Vapaa kuvaus

Aloituksia

37

Kommenttia

173

  1. Onhan isyystesti - ainakin kehittyneissä maissa kuten suomi - ja jos lapsi ei näytä yhtään isältään jotain sekin kertoo.
  2. En kiellä vaikutteita, mutta samalla en kiellä uuttuuttakaan/alkupeäisyyttä - nerous sanaan en tarttuisi/juuttuisi liikaa koska se on vain subjektiivinen mielipide kun jokin on todella hyvää.

    Esim. Picasso otti vaikutteita afrikkailsisesta taiteesta ja etenkin afrikkalaisista heimo naamioista. Andy Warhol otti vaikutteita mainoksista. Paljon yhdenäköisyyksiä/kopio maisuutta mutta myös paljon uutta. Vaikutteita otetaan koko ajan niin taidehistorian sisällä kuin ei-taiteesta. Joskus syntyy jotain todella uutta ja voi olla että jokin saa oman isminsäkin, vaikka en näe sitä sinäänsä mitenkään ihanteellisena - ihanteenani on vain tehdä mahdollisimman hyviä taideteoksia.

    Jos taidesuuntaukset määritellään niin että ne voivat sisältää vain jo olemassa olevia taidesuuntauksia niin silloin tulos on että uusia taidesuuntauksia ei synny. - vrt. impressionismi, kubismi, klassismi jne.

    Mutta jos taidesuuntauksia nimetään erityyppien mukaan jotka on tyypiteltävissä niin silloin silloin Damien Hirstin, Anish Kapoorin ja Olafur Eliassonin voisi nimetä spektaakkeli taiteeksi joka erottuu hienovaraisemmasta ja perinteisestä käsite ja installaatio taiteesta siitä että se palvelee wau-efektiä melkein pelkästään ja kauneus on noussut filosofisia sisältöjä huomattavasti tärkeämmäksi.

    Eikä ole mitään syytä olettaa Että taiteenhistoria ja taidesuuntaukset päättyisivät Damien Hirstiin.
    Jotkuthan on sitä mieltä että taidesuuntaukset päättyy impressionismiin, itse en ole.
    Taidesuuntauksia kannattaa nimetä silloin kun taideteoksilla on jokin selkeä ominaisuus joka on kiinnostava ja se erottaa ne riittävän selkeästi omaksi tyypikseen. Ehkä yksi taiteilija ei riitä originellilla taiteellisella kielellä vaan vaaditaan seuraajia että taidesuuntaus legimitoidaan.

    Toisaalta minulle taidesuuntaukset ei ole iso juttu - minulle on tärkeämpi itse (kiinnostava) taide. Ja taiteen ja todellisuuden suhde - onko se elävä - vaikka teos olisi staattinen.
    Sama minua ei kiiinnostava filosofiset ooopikunnat vaan itse ideat ja ovatko ne kiinnostavia ja miksi ovat kiinnostavia.

    Olen synkrenisti, ja "kaiken(kiinnostavan)teorian" etsijä ja kannattaja henkeen ja vereen.

    Mutta korostan että uuden tekeminen taiteessa on mielestäni jalo tavoite ei ehkä yhtä jalo kuin hyvän/kiinnostavan taiteen tekeminen, mutta jos nuo pyrkimykset yhdistää niin mikä parempaa. Ja jos tuolle tielle lähtee niin ei pidä tyytyä eikä pysähtyä ensimmäiseen vastaukseen vaan mennä "merkityksen" ja uuden ja tuntemattoman rajalle ja kyllä sen tuntee intuitiolla ja sitten järjellä kun saapuu oikeasti kiinnostavalle tuntemattoman rajalle.

    Täysin tuntematon ei menisi taiteena läpikään jos sitä ei kukaan halua tunnistaa taiteeksi. Jos joku olisi tehnyt graffittia tai installaatio tai eroottista taidetta 1800-luvun suomessa niin tuskin sitä olisi laajalti taiteeksi kutsuttu vaikka taiteilija itse olisi niin tehnyt.

    Nykyaikana vastaava voisi olla organisaatio, tuote ja uskonto taidemuotona - pidettäisiinkö sitä taiteena laajasti epäilen. Sarjavalmistus, rahallinen tuotto, uskonollisuus ja uskonto-instituutiona rikkoo monia perinteisiä taidekäsityksiä.
    Ja kyllähän jotkut epäilee ehkä puolittain leikillä mutta kuitenkin voiko Traycey Eminin petaamaton vuode kondoomien kuukautissiteiden kera olla taidetta ja voiko edes abstrakti taide olla taidetta.

    Femen voisi olla mielestäni taidetta jos he itse sen taiteeksi nimeäisivät taas greapeaceä pitäisi muokata jo enemmän taiteellisesti kiinnostavampiin suuntiin.
    Isoissa organisaatiossa on se ongelma että ne on harmaita ja epäkiinnostavia byrokraattisuudessaan ja konservatiivisuudessaan ja nämä on eräänlaisia taiteen anti-teesejä. Ainakin organisaation kuori eli brändi, ulkonäkä ja markkinointi kokonaisuudessaan pitäisi olla taiteellisesti kiinnostavaa ja samoin operaatiot eli teot ja sama koskee uskontoja taiteena.

    Tuote taitteena vaatisi että tuote olisi taiteena kiinnostava niken lenkkarit ei sitä ole eikä applen kannattavat ne n korkeintaan vain hyvää tai suht hyvää muotoilua ei taiteen kiinnostavia. Tai sitten tuotteen ympärille pitäisi luoda taiteena kiiinnostava markkinointi ja yritys ja teot. Mutta mistään maailmanhistoriasta en tälläistä löydä. Enkä laske Damien Hirstiä, Jeff Konnsia tai Anish Kapooria tähän vaikka he spektaakkeli taidetta aika tehdamaisesti tuottavat mutta heillä markkinointi eikä yritys ei ole kiinnostava taiteellisesti. Ja tuotekin on tehdas tai erikoisluksus tilaustuote eikä massamarkkinoiten kulutushyödyke se mitä tuotteella tarkoitetaan.
  3. En usko ollenkaan väittämään kaikki on jo tehty taiteessa - se on esitetty monta kertaa (taide)historian aikana ja aina osoittautunut vääräksi. Ja pystyn kuvittelemaan lukemattomia töitä joita ei ole varmasti olemassa ja kokonaisia taidesuuntia jopa. Esim hologrammi, keinotodellisuus, haju, tunto, avaruus ja keinoelämä on mediumeina vähän jos ollenkaan käyettyjä. Aiheista muun muassa minua kiinnostava erotiikka on aika vähän käyttety nimenomaan ei moralisoivaan ja ei ironiseen nykyaikaisen monimuotoisen seksuaalisuuden kuvaamisessa ja nimen omaan kuvataiteena eikä journalismi valokuvana.

    Samoin nykyaikaista yritysvetoista politiikkaa, merkityksiä on käsitelty hyvin ulkokultaisesti eikä syvällisesti - vaikeaa kyllä.

    Kysymykseen voiko yritys ja tuote ja brändikin olla täysmääräisesti taidetta - en tunne ainakaan sellaista joka täyttäisi kriteerit.

    Taide joka aidosti yrittää muuttaa mailmaa on tuntematon käsite Femen jos he laskisivat sen itse taiteeksi voisi olla ja venäläinen ryhmä Voina. Voitaisiinko kuvitella punaisenristin tai greenpeacen tai fuck for the rainforest ryhmien kaltaisia tai muunlaisia ryhmiä/organisaatioita jotka toimisivat taiteena myös omasta mielestään - minu mielestäni se voisi herättää kiinnostavia taiteen uudelleen määrittelyjä.

    Yksi vähän tutkittu aihe olisi taiteilija taiteilijana pelkästään siis vaikka naispuolinen picasso jonka taide olisi vain käyttäytyä jollain kiinnostavalla tavalla elämässä/maailmassa ja taulut jne. puutuisivat koska ne olisivat tarpeettomia.

    Uskonto taiteena on tuntematon käsite. Kuvittele taidetta joka ei kuvaa mitään olemassa olevaa ukontoa hyvässä tai pahassa tai muka neutraalissa vain loisi oman uskonnolisen symboliikan ja opin ja nimenomaan taiteena.

    Filosofia taiteena, enkä tarkoita Thomas Hirschorn:in päälle liimattija valmiita filosofisia tekstejä vaan taiteen käyttämistä oman filosofian välineenä - Teemu Mäki puhuu tästä mutta töissä en näe sitä - Teemu Mäen taide o aika perinteistä taidetta - eikä muodosta mitään pitkälle vietyä filosofiaa.

    Ja itselle läheinen aihe on kaikenteoria, ihmiliisyyden oppi taiteeena tai inhimillisyys uskontona mikä suomeksi yhdistää "kaiken" minulla lähinnä uskonnon, politiikan, erotiikan/pornon, estetiikan, poptaiteen jne.

    On varmasti muitakin taide ryhmiä joita ei ole olemassa, mutta nämä pyörii nyt mielessä.
  4. Jani Leinosella porno on aika ulkokultaista siis porno on vain yksi elementti taiteessa ei aihe sinänsä - siis että pornoa yritettäisiin keksiä tai kehittä uusiinsuuntiin - toisin on Jeff Koonsin laita mitä tulee pornoon.
    Molemmat Jani Leinonen että Jeff Koons operoi enemmän poptaiteen alueella kuin politiikan. Teemu Mäki operoi politiikan alueella mutta siitä puuttuu porno tai erotiikka. Jarmo Mäkilän taiteessa ei ole politiikkaa eikä juuri pornoa/erottiikkaakaan eikä poptaidetta. Kiinalaiset Mao työt taas pyörii Maon ymprillä pelkästään kaikki muut politiikan, erotiikan, poptaiteen ja yritysten/brändien teemat jää pois. Kommunistisen propagandan ja brändien yhdistäminen on ei kiinalaisesta näkökulmasta kaukana nykytodellisuudesta - mihinkään nykypoliittisiin kysymyksiin se ei vastaa tai kysy kysymyksiä.

    Wang Qingsong:illa yhdistyy politiikka, poptaide ja erotiikka/porno (jos alaston miehen ylävartalo lasketaan) Wang Qingsong on muistaakseni lähinnä sitä mitä itse haen töissäni ja sekin on pornon ja politiikankin osalta aika kaukana omasta visioista mutta silti kaikista lähimpänä mitä olen löytänyt.

    http://www.fotografodigital.com/fotografodigital.com/wp-content/uploads/2010/02/Las-peticiones-de-Buda.-Wang-Qingsong-p.jpg

    Sen sijaan osia minun teemastani löytyy useita:
    Erotiikkaa/"pornoa": Nobuyoshi Araki, Helmut Newton, Richard Kern

    Poptaidetta: Andy Warhol, Jeff Koons, Richard Prince, Jani Leinonen, Riiko Sakkinen

    Surrealismia/"uskontoa"/estetiikkaa: Salvador Dali, Damien Hirst, Frida Kahlo, (Leonardo Da Vinci - pidän luola-madonnoja aika surrealistisina)

    Politiikkaa: Teemu Mäki, Thomas Hirschorn, (Jonathan Meese, Jean-michael Basquait), Riiko Sakkinen etc.