Vapaa kuvaus

Aloituksia

44

Kommenttia

753

  1. Jos jonkun valtaa mitataan vaikutusvallalla, niin se on ehdotomasti Mannerheim. Presidentti ja hallitus ei voinut tehdä juurikaan mitään päätöstä v.1939-44 kuulematta Mannerheimia. C.G. Mannerheim oli Marsalka ja puolustusvoimien ylipäällikkö, jonka käskyjä toteltiin ja edusti samalla armeijaa ulospäin.

    Joten Mannerheim käytännössä saneli, milloin ja missä vaiheessa rauha oli tehtävä.
  2. Yleensä itsenäisyys-käsite liitetään valtiolliseen asemaan. Toinen asia on sitten kansalaisten vapaus. Jos diktattuurinen johto voi tehdä itsenäisesti omia ratkaisuja ilman että tarvitsee pelätä ulkopuolista asioihin puutumista (kuten Unkarissa ja Tsekkoslovakiassa), niin silloin voidaan puhua todellisesta itsenäisyydesä, vaika kansalalla ei olisi oikeuksia.

    Tälläisessä asiassa ongelmaksi tulee silloin silloin, olisiko kansan kannalta parempi kuulua johonkin toiseen valtioon, jos sillä olisi demokraatien hallinto.

    Esimerkki: Yhdysvaltojen etelän osavaltiot erosivat liittovaltiosta ja perustivat Kondeferaation 1861. Suomalaisten sympätiä lienee sen vuoksi Etelän puolella, koska ne halusivat itsenäisiksi kuten suomalaiset v.1918. Mutta samalla unohdetaan, että itsenäisyyden tarkoituksena oli säilytää oikeus orjien omistamiseen. Yleensä valtion itsenäistymistä pitäisi seurata vapaus maassa asuville, mutta niin ei ollut edes tarkoitu Etelän osavaltiossa.

    Toinen ongelma saataa myös liityä kansan kiintymykseen omiin johtajiinsa, jolloin miehitys ja sitä seuranut uusi hallinto on kansan vierastama, vaika se olisikin vapaa demokraatinen. esimerkiksi irakilaiset vierastavat amerikkalaisten tuomaa demokratiaa.

    Sen sijaan itäblokin maiten asema suhteessa N-liittoon oli samanlainen kuin länsimaiten siirtomaat 1800-luvulla, vaika olivatkin nimellisesti isenäisiä ja sijoitettu maailman kartalle itsenäisinä valtioina. Niissä asuvilla ihmisillä ei ollut juurikaan muita oikeuksia kuin kuulua Kommunistiseen puolueeseen, jos sitäkään.
  3. Ymmärrän liikekannallepanon sen verran, että kyllä siinä käytetään juniakin sotilaskuljetuksiin kuten v.1939-44. Rautatie on nopein tapa päästä aiotuun päämäärään, mikäli se on mahdollista. Tietenkään raiteita ei ole rakennettu kaikialle.

    " Ei se niin mene, että liikkekannallepano suoritetaan pommitusten jälkeen, silloin ollaan totaalisesti myöhässä, jos niin pääsee käymään, niin tiedustelutoiminta on epäonnistunut täysin."

    Tuskin päätöstä liikkekannallepanosta kannataa - ainakaan täysin - tehdä Suomen armeijan tiedustelutietojen pohjalta. Suomen tiedustelu ei uskonut sodan syttymiseen v.1939 eikä ylimääräisiä kertausharjoituksia siltä pohjalta myöskään pantu täytäntöön.

    1941 suomalaiset ilmoittivat saksalaisille ilmahyökkäysten mahdollisuudesta liikekannallepanon yhteydessä. Itse asiassa Suomi olisi halunut aloitaa armeijan joukkojen siirot Länsi-Suomesta juuri sen vuoksi, että NL olisi saatanut ryhtyä sotatoimiin ennen joukkojen rajoille saapumista, jos liikekannallepano aloitetaisiin Itä-Suomesta.

    Suomi piti siis liikekannallepanoa riskialtiina tekona kesäkuussa -41.

    Mutta alkuperäiseen asiaan. Suomen tiedustelu on epäonnistunut kaksi kertaa tulossa olevan hyökkäyksen valmistelujen havainoinnissa:

    1) V.1939 tiedustelu ei havainut mitään poikeuksellista Neuvostoliiton puolella. Vasta marraskuussa 29/30 yöllä radiotiedustelu siepasi sanoman, jossa puna-armeijalle ilmoitetiin sodan syttymisestä.

    2) 1944 toukokuu-kesäkuun vaihteessa suurhyökkäyksen tuloon ei uskotu, koska ei osatu tulkita merkkejä oikein (syöksyhautoja ei tunnistttu tai ei edes tiedetty). Vastapuoli osasi myös salata ja harhauttaa suomalaiset niin että hyökkäystä ei odotettu.

    Tämän vuoksi epäilen suomalaisen tiedustelun tasoa, jonka vuoksi tilanneta pitää tarkastella yleisemmällä tasolla. YH käynnistetiin kaiken varalta eikä se perustunut vastapuolen joukkojen liikeistä tehtyihin havaintoihin.