- Vai koirat tyhmiä, entäs ne koirankusettejat: kaikki koirat on koulutettavissa, siitä hihnan toisesta päästä olevasta en menisi vannomaan....
- ...no mutta eihän niitä koiria ole silloin sosiaalistettua ja koulutettu riittävästi jos ne hyökkäilevät ihmisten päälle...?!
Ei enää pysy laskuissa kuink monta tyypiä on tullut vastaan, jotka selittelevät etteivät katsoneet tarpeelliseksi sosiaalistaa koiraa kun se muka on niin tevepäinen ja saanut mukamas riittävän kotikoulutuksen..... = kuuluisat viimeiset sanat.. - Nahkkapanta paras; ei "syö" karvaa ja eikä takkua sitä, ja koira on osan päiv ää ilman pantaa. Puolikuristava saattaa vetää karvaa mukaansa lenkkeihin, jos on pitkä ja tuuhea turkki.
- Entäs jos tuon namituksen ja posiitivisten mielleyhtymien muodostamisen lisäksi vielä "laumauttamista"? Pikkukävelylle lehmäihmisen kanssa hänen tullessaan kylään, jotta koira rentoutuu ja sitten vasta kaffen keittoon...?
- Ja lajikkeella on paljon merkitystä; Valkeakuulas alkaa tehdä piiskataimesta lähtien hedelmää, Åkeron omppuja voi odotella vuosia ja puuta voi joutua leikkaamaan kaksikin kertaa kesässä, jotta kasvun saa kuriin ja puusta saa riittävän avoimen...
- täältä lähti kisu steriloitavaksi sen jälkeen kun muoruaminen hellitti, se oli leikanneen eläinlääkärin suositus jos ei ole mitään muuta pakottavaa syytä leikata. Hyvin toipui, vain kolme tikkiä, ja katti paineli jo illalla täysiä ympäriinsä. Helpompaa vielä jos haava vain teipataan ja jonkinlainen haavapuku päälle.
Jossain kissaklinikalla ja kissoihin erikoistuneella eläinlääkärillä saattaa olla eri ohjeet... - Lapinkoira on paimentava työkoira, ja juuri tuollaisia ongelmia on edessä jos koira ei saa riittävästi liikuntaa, koulutusta ja "aivojumppaa" ja omineen päättää suunnata energian vääriin asioihin. Ja siihen lisäksi voivat olla omapäisiä:
Kokeile kunnon lenkitystä, (alle 5km kävelyitä ei lasketa... ;)) ja sen jälkeen vasta enemmän harjoittelua; jo pitäisi olla helpompi saada kontaktia.
Kultaisennoutajan jälkeen saattaa lapparin itsepäisyys tulla yllätyksenä. Mutta jos namit ei toimi, niin älä anna periksi, kyllä se kastematokin oppii, kun riittävän monta kertaa toistetaan. ;D
Työniloa ja kuormallinen kärsivällisyyttä! - Juu, furminattori hyvä! Sillä on muutenkin hyvä yrittää kesähelteillä ohennella karvakasan kylkiä...
Jos se karvanlähtö ei asetu, niin rasvojen puute voi aiheuttaa karvojen lähtöä, minkä saa korjattua öljylisällä (kala/lohi/pelllava/ luomurypsi tms öljy). Et kertonut koiran ikää tai ruokavaliota; öljylisä on hyvä myös vanhenevan koiran nivelillekin.
Harvinaisempiakin syitä karvanlähtöön on vaikka kilpirauhasen ongelmat, mutta sitä on turha spekulkoida näillä palstoilla; asia vaatii eläinlääkärin osaamisen ja labrakokeita. - Hyvä alku, ja joku perheenjäsen voisi aloittaa järjestelmällisen harrastamisen ja koulutuksen, esim tokoa, agilitia, tai kumpaakin -rauhottumisharjoitteluita unohtamatta; koira on ihan normaali energinen, periksiantamaton paimenkoira, josta voi koulia vaikka mitä. Ei kannata odotella enempää ettei koiran turhautuminen muutu aikuiseksi tullessa agressiiviseksi...
Reppu selkään ja vaeltamaan, pari yötä teltassa rauhoittaa -sekä koiraa että omistajaa?! ;D - Vetäminen vähenee ihan silläkin että koiraa saa riitävästi liikuntaa ja virikkeitä: Kolme kertaa päivässä tuo 2-3km niin aletaan olla nissä määrissä ulkoilua, mitä käyttöikäinen koira tarvisee.
- joopa; agressiivisilla ihmisillä on agressiiviset leikit ja sitten niitä vielä selitellään hyödyllisiksi ja osaksi agressiivisuuden halliintaa, kaikenmaailman epäsosiaaliset luonteet pätevät tyhjää --ja sitten ihmetellään agressiivisia koiria...
- Jokainen karvanlähtö ei ole samanlainen, joskus sen irtoavan karvan oonnistuu harjaamaan kuukaudessa pois, joskus kahdessa; kokeilepa pestä koira, itse pesu irrottaa karvaa ja sen jälkeen puhtaasta, liukkaasta turkista saa karvat harjattua helpommin pois.
- Katti vaan sisälle pentuineen, kissanvessa lähelle pesää ja pidät sisällä muutaman päivän.
Joskus on käynyt pari kertaa samoin menneinä vuosikymmeninä kaikenlaisista valmisteluista huolimatta, mutta sisällehän ne oli saatava tarkkailtaviksi ja jotta pennut tottuvat käsittelyyn pienestä pitäen. Emot (kesyt kotikissat) ovat korkeintaan mulkaisseet pahasti, mutteivat hyljeksineet pentujaan mitenkään, ja kai tykkäsivät kun saivat puhtaan pesän. Muutaman päivän päästä emot ovat halunneet ulos, ja aluksi käväisivät vain pikaisesti.
Ja se oli siis jossain todella maalla ja kaukana teistä. - Temppiä vaan kaikille: Nykyisin lemmikin hankkiminen tuntuu olevan loputon suo; jos ei ole pelkkä rahahuijari, niin muuten vaan laittomien pentujen kauppaaja, kotimainen myyjäkin voi paljastua sairaiden eläinten välittäjäksi, ennen hyvämaineiselta kasvattajaltakin on euron kuvat silmissä lähtenyt mopo käsistä -tai siis pentujen teettäminen...
- Meillä huijataan lemmikeitä niin pikkulapsiakin: Kissat tykkäisivät munuaisista, maksast ja, kalasta, mutta niitähän ei voi syöttää paljoa, joten sekoitan vaikka maksaa pienenä silppuna palalihaan, mitä syö tavallisesti. Liraus vettä ja vielä kun seos on yön yli jääkapissa, niin maku on levinnyt aika hyvin lihaan ja hyvin uppoaa nykyisin... ;o))
Lisäöljyn (ruokakaupasta kala- tai pellava-, hätätapauksessa oliivi- tai luomu-rypsiöljyä) annan erillisestä pikkukiposta: Nämä katit ainakin lipittävät öljyn mieluummin erikseen kuin ruuan seassa. Välillä lipittävät vähemmän, välillä menisi teelusikallinen joka päivä.
Jos katille tarjoaa jotain uutta, eikä se näytä heti kelpaavan, niin antaa olla vaan tarjolla jos mahdollista , muutaman päivän ne miettivät, tai sitten tarjoaa uudestaan useamman kerran; monet kissat lämpiävät hitaasti uusille asioille. Ja osalla maku voi muuttua samoin kuin tavat aikuistumisen myötä. Tai muuten vain jostain käsittömästä syystä muuttavat mieltään...?! =D
Mitä lisä- ja raaka-aineita annetuissa sapuskoissa on? Joku niistä voi aiheuttaa karvanlähtöä: Nämä katit saavat lisäksi sekalaisia lähinnä eläinkaupan nappuloita, mieluiten lisäaineettomia ja viljattomia(herkän kissan vaikkei noissa mitään herkkää todellakaan ole....), ja kyllä turkki kiiltää!! - Juokse loppuelämä karkuun paria pikkutenavaa ja tee täydellinen remmirähjä, tai pestaa kavereiden/sukulaisten muutama tutumpi lapsi namittamaan, tokoilemaan ja kävelemään yhtämatkaa; laumauttaminen toimii yhtälailla muiden koirien tai lapsien kanssa, ehkä aloittaen tuosta viimeisestä. -Paitti tuollaiseen tarvitsette selkeät yhteiset pelisäännöt ettei mitään satu ja kokeneen ihmisen, joka ei ole epävarma koiran kanssa.
Ihan yleisesti: kyllä koirat on koulutettava ja siedätettävä niin että ne ovat turvallisia yhteiskunnassa, koirallekin miellyttävämpää kun ei tarvitse hermoilla ja jännittää ihmeasioita. - Vai vielä fleksiin kun koirat ei ennestään ole hallinnassa.....
Metsälenkkien lisäksi "treenilenkkejä" yhden koiran kanssa; yksi koira kerrallaan saat paremman kontaktin koiraan, ja voitte harjoitella seuraamista ja muita jokapäivän perustottelevaisuutta. - juup, kaikki koirat eivät ole samanlaisia oppijoita, ei ole koiran vika jos ihminen ei sitä ymmärrä.
- ai kun pentu, jolla ei ole vielä tiukkaa lihasta luuston tukena ja istuu löysästi, eikä tiukassa asennossa, niin ruokinnassa on vikaa?
Eikä kaikki eläinlääkärit tiedä ruokinnasta riittävästi, osa ehdottaa kasvuiän vikoihin suoraan leikkausta, osa laskee ruokavalion ja korjaa kasvivirheet pelkällä ruokinnalla.... - Hyvät ohjeet jpeeltä: kyllä pitää olla perustottelevaisuus jotenkin hanskassa ennenkuin voi lisäksi opettaa oman alueen.