Vapaa kuvaus

Aloituksia

44

Kommenttia

753

  1. Ilman muuta pitää käsitellä Euroopan historiaa, koska se on vaikuttanut Suomen kohtaloihin paljon enemmän kuin Intian tai Kiinan tapahtumat. Sitä paitsi Intia oli Britannian siirtomaa v.1914-1947. Joten intialaisilla ei siinäkään mielessä ollut mahdollisuutta vaikuttaa Suomen kohtaloon. Samoin Kiinasta voidaan sanoa, että se rämpi ensin sisällissodan suossa ja oli sitten Japanin miehityksen alla.

    Jokainen valtio painottaa historian opetuksessa niitä asioita, joilla oli vaikutusta sen syntyyn ja kehitykseen.
  2. Ei keskustelu ole mihinkään jämähtänyt. II maailmasota on monille kansoille identiteetin perusta, kuten Venäjän jokavuotisesta voittopäivän paraatista ilmenee. Pian valtioitten päämiehet kokoontuvat Normandiaan 70v. sitten tapahtuneen maihinnousun muistotilaisuuteen.

    Jos näin on muissa Euroopan maissa, niin miksi Suomen pitäisi olla poikkeus?

    On hyvä muistaa, että II maailman sodassa taisteltiin myös Suomen kohtalosta.

    Ongelma suomalaisessa keskustelussa on kuitenkin jäänyt Paasikiven-Kekkosen ajoilta perintönä jonkinlainen tarve nöyristellä itänaapurin suuntaan. Suomessa oli lähinnä v.1941-44 sodan aikana ns. rauhanoppositio, johon kuuluvat eivät osallistuneet oman maan puolustamiseen koska "eivät hyväksyneet" Suomen käymää sotaa NL vastaan. Nämä yrittävät sitten puhdistaa itsensä syytämällä Suomea menneistä tapahtumista.

    Täällä on käyty - tai ainakin yritetty käydä - keskustelua myös muista Suomen historiaan liittyneistä tapahtumista, kuten v.1918 sodasta. Siinä keskustelu noudattaa vanhaa puniki-valkoinen- linjaa. Valitettavasti ei ole saatu sopua siinäkään.

    Muista aiheista voisi mainita v1808-09 Suomen sota, Isoviha ja Ruotsin vallan aika. niissä kaikissa rintamalinja kulkee Venäjän ystävät vs. isänmaalliset. Se tarkoittaa, että Ruotsia vastaan kirjoittavat suhtautuvat myönteisesti esim. v.1808-1809 tapahtuneeseen Suomen miehittämiseen ja Venäjään liittämiseen ajattelematta niiden suomalaisten tunteita, jotka joutuivat alistumaan vieraan vallan alle.

    Keskustelua on käyty myös muista maailman historian tapahtumista samaa linjaa noudattaen. Jostain syystä jotkut haluavat nähdä kaiken pahan länsimaisissa demokratioissa ja puolustavat Hitlerin ja Stalinin kaltaisia diktatuureja. Jostain syystä esimerkiksi Molotov-Ribbentropp-pakti Neuvostoliiton tekemänä nähdään hyväksyttävänä asiana ja lännen solmima Münchenin sopimusta pahana, vaikka Chamberlain myöntyväisyys-linjaa kritisoitiin jo tuoreeltaan, kun taas NL kielsi virallisesti v.1939 etupiirisopimuksen olemassaolon loppuun asti.

    Suomen armeijaa ei ole erityisesti ihailtu, vaan osoitettu arvostusta maata puolustaneita kohtaan. Toisesta osapuolesta en sano mitään.
  3. Ei Hrustsov neuvoja tarvinnut ohjusten poistamiseksi Kuubasta. Nikita osasi nähdä uhkaavan tilanteen ilman neuvojakin.

    Toiseksi, yksikään venäläinen ei ole sanonut Kuusisen antaneen neuvoja pääsihteerille Kuuban kriisin ratkaisemiseksi. Ainoa, mitä on kerrottu, on se, että politbyroossa Hrustsovin ilmoitaessa ohjusten sijoittamisesta Kuubaan, Kuusinen esitti kommentin: "Hrustsev on varmaan punninnut riskit." Sen on selitetty vastustamiseksi.

    Sitten kun ohjukset piti poistaa Kuubasta (kun muuta vaihtoehtoa ei ollut), Kuusinen esitti Hrustsevia tukevan lausunnon asiasta.

    Olisi hyvä pysyä totuudessa, koska se on paras tapa puhdistaa jollain tavoin Kuusinen maanpetturin maineesta.