Myisitkö minulle koiran?

Haluaisin ensin tietää, missä rotat ovat? Oletatko että ne tulevat automaattisesti toimeen koiran kanssa, vai onko niille jokin oma tila? Entäpä kun et ole kotona?
Mutta jos tämä asia olisi mielestäni ok, niin myisin, koska:

Koska olet ilmeisesti kauan hoitanut hevosia, ymmärrät, ettei eläintä voi jättää hoitamatta vaikka kuinka tulisi muuta mielenkiintoista

Ymmärrät että eläin voi aiheuttaa ylimääräistä rahanmenoa.

Jos osaat huolehtia hevosen oikeasta ruokinnasta ja liikunnasta, ei saman huolehtiminen koiran kohdalla tuottane ongelmia.

Eli summa summarium - jos olet hyvä hevosten hoitaja olet ilmeisesti myös hyvä koiran omistaja. Perusperiaatteet kun ovat koko lailla samoja.

Samaa mieltä edellisen kanssa samoista syistä. Rottien läsnäoloon koira kyllä tottuu nopeasti jos pennusta asti niiden kanssa elää, mutta kuinkahan mahtaa olla rottien laita? Suuttuessaan tai pelästyessään rotta voi saada aikaan pahaa jälkeä, ja jossain vaiheessa riehakas pentu kyllä onnistuu joko säikyttämään tai suututtamaan ne. Mutta vahingoittavatko rotat koiraa vai syökö koira rotat, en osaa sanoa, mutta jos pystyt varmistamaan että ne eivät satuta toisiaan, myisin kyllä sinulle koiran mielellänikin.

Jäin myös miettimään, missä pentu olisi sillä aikaa kun sinä hoidat hevosia? Pentua ei voi jättää hetkeksikään ilman vartiota tai se hankkiutuu hankaluuksiin ennen kuin huomaatkaan, mikä voi olla sille hengenvaarallista.

Muutoin pidin kuulemastani, ja myisin kyllä sinulle pennun, jos pystyt varmistamaan sen turvallisuuden.

Onnea hankintaan! :)

Rotat elävät häkissä, ovat vapaana vain silloin kun on valvoja paikalla, sähköjohdot ym. houkuttavat niitä muuten liikaa. Ovat myöskin tottuneet vanhempieni koiraan ja tämän talon koiriin, eivät tuumaa koirista oikeastaan mitään. Tietenkin riehakas pentu on eri asia, mutta pennun voi onneksi opettaa olemaan välittämättä rotista.

Pentu tulisi hevostenhoitoon pääsääntöisesti mukaan, pesunkestävä tallikoira siitä pitäisi kuitenkin tulla. Työni on sen verran "rentoa" ja voin säädellä työpäivän pituutta ihan sen mukaan mitä itse tahdon, eli aikaa olisi rutkasti totuttaa pentu tallin tapoihin ja meininkiin, miten käyttäydytään missäkin tilanteessa tmv. ja aloittaa alusta vaikka joka päivä. Pennun ehdoilla tietenkin tehtäisiin kaikki, jos sitä pelottaa niin edetään hitaammin. Kaveri on mahdollista saada apuun, yksin ei tarvitsisi kaikesta selviytyä. Ongelmia varmasti tulisi, sitä on turha edes kieltää, mutta niistä selviydyttäisiin parhaamme mukaan.

Yksin ollessa rotat voidaan sulkea esimerkiksi kylpyhuoneeseen, jos näyttää siltä etteivät ne koiran kanssa tule toimeen, tai jos koira on liian kiinnostunut niistä. Eläinten ehdoilla mentäisiin, kaikille osapuolille mieleisesti. :)

Kuulostaisi olevan ok suunnitelma. Pennun suhteen hevosten lähellä ajattelin enemmänkin sitä, miten saat estettyä sitä menemästä liian lähelle niitä. Minulla ei ole mitään tallikoiria vastaan - itselläni on kaksi hevosta - mutta jos pentu on samaa tyyppiä kuin oma nuorempi koirani (nyt 9v) oli pienenä, eli ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, sinulle voi tulla ongelmia sen opettamisessa siihen, että se oppii pitämään turvallisen välimatkan hevosiin. Tuo omani oppi sen loppujen lopuksi kantapään kautta, joskaan hevonen ei satuttanut sitä tahallaan. Pitkä juttu...

Mutta toisaalta harva pentu on niin täysin järjenkäyttöä vailla kuin tuo omani, ja kun sanoit että saat tarvittaessa apua kaver(e)ilta, niin mikä ettei? Siitä mitä olet tähän mennessä kertonut kasvatussuunnitelmistasi, voin vain todeta, että suunnilleen tuohon tyyliin meilläkin on elikoita kasvatettu ja täysijärkisiä niistä on kaikista tullut. :)

Kyllä myisin sinulle pennun edelleen. Saanko parantumattoman uteliaana kysyä, minkä rotuista koiraa olet ajatellut, vai oletko vielä ehtinyt pohtia asiaa?

Paljolti vaikuttaa myös se, että millaista koiraa olet hankkimassa ja millaista kokemusta sinulla on koirista? Paljonko olet perehtynyt koirien käytökseen, elekieleen, kasvatuksen perusteisiin, koulutukseen? Mihin tarkoitukseen olet koiraa hankkimassa ja meinaatko kenties harrastaa koiralla jotakin? Mitä meinaat opiskella ja pitääkö sun tehdä töitä opintojen ohella? Rivarit on huikean kalliita verrattuna kerrostaloasuntoihin...

Varsin täyspäiseltä ja vastuuntuntoiselta vaikutat näin tekstitse :)

Ainahan sitä kysyä saa! Rotua en ole suuremmin miettinyt, luultavammin tulen valitsemaan sekarotuisen, rotukoirat eivät ole koskaan olleet ihan minun mieleen. Mielummin valitsen kivoista roduista mixin. :)

Kokemusta on monenmoisista koirista, vanhemmilla on tosiaan koira, jonka minä olen kouluttanut, hemmetin fiksu otus! Olen tehnyt paljon "keikkahommaa" koiranhoitajana, mennyt ympäri ämpäri Suomea hoitamaan erilaisia koiria, niin tuttujen kuin vieraidenkin. Koirien käyttäytymiseen olen perehtynyt ja perehdyn koko ajan lisää, mielestäni se on pelkästään jo niin mielenkiintoista, että ahmin tietoa lisää jatkuvasti.

Suurimmaksi osaksi etsin vain seurakoiraa, jonka kanssa voi kuitenkin tehdä pitkiäkin lenkkejä, mutta koira ei kuitenkaan kuole jos joutuu olemaan päivän tai kaksi pienemmällä liikunnalla. Agilityt sun muut eivät ole koskaan kiinnostaneet minua, tykkään aktivoida koiran aivoja ihan muuten vain kotosalla.

Se mitä aion opiskella, ei ole aivan auki minulle vielä itsellekään. Töitä opiskeluiden ohella minun ei kuitenkaan tarvitse tehdä, olen säästänyt monta vuotta vuokraan ja elämiseen opiskeluja varten, pienoinen pesämuna on siis valmiina, ettei minun tarvitse käyttää voimavarojani opiskeluiden lisäksi työssäkäyntiin. Vanhemmat myös ovat auttavana kätenä viimeisessä hädässä, minä, rottani tai mahdollisesti tuleva pentu emme tule jäämään ilman ruokaa tai kattoa päämme päällä. :)

Sitten sinulla ei pitäisi olla mitään ongelmia. Tai siis ongelmiahan tulee aina vastaan, kuten sanoitkin, mutta tarkoitan, että tiedät miten ne ongelmat hoidetaan.

Meinasin kommentoida roduista, mutta taidat tuntea koirat niin hyvin ettet kaipaa neuvoja tai mielipiteitä siitä asiasta. Osaat arvioida itse, millainen koira on sinulle paras. :)

Ainahan sitä saa sanoa ja vinkkiä antaa! Vinkeistä ei voi olla kuin kiitollinen ja mielestäni aina voi oppia uutta. :)

Kyllä minä voisin sinulle pennun myydä..kuulostat vastuulliselta ja elämäntilanteet muuttuu kaikilla ja silloinkin koira on perheenjäsen jota ei anneta pois niin vain.
Eli saatat saada perhettäkin sitten kun koira on kuusi vuotias..Olet selvästi eläinrakas mutta et kuitenkaan liikaa eläintenkeräilijäkään niitä kaihtaisin.

Tärkeintä minulle olisi kun pennun myyn että koira ajatellaan sinne 15v asti oli tilanne mikä tahansa. Tuli sitten lapsia tai ero(eroa ennakoiden myisin koiran vain yhdelle ihmiselle en perheelle eli koiralla oltava omistaja myös eron tullessa)..ja että ymmärretään koulutus ja kasvatus eikä koiraan käyettä kovia menetelmiä vaan ollaan yhdenmukaisia hyviä johtajia ja opetetaan myös vapaanaoloon ja sosiaalisuuteen.

Minulla on riistaviettinen rotu joka jalostettu pienjyrsijöitä vastaan joten rotat aiheuttaisi liikaa stressiä koiralle ja rotille eli sen takia en myisi terrieriä joissa on käyttöpuolta. Muuten kyllä. Linnut käy paremmin ja niitä ollut mutta silloinkin nekin vapaana vain valvonnassa. Varsinkin talleilla on rottia ja siellä se saisi niitä vähentää mutta kotona ei..luulisin ettei toimi kovin hyvin. Ettei paras yhdistelmä. Rotu pitäisi olla rotille turvallisempi. eli seurakoira tai lammaskoira.

Totta kai myisin, vaikka todellisuudessa vähän äkkiä peruisinkin koko homman ja kieltäytyisin kaikesta sun suhteesi.
Ja miksikö?
No juuri siksi että sun pitää ottaa neuvoja vastaan yleisiltä koirapalstoilta, joissa yhtä asiaa täytyy harkita satojen palstalaisten kesken eikä siltikään kukaan osaa sanoa mielipidettään niinkin yksikertaiseen kysymykseen, minkä alotuksessasi esitit.
Siis jos sä et itse tiedä mitään koirien taustoista, et niiden käyttäytymisistä, niin etsi itselles kaveriksi vaikka pari hiirtä ja häkki missä ne saa juoksupyörässä reippailla vaikka yötä päivää.

Kyllä vain, vaikutat oikein fiksulta nuorelta ja samanikäisenä minäkin sain oman ensimmäisen koirani .Suosittelen roduksi suhteellisen itsevarmaa mutta kuitenkin helposti koulutettavaa koiraa ( tai no mikään koira nyt ei ole varsinaisesti helppo), mutta ns. ohjaajaherkkää rotua. Sopivat myös ensimmäisiksi koiriksi jos panostaa kunnolla koulutukseen.
:Australiankelpie, Pyreneittenpaimenkoira,Belgianpaimenkoira,Dogo argentino ( pienellä varauksella jos ei ole kokemusta paljon tai et jaksa kokoajan pitää johtajuusasetelmasta kiinni omistaa jonkun verran riistaviettiä ja on hemmetin fiksu otus joten varmasti jekuttaa jossain vaiheessa ) tai espanjanvesikoira. Näistä mainituista minulla on itselläni ammattinipuolesta kokemusta ja aivan mahtavia otuksia tuppaavat olemaan.

Kiitokset kaikille asiallisesti ja fiksusti vastanneille! :)

En usko että suuri koira sopisi hyvinkin matkustavaiselle ihmiselle, etenkin mietityttää tuo argentino, niillä on erittäin vahva riistavietti. Mites olisi löwchen, amerikancockeri, staffi, ranskanbulldoggi, bostoninterrieri, shiba, cavalier king charlesin spanieli, kääpiöpinseri, lagotto? Muuta ei nyt tullut mieleen :D
Minä ainakin voisin myydä pennun, kuulostat luotettavalta ja kannattaa tosiaan harkita, ja harkita pitkään koiraa joka tulee olemaan sinulla noin 15 vuotta.
Tsemppiä koiran etsimiseen!

Vaikutat oikein fiksulta ja myisin sinulle koiran, mutta vasta sitten, kun olet opiskellut jonkin aikaa ja näet, miten koira sopii opiskelijaelämään mukaan. Vielä et voi tietää, miten muutut ja miten paljon iltamenoja sinulla tuleekin olemaan. Olet nuori ja nuorilla on omat harrastuksensa, vaikka nyt et niin ajattelisikaan.

Koiran elämä tulisi niin totaalisesti muuttumaan opiskelemaan lähtiessäsi, ettei tiedä, miten se sopeutuisi opiskelija-asuntoon ja siihen, että se jää yksin pidemmäksi ajaksi.

Tuossa jo tulikin joitakin mielipiteitä roduista, joten lisäänpä sitten omani. Minäkin suosittelisin jotakin paimen- tai seurakoirarotua tai niiden sekoitusta. Paimenkoirilla ei (yleensä) ole sen laatuista ajoviettiä kuin useimmilla terriereillä, metsästyskoirilla (lasketaanko terrieri metsästyskoiriin?) ja taistelukoirilla. Näidenkin joukossa on niitä jotka menisivät "taskulemmikkien" rinnalla mainiosti, mutta yleisellä tasolla seura- ja paimenkoirat, ja varsinkin jälkimmäiset, tottuvat helpommin muihin lemmikkeihin ja ne on helpompi opettaa jättämään ne rauhaan. Paimenkoirilla on vahva paimennusvaisto, mutta ne eivät metsästä. Edelleen poikkeuksiakin on, mutta puhun keskimääräisistä eläimistä. Esimerkiksi collie, opittuaan että rotat kuuluvat talon kalustoon, luultavasti alkaisi paimentaa niitä niin että koiraa katsomalla tietäisit missä rotat menevät. Omani yritti pentuna paimentaa sorsia lammen rannalla ja hätääntyi kun ne lähtivät uimaan. XD

Paimenkoirat eivät myöskään yleensä lähde kovin kauas omistajastaan. Se tosin on pitkälti koulutuskysymys, mutta paimenkoirat ovat laumasidonnaisia luonteenomaisesti ja niiden kouluttaminen on helppoa.

Anteeksi nyt jos kuulostaa mainostamiselta; vastaus on annettu omien kokemusten ja sen pohjalta mitä muiden rotujen omistajat ovat kertoneet. :)

tässä saksanpaimen koira : https://www.youtube.com/watch?v=13xeg6NfmhM&feature=plcp

En myisi, on nimittäin vanhin lapsistani jo ylittänyt tuon iän. Opiskelut ja muut ensin, sitten valmistuttuasi vasta.

Epäilen kovasti tämänkin viestin aitoutta.

täällä toistuu viesteissä sama teema : olen 13 vuotias urheilulline poika , olen kohta 18 vuotta täyttävä nuori neit ym.
silmäänpitävänä nämä viestit ovat kirjoitettu erittäin hyvällä kirjakielellä , selkeästi.

no , tämä on netti minäkin voin uskotella teille olevani vaikka amerikan presidentti , uskokoon ken haluaa. :)

En myisi, siksi että olet opiskelija ja muutat ehkä kerrostaloon. Mahdollisesti opiskelujen ohella menet autokouluun ja päivillesi kertyy näin pituutta. Epäilen, ettet ehtisi kunnolla kouluttamaan pennusta kelpo koiraa.

Opiskelijoilla on myös melko vilkas sosiaalinen elämä, joten arvelisin, että koira joutuisi olemaan myös iltoja yksin, vaikka et baareissa istuisikaan.

Koira hankaloittaa opiskelijan elämää melkoisesti. Sitä pitää kuskata mukana, kun oletettavasti haluat silloin tällöin tavata myös vanhempiasi. Liikutko junalla, linja-autolla vaiko omalla autolla? Entä mahdolliset työharjoittelut - ehkä jopa ulkomailla tapahtuvat opiskelijavaihdot?

Miksi hankaloittaa elämäänsä hankkimalla lemmikin, joka tarvii hoitoa melko paljon enemmän kuin jyrsijät ja joka myös tekee kunnon loven opiskelijan budjettiin?

Mielestäni koira, pitäisi hankkia vasta sitten kun elämäntilanne on vakaa ja toimeentulo turvattu. Sama pätee lasten tekoon.

Viestin aloittajalle:

Myisin.

Kerrot sen verran tarkasti itsestäsi ja siitä miten hoidat hevosia, joten tuskin sinä koiraakaan huonosti hoitaisit / kohtelisit.

Heti nousi sellainen tunne, että voisin myydä sinulle pennun, jos minulla sellainen olisi.

Kuulostat erittäin vastuuntuntoiselta nuorelta naisen alulta.

Ymmärrät myös että koiraan voi mennä enemmänkin rahaa, kuin olet siihen varautunut.

Tsemppiä vaan sinulle ja onnea etukäteen koirasi johdosta!

Tiedän että saat joltain hyvän koiran ja koira saa sinulta hyvän kodin.