Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Kaiken maailman kommarit ovat täällä natsittelemassa. Eikö suuri ja mahtava Itänaapuri ole jälleen sodassa natseja vastaan? Taitavat olla jo täälläkin ministereitä natseiksi nimittelemässä.
  2. Jaahas, että vain boomerit, arabit ja imbesillit autoilevat 2020-luvulla. Milläköhän tavalla boomereita nuoremmat sukupolvet mahtavat nykyään liikkua, jonka tarvitseman energian tuottaminen ei aikaansaa hiilivetyjä, taikka muutakaan haitallista ainetta sen enempää hengitysilmaan, ilmastoon kuin muuallekaan?

    Mitenkähän mahdettaisiin "zoomereiden" suut panna, jos heiltä otettaisiin sähkö kokonaan pois? Se nimittäin ei ilmestynyt yhteiskuntaan kaikkien käytettäväksi ihan itsestään, vaan sitä varten tarvittavan tekniikan ja materiaalien kehittäminen on vaatinut hurjasti aikaa ja hiilivetyjä.

    On jotenkin käsittämättömän typerää halveksua meidän hyvinvointimme pohjan rakentaneita ihmisiä "kiittämällä heitä vitusti". Modernissa yhteiskunnassa eläminen ja sen hyödykkeiden käyttäminen on valinta, joista jokainen voi aina luopua. Lienee selvää, että "vitusti kiittävät" eivät ole vapaaehtoisesti luopuneet mistään, pikemminkin he kokevat oikeudekseen vaatia aina vain lisää jotakin, minkä eteen eivät ole laittaneet edes tikkua ristiin.

    Jokainen "vitusti kiittävä" voi pohdiskella, millaista olisi elää ilman sähköä, viemäröintiä ja terveydenhuoltoa, jotka kaikki on kehitetty ja rakennettu heidän käytettäväkseen hiilivetyjä tuottamalla, myös lyijyä, niin ilmastoon kuin hengitysilmaankin.

    Jos joku asia nykyteknologiassa vaivaa jotakuta, hän voi aina kehittää sen tilalle jotakin parempaa. Näin ollaan aina toimittu. Ongelma tietysti on siinä, ettei kaikista ole uusien ja parempien tekniikoiden kehittäjiksi vaan heidän puhtinsa riittää korkeintaan kiittämään kaikesta saamastaan "vitusti".
  3. Mies kiihottuu pornokuvista, koska ensinnäkin luonto on ohjelmoinut miehen kiihottumaan vähäpukeisen taikka alastoman naisen näkemisestä. Miehen kiihottumisen tarkoituksena on lisääntyminen, ja jotta halu siihen tulisi mahdollisimma useasti, riittää siihen melko vähäinenkin visuaalinen taikka muulla tavalla miehen aistien havaittavaksi tuotu eroottinen ärsyke, joka vie miehen ajatukset seksiin.

    Miehen voi näin ollen saada kiihottumaan esimerkiksi esittämällä hänelle kuva naisen sukuelimestä, antaa hänen tuntea sen tuoksua taikka makua, kuulla seksiin liittyviä ääniä, taikka tuntea naisen kosketus. Näistä kuvan esittäminen on luonnollisesti kaikkein helpoin tapa.

    Seksin halu liittyy vahvasti lisääntymiseen ja jokainen mies tietää yhdynnän riskit jälkikasvun muodossa. Tästä syystä on helpompi kiihottua "vapaasta seksistä".

    Henkilö pornokuvassa ei merkitse miehelle mitään. On siis helppo kiihottua seksuaalisesti provosoivasta kuvasta ilman mitään vastuuta taikka ajatusta mahdollisesta jälkikasvusta.

    Kolmanneksi mies kiihottuu pornokuvan näkemisestä, koska se on "uutta". Jos mies näkee saman kuvan joka päivä vuoden ajan, hän siitä tuskin enää kiihottuu. Yksinkertaisesti sama kuva ei jaksa kantaa miehen fantasiaa tiettyä toistomäärää pidemmälle.

    Samasta syystä voi oma vaimokin vaikuttaa "tylsältä" ja ajatus voi harhailla vieraista haaveilemiseen. Yhdyntä aina uuden naisen kanssa on eräällä tavalla miehen kannalta ihanne, sillä se on seksiä ilman parisuhdetta ja siihen liittyviä vastuita. Se myös ruokkii jatkuvasti nälkäistä uteliaisuutta vastakkaisen sukupuolen seksiin liittyviin asioihin tirkistelemällä.

    Pornokuvat voivat siis tavallaan piristää miestä ja tuoda avioparin fyysisesti yhteen, mutta siinä piilee myös vaara, että mies löytää seksuaalisen tyydytyksensä mieluummin fantasiakuvien kuin puolisonsa kanssa, jolloin puolisosta tulee pikemminkin häiritsevä elementti miehen seksuaalisen tyydytyksen saamiselle.
  4. Sellaista on demokratia.
  5. Täsmälleen. Yhteiskunnat rakentuvat ja pysyvät toimintakykyisinä työtä tekemällä, eivät rahaa painamalla ja joutilaisuustukia maksamalla.

    Suomessa mentiin hyvinvointivaltioajattelussa samaa tietä kuin monissa muissakin länsimaissa. Sen mukaan yhteiskunta tuottaa hyvinvointipalveluja, jotka aikaansaavat myös sellaista talouskasvua, jolla lisääntyneet julkisen sektorin menot katetaan. Näillä lisääntyneillä julkisen sektorin menoilla siis tuotettiin niin sanottuja hyvinvointipalveluja.

    Kenelläkään ei varmasti ole mitään sitä vastaan, ettei köyhien tarvitse nähdä nälkää, joutua kodittomina pakkaseen, jäädä sairaana vaille hoitoa, taikka jäädä ilman hoitopaikkaa niin lapsena kuin vanhuksenakaan.

    Näihin kaikkiin haasteisiin suomalainen yhteiskunta on vastannut eri tasoisella kattavuudella aina, joskin tapa, jolla yhteiskunta on apua tarjonnut, on vaihdellut käytettävissä olevien resurssien mukaan.

    Olisi kohtuutonta vaatia, että köyhistä huolehdittaisiin samalla tavalla kuin 100-200 vuotta sitten tehtiin, jolloin kunta huutokauppasi vanhusten ja orpojen hoidon vähiten tarjoavalle pitäjän asukkaalle, jolla köyhille taattiin se mitä elossapysyminen minimissään vaati.

    Kautta aikojen perheen, siis yhteiskunnan pienimmän yksikön, elatus ja hyvinvointi on ollut isän, miehen työkyvyn harteilla. Elanto ansaittiin työtä tekemällä ja työtä tietysti riitti aina. Ongelmia aiheutti juoppous ja mielenterveysongelmat, josta syystä molempien aikaansaannoksia ollaan pidetty moraalittomina, koska elatuksen taakka on siirtynyt muille.

    Hyvinvointivaltiota lähdettiin kehittämään voimakkaan sodanjälkeisen teollistumisen aikakaudella, jolloin väestö alkoi toden teolla siirtyä maaseudulta kaupunkeihin. Teollisuus on kuitenkin riippuvainen laajemmista kuin kansallisista markkinoista, joten kausiluonteinen kysynnän vaihtelu ja "suhdanteet" vaikuttivat teollisuusalojen kannattavuuteen ja sitä kautta työllistämistarpeeseen.

    Oli selvää, että työllisille tuli tarjota turvaa työttömyyden ajaksi, jonka vuoksi työttömyysturvajärjestelmä kehitettiin vähitellen, eikä 1970-luvun jälkeen enää painostettu pienempien paikkakuntien työttömiä lähtemään siirtotyömaille parakkeihin asumaan ja työskentelemään tierakennustyömailla minimipalkalla.

    Vähitellen suomalainen teknologiateollisuus oli kilpailukykyinen muun maailman kanssa ja vientituloja alkoi kertyä. Valuutan devalvoiminen oli usein käytetty keino kilpailukyvyn parantamiseen. Lisääntyneet verotulot käytettiin julkisen sektorin paisuttamiseen ja hyvinvointipalvelujen tuottamiseen.

    Työttömyyttä ei enää käsitelty väliaikaisena tapahtumana työllisen elämässä, vaan siitä saattoi pääasiallinen tapa elää. Oli yht'äkkiä mahdollista elää täyspäiväisesti lopun elämäänsä yhteiskunnan tukien varassa joita olivat mm. työttömuustuki, asumistuki ja toimeentulotuki. Tätä pidettiin kuitenkin puliukkojen ja eräiden vähemmistöjen tapana elää, joten jokainen kyvykäs pyrki työhön, jos vain mahdollista.

    Vienti Neuvostoliittoon oli tuonut tuloja, mutta se samalla vääristi Suomen teollisuutta tarjoamalla väylän tuottaa ja viedä tuotteita, jotka eivät olisi kelvanneet laadultaan ja hintatasoltaan millekään länsimaalle. Romahdus tapahtui Neuvostoliiton romahtamisen myötä.

    Työttömyydestä tuli pysyvä ilmiö pitkään jatkuneen laman myötä, eikä euron myötä markan devalvointi ollut enää mahdollista viennin kilpailukyvyn parantamiseksi. Yhteiskunnan tuet mahdollistivat asumisen ja helposti toimeentulevan elämän nuoresta pitäen, eikä työtä enää pidetty tärkeänä. Siitä tuli vain elämäntapa muiden elämäntapojen joukossa.

    On erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta ilman kapinaa, opettaa ihmistä tekemään työtä oman elantonta eteen, jos hän on pienestä pitäen, varttuneeksi aikuiseksi asti, oppinut saamaan kaiken tarvitsemansa ilman että edes ajattelisi työn tekemistä (poislukien haaveet rokkitähteydestä tms. "julkkis-esiintymistyöstä").

    Jostain tämä harhojen purkaminen on aloitettava.