäkään pidä siitä että lapset pelkäävät koulumatkojaan, mutta mitä nopeammin koira saadaan kiinni, sen parempi. Tuollaisten lappujen suhteen ongelma on luullakseni enemmänkin siinä, muistavatko/viitsivätkö koirien omistajat kerätä lappunsa pois sen jälkeen kun koira on saatu kotiin. Lappuja ei saisi jättää paikoilleen enää sen jälkeen kun tilanne on ohi, mutta usein ne ovat silti tolpissa kunnes sateet liottavat ne olemattomiin.

    Lemmikistään välittävä ihminen laittaa helposti lappuja tolppiin, ja minusta se on merkki vastuullisuudesta. Merkki siitä, että omistaja ainakin yrittää korjata tilanteen mahdollisimman pian.
  9. Hmm... Olisin myös ehdottanut sitä kutittamista, mutta ellei auta, kokeile lämmittää kuolain joko käsissä tai lämpimässä vedessä. Ei ole hevoselle kiva saada suuhun kylmää metallia (jos siis ponilla on metallikuolain).

    Kaikki hevoset eivät todellakaan välitä jos niiden hammaslomaa sorkkii, mutta toiset avaavat suunsa jos niitä kutittaa kielestä. Voisit kokeilla sitäkin.
  10. Mahdollisesti sen takia, että koira osallistuu ihmisen elämään aktiivisemmin kuin kissa. Metsästyskoirat, opaskoirat, pelastuskoirat, huume-, poliisi-, ja vartiokoirat, niistä kaikista on suurta hyötyä ihmiselle. Lisäksi ne ovat oivallisia kavereita ulkoiluun ja muuhun huvitteluun.

    Toki kissankin kanssa voi mennä ulos, mutta yritäpä lähteä sen kanssa vaikka reippaalle hölkkälenkille, niin joudut kantamaan sen - sikäli kun se suostuu sylissäsi pysymään juostessasi. Koira taas nauttii voidessaan juosta omistajansa kanssa pitkin ketoja.

    Mutta entä kissa? Se tulee syliin ja pitää polvet lämpiminä. Siihen pystyy koirakin. Kissa pitää hiiret poissa talosta. Senkin pystyy koira hoitamaan. Kissa tuo iloa elämään ylipäänsä olemalla läsnä, ja sitä on kiva leikittää silloin tällöin. Sama juttu koiran kanssa.

    Älkääkä nyt ihmiset vetäkö tästä hernettä nenään! En ole tässä eritellyt rotuominaisuuksia kummastakaan vaan jakoperusteena on vain "kissa ja koira". Henk. koht. pidän kissoista yhtä paljon kuin koiristakin, mutta nähdäkseni koirista on aikain saatossa ollut ja on edelleen ihmiselle enemmän hyötyä kuin kissoista, ja luulen, että siinä on syy siihen, että koiria pidetään kissoja arvokkaampina.

    Odotan mielenkiinnolla muita asiallisia mielipiteitä. :)
  11. Kiiman oireet vaihtelee yksilöittäin hirveesti. Olisin taipuvainen väittämään, että teidän kissa on jo kiimassa; meidän kissalla ainoo oire oli ympärivuorokautinen äänekäs naukuminen, mitään muita oireita ei ollut.

    Mutta ei. Kiima ei haittaa sterilisaatiota. Meilläkin leikattiin kesken kiimaa vasta reilu pari viikkoa sitten. Varautukaa siihen, että kissa saattaa syödä tosi huonosti viikon tai pari. Meillä alettiin jo huolestua kun söi niin säästeliäästi, mutta kasvattaja sano että on normaalia monilla kissoilla.
  12. Meillä nelikuinen tyttökissa söi neljä tuorepussia päivässä plus raksuja vaihtelevasti pitkin päivää eikä yhtään lihonut. Alkoi itse rajoittaa syömisiään noin 9kk ikäisenä.
  13. Minusta kynsien leikkaamisen tarve on yksilökohtaista. Meillä siihen ei ole koskaan ollu tarvetta, mutta joillakin kissoilla voi ollakin parempi että niitä joskus lyhennellään. En usko, että tässä asiassa olisi yleisellä tasolla mitään oikeaa ja väärää tapaa, vaan pitäisi katsoa mikä on parempi millekin kissalle.
  14. Luin jostain kissasivuilta, että kissalla voi olla kiima parinkin viikon välein. Meillä aiemmat kissat leikattiin jo ennen ensimmäistä kiimaa joten omakohtasta kokemusta ei ole, mutta nykyinen leikattiin vuoden vanhana ensimmäisen kiiman aikana kun mekään ei jaksettu kuunnella sitä ympärivuorokautista naukumista. Kun kissa tuli kotiin leikkauksen jälkeen, ei enää naukunu, eli kyllä, kiima loppuu leikkaukseen. Ainakin meillä loppu kuin seinään.
  15. Sitä miettii miksi olet niin kiinnostunut toisen ihmisen koiran nimestä. Tarvitsetko sinä sitä välttämättä johonkin? Ellei kaverisi halua nimeä paljastaa, se on hänen asiansa, joten anna olla. Keksi koiralle oma kutsumanimi ja käytä sitten sitä. Turre, rekku, fifi... Mikä parhaalta tuntuu.
  16. Samaa mieltä.
  17. Toki saa kysyä. Totta puhuen tulin uteliaaksi ja kävin vähän vertailemassa kuvia. Minusta borderilla on hivenen sirompi pää ja hiukan pystymmät korvat, ja aussilla on isompi värikirjo. Useimmat bortsut ovat mustavalkoisia. Mikään näistä seikoista joihin päätelmäni perustuu, ei sulje pois mahdollisuutta että laittamiesi kuvien koirat sittenkin olisivat bordereita, ja sen takia toivoinkin, että joku osaisi tunnistaa ne varmuudella.

    Jos näkisin jomman kumman kadulla, en pystyisi sanomaan kumpi se on, mutta kun kuvat laittaa vierekkäin, niissä on hienoisia vivahde-eroja, joista useimpia en osaa selittää itsellenikään. :)
  18. Kannattaa katsella isoa ponia tai pientä hevosta koska pikkuponit jäävät pian pieneksi, mutta muutoin rodulla ei ole merkitystä, vaan luonteella ja mahdollisesti koulutustasolla, riippuen siitä mitä haluat hevosesi kanssa tehdä. Kaikista roduista löytyy hyviä ja huonoja yksilöitä.
  19. Eräältä puolitutulta poliisilta aikoinaan saatu vastaus:

    "Koirien pitäminen vasemmalla on historiaan pohjautuva juttu. Aseisiin oli voitava tarttua milloin tahansa, ja koska useimmat ihmiset ovat oikeakätisiä, he myös käyttivät aseitaan sillä kädellä. Asetta käsittelevä käsi oli pidettävä vapaana, ja sen takia koira oli pidettävä vasemmalla. Nykyäänhän tuo syy ei siviili-ihmisiin päde, mutta esim poliisit pitävät yhä asettaan oikealla ja koiraa vasemmalla. Tapa historian hämäristä on vain jäänyt elämään, ja siksi myös siviilikoirat yleisesti koulutetaan kulkemaan vasemmalla."

    Mutta käsittääkseni useimmat omistajat pitävät koiransa penkan puolella riippumatta siitä millä puolen katua kulkevat. Tarkoitus on, että ihminen on koiran ja autotien välissä suojatakseen koiraa. Omat koirani kulkevat kummalla puolella vain, mutta käskyn alla kulkiessaan ne ovat aina vasemmalla.
  20. Noin satasen. Riippuu paikkakunnasta ja kengittäjästä.
    21. 58 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt