Vapaa kuvaus

Aloituksia

44

Kommenttia

753

  1. Eduskunta valitsi Mannerheimin v.1944. Tosin se tapahtui pikeuslailla, mutta valinta kuitenkin.

    Mikään nukkehallitsija Marsalka ei kuitenkaan ollut, sillä Zdanovin kutsuessa Mannerheimiä tornille tämä vastasi: Itsenäisessä maassa presidentti ei mene kenenkään luokse vaan kaikki pyrkivät presidentin luo."

    Tilanteen koomisuuta korostaa vielä se, että v.1940 presidenttivaaleissa Mannerheim oli ei toivottu henkilö Neuvostoliitolle. Joten siinä sinulle "nukkehallitsija".
  2. Alioppilax: " Jo ajatuksenakin täysin upotistista että NL olisi hyökkänyt Suomeen 1970-luvulla. Suomi oli YYA-sopimuksella ja sen sotilaallisilla artikloilla tiukasti NL talutusnuorassa."

    Suomi ei ollut niin "tiukasti NL talutusnuorassa" kuin väität. Suomessa puhutiin puolueettomuudesta yleisesti ja erityisesti Kekkonen korosti sitä, että YYA-sopimus ei olisi kriisitilanteessa kytkenyt Suomea automaattisesti NL:n osapuoleksi kuten Nato ja Varsovan liitto kytki sen niiden jäsenvaltiot suurvaltoihin. Kekkonen mainitsi Kuuban ohjuskriisin esimerkkinä.

    NL yritti koko ajan painostaa Suomea yhteisiin sotilaallisiin harjoituksiin, joka olisi vienyt puolueettomuuden.

    " Pelkästään hyökkäämisen ilosta NL ei hyökkänyt, vaan taustalla täytyisi siinätapauksessa olla jokin sotilaallinen/poliittinen NL turvallisuuta uhkaava vaara."

    Joo, ei Hiterkään hyökkänyt N-liittoon hyökkäämisen ilosta, vaan siksi, että NL muodosti Saksan turvallisuuta uhkaava sotilaallinen vaara v.1941.

    Joten se siitä turvallisuudesta. Koskaan ei voi tietää, mitä toisen valtion johtajat ajatelevat kulloisessakin tilanteessa ja mistä tykkävät tai eivät tykkää. Voi joku myös tykätä hyökkätäkin jos on varma voitosta.

    Kun Suomen taholta ei ollut mitään vaaraa II maailmansodan jälkeen, niin miksi NL ehdotti konsulointineuvotteluja v.1961 (noottikriisi) ja painosti yhteisten harjoitusten järjestämisessä?

    " Lännessäkin tiedettiin, että Suomen alueen käyttäminen mahdollisesti NL vastaiseen operaatioon kriisitilanteessa on hyvin tulenarka asia,..."

    Toisaalta lännessä ei oltu täysin varmoja Suomen reagoinnista kriisitilanteessa. Esimerkiksi Paasikivi puheli sellaista, että Suomen olisi pitänyt joka tapauksessa asetua N-liiton puolelle "vaika tietäisimme, että NL häviäisi sodan" sillä perusteela, että venäläiset olivat "kovia kostamaan" (viitaus Saksan tapahtumiin). Paasikivi ei erityisemmin mietinyt YYA-sopimuksen muodollista puolta.

    Vasta Kekkonen alkoi erityisesti noottikriisin jälkeen korostamaan sitä, että aloite neuvotteluissa on Suomella, josta NL ei pitänyt. kekkonen myös pyrki todelliseen puolueettomuuteen niin että lännestä ei sodan syttyessa hyökätäisi heti Suomen kimppuun kuten NL teki v.1941. Se oli myös syynä siihen, että pyritiin pitämään vieraita joukkoja maasta poissa niin pitkään kuin mahdollista.

    osoittaa mautonta asnneta nimitämällä sellaista tilanneta "tragiskoomiseksi", että molemmat suurvallat olisivat käyttäneet ydinaseita Suomea vastaan. Ei ainakaan osoita valtiomiesmaista suhtautumista isänmaahan, mikäli olet ylipäätään suomalainen ja Suomen kansalainen.
  3. Hitlerin kannattajia tällä palstalla ei ole. Mutta ilmeisesti Stalinilla on kannattajia, joiden mielestä Stalin kohteli hävineitä maita oikein. Nousee vain kysymys, mitä Stalinin kannattajat sanoisivat päinvastaisesta tapauksesta, jossa NL olisi pantu maksamaan sotakorvaukset ja tuomitsemaan omat johtajansa sotasyyllisinä?

    Suomi taisteli yksin Stalinin diktattuuria vastaan v.1939-40 ja joutui lopulta taipumaan raskaisiin menetyksiin rauhansopimuksessa.

    V.1941-44 Suomi oli pakotettu taistelemaan Saksan rinnalla jälleen neuvostouhkaa vastaan. Siinäkin tilanteessa Suomi joutui lopulta hyväksymään raskaat rauhanehdot, mutta säilytti itsenäisyyden. Siihen vaikutti se seika, että Stalin oli huomanut, että sopimusten noudattaminen kuuluu molemmille osapuolille, ei ainoastaan heikommalle osapuolelle eikä koskenut vain pieniä valtioita.

    Rauha Suomen kohdalla ei ollut mitenkään oikeudenmukainen, sen NL myönsi epäsuorasti talvisodan aikana lupaamalla Suomelle Itä-Karjalan yhdistämistä maahamme, jos kansa olisi kääntynyt omaa hallitusta ja sotajohtoa vastaan.

    Totta kai Suomi joutui ryhtymään sotaan Saksaan vastaan, mutta ei Suomi sitäkään aloitanut vaan Saksa hyökkäämällä Suursaareen. Se oli oikeastaan sodan aloitus, vaika pyritiin vielä auttamaan saksalaisia poistumaan Lapista.

    Ikävä vain että NL rajoitti Suomen sodankäyntiä vaatimalla armeijan saatamista rauhan ajan kannalle tilanteessa, jossa sota oli kesken. Liittolaiset eivät toimi sillä tavoin.
  4. Täytynee vastata Alioppilaxin kysymyksiin. Ne tulevat tässä:

    Alioppilax: " Ensimmäisenä haluaisin selvityksen palstan "asiantuntijoilta" siitä miksi NL valitsi Suomi-invaasion ajankohdaksi alkutalven 30.11.1939."

    Jos olet lukenut kirjan "Puna-armeija Stalinin tentissä" niin siitä löytyy Stalinin oma selitys asialle: Pelko siitä, että länsi (Ranska ja Britannia) ja Saksa solmisivat rauhan ja muodostaisivat yhteisen rintaman Neuvostoliittoa vastaan. Siinä oli Stalinin oma selitys.

    Alioppilax: " Miten tämä ajankohta edisti hyökkäyksen menestyksellistä toteuttamista?"

    Suomen valtaaminen piti tapahtua kahdessa viikossa eli ennen kovia pakkasia ja ehkä ennen lumen tuloa. Unohdat myös että Venäjä aloitti sodan talvella 1808 joten siinä mielessä ei ole mahdotonta, että Stalin uskoi sodan sujuvan silloinkin hyvin.

    Medianäkyyvydestä sanoisin, että jos sota olisi N-liiton kannalta sujunut suunitelmien ja toiveiden mukaisesti, niin sodan medianäkyvyys olisi ollut hyvää PR Neuvostoliitolle, mutta sodan pitkittyminen ei sitä ollut. Siinä mielessä länsirintaman hiljaiselo oli kaksteräinen miekka.

    Alioppilax: " Siis, FAKTA ON että talvisota tarkoitti ensisijaaisesti Neuvostoliitolle Suomen työläisten AVUSTAMISTA aseellisesti ja sotatoimiin vallankumoukseen.
    Toissijaisesti talvisota tarkoitti NL rajojen viemistä kauemmaksi Leningradista."

    En sano tätä päätelmää vääräksi, mutta mielenkiintoiseksi sitä voi sanoa. Tuon logiikan mukaan Jartsevin toiminta v.1938 YYA-sopimuksen aikaan saamiseksi Suomen kanssa samoin kuin loka-marraskuussa käydyt neuvottelut olivat vain teatteria, jonka tarkoituksena oli saada ulkopuoliset edellytykset Suomessa puhkeavan vallankumouksen avustamiseksi.

    Tuolta pohjalta ajateltuna kaikki puheet siitä, että sodalta olisi vältytty mikäli Suomen poliitinen johto olisi toiminut N-liiton etujen mukaisesti menettää merkityksesnsä.

    Mikään hallitus ei ole niin tyhmä että antaisi ulkovallalle mahdollisuuden avustaa maassa toimivalle kumoukselliselle toiminnalle.

    Tosin sanoen: NL pyrki ensin YYA-sopimuksksella ja sitten alueluovutuksella + laivastotukikohdalla Hankoon luoda edellytykset avustaa Suomessa toimivaa vallankumouksellista liiketä. Kun se epäonnistui neuvotteluteitse, niin silloin aloitettiin sotatoimet, kuitenkin niin että itse sodan syttyminen piti lavastaa Suomen syyksi Mainilan laukauksilla.

    Olet itse toitotanut sitä, miten Suomen olisi pitänyt ymmärtää N-liiton legiimi-turvallisuusedut ja sen mukaan toimien vältänyt talvisodan. Kun nyt kuitenkin sanot, että vallankumouksen avustaminen oli ensisijaisena pyrkimyksenä ja Leningraadin turvallisuus toisena, niin silloin voidaan sanoa Suomen johdon toimineen oikein.
  5. Nyt Alioppilax vastaa sellaiseen, jota en ole kirjoittanut. En käsitelyt millään muotoa länsiliittoutuneiten halukuuta auttaa Suomea ja Suomen suhtautumista siihen.

    Vastasin avaajan väiteeseen, jonka mukaan Suomi "pyysi aselepoa hintaan mihin hyvänsä". Niinhän asia ei todellisuudessa ollut.

    Suomen valtuuskunta pyysi aselepoa niin että joukot olisivat pysähtyneet sille rintamalinjalle, jossa ne olisivat olleet tulitauon voimaan astumisen hetkellä. Sen jälkeen olisi käyty varsinaiset rauhanneuvotellut.

    Molotov kieltäytyi tulitauosta sillä perusteella, että rintamalinjat muutuivat koko ajan.

    Mainitsin myös Suomen harkinnan länsivaltojen puoleen rauhanehtojen kohtuutomuuden vuoksi, mikä osoittaa ettei mihinkään aselepoon tai rauhaan halutu alistua "hinnalla millä hyvänsä". Joten avaaja on siinä suhteessa väärässä.

    Totesin vielä, että NL olisi pääsyt helpomalla, jos rauhanehdot olisivat olleet siedettävät. Puna-armeija kärsi raskaita tappioita neuvostojohdon kovasydämisyyden vuoksi. Jokainen talvisodassa kaatunut neuvostosotilas olisi ollut tarpeellinen v.1941 alkaneessa sodassa Saksaa vastaan.

    Samaa voidaan sanoa myös jokaisesta lentokoneesta ja aseesta, jotka NL menetti v.1939-40 sodassa.

    Siis, vielä kerran: Suomi ei pyytänyt aelepoa, välirauhaa eikä rauhaa mihin hintaan hyvänsä, vaan odotti voittajalta asiallista suhtautumista Suomen suhteen.

    Olisi luulut Stalinin ja Molotovin oppineen lännen tekemistä virheistä Saksan suhteen v.1919. Mutta ei, vaan samanlaiset virheet piti toistaa Suomen kohdalla.
  6. Alioppilax tässä lasketelee luukeria. Katsotaanpa väiteet:

    Alioppilax: " NL lähti talvisotaan kaksi tavoitetta mielessä: saada Suomeen NL myötämielinen hallitus avustamalla sotilaallisesti Suomen kommunisteja nousemaan vallankumoukseen ja muuttamalla silloisia rajoja Kannaksella."

    N-liitton tavoiteena oli miehittää Suomi ja tarkoitus oli houkutella kommunistit kapinaan, jotta sitä olisi voinut sanoa vallankumoukseksi. Kuusisen hallituksen piti olla majoreettihallitus, jonka avulla Suomi olisi liitetty N-liittoon.

    Jos tarkoituksena olisi ollut vain rajojen siirto, niin se olisi onistunut heti sodan alussa, sillä Rytin hallitus oli valmis myöntymään Stalinin aluevaatimuksiin heti sodan alussa. Sitä ei olisi tarvinut odottaa yli 3kk.

    Alioppilax: " Minkäänlaista ihmettä ei olisi tapahtunut, jos Stalin/puna-armeija olisi ollut paremmin perillä Suomen vastarinnan määrästä/laadusta, jolloin rajansiirto operaatio olisi suoritettu jo alusta alkaen oikeaan aikaan ( talvi ei liene optimaalisin hyökkäysajankohta?) ja oikealla asenteella eikä "soitellen sotaan"-mentaliteettilla kuten sodan alussa tapahtui.

    Mitä jos suomennetaisiin tekstiä:

    Jos Stalin olisi ymmärtänyt suomalaisten vastarinnan lujuuden, niin NL olisi jättänyt Baltian sivuun ja aloitanut sodan jo syyskuussa ilman neuvotteluja. Näinhän sen olisi kaiketi pitänyt mennä?

    B.M Saponikov oli sitä mieltä, että Suomen valtaaminen ei olisi helpo, mutta Stalin ei uskonut ja lähetti miehen "lomalle".

    Voidaan myös kysyä, mikä olisi "oikea asenne" sellaista vihollista kohtaan, jonka tietää jo etukäteen panevan kovasti vastaan?

    Stalinin suunitelmiin kuului Suomen sotilasjohdon surmaaminen ja suomalaisten siirto Siperiaan. Sekö kuvastaa oikeata asenneta?

    Helsingin pommituksesta sen verran, että v.1944 helmikuussa NL:n kaukopommittaja-laivueen ADD:n tehtävänä oli pehmittää Suomen hallitus ja kanssa hyväksymään Paasikivelle maaliskuussa Moskovassa esitämät ehdot. Siinä mielessä oli itsestään selvää, että tarkoitus oli saada Helsingistä samanlainen rauniokaupunki, joksi Dresdenistä tuli runsas vuosi myöhemmin.

    Ei pitkänmatkan pommittajia vain huvin vuoksi lähetetä matkaan, kun samanlainen lento olisi voitu tehdä muilla ilmavoimien koneilla. ADD:n lentojen piti vastata laadullisesti Englannin RAF:n toimintaa.

    Helsingin ilmapommitukset epäonnistuivat tehokaan ilmapuolustuksen ja lentäjien heikon tason vuoksi. Ei Stalinin humaanisuuden vuoksi.

    Alioppilax: " Suomi pääsi kyllä loppujen lopuksi vähillä vaurioilla NL käsitelyssä, vaikka olisivat voineet halutessaan tehdä paljon pahempaakin jälkeä."

    Kyllä NL aiheuti sotatoimilla hyvinkin pahaa jälkeä niin talvisodassa kuin jatkosodassa. Suomen talvisodassa puna-armeijan ilmavoimat pommittivat puhtaasti siviilikohteita ja saivat aikaan pahaa tuhoa mm.Porvoossa.

    Minä kiitän Luojaa ennemmin siitä, että Suomi kykeni puolustautumaan voimakasta diktattuuria vastaan, kuin Suomen humaanista kohtelusta diktaattorin taholta.
  7. Näin äkkiseltään tulee seuraavat asiat mieleen:

    1. Armeijan heiko varustautuminen on osoituksena siitä, että minkäänlaista hyökkäystä N-liittoa vastaan ei suuniteltu.

    2. Punamultahallitus osoiti myös, että ollut mitään mitään Ssuursuomen havitelua. On myös muistettava Väinö tannerin ja SDP:n osuus Tarton rauhan syntymisessä.

    3. Kukaan ei uskonut sodan syttymisen (siis politiikoista). Kaikein vähiten uskottiin "rauhantahtoisen" N-liiton ryhtyvän aluevallotuksiin, koska sen iskulauseena oli: " Neuvostoliitto ei havitelle tuumaakaan toisten valtioiden maata, mutta se tulee myös puolustamaan jokaista tuumaa omasta maastaan."

    4. Suomi oli valmis syksyn-39 neuvoteluissa myöntymään niissä kohdin, jotka eivät vaarantaneet maan turvallisuuta tai puolueettomuuta. Sotilastukikohdan perustamista omalle maaperälle ei mikään valtio suostu vapaaehtoisesti.

    5. Suomi pani heti omat tutkimukset käyntiin, kun NL ilmoitti Mainilan laukauksista ja ehdotti yhteisen tutkimuskomitean perustamista tutkimaan tapausta. NL ei suostunut siihen.

    6. NL sanoi hyökkäämättömyyssopimuksen irti, vaika se ei ollut mahdollista, ja katkaisi diplomaattisuhteet.

    7. N-liitto aloitti sotatoimet maalla, merellä ja ilmassa koko laajudessaan.

    8. Puna-armeijan tehtävänä oli edetä Suomen sisäosiin ja Ruotsin rajalle kahdessa viikossa. Ruotsin rajavartioita piti tervehtiä kohteliaasti.

    9. N-liitto asetti Kuusisen ns. kansanhallituksen eli Terijoen hallituksen ja ilmoitti tunnustavansa ainoastaan sen Suomen lailliseksi hallitukseksi.

    10. YYA-sopimuksen solmiminen N-liiton ja Terijoen hallituksen kesken, johon kuului myös Itä-Karjalan liitäminen Suomeen.

    11. Suomessa vaihdettiin hallitus, jotta neuvotelut rauhan aikaan saamiseksi olisi ollut paremmat mahdollisuudet.

    12. Neuvostoliitto todettiin syylliseksi sodan aloitamiseen ja erotettiin sen vuoksi Kansainliitosta.

    Tarvitaanko enää lisätodistetta Suomen syytömyyden osoittamiseksi talvisodan suhteen?