Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Tallilla jossa kävin lapsena, leikittiin ihan tavallisia ihmisten leikkejä, mutta ratsain. Hippa oli yksi suosikeista, mutta leikimme myös rosvoa ja poliisia, tai jos kentällä oli tarpeeksi porukkaa, osa ratsukoista esitti lehmiä ja muutama yritti sitten näitä paimentaa kuin karjapaimenet.

    Temppuratoja oli aika usein. Puomeja jotka piti pujotella pituussuunnassa (niin että se väli mistä hevonen kulki, oli mahdollisimman kapea), esineiden poimimista mahdollisimman matalalta joko pysähdyksissä tai tasosta riippuen vauhdista. Joskus radat mentiin pareittain, niin että ratsukot lähestyivät toisiaan vastakkaisista suunnista. Toisella oli kädessään esim raippa joka vauhdissa heitettiin toiselle ohitushetkellä (ei tosin onnistu jos toinen tai molemmat hevoset pelkää raippaa). Jos raippa putosi, siitä sai virhepisteitä. Raipan tilalla voi olla mikä hyvänsä esine; mitä pienempi, sen haastavampi, mutta meillä käytettiin raippaa. Tai joskus oli tavallisia pujotteluratoja, nekin parityönä niin että toinen ratsasti sokkona ja toinen neuvoi miten pujotella. Ei muuten ollut ihan helppoa!

    Tämän ketjun aloituksesta on jo aikaa joten leirille ei enää ehdi, mutta voihan leikkejä leikkiä huvikseenkin ja niitä voi ehdottaa vaikka ratsastuksenopettajalle. Olisi tuntihevosille vaihtelua tavanomaisiin tuntijuttuihin. :)
  2. Meidän sheltti ei kiinnostanut elikoiden jahtaaminen edes pentuna, mutta paimennusvietti oli olemassa. Tapasi paimentaa kesyjä oravia joita pihassamme kävi yhtenään. Joku jo sanoikin, että jänisten tai minkä tahansa elikoiden jahtaaminen on pitkälti kiinni koulutuksesta, ja siinä olen samaa mieltä.

    Väriltään shelttimme oli soopeli ja sillä oli perinnöllinen silmäsairaus joka sokeutti sen kuusivuotiaana. En silti yleistäisi värin perusteella. Tuskinpa yksi väri on sen sairaampi kuin toinenkaan. Tosin Sheltin omistaja voi olla oikeassa bluemerlen sinisistä silmistä, mutta itselläni ei ole niistä kokemusta.

    Vettä meidän shelttimme inhosi vettä alusta lähtien joten emme edes kokeilleet olisiko halunnut uida tai kahlailla. Monet sheltit ja colliet kuitenkin pitävät kahlailusta kesäaikaan kun on kuuma, mutta uimaan ne eivät useinkaan halua mennä, koska niiden paksu turkki painaa melkoisesti vettyessään ja sen takia koiran voi olla vaikea pitää itsensä pinnalla. Sama kuin ihminen menisi uimaan paksuissa vaatteissa.

    Karvasato oli kahdesti vuodessa eikä liittynyt kiimaan mitenkään. Karvaa lähti keväisin ja syksyisin, keväisin enemmän kuin syksyllä.

    Harjaamisen tarve tai haitta riippuu karvan laadusta kuten tuossa on jo sanottukin. Korvien taakse tulee helposti takkuja kun on niin silkkistä lentävää karvaa, ja joillakin koirilla korvien takuset on käytävä läpi lähes päivittäin. Koko koiraa ei yleensä kannata päivittäin harjata, sillä se saattaa rasittaa turkkia niin että se muuttuu hapsuiseksi ja alkaa takkuuntua entistä enemmän. Kerran viikossa riittää useimmilla tuntemillani shelteillä, mutta tunnen pari joita ei harjata kuin muutaman kerran vuodessa ja turkki pysyy silti siistin näköisenä.
  3. Noin kevyellä liikunnalla poni ei tarvitse yhtään mitään. Se saa vihreästä heinästä kaiken tarvitsemansa (sanoi eläinlääkäri kun aikoinaan asiaa tiedustelin), mutta suolakivi on välttämätön. Mitään muuta syötävää se ei tarvitse. Voisihan sille halutessaan syöttää vaikka mitä, mutta se olisi aivan turhaa ja saattaisi olla jopa haitallista.

    Minulla on kaksi ponia joista kumpikaan ei saa heinän ja suolakiven lisäksi mitään muuta kuin pari porkkanaa iltapalaksi, edes talvisin, ja terveinä ovat pysyneet kuin pukit. Vanhempi niistä on kohta 30v ja ollut minulla yli 20 vuotta joten omaakin kokemusta on.

    Tuo oma ponisi on kyllä hevonen jos on 151cm... Mutta suunnilleen samaa sanoisin siitäkin. Tosin paljolti riipuu siitä onko hevosesi laiskaa vai energistä tyyppiä. Jos virtaa riittää, se pärjää samoilla eväillä kuin tallin ponikin, raskaammasta käytöstä huolimatta, mutta jos on laiska, niin sitten kauraa tarpeen mukaan. Useimmat aloittavat sopivan määrän etsimisen puolesta litrasta ja lisäilevät tai vähentävät sen mukaan miltä hevonen vaikuttaa. Nuo muut mömmöt mitä luettelit, ovat mielestäni tyystin tarpeettomia jopa talvisaikaan. Kaura on kuitenkin väkirehu, joten hevonen saa siitä energiaa ihan riittämiin. Vähän voi laittaa vaikka leseitä jos haluaa siihen talvisin sekoitella vitamiineja yms, mutta ainakaan kesäaikaan ei tarvitse jos laitumelle pääsee.

    Ai niin, olin unohtaa: kannattaa antaa niille kuivaa heinää siivu tai pari kummallekin vaikka ovat laitumella. Ainakin meillä ponit syövät mielellään kuivaakin heinää vaikka pääsevät laitumelle yötä päivää.
  4. Näinkö pian sinulle tuli ongelmia ponisi kanssa?

    Mikäli siis kysymys koskee sitä vuokraponiasi, niin luultavasti kyse on siitä, että se tietää ettei sinulla ole kovin paljon kokemusta ja testailee sinua. Voit toki läpsiä sitä kuten edelliset ehdottivat, mutta sillä lailla voit saada siitä entistä kärttyisemmän. Omani tulee päälle jos sitä lyö, vaikka vain kevyesti läpsäisemällä. Mitä lujempaa lyö, sen vihaisemmin se hyökkää, ja kun sen huomasimme noin 20 vuotta sitten, aloimme käyttää muita keinoja.

    Parempi olla läimimättä kokonaan. Laita mieluummin sen verran lyhyeen naruun ettei pääse näykkimään, ja ärähdä sille kun se yrittää.

    Ellei se riitä, voit seuraavaksi kokeilla pitää raippaa näkyvästi kädessäsi. Älä käytä sitä, pidä se vain mukanasi niin että hevonen näkee sen. Useimmat hevoset kyllä tietävät mikä raippa on ja käyttäytyvät kunnolla sen nähdessään.

    Mikäli tämäkään ei tehoa, ota pitkä raippa, esim kouluraippa, ja pidä se mukanasi niin että hevonen ei näe sitä. Kun se yrittää näykätä, napauta KEVYESTI sitä takareiteen tai -jalkaan. Vain sen verran kovaa että se huomaa sen. Tarkoitus on, että kun hevonen yrittää näykkiä, äkillinen kosketus kääntää sen huomion muualle. Raipan pitää olla pitkä sen takia, että hevonen ei niin helposti yhdistä ihmistä ja raippaa. Se vain tajuaa, että aina kun se näykkäisee, tuntuu äkillinen kosketus, mutta ei välttämättä hoksaa että se on lähtöisin ihmisestä joka seisoo lähellä päätä vaikka kosketus tuntuu takapäässä.

    HUOM! Tämä toimi meillä, mutta sitä ei voi käyttää kaikkien hevosten kanssa! Jotkut saattavat alkaa potkia jos niillä on taipumusta sellaiseen joten mieluummin ei näin jos muut keinot tehoavat.

    Toinen mahdollisuus on, että se on ns yhden miehen hevonen eikä pidä siitä että muut sitä hoitavat. Minulla oli lapsena sellainen hoitoponi, new forest tamma. Se oli kiltti kuin mikä, jos omistaja kävi päivittäin sitä katsomassa, mutta kun se muutaman kerran oli minun (ja äitini) hoidossa viikon tai pari, se muuttui muutamassa päivässä vihaiseksi. Viikon verran se oli niin vihainen että käytännössä äiti hoiti sen ja minä ratsastin. Sen jälkeen poni alkoi rauhoittua niin että minäkin uskalsin käsitellä sitä, ja se oli taas kiltti kuin enkeli sinä vaiheessa kun sen omistaja tuli takaisin.

    Ehkä tuo sinun ponisi on samanlainen (tai mistä hevosesta onkaan kysymys), mutta kallistuisin enemmän siihen että se kokeilee taitojasi.

    Sitten käytännän kysymys: miten paljon käsittelet sitä muutoin kuin lähtiessäsi ratsastamaan tai juoksuttamaan sitä? Eli että esim haetko koskaan sitä tarhasta, harjaat sen ja viet takaisin, tai haetko sitä tarhasta tai laitumelta viedäksesi sen vaikka pihanurmikolle?

    Yksi näykkimisen syy voi olla sekin, että se on ehtinyt oppia, että aina kun käsittelet sitä, se joutuu töihin. Sitä kannattaisi hakea tarhasta sellaisistakin syistä mitkä ovat sille kivoja. Hae se tarhasta ainoastaan harjataksesi sen ja vie takaisin. Hae se tarhasta tai laitumelta ja vie se vaikka kotipihaan laiduntamaan tai mene syöttelemään sitä jonnekin muualle. Opeta sille, että käsittely ei aina tarkoita työtä. Silloin se ei myöskään juokse karkuun kun haluat ottaa sen kiinni, vaan alkaa tulla luoksesi kun kutsut sitä.

    Tuli taas paljon tekstiä, mutta siinä muutamia ajatuksia. Vaikea sanoa enempää kun ei tiedä missä tilanteissa se näykkii. Mutta noita temppuja suosittelisin kokeilemaan ensin.
  5. Henkilökohtaisesti ihmettelen ihmisiä jotka ylipäänsä jättävät koiransa kaupan tai baarin eteen. Varsinkin talvisin tekee oikein pahaa nähdä miten ulos jätetyt koiran vapisevat kylmästä odottaessaan omistajiaan jotka eivät vaivaudu lenkittämään koiriaan ja mane vasta sitten kauppaan tai mihin menevätkään. Maailmassa on todellakin ihmisiä jotka saattavat huvikseen kiusata kytkettyä koiraa (nähnyt useammankin kerran, kerran soitin poliisille kun kiusaaminen meni fyysiseksi eikä mies lopettanut vaikka käskin) tai saattavat jopa varastaa sen. Sellaistakin on tapahtunut useita kertoja, ja sitten omistajat voivottelevat, että kuinkas tässä näin kävi. Omaa typeryyttä se on jos jättää koiran yksin ulos vaikka kaupan eteen.

    Mitä tuohon puremiseen tulee, niin en tiedä miten lakikirja asian määrittelee, mutta itse ojen ajatellut, että jos koira puree ihmistä joka kulkee kaikessa rauhassa ohi, vastuu on omistajan. Vihaista koiraa ei saa jättää valvomatta paikkaan jossa kulkee ihmisiä lähietäisyyellä. Mutta jos joku hölmö menee koskemaan tuntemattomaan koiraan, vaikka vain silittääkseen, on silittäjän oma moka jos saa hampaista näpeilleen. Koira on kuitenkin toisen ihmisen omaisuutta eikä siihen saa mennä koskemaan. Vai menettekö te käpälöimään muiden ihmisten autojakin? Tai polkupyöriä? Tai muita ihmisiä?

    Jos joku täysin vieras ihminen tulisi yhtäkkiä rapsuttamaan minua kun seisoksin vaikka bussipysäkillä, niin kyllä ärähtäisin siitä. Ja ellei viesti menisi perille, niin läimäyttäisin varmasti niin että raikuu. Mielestäni koirilla on oikeus tehdä samoin. Ei niiden tarvitse sietää sitä, että ventovieraat ihmiset tulevat niitä käpälöimään. Ne vain eivät pysty läimäyttämään samalla tavalla kuin ihminen; ne tekevät sen hampaillaan - enkä moiti niitä!
  6. ok. Kiitoksia.
  7. Eipä kestä. Kiva jos voimme olla avuksi! :)

    (nauran) Juu, tiedän liiankin hyvin tuon ilmeen kun koira katsoo hölmistyneenä, että mitä oikein pelleilet?

    Olet muutaman kerran maininnut "muut perheenjäsenet". Siitä päätellen teillä on lapsia, ja lapsilla on yleensä kavereita jotka joskus käyvät kylässä. Voisitko ehkä "lahjoa" nämä kaverit soittelemaan kelloa? Tarjoa heille vaikka "kakkua ja kaakaota" siitä hyvästä että he epäsäännöllisin väliajoin soittaisivat ovikelloa muutaman kerran ja odottaisivat että ovi avataan. Yleensä lapsista on hauska tehdä jotakin koiran kanssa, vaikka eivät välttämättä pääsisi edes koskemaan siihen. (ainakin jos puhutaan ala-asteikäisistä)

    Tai jos näillä muilla vieraillanne on lapsia, voisit ehkä pyytää heiltä apua.

    Jäin myös miettimään yhtä toista juttua. Olet parikin kertaa antanut ymmärtää, että kun teille tulee vieraita, he eivät soita ovikelloa. Kävelevätkö he siis sisään tuosta vain? Kysyn tätä sen takia, että jos opetat Lunan päästämään vieraat ihmiset sisään noin vain, se päästää samalla tavalla sisään myös murtovarkaat jos niitä joskus sattuisi vierailemaan. Koiran nimenomaan kuuluu ilmoittaa äänekkäästi kutsumattomista vieraista, ja tuo ovikello tekee eron sille, onko tulija oikeilla asioilla vai ei.

    Sanoit, että vieraat eivät ole kelloa soittaneet vaikka olet pyytänyt. Se asia olisi helposti korjattavissa sillä, että pitäisit oven lukossa niin että heidän olisi pakko soittaa kelloa päästäkseen sisään. Niin minä tekisin tuossa tilanteessa. Vieraiden tulee noudattaa talon isännän ja/tai emännän tapoja, joten jos talon väki pyytää heitä soittamaan kelloa tullessaan, heidän kuuluu tehdä juuri niin.

    Tapoja on toki monia, mutta...