Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Tarkista ensimmäisenä, ettei hevosellasi ole kipuja selässään, suussaan tai jaloissaan. Jotkut hevoset ryöstävät kun niihin sattuu. Varmista ettei satula paina sitä mistään kohdasta, ja että satulan runko on ehjä (taivutuskoe).
    Millainen turparemmi sillä on? Yksin- vai kaksinkertainen? Jos on yksinkertainen, laita sille tupla, eli ns ryöstöremmi, niin tiukalle, että kaksi sormea mahtuu hihnan ja turvan väliin. silloin hevonen ei saa suutaan auki niin paljon eikä sen ole yhtä helppo pureutua kiinni kuolaimeen.

    Jos hevonen ja sen varusteet ovat kunnossa, kokeile seuraavaksi jättää kaikki ylimääräinen ruoka pois. Kaura. mineraalit, kaikki - paitsi tietysti suolakivi. Anna sille pelkkää heinää ja kokeile kuukauden verran muuttuuko käytös. Joillakin muuttuu parissa päivässä, toisilla menee se kuukausi, kaikilla ei tapahdu mitään lopultakaan, joten en osaa antaa tarkempaa aikahaarukkaa.

    Sitten kysymys: mitä hevonen tekee lähtiessään käsistä? Painaako se päänsä alas vai nostaako ylös? Jos nostaa ylös, laita martingalit ellei sillä jo ole. Jos hevonen saa päänsä liian ylös, se pääsee väistämään kuolaimen vaikutusta. Martingali estää jossain määrin hevosta nostamasta päätään liikaa, ja toisaalta pitää ohjan vaikutuksen oikeassa kohdassa. Auttaa tavallisesti, edellyttäen että kyseinen apuohja on tarpeeksi tiukalla (kun hevosen pää on normaliasennossa, ohjan linja ratsastajan käteen on suora ja martingali on juuri ja juuri tuntumalla hevosen rintaa vasten. Mikä on sopivan tiukalla, on varmastikin mielipidekysymys, mutta tällaista suosittelisin sinun hevosellesi).

    Jos taas se painaa päätään alas mihin omallani oli taipumusta (varoitusmerkki siitä että aikoi pukitella rajusti), nosta sen pää ylös. Älä anna sen laskea sitä, koska myös päätä laskemalla se pääsee väistämään ohjasotteen. Kun huomaat että hevonen alkaa laskea päätään tavallista alemmas, nosta toinen kätesi suoraan ylöspäin ja nyppäise kevyesti (tai sen verran voimakkaasti kuin on tarpeen että pää sieltä polvista nousee).

    Tunnetko sen jännittyvän juuri ennen kuin se lähtee? Tai onko jotakin muita merkkejä mistä tiedät että kohta mennään? Jos on, niin kentällä ollessasi ala heti tehdä mahdollisimman jyrkkiä kiemuroita joka suuntaan, etuosakäännöksiä, peruutuksia, mitä tahansa, mutta ei suoraa uraa. Tässä tilanteessa on saman tekevää onko asetus oikein tai pysyykö ohjastuki kohdallaan. Tarkoitus on järjestää hevoselle niin paljon tekemistä, että se ei ehdi ajatella sitä mitä sen omasta mielestään piti tehdä. Nämä temput auttoivat omani kanssa ja ovat auttaneet montaa muutakin ratsastajaa vastaavissa tilanteissa.

    Jos hevonen ei anna minkäänlaista varoitusta siitä että kohta mennään, asiaan voi olla vaikea puuttua. Pientä volttia olisin minäkin ehdottanut, mutta sanoit ettei se auta. Minkä kokoista volttia olet mennyt? Jos saat sen tarpeeksi pienelle voltille, se ei pysty kaahailemaan. Vedä vaikka syliisi sen pää, kunhan se kääntyy.

    HUOM! Tässä on vaarana se, että hevonen sekoaa omiin jalkoihinsa kääntyessään liian kovassa vauhdissa liian jyrkästi, mutta itse ajattelen niin, että se kaahailu voi olla yhtä vaarallista, jos se vaikka kompastuu tai törmää johonkin, joten ojasta allikkoon. Henk koht olen kyllä kahdesti jopa kaatanut hevosen aivan harkitusti saadakseni sen pysähtymään (Sen jälkeen eivät kaahailleet minun allani), mutta se on äärikeino johon ei pidä turvautua kuin vasta viimeisenä keinona, koska siinä voi käydä todella pahasti sekä hevoselle että ratsastajalle, varsinkin jos ratsastaja on vähänkään kokemattomampi.

    Parasta olisi jos voisit pyytää apua joltakin kokeneemmalta ratsastajalta. Sellaiselta, joka voisi aluksi ratsastaa hevostasi noin yleisesti, ja sitten opettaa sinua sen ratsastamisessa. Maastolenkit kannattaa toistaiseksi jättää kokonaan laskuista yleisistä turvallisuussyistä. Ota hevonen hallintaasi ensin kentällä, niin hallitset sen paremmin maastossakin.
  2. Asiallista tekstiä. Minun suhteeni et aivan oikeassa ole, joskaan et täysin väärässäkään sen perusteella mitä aiemmin olen kirjoittanut. Rakastan collieta rotuna, kyllä, ja puolustan sitä, kyllä, mutta en sen takia etten haluaisi myöntää rodun huonoja puolia, vaan sen takia, että minua ärsyttää, että jotkut leimaavat koko rodun kelvottomaksi sen takia että ovat itse muutaman kelvottoman yksilön tavanneet ja luettelevat ainoastaan rodun huonoja puolia. Vastapainoksi minä luettelen niitä hyviä puolia, ja varmaankin se saa aikaan väärän käsityksen suhtautumisestani collieen. Omalle kohdalleni ei tosin ole näitä kelvottomia koiria koskaan sattunut, mutten koskaan ole sanonut ettei niitä collieiden joukossa olisi.

    Olet oikeassa siinä että collie on jossain määrin pilattu Lassie-huuman takia, mutta rodun ominaisuudet etenkin luonnepuolella ovat parantuneet sen jälkeen kun lassiehuuma haihtui. Olet oikeassa siinäkin, että collieiden joukossa on huonoluonteisiakin yksilöitä, sitä en ole koskaan kieltänytkään, mutta niitä huonoluonteisia löytyy muistakin roduista, ja kokemukseni mukaan aivan yhtä paljon. Ja sen takia torjun jyrkästi väitteen, että collie olisi rotuna jotenkin heikkohermoinen ja arka, koska minun nähdäkseni collie ei ole sen arempi kuin muutkaan rodut.

    Hyvä että tarkensit tuota elepuolta. En kylläkään sanonut ettei mainittuja eleitä esiintyisi millään muulla rodulla, vaan että olen tavannut niitä vain harvoilla muilla roduilla. Puhun omien kokemusteni perusteella kuten luullakseni kaikki muutkin täällä, ja kokemuksethan vaihtelevat.

    Monelta osin, mitä tässä ketjussa on puhuttu, olen tietoinen piirteistä joita esiintyy muillakin koirilla kuin collieilla, mutta olen silti colliesta puhunut kun ketjun aloitus nimenomaan collieta koski. Kuten tuo pehmeys. Tiedän oikein hyvin, että moni muukin koira on pehmeä, mutta sanoin collien olevan sellainen, koska kerran colliesta kyseltiin ja collie on herkkä. En oikeastaan katso tarpeelliseksi luetella kaikkien maailman koirien ominaisuuksia silloin kun on puhe jostakin tietystä rodusta. ;)

    Arvelen myös, että jos collie olisi niin kelvoton rotu kuin jotkut väittävät, se tuskin olisi niin suuressa suosiossa kuin sanoit. En tosin tuosta kasvatuspuolesta niin paljon tiedä joten en tiedä mikä tuo "ykkösryhmä" oikeastaan on ja miten nuo luvut sijoittuvat suhteessa muihin rotuihin, mutta nuo kasvattajamäärät kuulostavat aika korkeilta. Ja paljonko sitten niiden lisäksi on epävirallisia kasvattajia, ei aavistustakaan. Olen joka tapauksessa aika varma, että jos collie olisi niin huono rotu kuin jotkut väittävät, niin tuskinpa ihmiset niitä hankkisivat vain sen takia että se on kaunis katsella. Vaikka mistäpä sitäkään koskaan tietää... Ihmiset ovat joskus kummallisia.
  3. Apuohjista ei mitään hyötyä olisikaan jos hevonen painaa päätään alas. En nyt tiedä onko siitä hirveästi haittaa jos hevonen kävelee reippaasti, mutta ravin ja laukan suhteen voisit kokeilla kiemurauria. Pysy koko ajan kaarevalla uralla. Voltteja, kiemurauria, suunnanvaihtoja, mitä tahansa kunhan et anna sille tilaisuutta kiihdyttää vauhtiaan suoralla uralla. Voit mennä myös suoraan, mutta tee niillä pätkillä jarruharjoituksia. Pysähdyksiä, siirtymisiä hitaampaan askellajiin, peruutuksia, sen sellaista. No laukassa on vaikeampi tehdä suunnanmuutoksia ellei hevonen osaa laukanvaihtoja, mutta voit tehdä niitä ravin kautta. Pienehkö ympyrä voisi kuitenkin olla aluksi parempi, niin näet miten hevonen alkaa toimia.

    Jos hevonen painaa päätään liian alas, voit nostaa sen pään ylös nostamalla pieneksi hetkeksi omia käsiäsi suoraan ylöspäin. Vain siksi aikaa ja sen verran tiukalla otteella, että pää nousee. Voit kokeilla tätä myös nostamalla vain toista ohjaa, jos hevonen alkaa painaa ohjalle eli nojata ohjaan. Silloin tuo yhden ohjan nostaminen toimii paremmin, koska hevosen ei ole niin helppo ohjaan nojata kun tuki on vain toisella puolella. Minun ratsastuksen opettajani neuvoi tämän minulle kun oma ponini aikoinaan painoi myös päätään alas. Saattaa olla, että ensin alkuun sinusta tuntuu kuin ratsastaisit kädet korvissa, jos joudut tekemään sitä usein, mutta ainakin omani kanssa se tehosi viikossa. Mulla riitti kun käytin käden ylempänä, mutta jos ei riitä, liikuttele kuolainta samalla kun nostat ohjan. Älä sahaa, mutta liikuttele sen verran että hevonen tuntee sen.

    Ellei keskittyminen näillä parane, kokeile seuraavaksi maapuomeja. Useita peräkkäin suorilla, ja yksittäisinä kaartuville urille. Suorilla pätkillä voit myös laittaa puomeja siksakkiin, niin että ne eivät ole yhdensuuntaisesti toisiinsa nähden, vaan että puomien toinen pää on lähempänä toisiaan kuin toinen. Kun puomien etäisyys ja asento vaihtelevat, hevonen joutuu keskittymään siihen mihin astuu.

    HUOM! Siksakkipuomeille ei saa tulla kovassa vauhdissa tai hevonen voi kompastua niihin ja loukata itsensä! Puomeille aina rauhallisessa vauhdissa! Jos hevonen alkaa kiihdyttää ennen puomeja, tee pieni voltti juuri ennen niitä, niin hevonen pysyy rauhallisessa vauhdissa.
  4. Vai että shettis..? Sitten olisin taipuvainen puhumaan turhautumisesta tai puhtaasta kurittomuudesta. Toistaiseksi en ole vihaista shettistä tavannut missään tilanteessa joten en oikein usko että se näykkisi siksi että hoitaja on vaihtunut.Shettiksetkin tarvitsevat jotakin tekemistä vaikka niitä paljon koristeponeina pidetäänkin. Kokeile vaikka juoksutusta, mutta älä rasita liikaa ellei poni ole liikuntaan tottunut. Jos ei auta, taipuisin kurittomuuden kannalle, ja ainakin itse kokeilisin pitää raippaa mukanani. Shettiksille samat säännöt kuin muillekin hevosille.
  5. Toivottavasti tuohon kysymykseen vastaa joku joka tuntee terrierit paremmin kuin minä... En oikein tiedä sopisiko sheltti välttämättä minkään terrierin kaveriksi, mutta voin kertoa sheltistä omien kokemusteni pohjalta, niin voit arvioida paremmin.

    Sheltti on paimenkoira, eli työkoiraksi jalostettu, joten tarvitsee liikuntaa siinä missä mikä tahansa koira. Kuinka paljon, riippuu yksilöstä. Jotkut tarvitsevat rankkaa liikuntaa päivittäin, toisille riittää muutama lyhyt lenkki päivässä ja/tai oleilu omalla pihalla. Hyvä kasvattaja osaa kertoa minkä luonteinen pentu on.

    Harjaamisen tarve riippuu myös pitkälti yksilöstä. Jotkut ytarvitsevat harjauksen pari kertaa viikossa, toisilla riittää kerran kuussa. Meillä ei tarvinnut niinkään usein ja turkki pysyi silti siistinä. Tosin meidän sheltillä ei ollut kovin tuuheaa ja pitkää turkkia ja oli senkin takia helppohoitoinen. Päivittäin ei kannata harjata, turkki voi muuttua hamppuiseksi ja vaikeasti käsiteltäväksi jos harjaa liian usein. Ainoastaan korvien takaa kannattaa käydä karvat läpi useammin, kun karva on sieltä hyvin pehmeää ja leijuvaa. Karvasatojen aikaan lähtee hirveästi karvaa ja sitä on silloin joka paikassa. Helpointa on antaa karvan irrota tolloina ja sitten kevyesti nyhtää tollot irti. Harjaaminen vain levittää karvat ympäri taloa (kokemuksen syvä rintaääni).

    Sheltit eivät ole luonteenomaisesti agressiivisia. Ne ovat ns pehmeitä koiria jotka eivät kestä kovaotteista käsittelyä. Shelttiä ei voi käsitellä samalla tavalla kuin esim dobermannia. Silloin niistä helposti tulee aran vihaisia.
    Kuten sanoin, en tunne terriereitä, mutta käsittääkseni nekin kestävät ja jopa vaativat kovempaa käsittelyä, jääräpäisiä kun kuuluvat olevan.

    Sheltti on myös hyvin herkkähaukkuinen koira, mutta kasvatuksella (=tiukalla kurilla) sen saa opetettua melko hiljaiseksi. Se kannattaa myös kouluttaa, koska paimenkoirana sillä on luontainen paimennusvietti, ja saattaa sen takia pyrkiä esim jänisten perään, vaikka onkin luonnostaan laumasidonnainen.

    Sheltit eivät yleensä leiki painimalla tai kiskomalla keppiä tai köyttä toisen koiran kanssa, vaan niiden leikki on enimmäkseen juoksemista ja jonkinlaista hippaleikkiä. Useimmat tuntemani sheltit eivät siedä sitä että joku loikkaa niiden niskaan halutessaan painia, vaan ne vaativat kunnioitusta osakseen.

    Tästä syystä en suosittelisi shelttiä kaveriksi koiralle joka rakastaa painimista. Tuloksena olisi luultavasti erimielisyys asianmukaisista käytöstavoista koirien kesken. Toisaalta sheltti on sopeutuvainen ja voisi pärjätä hyvinkin. Sen vähän perusteella mitä tiedän, cairnit ovat terrierinä siitä rauhallisemmasta päästä, mutta ilman parempaa tietoa suhtautuisin varauksella ajatukseen ottaa näitä kahta samaan perheeseen.

    Anteeksi, tuli pitkä teksti. Toivottavasti nyt sait siitä jotain tolkkua.
  6. Paljonko koira saa liikuntaa? Näin äkkiseltään tulisi mieleen, että jos sitä lenkittäisi enemmän, eli koira väsyisi lenkeillä (ei siis aivan uuvuksiin, mutta niin että kuitenkin olisi selvästi väsynyt), se ei jaksaisi kerjätä huomiota lirauttelemalla. Riittävä liikunta toimii lääkkeenä hämmästyttävän moneen ongelmaan. "Väsynyt koira on onnellinen koira". Tämän olen usein todeksi havainnut, sekä omien koirieni kanssa että monien muiden.

    Tulee myös mieleen, miten puhdistatte lattian lirautuksen jälkeen, ja tekeekö koira myös kakat sisälle vai ainoastaan pissat? Jos lattian vain pyyhkäisee paperilla puhtaaksi, siihen jää kuitenkin "vessan" haju jonka koira haistaa ja tekee helposti tarpeensa uudestaan samoille paikoille. Lattia olisi hyvä putsata huolellisesti pesuaineella, niin että hajukin lähtisi pois. Tämä auttoi parilla tutulla joilla oli täsmälleen sama ongelma kuin sinullakin.

    Kuinka usein käytätte koiraanne ulkona? Chihu on pieni koira eikä sen rakko ole kovinkaan iso. Kirsikan kokoinen? Olisiko mahdollista käyttää sitä ulkona useammin?

    Miten olette opettaneet sille sisäsiisteyttä? Jotkut lykkäävät koiran kuonon jätöksiin ja toruvat, mutta kaikki koirat eivät ymmärrä asiaa sillä tyylillä, ja muutenkin se on minusta sairasta ja asiatonta kohtelua. Oletteko totuttaneet sen paperille vai miten?

    Tuota liikuntaa suosittelisin lisäämään ensimmäisenä - reilusti- ja sitten pesemään lattiat huolellisesti pesuaineella.

    Kohdunpoisto saattaa auttaa joissakin tapauksissa, mutta on totta, että sen jälkeen eläimet kuten ihmisetkin lihovat herkästi.
  7. Kimakka ääni on epävarmuuden ja/tai pelon merkki. Pelokas koira voi pyrkiä toisen koiran kimppuun, jos siitä tuntuu että sillä tavalla pääsisi nopeimmin eroon toisesta. "Hyökkäys on paras puolustus" pätee siinä tilanteessa melko täydellisesti. Kun koira pääsee toisen lähelle haistamaan, se huomaa ettei toinen olekaan vaarallinen, joten se vaikenee.

    Et kertonut, kaipasitko mielipiteitä siitä miksi koira niin tekee, vai myös neuvoja siihen, miten tilanteen saisi parantumaan, mutta kerronpa kuitenkin mitä itse tekisin tuossa tilanteessa.

    Pyytäisin jotakuta tuttua, rauhallista koirakkoa johonkin rauhalliseen, tilavaan paikaan, vaikka puistoon, ja pyytäisin toisen koiran omistajaa kävelyttämään koiraansa rauhallisesti eteenpäin. Ensin kulkisin omani kanssa sillä etäisyydellä jossa meteliä ei vielä synny, ja kokeilisin kuinka lähelle voin mennä ennen kuin koirani alkaa reagoida toiseen. Siinä vaiheessa vetäytyisin takaisin turvalliselle etäisyydelle, ja aloittaisin varsinaiset lähetymisharjoitukset.

    Yleensä en suosi makupaloja, mutta tällä kertaa ne voisivat toimia parhaiten. Lähestyisin toista koirakkoa hiljakseen, ei suoraan kohti, vaan kulkemalla yhdensuuntaisesti tai hieman taaempana ja siitä hivuttautuen lähemmäksi kunnes huomaisin ensimmäiset reagoinnin merkit koirassani (jännittyy, valpastuu, jähmettyy, niskakarvat pörhistyvät, mitä koira nyt ensimmäisenä tekeekin). Sillä hetkellä kiinnittäisin sen huomion itseeni ja antaisin namin (ja kehuisin kovasti), ja pysyttelisin sitten sillä etäisyydellä kiinnittäen koiran huomion itseeni heti sen alkaessa reagoida toiseen. Mikäli koiraa on koulutettu, voisin vaatia sitä seuraamaan, istumaan tms; kunhan se kiinnittäisi huomionsa minuun. Kun koira kulkee rauhallisesti sillä etäisyydellä, etsisin taas rajan missä koira reagoi, ja tekisin kaiken uudestaan. Makupalan tilalla voi yhtä hyvin käyttää leluakin, jos se on koiralle sellainen mikä saa sen unohtamaan kaiken muun.

    Näitä harjoituksia en jatkaisi puolta tuntia kauempaa kerrallaan ettei koira stressaantuisi liikaa, ja päättäisin harjoituksen aina siihen kun koira kulkee nätisti. Vähitellen koira tottuisi siihen, että toisen koiran läheisyydessä onkin mukava olla, ja meteli vähenee.

    Toinen tapa, mikä joillakin toimii paremmin, on kulkea toisen, rauhallisen koiran perässä, alkaen jälleen siltä etäisyydeltä missä oma koira ei vielä reagoi, ja siitä taas vähitellen lähemmäksi saman tapaan kuin edellisessäkin. Kun pelokas koira kulkee toisen takana, toinen koira ei tunnu niin pelottavalta ja melutaso pysyy alempana.

    Hyvä on, jos avustava koirakko on tuttu, mutta apua voi pyytää vieraaltakin koirakolta jos toinen koira on rauhallinen. Noin vain ei kannata lähteä ketään seuraamaan, toisen koiran omistaja ei siitä välttämättä pidä, joten kannattaa pyytää lupa kulkea perässä koulutustarkoituksessa. Useimmat koiran omistajat auttavat mielellään jos heillä on aikaa ja hyvin käyttäytyvä koira.

    Mikäli kumpikaan edellisistä ei toimisi, turvautuisin todennäköisesti siihen mitä nimim. Ylläs-Äyräs sanoi, eli koira kuriin ja sillä hyvä. Saattaisin jopa tehdä sen ensitöikseni, riippuisi koirasta - kirjoittamalla on vaikea antaa niin täsmällistä käsitystä tilanteesta- mutta edelliset ovat hellävaraisempia koiralle.
  8. Itse suosittelisin niitä kumiapuohjia. Ne voi jättää sen verran löysälle, että ne menevät vain kevyelle tuntumalle hevosen nostaessa päänsä ylös. Silloin ne eivät ole hevoselle pakote, vaan kevyt neuvo. Itse yhdistäisin kumiapuohjat edellisen neuvoon tehdä mahdollisimman paljon kaikenlaisia kiemuroita.

    Apuohjiahan ei ole mikään pakko laittaa kiinni mahan alle, vaan ne voi ihan hyvin kiinnittää satulaan hevosen sivuille. Silloin ne olisivat lähes sama asia kuin johtava ohjasote ratsastajalla, mikä tavallisesti auttaa hevosta painamaan päänsä alas vaikka apuohja olisi löysälläkin.

    Monet kieltämättä pitävät niitä niin kireällä ettei hevoselle jää muuta mahdollisuutta kuin laskea päänsä, mutta tavallisesti kevyt tuntuma riittää. Jotkut hevoset vastustelevat apuohjaa jos ne kiinnittää mahan alle, mutta kun ne kiinnittää mahdollisimman ylös satulaan, ne eivät suuremmin poikkea ratsastajan omasta ohjasotteesta eivätkä hevoset niistä häiriinny

    Jos hevonen juoksee pää taivaissa, sen askeleet ovat yleensä epämiellyttävät istua ja siinä on hankalaa yrittää rentoutua. Senkin takia suosittelisin apuohjia. Kun hevonen laskee päänsä, sen selässä on mukavampi istua, ratsastaja rentoutuu ja sen tuntiessaan hevonen rentoutuu lisää. Muodostuu positiivinen noidankehä mikä nopeuttaa koko prosessia eikä siihen tarvitse kuluttaa vuosikausia aikaa.

    Mutta jos ehdottomasti kieltäydyt apuohjia käyttämästä, maapuomiharjoitukset saattaisivat auttaa. Nähdäkseen puomit kunnolla hevosen on laskettava päätään alemmas. Ei sitä tietenkään voi koko tuntia ravuuttaa pelkillä puomeilla, mutta mahdollisimman paljon puomeja kentälle, useita peräkkäin suorilla, ja yksittäisiä puomeja kiemuroihin; voltille yksi tai kaksi, ympyrälle 4 tai 5 epäsäännöllisin välein, sen sellaista. Sekin on tehonnut moneen hevoseen.
  9. Collikkk: Jos kerran et pitänyt yhdestä pk colliesta, miksi otit toisen? Tai toiset? Hölmökö olet? Normaali ihminen tajuaa olla ottamatta uudestaan sellaista rotua josta ei ensimmäisellä kertaa ole pitänyt.

    Tuskinpa olet huonoa collieta nähnyt, olet vain tavannut collielle sopimattomia omistajia, mukaanlukien itsesi. Pelokkaita ja hermostuneita koiria löytyy mistä tahansa rodusta, ei ainoastaan colliesta. Joka ikistä tuntemaani collieta on voinut komentaa ihan normaalisti eivätkä ne ole siitä sätkyä saaneet. Namejakaan meillä ei ole koskaan käytetty mutta kummasti ovat koirat oppineet. Meillä molemmat pitkälle koulutettuja ja tuttujen joukossa montakin jotka ovat pärjänneet todella hyvin pk kisoissa. Collie on palveluskoira ja hyvästä syystä.

    Pysy sinä vain niiden kuolaavien lössyköidesi seurassa ja anna meidän colliefanien nauttia omista koiristamme.

    Koirahh: viisasta ottaa selvää ennen valintaa, kiva että löysitte sopivan rodun. Onnea koiran kanssa! :)
  10. Pelkkä kokemus koirista ei välttämättä kerro mitään collien suhteen. Minkälaiseen perheeseen koira tulisi? Paljonko se saisi liikuntaa päivittäin? Kuinka siistin koiran perhe haluaa? Colliesta lähtee jonkin verran karvaa melkein ympäri vuoden, joskin karvasatojen aikaan kahdesti vuodessa sitä irtoaa tolkuttomia määriä ja sitä karvaa on sitten joka paikassa. Se on myös pitkäkarvainen (no joo, onhan collieita lyhytkarvaisenakin versiona) joten kuraisilla keleillä se tuo karvoissaan hiekkaa, kuraa ja roskia sisälle ja se kannattaakin päästää sisälle kylppärin kautta kun karvat on huuhdeltu puhtaaksi.

    Minkälaisiin koiriin poika on tottunut? Collie on ns pehmeä koira, eli se ei kestä kovia otteita kuten esim dobermannit tai amstaffit. Jos collieta käsittelee samalla tavalla kuin esim edellämainittuja, siitä tulee helposti arka ja/tai vihainen.

    Sinänsä collie sopii kyllä lapsiperheisiin, mutta jos muulla perheellä ei ole kokemusta koirista ja poika on tottunut "koviin" koiriin, en välttämättä suosittelisi collieta. Osittain siksikin, että collie ei kaikilta osin ole ihan niin simppeli kuin useimmat muut koirat.

    Selitys vastaa myös ketjun ajat sitten aloittaneen kysymykseen:

    Collie poikkeaa lähes kaikista muista roduista ainakin siinä, että se ei tavallisesti murise. Se ei siis varoita äänellä jos ei pidä jostakin, ja sen takia sen ilmeitä ja ruumiinkieltä on osattava tulkita tarkemmin kuin muiden, ettei sattuisi harmeja.
    Tästä syystä collieta pidetään salakavalana koirana, koska ne ihmiset jotka eivät tunne collieta, eivät välttämättä huomaa jos koira on tyytymätön vaikkapa siihen että sitä silitetään. Koira ei murise, ja sen irvistyskin on usein sellainen, että ylähuulet kokoavat vain sen verran, että kulmahampaiden kärjet juuri ja juuri paljastuvat. Jos se jää ihmiseltä huomaamatta, collie voi antaa hammasta, eli puree. Varoittamatta, kuten moni tietämätön väittää.

    Minkälaista muu kehonkieli on, riippuu pitkälti koirasta, ja sen takia siihen on vaikea antaa tarkempia ohjeita. Jokaisen omistajan on vain opeteltava tunnistamaan colliensa eleet joka tilanteessa.